Jokaiselle on omansa

Aitosuomalaiset haluaa ilahduttaa lukijoitaan surkean korona-pandemian keskellä pienen runon muodossa.

”Olemme kaikki yhtä arvokkaita ihmisiä

Kuoriutui päivänä eräänä pienen pieni lohikäärme.
Jo ensimmäiset valon säteet nähdessään tiesi se pieni taapero elämän tehtävänsä: Niinkuin lohikäärmeet yleensäkin oli se syöksevä tulta.
Siihen kuului luonnollisesti myös säännön mukainen lentely yli taivaiden ja pilvien.

Maineensa vuoksi ja ajan saatossa lohikäärmeistä puhuttiin aina pelolla.
Joskus harvoin ne nähtiin pelastajina.

Näillä eväillä pikku lohikäärme aloitti taipaleensa kohti maailmankantta ja tulevaa.
Koskaan se ei kuitenkaan kasvanut suureksi.
Ei oppinut syöksemään tulta.
Ei liioin koskaan saanut isoja siipiä.

Jäi erilaiseksi, pieneksi lajinsa edustajaksi, jolla kuitenkin oli syntymästään lohikäärmeen suuri sydän. Mutta koska oli niin pieni, niin harvat sen näkivät.

Monet olivat iltamat, kun pikku lohikäärme yritti opetella edes tulta syöksemään. Lentämisestä puhumattakaan.

Ei se vaan sujunut.

Pienestä koostaan ja muista vajaavaisuuksistaan huolimatta oli pikku lohikäärme saanut yhden lahjan ylitse muiden, syntymälahjakseen, mitä ei muille lajitovereille välttämättä aina syntynälähjana ollutkaan siunaantunut: – Se oli saanut elämän eväiksi ilon ja rakkauden.

Se teki siitä lopulta yhtä vahvan kuin niistä suurista tulta syöksevistä taivaan kantta partioivista lajitovereista. Ja näin viimein myös pikku lohikäärme löysi sille sen oman tärkeän paikkansa lajitoveriensa keskuudesta.

Pienen kokonsa takia pikku lohikäärme ei tietenkään koskaan oppinut isojen lohikäärmeiden taitoja. Sitävastoin sen oma erityinen syntymälahja antoi sille loppuelämän eväät välittämiselle.

Vaikka muut välillä nauroivatkin moiselle matkan varrella, ei se sitä koskaan lannistanut.”