Suomi matkalla kohti lamaa

Esko Aho kertoi 14.3.2020  Verkkouutisille, että Suomea uhkaa jopa 1990-lukua kovempi lama. Ahon ennustus on laimea verrattuna muihin julkisuudessa esillä olleisiin ennustuksiin, jossa puhutaan jo 1930-luvun lamasta tai sitäkin pahemmasta talouskriisistä. Hän kehoittaa hallitusta pistämään hallitusohjelman syrjään uuteen tilanteeseen toimimattomana toteuttaa. Se onkin oiva neuvo. Mutta entäpä ne muut Ahon huomiot?

Tulevasta talouden taantumasta, jonka maailmalla leviävä Covid19 virus on laukaissut käyntiin ei tulla selviytymään Marinin hallitutusohjelmaan tehtyjen kirjausten turvin. Sehän nyt on aivan selvää. Tuleva lama ei myöskään ole seurausta koronaviruksesta vaan pitkään jatkuneesta edesvastuuttomasta finanssipolitiikasta maailmalla. Koronavirus tulee ainoastaan tekemään siihen yhden ison loven lisää.

Suomen valtion, yritysten ja kansalaisten selviytymiseen taloudellisesta katastrofista vaikuttaa monta tekijää, joista yksi keskeinen on valtion kassavirran turvaaminen. Tätä ei turvata mättämällä kipeästi tarvitsemiamme varoja kehitysmaihin. Lisäksi koko kehitysavun lähettäminen Afrikkaan on edesvastuutonta, koska enin osaa siitä menee kehitysmaiden elitistisien johtajien omiin taskuihinsa. Sieltä rahat menevät edelleen ulkomaille veroparatiiseihin jne.

Tästä on ollut julkisuudessa esillä tyrmääviä lukuja, tähän myös keskeisesti liittyvästä rahanpesusta ja seurauksista paikallistasolla vastaanottajamaissa. Eurooppalaisille se näkyy parhaiten kasvavina siirtolaisvirtoina kohti Euroopaa.

Kyseessä on valtava valuuttapako kehitysmaista ulos, joka lisää massiivisesti köyhyyttä ja eriarvoisuutta niissä. Koska kehitysapujärjestelmä on tällainen, on se julma teko myös kehitysmaissa asuvia ihmisiä kohtaan jatkaa sitä. Heitähän on ollut tarkoitus auttaa alkuun pääsemisessä, eikä pahentaa tilannetta.

Kiina on kehitysmaana nouseva talousmahti, koska kuuluu niiin kehittyviin valtioihin, johon ei kehitysapua ruvettu koskaan mättämään. Syyt siihen lienevät olleet Kiinan johdon oma poliittinen aatesuuntaus.

Tämä politikointi on aina ollut keskeinen vaikutin donoreille (kehitysavun antajille) valita kehitysmaa, jonne mättää rahoja vailla mitään todellista tarkempaa kontrollia varojen käytöstä. Asiasta enempi kiinnostuneet voivat lukea Matti Kääriäisen kirjan ”Kehitysavun Kirous”. Hän on ulkoasiainneuvos ja eläkkeellä oleva suurlähettiläs, joka teki pitkän uran kehitysavun piirissä.

Esko Aho nostaa Verkkouutisten haastattelussa esiin Suomen talouden haavoittuvuuden ja maan riippuvuuden ulkomaankaupasta. Hän esittää asian niin, että rajojen sulkeutuminen heikentäisi kaupankäyntiä oleellisesti.

”Kun rajat suljetaan” – Kylläpä kuullostaa hurjan dramaattiselta ja pelottavalta. Kysehän on kuitenkin rajaturvallisuudesta henkilöliikenteen osalta. Rajavalvonta tarkoittaa rajaliikenteen valvontaa. Ne tavarat eivät kävele tai liiku sieltä itsekseen rajan yli. Kuljettamiseen tarvitaan aina ihminen. Toki, jos kyse on ihmiskaupasta, niin kyllähän se heti hankaloituu huomattavasti rajakontrollien tullessa käyttöön. Sama pätee koronan aiheuttamaan matkustamisen rajoittamiseen jopa hyvin rankastikin. Eihän siinäkään tavaraliikennettä tarvitse rajoittaa. Tauti tarttuu ihmiseltä toiselle.

PohjoisKorealle naureskeltiin maailmalla alkuvuodesta, kun pistivät matkustuskiellon päälle koronaviruksen maahan pääsyn estämiseksi. He perustelivat päätöstään sillä, että tulee halvemmaksi ennaltaestää kuin hoitaa. Lisäksi heillä on varmaan tällä hetkellä yhteiskuntajärjestys kunnossa, työntekijät terveitä ja tehtaat pyörimässä. Euroopassa tilanne alkaa olemaan paikoin hyvin toisenlainen. Ja vain koska kuviteltiin, että tulisi niin kalliiksi laittaa rajat kiinni.

Mahtaa olla tuottoisaa tuo ihmiskauppa maailmalla?