Moitteet Kulmunille Vasemmiston suunnalta perusteltuja

Kansan Uutisten  toimittaja Kai Hirvasnoro kritisoi kirjoituksessaan keskustan puheenjohtajan valtiovarainministeri Katri Kulmunin haluttomuutta olla mukana säätämässä lakeja, joilla tilkittäisiin vuotavaa veropohjaa. Eli estettäisiin näppärästi vastaisuudessa sijoittajien touhut välttää omalta osaltaan verojen maksamisen Suomeen. Tämä siis ei käy Kulmunille.

Kyse on listaamattomien yhtiöiden perusteettomasta osinkoveroedusta, joista arvion mukaan olisi saatavissa 400 miljoonan euroa tuloja valtion kirstuun. Raha olisi varmaan enemmän kuin tervetullutta. Tämä näkyy olleen keskustalle kynnyskysymys hallituksessa, että nykylainsäädöntöön tältä osin ei saisi puuttua. Eli 400 miljoonaa jää sitten näköjään saamatta.

Noin ihan yleisesti voidaan todeta, että osinkojen maksut osana nykyistä finanssijärjestelmä ovat ikäänkuin riistäytyneet käsistä.

Osinkoja maksetaan sijoittajille koko ajan enemmän. Pitäähän sille sijoitukselle tietenkin saada sitä tuottoa, mutta tekemättä kuitenkaan itse varsinaisesti mitään saadun tulon eteen. Suuret ulos maksetut osinkotulot voivat heikentää yrityksen kassavirtaa sijoittaa yrityksen omaan toimintaan kehittää yritystä. Tähän on sitten keksitty, että otetaan ne tarvittavat varat yrityksen työntekijöiltä heikentämällä palkkatasoa. Virallinen mantra on, että sillä parannetaan vientiä tai kilpailukykyä. Sen lisäksi vielä vingutaan julkisuudessa tarveharkinnan poistosta työvoiman saatavuuden parantamiseksi. Ja onhan niitä maita maailmassa, joissa palkkataso on vain murto-osan Suomeen verrattuna. Varmaan olisivat sieltä jostain valmiita tulemaan halvalla töihin, että saisivat jalansijaa Suomesta. Onhan täällä sitten tiukan paikan tullen tukena ne monenlaiset sosiaalietuudet, jonka tietää jo koko maailma.

Kiistakapulana keskustan ja vasemmiston välillä hallituksessa näyttää olleen myös maastapoistumisvero, jolla olisi tarkoitus estää veronkiertoa yksityishenkilöiden osalta.

Maastapoistumisverossa kyseessä olisi estää veronkiertoa esim. muuttolla Ruotsiin, jossa ei tarvitse maksaa omaisuudesta mm. perintöveroa. Osapuilleen näin siis ja on selvää, että tämä voi tuntua epäoikeudenmukaiselta nykyjärjestelmän puitteissa kaikkia niitä suomalaisia kohtaan, jotka joutuvat maksamaan esim kaikki perintöverot ja esim. sukupolvenvaihdosverot yrittäjän jäädessä eläkkeelle. Tästä huolimatta tämä ei ole mikään ratkaisu ongelmiin vaan pikemminkin päinvastoin.

Perintöverotus ja yrittäjien sukupolvenvaihdoksen verotus esim. tulisi molemmat lakkauttaa kokonaan.

Tuntuu kuin valtio (= siellä huseeraavat kansanedustajat ja virkakoneisto) olisi muuttunut itseään ruokkivaksi järjestelmäksi. Niin paljon kuin koko aika korotetaan veroja, hehkutetaan laajan verotuspohjan hienoutta ja samalla otetaan jatkuvasti lisää velkaa. Loppuhuipennuksena päädytään kuitenkin myös lopulta vielä leikkaamaan hyvinvointipalveluistamme ja sosialieduistamme.

Tästä on kaikki terve taloudenpito yhtä kaukana kuin kuu maasta. Nyt sopiikin kysyä, että mihin Suomen työssäkäyvän kansan ja työpaikkoja luovien suomalaisten yrittäjien maksamat verot ja kaikista välillisistä veroista saadut tulot oikein hupenevat? Helmitauluako tuolla Arkadianmäellä käytetään budjetteja suunnitellessa? Entäpä se vallassa oleva ”sulle-mulle-kaverille” politiikka, jossa seuraava tukijen saaja arvotaan vissiin jo ihan facen kaverilistan mukaan?

Ainakin vahvasti alkaa jo näyttämään siltä koko touhu. Hursti ei esimerkiksi saanut valtiolta lanttiakaan vähävaraisten auttamiseen. Kaikenlaiset somaliliitot poikineen saivat kuitenkin tukia senkin edestä. Valtion yritysten omistajaohjauksesta ei jaksa enää edes pottuilla. Täysin menetetty peli tässä vaiheessa kun puikkoihin pistetään ihmisiä, joilla ei ole mitään syvällisempää kokemusta tuon kokoisten yritysten kehittämisestä, markkinatuntemusta tai ymmärrystä geopoliittisista näkymistä ja avautuvista tilaisuuksista. Tämän kaiken tietävät kuitenkin jo jopa ihan tavalliset kaduntallaajat jo vanhastaan.

On myös varmasti muitakin veroja, joista olisi perusteltua luopua kokonaan.

Verotusta tulisi ylipäätään laskea huomattavasti kansantalouden elvyttämiseksi. Hyvin hallinoiduista ja tuottavista valtion ja kuntien omistuksien tuotoista saisi helposti kompensoitua verojen alentamisesta syntyneen kassavajeen valtion ja kuntien kirstuihin. Kuntien ja valtion omaisuuden yksityistäminen (= myynti) lienee konkreettisin osoitus liiketaloudellisesta ymmärryksen tasosta päättävällä tasolla tänä päivänä Suomessa.

Jos yksityinen yritys on täysin riippuvainen velkarahasta kassavirran turvaamiseksi, niin edessä tuppaa olemaan enemmin tai myöhemmin konkurssi. Niin voi käydä myös valtiolle tai kunnalle.

Jokin on pahasti pielessä, jos aina vaan tarjotaan valtion talouden sopeuttamiseksi lisää leikkauksia. Valtio tarvitsee tuloja hyvinvoinnin ja palveluiden ylläpitämiseksi. Niin tarvitsevat myös kunnat. Sieltä kuuluvat hälyttävät viestit talouden huonoista näkymistä kielii vastaavanlaisista ongelmista kuin mitä myös valtion tasolla on nähtävissä. Järjestelmä ei enää toimi. Se palvelee enää lähinnä vain itseään. Kansalaiset se on työntänyt sivuun jo aikaa sitten.

Haluamme nostaa esiin toimittaja Hirvasnoron esittämän toiveen kannanotossaan tulevaisuutta silmällä pitäen:

”Kunpa Suomeen saataisiin joskus valtiovarainministeriksi itsenäinen ja osaava poliitikko.”