Mikä ihmeen kestävä kehitys?

Kansalaiset ovat saaneet kuunnella aina kyllästymiseen asti poliitikkojen suuresti hehkuttamasta kestävästä kehityksestä maapallon ja ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Samalla köyhyys kasvaa kohisten Suomessa. Työttömiä on paljon, ruoka-avun varassa elää kasvava joukko suomalaisia, vanhusten hoito on täysin retuperällä, lapset voivat pahoin ja joka puolelta kunnista kuuluu sama viesti: “Rahat on loppu”.

Samaan aikaan Suomi (vallassa olevat poliitikot tykkäävät käyttää tätä sanaa) puuhastelee monenmoisen kehitysapuhankkeen parissa lapaten satojen miljoonien edestä kansalaisten kipeästi tarvitsemia verotuloja valtion kirstusta millon mihinkin kestävän kehityksen tarkoitukseen ympäri maailman. Muutamia esimerkkejä muille jaetusta jättipotista mainittakoon, että Etiopialle myönnettiin hiljattain 800 000 € vaalitukea, Myanmarin Yangonin suurlähetystölle annettiin hallintokuluihin 50 000 € ja Somaliaan kehitysyhteistyön suunnitteluvaroja mm. Somalian valtionrakennuksen suunnitteluun 75 000 €.

Ulkoministeriön sivuilla todetaankin, että:

“Kehityspolitiikan tavoitteena on tukea kehitysmaiden pyrkimyksiä köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi.”

Lisäksi todetaan, tämä perustuu YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaan; Agenda 2030:en

YK:n kestävän kehityksen (Sustainable Development Goals) tavoitteista neuvoteltiin New Yorkissa syyskuussa 2015 ja ne astuivat voimaan vuoden 2016 alussa. Näistä nyt sovituista kestävän kehityksen tavoitteista sovittiin silloin, että ne ovat universaaleja ja koskevat siis kaikkia valtioita ja kansoja yhteisesti. Eli kunkin valtion tulisi kukin tahollansa koittaa noudattaa näitä kestävän kehityksen tavoitteita.

Kestävän kehityksen tavoitteita on yhteensä 17, joista kolme ensimmäistä ovat “Ei nälkää“, Ei köyhyyttä” ja “Terveyttä ja hyvinvointia“. Hieno juttu! Vaikuttaa todella upealta. Paisti, että jostain ihmeen syystä näistä tavoitteista tuntuu olevan ikäänkuin harhaluulo tuolla eduskunnassa, että nämä eivät jostain syystä koskisikaan oman kansan hyvinvointia, terveyttä, toimeentuloa oikeutta riittävään ruokaan jne. päätellen mm. lukuisista syrjäytymistä mittaavista tilastoista ja avun kohdentamisesta.

Afrikkalaisia esimerkiksi autetaan kyllä auliisti, mutta ruoka-apuun liikenee tällä hetkellä lähinnä se, että siirretään se akuutti köyhyys näkyvältä paikalta laitakaupungille esim. johonkin häveliäisyyteen vedoten; että ei köyhät ruokajonoissa kokisi oloansa kiusaantuneeksi. Ettei asia vaan olisi niin päin, että “poissa silmistä, poissa mielestä“? Tätä käsitystä tukee ainakin se, että kansalaisten kasvavasta taloudellisesta ahdingosta on tullut sanomista päättäjille jo jopa Brysselistä asti, eikä tähän mitään sen kummempaa muutosta parempaan vielä ainakaan ole ollut näkyvissä.

Jokainen voi pohtia sitä tekopyhyyden ja kaksinaismoraalin määrää tässä järjen- ja kansanvastaisesta touhussa, kun nykypolitiikalla näkyy olevan lähinnä se tavoite, että nostetaan afrikkalaiset ja muut Euroopan ulkopuoliset kansalaiset hyvän leivän ääreen, ja ilmeisesti hinnalla millä hyvänsä.

Kotimaan asioita ollaan kovasti tietenkin myös ainakin näön vuoksi petraamassa lisäämällä niitä työpaikkoja (ainakin paperilla) Suomeen, että saataisiin sitä elinkeinoelämän peräänkuuluttamaa talouskasvua ja lisää työssäkävijöitä. Tästä logiikassa on sellainen asia vielä selvittämättä, että tarkoittaako tämä myös työttömien määrän pienenemistä vai tarveharkinnan poiston kautta lisääntyvän ulkomaalaisen halpatyövoiman käyttöä Suomessa?

Onkohan kukaan laskenut kuinka monta työpaikkaa hallitus pystyisi luomaan suomalaisille tuolla satojen miljoonien kehitysapurahapotilla investoimalla rahat vaikka homekoulujen remontteihin? Tämä, jos mikä edistäisi hienosti sitä terveyttä ja hyvinvointia, sekä talouskasvua Suomessa.

Ulkoministeriö

YK-liitto