Milloin asiasta järjestetään kansanäänestys ja julkinen keskustelu? – Itsenäinen Suomi vai provinssina EU-Liittovaltiossa?

Sulkemalla ulos keskustelusta epämiellyttävät soraäänet tai teeskentelemällä, että niitä ei ylipäätään ole, on se demokratian kannalta hyvin kyseenalaista toimintaa. Hallituskauden alkutaipaleella päästi pääministeri Antti Rinne julkisuudessa suustaan, että “Me olemme EU” vastauksena Perussuomalaiselle jostain keskinäisestä suukovusta. Mikähän tässä julkilausumassa oikein olikaan päässyt unohtumaan? Kirjaus perustuslaissa? Oikeus eriävään mielipiteeseen? Mikä?

Asiaa sietää pohtia, koska kyllä “me” vaan edelleen olemme täysivaltainen tasavalta nimeltä Suomi, joka on vain jäsen EU-nimisessä tulli- ja kauppaunionissa; itsenäinen maa, jossa hallituksen kuuluisi edistää Suomen kansan hyvinvointia.

Nyt hallituksessa ollaan etupäässä huolissaan kolmansien maiden kansalaisten taloudellisesta hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, sekä sijoittajien tuotto-odotuksista. Oman kansan hyvinvointi on ilmeisesti pelkkiä numeroita tilastoissa, jotka eivät kerro norsunluutornissa viihtyville puolueiden edustajille näköjään mitään arjen todellisuudesta. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten osuus tuntuu olevan vain numeerinen tilasto muiden joukossa. Mutta entäpä jos tämä ns. yhteiskunnan kerma, eli kansanedustajat, jotka nostavat lihavia liksoja omiin tarpeisiinsa joutuisivat kohtaamaan kaikki nämä äärimmäisessä köyhyydessä elävät suomalaiset kasvotusten yhdellä kertaa? Löytyisikö sitten edes empatiaa ja ymmärrystä, tai todellista kykyä ryhtyä niihin tarvittaviin päätöksiin näiden ihmisten auttamiseksi; oman kansan auttamiseksi?

Hallituksella ei näytä olevan mitään todellista kosketusta tavallisten ihmisten arkeen. Siellä lähinnä perustellaan asioita todeksi kunkin puolueen kansanedustajan henkilökohtaisen vakaumuksen pohjalta, joka voi perustua esim. vääristyneeseen käsitykseen globaalista hyvinvoinnista ja maailmanrauhasta. Tällä vääristyneellä käsityksillä ja sosiaalisella kokeilulla on jo tähän asti ollut ihan hirvittävä hintalappu Suomen kansalle.

Se valtava tulonsiirtojen määrä tulli- ja kauppaunionille nimeltä EU koko jäsenyyden ajalta on jatkuvien veronkorotusten ja leikkauspolitiikan juurisyitä. Hyötyjä tällaisesta tulli- ja kauppaunionista ovat etupäässä kaikki ne yritykset, jotka käyvät kansainvälistä kauppaa. Toinen ryhmä on se koko hyväpalkkainen virkakoneisto meppeineen, joka pyörittää koko touhua. Ja maksajina tälle kaikelle ovat suomalaiset veronmaksajat. Toinen keskeinen rahareikä on epäonnistunut yhteisvaluuttakokeilu.

Palkkojakin on lähes koko jäsenyyden ajan lähinnä poljettu, ja huolella suhteessa mm. elinkustannusten nousuun.  Tilastoista näkyy varmaan riittävän selkeästi koko jäsenyyden aikainen palkkakehitys Suomessa varsinkin matalapalkka-aloilla. Lisäksi taantumassa ei yksittäiselle valtiolle jää muuta liikkumavaraa kuin veronkorotukset ja leikkauspolitiikka. Ja nyt sitten kaikkein kärkkäimmät Federalistit ovat viime aikoina kaiken lisäksi ruvenneet puhumaan vuolain sanankääntein julkisuudessa liittovaltion hyvistä puolista. Eli lisää byrokratiaa ja veroja kansalle maksettavaksi samalla kun halutaan viedä se itsemääräämisoikeus kansalta lopullisesti pois. Tätäkö varten meillä lepää sankoin joukoin hyviä suomalaisia sodassa kaatuneita sankarihaudoissa?

Jos hallitus perustaisi päätöksentekoa todelliseen tilastoista ja esim. valtion tilinpidosta saatavaan tietoon, luulisi jo tässä vaiheessa viimeistään hälytyskellojen soivan, koska seuraava finanssikriisi on jo ovella. Vai onko tässäkin taas tarkoitus käydä kansan taskulla ja lapata ne viimeisetkin verorahat sitten jonkun konkurssikypsän pankin pelastamiseksi niinkuin 1990-luvulla tehtiin?

On se vaan jännä miten ne eri maiden väliset kulttuurierot jo ihan Euroopan tasolla näkyvät tässäkin yhteydessä. Islanti päätti vuoden 2008 finanssikriisin tiimellyksessä pitää aidosti huolta omasta kansasta ja heidän eduista, kun päättivät antaa konkurssikypsien ja holtitonta taloudenpitoa harjoittaneiden yksityisten pankkien kaatua sen sijaan, että olisivat käyneet veronmaksajien taskuilla. Islantilaisilla taitaakin mennä taloudellisesti nykyisin jo varsin hyvin päästyään tällä tavalla hyvin jaloilleen silloisen finanssikriisin jäljiltä.

Miksi Suomessa ei käydä avointa julkista keskustelua näistä koko kansakuntaa koskettavista keskeisistä asioista?

Usko itsenäiseen Suomeen ja kansallisvaltioon EU-Liittovaltiota vastaan on vakaumus ja mielipide sen paremmuudesta suhteessa nykyiseen vallassa olevaan poliittiseen federalistiseen aatesuuntaukseen, joka haluaa hävitää kansallisvaltiot ja korvata sen liittovaltiolla. Oikeusvaltiossa luulisi olevan mahdollista käydä kaikenlaisista asioista avointa ja julkista keskustelua? Tähän asti julkinen keskustelu näkyy tämän aiheen tiimoilta keskittyneen lähinnä pohdintoihin Liittovaltion eduista.