Pankkeja tuettu 669 miljardilla veronmaksajien piikkiin

Demokraatti: Europarlamentaarikon Eero Heinäluoman (SDP) kertoi kuinka veronmaksajien taskuilla on käyty Euroopan komission hyväksynnällä jo pitkään. Vuosina 2008–2018 on veronmaksajien rahoja lapattu jäsenvaltioiden kriisipankeille valtiontukina 669 miljardia euroa.

Heinäluoma toteaa itsekin, että konkurssipankkeja ei tulisi tukea veronmaksajien rahoilla. Hän korostaa myös tiedotteessaan, että valtiontukisääntöjä kriisipankkien tukemisen osalta tulisi selkiyttää ja, että tuleva kaavailtu pankkiunioni olisi saatava valmiiksi mahdollisimman nopeasti.

Heinäluoman esittämät näkemykset saattavat äkkiseltään kuullostaa hyviltä, mutta taustalta löytyy ajatus, että tässä päästäisiin taas vaan syvemmälle veronmaksajien taskuille tuon pankkiunionin muodossa.

Suomen Uutiset avaa aihetta syvällisemmin, mutta lyhykäisyydessään juttu menee näin: ”Pankkiunionin yhteinen kriisien hallintamekanismi ja (suunniteltu) talletussuoja tarkoittaisivat, että suomalaiset olisivat yhteistakaamassa kaikkien euromaiden pankkikriisejä.”

Demareilla tuntuu olevan yleistä se, että käydään aina kansan taskulla vippaamassa milloin mihinkin konkurssipesään rahavuoria muka hyvässä sijoitusmielessä. Niinhän se kuvio meni Kreikan lainoja lyhennellessä myös, kun Jutta Urpilainen (SDP) ollessaan valtiovarainministerinä hehkutti miten kaikki tulee menemään hienosti. Kansalle selitettiin moneen kertaan miten Suomi tienaa ja Kreikka saadaan jaloilleen.

Se, että totuus on taas tarua ihmeellisempää selviää IS:sta: ”– Kreikan velkojat, Euroopan keskuspankki, Euroopan unioni ja Kansainvälinen valuuttarahasto suunnittelivat apupaketit huonosti. Heidän päätavoitteensa ei ollut raportin mukaan pelastaa kreikkalaisia, vaan pankit ja yksityiset velkojat.”

Kreikalle myönnetyistä tukipaketista meni alle 5% valtion sakkaavaa budjettia tukemaan loput reilut 215 miljardia euroa annettiin ilmeisesti muutamalle konkurssikypsälle pankille, että jaksoivat pysyä pystyssä.

Lisäksi hyvästä loppuviritelmästä Kreikalle myönnetystä kultaisesta kädenpuristuksesta kertoo Suomen Uutiset tarkemmin: ”Ennen pelastusohjelman loppumista euroalueen valtiovarainministerit laativat Kreikalle viime kesäkuussa velkahelpotuksen. Euromaat siirsivät Kreikan velkojen eräpäivää kauas tulevaisuuteen ja myönsivät samalla kymmenen vuoden korko- ja lyhennysvapaan jakson. Samalla myönnettiin vielä viimeinen tukierä, jonka turvin Kreikka tulee toimeen jonkun aikaa.”

Vuonna 2015 Yle kertoi miten Islannissa oli toivuttu hienosti vuoden 2008 pankkikriisistä.

Siinä nostettiin esiin islantilaisten poikkeuksellinen ratkaisu muihin kriisimaihin nähden antaa konkurssikypsien pankkien mennä nurin. Uutisessa kerrottiin miten se olikin osoittautunut kerrassaan loistavaksi ratkaisuksi selvitä silloisesta finanssikriisistä.

Islanti todellakin teki omat valintansa silloin. Mutta se mitä todella tapahtui ei käy ilmi Yle:n uutisesta:

Islannissa oli silloin ruorissa joukko päättäjiä, jotka lähinnä istuivat ja pyörittelivät vuoroin silmiään ja peukaloitaan finanssikriisin iskiessä Islantiin. He olisivat myös ihan surutta käyneet kansan taskuilla pitääkseen konkurssikypsät pankit pystyssä, mutta kansa olikin asiasta varsin eri mieltä. Islantilaiset tekivät silloin kansannousun vaatien uusia vaaleja ja kansan etuja ajavia päättäjiä maan johtoon. Sen he myös saivat. Islannin kansannousu tunnetaan nimellä Pots and and Pans Revolution .

Mielenosoitukset kestivät lokakuusta 2008 tammikuulle 2009, jonka jälkeen kansan eduista huolehtimiseen kykenemätön hallitus taipui kansan tahtoon ja erosi. Seuraava hallitus kuuntelikin islantilaisia herkällä korvalla ja pala palalta asioita saatiin yhteisvoimin kuntoon ja pieni maa pääsi jälleen jaloilleen.

Suomalaiset muistavat edelleen 1990-luvun pankkikriisiin, jonka ratkaisemiseksi silloinen valtion johto päätti lapata veronmaksajien rahat konkurssikypsien pankkien pelastamiseen.

Maassamme elää edelleen satoja tuhansia katkeria kansalaisia, jotka silloin joutuivat taloudellisesti ennenäkemättömään ahdinkoon. Jotkut jopa elämänmittaiseen velkahelvettiin. Monet merkit viittaavat nykyisin taas samansuuntaiseen ajatteluun valtion johdon suunnalla. Noinkohan kansa taas taipuu niin kuin silloin 1990-luvulla?