Suomenkieli kuuluu myös maailman kielivähemmistöihin

Kuluneen vuoden teemoja on ollut kansainvälinen kantakansojen kielten vuosi. Suomenkielen asemaa on pyritty vahvistamaan itänaapurissa, Karjalan tasavallassa erilaisin kulttuurillisin keinoin. Saamenkieltä on edistetty Suomessa saamelaisten parissa mm. eri saamenkieliksi dubbatulla Disneyn animaatioelokuvalla. Suomessa sitävastoin sekä suomen- että ruotsinkielisten määrä on tasaisessa laskussa.

Kotimaisten kielten keskus kertoo sivuillansa, että:
“Kielten määrä vähenee jatkuvasti ja melko nopeastikin. Eräiden arvioiden mukaan maailmasta katoaa yksi kieli joka toinen viikko.”

Maailman alkuperäiskansojen kantakielien säilymisen edistämiseksi on onneksi viimein ryhdytty toimiin ainakin jossain määrin.

Maailman eniten puhuttuja kieliä eri kansojen keskuudessa ovat mandariinikiina, espanja, englanti, arabia ja hindi.

Maapallon yhteenlaskettu väkiluku on n. 7,7 miljardia, joista suomalaisten osuus on 0,06 prosenttia. On huolestuttavaa, että suomenkielisten osuus omassa kotimaassa on ollut tasaisessa laskussa vuodesta toiseen etenkin 2000-luvulta alkaen. Myös ruotsinkielisten osuus on laskussa. Saamenkielisten osuus on sitävastoin onneksi hienoisessa nousussa.

Suomen väkiluku oli vuonna 1980 Tilastokeskuksen mukaan 4,787.778 miljoonaa henkilöä, joista suomenkielisten osuus oli 93,5%, ruotsinkielisten 6,3% ja saamelaisten osuus oli 1.343 henkilöä. Vieraskielisten osuus väestöstä oli tuolloin 0,2%. Vuonna 2018 oli Suomen väkiluku noussut 5,517.919 miljoonaan. Suomenkielisten osuus oli laskenut lähes 6% ollen tehdyssä laskennassa enää 87,6%. Ruotsinkielisten osuus oli laskenut 5,2 prosenttiin. Saamenkielisten osuus oli noussut 1.995 henkilöön. Vieraskielisten osuus oli kasvanut jo huomattavasti ollen nyt 7,1 prosenttia koko maan väestöstä.

Karjalan tasavallassa on satsattu sekä paikalliseen, että rajat ylittävään yhteistyöhön mm. suomenkielen edistämiseksi omien kielivähemmistöjen tukemiseksi kertoo Karjalan Sanomat.

Karjalan tasavallassa enin osa väestöstä puhuu venäjää. Karjalaisten osuus väestöstä on 7,1 prosenttia, suomalaisten 1,3 prosenttia ja vepsäläisten osuus on 0,5 prosenttia koko väestöstä. Maailman mittakaavassa nämäkin kielet kuuluvat alkuperäiskansojen kielivähemmistöjen ryhmään.
Suomen puolelta on lähdetty mukaan tukemaan hanketta mm. koulujen välisellä yhteistyöllä.

Saamenkieliset ovat saaneet viimeinkin Suomen valtion kanssa dialogin auki oman kielensä ja kulttuurinsa säilyttämisen puolesta. Lisäksi koko saamenkielisten yhteisö Pohjoismaissa on saanut asialleen viimeinkin huomiota ja tukea.

Kansainvälinen kantakielien vuosi on onneksi viimein herättänyt monia tahoja ympäri maailman ymmärtämään, että osa ihmiskunnan kielellistä kulttuuria on vaarassa tuhoutua monissa eri maissa.

Vaikka suomenkieli on Suomessa vielä toistaiseksi enemmistön kieli ja vaikka sitä puhutaan pienissä määrin myös muualla, on se kuitenkin todellinen vähemmistökieli maailmassa. Suomenkielisten osuus koko maapallon väkiluvusta on kuin pisara meressä ja on ollut erittäin huolestuttavaa seurata jo pidempään jatkunutta trendiä valtiovallan kasvussa olevaa kansainvälistymisintoilua kohtaan. Englanninkieltä halutaan valtavirtaistaa käyttökieleksi ja tulkkauspalveluihin on mätetty hurjat määrät verovaroja vieraskielisten tukemiseksi maassamme sen sijaan, että vaadittaisiin riittävää kielitaitoa maassa asuvilta vieraskielisiltä. Nämä kaikki toimet on nähtävissä Tilastokeskuksen tuottamista tilastoista. Suomenkielisten ja ruotsinkielisten suomalaisten osuus väestöstä omassa kansankodissa on ollut jo pidempään tasaisesti vähenemään päin.

Onko tällaisessa touhussa mitään järkeä?

Europol: Espanjassa 43 pidätettyä vakavaan ruokamyrkytykseen johtaneesta simpukoiden salakuljetuksesta

Europol tiedottaa, että mukana on 11 yritystä, joiden liikevaihto on 9 miljoonaa euroa vuodessa. Vailla elintarvikeviranomasten valvontaa ihmisravinnoksi joutuneiden simpukoiden salakuljetus ilman asianmukaista pyynti-, säilytysy-, myynti- ja kylmäketjua on voinut vaarantaa lukuisen ihmisten terveyden.

Kysessä on laaja järjestäytyneen rikollisuuden salakuljetus-, välittäjä-, jakelu- ja pyyntiverkosto joiden vastuulla on ainakin 27 Espanjassa esiintynyttä ruokamyrkytystapausta. Rikollinen verkosto ehti olla aktiivinen vähintään vuoden ajan ja tienata  9 miljoonan euron voitot yli 1000 tonnilla simpukoita, jotka pyydettiin laittomasti.

Laitton simpukoiden pyynti tapahtui Portugalissa, josta ne siirrettiin sitten Espanjaan tuottoisimpana vuodenaikana – kesällä ja vuoden lopun lomalla. Lyhyen puhdistuksen jälkeen saastuneet simpukat myytiin markkinoilla ja ravintoloissa. Simpukoiden pesemisellä päästiin eroon bakteereista (E. coli), mutta se ei eliminoinut viruksia (Norovirus-ryhmä I ja II ja hepatiitti A).

Europol

Infosota ottaa uusia kierroksia – Vai onko kyse lukijan aliarvioimisesta?

Jotkut valtamedioiden toimittajista ovat pillastuneet pahemman kerran huomattuaan hiljattain saaneensa haastajan uutismarkkinoille. Joku ryökäle ja valemediaksi leimattu taho on rohjennut pistää pystyyn kilpailevan yhdistyksen etabloituneille uutisteporttereille vaihtoehtomedioiden puolelta uuden ajan uutisten tuottajille.

Kauhea poru julkisuudessa yhdestä vasta perustetusta yhdistyksestä.
Mistä lähtien yhdistyksen perustaminen on Suomessa muuttunut julkisesti paheksuttavaksi? Entä mikä määrittää etabloituneiden toimittajien analyysit uuden ajan medioista oikeiksi?

Huolehtivan ja vastuuntuntoisen oloiset ulostulot valtamedioiden toimittajakunnasta tämän uuden yhdistyksen jopa yhteiskuntarauhaa (Heidän mielestään siis. – Suojelupoliisilta tätä ei ole vielä ehditty kysyä.) vaarantavista ilmiöistä uuden media-alaan liittyvän yhdistyksen perustamisen vaikutuksista tuntuu lievästi sanottuna yliampuvilta. Korostavat huolestuneina kovasti (siis nämä ns. virallisiksi koetut vastuutoimittajat) hybridivaikuttamisen uhkakuvia yhteiskunnalle ja lukijan haasteita ymmärtää nämä vaarat.

Ensinnäkin tavallinen suomalainen uutistenlukija on kaikkea muuta kuin tyhmä.
Eli se keskeinen huoli näiden etabloituneiden toimittajien osalta koskien rivikansalaisen mahdollisesta haksahtamisesta disinformaatioon valemedioiden tuottamana on kuin katselisi saippuakuplan suurenemista sieltä “Veijo Esson baarin” kahvipöydästä käsin röhönaurun kera.

Kovan luokan termejä, kuten “disinformaatio” ja “hybridivaikuttaminen” viljellään kovasti näissä kiukun täyttämissä solvaamisissa ja nälvimisyriryksissä uutta tulokasta kohtaan. Kyseinen termi “disinformaatio” kuitenkin kuuluu kategoriaan, joka on sotilaalliseen tiedusteluun ja vaikuttamiseen liittyviä termejä. Valveutunut lukija huomaa heti, että kansalaisten somessa käytyä “kahvipöytäkeskustelua” on taas kerran tulkittu joksikin suureksi infosodan alkusoitoksi, tms.

On se vaan jännä, että eriävää mielipidettä ja totuttua räväkämpää kielenkäyttöä uutisoinnissa on nykyisin niin vaikea sulattaa tietyissä piireissä. Siltikin jo yksi pikainen vilkaisu esim. Twitteriin riittää kertomaan utelijaalle lukijalle, että siellä jopa ne maan “silmäätekevät” rähjäävät yhtä räväkästi ja julkisesti kuin se “Veijo Esson baarin” rahvas. Lienee pikemminkin maan tapa nuo värikkäät ilmaisumuodot, johon suomenkielen huomattava rikkaus antaa mahdollisuuden siinä missä vastapuolen eriävä mielipide.

Kyseinen uusi yhdistys, joka omilla sivuillaan ilmoittaa aikomuksestaan noudattaa journalistista etiikkaa aivan kuten se etabloitunut porukka myös on ilmoittanut noudattavansa, kertoo olevansa yhdistys johon myös uudenlaiset uutisten tuottajat ovat tervetulleita. Pitävät siis ovet auki myös kansalaisyhteiskunnan uusille tulokkaille.

Mikä sitten erottaa valtamedioiden toimittajien “totuuskomission-oloisesta” julistamisesta “oikeasta” uutisoinnista heidän väittämien “valemedioiden” tuottamasta uutisoinnista? Siinäpä pähkinää purtavaksi itse kullekin..
Lukijan oma maailmankatsomus ja mielipide…?

Monesti törmää myös “korostuksiin” Median riippumattomuudesta tai sitoutumattomuudesta.

Riippumattomuus tarkoittaa lähinnä, että kustantaja (toimittajan palkanmaksaja) ei taustalla häärää omiansa ja päätä mistä kirjoitetaan ja mistä ei kirjoiteta, tyyliin: “palkka juoksee, tai sitten ei”.
Sitoutumattomuus tarkoittaa sitä, että ei “lauleta vaan yhden poliittisen puoleen lauluja”.

Ja tähän uutisoinnin totuuteen etabloituneiden medioiden taholta kansalla on jo sukupolvien kokemusta, ja enenmän kuin kylliksi sitä paljon puhuttua medialukutaitoa. Koska jo silloin kun Suomessa ruvettiin pohtimaan tulevan itsenäisyyden hyviä puolia ja mielekkyyttä maan poliittisissa piireissä, ne ensimmäiset painetut lehtiset ja alun sanomalehdet olivat silloisten poliittisten toimijoiden tuottamia; uutispläjäyksineen ja perusteluineen (lue: “poliittinen propaganda”). Sen jälkeen vasta rinnalle syntyi niitä ylipuolueellisia sitoutumattomia (silloin vielä) paperisia uutislevikkejä.

Ja hyvä näin. Koska nämä poliittisesti aktiiviset, ihanat, silloin vaikuttaneet suomalaiset olivat eturintamassa tökkimässä kansan syviä rivejä hereille, että maassa syntyi lopulta tahtotila valtiosta ja omasta yhteisestä kansankodista nimeltä Suomi. Se meidän nykyinen, ja ikioma paikka meille suomalaisille tässä suuressa maailmassa. Ja sillä tiellä ollaan edelleenkin, vaikka osa kansasta mieltääkin itsensä nykyisin mielummin eurooppalaisiksi.

On älyllisesti erittäin köyhää väittää, että yksikään toimittaja; uutisen tekijä, oli sitten kyse valtamedian toimittajasta tai, uuden internetin mahdollistaman ajan, kansalaistoimittajasta ei olisi poliittisesti motivoitunut omassa narratiivissaan. Se kuuluu asiaan, koska jokaisella ihmisellä on se oma näkemys asioista. Myös se poliittinen. Sitä ei vaan pääse pakoon; se kuuluu ihmisyyteen. Se oma mielipide asioista.

Tietynlainen objektiivisuus uutisoinnissa voi säilyä silloin, kun kunniottaa muiden oikeuttaa omaan näkemykseen ja tulkintaan. Absoluuttista objektiivisuutta ei ole olemassakaan.
Tämä siksi, koska jokainen meistä on ainutlaatuinen yksilö. Kenelläkään maailmassa ei ole tiedon tai mielipiteen jakamisen monopolia. Vanha sananlasku: “Vastuu on aina vastaanottajan päässä” on tuntunut viime aikoina unohtuneen julkisesta keskustelusta lähes tyystin.

UM: Neuvottelut Euroopan unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen alkavat – Suomi tasoitti tien neuvotteluille

Neuvottelut Euroopan unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen alkavat maaliskuussa 2020 Strasbourgissa. Asia eteni Suomen EU-puheenjohtajakaudella tänä syksynä, kun EU:n neuvosto antoi lokakuussa täydentävät neuvotteluohjeet EU:n neuvottelijana toimivalle komissiolle ja vahvisti EU:n valmiuden palata takaisin neuvottelupöytään Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuolten kanssa.

EU:sta tulisi 48. Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittynyt osapuoli. Liittymisellä olisi merkittäviä vaikutuksia kaikille eurooppalaisille, sillä se toisi yksilöille ja yrityksille mahdollisuuden valittaa EU:n toimielinten toimista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Liittyminen korostaisi myös EU:n sitoutumista Euroopan neuvoston keskeisiin arvoihin eli demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien edistämiseen.

Liittyminen vahvistaa EU:n perusarvoja
Vuonna 2009 voimaan astunut Lissabonin sopimus velvoittaa Euroopan unionia liittymään ihmisoikeussopimukseen. Liittymällä sopimukseen EU liittyisi 47 Euroopan valtion yhteisöön, jotka ovat jo sopimuksen osapuolina ja ovat suostuneet siihen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin valvoo niiden noudattavan sopimusta. Myös kaikki EU:n jäsenmaat ovat ratifioineet ihmisoikeussopimuksen.

”EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen olisi tärkeää sekä symbolisesti että yksilön oikeuksien täysimääräisen toteutumisen kannalta. Liittymisen jälkeen jokainen yksityinen tai oikeushenkilö voisi osoittaa sopimuksessa turvattujen oikeuksien loukkaamista koskevan valituksensa EU:ta vastaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle niissä kysymyksissä, joissa yksittäistapaukseen on sovellettu unionin oikeutta”, sanoo lainsäädäntöneuvos Maria Guseff ulkoministeriön oikeudelliselta osastolta.

”EU:n liittyminen ihmisoikeussopimukseen täydentäisi EU:n kansalaisten perusoikeuksien suojelua ja vahvistaisi sen perusarvoja. Se parantaisi myös EU-lainsäädännön toimivuutta ja lisäisi perusoikeuksien suojelun yhdenmukaisuutta Euroopassa.”

Neuvotteluita Euroopan unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen, Euroopan keskeiseen ihmisoikeuksien toteutumista turvaavaan sopimukseen, on käyty jo 1970-luvun lopulta lähtien. Vuonna 2013 EU ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuolivaltiot pääsivät väliaikaisesti yksimielisyyteen liittymissopimuksen luonnostekstistä. Euroopan unionin tuomioistuin katsoi kuitenkin 18. joulukuuta 2014 antamassaan lausunnossa 2/13, ettei liittymissopimuksen luonnos tietyiltä osin ollut unionin oikeuden mukainen.

Neuvosto on toistuvasti ilmaissut sitoutuneensa edistämään EU:n liittymistä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Samalla se on ilmaissut tarpeen löytää kestävät ratkaisut kaikkiin oikeudellisiin kysymyksiin, jotka unionin tuomioistuin toi esiin lausunnossaan joulukuussa 2014.

Seuraavaksi EU:n neuvottelijana toimiva komissio neuvottelee tarvittavista muutoksista ihmisoikeussopimuksen osapuolten kanssa.

Euroopan ihmisoikeussopimus allekirjoitettiin vuonna 1950, ja Euroopan neuvoston 47 jäsenmaata ovat ratifioineet sen. Euroopan neuvosto on eurooppalaisten valtioiden yhteistyöelin, se ei ole osa EU:ta.

Valtioneuvosto

Puolustusvoimien kenttäpiispan joulutervehdys

Kenttäpiispa Pekka Särkiö kirjoittaa Puolustusvoimien blogissa:

Kuka puolustaa maata?

Maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia Suomen kansalaisia. Miehet ovat asevelvollisia ja lisäksi naisilla on mahdollisuus vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Laajempi maanpuolustusvelvollisuus liittyy yhteiskunnan elintoimintojen ylläpitämiseen kriisioloissa lain tarkemmin määrittämillä tavoilla.

Kolmikymppisten Y-sukupolvelle velvollisuus voi tuntua kaukaiselta käsitteeltä, kun on saanut elää oikeuksien keskellä.

Pitkään jatkunut hyvinvoinnin aika on hämärtänyt velvollisuuden ajatusta, johon kuuluu oman panoksen antaminen yhteiseksi hyväksi. Yksilön oikeudet ja vapaudet ovat pyhiä asioita liberaalissa demokratiassa.

Oikeudet ja velvollisuudet liittyvät kuitenkin saumattomasti toisiinsa. Oikeudet voivat nopeasti vaarantua, jos velvollisuudet jäävät sivuun ja hoitamatta. Tästä on merkkejä ajassamme.

Maanpuolustustahto on edelleen korkea, mutta se on laskenut viime vuosina. Samaan aikaa on käynnissä keskustelu asevelvollisuuden tulevaisuudesta. Asevelvollisuus on Suomen uskottavan puolustuksen keskeisimpiä perusteita, jonka tilalle on vaikea nähdä muuta vaihtoehtoa.

Ihmiset ovat pienen maan tärkein voimavara. Tulevaisuudessa jokaista tarvitaan entistä enemmän rakentamaan yhteiskuntaa; taklaamaan kestävyysvajetta ja ottamaan niskalenkkiä ympäristöuhkista. Huolten pilvien allakin on uskallettava perustaa perheitä ja synnyttää lapsia. Perheet tekevät korvaamatonta työtä nostamalla uutta sukupolvea ottamaan omalla vuorollaan vastuun maasta.

Ihmiskuntaa on kantanut alusta lähtien sanaton sukupolvisopimus, jossa jokainen sukupolvi hoitaa velvollisuutensa ja siirtää seuraavalle polvelle elinkelpoisen maan. Jos velvollisuudet jäävät täyttämättä, on jäljessä tulevilla aina raskaampi tehtävä maksaa edellisten velkoja ja korjata jälkiä.

Tähän liittyy myös kysymys siitä, kuinka maa olisi edelleen puolustamisen arvoinen. Paljon riippuu ihmisen omasta kokemuksesta: Mitä maalla on annettavaa minulle ja onko minulla jotain annettavaa maalle?

Ekologinen ja taloudellinen kriisi sumentavat monien tulevaisuuden näkymiä ja saavat kysymään, onko minulla tulevaisuutta työelämässä ja perhe-elämässä. Osa on valmis käärimään hihansa ja tarttumaan haasteisiin. He perustavat perheitä ja löytävät paikkansa työelämässä. Osa on menettämässä toivonsa ja jäämässä syrjään. Jotkut haluavat keskittyä itseensä ja jättää sukupolvisopimuksen vastuupuolen muiden hoidettavaksi.

Yhteinen tulevaisuus riippuu siitä, kuinka nämä ihmisryhmät ja suhtautumistavat painottuvat. Siksi jokaisesta on pidettävä kiinni ja annettava se kokemus, että maalla on hänelle annettavaa ja – ennen kaikkea – että hänellä on annettavaa maalle.

80 vuotta sitten vietettiin sotajoulua. Jotkut lahjat tuntuivat silloin aivan erityisiltä: koti ja perhe, jokapäiväinen leipä sekä terveys. Itse elämä oli kallis lahja, jonka saattoi äkisti menettää. Myös vapaa maa osoittautui silloin suureksi lahjaksi. Sitä kannatti ja kannattaa edelleen puolustaa.

Toivotan teille kaikille Rauhallista joulua!”

Puolustusvoimat

Juhli joulua joutumatta julkisuuteen ja vietä vuodenvaihde viranomaisia välttäen

Joulu on rauhoittumisen aikaa. Pidämmehän toki huolta läheisistämme, itsestämme sekä naapureistamme, ja etenkin yksinäisistä henkilöistä myös jouluna. Toivomme kuitenkin, ettei meidän tarvitsisi olla osa kotien joulunviettoa.

Joulun ja vuoden vaihteen pyhinä normaalit palveluaikamme eivät välttämättä pidä paikkansa. Teemme kuitenkin myös pyhinä tiivistä yhteistyötä.

LänsiUudenmaan poliisilaitos palvelee normaalisti poliisia vaativissa tehtävissä.
Hätänumero on 112.

Asiakas- ja lupapalveluiden osalta aukioloaikamme löytyvät verkkosivuiltamme.

Vietämmehän joulua hyvällä mielellä, hyviä käytöstapoja ja toisia kunnioittaen.

Muistetaan joulurauha myös liikenteessä. Varataan tarpeeksi aikaa paikasta toiseen siirtymiseen, huomioidaan kelin mukaiset varusteet, tilannenopeudet ja ajokunto sekä muistetaan joulurauha myös liikenteessä.

Ei jätetä toista pulaan ja autetaan kaveria hädässä.

Annetaan toisillemme aikaa, kysytään mitä kuuluu ja jutellaan mieltä painavista asioista.

LänsiUudenmaan pelastuslaitos on joulunpyhinäkin jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Hätänumero kiireellisissä henkeä tai omaisuutta uhkaavissa tilanteissa on 112.

Päivystävä palotarkastajamme palvelee 23.12 ja 27.12 klo 9.00-11.30,
p. (09) 8162 6815. Hän vastaa mm. palotarkastuksiin, lupa-asioihin, nuohoukseen, pelastussuunnitelmiin ja muuhun onnettomuuksien ehkäisyyn liittyviin kysymyksiin.

Muissa kiireettömissä kysymyksissä voit olla yhteydessä pelastuslaitoksen asiakaspalveluun 09 8162 8699.

Toivomme valppautta jouluvalmisteluissa ja etenkin ruoanvalmistuksessa sekä kynttilöiden ja ulkotulien kanssa. Pelastuslaitos toivottaa kaikille turvallista ja rauhallista joulunaikaa. Pidetään huolta toisistamme.

Päivystysapu 116 117 palvelee ympäri vuorokauden Soita maksuttomaan numeroon 116 117 ennen kuin hakeudut päivystyspoliklinikalle. Päivystysavusta voit myös kysyä neuvoja äkillisiin terveysongelmiin, kun oma terveysasemasi on suljettu.

LänsiUudenmaan sosiaalija kriisipäivystys palvelee ympäri vuorokauden, p. 09 816 42439. Sosiaali- ja kriisipäivystys auttaa, kun olet huolissasi lapsen, vanhuksen tai perheen tilanteesta. Saat myös kriisiapua äkillissä järkyttävissä tilanteissa, esimerkiksi läheisen kuoleman, väkivaltatilanteen tai onnettomuuden jälkeen.

Turvakoti Pellas Espoossa on avoinna ympäri vuorokauden, p. 040 457 3840

Annathan läheisillesi turvallisen, sopuisan, kiireettömän ja raittiin joulun!

Länsi-Uudenmaan poliisilaitos
Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos
Espoon kaupunki

Yhteistiedote joulun ja vuodenvaihteen aikaan

Al Holin leirin lapset

UNICEF on pistänyt pystyyn Al Holin leirillä tähän mennessä kolme opetuskeskusta. He ovat saanet hankkeeseen apua ja rahoitusta mm. Kanadasta. Opetuksen piirissä on tällä hetkellä 5.500 lasta.

Vuoden 2018 lopusta alkaen on Al Holin leirille saapunut yli 64.000 ihmistä ja leirin kokonaisväkimäärä ylittää jo 73.000 henkeä, joista kaikki elävät erittäin hankalissa oloissa. Suurin osa leirillä olevista yli 23.000 tuhannesta on käynyt joko hyvin vähän koulua tai ei ollenkaan. UNICEF suunnittelee perustavansa vielä neljä koulutuskeskusta leirille, jollain opetus kattaisi yli 13.000 lapsen opetustarpeet. Silti moni jää vielä vaille opetusta. UNICEF:in tarjoama opetus tuo lapsille myös tietynlaista järjestystä ja normaalin arjen tuntua heidän elämäänsä.

Humanitääristä apua tarvittaisiin varmaan kipeästi lisää alueelle, jotta loputkin lapset pääsisivät opetuksen piiriin ja saisivat muutenkin paremmat olot. Kurdihallinto ei varmaan kuitenkaan hetkessä saa selvitettyä ketkä leirillä olevista olivat osallisina terroristien tekemiin sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan Syyriassa, Irakissa ja Kurdien itsehallinnonalueella.

Kansanmurha, kidutus, orjuuttaminen, raiskaukset ja muu väkivalta ja hirmuteot ovat hirvittävimpiä rikoksia mitä ihmiset voivat tehdä toisille.

Poliisin rooli ja varautuminen Al-Holin leiriltä mahdollisesti palaaviin suomalaisiin liittyen

Poliisihallitus: Julkisuudessa on käyty viime aikoina runsaasti keskustelua Al-Holin leirillä Syyriassa olevien henkilöiden mahdollisesta palauttamisesta ja palaamisesta Suomeen sekä asian vaikutuksista sisäiseen turvallisuuteen. Poliisi kertoo tällä tiedotteella roolistaan ja varautumisestaan asiaan.

Poliisi ei ole palauttamisasiassa päätöksentekoviranomainen. Suomalaisten avustamiseen ulkomailla ja mahdolliseen Suomeen kotiuttamiseen liittyvissä asioissa toimivaltainen viranomainen on ulkoministeriö, joka vastaa myös näihin asioihin liittyvästä tiedottamisesta. Poliisin päävastuu asiassa on huolehtia yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta Suomessa sekä tehdä esitutkintalain mukainen esiselvitys palaajien osalta.

Sisäisen turvallisuuden osalta viranomaiset ovat varautuneet tilanteeseen ja asiassa tehdään tiivistä moniammatillista viranomaisyhteistyötä, mutta suunnitelmia ei voi avata tarkemmin turvallisuussyistä.

‒Poliisi on yksi monista toimijoista palaajia koskevassa kokonaisuudessa. Palaavien tarpeet ovat pitkälti muiden viranomaisten ja toimijoiden tukeen liittyviä. Viranomaiset arvioivat jokaisen palaajan kohdalla henkilön tukitarpeet yksilökohtaisesti. Samalla tavoin jokaisen henkilön kohdalla turvallisuuteen liittyvät näkökohdat arvioidaan erikseen. Poliisi toimii resurssiensa puitteissa ja yhdessä muiden toimijoiden kanssa, kertoo poliisitarkastaja Sami Ryhänen Poliisihallituksesta.

Pitkäjänteistä ja suunnitelmallista moniviranomaisyhteistyötä

Poliisin ennalta estävään toimintaan ja käytännön työhön kuuluu kiinteästi moniviranomaisyhteistyö, mm. ankkuritoiminta, joka on poliisille arkipäivää. Ankkuritoiminta kohdistuu varhaisessa vaiheessa nuorten hyvinvoinnin edistämiseen ja rikosten ennalta ehkäisemiseen. Poliisin yhteistyökumppaneita sekä valtakunnallisesti että paikallisesti ovat mm. sosiaali- ja terveysviranomaiset, koulu- ja nuorisotoimi, varhaiskasvatus sekä uskonnolliset yhteisöt. Yhtälailla poliisi tekee yhteistyötä erilaisten järjestöjen ja yhteisöjen sekä alueiden asukkaiden kanssa.

‒Mikäli henkilöitä palaa Suomeen, asia tulee vaatimaan vuosien pitkäjänteistä ja suunnitelmallista moniviranomaisyhteistyötä riittävillä viranomaisten resursseilla, Ryhänen painottaa.

Poliisi ei voi kommentoida medialle yksittäisten perheiden asioita tai sitä, mihin mahdolliset palaajat sijoittuisivat palatessaan Suomessa asumaan. Viranomaisten yhteisenä tavoitteena on tässä tilanteessa turvata lasten etu ja yksityisyys, jotta he voivat sopeutua elämään Suomessa.

‒Onnistunut sopeutuminen yhteiskuntaan on koko yhteiskunnan etujen mukaista, poliisitarkastaja Ryhänen toteaa.

Poliisi seuraa jatkuvasti turvallisuuden tilannekuvaa

Poliisi seuraa jatkuvasti turvallisuuden tilannekuvaa. Poliisilla ei ole tiedossa mahdollisiin palaajiin liittyvää akuuttia turvallisuusuhkaa. Terrorismiin liittyvästä uhka-arviosta vastaa Suojelupoliisi.

‒Poliisihallinnossa on vakiintuneet toimintamallit terrorismintorjunnassa ja huolta aiheuttavien henkilöiden suhteen. Suojelupoliisi, Keskusrikospoliisi ja paikallispoliisi tekevät jatkuvaa ja kiinteää yhteistyötä. Emme ole siinä mielessä uuden äärellä. Suojelupoliisi, Keskusrikospoliisi ja paikallispoliisi tekevät terrorismin torjunnan kohdehenkilöiden seurannassa tiivistä yhteistyötä ja tekevät kaikkensa erilaisten uhkien torjumiseksi. Avoimissa yhteiskunnissa ja resurssien puitteissa viranomaisten keinot ihmisten valvontaan ovat kuitenkin luonnollisesti rajalliset, sanoo poliisitarkastaja Ryhänen.

Poliisin tekniset ja taktiset menetelmät ovat salassa pidettäviä, eikä niitä ole mahdollista avata julkisuudessa vaarantamatta viranomaisten toiminnan edellytyksiä.

Jokaisesta palaajasta tehdään esiselvitys

Keskusrikospoliisi tekee jokaisesta Al-Holin leiriltä palaavasta suomalaisesta esitutkintalain mukaisen esiselvityksen. Tapauskohtaisessa selvityksessä kartoitetaan palaajan roolia mahdollisessa esitutkinnassa, eli olisiko henkilön asema rikosprosessissa todistaja, asianomistaja, eli rikoksen uhri vai rikoksesta epäilty.

Esiselvityksen jälkeen mahdollisesta esitutkinnan aloittamisesta neuvotellaan valtakunnansyyttäjän toimiston kanssa. Tämä on vakiintunut käytäntö niissä tilanteissa, joissa epäilty rikos olisi tapahtunut ulkomailla.

‒Sellaisten epäiltyjen rikosten tutkinta, jotka ovat tapahtuneet ulkomailla, on usein haastavaa. Näyttökynnys on sama kuin Suomessa tapahtuneissa rikoksissa, toteaa rikosylikomisario Mika Ihaksinen Keskusrikospoliisista.

Perusteet henkilöiden kiinniottamiselle on määritelty tarkoin laissa. Poliisilla on oikeus ottaa henkilö kiinni rikoksesta epäiltynä esitutkintalain ja pakkokeinolain asettamien edellytysten täyttyessä.

Viranomaiset jatkavat valmistelua suomalaislasten kotiuttamiseksi

Ulkoministeriö jatkaa valmisteluja al-Holin leirillä olevien suomalaisten lasten avustamiseksi ulkoministerin erityisedustajan johdolla. Lasten turvallisuuden takaamiseksi ulkoministeriö tiedottaa asiasta vasta tilanteessa, jossa suomalaiset lapset ovat suomalaisten viranomaisten hallussa.

Turvallisuustilanne Koillis-Syyriassa ja al-Holin leirillä on epävarma. Erityisesti leirillä olevien lasten humanitaarinen tilanne on kestämätön. Viranomaistoiminta perustuu oikeusvaltioperiaatteeseen, Suomen perustuslakiin, lainsäädäntöön ja Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin.

Suomalaisten avustamiseen ulkomailla ja mahdolliseen Suomeen kotiuttamiseen liittyvissä asioissa toimivaltainen viranomainen on ulkoministeriö. Ulkoministeri on nimittänyt erityisedustajan tekemään ratkaisut mahdollisesta kotiuttamisesta Suomen lainsäädännön nojalla. Nämä viranomaisen ratkaisut perustuvat tapauskohtaiseen, yksilölliseen harkintaan. Tässä harkinnassa otetaan huomioon turvallisuus Suomessa.

Poliisin selvitys: Maalittaminen vaikuttaa henkilöstön hyvinvointiin ja jaksamiseen, mutta ei päätöksentekoon

Poliisihallitus toteutti lokakuussa 2019 poliisin henkilöstölle maalittamisilmiöön liittyvän kyselyn, jonka tarkoituksena oli kartoittaa poliisin henkilöstöön kohdistuvan maalittamisen yleisyyttä, ilmenemistapoja, seurauksia sekä yleisesti henkilöstön suhtautumista ilmiöön. Kyselyyn vastasi 834 henkilöä, 8,2 prosenttia koko henkilöstöstä. Vastanneista 61 prosenttia työskenteli pääasiallisesti rikostorjunnan tai hälytys- ja valvontatoiminnan tehtävissä.

Kyselyn perusteella lähes 89 prosenttia vastaajista pitää poliisiin kohdistuvaa maalittamista ongelmana. 258 vastaajaa (n. 31%) oli viimeisen kolmen vuoden aikana henkilökohtaisesti kohdannut maalittamista ja noin puolet vastaajista (n. 48%) oli havainnut oman yksikön henkilöstöön kohdistuvaa maalittamista.

‒Selvitys on vahvistanut sitä käsitystä, että poliisiin kohdistuva maalittaminen on vakava ongelma, johon tulee puuttua kaikin käytössä olevin keinoin. Henkilöstö on meidän tärkein voimavaramme, jonka jaksamisesta täytyy pystyä huolehtimaan asianmukaisesti, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen sanoo.

Oikeus kritisoida viranomaista kuuluu demokratiaan

Selvityksessä maalittaminen kuvattiin tarkoituksena pyrkiä luomaan epäedullista kuvaa poliisista hallinnossa työskentelevien työ- tai yksityiselämään liittyviä tietoja kaivamalla ja niitä eri yhteyksiin asettamalla, vääristelemällä tai valheellista tietoa levittämällä.

Maalittaminen voi tapahtua myös suorana tai epäsuorana uhkailuna taikka sinänsä laillisten oikeussuojakeinojen käyttönä haittaamis- ja häirintätarkoituksessa selvästi yli sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Toiminnan tavoitteena voi olla painostaminen luopumaan virkatoimesta tai ryhtymään painostettuun virkatoimeen. Sen sijaan maalittamista eivät ole viranomaisen arvostelu, yksittäinen virkatoimen arvostelu tai kansalaisten tavanomainen oikeussuojakeinojen käyttäminen.

‒Demokratiaan kuuluu oikeus kritisoida viranomaisen toimintaa, ja siitä maalittamisessa ei ole kysymys. Maalittamisella pyritään vaikuttamaan epäasiallisin keinoin viranomaisen toimintaan, nakertamaan luottamusta viranomaisiin ja sitä kautta vaikuttamaan koko yhteiskuntaan ja oikeusjärjestelmään. Tällöin maalittaminen koskee jokaista, Kolehmainen toteaa.

Kolehmaisen mukaan maalittamisen eri ilmenemismuodot otetaan poliisissa vakavasti ja niihin puututaan lainsäädännön mahdollistamin keinoin.

Kyselyn perusteella moni poliisissa työskentelevä katsoo, että työnantajan tulisi pystyä nykyistä useammin viemään asiaa eteenpäin yksittäisen virkamiehen sijasta, mutta lainsäädäntö ei sitä tällä hetkellä mahdollista. Poliisihallitus on kesällä 2019 yhdessä Valtakunnansyyttäjänviraston ja käräjäoikeuksien laamannien kanssa esittänyt oikeusministeriölle lainsäädännön muutostarpeita maalittamiseen puuttumiseksi ja sen torjumiseksi.

‒Poliisin ammattia osittain leimaa edelleen se ajatus, että tietyt asiat vain kuuluvat siihen ja ne on hyväksyttävä. Näin ei voi olla. Virkamiehen kunniaa ja oikeutta elää rauhassa on suojattava riittävästi. Oikeusturva ei rikosnimikkeiden tai rikostutkinnan kannalta arvioituna voi olla myöskään huonompi kuin muilla kansalaisilla. Itse asiassa sen pitäisi olla päinvastoin parempi, koska poliisilla on toimintapakko. Poliisin tulee siis toimia, liittyy virkatehtävään malittamisuhkaa tai ei, Kolehmainen sanoo.

Halventamista, mustamaalaamista ja uhkailua poliisitoiminnan kohteilta

Kyselyssä yleisimpiä poliisin henkilöstön maalittamisen tekotapoja olivat halventaminen ja mustamaalaaminen sekä suora tai epäsuora uhkailu.

Muita maalittamisen keinoja olivat mm. internetin hyödyntäminen sekä sinänsä laillisten oikeussuojakeinojen käyttö, mikä selvästi ylitti hyväksyttävyyden rajat. Kyselyssä tuotiin esiin myös virkamiesten läheisiin kohdistunutta maalittamista. Useimmiten maalittamisen taustalla oli ollut poliisitoiminnan kohde.

Seurauksina julkisten työtehtävien ja keskustelunaiheiden välttämistä

Poliisihallituksen kyselyn mukaan maalittamisen merkittävin vaikutus kohteelle oli vaikutus omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Maalittaminen oli myös johtanut käyttäytymisen muuttamiseen sosiaalisessa mediassa, sekä turvallisuustoimien lisäämiseen tai ainakin niiden harkintaan. Kolmanneksi merkittävin haittavaikutus kohdistui läheisten hyvinvointiin ja jaksamiseen.

Noin joka kymmenes ilmoitti välttävänsä työtehtäviä, joissa on riski joutua maalittamisen kohteeksi, esimerkiksi julkisia työtehtäviä tai keskustelua herättäviä aiheita.

‒ Hyvänä uutisena on pidettävä sitä, että maalittamisella on kuitenkin päästy vain äärimmäisen harvoin siihen tavoitteeseen, mihin sillä usein pyritään eli vaikuttamaan viranomaisen päätöksentekoon ja toimiin.

Seurauksina oli kuitenkin myös vakavia piirteitä, sillä kaikista kyselyyn vastanneista 13 prosenttia oli harkinnut ammatinvaihtoa maalittamisen takia. Maalittamista itse kohdanneista ammatinvaihtoa oli harkinnut vieläkin suurempi joukko, jopa lähes joka viides (18%). Noin kymmenen vastaajaa ilmoitti vaihtaneensa työtehtäviä maalittamisen takia.

Vain pieni osa vastaajista kertoi, että maalittamista oli käsitelty esitutkinnassa. Kolmasosa vastaajista ei halunnut viedä asiaa rikosprosessiiin lisääntyvän maalittamisen uhkan takia. Rikosprosessin keinoja pidettiin riittämättöminä ja kolmanneksen mielestä organisaation olisi pitänyt viedä asiaa eteenpäin yksittäisen virkamiehen sijasta.

Vajaa kolmannes vastaajista ei pitänytkään työnantajan toimia maalittamistapauksissa riittävinä. Kehittämistarpeina tuotiin esiin mm. työntekijän tukeminen, poliisin identiteetin suojaaminen, lainsäädännön muutostarpeet ja ohjeistuksen lisääminen.

Poliisihallitus on jo ennen kyselyä ryhtynyt laatimaan poliisiyksiköille yhtenäistä ohjeistusta maalittamiseen liittyviin toimiin ja ennalta estämiseen. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mukaan ohjeistuksessa tullaan huomioimaan kyselyssä esiin tulleita tarpeita ja ehdotuksia

‒ Suomalainen poliisi toimii epämiellyttävissäkin tilanteissa luottamuksensa arvoisesti. Yhteiskunnan ei kuitenkaan tule lähteä siitä, että poliisin tulee jo kaikilta muiltakin osin vaativan ammattinsa lisäksi sietää mitä tahansa, Seppo Kolehmainen toteaa.

Kysely toteutettiin lokakuussa 2019 kahden viikon ajanjaksolla poliisin koko henkilöstölle. Kyselyssä kysyttiin kokemuksia viimeisen kolmen vuoden ajalta. Kyselyyn vastattiin anonyymisti. Vastaajia oli kaikista poliisin yksiköistä.