Vuoden 2019 yksi merkkipaalu: Kansainvälinen ihmisoikeuksien päivä

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus hyväksyttiin kansojen turvaksi hirmuvaltaa vastaan monissa valtioissa toisen maailmansodan järkyttävien tekojen jälkimainingeissa liittoutuneiden aloitteesta.

Suomen poliittista kenttää ja mediaa on hallinnut jo pidempään keskustelu ihmisoikeuksista. Sitä on yleisesti tulkittu vähemmistöjen oikeuksia edistävänä.
Pahus vaan, kun se YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus koskee myös enemmistöjä. Se todellakin koskee kaikkia maailman ihmisiä tasapuolisesti.

Ulkoministeri Pekka Haavisto kertoi Valtioneuvoston julkaisussa joulukuussa näistä meitä kaikkia koskevista ihmisoikeuksista mm., että:

”Ihmisoikeudet eivät ole ongelma vaan ratkaisu”

”Vaikka julistus ei velvoita valtioita oikeudellisesti, se velvoittaa meitä poliittisesti ja moraalisesti. Se on yhä tänä päivänä yksi tärkeimmistä, ellei tärkein ihmisoikeusasiakirja.”

”Puolustamme vahvasti meille tärkeitä arvoja, periaatteita ja demokraattisia toimintatapoja mutta teemme sen asiallisen keskustelun kautta. Myös monenkeskinen yhteistyö ihmisoikeuksissa on arvokasta. Tästä syystä Suomi on asettunut ehdolle YK:n ihmisoikeusneuvostoon kaudelle 2022-24. On etumme mukaista, että maailma olisi rauhallisempi, demokraattisempi ja tasa-arvoisempi.”

Niin siis, kenen edun mukaista? Ja minkä valtion kansan etuja tässä ollaan puolustamassa?

YK tarjoaa loistavan mahdollisuuden urapolitiikolle saada lisää meriittiä, vaikutusvaltaa ja liksaa mm. uuden pestin muodossa, mutta palkan tästäkin lystistä maksaa kansa. Myös ne köyhimmät, joilla ei ole enää edes asuntoa. Samoin ne omissa ulosteissaan makaavat vanhukset jossain unohdettuna. Loisto-pestin maksajina on myös ne köyhät suomalaiset lapsiperheet, joiden lasten pääasiallinen ravinto koostu kouluruokailun antimista, kun kotona ei välttämättä ole joka päivä varaa ostaa ruokaa. Edes lapsille. Määrällisesti puhutaan jo yli sadantuhannen oman maan kansalaisesta.

Tästä huolimatta hallituksella ja näköjään etenkin ulkoministerillä tuntuu olevan loputtomat ambitioit mättää sitä rahaa ulkomaille muiden maiden kansojen hyvinvoinnin turvaamiseksi, mutta ei oman kansan.

Se rahan määrä mitä mätetään ulkomaille yksin jo kehitysapuna ja YK:n jäsenmaksuina on miljardeja.

Kansalta kyllä leikataan hyvinvointivaltion palveluista vuodesta toiseen ja veroja korotetaan, samoin kun verotettavia asioita lisätään sitä mukaa kun keksivät eduskunnassa niitä lisätä. Mistään tällaisista mittavan järkyttäviä rahoituseriä vaativista kansainvälisistä sopimuksista ei ole ikinä järjestetty ensimmäistäkään kansanäänestystä maassamme. Kabineteissa on nämäkin vaan suhmuroitu läpi. Muka yhteistä hyvää edistämään. Kenen yhteistä hyvää, jos saa kysyä? Kansan vai poliittisen eliitin?

Suomen valtiota ei verellä lunastettu ja perustettu ahneuden ja vallanhaluisten puoluepamppujen lompakoiden lihoittamiseksi. Suomen valtio perustettiin silloisten Suomen alueella asuvien samanhenkisten eri heimojen yhteiseksi kansankodiksi.

Silloin reilut sata vuotta sitten ei ollut Finlexiä netissä ja kansan kirjoitus- ja lukutaitoinen oli lähinnä etuoikeutettujen varassa. Edustuksellinen demokraatia olikin varsin tarpeen valtiojärjestystä kirjoitettaessa Suomen kansan yhteisten pelisääntöjen kirjaamiseksi laeiksi ja hallitusmuodoksi. Tulihan siitä samalla jo heti alkumetreillä kieltämättä eräänlainen holhousyhteiskunta; koska edustusto.

Matkan varrella on Suomen perustuslakia rukattu tilanteen mukaan ja tarpeen vaatiessa, mutta yhä edelleen siellä lukee, että Suomi on täysivaltainen tasavalta ja, että valta kuulu kansalle.

Missään kohtaa Suomen perustuslakia ei lue, että EU, YK tai mikään muukaan kansainvälinen instanssi olisi ylitse Suomen perustuslain. Jos olisi, sen tulisi olla siellä kirjattuna vaikka ”Suomi-provinssi se ja se…”. Samoin ne kansanäänestykset olisi pitänyt pitää näinkin mullistavista valtiojärjestyksen muutoksista.

Ihmisoikeudet ovat jakamattomat ja onneksi ne on kirjattu maamme perustuslakiiin. Mikään kansainvälinen sopimus ei kuitenkaan ylitä maamme perustuslakia. Sen tulisi silloin siellä näkyä kirjattuna, että joku muu kuin Suomen eduskunta viimekädessä päättää suomalaisten asioista suomalaisten puolesta.

Ihmisoikeudet ovat ne kaikkein tärkeimmät maailmassa mitä yksilölle voidaan suoda ja taata. Ne eivät kuitenkaan tupsahda tyhjästä. Ne on taattuja ainostaan jos jokainen yhteisön jäsen ymmärtää velvollisuuksien ja vastuiden olevan se ainut todellinen tae ja turva näille oikeuksille. Sekä sen, että kaikki ihmisoikeudet ovat yhteiset. Jos valtion johto ollessaan vallan kahvassa kiinni ne suostuu jokaselle suomaan? Jos hyväksytään monet eri näkemykset yhteisistä asioista? Jos hyväksytään myös mielipiteet, joita inhotaan?

Vuoden 2015 siirtolaiskriisistä alkanut vastakkainasettelu Suomessa, jossa turvapaikanhakijoiden tarpeetonta (Dublin-sopimus, jota ei haluttu noudattaa) maahan päästämistä vastustaneet kansalaiset systemaattisest leimattiin rasisteiksi, koska olivat eri mieltä silloisista asioista, ei täytä YK:n yleismaailmallista ihmisoikeusjulistuta.

Eikä nyt ole kyse pelkästään loukatuista eriävästä mielipiteestä.

Ajan henki tuntuu olevan pullollaan ”asiantuntijoiden” tulkintoja ja mielipiteitä asioista, ja ne harvat jotka ovat vaivutuneet avaamaan Finlexin netistä, ovat lähinnä etsineet niitä irrallisia fraaseja sieltä ”tukemaan” omia tulkintojaan.

Suomen perustuslaki on kirjoitettu Suomen kansan hyvinvoinnin turvaamiseksi ja tämä velvoite on myös valtion johdon ainut todellinen velvollisuus. Politiikka on aina itsensä ja omien mielipiteiden edistämistä ja  puolueiden oman edun tavoittelua vallan kahvassa pysymiseksi.