Tarvitseeko ilmastonmuutosta itsessään pelätä?

Julkisessa keskustelussa ei viime aikoina ole juuri muuta ollutkaan kuin paniikin lietsontaa maapallon lämpötilan noususta. Ihmiskunnan historiaan itseensä mahtuu kuitennin monta lämmintä ja viileää jaksoa maapallolla. Ajoittain on ollut jopa monta astetta lämpimämpää tai viileämpää kuin mitä nyt on.

Se mitä tapahtuu ilmaston lämmetessä pidemmällä aikavälillä on parempien viljelyolojen muodostuminen alueelle. Vastaavasti viileneminen ajaa ihmiset muuttamaan ravinnon perään muualle. Tämähän on ollut ihmiskunnan ainut todellinen syy siirtolaisuudelle kautta historian. Nälkä on aina ollut se tekijä, joka on ajanut massat liikkeelle. Nykyisin hyvissä ilmasto-oloissa on paljon ihmisen itsensä aiheuttamia tekijöitä, jotka heikentävät alueen ihmisten kykyä tuottaa sitä väestölleen tarvitsemaansa ravintoa.

Osaamisen puute on yksi keskeinen tekijä mm. Afrikassa, samoin nykyiset markkinatalouden luomat pelisäännöt, jotka hyödyttävät lähinnä suuryrityksien omistajia ympäri maailman. Toinen on ihmisen oma lyhytnäköisyys suhteessa oman ympäristönsä vaalimiseen. Afrikan pohjoisosassa sijaitseva Sahelin alue on esimerkki tästä. Se on tullut tunnetuksi siellä usein toistuvista nälänhädistä. Aluella on välillä myös pitkiä kuivia kausia, jotka tällöin edistävät aavikoitumista. Väkimäärä alueella on kolminkertaistunut 1950-luvulta ja alkuperäiset kamelit ja gazellit on korvattu miljoonilla vuohilla.

Aavikoitumiselle herkällä alueella vuohet ovat karjana tuhoisa valinta, koska popsivat mennessään kasvillisuuden kokonaan kiskoessaan niitä juurineen ylös maasta ravinnokseen. Sahelin alueen aavikoituminen on siis pitkälti alueen asukkaiden omien toimien seurausta. Alueen kestävän kehityksen kannalta olisi asukkaiden itse ymmärrettävä omien toimiensa syy-seuraussuhteita ja pyrkiä omien elinolojensa paranemiseen tähtääviin ratkaisuihin. Nyt meneillään oleva ilmastonmuutos voi lisätä kuivuutta alueella ja vaikka ei lisäisikään, niin paikallisten ongelmien ratkominen estää parhaiten mahdollisia nälkäkuolemia tulevaisuudessa. Kokeiluilla vuohien aitaamisella on ruvettu saamaan lupaavia tuloksia Sahelin alueella.

Täältä Suomesta käsin tavallisen kaduntallaajan on ihan hiukan vaikeaa ymmärtää millä tavalla hallituksen kaavailemat massiiviset veronkorotukset globaalin ilmaston muutoksen torjumiseksi tulevat korjaan tällaisia ihmisen itsensä paikallisesti aiheuttamia omien elinolojen huonontumista jossain päin Afrikkaa. Hiilineutraali Suomi on hallituksen haavelistalla, että maailma pelastuu ja toimiksi tavoitteiden saavuttamiseksi on valittu kuluttajia ohjaava verotus.

Onkohan eduskunnassa tavoitteet ja toimintasuunnitelma asian suhteen ihan kohillaan..? Mitähän mahdetaan syödä, jos viljelyolot jostain syystä äkisti huononee globaalilla tasolla ratkaisevasti tuon hirvittävänä pidetyn hiilidioksidin takia? Ja millä rahalla? Joka puolella kun tuntuu nälkäisten määrä maailmalla kasvavan ja Suomeenkin tuodaan tällä hetkellä paljon eli tarvikkeita muualta.

Alueellinen paikallistuntemus pidemmältä ajanjaksolta auttaa kummasti myös selventämään laajempaakin kokonaiskuvaa asioista.

Tiedon pirstaloituminen monellakin eri tasolla on aikamme suurimpia haasteita ymmärtää mistä kaikesta voikaan olla kyse.

Historia on yksi parhaimmista lähestymiskulmista ymmärtää ilmastonmuutos ihmiskunnan näkökulmasta oikeanlaisessa perspektiivissä. Kerskakulutus ja kertakäyttökulttuuri kuluttavat luonnonvaroja yli resurssien ja kaikkien näiden kulutustuotteiden tuottamiseen kuluu huomattavan paljon energiaa myös ihan fossiilisten polttoaineiden muodossa. Kumpikohan jättää suuremman hiilijalanjäljen; työmatka-autoilu vai kaikki se turha krääsä, jota meille tuputetaan mainonnan avulla talouskasvun nimissä?

Ennenvanhaan käyttötavarat tehtiin kestämään. Ennenvanhaan puhuttiinkin käyttötavaroista tai tarvekaluista. Nykyään puhutaan kulutustuotteista. Nykyään kaikki hajoaa ennätysnopeasti; tuskin takuuaikaa ehtii umpeutumaan. Niin ne ajat muuttuu. Niinkuin esimerkiksi finanssijärjestelmä aikanaan muuttui vanhasta kultakantaan sidotusta nykyiseen virtuaaliversioon silloin aikanaan sotien jälkeen. Rahan käyttö ylipäätään maksuvälineenä yleistyi vasta esiteollisuuden ajoilta alkaen valtavirtaiseksi tavaksi käydä kauppaa. Ruotsin vallan aikana esimerkiksi oli vielä hyvin yleistä, että verot maksettiin kruunulle viljan muodossa.