Lisää elätettäviä Suomeen?

Onko todellakin tarkoitus tuoda eduskunnan päätettäväksi sisäministeri Maria Ohisalon julkisuudessa esillä ollut ajatus siitä, että Suomeen tuotaisiin Kreikasta yksin Eurooppaan lähteneitä lapsia? (Näköjään oli.)
Kysymys on syytä esittää, koska kaikista Eurooppaan ns. yksin tulleista lapsista tiedetään jo, että huomattava osa on valehdellut ikänsä ja ovat itseasiassa aikuisia.

Mieleen juolahtaakin, että onko tässä tarkoitus ratsastaa Al Holin leirin orpolasten saamalla näkyvyydellä ja siitä heränneillä sympatioilla? Puhutaan julkisuudessa lapsista ja jossain vilahti jopa väärinkäsitys, että kyse olisi orvoista. Saahan siitä helposti taas jonkun osan väestöä retkahtamaan tähän.
Kreikan pakolaisleireillä olevia ja sinne yksin tulleita lapsiksi väitettyjä henkilöitä ei todellakaan voi rinnastaa Suomeen tuotuun kahteen pikkuiseen orpolapseen. Ei sen enempää olosuhteiden kuin haavoittuvuudenkaan osalta.

Suomeen Al Holin vankileiriltä tuoduilla orpolapsilla ei ollut vaihtoehtoja. Heidät joko vietiin vanhempien toimesta sota-alueelle tai syntyivät siellä. Kreikassa olevien lapsina pidettyjen henkilöiden kohdalla voi tilanne olla tyystin erilainen. Ensinnäkin, jos leirillä olisi ihan pieniä lapsia yksin, niin noinkohan Kreikka valtiona itse ilkeisi jättää näitä aidosti erittäin haavoittuvassa asemassa olevia pikkuisia yksin leirille oman onnensa nojaan?

Toisekseen koko pakolaisleirin synty on seurausta ihmissalakuljetuksesta Euroopan mantereelle. Lähtijöitä kohti Eurooppaa ovat olleet niitä henkilöitä, joilla on ollut varaa maksaa salakuljettajille. Matkaan on usein lähdetty kohti Eurooppaa monasti täysin tietoisina siitä, että se voi tyssätä Välimeren pohjalle. Matkaa on lisäksi saatettu suunnitella jopa muutaman vuoden, kun kuvitelmat paremmasta elintasosta Euroopassa ovat houkuttaneet lähtemään turvapaikanhakijaksi. Tätä kuoleman uhmaamista ovat jotkut matkaan lähteneet myös perusteltu sillä, että pääsisivät kohentamaan omaa ja mahdollisesti perheen/suvun taloudellista asemaa.

Koko muu maailma tietää, että Euroopassa on ajan saatossa luotu yhteisistä verovaroista sen omille kansalaisille sosiaalietuuksien järjestelmiä, joilla taataan kansalle kuuluvia perusoikeuksia. Tätä mainostetaan ahkerasti internetin välityksellä. Nyt tätä sosiaalietuuksien järjestelmää on syystä tai toisesta haluttu Eurooppalaisten liittovaltiomielisten poliitikkojen toimesta markkinoida jo useamman vuoden ajan kolmansien maiden ihmiselle universaalina oikeutena, joka koskisi myös heitä.

Nämä liittovaltiomieliset poliitikot ovat toisin sanoen valmiita maksattamaan omien maiden työssäkäyvillä kansalaisilla koko muun maailman onnenonkijoiden ja huono-osaisten elättämisen näyttääkseen hyve-ihmisiltä julkisuudessa. Tätä touhua on yritetty jo pitkään perustella monenlaisiin kansainvälisiin sopimuksiin vedoten. Niillä on yhtä vähän juridista painoarvoa kuin vessapaperilla. Poliittista painoarvoa niillä on senkin edestä. Käräjillä ei edelleenkään tuomita lukemalla perustelut kansainvälisistä sopimuksista. Kyllä siellä edelleenkin on käytössä lakikirjat.

Esimerkki kansainvälisten sopimusten todellisesta ”velvoittavuudesta” on se, kun Dublin-sopimusta ei kukaan valtionjohtaja edes yrittänyt noudattaa vuonna 2015 ja siitä eteenpäin. Kansainväliset sopimukset kun kuuluvat valtion johdolle pitää kiinni sovituista asioista tai olla pitämättä. Kun taas lakien valvominen ja noudattaminen kuuluu viranomaisille. Eikä siinä ole vaihtoehtona noudattamatta jättäminen.

Tästä syystä on sangen erikoista, että hintalappua veronmaksajille yritetään edelleen kasvattaa tällä ns. solidaarisuusajattelulla koskien nyt esim. näitä Kreikaan laittomasti livahtaneita turvapaikanhakijoita. Kreikkalaiset laiminlöivät ihan itse omien ulkorajojensa valvonnan muiden Etelä-Eurooppalaisten maiden tavoin. Antoivat ihmissalakuljetuksen rehottaa ja päästä kasvamaan suureksi ongelmaksi, joka nyt on levinnyt vahvasti jo esimerkiksi Libyan puolelle kauttakulkumaana aiheuttaen ongelmia myös Libyalle.

Suomessakin ollaan kovasti sepukloitu julkisuudessa sillä, että kun Suomikin on ulkorajavaltio ja, että Suomelle voisi käydä niinkuin Kreikalle. Ei voisi! Suomi todellakin on ulkorajavaltio, mutta Suomen ja Venäjän välillä ei ole mitään suurta vesialuetta, johon Suomen rajalle salakuljetettavat henkilöit voisivat hukkua tai vedota merihädän nimissä maihin pääsyä. Lisäksi molemmin puolin rajaa on toiminnassa oleva raja-valvonta, eikä Venäjällä ole suurimuotoisia pakolaisleirejä maillansa niinkuin nyt esimerkiksi Kreikassa on.

Suomessa on lisäksi perinteisesti suhtauduttu rajavalvontaan asianmukaisesti. Etelässä-Euroopassa moni valtio on jo vuosikaudet hyötynyt pienimuotoisesta laittomasta maahantulosta halpatyövoiman muodossa. Siksi siihen ei ole satsattu samalla tavalla ja kun valmius oli tätä luokkaa vuonna 2015, niin kävi niinkuin kävi. Rajavartiolaitos kertoi julkisuudessa hiljattain, että Venäjän vastaista rajaa valvotaan tarkkaan. Resurssit riittävään rajavartioiden määrään  ovat kuitenkin niukat ja mikäli varoja ei myönnetä lisää, jää itäraja siinä tapauksessa vähemmälle vartioinnille. Siinä tapauksessa voikin ruveta tulemaan ongelmia, koska paine laittomalle maahantuolle on kova.

Se kaikkein keskeisin kysymys on edelleen se, että kuka maksaa kaiken? Suomi on perustuslain mukaan edelleen itsenäinen valtio. Ainakin siellä lukee niin. Jäsenyys Euroopan Unionissa ei ole tätä muuksi muuttanut. Ainakaan vielä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että oman kansan etu ja hyvinvointi menee kaiken muun edelle. Hälyyttävää tässä on se, että kasvava joukko suomalaisia kokee asian toisin. Ollaan siis sitä mieltä, että Suomi ei enää ole itsenäinen kansanvaltainen valtio. Tämän asian on hiljattain nostanut eduskunnassa esiin myös kansanedustaja Ville Tavio.

Mielikuva jostain ei synny tyhjästä. Onko niin, että liittovaltiomieliset poliitikot johtavat Suomea arvovalinnoilla ja poliittisilla linjauksilla, jotka eivät tue itsenäisen valtion ja maan oman kansan hyvinvointia ja kehitystä?

Kun lisäksi saa lukea lähes päivittäin kuntien huonosta talouden tilasta ja ties miten monesta muusta rahareistä, rajavartiolaitos yksi näiden monien tarvitsevien tahojen joukossa, pyysimme 14.2.2020 sähköpostilla sisäministeri Maria Ohisaloa kertomaan millä tavalla hän aikoo perustella Suomen kansalle ideaansa ehdottaa hallitukselle Suomeen tuotavaksi lisää elätettäviä työssä käyvän väestön piikkiin. Mahdollisuus asian kommentointiin annettiin myös muille ministereille.

Odotimme vastausta sen tavan mukaiset 2 viikkoa saamatta mitään kommenttia erillisistä tiedusteluista huolimatta.