Lobbaako Saksa itselleen Suomesta uutta maksajaa?

Yhdysvallat on ilmoittanut vähentävänsä huomattavan määrän sotilaita Saksasta. Syy tähän on, että Saksa on Yhdysvaltojen mukaan velkaa NATO:lle suuria summia jo pidemmältä ajalta ja, että tästä on seurannut mittava hintalappu myös Yhdysvalloille.

Tilanne lienee Saksan osalta erittäin kriittinen, koska Saksan liittotasavallan puolustusministeri Annegret Kramp-Karrenbauer (CDU:n puheenjohtaja) katsoi tarpeelliseksi korostaa Saksalais-Suomalaisen yhteisen puolustuksen tärkeydestä Euroopalle vieraskynäkirjoituksessa, joka julkaistiin hiljattain Helsingin Sanomissa.

Myös Yle :llä kerrottiin hiljattain tästä Saksan tukalasta tilanteesta. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kerrottiin sanoneen Yhdysvaltojen puolittavan amerikkalaissotilaiden määrän Saksassa yli viidestäkymmenestä tuhannesta 25.000:en sotilaaseen, johtuen hintavasta ylläpidosta.

Presidentti Trump oli sanonut, että nykyisissä järjestelyissä ei ole järkeä koska:

”– Saksa on kykenemätön maksamaan velkojaan. He ovat olleet kykenemättömiä jo vuosia ja ovat velkaa Natolle miljardeja dollareita, jotka heidän on maksettava. Me suojelemme Saksaa, ja he eivät maksa velkojaan.”

Suomella on myös vanhastaan kokemusta sotilaallisesta yhteistyöstä Saksan kanssa.

Tämän silloisen yhteistyön seurauksena meinasi silloin suomalaisille käydä varsin huonosti, kun Saksa kiristi Suomea jatkamaan sotaa Neuvostoliittoa vastaan viivytellen tilattujen viljatoimitusten toimittamisessa Suomen silloisena ainoana kauppakumppanina sodan keskellä. Oli tosi hilkulla, että ei tullut taas isompi nälänhätä maahan.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö peräänkuuluttaa lisää julkista keskustelua finanssipolitiikan kiemuroista ja niiden tulevista vaikutksista Suomelle

Aihe nousi ajankohtaiseksi tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja Politiikan toimittajien välisessä eilen järjestetyssä etätapaamisessa. Covid19 tauti poikkeusoloineen on jo nyt velkaannuttanut valtiota huikean paljon, eikä kukaan oikein tunnu osaavan vastata siihen kysymyksen, että millä velka joskus maksetaan pois. – Vai maksetaanko? Ja mitä siitä silloin seuraisi?

Julkisuudessa on väläytelty vaihtoehtoa, jossa velat ikäänkuin annettaisiin anteeksi ja, että tämän toivotaan sitten pelastavan maailmanmarkkinat isommalta konkurssilta. Velan mukana kulkee kuitenkin käsikädessä aina se korko, joka kuitenkin tulisi maksaa kustannuksena lainan antajalle saadusta lainan summasta.

Sellaista, kuin ”ilmaista rahaa”, ei ole olemassakaan. Jopa sen nk. ikuisen lainan kustannuksiin kuuluu korkojen maksaminen.

Nyt keskuspankit syytävät jo lainoja markkinoille jopa miinusmerkkisellä korolla. – Eli ikäänkuin sponssaavat pikkasen, että velkaa haluttaisiin helpommin ottaa vastaan. Entäs sitten, kun korot jonain päivänä nousevat vaikka kymmeneen, viiteentoista tai jopa kahteenkymmeneen prosenttiin? Käykö silloin niin, että ylivelkaantuneet valtiot lyödään polvilleen yksi toisensa jälkeen kaikista hyvistä aikeista ja tämän hetken pilvilinnoista huolimatta?

Verkkouutiset kertoi presidentti  Sauli Niinistön kommentoineen eilen asiasta aika huolestuneeseen sävyyn:

”- Vähän askarruttaa se, mihin tilanteeseen me päädymme parin-kolmen vuoden päästä ei vain Suomessa, vaan globaalissa finanssitaloudessa. Minusta se on aihepiiri, jota vähän vältellään.”

Tasavallan presidentti nosti haastattelussa myös esiin, että hallituksella on yhteisvastuu tekemistään päätöksistään. Ehkä ihan aiheellinen muistutus, koska nyt tehtävät finanssipoliittiset ratkaisut tulevat vaikuttamaan monien sukupolvien päähän niin hyvässä kuin pahassa.

Etätapaamisen eri keskustelunaiheista kerrottiin myös Tpk:n omilla sivuilla.

Sielläkin toistui tasavallan presidentin huoli nykyisen velkataakan kasvusta ja siitä tavasta miten siihen on tähän asti vastattu keskuspankkien ja hallituksen toimesta:

”- Ei voi olla niin, että tyhjästä tehdään lisärahaa ja samalla sitten se upotetaan velkajärjestelyin tyhjään. Ja tämän vuoksi minusta on syytä käydä kyllä keskustelua siitä, että miten tuo luottamus silloin säilytetään ja mitä sen vuoksi olisi tehtävä.

– Minä en keksi mitään muuta parempaa, kuin palaamista aika, sanoisinko, perinteiseen talousajatteluun. Tämä tarkoittaa tarkkaa taloustoimintaa ja ennen kaikkea sitä, että hyvä syntyy työstä ja tuotannosta”

Näin ihan maallikon näkökulmasta asiaa pohtien nousee väistämättä mieleen yksi kysymys ylitse muiden, jos päädytään houkuttelevalta kuullostavaan ratkaisuun saada ns. velat anteeksi. Kuka tai mikä taho tällä järjestelyllä tulee tienaamaan; kenelle korkotuotot tulevat sitten ikuisesti menemään näistä tulevista mahdollisista ikusuuslainosta? – Koska joku tienaa aina.

Miesten kokema väkivalta Suomessa – Miksi miesten kokemasta parisuhdeväkivallasta ei käydä julkista keskustelua?

Miesten kokemaa väkivaltaa Suomessa on tutkittu hyvin vähän. Markku Heiskanen ja Elina Ruuskanen perehtyivät aiheeseen kymmenisen vuotta sitten. Hanketta oli mukana tukemassa mm. YK:n yhteydessä toimiva Euroopan Kriminaalipoliittinen instituutti. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ongelma on vakava ja, että monet miehiin kohdistuvat väkivallanteot jäävät julkisuudelta ja myös poliisilta piiloon.

Tutkimusraportti julkaistiin nimellä ”Tuhansien iskujen maa”. Siinä tarkasteltiin miesten kokemaa eri väkivallan ilmenemismuotoja Suomessa. Tutkimuksessa oli myös mukana vertailuissa naisten kokema vastaava väkivalta, jota Suomessa on tutkittu paljon enemmän.

Tutkimuksesta kävi ilmi, että miehet ja naiset ovat kokeneet yhtä usein väkivaltaa tai uhkailua väkivallalla parisuhteessa. Laadullisesti toki on eroja minkä tyyppisestä väkivallasta on ollut kyse. Myös henkinen väkivalta ja esimerkiksi tarve toisen kontrolloimiseen ym on koettu yhtä paljon sekä miesten, että naisten osalta. Naisiin kohdistui tutkimuksen mukaan huomattavasti enemmän seksuaalista häirintää ja ahdistelua (64,3%), mutta myös miehistä 26,3% olivat tutkimuksen mukaan kokeneet vastaavaa. Jakolinjoja on myös naisiin kohdistuvassa seksuaalisessa väkivallassa ja miehiin kohdistuvassa muussa väkivallassa. Naisia raiskataan useammin ja miehiä piestään katukuvassa useammin. Luvut ovat kuitenkin varsin hälyyttäviä eroista ja yhtäläisyyksistä huolimatta.

Tutkimuksessa käy ilmi myös, että on paljon miehiin kohdistuvaa väkivaltaa minkä miehet voivat kokea liian tuskalliseksi edes ilmoittaa viranomaisille tai hakea apua siitä seuranneeseen henkiseen pahoinvointiin. Poliisille ei liioin kovin herkästi haluta ilmoittaa näitä koettuja väkivallantekoja ja viranomaisilta jää piiloon paljon miehiin kohdistuneita naisten tekemiä väkivallantekoja parisuhteessa erilaisista syistä. Asiaa on myös saatettu pitää vähäisenä, tai sitten miehet eivät jostain syystä tunnista itseään uhriksi tapahtuneissa olosuhteissa.

Syitä siihen miksi miehiin kohdustavasta moninaisesta väkivallasta tai sen uhkasta puhutaan niin vähän tai ei ollenkaan voi vaan ihmetellä. Tasa-arvoa korostavassa Suomessa tämä tuntuu erityisen oudolta. Syrjitäänkö miehiä Suomessa? Entä kuinka paljon Suomessa esiintyy miesvihaa? – Kysymykset ovat hyvin ajankohtaisia, koska naisten kokemasta epätasa-arvosta ja koetusta naisvihasta miesten taholta käydään parhaillaan vahvaa yhteiskunnallista julkista keskustelua.

Heuni

Hallituksen biokaasuohjelman etenemisen tämän hetkinen tilanne

Aitosuomalaiset kertoi hiljattain, että moni odottelee jo malttamattomana hallituksen biokaasuhankkeen valmistumista. Hankkeen etenemisellä on paljon vaikutusta valmistuessaan monella eri sektorilla etenkin maataloudessa. Se tukee esimerkiksi kiertotaloutta ja huoltovarmuutta uutena kotimaisena energialähteenä.

Biokaasuohjelmaa valmistellaan parhaillaan useammassa ministeriössä ja eri asiakokonaisuudet etenevät näköjään kukin omalla aikataululla. Elinkeinoministeri Mika Lintilän esikunnasta saatiin hieman selvennystä tämän hetkisen tilanteen osalta. Sieltä asiantuntija Taru Löyttymäki kertoi, että:

”Biokaasuohjelmassa on lukuisia toimenpiteitä, joiden toimeenpanovastuu jakautuu usealle ministeriölle.

Biokaasulaitosinvestointeihin on haettavissa koko ajan energiatukia, samoin maatilat voivat hakea tukea biokaasun tuotannon investoinneille maatalouden investointitukijärjestelmistä.

Lisätalousarviossa biokaasun jakeluinfran rakentamisen tukeen lisättiin määrärahoja.

Maa- ja metsätalousministeriö puolestaan valmistelee uusia tukia nimenomaan biokaasun tuotantoon kytkeytyvän ravinteiden kierrätyksen tueksi.

Vuoden loppuun mennessä on valmiina investointituki yrityksille, jotka valmistavat lannasta tai kaasutusrejektistä kierrätyslannoitteita.

Ravinnekiertokorvaus tulee käyttöön vuonna 2021.

Työ-ja elinkeinoministeriössä valmistellaan myös mm. biokaasun sisällyttämistä uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteen piiriin vaalikauden kuluessa.”

Hallituksen biokaasuohjelmasta enemmän; ”Biokaasuohjelmaa valmistelevan työryhmän loppuraportti” ohessa: Valtioneuvoston julkaisut.

Biokaasusektori peräänkuuluttaa vauhtia biokaasuohjelman toimeenpanoon

Suomen Biokierto ja Biokaasu ry, SBB tiedotti 1.6.2020: Biokaasulaitosinvestoinnit ovat odottaneet selkeitä signaaleja toimintaympäristön näkymien vakiintumisesta jo usean vuoden, erityisen hartaasti syksystä 2019 eli hallitusohjelman julkaisusta asti. Investointeja ei ole syytä viivästyttää enää. On myös huomattava, että uutta laitosta ei rakenneta hetkessä, ei usein edes muutamassa vuodessa, sillä se edellyttää useita erilaisia lupa- ja muita menettelyitä.

”Pääministeri Marinin hallitusohjelman mukaan Suomelle on laadittu kansallinen biokaasuohjelma, jolla otetaan käyttöön biokaasun tuotantopotentiaali sekä kehitetään Suomen elinvoimaisuutta ja edistetään ilmastotavoitteisiin pääsyä. Biokaasuohjelma valmistui 28.1.2020. Biokaasuohjelma antaa 24 toimenpide-esitystä biokaasun potentiaalin valjastamiseksi. Biokaasuohjelman valmistelussa oli mukana laaja asiantuntijajoukko, mutta ohjelmatyö nojaa vahvasti hallitusohjelmassa annettuihin raameihin.”

”Useat biokaasulaitosinvestoinnit odottavat näiden toimenpiteiden selkeytymistä ja käyttöönottoa. Näillä päätöksillä myötävaikutettaisi myös useaan koronakriisin yhteydessä tärkeäksi havaitun asian edistymistä, kuten omavaraista ruoka- ja energiatuotantoa ja huoltovarmuutta, positiivisia työllisyys ja aluetaloudellisia vaikutuksia unohtamatta ilmasto- ja ympäristöhyötyjä.”

Aitosuomalaiset tiedusteli hankkeen valmistumisen aikataulua Työ- ja elinkeinoministeriöstä ja kertoo tästä tarkemmin, heti kun sieltä kiireiltään ennättävät vastaamaan.

Toivottavasti asia etenee joutuisasti hallituksessa, onhan energia yksi erittäin keskeinen tekijä ruokatuotannossa, ruoan jakelussa läpi koko logistiikkaketjun maatiloilta kaupan hyllyille. Energiaomavaraisuutemme ei ole kovinkaan korkea mikäli jotain odottamatonta tapahtuisi vaikkapa geopiliittisella kentällä. Suomi tuo esim huomattavan määrän energiatuotteita Venäjältä.

Globalisaation muokkaamat markkinat ovat kasvattaneet eri maiden välistä keskinäisriippuvuutta varsin paljon. Ehkä jopa hieman liikaa joiltain osin, kuten nyt koronan myötä on jo havaittu miten herkästi tuonti tärkeiden tuotteiden osalta on takkuanut mm. terveydenhoidon suojavarusteissa, mutta myös monenlaisisten varaosien ja laitteiden saatavuudessa on ollut viiveitä. Nämä aiheuttavat aina jotain; esimerkiksi jonkun työn viivästymistä tai hetkellistä pysähtymistä kokonaan.

Senaatintorin mielenosoituksen jälkipyykkiä

Senaatintorilla järjestettiin 3.6.2020 mielenosoitus johon osallistui ihmisiä sankoin joukoin. Asia on herättänyt suurta ihmetystä, ja on epäselvää millä kriteereillä määritellään ohjeen mukainen tarkkarajainen tapahtuma tai kokoontuminen. Tämä ratkaisee sen onko noudatettava 50:n henkilön kokoontumisrajoitusta, vai voiko osallistujia olla jopa 500.

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi tiedotteessaan 31.5.2020 päivitetty muutokset koskien kokoontumisrajoituksia 1.6.2020 alkaen, joita on asetettu koronaviruksen leviämisen estämiseksi.

Niitä ovat mm.:
”Enintään 50 hengen yleisötilaisuudet sallitaan kesäkuun 1. päivästä alkaen. Rajoitukset koskevat sisä- ja ulkotiloissa järjestettyjä julkisia tilaisuuksia eli yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia.”

”Yli 50 ja enintään 500 henkilön yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia sisätiloissa ja alueellisesti rajatuissa ulkotiloissa on mahdollista järjestää erityisjärjestelyin.”

Tiedotteessa kerrottiin lisäksi poliisin valvovan tapahtumia rajoitusten noudattamisen osalta:

”Poliisi valvoo aluehallintovirastojen määräämiä kokoontumisrajoituksia toimivaltuuksiensa mukaisesti. Poliisin tehtävänä on huolehtia siitä, että yleiset kokoukset ja yleisötilaisuudet järjestetään noudattaen osallistujien enimmäismääriä ja kokoontumislakia.”

”Poliisi ei valvo hygieniaohjeiden noudattamista, vaan tapahtumajärjestäjien on itse huolehdittava koronaviruksen leviämisen estämisestä.”

Tilaisuuden järjestäjän vastuulla on siis varmistaa, että tauti ei pääse leviämään ja, että tilaisuudessa noudatetaan annettuja etäisyys- ja hygieniaohjeita.

Aitosuomalaiset tiedusteli Poliisihallitukselta minkälaiset ovat viimeisimmät kokoontumisrajoituksia koskevat ohjeet heille hallitukselta ja THL:ltä, joiden perusteella lienee ohjeistettu Poliisilaitoksia valtakunnallisesti. Kunhan ehtivät Poliisihallituksesta vastaamaan päivityy uutinen myöhemmin siltä osin.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteessa kerrottiin myös, että:

”Yli 500 hengen yleisötilaisuudet ovat kiellettyjä 31.7. asti.”

Julkisuudessa on esitetty, että tilaisuuteen olisi osallistunut jopa yli 3000 henkilöä.
Senaatintorin mielenosoitukseen liittyvistä järjestelyistä ja toteutuksesta on tehty jo useampi kantelu ja rikosilmoitus.

Onko pelisäännöt kaikille samat?

Senaatintorilla järjestettiin 3.6.2020 mielenosoitus rasismia vastaan, johon osallistui yli 3000 henkilöä. Mielenosoittajia nähtiin myös marssimassa ympäri Helsinkiä. Ne kesäkuussa voimaan astuneet koronasta johtuvat kokoontumisrajoitukset max. 50:n henkilön määrästä ei nyt oikein toteutuneet. Meille on toki julkisuudessa kerrottu, että tapahtumia ja kokoontumisia voidaan järjestää tietyin edellytyksin myös jopa 500:lle osallistujalle.

Edellisenä päivän 2.6.2020 järjestettiin Helsingissä myös mielenosoitus. Se oli hallitusta vastaan järjestetty mielenosoitus. Tapahtuman järjestäjä Pontus Söderblom kertoi, että tapahtumaa koski max. 50:n hengen kokoontumisrajoitus.

Molemmat tapahtumat olivat ihan tavallisia mielenosoituksia, mutta jostain syystä koronarajoituksia sovellettiin eri tavalla. Senaatintorillakin oli poliittisia aktiiveja ottamassa kantaa asioihin. Siellä nähtiin mm. Vasemmistonuorten puheenjohtaja Liban Sheikh puhujakorokkeella pitämässä puhetta. Tapahtuma itsessään oli tietenkin hyvän asian puolesta. Syrjintä on aina yhtä ikävää. Kyseinen tapahtuma vaikutti vaan niin kovin poliittiselta.

Onhan Vasemmiston ja myös monien muidenkin puolueiden jäsenet jalkautuneet kaduille osoittamaan mieltään rasismia vastaan hyvin aktiivisesti, etenkin viimeisin viiden vuoden ajan. Tässä herääkin kysymys, että ollaanko siellä aidosti jonkun asian puolesta ottamassa kantaa, vai vaan hakemassa puolueille näkyvyyttä?

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi sunnuntaina 31.5.2020 tarkennetut ohjeet kokoontumisrajoituksista, jossa myös kerrottiin niistä järjestelyistä joiden puitteissa voidaan järjestää yli 50:n hengen kokoontumisia ja tapahtumia. Vastuu hygieniaohjeiden noudattamisesta näkyy olevan tilaisuuden järjestäjällä. Aluehallintovirasto edellyttää näiden tilaisuuksien osalta, että annettuja ohjeita noudatetaan:

”Yli 50 ja enintään 500 henkilön yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia sisätiloissa ja alueellisesti rajatuissa ulkotiloissa on mahdollista järjestää erityisjärjestelyin. Aluehallintovirastot ovat asettaneet tällaisten kokousten ja tilaisuuksien järjestämisen ehdoiksi sen, että kokoontuminen järjestetään noudattaen opetus- ja kulttuuriministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 14.5.2020 antamaa ohjetta koronavirustartuntojen ehkäisemisestä. Yli 500 hengen yleisötilaisuudet ovat kiellettyjä 31.7. asti.”

”Tilaisuuden järjestäjä vastaa tapahtuman toteuttamisesta niin, ettei tautitilanne pahene.”

African AntiRacist Society järjesti myös rasismin vastaisen n. 30:n osallistujan mielenosoituksen pari päivää myöhemmin 5.6.2020 Pasilan poliisitalon edessä. He halusivat mm. osoittaa tällä solidaarisuutta kansainväliselle afrikkalaisyhteisölle. Samalla he avasivat keskustelua poliisin kanssa kokemastaan pelosta koskien Suomessa esiintyvää etnistä profilointia.

Heidän pelkoonsa poliisia kohtaan on monen kansallismielisen helppo samaistua. Poliisi on toiminut syrjivästi aika ajoin myös kansallismielisiä kohtaan ryhmänä. Ennakkoluuloja on monenlaisia yhteiskunnan eri kerrostumissa. Samoin on myös monenlaista syrjintää. Nyt on otsikoissa ympäri maailman ”Black Lives Matter”. Yhteiskuntaamme pesiytynyt identiteettipolitiikka myös osaltaan ruokkii näitä ilmiöitä. Samoin näkyy myös ruokkivan itsekkyyttä, kun unohdettiin koronarajoitukset Senaatintorilla.

Miten näin pääsikin käymään?

Ketkä tässä maassa todellisuudessa elävät jossain mielikuvitusmaailmassa? – Demarit vai Persut?

Pääministeri Sanna Marin moitti Perussuomalaisia eduskunnan kyselytunnilla kovin rumasti 4.6.2020. Kyselytunnilla käytiin keskustelua EU:n Komission rahankeruu ehdotuksesta yhteiseen vakausmekanismiin koronakriisin kurittamille maille Euroopassa.

Perussuomalaiset nostivat pitkin kyselytuntia puheenvuoroissaan esiin huolensa mm. siitä, että suomalaisten verovaroja lapattaisiin taas muiden jäsenvaltioiden velkojen kattamiseen niinkuin esimerkiksi Kreikan tukipakettien kanssa kävi. Lisäksi Perussuomalaiset nostivat esiin, että Komission nyt julkaisema ehdotus tulee olemaan seuraava askel kohti Liittovaltiota.

Tämä on asia josta silloin aikanaan jäsenyyden kansanäänestyksen yhteydessä ei julkisuudessa keskusteltu ollenkaan.

Lisäksi todettiin, että komission ehdotus olisi unionin perissopimuksen vastainen.

Perussuomalaiset kysyivät myös keskustelun loppupuolella hallitukselta, että ovatko he edes isänmaan asialla, kun haluavat niin hanakasti lappaa miljardeja lisävelanotolla Euroopan muille jäsenvaltioille tämän minkälie tukimekanismin kautta, josta nyt on alkamassa jäsenmaiden väliset neuvottelut.

Päämisteri Sanna Marin vastasi närkästyneen oloisesti tähän, että:
”Hallitus on isänmaan asialla.”

Hän jatkoi vielä toteamalla isänmaan edun olevan sitä, että Eurooppa toipuu tästä koronakriisin aiheuttamasta shokista mahdollisimman pienin vaurioin. Hän piti tärkeänä sitä, että Eurooppaan saadaan investointeja. Lopuksi hän vielä painottaen uudestaan sanoi tämän nimenomaan olevan sitä isänmaan etua.

Tämän jälkeen hän sivalsi Perussuomalaisia ihmetellen Perussuomalaisten keskustelussa olleiden puheenvuorojen sisältöjä toteamalla, että: ”Mielestäni ne kuvaavat maailmaa joka ei ole maailma, jossa tällä hetkellä olemme.”

Pääministeri Marin jatkoi vielä sanomalla, että Perussuomalaisten kyselytunnilla kuvaamat asiat kertoivat hänen mielestään aivan muusta kuin missä pääministeri Marinin mielestä olemme.

Päämnisteri Marin siis puhui Euroopan jaloille nostamisesta velkarahalla Suomen etuna. Sitä perinteistä mantraa Suomesta vientivetoisena maana viljeltiin myös taas viljalti yhtenä keskeisenä perusteena ruveta kaatamaan taas ämpäritolkulla Euroja Euroopan muiden maiden velkojen kattamiseksi.

Suomi on vientivetoinen maa siinä missä kaikki muutkin maailman valtiot.

Sitä kutsutaan kaupankäynniksi ja nykyisin myös markkinataloudeksi ja sen idea perustuu vaihtotaseen balanssin ylläpitämiseen. Muuten tulisi paha valuuttakato – loppusi rahat, jos vaan harjoitettaisiin pelkkää tuontia. Jos halutaan ostaa vaikka appelsiineja Etelästä, niin pitää joko myydä jotain, että on millä ostaa. Tai sitten pitää käydä vaihtokauppaa. Ja tätä tekee ihan koko maailma, eikä Suomi ole siinä millään lailla uniikissa asemassa. Toki toimiva vienti on hyväksi Suomen kansantaloudelle, mutta mitäpä jos vaikka vaihdettaisiin suuntaa ja kaikenmaailman halpatuontikrääsän sijaan ruvettaisiin satsaamaan  vaihteeksi vientiin vaikka Kiinaan tuonnin sijasta.

Koko kyselytunnin hallitus oli siis eniten huolissaan Euroopan toipumisesta ja näihin talkoisiin ainakin erityisesti Demarit näkyvät nyt hamuavan suomalaisten rahoja. Me olemme jo joutuneet ottamaan jättivelat ihan omiin nimiin koronakriisin elvytystoimiin. Jokainen valtio maailmassa joutuu tekemään vastaavanlaisia toimia. Ainoastaan Suomessa maan istuva hallitus tuntuu jostain nyrjähtäneestä syystä olevan sitä mieltä, että juuri Suomen kansan pitäisi maksaa myös naapureidensa laskut ottamalla miljardeja lisää velkaa kaiken muun päälle kustantamaan tämäkin typeryys. Ihan kuin Euroopan maiden tarve tehdä hankintoja vastaisuudessakin loppuisi kuin seinään, mikäli Suomesta ei taas vipata lisää rahaa loputtomaan kankkulan kaivoon. Vienti rullasi ennen unionin jäsenyyttä, ja EU ei todellakaan ole ainut alue maailmassa jonne tuotteita voi myydä. Aina löytyy uusia kauppakumppaneita. Sitäpaitsi ei pidä koskaan pistää kaikkia munia samaan koriin.

Koko kyselytunnin ajan etenkin demariministerit korostivat Euroopan tärkeyttä selviytyä koronakriisin aiheuttamasta shokista. Samalla muualla maailmassa itsenäisten valtioiden johtajat satsaavat kaikkensa oman maansa ja kansansa selviytymiseen. Demarit näyttävät nyt olevan kovin aatteensa sokaisemia, kun ”isänmaan etu” heidän kirjassaan tarkoittaakin etupäässä Eurooppaa. Teknisesti ottaen tässä on aikamoinen ristiriita ja moraalisesti tämä ei kestä lähempää tarkastelua, koska laskun kaikesta maksaa kuitenkin Suomen kansa.

Kumpaankohan maailmaan kansa itse samaistuu? Demareiden vai Perussuomalaisten? Etenkin kun tulee laskun takaisin maksun aika.

Onko valtakunnassa kaikki hyvin muutenkin kuin paperilla? – Suomen ruokaturva historian valossa

Kansakuntamme yhteiset kokemukset ovat opettaneet meitä useaan otteeseen kovalla kädellä miten tärkeää ravinnon omavaraisuus on. Nälkää on nähty moneen otteeseen historian aikajanalla. Tilanne oli tukala myös Suomen itsenäistyessä.

Venäjän vuoden 1917 vallankumous ja myös Suomessa alkanut poliittinen liikehdintä ja yleislakko aiheutti Suomessa pahan viljapulan 1917-1918. Tilanne oli ruoan riittävyyden osalta erittäin haastava jo 6.12.1917 jolloin Suomi julistautui itsenäiseksi Svinhufvudin hallituksen (27.11.1017 – 27.5.1918) johtamana.

Svinhufvudin hallitus oli itsenäisen Suomen ensimmäinen hallitus, joka joutui heti äärimmäisen kovan paikan eteen. Maamme oli silloin jo pahasti kahtia jakautunut ja oli suoranainen ihme, että saatiin edes itsenäisyys poliittisen vastakkainasettelun  ja alkavan kapinoinnin takia aikaiseksi. Nälkä, tyytymättömyys työoloihin ja alhaiseen hyvinvointiin yleisen kapinahengen lisäksi aiheutti itsenäistymisestä huolimatta sen, että Suomi ajautui veljessotaan vain parin kuukauden päästä tästä. Työväen järjestäytyminen ja luokkaviha oli saanut liian suuren kipinän vallankumouksen tavoitteluun myös Suomessa Neuvostoliiton vallankumouksen johdosta, jotta sitä täällä enää pystyttiin edes itsenäisyydellä pysäyttämään. Kansan yhtenäisyys kesti vain itsenäistymisen prosessina. Eri poliittiset aatesuuntaukset olivat silloin liian repivän erilaisia todelliseen yhtenäisyyteen ja rauhaisaan yhteiseloon.

Svinhufvudin hallituksen hallitusohjelmasta käy ilmi kuinka totisen paikan edessä silloin olivat. Se julkaistiin silloin Helsingin Sanomissa kansalle luettavaksi.

Ohessa lyhyt ote silloisen hallituksen mietteistä ja haasteista, jotka olivat hallitusohjelmaan kirjoitettuina:

”Tämä tulos murrostilassa olevan ajan pitkällisestä ja vaikeasta synnytystuskista on omansa täyttämään mielemme hyvillä toiveilla, avaamaan kansallemme valoisan ja vapaan tulevaisuuden näköpiiriä. Se olisi niin vielä enemmän, ellei kansamme tänä tärkeänä ajankohtana niin suuressa määrin potisi sisäistä järkkymistä, että koko yhteiskunta, niin kuin sen vasta asetettu hallituskin, vielä liikkuu kuin tulivuoren juurella, ellei oikeusjärjestyksemme ja olemuksemme lakipohjaista perustusta olisi luokkapyyteiden ja hirmumellakkain kautta niin pahasti järkytetty, että järjestyksen ja terveen kehityksen palauttaminen näihin oloihin näyttää melkein ylivoimaiselta tehtävältä. Kuinka toivorikas olisikaanasemamme, jos nyt voisimme seistä eheänä, kansallisista ja valtiollisista päämääristään tietoisena, vain niiden toteuttamiseen pyrkivänä kansana!”

Veljessota syttyi 27.1.1918 punaisten ja valkoisten välille.

Kaikki tämä heikensi entisestään ruoan riittävyyttä ja maassa kärsittiin jo paikoin nälkää. Tämä sai nuoren vasta itsenäistyneen valtion johdon hiljalleen reagoimaan tähän ongelmaan ja päätettiin perustaa Valtion Viljakonttori veljessodan päätyttyä, koska nälänhätä oli kasvussa. Seuraava hallitus astui ruoriin heti veljessodan päättymisen jälkeen.

Veljessota päättyi 15.5.1918 ja Paasikiven hallitus aloitti 27.5.1918, mutta vasta Ingmanin hallitus ehti hätiin perustamaan Valtion Viljakonttoria, joka perustettiin 3.12.1918. Paasikiven hallitus vaihtui jo 27.11.1918 ja tilalle tuli Ingmanin hallitus, joka myöskin ehti johtamaan maata taas vaan puolisen vuotta, 17.4.1919 asti.

Tästä alkoi taival kohti parempaa yhteistä ruokaturvaa kansallemme jota nykyisin hoitaa Huoltovarmuuskeskus ja Suomen Viljava.

Valtion Viljakonttori perustettiin huolehtimaan kotimaisen viljan keräilystä. Se vastasi myös ulkomaisen viljan valtiollisesta tuontimonopolista ja viljakaupan säännöstelystä. Valtion Viljakonttori lakkautettiin vuonna 1923 kun olot olivat parantuneet, mutta kriisin kokemuksista viisastuneina pidettiin varautumista kuitenkin erittäin tärkeänä ja tilalle perustettiin vuonna 1927 Valtion viljavarasto.

Suomessa liittyessä EU:n jäseneksi myös maatalouspolitiikka koko radikaalin muutoksen. Valtion viljavarasto oli lakkautettava ja maatalouden tukipolitiikka koko suuria mullistuksia, jotka kaikki vaikuttivat paljon Suomen maatalouden elinkeinotoimintaan. EU:n jäsenyyden myötä maataloustuotteiden hinnat tippuivat rajusti kertarysäyksellä. Lisäksi oli markkinat avattava koko EU:lle ja Valtion viljavaraston tuontimonopoli oli purettava. Viljojen varmuusvarastointi siirtyi EU:n jäsenyyden myötä yritysvetoiselle Huoltovarmuuskeskukselle, joka piti EU:n jäsenyyden takia perustaa tilalle. Valtiolla on toki roolinsa nykyisessä Huoltovarmuuskeskuksessa sen ohjauksessa, vaikka itse hommaa pyöritetäänkin alan yrittäjien toimesta. Valtion omistuksiin jäi lopulta Valtion viljavaraston pilkkomisen jälkeen pelkästään viljanvarastointiin ja käsittelyyn keskittynyt Suomen Viljava.

Nyt koronakriisin myötä Suomen huoltovarmuus on taas noussut ajankohtaiseksi mm. kasvomaskien ja elintarvikkeiden riittävyyden osalta.

Kasvomaskien akuutti puute alkukeväästä osoitti sen vakavan asian joka usein konkretisoituu vasta hädän keskellä, että kuvitellaan kaiken olevan kunnossa. Suunnitelmissa ja sopimuksissa kaikki näyttää hienosti loppuun asti mietityiltä, mutta ilman koko järjestelmän säännöllistä testaamista kriisioloja varten voi moni asia jäädä sattuman varaan.

Huoltovarmuuteen liittyy nykyisin paljon muutakin kuin viljojen varastointi, josta alkutaipaleemme ruokaturvan edistämiseksi maassamme alkoi viljavarastojen muodossa jo Ruotsin vallan aikana paljon ennen itsenäistymistä 1600-luvulla. Ilman näitä matkan varrelle mahtuneita erilaisia tukitoimia olisi kansaa kuollut moneen kertaan nälkään paljon sankemmin joukoin.

Vilja on myös se tärkein valuutta maailmassa. Olimme molempien maailmansotien aikana hyvin riippuvaisia viljan tuonnista.

Ajauduimme silloin riippuvaisiksi Saksan myötämielysyydelle saada ostaa heiltä kipeästi tarvitsemaamme viljaa Saksan ollessa ainoita maita, jotka sitä poliittisista syistä Suomelle suostuivat myymään. Saksa myös käytti tätä röyhkeästi hyväkseen ja hidasteli viljatoimituksilla, jotta Suomi olisi jatkanut sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Nälkä oli maassamme kova eikä silloisella presidentillä Risto Rytillä ollut oikein muita vaihtoehtoja kuin jatkaa sotaa Neuvostoliittoa vastaan Saksan eduksi, koska muuten olisimme silloin jääneet pulan keskellä vaille viljaa. Suomihan oli silloin jo koittanut neuvotella erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Vasta Ruotsin luvattua auttaa ja myydä viljaa Suomelle pääsimme irrottautumaan sodasta, koska tämän myötä ruokahuolto saatiin vihdoin varmistettua muualta pahimpaan hätään.

Kauppasaarto Suomea vastaan oli niin kova silloin sotien aikaan muiden maiden päätöksellä, koska Suomea pidettiin tuhmana Saksan liittolaisena ja rangaistuksena tästä oli kansan nälkään näännyttämisen yritys. Onneksi Ruotsi heltyi ja tuli avuksi.

Suurvaltapolitiikka on yhtä arvaamatonta kuin koronapandemian seuraavat käänteet. Siksi ei kannata olla sinisilmäinen.

Kyky puolustaa maata ja tuottaa riittävästi ravintoa omalle kansalle ovat ne keskeisimmät asiat, joiden tulisi aina olla kunnossa. Koska ilman ravintoa ja turvaa joutuu ihminen heitteille ja muiden armoille. Onneksi meillä Puolustusvoimat treenaavat ahkerasti. Toivottavasti Huoltovarmuuskeskuksessa ymmärretään kriisin varalle harjoittelun tärkeys yhtä hyvin.

Suomen nykyinen ruokahuolto perustuu paljon myös sen varaan, että tuonti toimii EU:n yhteisiltä sisämarkkinoilta. Entäpäs jos näiden häiriöt koronakriisin edetessä jatkuvat ja sattuu vielä ne huonot kelit?

Ilmastonmuutoksesta on syytä olla huolissaan, koska viljelyolojen äkillinen paikallinen muuttuminen on ensimmäisiä mihin se vaikuttaa ikävän näkyvällä ja radikaalilla tavalla. Näin on käynyt historian aikakirjoissa ennenkin. Viimeksi täällä Pohjolan perukoilla ja Euroopassa keskiajalla Pikkujääkaudella. Siitä kansamme historiaan on jäänyt merkintä vuosilta 1867-1868, joka tunnetaan Nälkävuotena. Se oli sen aikakauden kovin nälänhätä monesta sen aikaisesta kansamme keskuudessa.

Mitä tapahtui koronan kokoontumisrajoituksille? – Helsingissä osoittamassa mieltään yli 3000 ihmistä

Mihin unohtui kansallinen terveysuhka ja varovainen yhteiskunnan avaaminen, että koronavirus ei lähtisi heti voimalla leviämään? Onko rasismin vastustaminen niin tärkeää yli 3000 ihmisen voimin, että halutaan riskeerata koko talven karanteenit ja kaikki tällaisen ylisuuren poliittisen protestien järjestämiseksi ja sallimiseksi? Kuka ottaa vastuun kaikista mahdollisista seurauksista? Koronan kuitenkin tiedetään tappavan.

Helsingin Senaatintorilla on tällä hetkellä yli 3000 ihmistä protestoimassa Yhdysvalloissa tapahtunutta väkivallantekoa, jossa poliisi ilmeisesti aiheutti yhden henkilön kuoleman pidätystilanteessa. Henkilö oli tummaihoinen ja tapausta pidettiin siellä rasistisena ja tapaus politisoitu välittömästi massiivisiksi väkivaltaisiksi protestiksi.

Helsingissä on katsottu tarpeelliseksi antaa lupa kokoontua julkisesti vastustamaan rasismia tukimielenosoituksena tälle Yhdysvalloissa sattuneelle tapahtumalle huomattavan suurella joukolla Helsingin keskustaan Senaatintorille, vaikka kokoontumisrajoitus on vasta pari päivää sitten nostettu 50:en.

Seuraavaksi päästäänkin sitten jännittämään joudutaanko Juhannuksen jälkeen taas sulkemaan ravintolat, tiukentamaan liikkumista ja jatkamaan etätöitä, jne.

Mahtaa ravintolayrittäjät ”taputtaa innoissaan” tälle mahdolliselle tulevalle käänteelle.

Kuinkakohan monen kymmenen miljardin tukipakettia tarvitaan elvyttämään vähän lisää kaikkia tämän hölmöilyn mahdollisista seurauksista?

Iltalehti

Ilta-Sanomat