Häviääkö multa maapallolta lähivuosikymmeninä?

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on arvioinut viljavan maaperän katoavan maapallolta nykymenolla 60 vuoden sisällä ja tämä tarkoittaisi silloin viljelyn edellytysten loppumista ja mahdollisesti yleistä nälänhätää. Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC on myös hiljattain nostanut esiin huolensa asiasta ilmastonmuutoksen yhteydessä.

Suurimmaksi ongelmaksi maaperän köyhtymiselle, viljelykelpoisen multavan eloperäisen maan häviämiselle nostetaan esiin yksi­puolinen tehoviljely ja usein pelkkien väkilannoitteiden käyttö. Toinen ongelma on eroosio jonka takia pintamaata saatta kulkeutua pois tuulen tai veden mukana.

Nykymuotoinen globalisaatio, joka suosii suuria tuottajia, jotka tahkoavat tulosta etenkin viennin turvin harjoittavat pääsääntöisesti tehoviljelyä. Erilaiset toimet sadon maksimoimiseksi keinotekoisin menetelmin edistävät helposti maaperän viljavuuden heikkenemistä. Perinteisemmät viljelymuodot tuottavat usein pienempää satoa, mutta samalla ne turvaavat paremmin luonnon monimuotoisuuden ja elinkelpoisuuden jatkumisen.

Keskiajalla ja vielä Euroopan teollistumisen alkuvaiheissa käytettiin esim. Suomessa pääsääntöisesti kahta eri viljelymuotoa. Toinen oli kaskiviljely, jossa polttamalla kasvustoa saatiin tarvittavaa lannoitetta maaperään ja toinen oli karjanpito lannan saamiseksi viljapelloille. Hyvin harva tilallinen piti karjaa silloin muinoin lihan takia. Lihaa saatiin pääasiassa riistasta ja kaloista. Lampaista saatiin villaa ja lehmistä maitoa sekä hyvää maanparannusainetta. Lisäksi käytössä oli vuoroviljelyt ja kesannointi. Tämä turvasi raivattujen peltoalueiden riittävän tuoton perhekunnille normaalioloissa. Katovuodet ja sodat aiheuttivat kuitenkin usein nälänhätää.

Tällainen perinteinen ja ympäristöä vaaliva viljelymuoto ei luonnollisestikaan tuota mitään kovin suurta ylijäämää. Eikä siitä välttämättä riittäisi samalla tavalla vientiin kuin mitä nykymuotoisesta tehoviljelystä riittää.

Nykymuotoinen vapaakauppasopimusten turvin harjoitettu vienti tuottaa usein yritysten omistajille huomattavia tuloja, mutta samalla se usein myös tuhoaa esim. maaseutuelinkeinoja, lisää eriarvoisuutta, aiheuttaa työttömyyttä ja tätä kautta epätoivoa ja kansainvaelluksia. Hyvä esimerkki tästä on Meksiko, Yhdysvallat ja vapaakauppasopimus NAFTA, joka solmittiin vuonna 1994. Tällä valtioiden välisellä vapaakauppasopimuksella tuhottiin Meksikon elinvoimainen maaseutu, koska sopimus avasi ovet yhdysvaltalaisille maissin suurtuottajille. Näiden yritysten tuottama halpamaissi syrjäytti meksikolaisten maanviljelijöiden viljelemän maissin ja maa, joka oli ennen ollut maissin viejämaa joutui nyt suureen ahdinkoon muuttuen samalla maissin tuojamaaksi. Lähes koko maaseutuelinkeino romahti aiheuttaen suurta työttömyyttä ja vielä tänä päivänä vaeltaa epätoivoisia ihmisiä Meksikosta kohti Yhdysvaltoja työn toivossa.

Myös Yhdysvaltain tehdastyöläisistä monet jäivät työttömiksi, koska Meksikon puolelle nousi erilaisia tuotantolaitoksia, joissa työn kustannukset olivat paljon halvempia kuin Yhdysvalloissa. Tästä syystä tuotantoa siirrettiin etenkin autoteollisuuden piirissä rajan toiselle puolelle paremman tuoton saamiseksi.

Monet ihmiset eri puolilla maailmaa elävät vielä nykyisin erittäin niukan ravinnon turvin siitä huolimatta, että ruoan ylituotanto globaalilla tasolla on  huomattava. Kohtaanto-ongelma ravinnon saatavuuden osalta on kuitenkin sydäntä särkevää. Tehotuotanto ja vapaakauppa, esimerkiksi maataloudessa laskee tuottajahintoja ja monet pienviljelijät elävät lähes kädestä suuhun ja tämä on globaali ilmiö. Asian raadollisuus piilee siinä, että kun pienelle alkutuottajalle maksetaan maassa X usein se mitätön korvaus suhteessa tehtyyn työhön ja kuluihin, jonka jälkeen kyseinen erä elintarviketta myydään isomman toimijan toimesta halvalla maahan Y, jossa samalla ajetaan tämän maan pientuottajat usein niin ahtaalle, että seurauksena on helposti pientilallisten konkursseja ja uusi ”Meksiko”.

Maapallon väkiluku on tällä hetkellä n. 7,7 miljardia.
Aliravittujen ihmisten osuus on n. 837 miljoonaa.
Ylipainoisten ihmisten osuus on n. 1,7 miljardia.
Sairaalollisen lihavien osuus on n. 741 miljoonaa.
Tänään nälkään kuolleiden osuus on n. 13,7 tuhatta.

Kaatopaikoille päätyvän ruoan osuutta ei ole laskettu.

Suomessakin osa kansasta näkee nälkää.

YLE Areena, Ulkolinja

HS

Worldometers