Onko valtakunnassa kaikki hyvin muutenkin kuin paperilla? – Suomen ruokaturva historian valossa

Kansakuntamme yhteiset kokemukset ovat opettaneet meitä useaan otteeseen kovalla kädellä miten tärkeää ravinnon omavaraisuus on. Nälkää on nähty moneen otteeseen historian aikajanalla. Tilanne oli tukala myös Suomen itsenäistyessä.

Venäjän vuoden 1917 vallankumous ja myös Suomessa alkanut poliittinen liikehdintä ja yleislakko aiheutti Suomessa pahan viljapulan 1917-1918. Tilanne oli ruoan riittävyyden osalta erittäin haastava jo 6.12.1917 jolloin Suomi julistautui itsenäiseksi Svinhufvudin hallituksen (27.11.1017 – 27.5.1918) johtamana.

Svinhufvudin hallitus oli itsenäisen Suomen ensimmäinen hallitus, joka joutui heti äärimmäisen kovan paikan eteen. Maamme oli silloin jo pahasti kahtia jakautunut ja oli suoranainen ihme, että saatiin edes itsenäisyys poliittisen vastakkainasettelun  ja alkavan kapinoinnin takia aikaiseksi. Nälkä, tyytymättömyys työoloihin ja alhaiseen hyvinvointiin yleisen kapinahengen lisäksi aiheutti itsenäistymisestä huolimatta sen, että Suomi ajautui veljessotaan vain parin kuukauden päästä tästä. Työväen järjestäytyminen ja luokkaviha oli saanut liian suuren kipinän vallankumouksen tavoitteluun myös Suomessa Neuvostoliiton vallankumouksen johdosta, jotta sitä täällä enää pystyttiin edes itsenäisyydellä pysäyttämään. Kansan yhtenäisyys kesti vain itsenäistymisen prosessina. Eri poliittiset aatesuuntaukset olivat silloin liian repivän erilaisia todelliseen yhtenäisyyteen ja rauhaisaan yhteiseloon.

Svinhufvudin hallituksen hallitusohjelmasta käy ilmi kuinka totisen paikan edessä silloin olivat. Se julkaistiin silloin Helsingin Sanomissa kansalle luettavaksi.

Ohessa lyhyt ote silloisen hallituksen mietteistä ja haasteista, jotka olivat hallitusohjelmaan kirjoitettuina:

”Tämä tulos murrostilassa olevan ajan pitkällisestä ja vaikeasta synnytystuskista on omansa täyttämään mielemme hyvillä toiveilla, avaamaan kansallemme valoisan ja vapaan tulevaisuuden näköpiiriä. Se olisi niin vielä enemmän, ellei kansamme tänä tärkeänä ajankohtana niin suuressa määrin potisi sisäistä järkkymistä, että koko yhteiskunta, niin kuin sen vasta asetettu hallituskin, vielä liikkuu kuin tulivuoren juurella, ellei oikeusjärjestyksemme ja olemuksemme lakipohjaista perustusta olisi luokkapyyteiden ja hirmumellakkain kautta niin pahasti järkytetty, että järjestyksen ja terveen kehityksen palauttaminen näihin oloihin näyttää melkein ylivoimaiselta tehtävältä. Kuinka toivorikas olisikaanasemamme, jos nyt voisimme seistä eheänä, kansallisista ja valtiollisista päämääristään tietoisena, vain niiden toteuttamiseen pyrkivänä kansana!”

Veljessota syttyi 27.1.1918 punaisten ja valkoisten välille.

Kaikki tämä heikensi entisestään ruoan riittävyyttä ja maassa kärsittiin jo paikoin nälkää. Tämä sai nuoren vasta itsenäistyneen valtion johdon hiljalleen reagoimaan tähän ongelmaan ja päätettiin perustaa Valtion Viljakonttori veljessodan päätyttyä, koska nälänhätä oli kasvussa. Seuraava hallitus astui ruoriin heti veljessodan päättymisen jälkeen.

Veljessota päättyi 15.5.1918 ja Paasikiven hallitus aloitti 27.5.1918, mutta vasta Ingmanin hallitus ehti hätiin perustamaan Valtion Viljakonttoria, joka perustettiin 3.12.1918. Paasikiven hallitus vaihtui jo 27.11.1918 ja tilalle tuli Ingmanin hallitus, joka myöskin ehti johtamaan maata taas vaan puolisen vuotta, 17.4.1919 asti.

Tästä alkoi taival kohti parempaa yhteistä ruokaturvaa kansallemme jota nykyisin hoitaa Huoltovarmuuskeskus ja Suomen Viljava.

Valtion Viljakonttori perustettiin huolehtimaan kotimaisen viljan keräilystä. Se vastasi myös ulkomaisen viljan valtiollisesta tuontimonopolista ja viljakaupan säännöstelystä. Valtion Viljakonttori lakkautettiin vuonna 1923 kun olot olivat parantuneet, mutta kriisin kokemuksista viisastuneina pidettiin varautumista kuitenkin erittäin tärkeänä ja tilalle perustettiin vuonna 1927 Valtion viljavarasto.

Suomessa liittyessä EU:n jäseneksi myös maatalouspolitiikka koko radikaalin muutoksen. Valtion viljavarasto oli lakkautettava ja maatalouden tukipolitiikka koko suuria mullistuksia, jotka kaikki vaikuttivat paljon Suomen maatalouden elinkeinotoimintaan. EU:n jäsenyyden myötä maataloustuotteiden hinnat tippuivat rajusti kertarysäyksellä. Lisäksi oli markkinat avattava koko EU:lle ja Valtion viljavaraston tuontimonopoli oli purettava. Viljojen varmuusvarastointi siirtyi EU:n jäsenyyden myötä yritysvetoiselle Huoltovarmuuskeskukselle, joka piti EU:n jäsenyyden takia perustaa tilalle. Valtiolla on toki roolinsa nykyisessä Huoltovarmuuskeskuksessa sen ohjauksessa, vaikka itse hommaa pyöritetäänkin alan yrittäjien toimesta. Valtion omistuksiin jäi lopulta Valtion viljavaraston pilkkomisen jälkeen pelkästään viljanvarastointiin ja käsittelyyn keskittynyt Suomen Viljava.

Nyt koronakriisin myötä Suomen huoltovarmuus on taas noussut ajankohtaiseksi mm. kasvomaskien ja elintarvikkeiden riittävyyden osalta.

Kasvomaskien akuutti puute alkukeväästä osoitti sen vakavan asian joka usein konkretisoituu vasta hädän keskellä, että kuvitellaan kaiken olevan kunnossa. Suunnitelmissa ja sopimuksissa kaikki näyttää hienosti loppuun asti mietityiltä, mutta ilman koko järjestelmän säännöllistä testaamista kriisioloja varten voi moni asia jäädä sattuman varaan.

Huoltovarmuuteen liittyy nykyisin paljon muutakin kuin viljojen varastointi, josta alkutaipaleemme ruokaturvan edistämiseksi maassamme alkoi viljavarastojen muodossa jo Ruotsin vallan aikana paljon ennen itsenäistymistä 1600-luvulla. Ilman näitä matkan varrelle mahtuneita erilaisia tukitoimia olisi kansaa kuollut moneen kertaan nälkään paljon sankemmin joukoin.

Vilja on myös se tärkein valuutta maailmassa. Olimme molempien maailmansotien aikana hyvin riippuvaisia viljan tuonnista.

Ajauduimme silloin riippuvaisiksi Saksan myötämielysyydelle saada ostaa heiltä kipeästi tarvitsemaamme viljaa Saksan ollessa ainoita maita, jotka sitä poliittisista syistä Suomelle suostuivat myymään. Saksa myös käytti tätä röyhkeästi hyväkseen ja hidasteli viljatoimituksilla, jotta Suomi olisi jatkanut sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Nälkä oli maassamme kova eikä silloisella presidentillä Risto Rytillä ollut oikein muita vaihtoehtoja kuin jatkaa sotaa Neuvostoliittoa vastaan Saksan eduksi, koska muuten olisimme silloin jääneet pulan keskellä vaille viljaa. Suomihan oli silloin jo koittanut neuvotella erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Vasta Ruotsin luvattua auttaa ja myydä viljaa Suomelle pääsimme irrottautumaan sodasta, koska tämän myötä ruokahuolto saatiin vihdoin varmistettua muualta pahimpaan hätään.

Kauppasaarto Suomea vastaan oli niin kova silloin sotien aikaan muiden maiden päätöksellä, koska Suomea pidettiin tuhmana Saksan liittolaisena ja rangaistuksena tästä oli kansan nälkään näännyttämisen yritys. Onneksi Ruotsi heltyi ja tuli avuksi.

Suurvaltapolitiikka on yhtä arvaamatonta kuin koronapandemian seuraavat käänteet. Siksi ei kannata olla sinisilmäinen.

Kyky puolustaa maata ja tuottaa riittävästi ravintoa omalle kansalle ovat ne keskeisimmät asiat, joiden tulisi aina olla kunnossa. Koska ilman ravintoa ja turvaa joutuu ihminen heitteille ja muiden armoille. Onneksi meillä Puolustusvoimat treenaavat ahkerasti. Toivottavasti Huoltovarmuuskeskuksessa ymmärretään kriisin varalle harjoittelun tärkeys yhtä hyvin.

Suomen nykyinen ruokahuolto perustuu paljon myös sen varaan, että tuonti toimii EU:n yhteisiltä sisämarkkinoilta. Entäpäs jos näiden häiriöt koronakriisin edetessä jatkuvat ja sattuu vielä ne huonot kelit?

Ilmastonmuutoksesta on syytä olla huolissaan, koska viljelyolojen äkillinen paikallinen muuttuminen on ensimmäisiä mihin se vaikuttaa ikävän näkyvällä ja radikaalilla tavalla. Näin on käynyt historian aikakirjoissa ennenkin. Viimeksi täällä Pohjolan perukoilla ja Euroopassa keskiajalla Pikkujääkaudella. Siitä kansamme historiaan on jäänyt merkintä vuosilta 1867-1868, joka tunnetaan Nälkävuotena. Se oli sen aikakauden kovin nälänhätä monesta sen aikaisesta kansamme keskuudessa.