Epäonnistunut kotoutuminen maassamme ja Covid19-taudin leviämisen hillitsemisen haasteita

Olemme viime päivinä saaneet seurata miten Helsingin nopeasti muuttunut korona-tilanne huonompaan suuntaan on puhuttanut julkisuudessa. Valtion johto on jopa uhkaillut taas poikkeusoloilla mikäli hommiin ei ryhdytä rivakasti tartuntojen leviämisen estämiseksi. Helsinkiin saatiinkin sitten paljon lisää uusia tiukennuksia sosiaalisen kanssakäymisen vähentämiseksi, jotta leviäminen saataisiin kuriin. Loppupelissä vastuu taudin leviämisen vähentämisestä on kuitenkin jokaisella yksilöllä itsellään.

Moni voi jo kokea ankaraa korona-väsymystä ja pitää hallituksen valitsemaa tiukkaa korona-linjaa kovasti perusoikeuksia polkevina ja asioihin liiallisena puuttumisena. Nurinaa on kuulunut sieltä täältä sekä yrittäjien, että yksilöiden riveistä. Olemme kuitenkin vielä todella kaukana todella tiukoista toimista. Muualla maailmassa on ollut käytössä rajoituksia joihin esimerkiksi meidän lainsäädäntö ei ylipäätään taivu, ei sen enempää normaalioloissa kuin poikkeusoloissa. Olkaamme siis tyytyväisiä, että meistä ainakin yritetään huolehtia vaaran keskellä parhaalla mahdollisella tavalla. Joka puolella tämäkään ei välttämättä toteudu.

Väestön keskuudessa on paljon niitäkin, jotka suhtautuvat koko tautiin aika neutraalisti eivätkä ole niin kovin huolissaan. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että siihen suhtauduttaisiin välinpitämättömästi tai piittaamattomasti. Ei vaan nähdä syytä paniikkiin ja osataan myös luottaa maamme viranomaisiin. Sitten on myös niitä yksilöitä jotka eivät syystä tai toisesta kykene luottamaan viranomaisiin tai julkiseen valtaan. Taustalla voi olla omia negatiivista kokemuksia tai vaikka syrjäytymistä. Liikkeellä on myös paljon virheellistä tietoa ja valitettavasti myös monet poliitikot ovat pahentaneet asiaa omalla populistisella käytöksellään valjastaessaan kansanterveyden härskisti oman kannatuksensa pönkittämiseksi. Myös lukuisat salaliittoteoreetikot ovat saaneet koronasta nostetta itselleen.

On erittäin haastavaa yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi ylipäätään saada ihmiset ymmärtämään, että kyse on erittäin vakavasta uhkasta. Etenkin kun se uhka on niin tolkuttoman pieni, että sitä ei silmällä voi ihminen edes itse havaita. Pikku-Covid on kuin mikäkin näkymätön kummajainen josta kaikki mediat varoittelevat taukoamatta, josta valtiovalta antaa käskyjä haitata elinkeinoelämää vakavasti, josta tulee seuraamaan massiivista inhimmillistä kärsimystä talouden romahtaessa, jne. Jos Pikku-Covid olisi pommin kokoinen ja aiheuttaisi yhtä näkyvää ja välitöntä jälkeä yhteiskunnassa voisi ehkä myös ne kaikkein skeptisimmät yksilöt yhteiskunnassa hahmottaa olemassa olevan vaaran paremmin.

Lööpeissä on ollut esillä myös tartuntojen leviäminen erityisesti maahanmuuttajaväestön keskuuteen ja, että tilanne oli sama myös keväällä. Ilmiö on myös muualla Euroopassa samantyyppinen. Varmasti tämän taustalta löytyy monenlaisia syitä. Kulttuurierot ja asumisolot voivat osaltaan selittää tätä, mutta se kielitaidon puute näkyy olevan myös yksi keskeinen tekijä. Julkisuudessa on nyt esimerkiksi kerrottu miten kaupungit Uudellamaalla ovat satsanneet tiedottamisen osalta eri maahanmuuttajaryhmille. Taisi olla painettua teksti ainakin parillakymmenellä eri kielellä. Lisäksi on selvinnyt myös, että monilla näillä ryhmillä on se oma edustaja tai yhteyshenkilö viranomaisiin. Tällaisen yhteyshenkilön kautta on sitten myös saatu tätä tietoa näille ihmisille koronan leviämisen estämisen toimista maassamme.

Tällainen ilmiö ja käytäntö johon on ajauduttu olosuhteista johtuen on erittäin vakava epäkohta maahan kototutmisen näkökulmasta. Kaikkien täällä elävien ihmisten tulisi hallita ainakin toinen kotimainen kieli myös, jotta pärjäisivät aidosti yhteiskunnassamme. Nyt meillä on käsillä vakava terveyteen liittyvä uhka, josta osa väestöstä ei ole välttämättä ensinkään kärryillä, että miten pitäisi toimia ja miksi. Entäpä jos maatamme yhtäkkiä uhkaisi jokin vakava luonnonkatastrofi tai vaikka sotilaallinen selkkaus? Kaikki kielitaidottomat jäisivät taas ikäänkuin heitteille ja vaille informaatiota miten tulee toimia kriisitilanteessa. Riittävän kielitaidon hankkimiseksi on toki ollut satsauksia, jotta näin ei pääsisi käymään. Mutta pääsispä nyt kuitenkin ja silloin jokin on pahasti pielessä ja tämä tulee hoitaa kuntoon. Näin ei voida jatkaa.  Toki kaiken uuden oppimisessa on vastuu viimekädessä yksilöllä itsellään.