Kansallismielisyys taas vastatuulessa? – Vasemmistomiljardööri George Soros jälleen vauhdissa

Maailmankuulu vasemmistomiljardööri George Soros on käynnistänyt uuden kampanjan kansallismielisyyttä vastaan. Davosin talouskokouksessa puhunut Soros kertoi sijoittavansa miljardi dollaria rahoittaakseen maailmanlaajuisen yliopistoista koostuvan verkoston perustamisen kansallismielisyyden leviämisen estämiseksi. Hän aikoo lanseerata kyseisen uuden projektin perustamansa järjestön, Open Societyn alaisuuteen nimellä Open Society University Network (OSUN) alaisuuteen.

Kyseinen miljardööri on luonut mittavan omaisuutensa usein hyvinkin kyseenalaisin keinoin. Hänet tunnetaan monissa piireissä paremmin piinkovana finanssialan keinottelijana, ja jolla hän on luonut mittavan omaisuutensa. Hänen suurimpiin ”urotöihin” luettaneen mm. Englannin Pankin kaatamisyritys shorttaamalla valuuttaa massiivisesti. Hän on myös mies Suomessa tapahtuneen pankkikriisin takan 1990-luvulla tekemällään keinottelulla, jälleen kerran vieraan valtion valuutalla.

Mies, joka omasta mielestään esiintyy maailmalla suurena hyvä tekijänä on häikäilemättömästi luonut omaisuutensa mm. yrittämällä kaataa pankkeja. Häntä ei yhtään tunnu kiinnostavan niiden valtioiden kansalaisten olot, joita tällainen ”mehevä” isku ison tilin tekemiseksi itselleen on aiheuttanut. Suomessa ainakin yhä vielä on kansalaisia, jotka silloin joutuivat hirvittävään velkakierteeseen edelleenkin kärsien tästä.

Hän on kunnostautunut myös siirtolaisuuden ja avoimien rajojen edistämisessä. Julkisuudessa on myös ollut paljon viitteitä siitä, että hänen rahoitusta löytyisi myös Eurooppaa kohdanneen siirtolaistulvan edistämisen tukemisessa taloudellisesti.

Siirtolaisuus ylipäätään luo juurettomuutta ja sen edistäminen tuntuu julmalta ja sydämmetyömältä.

Ihminen on pääsääntöisesti onnellisimmillaan omalla kotiseudullaan, eikä vieras kulttuuri tuntemattomien keskellä välttämättä tuo sitä arjen turvaa. Tutun yhteisön turvaverkko, omat tavat ja perinteet, kulttuuri ja kaikki ovat tärkeitä ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta.

Asiasta tuppaa unohtumaan myös se jatkuvuuden katkeaminen, kun edesmenneet omaiset ja esi-isät ovat kaukana kotimaassa. Yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja kulttuuriin kuuluu myös kunnioitus ja rituaalit suvun kuolleita kohtaan.

Juurettomat siirtolaiset ja pakolaisiksi ajetut ihmiset ovat helppo uhri monenlaiselle hyväksikäytölle ja riistolle. He ovatkin se paras ja luontaisin vastus suurina massoina kansallismielisyydelle ja sen vahvistamiselle itsenäisissä kansallisvaltioissa ympäri maailman.

Kun kansa puhaltaa yhteen hiileen, on ulkopuolisten toimijoiden hyvin vaikea päästä riistämään maata ja siellä asuvia ihmisiä.  

Kansallismielisyys yhteisen hyvän edistäjänä luo myös vaurautta kansan keskuuteen, kun on yhteinen tavoite ja yhtenäisyys. Tämä ei itsessään ole koskaan sulkenut ulos luontaista siirtolaisuutta maailmassa, jota on aina esiintynyt. Aina on ollut niitä ihmisiä, jotka ovat halunneet seikkailla tai lähteneet työn perään vieraisiin maihin.

Niin lukuisat ihmiset näistä maailmanmatkaajista ovat myös löytäneet itselleen sen oman uuden kansankodin vieraassa valtiosta. Myös heistä on monista tullut yhtä kansallismielisiä kuin kantaväestöstä. Jotkut ovat kuitenkin palaneet juurilleen takaisin kotimaahan, koska kotiseutuikävä ja se tuttuuden tunne on merkinnyt heille eniten henkisen hyvinvoinnin saavuttamisen osalta.

Kansallismielisyys on muutakin kuin syntyperään perustuvaa kansallista identiteettiä, eikä se välttämättä sulje ulos samanhenkisiä muualta tulleita ihmisiä.

Kansallismielisyys on myös ymmärrystä yhteishengestä jo ihan ihmisen perustarpeiden tyydyttämisen näkökulmasta. Se taloudellinen turva on tässä keskiössä. Siksi se edustaa ymmärrystä myös siitä, että yhteistyön yhteisen hyvinvoinnin eteen halutaan luoda se paras saavutettavissa oleva turva, niin perheille kuin yksilöille monenlaista riistoa ja hyväksikäyttöä vastaan.

Kansallismielisyyden vastakohtaa edustaa tietyssä mielessä juurettomuus, irrallisuus, muukalaisuus. Liberalismi – Ajatus vapaudesta ja maailmankansalaisuudesta onkin ehkä vain illuusio jostain.

Se on aika yksinäistä ja turvatonta olemista, kun ei ole sitä tuttua turvaverkkoa lähellä; perhettä, ystäviä. Ihmiset ympärillä ovat kaikki vieraita. Kielikin voi tuntua oudolta ja vaikeasti opittavalta. Yhteiskunnan rakenteet oikeusjärjestelmästä alkaen on outo ja ehkä myös pelottavan tuntuinen. Siksi voi tulla tunne, että ehkä on vaan parasta yrittää olla mahdollisimman pieni ja näkymätön, että ei joudu ongelmiin. Kun ei välttämättä ole ketään kehen turvautua muukalaisena vieraassa maassa.

Jokainen pidemmän reissun tehnyt omatoimimatkailua harrastanut tunnistaa tästä elementtejä ja siksi kotiin on ollut myös niin hieno tunne palata reissulta. Tuttuja kasvoja on ollut vastassa, sitä suomalaista ruisleipää on saanut maistaa taas pitkästä aikaa ja muutenkin kaiken tuttuus on tuntunut hyvältä ja antanut sen tunteet turvasta ja kodista, kiintopisteestä ja jatkuvuudesta.

Ketä sitten hyötyy siitä, että kansallismielisyyttä yritetään tukahduttaa, ja millä tavalla?

Kansallismielisyys ei todellakaan ole rinnastettavissa johonkin huonoon asiaan, ja jota vastaan pitää nyt perustaa jo jopa yliopistoja äänenkannattajaksi sen lakkauttamiseksi.  On myös älyllistä epärehellisyyttä yleistää kansallismielisyyttä esim. toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin Saksassa.  Siellä kyseisen valtion johtoa edusti silloinen kansallissosialistien puolue.

Tästä syystä kyseistä poliittisena aatesuuntauksena kansallismielisyyttä edustavana aatteena pidetään joidenkin ihmisten mielestä lähinnä kansanmurhien edistäjänä maailmalla. (Tähänkin versioon kansallismielisyyden määrittelystä todellakin törmää aika ajoin.)

Putkinäkö on kova juttu..

Jännä kuitenkin, että niin lukuisat hirvittävät kansanmurhiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan syyllistyneet valtiot saavat yhä edelleen jatkaa ikäänkuin mitään pahaa ei olisi koskaan tullut tehtyä.

Kansallismielisyys itsessään on pikemminkin tunnetta, välittämistä ja arvostusta kuin mitään muuta. Se ei myöskään tästä syystä ole puoluesidonnaista. Onhan kaikissa suomalaisissa puolueissa ainakin ollut kansallismielisyyttä osana agendaa. Kuinka ihmeessä muuten oltaisiin itsenäistyttyä tai voitettu Neuvostoliitto sotien aikana?

Ajattelu pahuudesta kansallismielisyyden yhteydessä osoittaa lähinnä syvää tyhmyyttä. Koko Euroopan ja Pohjolan hyvinvointi rakennettiin kansallismielisyydellä 1800-luvun vallankumousten jälkimainingeissa, kun kansat saivat tarpeekseen silloisista feodaaliyhteiskunnista, joita pyörittivät aikansa etuoikeutetut kuninkaalliset.