Voiko kunnat mennä konkurssiin?

Kesän kestoaiheita julkisuudessa ovat olleet valtion velkaantuminen, koronan nimissä tehtyä talouden elvytystä, sekä tulevat yhteisvastuut Euroopan vakausmekanismin osalta. Keskusteluissa on vilissyt miljardeja sinne ja tänne tuon tuostakin. Hallitus kuittasi Suomelle jo kymmeniä miljoonia lisää velkaa keväällä suomalaisyritysten pelastamiseksi ja tämän päälle on ehditty kaavailemaan paljon velkamiljardeja lisää. Tästä keskustelusta puuttuu kuitenkin kokonaan kuntien oma velkapotti. Sekin voi olla miljardeja. Onhan monet kunnat rutisseet, että tiukkaa alkaa olemaan jo nyt.

Valtionosuuksia on leikattu, koronakevään poikkeusjärjestelyt tekivät varmaan oman lovensa budjettiin, opettajiakin joudutaan säästösyistä lomauttamaan ja seuraavat kuntavaalit lähestyvät hiljalleen. Kyllä pistää äänestäjää miettimään jo nyt, että minkälaisilla laskutaidoilla varustettua ehdolle asettuvalle henkilölle uskaltaa antaa äänensä.

Minkähän suuruisesta velkapotista mahtaakaan olla kyse? Onhan kunnilla kuitenkin paljon velvoitteita huolehti kuntalaistensa hyvinvoinnista. Perusoikeudet on kuitenkin turvattava kaikille. Aitosuomalaiset päätti kääntyä Suomen Kuntaliiton puoleen kysymysnivaskan kera, että saisi hieman selvyyttä asiaan. Sieltä rahoitusalan eritysasiantuntija Jari Vaine valotti Aitosuomalaisille kuntien taloudellista tilannetta varsin kattavasti.

Miten kuntien taloutta rahoitetaan ja paljonko siihen suurinpiirtein menee vuodessa?

– verotulot (kunnallisvero, kiinteistövero, osuus yhteisöverosta – näiden jakauma vaihtelee kunnittain), valtionosuudet (jotka siis myös ovat kerättyjä veroja (valtio) kansalaisilta!), maksutulot, myyntitulot ja näiden lisäksi sitten velanotto.

Näistä ensimmäisessä kuvassa on menojen ja tulojen jakauma, verotulojen ja valtionosuuksien rooli näkyy parhaiten alla olevassa nuolikuvassa.

Kuinka paljon kunnilla on velkaa tällä hetkellä ja miksi? Tuliko koronakevään poikkeusjärjestelyistä kuinka iso lisälasku kunnille?

– Kuntien velka voidaan jakaa organisaation mukaan: peruskunta, kunnan yhtiöt sekä kuntayhtymät (=kuntien yhteistoimintaorganisaatiot, mm. sairaanhoitopiirit ja ammatillinen koulutus). Vuoden 2019 lopussa peruskuntien velka oli 18,4 miljardia euroa, yhtiöiden 17,2 miljardia euroa ja kuntayhtymien 3,5 miljardia euroa, siis yhteensä 39,1 miljardia euroa. Käytännössä kaikki velka menee investointeihin. Viimeisten 20 vuoden aikana lainakannan vuotuisesta kasvusta noin 5 % eli koko ajalta noin 750 miljoonaa euroa on otettu päivittäisten menojen hoitamiseen eli ns. syömävelkaa. Kuntatodistuksia (jotka sisältyvät em. kokonaismäärään) käytetään maksuvalmiuden hoitamiseen ja niiden kuukausittainen kanta liikkuu 2-2,5 miljardin euron tasolla.

Miten velkaa hoidetaan? Voiko meneillään oleva talouden taantuma heikentää kuntien takaisinmaksukykyä? Miten silloin selvitään, jos on velkaa pankeille? Voiko silloin yksittäisellä kunnalla olla huonolla tuurilla edessä konkurssi?

– Väestökehityksen, palvelutarpeiden, palveluverkon ja em. tulojen arviointi useita vuosia eteenpäin. Pitkälti velanhoito riippuu verotulojen kehityksestä sekä miten investointeja ja palveluja kyetään suunnittelemaan ja priorisoimaan. Velkaa voidaan uudistaa, mutta tilanteen mukaan on tarkkailtava voiko velan määrä kasvaa.

Kunta ei voi mennä konkurssiin (kunta on ”konkurssikelvoton”, konkurssilaki 3§ 2mom). Sen sijaan kunta voi tiettyjen kriteerien täyttyessä (näistä velka on vain yksi eikä yksin ratkaiseva) joutua ns. kriisikuntamenettelyyn, jossa Valtiovarainministeriön johdolla etsitään ratkaisu taloudellisista ongelmista selviämiseksi. Mikäli ratkaisua ei löydy, lopputulemana on liitos toiseen kuntaan.

Kunnat investoivat paljon alueidensa kehittämiseen. Samalla on monenlaista korjausvelkaa. Rahaa palaa tähänkin, mutta samalla se luo uusia työpaikkoja. Hallitus kertoi keväällä mm. niistä uusista MAL-hankkeista ja listalla oli paljon erilaisia investointeja vaativia asioita. Oli pyörätietä, tunnin junaa ja paljon muutakin suunnitteilla.

On investointeja jotka liittyvät palveluverkkoon ja joita ei voi lykätä ikuisesti, jotta kunta voi hoitaa palvelutehtäväänsä. Toisaalta on investointeja kansalliseen tai alueelliseen infraan joka vaikuttaa koko maan tai alueen elinvoimaan ja tulevaisuuden menestymiseen.

On todennäköistä, että tulevaisuudessa joudutaan pohtimaan, kuka tekee, mitä ja missä. Onko enemmän yhteistyötä kuntien kesken palvelujen järjestämisessä, onko kuntia, joilla on eri tehtäviä kuin toisilla, onko meillä mahdollisesti vähemmän, mutta suurempia kuntia. Jo ennestään heikkoon kuntatalouden tilanteeseen osunut koronaepidemia voi aikaistaa näiden asioiden pohtimista ja tärkeyttä.

Oheisista kuvista kuitenkin näkee, kuinka merkittäviä kuntien investoinnit ovat olleet koko maan ja yhteiskunnan kannalta – varsinkin finanssikriisin jälkeen kun talous muuten oli pysähdyksissä.

Miten tällaisissa tilanteissa hoituu tuo rahoitus? Valtio antaa hankkeisiin jotain ja EU:lta saattaa palautua Suomen omia verovaroja erilaisten tukien muodossa. Kyseessähän voi olla useamman kunnan alueella oleva investointikokonausuus. Lisäksi kun niin usein vielä hankkeet pitkittyvät ja kustannukset tuntuvat vaan moninkertaistuvan matkan varrella, kuten Länsimetron rakentamisessa on näkynyt käyvän.

– Tässäkin kokonaisuudessa keskeistä on hankkeiden perustelu sekä työnjako osapuolten kesken. Sinänsä on hyvä, jos rahoitusta saadaan muualtakin kuin kuntien toimesta. Esimerkiksi hankkeen kumppanit voivat hankkia oman osuutensa, saadaan EU-rahoitusta jne. Kuitenkin etenkin yksityisten kumppaneiden hankkimassa rahoituksessa on otettava huomioon myös sen hinta. Mikäli tällaisen rahoituksen kustannus kuitenkin ajautuu hankkeen hinnassa kunnan maksettavaksi, kunnalle on kannattavampaa rahoittaa ko. osuus itse. Silloin se tietenkin näkyy velkaantumisen kasvuna.

Voiko kunnilla tulevaisuudessa olla edessä ankara leikkaaminen kuntalaisille suunnattujen palvelujen osalta? Mitä kaikkea tämä silloin voisi koskea?

– Tällainen tulevaisuuden kuva on toki mahdollinen. Tilanteeseen vaikuttavat kuitenkin monet seikat, esim. ryhdytäänkö ja kyetäänkö säädäntöteitse rajoittamaan kuntien tehtäviä, pystytäänkö palveluja tuottamaan tehokkaammin, onko tehtävien menojen ja tulorahoituksen tasapainoa parannettavissa jne. Kunnat ovat kovin erilaisia, myös mitä tulee palvelujen rakenteisiin. Siksi on vaikea eritellä, miten mahdolliset sopeuttamistoimet kohdistuisivat. Kuitenkin, mikäli soteuudistus saadaan yleisesti hyväksyttävällä tavalla toteutettua, siihen liittyvien kustannusten hallinta voi olla monelle kunnalle merkittävä tekijä.

(Tekstiin oli livahtanut vahingossa yksi nolla liikaa. Korjattu oikeaksi 750 miljoonaa.)