Komission kaavailemat tulevat yhteisvastuut ajavat Euroopan kansoja vastakkain – Yhtenäisyyttä ei rakenneta pakottamalla

Päivi Leino-Sandberg ja Vesa Vihriälä pureutuivat 23.5.2020 yhteisessä blogikirjoituksessaan Saksan ja Ranskan ehdottaman elpymisrahaston mahdollisiin taloudellisiin seurauksiin ja haasteisiin, joita EU:n jäsenvaltioille tulee nyt puntaroivaksi. He nostivat kirjoituksessa esiin myös ne lukuisat oikeudelliset ongelmat, jotka myös tulevat vaatimaan ratkaisua.

Ehdotettua elpymisrahastoa pidetään sinällään hyvänä ja tarpeellisena, jotta koronakriisin runtelemia talouksia pystytään tukemaan. Ongelmien taustalla on eri jäsenvaltioiden huomattavan erilainen taloudellinen oma tämän hetkinen kantokyky. Jotkut jäsenvaltioista ovat jo pidempään hoitaneet huonosti omaa valtiontalouttaan ja ovat tästä syystä enemmän lirissä kuin ne jäsenvaltiot, jotka ovat pyrkineet toimimaan taloudellisesti vastuullisemmin.

Mikä koettaisiin eri jäsenvaltioiden kesken aitona solidaarisuutena ja mikä epäoikeudenmukaisena tulonsiirtona vastuullisilta jäsenvaltioilta tuhlaileville jäsenvaltioille lienee se ydinkysymys. – Tuleeko nyt viimein ryhtiliikettä unionin talouspolitiikkaan, vai syveneekö edelleen jo alkanut moraalikato?

Blogikirjoituksen muutamia huomioita asiasta:

”Ehdotuksen tarkoitus on hyvä, mutta se on samalla kertaa sekä riittämätön että oikeudellisesti ongelmallinen ja liian pitkä askel fiskaaliunionin suuntaan saadakseen laajaa kannatusta EU-maiden joukossa. Parempi kokonaisuus syntyisi muokkaamalla muita toimia ja tekemällä rahastosta halukkaiden koalitio.”

”Ratkaisuissa on kyse monilla tavoin jäsenvaltioiden demokraattisen päätöksenteon ytimeen kuuluvista kysymyksistä. Niiden tekeminen euroryhmässä tai Eurooppa-neuvostossa yön pikkutunneilla, poliittisen paineen alla, on monestakin syystä riskialtista. Seurauksena on helposti poliittinen vastareaktio, joka hajottaa unionia pahoin. Koronakriisi ei myöskään ole EU:n ainoa kriisi tällä hetkellä. Se painii myös oikeusvaltiokriisin kourissa. Oikeuden uskottavuutta ei edistä se, jos unionin oikeuden keskeiset säännöt on aina tilanteen tullen mahdollista tulkita uudelleen.”

Päivi LeinoSandbergin ja Vesa Vihriälän yhteisen blogikirjoituksen voi lukea kokonaisuudessaan tästä:
Vesa Vihriälä