Tasavallan presidentti Sauli Niinistö peräänkuuluttaa lisää julkista keskustelua finanssipolitiikan kiemuroista ja niiden tulevista vaikutksista Suomelle

Aihe nousi ajankohtaiseksi tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja Politiikan toimittajien välisessä eilen järjestetyssä etätapaamisessa. Covid19 tauti poikkeusoloineen on jo nyt velkaannuttanut valtiota huikean paljon, eikä kukaan oikein tunnu osaavan vastata siihen kysymyksen, että millä velka joskus maksetaan pois. – Vai maksetaanko? Ja mitä siitä silloin seuraisi?

Julkisuudessa on väläytelty vaihtoehtoa, jossa velat ikäänkuin annettaisiin anteeksi ja, että tämän toivotaan sitten pelastavan maailmanmarkkinat isommalta konkurssilta. Velan mukana kulkee kuitenkin käsikädessä aina se korko, joka kuitenkin tulisi maksaa kustannuksena lainan antajalle saadusta lainan summasta.

Sellaista, kuin ”ilmaista rahaa”, ei ole olemassakaan. Jopa sen nk. ikuisen lainan kustannuksiin kuuluu korkojen maksaminen.

Nyt keskuspankit syytävät jo lainoja markkinoille jopa miinusmerkkisellä korolla. – Eli ikäänkuin sponssaavat pikkasen, että velkaa haluttaisiin helpommin ottaa vastaan. Entäs sitten, kun korot jonain päivänä nousevat vaikka kymmeneen, viiteentoista tai jopa kahteenkymmeneen prosenttiin? Käykö silloin niin, että ylivelkaantuneet valtiot lyödään polvilleen yksi toisensa jälkeen kaikista hyvistä aikeista ja tämän hetken pilvilinnoista huolimatta?

Verkkouutiset kertoi presidentti  Sauli Niinistön kommentoineen eilen asiasta aika huolestuneeseen sävyyn:

”- Vähän askarruttaa se, mihin tilanteeseen me päädymme parin-kolmen vuoden päästä ei vain Suomessa, vaan globaalissa finanssitaloudessa. Minusta se on aihepiiri, jota vähän vältellään.”

Tasavallan presidentti nosti haastattelussa myös esiin, että hallituksella on yhteisvastuu tekemistään päätöksistään. Ehkä ihan aiheellinen muistutus, koska nyt tehtävät finanssipoliittiset ratkaisut tulevat vaikuttamaan monien sukupolvien päähän niin hyvässä kuin pahassa.

Etätapaamisen eri keskustelunaiheista kerrottiin myös Tpk:n omilla sivuilla.

Sielläkin toistui tasavallan presidentin huoli nykyisen velkataakan kasvusta ja siitä tavasta miten siihen on tähän asti vastattu keskuspankkien ja hallituksen toimesta:

”- Ei voi olla niin, että tyhjästä tehdään lisärahaa ja samalla sitten se upotetaan velkajärjestelyin tyhjään. Ja tämän vuoksi minusta on syytä käydä kyllä keskustelua siitä, että miten tuo luottamus silloin säilytetään ja mitä sen vuoksi olisi tehtävä.

– Minä en keksi mitään muuta parempaa, kuin palaamista aika, sanoisinko, perinteiseen talousajatteluun. Tämä tarkoittaa tarkkaa taloustoimintaa ja ennen kaikkea sitä, että hyvä syntyy työstä ja tuotannosta”

Näin ihan maallikon näkökulmasta asiaa pohtien nousee väistämättä mieleen yksi kysymys ylitse muiden, jos päädytään houkuttelevalta kuullostavaan ratkaisuun saada ns. velat anteeksi. Kuka tai mikä taho tällä järjestelyllä tulee tienaamaan; kenelle korkotuotot tulevat sitten ikuisesti menemään näistä tulevista mahdollisista ikusuuslainosta? – Koska joku tienaa aina.