Hajoaako EU koronaviruksen laukaisemaan tulevaan lamaan?

Kyllä hajoaa. Historia tulee jälleen toistamaan itseänsä. Kaikki väkisin väännetty päätyy aikanaan omaan mahdottomuuteensa. EU-myönteiset toimija, demarit etunenässä ovat usein julkisesti halveksinneet kansallismielisiä sanomalla, että monimutkaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaista ratkaisuja. Enempi väärässä eivät voisi olla. Koettu monimutkaisuus tulee siitä yksinkertaisesta ilmiöstä, että eri mieltä olevia ei vaan saada taivutettua EU-Liittovaltion, taloudellisen yhteisvastuuseen ja de facto itsenäisyydestä luopumisen taakse.

Sitäpaitsi nyt on kyse sen mittaluokan asioista, että mikäli näitä tullaan viemään läpi eduskunnassa ilman kansanäänestystä menee se jo helposti maanpetoksen puolelle. Kun poliittinen ideologia rupeaa saamaan uskonnollisen fanaattiset piirteet, unohtuu reaalielämä ja arki usein siellä poliittisen eliitin norsunluutornissa.

Tätä yhteisvastuun kasvattamista ovat nyt viime aikoina taas kannattaneet ainakin vihreät ja demarit; viimeisimpinä Sisäministeri Maria Ohisalo ja Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen. Tämä tuli selväksi nyt käydyissä tiukoissa EU-tason valtiovarainministerien välisissä neuvotteluissa koronakriisin taloudellisten vaikutusten lieventämisen osalta jäsenmaille.

Valtiovarainministeri Katri Kulmuni on saanut ottaa vastaan varmaankin paljon kritiikkiä ja myös rähjäämistä niin kotimaassa kuin jäsenmaiden ministerien kanssa, erilaisissa käydyissä maraton-mittauksissa neuvotteluissa näistä EU:n tulevista kriisirahoituksista jäsenmaille. Siinä on yksi hyvä suomalainen nainen saanut aika yksin ja varmaan välillä hyvin väsyneenä seistä näiden muiden edessä, yrittäessään puolustaa kynsin hampain isänmaan yhteistä etua muita vastaan. Koska elämä eduskunnassa on loputtomia kompromisseja on Suomen osuus nyt näistä Federalistien vaatimista viimeisimmistä lisämaksusta yhteiseen tulevaan ”konkurssipesään” kasvanut useilla sadoilla tuhansilla miljoonilla euroilla.

Nämäkin rahat kaiken tulevan kansallisen lisärahoitustarpeen lisäksi nypintään sitten aikanaan tulevaisuudessa taas kansan selkänahasta, kun koitetaan yhdessä nousta tulevasta lamasta. Etelän valtiot eivät tule tekemään sitä meidän puolesta.

Sen verran muutamat jäsenmaat Suomi mukaan lukien saivat lyötyä kampoihin näissä hiljattain käydyissä neuvotteluissa, että tämän lisärahoituksen saa nyt käyttää ainoastaan koronan aiheuttamien terveyskustannuksien kattamiseen. Eli ainakin Italian, Ranskan ja Saksan ylivelkaantuneet pankit jäivät tässä kohtaa vielä nuolemaan näppejään. Koska pankeillehan nämä kaikki rahat yleensä lapataan velkojen hoitoon.

Pankit ovat itse myöntäneet ylihalpoja lainoja, joilla etenkin Etelän valtiot ovat surutta eläneet yli varojen jo vuosikymmeniä ilman mitään todellista budjettikuria. Nyt nämä valtiot ovat menettämässä maksukykynsä näille pankeille. Pankit olisivat myös voineet olla myöntämättä näitä ylihalpoja lainoja näille valtioille pakottaen ne vastuulliseen budjettikuriin, mutta kun se lainojen myöntämien on niiden bisnestä; se niiden myyntituote.

Suomen suurpääomasta, teollisuudesta ja lukuisista muista yrityksistä on  ”huudeltu” monelta suunnalta nyt vielä julkisuudessa kovaa, että nämä roskapankit pitää pelastaa lisäämällä taloudellista yhteisvastuuta ja, että ilman EU:ta ei millään pärjätä ja päästä taloudellisesti jaloillemme. Ihanko totta?! Suomi saataisiin paljon helpommin takaisin jaloille, jos maasta löytyisi aitoa poliittista tahtotilaa ja todellista ymmärrystä koko laajemmasta kuvasta myös pitkän aikavälin kehityksen näkökulmasta. Se ei vaatisi muuta kuin ymmärryksen siitä, että nykyinen kokonaisverotaakka on jo liian suuri ja sen kasvattaminen on tuhoon johtava tie.

Jo ihan maalaisjärjellä voi päätellä, että ainoastaan veroja alentamalla saadaan yrittäminen Suomessa kannattamaan. Vasta kun yrittäminen on kannattavaa saadaan lisää työpaikkoja ja myös parempaa palkkaa. Valtion menot ja velat ovat paisuneet kuin pullataikina koko EU-jäsenyyden ajan, mutta kun maan tapa on vuosikaudet kasvavassa määrin ollut vain sen oman ja lähipiirin edun edistäminen muusta viis, niin nyt sitten korjataan sitä satoa tulevat vuodet. Vuosikaudet puolueiden vaalilupaukset ovat lähinnä ajaneet sen puolue-eliitin vallassa pysymisen aseman. Tämän toiminnan syy ja seuras kaiken taustalla nykyisestä ahdingosta on ilmeinen.

Se kuinka huonolla tolalla asiat todellisuudessa maassamme ovat olleet jo pidempään, on koronavirus viimein ollut se joka on nostamassa tämän kaiken päivänvaloon. THL ja STM, sekä koko hallituksen kyky reagoida edes tähän terveysuhkaan osoitti jo esimerkiksi järjestelmän liiallisen byrokraattisuuden. Nyt meneillään oleva sakea soppa Huoltovamuuskeskuksen ja työministeri Haataisen välillä on vain lisäosoitus siitä, että nykyinen järjestelmä ei vaan enää toimi. Voi olla edessä aika monella viimein se itsetutkiskelun paikka mikäli mielitään selvitä tulevasta lamasta yhdessä ja yhteen hiileen puhaltamalla.