Moitteet Kulmunille Vasemmiston suunnalta perusteltuja

Kansan Uutisten  toimittaja Kai Hirvasnoro kritisoi kirjoituksessaan keskustan puheenjohtajan valtiovarainministeri Katri Kulmunin haluttomuutta olla mukana säätämässä lakeja, joilla tilkittäisiin vuotavaa veropohjaa. Eli estettäisiin näppärästi vastaisuudessa sijoittajien touhut välttää omalta osaltaan verojen maksamisen Suomeen. Tämä siis ei käy Kulmunille.

Kyse on listaamattomien yhtiöiden perusteettomasta osinkoveroedusta, joista arvion mukaan olisi saatavissa 400 miljoonan euroa tuloja valtion kirstuun. Raha olisi varmaan enemmän kuin tervetullutta. Tämä näkyy olleen keskustalle kynnyskysymys hallituksessa, että nykylainsäädöntöön tältä osin ei saisi puuttua. Eli 400 miljoonaa jää sitten näköjään saamatta.

Noin ihan yleisesti voidaan todeta, että osinkojen maksut osana nykyistä finanssijärjestelmä ovat ikäänkuin riistäytyneet käsistä.

Osinkoja maksetaan sijoittajille koko ajan enemmän. Pitäähän sille sijoitukselle tietenkin saada sitä tuottoa, mutta tekemättä kuitenkaan itse varsinaisesti mitään saadun tulon eteen. Suuret ulos maksetut osinkotulot voivat heikentää yrityksen kassavirtaa sijoittaa yrityksen omaan toimintaan kehittää yritystä. Tähän on sitten keksitty, että otetaan ne tarvittavat varat yrityksen työntekijöiltä heikentämällä palkkatasoa. Virallinen mantra on, että sillä parannetaan vientiä tai kilpailukykyä. Sen lisäksi vielä vingutaan julkisuudessa tarveharkinnan poistosta työvoiman saatavuuden parantamiseksi. Ja onhan niitä maita maailmassa, joissa palkkataso on vain murto-osan Suomeen verrattuna. Varmaan olisivat sieltä jostain valmiita tulemaan halvalla töihin, että saisivat jalansijaa Suomesta. Onhan täällä sitten tiukan paikan tullen tukena ne monenlaiset sosiaalietuudet, jonka tietää jo koko maailma.

Kiistakapulana keskustan ja vasemmiston välillä hallituksessa näyttää olleen myös maastapoistumisvero, jolla olisi tarkoitus estää veronkiertoa yksityishenkilöiden osalta.

Maastapoistumisverossa kyseessä olisi estää veronkiertoa esim. muuttolla Ruotsiin, jossa ei tarvitse maksaa omaisuudesta mm. perintöveroa. Osapuilleen näin siis ja on selvää, että tämä voi tuntua epäoikeudenmukaiselta nykyjärjestelmän puitteissa kaikkia niitä suomalaisia kohtaan, jotka joutuvat maksamaan esim kaikki perintöverot ja esim. sukupolvenvaihdosverot yrittäjän jäädessä eläkkeelle. Tästä huolimatta tämä ei ole mikään ratkaisu ongelmiin vaan pikemminkin päinvastoin.

Perintöverotus ja yrittäjien sukupolvenvaihdoksen verotus esim. tulisi molemmat lakkauttaa kokonaan.

Tuntuu kuin valtio (= siellä huseeraavat kansanedustajat ja virkakoneisto) olisi muuttunut itseään ruokkivaksi järjestelmäksi. Niin paljon kuin koko aika korotetaan veroja, hehkutetaan laajan verotuspohjan hienoutta ja samalla otetaan jatkuvasti lisää velkaa. Loppuhuipennuksena päädytään kuitenkin myös lopulta vielä leikkaamaan hyvinvointipalveluistamme ja sosialieduistamme.

Tästä on kaikki terve taloudenpito yhtä kaukana kuin kuu maasta. Nyt sopiikin kysyä, että mihin Suomen työssäkäyvän kansan ja työpaikkoja luovien suomalaisten yrittäjien maksamat verot ja kaikista välillisistä veroista saadut tulot oikein hupenevat? Helmitauluako tuolla Arkadianmäellä käytetään budjetteja suunnitellessa? Entäpä se vallassa oleva ”sulle-mulle-kaverille” politiikka, jossa seuraava tukijen saaja arvotaan vissiin jo ihan facen kaverilistan mukaan?

Ainakin vahvasti alkaa jo näyttämään siltä koko touhu. Hursti ei esimerkiksi saanut valtiolta lanttiakaan vähävaraisten auttamiseen. Kaikenlaiset somaliliitot poikineen saivat kuitenkin tukia senkin edestä. Valtion yritysten omistajaohjauksesta ei jaksa enää edes pottuilla. Täysin menetetty peli tässä vaiheessa kun puikkoihin pistetään ihmisiä, joilla ei ole mitään syvällisempää kokemusta tuon kokoisten yritysten kehittämisestä, markkinatuntemusta tai ymmärrystä geopoliittisista näkymistä ja avautuvista tilaisuuksista. Tämän kaiken tietävät kuitenkin jo jopa ihan tavalliset kaduntallaajat jo vanhastaan.

On myös varmasti muitakin veroja, joista olisi perusteltua luopua kokonaan.

Verotusta tulisi ylipäätään laskea huomattavasti kansantalouden elvyttämiseksi. Hyvin hallinoiduista ja tuottavista valtion ja kuntien omistuksien tuotoista saisi helposti kompensoitua verojen alentamisesta syntyneen kassavajeen valtion ja kuntien kirstuihin. Kuntien ja valtion omaisuuden yksityistäminen (= myynti) lienee konkreettisin osoitus liiketaloudellisesta ymmärryksen tasosta päättävällä tasolla tänä päivänä Suomessa.

Jos yksityinen yritys on täysin riippuvainen velkarahasta kassavirran turvaamiseksi, niin edessä tuppaa olemaan enemmin tai myöhemmin konkurssi. Niin voi käydä myös valtiolle tai kunnalle.

Jokin on pahasti pielessä, jos aina vaan tarjotaan valtion talouden sopeuttamiseksi lisää leikkauksia. Valtio tarvitsee tuloja hyvinvoinnin ja palveluiden ylläpitämiseksi. Niin tarvitsevat myös kunnat. Sieltä kuuluvat hälyttävät viestit talouden huonoista näkymistä kielii vastaavanlaisista ongelmista kuin mitä myös valtion tasolla on nähtävissä. Järjestelmä ei enää toimi. Se palvelee enää lähinnä vain itseään. Kansalaiset se on työntänyt sivuun jo aikaa sitten.

Haluamme nostaa esiin toimittaja Hirvasnoron esittämän toiveen kannanotossaan tulevaisuutta silmällä pitäen:

”Kunpa Suomeen saataisiin joskus valtiovarainministeriksi itsenäinen ja osaava poliitikko.”

Unohtiko hallitus kertoa tehostaneensa pakkopalautuksia? – Persut enää hetken ainoina maahanmuuttovastaisina ”pahiksina”?

Iltalehti uutisoi hiljattain, että hallitusohjelmaan tehdyt kirjaukset tehostamistoimista laittomasti maassa olevin henkilöiden poistamiseksi Suomesta on toteutunut oikein hienosti.

Kansanedustaja Mikko Kärnä kertoi Iltalehdelle, että näistä tehostamistoimista on aikanaan sovittu yhdessä jo hallitusneuvotteluissa. Samalla hän toteaa, että Vihreät eivät jostain syystä ole isommin asiaa julkisuudessa mainostaneet.

Ei kyllä äkkiseltään tule mieleen, että hallituksesta kukaan ylipäätään olisi tästä isommin julkisuudessa hehkuttanut. Perussuomalaisten julkinen nälviminen maahanmuuttovastaisten mielipiteiden takia on sen sijaan ollut sitäkin näkyvämmin jatkuvasti julkisuudessa.

Onhan se näppärää, että on joku ”julkipahis”-porukka, jota vasten peilata itseään ja paistatella korupuhein ihmisoikeuksista ja hädänalaisista sieltä jostain korkealta hyve-ihmisten jalustalta. Samalla kaikki nämä hyve-ihmiset viestivät monenlaisille onneonkijoille, että ns. turvapaikkan nimikkeellä on edelleen mahdollista yrittää keplotella itselleen loppuelämän ylläpito Suomessa.

Maahan saapuneet turvapaikanhakijat eivät ymmärrä tätä taustalla vellovaa poliittista peliä. Heille voi olla varsin karvas pala huomata jonain päivänä, että poliittiset pelurit sekä Suomessa, että Euroopassa tulivat antaneeksi heille lähinnä tukun katteetomia lupauksia kaikilla upealta kuullostaneilla ”mainospuheillaan”.

Yhtäkään kansakuntaa kun ei vaan voi velvoittaa koko muun maailman kansalaisten elättämiseksi. Niinhän tässä siirtolaisiksi ryhtyville kuitenkin ikäänkuin annetaan ymmärtää, että turvapaikkaa pyytämällä tämä hoituu siellä Hölm.., eikun Suomessa.

Nykyinen vallassa oleva poliittinen tahtotila asian ratkaisemiseksi toimii turvapaikanhakijoiden kannalta vähän niinkuin lottovoiton ja venäläisen ruletin yhdistelmänä: – Jos et huku Välimereen, saat mahdollisuuden yrittää. Loppu onkin sitten tuurista kiinni.

Sensuroidaanko kansalaisia?

Sisäministeri Maria Ohisalo kertoi viime syksynä julkisuudessa, että hänen saamiaan viestejä perataan avustajan toimesta. Avustajalle on annettu tehtäväksi seuloa vihapuheeksi koetut viestit pois, koska ne koetaan henkisesti kuormittavina lukea. Hallituksen ylisuuri avustajakunta eritysavustajineen ja valtiosihteereineen on muutenkin ollut monenlaisen kritiikin kohteena. Pätevyys, tarkoituksenmukaisuus ja hintalappu ovat olleet vahvasti esillä.

Kriisiytyneessä ilmapiirissä on syytä tarkastella hallituksen avustajakuntaan liittyviä asioita myös kansalaisvaikuttamisen näkökulmasta. Onhan Perussuomalaiset puolueena esimerkiksi haluttu sulkea ulos poliittisesta päätöksenteosta eduskunnassa mielipide-eroihin perustuen. Perussuomalaisten maahanmuuttovastaista politiikkaa on pidetty ei-toivottavana ja välillä jopa rasistisena muiden puolueiden julkisissa kannanotoissa jo pitkään. Aika vahvaa syrjimisen makua tällaisessa toiminnassa, eikä millään lailla kuvaa demokratian toteutumista. Jokaisen oikeus omiin mielipiteisiin on turvattu perustuslaissa. Myös se loukkaamaton ihmisarvo on yhtäläinen kaikille, oli sitten mitä mieltä tahansa milloin mistäkin asiasta.

Tästä syystä on ollut hyvin huolestuttavaa seurata poliittista keskustelua ja yleistä vastakkainasettelun ilmapiirin syvenemistä Suomessa, etenkin viimeiset viisi vuotta. Viesti on ollut yleisesti se, että maahamme on yhtäkkiä ikäänkuin kyhätty kokoon uudenlainen ”kastijärjestelmä” missä on rankattu ihmiset mielipiteiden mukaan. Samalla on lanseerattu termi ”vihapuhe”, jonka on ulotettu tarkoittavan laajimmillaan jopa epämiellyttäväksi koettua eriävää mielipidettä. On myös teetetty monenlaisia tutkimuksia vihapuheeseen liittyen. Näistä kaikista on käynyt ilmi, että vihapuhetta kyllä koetaan paljon monen ihmisen mielestä. Mutta kertaakaan ei ole vielä tehty tutkimusta kriisityneen ilmapiirin juurisyistä.

Koettu tunne jostakin asiasta/henkilöstä vaikuttaa helposti yksilön suhtautumiseen toista henkilöä kohtaan. Tämä voi vaikuttaa yksilön kykyyn käsitellä asiaa objektiivisesti. Kritiikki jostain asiasta koetaan aina välillä virheellisesti myös usein henkilöön menevänä. Siksi olisi suotavaa, että siihen edes yrittettäisiin suhtautua rakentavasti. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja jos päättävällä tasolla vedetään nykyisin jo ihan tavan mukaan hernettä nenään aina kun esittäjänä on poliittisesti eri linjoilla oleva yksilö, niin ollaan jo varsin huonolla polulla.

Onko kansalaisen syytä olla huolissaan omien oikeuksien toteutumisen osalta tulla kuulluksi esimerkiksi kansalaiskirjeellä ministerille?

Kun kerran on kyse oikeuksista, kysyttiin asiaa ensin oikeusministeriöstä.

Oikeusministeriön kansliapäällikkö Pekka Timonen kertoi siirtäneensä asian eteenpäin valtioneuvoston kanslian vastattavaksi ja, että erityisavustajien palvelussuhteet ja tehtävät ovat heille kuuluva asiakokonaisuus.

Valtioneuvoston kansliasta hallitusneuvos Kari Peltonen selvensi seikkaperäisesti ministereiden valtiosihteereitä ja erityisavustajia koskevia yhteisiä pelisääntöjä:

”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Tästä oikeusvaltioperiaatteesta ja siihen olennaisesti liittyvästä hallinnon lainalaisuuden periaatteesta säädetään perustuslain 2 §:n 3 momentissa.

Oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen edellyttää, että julkisen vallan käyttäjällä on aina viime kädessä eduskunnan säätämään lakiin palautettavissa oleva
toimivaltaperuste. Viranomaisella ei siten voi olla sellaista julkisen vallan käyttämistä tarkoittavaa toimivaltaa, jolla ei ole nimenomaista tukea lain tasolla.

Pääministerin ja muun ministerin avuksi voidaan nimittää ns. poliittinen valtiosihteeri ministerin toimikaudeksi. Valtiosihteeri toimii ministerin luottamuksen varassa ja hänen virkasuhteensa ja tehtävänsä on kytketty ministerin toimikauteen. Yksittäisen ministerin sijaan valtiosihteeri voidaan nimittää vaihtoehtoisesti myös ministeriryhmälle. Pääministerillä ja ministereillä on apunaan määräaikaisessa virkasuhteessa olevia erityisavustajia.

Valtioneuvoston ohjesäännön 44 §:ssä säädetään valtiosihteerin tehtävistä. Käytännössä valtiosihteeri toimii ministerin lähimpänä apuna poliittiseen ohjaukseen ja poliittisten asioiden valmisteluun liittyvissä tehtävissä. Hän avustaa ministeriä muun muassa poliittisten linjausten muodostamisessa, ministeriöiden välisessä koordinoinnissa ja kantojen yhteensovittamisessa, hallitusohjelman toimeenpanossa ministerin toimialalla sekä EU-tehtävien ja kansainvälisten tehtävien hoitamisessa.

Ministeri voi määrätä valtiosihteerin toimimaan sijaisenaan asioiden valmisteluun liittyvissä tehtävissä. Hän voi myös edustaa ministeriä kansallisissa ja kansainvälisissä tilaisuuksissa, jotka eivät edellytä ministerin henkilökohtaista osallistumista sekä osallistua ministerin sijaisena asioita valmisteleviin hallituksen ministerityöryhmiin.

Erityisavustajien toimenkuva riippuu ministeristä ja ministeriöstä, mutta useimmiten he avustavat ministeriä kansainvälisissä ja talouspoliittisissa sekä EU-asioissa, lehdistösuhteissa ja ministeriö- tai eduskuntasuhteissa. Valtioneuvoston ohjesäännön 45 a §:ssä todetaan, että erityisavustaja suorittaa ministerin hänelle antamia tehtäviä toimimatta ministeriön esittelijänä.

Virkamies nimitetään virkaan tai virkasuhteeseen viranomaisen päätöksellä, johon nimitettävä henkilö on antanut suostumuksensa. Valtiosihteeri ja erityisavustaja ovat virkamiehiä ja toimivat virkavastuun alaisina.

Yleiset perustuslaissa säädetyt virkanimitysperusteet ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Näiden lisäksi nimitettävän henkilön on täytettävä virkaan lailla tai asetuksella säädetyt kelpoisuusvaatimukset. Pääsääntöisesti kaikkiin valtionhallinnon virkoihin kelpoisuusvaatimuksena ovat 18 vuoden ikä ja lailla vahvistetut kotimaisten kielten kielitaitovaatimukset.

Virkamiesten virkavastuu on kansalaisten yleiseen oikeudelliseen vastuuseen verrattuna laajempi ja ankarampi, ja sen toteuttamiskynnys on osittain alempi. Virkavastuun perusteena on lain noudattamisen tai muiden virkaan kuuluvien velvollisuuksien laiminlyönti. Virkavastuu koostuu rikosoikeudellisesta vastuusta ja vahingonkorvausvastuusta sekä hallinnollisesta vastuusta. Virkamiehellä on myös tosiasiallinen vastuu virkatoimistaan.

Ministerien erityisavustajien palkkauksen vahvistaa ja maksaa valtioneuvoston kanslia. Palkkaus määräytyy kaikkien osalta samojen perusteiden mukaan ensisijassa kunkin koulutukseen ja työkokemukseen perustuen, eikä henkilökohtaisia suoriutumis- tai muita lisiä ole mahdollista maksaa.

Tällä hetkellä valtiosihteereitä on 15 ja erityisavustajia 65. He tosiaan toimivat virkamiehinä, joita koskevat esimerkiksi valtion virkamieslaissa todetut velvollisuudet. He eivät käytä tehtävissään itsenäistä poliittista valtaa.

Viranomaisen palveluksessa olevalle henkilölle suoraan toimitettu asiakirja tulee julkiseksi, kun viranomainen on sen saanut. Sähköinen asiakirja tulee julkiseksi, kun se on viranomaisen käytettävissä. Esimerkiksi viranomaisen sähköpostiosoitteeseen saapunut viesti on viranomaisen käytettävissä ja tulee julkiseksi, kun viranomainen on voinut selvittää sen sisällön.

Julkisuuslain esitöiden mukaan virkamiehelle tulleet yksityiskirjeet ja sähköiset viestit sekä asiakirjat, jotka liittyvät virkamiehen tehtäviin viranomaisen ulkopuolella sekä esimerkiksi ministerille tulleet äänestäjien kirjeet ja aineistot puolue-elinten jäsenenä jäävät julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle viranomaisen toimialaan ja tehtäviin liittymättöminä asiakirjoina.

Ministerit ja heidän erityisavustajansa saavat asiakirjoja poliittiseen toimintaan liittyvissä tehtävissä ilman, että asiakirjat mitenkään liittyisivät kyseisen ministeriön toimialaan ja tehtäviin. Ministerille lähetetty kirje tai muu asiakirja kuuluu lainsoveltamisalan piiriin samoin edellytyksin kuin virkamiehelle suoraan lähetetty asiakirja.
Jos asiakirja liittyy ministeriön käsiteltäväksi kuuluviin asioihin, se kuuluu myös lain soveltamisalan piiriin.”

Se miten kansalaiskirjeitä käsitellään selvennettiin myös yhtä seikkaperäisesti:

”Ministerille voi tulla kansalaiskirjeitä hänen ministeritehtäväänsä koskien ja tämän lisäksi ministeri saa kirjeitä esimerkiksi yksityishenkilönä, puolueen puheenjohtajana tai kansanedustajana. Nämä viimeksi mainitut eivät kuulu sellaisiin, jotka tallennettaisiin myöhemmin muodostettavaan hallituksen arkistoon.
Varsinaiset ministerille osoitetut kansalaiskirjeet ja vastaukset ovat toki pysyvästi säilytettäviä. Ne säilytetään kunkin hallituksen arkistossa.

Saapuneet kansalaiskirjeet voivat olla esimerkiksi toivomuksia, kannanottoja, tiedusteluja, aloitteita tai varsinaisia hallintokanteluja. Yleensä ne koskevat kansalaisen omaa tai hänen läheistensä elämäntilannetta, hänen saamaansa kohtelua liittyen hallinnonalan palveluihin tai yleisesti lainsäädäntöä.

Jos saapunut kansalaiskirje sisältää julkisuuslain (621/1999) mukaisen tietopyynnön, kirje on siirrettävä viranomaisen vastattavaksi ja pyyntöön on vastattava mahdollisimman pian, viimeistään kahden viikon kuluessa pyynnön saapumisesta.

Ministereille osoitettuja kansalaiskirjeitä käsitellään kirjekohtaisesti ja asianmukaisesti. Ministeri voi joissakin asioissa delegoida valtiosihteerinsä tai erityisavustajansa vastaamaan puolestaan kirjeeseen.

Nimettömiä ja herjaavia kirjeitä ei tietystikään käsitellä samalla tavalla kuin normaaleja kansalaiskirjeitä.”

Yhteiset pelisäännöt ovat siis selkeät, selvät ja huolella mietittyjä.

Mutta entä nykyinen käytäntö, jossa on lupa siivota vihaviestit? Voiko järjestelmään vielä luottaa vai onko syytä olla huolissaan?

Aliravitsemus ja ilmastonmuutos tulisi huomioida kauppaneuvotteluissa

Tutkija Australian kansallisesta yliopistosta toteaa, että kauppaneuvottelujen yhteydessä käydyissä keskusteluissa vallitsee syvä hiljaisuus maailman yhteisinä haasteina esiintyvissä aliravitsemukseen, liikalihavuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa.

ANU:n tekemän tutkimuksen mukaan nykyiset olemassa olevat kauppasopimukset rajoittavat kansakunnan kykyä itse vaikuttaa suotuisasti näihin ongelmiin.

”Johtava tutkija professori Sharon Friel Sääntelyn ja globaalin hallinnon koulusta (School of Regulation and Global Governance) kertoo, että suurten kauppasopimusten tavoitteiden ja poliittisten suositusten välillä vallitsee epäsuhta ruokajärjestelmiä, hyvää ravitsemusta ja ilmastonmuutosta koskevissa asioissa.”

”Asiaan tulisi saada muutos ja professori Friel sanoo, että helpoimmillaan sen voisi toteuttaa saattamalla sijoittajien ja suurten yritysten edustajia samaan pöytään terveysalan asiantuntijoiden kanssa keskustelemaan epävirallisesti näistä asioista myös keskenään.”

Kauppaneuvotteluissa varsinaiset sopijaosapuolet ovat aina valtioiden edustajat.

Yrityssektori on perinteisesti ollut mukana taustalla asiantuntijatahona käydyissä kauppaneuvotteluissa. Alakohtaisesta sääntelystä kansallisella tasolla vastaa aina valtio, koska sääntely on nippu lakiin kirjattuja pelisääntöjä. Se millä tavalla kauppasopimukset vaikuttavat kansalliseen sääntelyyn riippuu siitä mitä kauppasopimukseen kirjataan. Riippuu asiantuntijoiden (=intressiryhmien edustajien) ja valtion edustajien yhteisistä näkemyksistä minkälaista sääntelyä voi allekirjoitettujen kauppasopimusten jälkeen olla tulossa. Tähän vaikuttaa kauppasopimuksien kaupallisten tavoitteiden ja esim. kansallisten terveysuositusten yhteensovittaminen kaikkia osapuolia tyydyttäviksi ratkaisuksi.

ANU

Suomi ilmastonmuutoksen pöyrteissä

Pohjolan alueella on joskus muinoin kasvanut viinirypäleitä erittäin suotuisan lämpöisen ilmastojakson aikana Norjassa asti. Väliin mahtuu myös alueen lähes kokonaan peittänyt jäätikkö Pohjolan historiassa.

Väestö on sopeutunut näihin erilaisiin ilmastollisiin jaksoihin monenlaisin keinoin. Hyvinä aikoina väkimäärä on lisääntynyt ja peltoalaa on raivattu lisää väestön ruokkimiseksi. Yhdyskunnat ovat myös kehittyneet hyvinä aikoina pienistä talonryppäistä peltotilkkuineen aina välillä kaupungeiksi asti. Ilmojen viiletessä niin, että elinolot ovat käyneet heikoiksi on kansaa yleensä kuollut nälkään suuria määriä. Silti Pohjola on pääosin pysynyt asuttuna kautta historiansa.

Ryöstöretket ovat olleet yksi yleinen tapa selviytyä huonoina aikoina. Samoin sotaretket. Lisäksi muuttuneet olot ovat opettaneet ja ohjanneet innovaatioihin ravinnon säilömisestä, viljelykasvien jalostamisesta aina viljelytekniikkojen kehittymiseen asti. Muualtakin on osattu tuoda toisenlaisissa sääoloissa viihtyvä ravintokasveja.

Suomessa on selviydytty ja sinnitelty läpi huonojen ilmasto-olojen, kunnes taas on koittanut paremmat ajat.

Esiteollisuuden aikoihin esimerkiksi ja siitä eteenpäin on vallinnut melko samantyyppinen ilmastollinen ajanjakso näihin päiviin asti. Monenlaista pienempää säävaihtelua on ollut välissä, mutta Suomessa on kuitenkin koko tämän ajan ollut viljelykelpoisia alueita ihmisten ruokkimiseksi. Kehitys kohti hyvinvointiyhteiskuntaa on siitä alkaen ollut nopeaa ja väestö on kasvanut sen seurauksena. Olemme samalla onneksi oppineet monenlaista uutta, tehokasta tapaa varmistaa ravinnon riittävyys koko kansalle.

Asioihin on suhtauduttu yleisesti ottaen maltilla lähes näihin päiviin asti, kunnes etabloitunut ”lööppi-media” rupesi yllättäen laukalle armottomassa klikki-kilpailussa tilipussinsa sisällön turvaamiseksi.

Nyt puhutaan jo ilmastoahdistuksesta ja pelätään jopa maailmanloppua. Kilpailu on kiristynyt vähän joka alalla nykyisessä markkinataloudessa ja näin on käynyt myös media-alalla. Tästä aiheesta syvällisemmin kiinnostuneet voivat perehtyä medioiden rooliin ja sen nykytilaan yhteiskunnassamme lukemalla VTT Anders Blomin kirjoittaman kirjan Veljeskunta – Lobbaus Suomen poliittisessa järjestelmässä. Siinä käsitellään myös medioiden toimintaa ja kehitystä hyvin monipuolisesti. Aitosuomalaiset tulevat myöhemmin käsittelemään aihetta laajemmin toisessa yhteydessä.

Nyky-yhteiskunnassa tuntuu melkein tyystin unohtuneen se kaikkein keskeisin asia monenlaisten muoti-ilmiöiden ja maailmanlopun teorioiden keskellä. Ilmaston muuttumisen mukanaan tuomat vaikutukset asuinalueiden elinkelpoisuuden osalta on jäänyt keskustelun ulkopuolelle huolestuttavassa määrin. On lähinnä fokusoitu asiaan, johon ei pystytä vaikuttamaan. Ilmasto tulee aina muuttumaan. Pitäisi pikemminkin puhua ennakoinnista ja nyt rummutetaan ajatusta, että luonnon kiertokulkuun voisi jotenkin päästä väliin. Sään ääri-ilmiöt voivat tulevaisuudessa olla se suurin haaste ja vakava uhka selviytymiselle, koska voivat vaikuttaa epäsuotuisasti viljelyoloihin ympäri maailman. Tämä on kuitenkin asia, johon voi ennakoivasti tehdä paljonkin.

Merenpinnan vaihtelut eivät esim. tapa nälkään. Ja siitäkin ollaan huolissaan. Normaali ilmiö sekin ilmasto-olojen vaihtuessa. Siitä seuraa yleensä lähinnä muutto kuivemmille maille. Kustannuskysymys lähinnä monin paikoin näinä päivinä monilla taajaan asutetuilla rannikkoalueilla.

Ihmisen selviytymisen kannalta ilmastolla on merkitystä ainoastaan siitä näkökulmasta, että onko kelit kohillaan, että saadaan pellosta ruista? Tai siis, näin oli ennenkuin esiteolliselta ajalta asti hitaasti kasvanut saastuminen, luonnonvarojen riisto, ongelmajätteet jne. pala palalta tuhoavat ihmiseltä sen elinkelpoisen ympäristön.
Puhdas ja ihmisen terveyttä edistävä elinympäristö saattaakin tulevaisuudessa olla se kaikkein halutuin asia, josta käydään vielä veriset taistelut, ellei kelkka käänny. Vettä näyttää kuitenkin vielä riittävän aika hyvin.

Tarvitseeko ilmastonmuutosta itsessään pelätä?

Julkisessa keskustelussa ei viime aikoina ole juuri muuta ollutkaan kuin paniikin lietsontaa maapallon lämpötilan noususta. Ihmiskunnan historiaan itseensä mahtuu kuitennin monta lämmintä ja viileää jaksoa maapallolla. Ajoittain on ollut jopa monta astetta lämpimämpää tai viileämpää kuin mitä nyt on.

Se mitä tapahtuu ilmaston lämmetessä pidemmällä aikavälillä on parempien viljelyolojen muodostuminen alueelle. Vastaavasti viileneminen ajaa ihmiset muuttamaan ravinnon perään muualle. Tämähän on ollut ihmiskunnan ainut todellinen syy siirtolaisuudelle kautta historian. Nälkä on aina ollut se tekijä, joka on ajanut massat liikkeelle. Nykyisin hyvissä ilmasto-oloissa on paljon ihmisen itsensä aiheuttamia tekijöitä, jotka heikentävät alueen ihmisten kykyä tuottaa sitä väestölleen tarvitsemaansa ravintoa.

Osaamisen puute on yksi keskeinen tekijä mm. Afrikassa, samoin nykyiset markkinatalouden luomat pelisäännöt, jotka hyödyttävät lähinnä suuryrityksien omistajia ympäri maailman. Toinen on ihmisen oma lyhytnäköisyys suhteessa oman ympäristönsä vaalimiseen. Afrikan pohjoisosassa sijaitseva Sahelin alue on esimerkki tästä. Se on tullut tunnetuksi siellä usein toistuvista nälänhädistä. Aluella on välillä myös pitkiä kuivia kausia, jotka tällöin edistävät aavikoitumista. Väkimäärä alueella on kolminkertaistunut 1950-luvulta ja alkuperäiset kamelit ja gazellit on korvattu miljoonilla vuohilla.

Aavikoitumiselle herkällä alueella vuohet ovat karjana tuhoisa valinta, koska popsivat mennessään kasvillisuuden kokonaan kiskoessaan niitä juurineen ylös maasta ravinnokseen. Sahelin alueen aavikoituminen on siis pitkälti alueen asukkaiden omien toimien seurausta. Alueen kestävän kehityksen kannalta olisi asukkaiden itse ymmärrettävä omien toimiensa syy-seuraussuhteita ja pyrkiä omien elinolojensa paranemiseen tähtääviin ratkaisuihin. Nyt meneillään oleva ilmastonmuutos voi lisätä kuivuutta alueella ja vaikka ei lisäisikään, niin paikallisten ongelmien ratkominen estää parhaiten mahdollisia nälkäkuolemia tulevaisuudessa. Kokeiluilla vuohien aitaamisella on ruvettu saamaan lupaavia tuloksia Sahelin alueella.

Täältä Suomesta käsin tavallisen kaduntallaajan on ihan hiukan vaikeaa ymmärtää millä tavalla hallituksen kaavailemat massiiviset veronkorotukset globaalin ilmaston muutoksen torjumiseksi tulevat korjaan tällaisia ihmisen itsensä paikallisesti aiheuttamia omien elinolojen huonontumista jossain päin Afrikkaa. Hiilineutraali Suomi on hallituksen haavelistalla, että maailma pelastuu ja toimiksi tavoitteiden saavuttamiseksi on valittu kuluttajia ohjaava verotus.

Onkohan eduskunnassa tavoitteet ja toimintasuunnitelma asian suhteen ihan kohillaan..? Mitähän mahdetaan syödä, jos viljelyolot jostain syystä äkisti huononee globaalilla tasolla ratkaisevasti tuon hirvittävänä pidetyn hiilidioksidin takia? Ja millä rahalla? Joka puolella kun tuntuu nälkäisten määrä maailmalla kasvavan ja Suomeenkin tuodaan tällä hetkellä paljon eli tarvikkeita muualta.

Alueellinen paikallistuntemus pidemmältä ajanjaksolta auttaa kummasti myös selventämään laajempaakin kokonaiskuvaa asioista.

Tiedon pirstaloituminen monellakin eri tasolla on aikamme suurimpia haasteita ymmärtää mistä kaikesta voikaan olla kyse.

Historia on yksi parhaimmista lähestymiskulmista ymmärtää ilmastonmuutos ihmiskunnan näkökulmasta oikeanlaisessa perspektiivissä. Kerskakulutus ja kertakäyttökulttuuri kuluttavat luonnonvaroja yli resurssien ja kaikkien näiden kulutustuotteiden tuottamiseen kuluu huomattavan paljon energiaa myös ihan fossiilisten polttoaineiden muodossa. Kumpikohan jättää suuremman hiilijalanjäljen; työmatka-autoilu vai kaikki se turha krääsä, jota meille tuputetaan mainonnan avulla talouskasvun nimissä?

Ennenvanhaan käyttötavarat tehtiin kestämään. Ennenvanhaan puhuttiinkin käyttötavaroista tai tarvekaluista. Nykyään puhutaan kulutustuotteista. Nykyään kaikki hajoaa ennätysnopeasti; tuskin takuuaikaa ehtii umpeutumaan. Niin ne ajat muuttuu. Niinkuin esimerkiksi finanssijärjestelmä aikanaan muuttui vanhasta kultakantaan sidotusta nykyiseen virtuaaliversioon silloin aikanaan sotien jälkeen. Rahan käyttö ylipäätään maksuvälineenä yleistyi vasta esiteollisuuden ajoilta alkaen valtavirtaiseksi tavaksi käydä kauppaa. Ruotsin vallan aikana esimerkiksi oli vielä hyvin yleistä, että verot maksettiin kruunulle viljan muodossa.

Vihermassa lisääntyy maapallolla kiitos lämmön ja hiilidioksidin

Australian oma kansallinen tiedekunta on jo pidempään tutkinut ilmastonmuutokseen liittyviä ilmiöitä. Vuonna 2013 julkaistiin asiasta mullistava havainto. Tehdyissä tutkimuksissa käytettiin satelliittikuvia ja dataa pitkältä aikaväliltä kohonneen hiilidioksidin vaikutusten selvittämiseksi kasvien hyödyn näkökulmasta. Niistä kävi ilmi 11 prosentin lehvistön kasvu tutkituilla alueilla kyseiseltä mittausajanjaksolta.

Tutkimuksissa pystyttiin silloin osoittamaan kasvien hyötyvän kohonneesta hiilidioksidin määrästä fotosynteesin aikana tukien niiden kasvua, sekä parantamalla kasvien omaa vesitaloutta kestämään paremmin kuivuutta.

Ilmasto on ollut lukuisia kertoja nykyistä lämpimämpää tai viileämpää maapallon tunnetun historian aikajanalla.

Esimerkiksi keskiajan selvästi lämpimämpi ilmaston ajanjakso loi hyvät elämän edellytykset Viikinkiajalla pohjoiselle pallonpuoliskolle. Grönlanti mm. asutettiin sen vihreiden laitumien ja hyvien viljelyolosuhteiden vuoksi. Tämän ajanjakson jälkeen ilmasto lähti muuttumaan viileämpään suuntaan esiteollisuuden aikaa kohti mentäessä. Tämän viilenemisen seurauksena monet silloiset ihmisasutukset menettivät elinkelpoisuutensa. Syntyi nälänhätää ja ihmiset hakeutuivat muualle parempien viljelyolosuhteiden perään. Muuttuneet ilmasto-olosuhteet ovat olleet yksi keskeinen syy kansainvaelluksille. Toinen on ollut väestön lisääntyminen suotuisna aikoina. Myös suuret luonnonkatastrofit ovat pistäneet ihmisiä liikkeelle.

Australian kansallinen tieteellinen tutkimusvirasto Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation (CSIRO) julkaisi vuonna 2013 tutkimuksen, jossa kävi ilmi aavikoiden selvä viheriöityminen lisääntyneen hiilidioksidipitoisuuden ansiosta ilmassa tehtyjen havaintojen perusteella vuosien 1982-2010 aikana. Tutkimuksen kohteina oli hedelmättömiä alueita Australiassa, Pohjois-Amerikassa, Lähi-Idässä ja Afrikassa. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Australian kansallisen yliopiston Australian National Universityn (ANU:n) kanssa.

Vihermassan lisääntyminen ja sen kyky sitoa kasvanutta hiilidioksiidin määrää on itsessään hieno havainto. Australialaisten näkökulmasta tarkasteltuna tuo tämä tullessaan myös haasteita. Näistä keskeisimpiä ovat lisääntyneen kasvillisuuden tuomat ongelmat vuotuisten metsäpalojen hillitsemisessä, sekä esim. vesitalouden seuraaminen saatavuuden osalta.

Vuotuiset maastopalot kuuluvat Australian arkeen.

Nyt nähdyt keskeistä mittavammat metsäpalotuhot, jossa on ihmisiäkin kuollut ja hirvittävä määrä koteja tuhoutunut, ovat paljolti seurausta turvasiltojen puuttumisesta maastossa. Luontoa on myös tuhoutunut hyvin laajoilla alueilla ja eläimiä on kuollut vaikka kuinka paljon. Jopa lajikuolemia saattaa olla käsillä. Näiden poikkeuksellisen mittavien tulipalojen takaa alkaa paljastumaan pala kerralla niitä todellisia syitä pikkuhiljaa. Alueella on ollut paljon pyromaaneja vauhdissa, jotka ovat aiheuttaneet oman osansa vahingoista. Sitäkin tyrmistyttävämpää on ollut sikäläisten lainsäätäjien keksintö kieltää ikiaikainen alueellinen perinne aluskasvillisuuden kulottamisesta talviaikaa metsäpalojen hillitsemiseksi kuuman kauden aikana. Ajatus tämän lakimuutokseen takana on ilmeisesti se Hiilineutraali Australia, jota YK ja IPCC markkinoi päättäjille joka puolella maapallon pelastajaksi.

IPCC:n suositukset globaalin eriarvoistumisen ja köyhyyden vähentämiseksi, sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat sinällään ihan hyviä ja tarpeellista ajatuksen asteella. Ihmiskunnan on ruvettava ottamaan vastuuta ympäristöstä ja toisistaan ihan eri tavalla kuin tähän asti, jos mielitään selviytyä ilmastonmuutoksen tuomista haasteista.

On kuitenkin virheellistä kuvitella, että nyt käynnissä olevaa ilmaston muuttumista voisi hillitä. On se ihminen vaan sen verran pieni universumin mitta-asteikolla. Sen kanssa pitää lähinnä oppia elämään ennakoivasti. Se tulee vaatimaan monenlaisia uudistuksia omien arvojen tarkastelusta alkaen. Tarvitaan monenlaista toimia, innovaatioita ja etenkin huoltovarmuuteen fokusoivaa ennakointia. Näitä kaikkia tarvittavia asioita ei voi toteuttaa minkään yhden sabluunan mukaan, niinkuin nyt kuvitellaan. Nyt hallituksella suunnitteilla olevilla massivisilla veronkorotuksilla tulee olemaan ainoastaan köyhyyttä ja eriarvoisuutta lisäävä vaikutus Suomessa. Lisäksi kaikki todelliset muutosten tarpeet maassamme jäävät silloin edelleen toteutumatta. Ja matka kohti elinkelvotonta planeettaa jatkaa kurssi muuttumattomana. Kyse on asioista, joita pitää toteuttaa räätälöidysti kunkin maan omien tarpeiden mukaan, koska ilmaston muuttuminen vaikuttaa paikallisesti mm. leveysasteysasteiden ja alueen erityisolosuhteiden mukaan myös.

Nämä tarpeelliset toimet on siis tehtävä kansallisella tasolla, jos mielii tulevaisuudessa kyetä pitämään Suomi elinkelpoisena ihan ylipäätään ja kirjaimellisesti. Tästä syystä ihan jokainen maailman valtio joutuu itse hoitamaan oman tonttinsa kuntoon. Taustalla on nykyisellään kuitenkin vielä paljon haasteita ratkottavaksi ennenkuin tämä realisoituu käytäntöön asti. Historian aikakirjoissa näkyy hyvin selvästi miten lämpiminä ja viljavina ajanjaksoina kansalaisyhteiskunnat ovat kehittyneet, kasvaneet ja voineet hyvin. Silloin suurmiehet ovat hallinneet loistokkaasti, rikastuneet ja niittäneet mainetta. Kun ilmasto-olot ovat kääntyneet aina välillä kylmempään ja huonompaan suuntaan ovat kansat usein nousseet barrikaadeille, jonka seurauksena lukuisat suurmiehet ovat usein silloin huonolla tuurilla saattaneet menettää henkiriepunsa. Ranskan vallankumous on yksi esimerkki tästä. Lisäksi sodat ja massasiirtolaisuus ovat silloin yleensä myös ravistelleet ihmiskuntaa monenlaisten kurjuuksien keskellä, lisääntyneet kulkutaudit mukaan lukien.

Taikasana ”asylum”

Aitosuomalaiset päätti selvittää vuonna 2015 alkaneen turvapaikkasirkuksen taustoja viranomaisprosessien näkökulmasta. Asiaa lähestyttiin mm. Dublin-sopimuksen toteutumisen osalta. Tarkastelussa oli myös laittomasti maahan pyrkivät henkilöt.

Ensimmäiseksi kysyimme onko Migrillä tietoa siitä kuinka paljon EU-alueen ulkopuolelta tulee turvapaikanhakijoita Ruotsin vastaiselta rajalta Suomeen?

Viestintäasiantuntija Hanna Paasikoski kertoi, että:

”Migri ei tilastoi rajaliikennettä. Sitä valvoo Suomessa Rajavartiolaitos.”

Rajavartiolaitokselta kysyttiin, että onko heillä tiedossa kuinka paljon Suomeen edelleen mahdollisesti tulee Ruotsin puolelta rajaa näitä turvapaikanhakijoita, jotka alunperin ovat tulleet laittomasti Schengen-alueelle jossain muualla Euroopassa, eivätkä ole rekisteröityneet siinä yhteydessä tulomaahan turvapaikanhakijaksi?

Hehän tulevat silloin kuitenkin turvallisesta maasta, kun tulevat Ruotsista Suomen puolelle.

Viestintäpäällikkö Päivi Kaasinen Rajavartiolaituksen esikunnasta vastasi esitettyihin kysymyksiin selventävästi:

”Schengen-alueelta Suomeen kohdistuvaa laitonta maahantuloa ei sisärajavalvonnan puuttuessa voida aukottomasti seurata. Kuitenkin arviomme mukaan Tornion kautta tulleiden määrät ovat hyvin alhaisia, muutaman henkilön luokkaa per kuukausi. Pohjoisen reitin/Tornion kautta tulleiden turvapaikanhakijoiden suhteellinen osuus verrattuna Schengen-sisärajalentojen kautta tulleisiin on pieni. Yleisesti ottaen laiton maahantulo Schengen-alueen kautta Suomeen on määrällisesti maltillista.”

Mikä on käytäntö tältä osin? Käännytetäänkö heidät vai saavatko syytteen laittomasta maahantulon yrityksestä?

Julkisuudessa on ollut esillä tapauksia missä Venäjän puolelta laittomasti maahan pyrkineitä ETA-alueen ulkopuolelta pyrkiviä henkilöitä on asetettu syytteeseen.

”Riippumatta mistä maasta tulevat, turvapaikanhakijoiden turvapaikkahakemus otetaan vastaan ja heidät ohjataan Maahanmuuttoviraston turvapaikkakäsittelyyn. Turvapaikanhakijoista ei tuomita valtionrajarikoksesta. Jos henkilö ei hae turvapaikkaa, voidaan henkilö tuomita valtionrajarikoksesta – jolloin syytekin luonnollisesti nostetaan.”

Lisäksi kysyisimme pitääkö paikkansa, että Suomessa ei saa poistua sen enempää Venäjälle, kuin esim. Ruotsin puolellakaan ilman asianmukaisia matkustusasiakirjoja. Tämä siis, jos on kyse Schengenalueen ja ETA-alueen ulkopuolelta olevista henkilöistä, jotka ovat laittomasti maassa?

”Suomalaisen velvollisuudesta esittää maasta lähtiessä ja maahan saapuessa passi säädetään passilain 2§:ssä. Ulkomaalaisen maastalähtöä ei ole samalla tavalla rajoitettu kuin maahantuloa. Viime kädessä matkustusasiakirjan puuttuminen ei ole este ulkomaalaisen maasta poistumiselle. Matkustusasiakirjan puuttuessa maasta poistumista voivat hidastaa henkilöllisyyden selvittäminen ja mahdollisten muiden asioiden selvittäminen (mm onko henkilö rikosoikeudellisten toimien kohteena, onko matkustusoikeutta rajoitettu jne.). Vaikka matkustusasiakirjaa ei vaadita maasta poistumiseen, tulisi sellainen kuitenkin lähtökohtaisesti olla kohdevaltioon saapuakseen. Yleensä maahan tulon ja maassa oleskelun edellytyksenä on matkustusasiakirja tai matkustusasiakirjaksi rinnastettava asiakirja.”

Poliisilta kysyttiin myös, että missä vaiheessa selviää onko turvapaikanhakija kävellyt Ruotsin puolelta rajaa Suomeen useamman turvallisen maan läpi ennen kuin jättää turvapaikkahakemuksen Suomeen poliisille?

Poliisin toimintaa koskeviin kysymyksiin vastasi poliisitarkastaja Ari Jokinen Poliisihallituksesta:

”Poliisin tehtävänä on vastaanottaa turvapaikkahakemus ja rekisteröidä turvapaikanhakija. Turvapaikkatutkinta kuuluu Maahanmuuttovirastolle, jonka tehtävä on selvittää turvapaikkaa hakeneen henkilöllisyys, matkareitti ja maahantulo.”

Kuinka paljon näitä turvapaikanhakijoita edelleen tulee Ruotsin puolelta Suomeen vastoin Dublin-sopimusta?

Tilanne tuntuu sikäli erittäin oudolta, koska vuoden 2015 turvapaikka-ryntäyksen jälkeen totesi silloinen pääministeri Juha Sipilä julkisuudessa, että yhtään turvapaikanhakijaa ei olisi silloin ylipäätään tarvinnut ottaa vastaan Ruotsin puolelta. Pakolaiskiintiö täytettiin kuitenkin myös täysimääräisesti samanaikaisesti ainakin Suomessa. Eli tässä kohtaa valtion johto ainakin piti tiukasti kiinni sovituista asioista.

”Poliisilla ei ole antaa kysyttyä lukumäärää.”

Miten on? Karkoitetaanko sitten nämä kaikki Ruotsin puolelta yhä edelleen Suomen puolelle tulevat turvapaikanhakijat, koska tulevat turvallisesta maasta vai passitetaanko heidät takaisin Ruotsin puolelle rekisteröitymään?

”Turvapaikkahakemus on otettava vastaan kun sellainen poliisille jätetään. Maahanmuuttovirasto käsittelee ja ratkaisee turvapaikka-asian. Mikäli henkilö on hakenut aiemmin turvapaikkaa jostain muusta Euroopan maasta on hänet mahdollista palauttaa ns. Dublin-sopimuksen perusteella siihen maahan, joka on vastuussa turvapaikka-asian käsittelystä.”

Kuinka suuri osuus näistä turvapaikanhakijoista on niitä nk. turvapaikkashoppailijoita, jotka ovat jo saaneet kielteisen päätöksen muualla Euroopassa? Kuinka hyvin tai huonosti poliisilla on ylipäätään mahdollista selvittää näitä asioita?

”Poliisin tehtävänä on ottaa vastaan turvapaikkahakemus ja rekisteröidä turvapaikanhakija. Maahanmuuttovirasto käsittelee ja ratkaisee turvapaikka-asian.”

Onko mitään tilastoa tai tietoa siitä kuinka paljon järjestäytyneen rikollisuuden henkilöt pyrkivät ujuttautumaan maahan turvapaikanhakijoina?

”Poliisilla ei ole tilastoa asiasta.”

Viranomaiset koittavat siis suoriutua kukin tehtävistään annetuissa oloissa.

Kuitenkin on selvästi havaittavissa, että koko Scengen- ja Dublin-viritelmä on kokonaisuutena ollut susi syntyessään, kun ulkorajat Etelä-Euroopan maissa vuotavat edelleen ja laiton ihmissalakuljetus porskuttaa hienosti.
Tämän lisäksi on lainsäädäntö Suomessa myös mitä sattuu. Yhtenä esimerkkinä tästä on se loputon valitusrumba-oikeus näillä kielteisen päätöksen saaneilla turvapaikanhakijoilla.

Suomessa on ollut monelta muultakin osin selvästi havaittavissa trendinä lainsäätäjien jonkinlainen hahmottamisen puute lakipykäliä rustatessa. Taitaa kohta olla niin, että kaikki digitalisaation nimiin tehdyt viimeaikaiset lakimuutokset esimerkiksi ovat menneet enemmän tai vähemmän reisille. Sen lisäksi niitä eniten tarvittavia uusia lakimuutoksia ei sitten millään ilveellä tahdota saada aikaiseksi.

Herää kysymys, että mistä heille oikein maksetaan palkkaa? Medioiden edessä patsastelusta? Tyhjien lupausten antamisesta vaalien alla? Keskinäisestä nahistelusta? Alkaa näyttämään niin monella eri yhteiskunnan osa-alueella siltä, että kansalaisyhteiskunnan yhteiset asiat jäävät täysin syrjään kaiken muun tohinan keskellä.

Maamme eri viranomaiset tarvitsevat toimivia työkaluja lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi.

Kun lainsäädäntö näistä prosesseista on mitä on, niin viranomaisista varsinkin Rajavartiolaitos ja Poliisi ovat ollut monenlaisen kansalaisyhteiskunnan kiukun, ihmettelyn ja epäilyn kohteena tämän takia. Lukuisat ihmiset ovat ihmetelleet tästä turvapaikka-sirkusesta, että missä oikein on vika? Samaan aikaan ovat lainsäätäjämme Eduskunnassa lähinnä vaan istuneet siellä silmiään pyöritellen. Välillä varmuuden vuoksi vissiin pitänyt vähän käydä julkisuudessa paheksumassa jotakin.

Ainoastaan rasistikortin saivat silloin jokunen vuosi sitten lanseerattua ”pöytään” huomattavan liukkaasti. Siinäkin kohtaa vaan taisi päästä unohtumaan, että mitä se loukkaamaton ihmisarvo todellisuudessa mahtaakaan tarkoittaa.

Suomenmaa: Kansanedustaja Mikko Kärnä tukemassa Skotlannin mahdollisia itsenäisyyspyrkimyksiä

Mikko Kärnä toimii Pohjoismaiden neuvos­ton jä­se­ne­nä ja on ehdottanut, että Skotlanti voitaisiin hyväksyä jäseneksi mukaan vaikka ei olekaan vielä itsenäinen valtio, mikäli Skotlanti vaan hakisi sitä. Kärnä on suunnittellut ottavansa asian esiin ensi tilassa.

”Ai­on ol­la tu­le­val­la vii­kol­la yh­tey­des­sä Skot­lan­nin pää­mi­nis­te­rin ka­bi­net­tiin sekä hal­lin­toon ja pyy­tää, et­tä he ha­ki­si­vat vä­lit­tö­mäs­ti Poh­jois­mai­den neu­vos­ton jä­se­nyyt­tä.”

Mitään estettä tälle Skotlannin mahdolliselle tulevalle jäsenyydellä Pohjoismaiden neuvostoon ei Kärnän mielestä ole, koska jäseninä on entuudestaan jo muitakin erilaisia alueita kuten Grönlanti.

”Eu­roo­pan uni­o­nin ja Poh­jois­mai­den Neu­vos­ton tu­lee mo­lem­pien ol­la it­se­näis­ten kan­so­jen ja kan­sa­kun­tien rau­han, va­kau­den ja ta­lou­den liit­to­ja.”

Pitäähän sitä nyt yrittää tarjota tukea, jos joku kansakunta kaipaa itsenäisyyttä ja lähtee demokratian keinoin sitä tavoittelemaan. Onhan se myös YK:n pe­rus­so­pi­mus­ten mu­kaan oi­keus jokaisen kansakunnan itse päättää omista asioista.

Suomenmaa

 

Jyväskylä suunnittelee vesihuollon yksityistämistä – Kansalaiset eri mieltä hankkeesta

Asia nousi yleisesti julkisuuteen alkuviikosta ja se herätti heti paljon huolta ja keskustelua. Samalla selvisi, että Jyväskylän lisäksi myös Lahdessa, Ähtärissä ja Etelä-Pohjanmaalla vesien yksityistäminen ajatuksena on tuntunut miellyttävän kunnan päättäjiä. Asia ei välttämättä enää ole kuitenkaan ihan läpihuutojuttu. Vesien yksityistämistä vastaan on loppuviikosta tehty myös jo kansalaisaloite, joka vain muutamassa päivässä on kerännyt jo ennätykselliset 71 390 nimeä tähän mennessä.

Kyse on siis luonnollisen monopolin poismyymisetä vailla järjen hiventäkään. Sitä ei voi perustella edes yritysten välisellä kilpailulla, jota yritetään nykyisin tuputtaa joka paikkaan perusteluksi kansallisomaisuuden myynnin yhteydessä.

Todelliset syyt myyntitarpeille lienevät kuntien yleisesti ottaen raskaasti huonontunut talouden tilanne, sekä yleinen ymmärryksen puute yksityistämisen todellisista vaikutuksista ja mahdollisista seurauksista kansalaisyhteiskuntaan laajemmin.

Oma lukunsa ihmettelyn aiheena myös ihan ylipäätän kansalaisyhteiskunnassa on ollut se, että miten ihmeessä kuntien talous on päässytkin niin monella paikkakunnalla ajautumaan niin huonoon tilaan? Laskutaidon puute? Osaamattomuus? Mikä? Veroäyri on kuitenkin ihan riittävän korkealla tasolla ja veronmaksajiakin luulisi olevan myös ihan tarpeeksi.

Vertailuna näihin päiviin niin 1980-luvulla Suomen väkiluku oli satojatuhansia veronmaksajia vähempi kuin nykyisi. Silti taloudellisesti kaikki oli huomattavasti paremmalla tolalla. Sitten Suomi päätettiin liittää 1990-luvulla EU:n jäseneksi silloisen valtionjohdon toimesta ajatuksena, että se olisi ratkaisu Suomen viennin parantamiseksi Venäjälle suunnatun ulkomaankaupan sakatessa Neuvostoliiton romahdettua. Talouden alamäki on kuitenkin tasaisesti jatkunut EU-jäsenyydestä ja monista selittelyistä huolimatta koko jäsenyyden ajan.

Noinkohan tällä Suomen EU-jäsenyydellä on mahtanut olla myös jotain vaikutusta tähän yleiseen kuntien talouden ahdinkoon….?

HS

Kansalaisaloite