Libyan orastavat rauhanneuvottelut, Erdogan ja Kreikan raja

Kun Libyan johtaja Muammar Gaddafi syöstiin vallasta 2011 syttyi sota ja maa on ollut siitä saakka sekasorron vallassa. Libyassakin yritetään nyt kuitennin saada käyntiin rauhanneuvottelut eri taistelevien osapuolten välille. Saksa on ottanut tässä välittäjän roolin, Moskovan tehdessä kuitenkin jokunen päivä sitten ensimmäisen yrityksen. Pinnan alla kuitennin kuohuu ja kulisseissa tapahtuu kummia.

(Nyt nähtävä kaaos Kreikan vastaisella rajalla saattaa selittyä sillä, että Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan on yllättäen huomannut pelannensa itsensä nurkkaan öljyn ja maakaasun takia.)

Tällä hetkellä Libyassa valtaa yrittää pitää YK:n tukema pääministeri Fayez Sarraj maan pääkaupungissa Tripolissa. Hallituksella ei kuitenkaan ole vallassaan edes aivan koko pääkaupunkia. Toisena osapuolena on kenraali Haftarin sotilasjoukkojen tukema toinen hallitus, joka hallitsee itäistä Libyaa. Haftarilla on tukenaan Egypti, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Venäjä.

Turkki tukee sotilaallisesti Libyan Sarrajin hallitusta. EU yrittää Saksan johdolla tukea Libyan hallitusta (hallituksia?) diplomaattisin keinoin ja toimia samalla Libyan sodan  rauhanvälittäjänä.

Tosin se voi olla hiukka haastavaa, kun eivät oikein tiedä kenen puolella EU:ssa olisivat. Ranska näyttäisi olevan Haftarin tukeman hallituksen puolella, koska pelkää terrorismin leviämistä. Italiakin taitaa olla vähän kahta mieltä, vaikka ainakin virallisesti on Sarrajin puolella muiden mukana. Syy Italian empimiseen lienee siinä, että mikäli EU lähettää Libyan rannikolle uudestaan aluksia tukemaan Libyan rannikon rajavalvontaa. Alukset joutuvat merisääntöjen mukaan noukkimaan kyytiin kaikki merihädässä olevat, eikä kaikki välttämättä Italiassa enää lämpene ajatukselle ottaa vastaan lisää näitä laittomasti matkaan lähteneitä siirtolaisia.

Haftar tukee sotajoukoillaan kilpailevaa hallitusta Tobrukissa, joka voitti vaalit vuonna 2014 saamatta kuitenkaan kansainvälistä tunnustusta hallinnolleen Libyassa. Valtaosa Länsimaista komppasi YK:ta, joka tukee Sarrajia Libyan lailliseksi johtajaksi. Sarrajilla ei itsellään ole hääppöisiä sotajoukkoja tai ulkomaalaisia tukijoita. Turkin lupaaman sotilaallisen tuen lisäksi vain Qatar on tarjoutunut auttamaan Tripolin hallitusta.

Erdoganilla on kaikki pelissä Libyan osalta, koska Turkin energian kulutus on ihan tapissa ja pitkälti tuonnin varassa. Motiivina Libyan osalta on sen valtavat luonnonvarat. Libyan rauhanneuvotteluista viis siis.

Ankarasta käytiin viime vuoden lopulla tekemässä kahdenvälinen sopimus Tripolin puolikkaan ”virallisen” hallituksen kanssa tarjoamalla sotilaallista tukea ja kädenjatketta vastineeksi oikeuksista Välimeren pohjassa lojuviin maakaasuesiintymiin. Eurooppalaisten mielestä tämä on Kreikan lakien vastainen sopimus.

Erdogan kehuu tehneenseä sopimuksen, jossa on ovelasti muutettu olemassa olevia maiden välisiä merirajoja niin, että osa kaasukentistä nyt sijaitseekin Turkin puollella rajaa Libyan merialueiden sijaan. Poraukset ovat ilmeisesti alkamassa piakkoin. Tai miten Erdogan nyt sotimiselta ehtii, kun sinne Syyriaankin piti taas hyökätä. Libyassakin pitäisi varmistaa, että oikea heppu pysyisi hallitusvallassa. Sitten on tietenkin vielä kaikki muu mahdollinen tuleva päälle.

Erdogan on täysin sivuuttanut Kyproksen kaikki oikeudet yhtään mihinkään. Sekä Egypti, että Kreikka tyrmää Erdoganin oikeudet näihin maakaasuesiintymiin. Lisänä on tietenkin vielä ne Libyan öljyvarat, jotka ovat tällä hetkellä turvassa kenraali Haftarin selän takana.

Turkilla voi vielä olla tiukka paikka poikineen edessä.

Yhdysvallat suhtautuu nihkeän diplomaattisesti Erdoganin touhuihin ja NATO:kin tarjosi vaan lämmintä kättä hiljattain. Lisäksi on se pikku juttu, että Haftaria tukee Egyptin, Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien ja Venäjän lisäksi myös Ranska jollain tasolla, Saudi Arabia ja viimeisimpänä Syyria, joka on avannut diplomaattiset suhteet Haftarin tukeman hallituksen kanssa.

Egyptin pikku kepponen Turkin Erdoganille mahtaa myös kirveltää. Onhan Egypti suunnitellut hallita hiljattain Välimerestä löydettyjä kaasuesiintymiä yhdessä Israelin, Kreikan ja Kyproksen kanssa, sivuuttaen Turkin yhteistyön ulkopuolelle.

Se, että Erdogan nyt ihan yllättäen havahtui siihen, että turvapaikanhakijoiden taakanjakomekanismi ei ole oikein toiminut EU:n kanssa toivotulla tavalla ja ajoi tuhannet ihmiset hiljattain Kreikan vastaiselle rajalle saatesanoin: ”Rajat Eurooppaan on avattu” tuskin mitenkään liittyy Libyaan tai Välimeren pohjalla lojuvaan mittavaan maakaasuarteeseen.

EU siis tavoittelee nyt Saksan johdolla neuvotteluyhteyttä Libyan kahden hallituksen välille tulitauon aikaansaamiseksi Libyaan ja on selvästi innoissaan rauhanvälittäjän roolistaan. Saksan intoa ei yhtään näytä hidastavan Moskovassa aiemmin viikolla kariutuneet rauhanneuvottelut rähinän eri osapuolten välillä.

Sekä Turkki, että Venäjä tukevat Libyassa kumpikin omaa suosikkihallitustaan myös maassa olevia mittavia öljyvaroja silmällä pitäen. Nehän voisivat joutua vääriin käsiin.

Kreikan rajahässäkän osalta taitaa tilanne olla EU:n tulevan toimintasuunnitelman osalta vielä hieman auki. Kreikka tosin taisi ilmoittaa tarvitsevansa lisää porukkaa rajoja turvaamaan.

Toivottavasti rauhanneuvottelut Libyassa lähtivät hyvin käyntiin. Olisi myös hienoa, jos Kreikka saisi tarvitsemansa avun rajojensa turvaamiseksi.

Turkille toivomme, että tekisi yhden nopean inventaarion tämän hetkisten ystävien ja tukijoiden osalta kansainvälisellä areenalla. Niitä voi olla yllättävän harvassa.