Vaihtoehtobudjettien esittelyviikot käynnistyivät – Vallan vahtikoirat pääsivät pisteyttämään

Oppositio on kunnostautunut julkaisemaan kukin omat vaihtoehtobudjettinsa kritisoiden samalla kovaan ääneen Rinteen hallituksen tekemää budjettia. Tämän jälkeen on mediat olleet täynnä puolesta ja vastaan argumentteja kolumneineen ja asiantuntijalausuntoineen. Ja seuraavaksi sitten rynnätään niitä YLE:n galluppeja jännäämään, että kuka onnistui tehtävässään parhaiten.

Monet yhteiskunnan tukirakenteista ovat romahtamisen partaalla. Lastensuojelusta löytyy järkyttäviä epäkohtia, etenkin huostaanoton puolella. Näille epäkohdille ei ole edelleenkään tehty mitään lupauksista huolimatta. Samoin on vanhusten hoivan laita. AVI:lta tulee jatkuvasti julkisuuteen lisää kertomuksia kauhistuttavista heitteillejätöistä ja väärinkäytöksistä. Tätä epäkohtaa yrittävät puolueet nyt hallituksessa epätoivoisesti laastaroida sillä lakipykälällä hoitajamitoituksesta.

Mitä yksi lakipykälä tulee muuttamaan, jos rahoja kuntatasolla ei ohjata vanhustenhoitopalveluihin? Miten hallitus kuvittelee, että joku “korvamerkitty” taloudellinen tuki aidosti ohjautuisi oikeaan osoitteeseen? Sitäpaitsi eihän autoilijoiden polttoaine- ja muita autoiluun liittyviä veroja voinut Sipilän hallituksen mielestä ylipäätään korvamerkitä teiden korjausvelan lyhentämiseen.

Kuntatasolla kuntien johtajat tekevät kukin oman budjettinsa, jossa päätetään mihin kunnan verotuloja käytetään ja kuinka paljon. Kunnat ovat myös niitä, jotka käytännössä solmivat ne sopimukset yksityisten palveluntarjoajien kanssa. Kilpailutuksen voittaneen palveluntarjoajan lupaukset palveluiden tason toteutumisen osalta voidaan sopimuksen teon yhteydessä varmistaa kirjaamalla siihen esim. sanktioita palvelulupauksien rikkomisista. Vastaavaa on yleisesti käytössä mm. rakennusalalla. Onko sitä vanhustenhoitioalalla, on epäselvää?

Jos mietitään hyvinvointipalveluiden kehitystä yhteiskunnassa pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna, niin niistähän on kaikista tasaisesti vaan leikattu jo pitkään, vaikka kulloinkin vallan kahvassa istunut hallitus on julkisuudessa aina välillä kehuskellut miten Suomen talous kasvaa kohisten. Tästä huolimatta on ollut tarvetta leikata hyvinvointipalveluista milloin mitäkin vuodesta toiseen. Näön vuoksi on aina muistettu pitää kovaa meteliä julkisuudessa niistä tulevista “vappusatasista“, jotka sitten maalisuoralla on joko kuopattu tai kutistuneet lähes olemattomiin.

Päätöksenteko eduskunnassa alkaa lähinnä muistuttamaan jo jotain huonoa komediaa. Istuvat siellä vuodesta toiseen syyttelemässä toinen toisiansa tehdyistä huonoista päätöksistä, ja samalla paistattelemalla oman ideologiansa paremmuuden sädekehässä. Retoriikka on eri puolueilla paikoin hyvinkin sliipattua ja korkealentoista, että saisivat mahdollisimman paljon huomiota omaksi osakseen. Tämän jälkeen kopin asioista ottaakin yleensä seuraavaksi mediat, jotka sitten “pisteyttävät” ja ruotivat sen annetun esityksen. Sen jälkeen alkaa usein se uhriutumisten ja selittelyjen kierros medioissa niiden kansanedustajien osalta, jotka sillä kertaa saivat julkisuudessa ne huonoimmat arvosanat.

Kansalaiset pyörittelevät silmiänsä kasvavan ihmetyksen vallassa seuratessaan vuodesta toiseen tätä touhua, jossa eduskunnasta laukkaa lauma “mielipidemannekiineja” tasaisin väliajoin medioiden eteen saadakseen ne kulloinkin toivomansa irtopisteensä julkisuudesta, että seuraavat gallupit sitten näyttäisivät suopeita lukemia sille omalle puolueelle.

No, entäs sitten ne vallan vahtikoirat? Keitä he oikeasti ovat?

Suomen perustuslaissa todetaan, että:
“Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.”

Mediat julkaisevat monenlaista tietoa ja mielipiteitä uutisoidessaan asioista.
Kun rivikansalainen oman lähiönsä kahvilassa kertoo ystävälleen asioita, välittää hän myös silloin eteenpäin tietoa ja mielipiteitä.

Suomen journalistiliitto toteaa medioiden roolista mm., että:
“Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta”

Ketkä sitten ovat sitä kansaa?

Palkansaajat, yrittäjät ja toimittajat, vai ne huostaanotetut lapset, heitteillä olevat vanhukset, syrjäytyneet nuoret, työttömät ammatti-ihmiset, köyhät lapsiperheet ja eläkeläiset?
Vai ollaanko kaikki samassa veneessä?