Vahvan tunnistautumisen viidakossa digitalisaation murroksessa

Kansalaiset saattavat kohta ruveta ärisemään ääneen, jos ei yhteiskunnassa ymmärretä tarkastella meneillään olevaa digiloikkaa ihmisten näkökulmasta. Jokainen puhaa tahollansa into piukeena omaa versiota digiloikasta. Ohjeet lätkäistään nettiin jonkun asiakaspalvelun puhelinnumeron kera ja sitten kuvitellaan, että kaikki meni hienosti. Mutta kun kaikki tekevät näitä uudistuksia samaan aikaan, niin se meneillään oleva yhteiskunnallinen muutos kaiken muun informaatiotulva keskellä on hirvittävä. Tuntuu kuin mikään ei enää toimisi kunnolla, eikä asioita enää tahdo saada hoidettua niinkuin ennen. – Joustavasti

Suomessa näitä vahvoja sähköisiä tunnistuspalveluita ovat lähinnä pankkien verkkopankkitunnukset, teleyritysten mobiilivarmenteet, sekä Digi- ja väestötietoviraston kansalaisvarmenne poliisin myöntämällä henkilökortilla. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa monenlainen asiointi on siirtynyt jo verkkoon ja asioiden turvalliseen hoitamiseen tarvitaan näitä palveluita. Maksutapahtumien yhteydessä pankkitunnukset ovat se itsestäänselvä vaihtoehto, mutta tämä on vain pieni osa siitä kokonaisuudesta, jossa tarvitaan turvallisia ja toimivia yhteyksiä.

Julkinen hallinto on tässä varsin isossa käyttäjän roolissa itse tuottaessaan palveluita kansalaisille, mutta myös yksityinen sektori on jo vahvasti linkittyneenä tähän myös mukaan muutoinkin kuin suoraan maksutapahtumien yhteydessä.

Kansalaisvarmenne on myös yksi vaihtoehto tunnistautua moniin palveluihin myös. Sitä käytetään kuitenkin varsin vähän. Väestöstä noin 1%:n verran käyttää tätä palvelumuotoa tunnistautumisessa. Sitä ylläpitää Digi- ja väestötietovirasto (DVV).

DVV on myös mukana kehitettämässä mm. riskienhallintaa, kuntien digiturvallisuutta ja digitaalisen infrastruktuurin suojaamista. Samalla on tarkoitus selvittää mahdollisuutta tarjota asiantuntijapalveluita koko laajaan julkiseen hallintoon.

Jos kansalaisilla on vaikea pysyä digiloikan kyydissä, niin samat ongelmat lienevät myös monissa virastoissa. On siinä varmasti urakkaa vielä pitkäksi aikaa niin pankeille, operaattoreille kuin myös Digi- ja väestötietovirasto koittaa opettaa kaikille ne digiloikan aakkoset päätellen monenlaisista kuulluista soraäänistä ja esiin nousseista ongelmista yhteiskunnassa.

Sähköistyvässä yhteiskunnassa suurimpia haasteita on se valtava informaatiotulva. Perinteiset paperille painetut opaskirjat nettiohjeiden rinnalle esimerkiksi voisi kummasti avittaa tämän loikan ottamista vähän sujuvammin.