Miksi Suomi ei kotouta ulkomaille varastoituja kultavarantoja?

Maamme kansallisomaisuudesta on varastoituna ulkomaille yli 49 tonnia kultana. Taantumaa pukkaa päälle, sanovat osa talouden asiantuntijoista mitä tahansa. Kansainvälinen kauppasota kiihtyy. Silti kukaan ei tunnu olevan huolissaan.

Eduskunnassa edelleenkin vaan keskitytään lähinnä siihen, että kuka on oikeassa ja kuka on väärässä milloin mistäkin triviaalista suukovusta. Sellaiseksi se politiikan tekeminen näkyy puolue-eliitin osalta muuttuneen Hölmölän valtakunnassa nykypäivänä. Nahistelevat lähinnä keskenään siitä kuka teki milloin ja mitä. Hetken julkisen ”huutelun” jälkeen eduskunnassa jatketaan taas niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Unohdetaan silmää räpäyttämättä kansalaisyhteiskunnan hätähuudot vanhusten, lasten ja muidenkin ahdingosta. Viimeisimpänä jonon jatkona on oikeuskanslerin toteamus, että ”verottajakin jo rikkoo perustuslakia epäonnistuneen digitalisaatoin takia” tuntuu menneen hallitukselta täysin ohi.

Juhlat norsunluutornin kuplassa selittelyineen jatkuu ja uunituore hallitus on jo alkumetreiltä ajautunut kriisiin. Päätöksentekokyky ja vastuun kantaminen tuntuu loittonevan yhä etäämmäksi.

Samalla maailmantalous polkee edelleen kohti globaalia taantumaa, ja kasvava määrä valtioita kuplan ulkopuolelta neuvottelevat kovalla tohinalla kauppasopimuksia uusiksi omissa valuutoissa tai vaihtokauppana. Dollarista näkyy olevan kaupankäyntivälineenä kasvava trendi päästä eroon.

Päätimme kysyä Suomen Pankilta miksi maamme kultavarantoja ei kotouteta Suomen maaperälle, että eikö kultavarannot olisi parhaana taloudellisena vakuutena omalla maaperällä?

Osastopäällikkö ja viestintäpäällikkö Suomen Pankin johdon sihteeristöstä Elisa Newby vastasi tiedusteluumme seuraavasti:
”En tässä yhteydessä halua ottaa kantaa.”

Kysymys Suomen kultavarantojen tilasta on kuitenkin ajankohtainen. Saksa on esim. yrittänyt kotouttaa näitä jo useamman vuoden. Ilmeisesti ovat saaneet osan ainakin takaisin, mutta mistään helposta prosessista ei tainnut olla kyse.
Lisäksi tuntuu olevan ikäänkuin julkinen salaisuus (ainakin siitä ollaan kovasti hissukseen), että esim. Venäjä on jo useamman vuoden varautunut seuraavaan tulevaan mahdolliseen finanssikriisin hamstraamalla holvit täyteen kultaa ja muita jalometalleja. Kyseessä siis ei ole mikään uusi yllättävä käännän, koska näitä hankintoja on tehty jo vuosia.

Asiasta on Suomessa vuonna 2013 tehty kansalaisaloitte. Se näkyy kuitenkin kuivuneet kokoon jo alkumetreillä. Liekö ollut kyse kansalaisten yleisestä ymmärtämättömyydestä asian relevanssista valtion vakavaraisuuteen ja huoltovarmuuteen liittyvissä asiayhtyksissä? Kultaa ei tietenkään voi natsutella välipalaksi, mutta se on mitä parhain vaihtokaupan väline mahdollisen kriisin sattuessa.

Nykymeno on sen verran arvaamatonta, että se seuraava kauppasaarto voi osua minkä valtion kohdalle tahansa. Samoin seuraava sotilaallinen selkkaus voi osua ihan vaikka tuohon Itämerellä. Vanha sanonta: ”Elämä yllättää aina” lienee osuvin kuvaamaan nykyistä geopoliittisista kehitystä varsinkin talouden saralla.

Ennen valuutta sidottiin kultaan ja tarvittiin holveja säilyttämään valuutan vakuudet. Nykyisen finanssijärjestelmän ylläpitämiseksi ja vakuuksien säilyttämiseksi riittää monelta osin bitti-avaruus.

Toisen maailmansodan jälkeen maailmalla luovuttiin asteittain valuutan sitomisesta kultakantaan. Perusteena oli, että se helpottaisi globaalia kaupankäyntiä. Haittapuolena oli, että se loi ajan kanssa mahdollisuuden myös massiiviselle finanssikeinottelulle ja hirvittävälle globaalille velkaantumiskierteelle. Nykyisin näkee jo viitteitä siitä, että valtio toisensa perään on hiljalleen havahtumassa siihen, että kulta omassa holvissa on varmempi vakuus kriisin sattuessa kuin bittiavaruus, virtuaalinollat ja vieraan valtion holvit.