Onko kansalaisten oikeus sananvapauteen annettu kaupallisille yrityksille kontrolloida ja sanella ehdot sille?

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump lempattiin kiireellä monista sosiaalisista medioista, kun lauma huligaaneja valtasi 6.1.2021 kongressin. Mielenosoittajia oli haalittu paikalle sosiaalisten medioiden välityksellä. Paikalla oli toki paljon rauhanomaisia osallistujia, mutta joukkoon mahtui näköjään mukaan myös monenlaisia opportunisteja.

Kaupalliset yritykset loivat ihmisille aikanaan tämän rinnakkaismaailman, jossa nyt on etenkin viime vuodet masinoitu pystyyn ties minkälaisia mielenosoituksia, terrori-iskuja ja muuta raflaavaa muun maailman huomion saamiseksi omalle asialleen. Myös poliitikot ympäri maailman ovat löytäneet itselleen tämän viestintäväylän puhutellakseen äänestäjäkuntaansa. Samalla on opittu soittamaan suuta kaikille muille poliitikoille, kun on ensin porukalla saatu pystyyn kunnon kesto-vastakkainasettelut ympäri läntistä maailmaa eri poliittisten leirien välille. Ja mitä isot edellä sitä pienet perässä osuu valitettavasti tähänkin yllättävän hyvin. Nyt sitten pelätään kansannousua Yhdysvalloissa ja montaa paniikki-nappulaa on jo ehditty painaa vähän siellä täällä.

Samaa taidetaan pelätä jo vähän muuallakin. Saa nähdä minkälaisia ylilöyntejä on luvassa kun mennään kohti kevättä. Onhan Suomessakin ne kuntavaalit muutaman kuukauden päästä. Nyt eivät poliitikot vissiin enää uskalla ihan yhtä hanakasti soittaa suutansa kilpaileville puolueille julkisuudessa, ettei someraivo vaan pääse ryöpsähtämään ja kansa valumaan kaduille täälläkin. Taitaakin puolueilla mennä vaalistrategiat osin uusiksi. Toki saatamme törmätä myös huomattavasti kasvavaan sensuuriin. Olisihan se kertakaikkisen hirvittävä takaisku norsunluutornissa pörräävälle puolue-eliitille, jos kansallismieliset saisivatkin jo tulevissa vaaleissa tuntuvan voiton. Menisi äkkiä monet heidän haaveistaan ja suunnitelmistaan harmillisen sekaisin.

Moni voi ajatella, että nuo kongressiin tunkeutuneet hihhulit ja huligaanit menivät pilaamaan hyvän asian niiltä miljoonilta Trumpin kannattajilta, jotka kunnioittivat demokratian pelisääntöjä. Voihan se niinkin olla, tai sitten ei. Puolue-eliittiä ja markkinoita se taisi ravistella kaikkein eniten. Onhan vakaa demokraattinen yhteiskunta se paras tae myös taloudelliselle vakaudelle ja talouskasvulle. Siinä on pyhä mantra monelle poliitikolle, jonka taakse nyt taivastellen ja paheksuen piiloudutaan. Kovin vähälle on nykyisin jäänyt puheet työpaikkojen vähenemisestä, kasvaneesta syrjäytymisestä ja köyhyysloukussa elävien ihmisten ahdinko samanaikaisen pitkään jatkuneen varallisuuserojen rakettimaisen kasvun rinnalla. Nyt voisi olla hyvä hetki poliitikkojen hieman miettiä syntyjä syviä ja pistää asioita mittasuhteisiin myös moraalin näkökulmasta. Poliitikot voisivat myös ruveta viimein havahtumaan siihen, että pelkällä tyhjällä puheenparrella ei saada syntymään yhtään uutta työpaikka Suomeen. – Leikkurit romukoppaan ja lakipykäliä uuteen asentoon voisi olla ensalkuun hyvä ohjenuora mistä lähteä ratkomaan asioita vaihteeksi tuoreesta näkökulmasta.

Se ikänikuinen selitys, että vienti ei vedä ei myöskään uppoa enää kansaan. Se kenen etuja halutaan aidosti ajaa on se joka ratkaisee. Tehdäänkö politiikkaa halpatuonnin eduksi viennin ja työpaikkojen kustannuksella on myös yksi näkökulma. Toki mikään ei ole mustavalkoista ja onhan esimerkiksi se öljy ja maakaasu jota tarvitaan yhteiskunnan rattaiden ylläpitämiseksi mittava kuluerä, mutta oikeanlainen sääntely on kuitenkin kaikessa se ratkaiseva tekijä jolla ohjataan rahavirtoja markkinataloudessa milloin mihinkin ja kenen eduksi sekä hyvässä, että pahassa.

Nyt ollaan eletty pitkään erittäin markkinamyönteistä aikaa. Suurimmat hyötyjät tästä ovat olleet sijoittajat ja osakkeiden omistajat. Sitä kuuluisaa trickle-efektiä ei muuten koskaan tullut, jolla tätäkin järjestelyä on kermapiireissä vuosien saatossa aina välillä kovasti koitettu perustella.

On siis luonnollista, että sijoittajat ja yritysten osakkeiden omistajat ovat vuosikausia hieroneet tyytyväisinä käsiään yhteen samaa tahtia kaupan esteiden purkamisien kanssa. Tuotantoa on ulkoistettu halvan työvoiman maihin niin Suomessa kuin myös Yhdysvalloissa ja ympäri Euroopan. Kovasti ollaan kyllä hehkutettu kotimaisten yritysten hyvää menestystä ulkomailla, kun on saatu taas lisää jalansijaa jossain päin maailmaa uusien kauppasopimusten turvin. Nämä yritykset eivät työllistä työttömiä Suomalaisia. Eivätkä työllistä nekään suomalaiset yritykset suomalaisia, jotka vuosikaudet ovat lobbaneet tarveharkinnan poistamisen puolesta, jotta ulkomailta on saatu palkattua halpatyövoimaa tekemään työt Suomessa. Hallitus toisensa jälkeen on siinä sivussa ratkaissut työttömyyteen liittyvät ongelmat lähinnä leikkaamalla työttömyysturvasta tai muista etuuksista. Näillä toimilla ei synny yhtään uutta työpaikka, vaikka kuinka koittaisi väittää muuta.

Tilanne lienee varmaan melko sama rapakon takana. Siellä n. 80 miljoonaa ihmistä äänesti presidentti Trumpia toiselle kaudelle. Hän koitti vallassa ollessaan mm. lisätä niitä kipeästi kaivattuja työpaikkoja, jotka olivat vuosien saatossa hävinneet halvemman tuotannon maihin muiden poliitikkojen tekemien päätösten seurauksena.

Toinen tapa pitää äänestäjät tyytyväisinä, on lapata tilille niitä monenlaista etuuksia ja työttömyyskorvauksia. Niitä valtio voi lapata tulemaan niin kauan kuin rahaa riittää, ja jos ei riitä, niin sitten sen verran aikaa kun vielä luottokelpoisuus kansainvälisillä finanssimarkkinoilla on kunnossa ja lainahanat pysyvät auki.

Huomisesta alkaen britit ovat taas vapaita

Uutisointi Brexitin ympärillä on käynyt loppuvuoden kiihkeänä: Saadanko neuvoteltua uusi kauppasopimus, vai eroaako britit ilman sopimusta? Aika hilkulle meni ja nyt on mantereen ja saarivaltion välisestä kaupankäynnistä viimein saatu sovittua jonkinlainen versio korvaamaan vanhaa EU:n kanssa aikanaan solmittua vapaakauppasopimusta.

Mikä nyt sitten muuttui? No, ainakin britit saavat vapaammin itse päättää omista asioistaan. Niitä jäsenmaksuja ei myöskään enää tarvitse pulittaa EU-klubiin kuulumisesta. Kääntöpuolena siitä seuraa tietenkin tullimaksuja niille jotka ostavat ja tuovat maahan tullattavia tuotteita Briteissä. Eli väliin astui siis ne paljon puhut tullimuurit. Mikähän sitten mahtaa olla näiden eri hintalappujen erotus ja kenen eduksi?

EU perustettiin aikanaan samoihin aikoihin kuin Pohjoisa-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTA Kanadan, Meksikon ja Yhdysvaltain välille. Se oli hyvin samankaltainen sopimus kuin EU:n vastaava kaupankäynnin näkökulmasta vapauttaen silloin aikanaan sääntelyn piiristä kaupankäyntiä huomattavan paljon. Tämähän onkin vapaakauppasopimusten perusidea: kaupan esteiden purkaminen.

Kas, kun eivät NAFTA:n jäsenvaltiot silloin myös viritelleet sen päälle samalla tavalla puolisalassa halpenevia ruokakasseja mainostaen samankaltaista epäpyhää liittovaltioviritelmää kuin mitä EU:n jäsenyysneuvotteluissa silloin tehtiin? Kun nyt kerran oli tarkoitus edistää sitä kaupankäyntiä purkamalla kaupan esteitä ja saada ne tullimuurit pois. Herää myös kysymys siitä kumpi versio on ollut sitten loppupelissä veronmaksajille eri mantereilla se huokeampi ja parempi vaihtoehto? Entäpä kumpikohan on ollut aidosti suvereenin valtion itsemääräämisoikeutta, kansavaltaa ja demokratian toteutumista parhaiten vaaliva versio?

Aitosuomalaiset haluaa toivottaa briteille valoisaa uutta tulevaisuutta ja kaikille lukijoille hyvää uutta vuotta!

Epäonnistunut kotoutuminen maassamme ja Covid19-taudin leviämisen hillitsemisen haasteita

Olemme viime päivinä saaneet seurata miten Helsingin nopeasti muuttunut korona-tilanne huonompaan suuntaan on puhuttanut julkisuudessa. Valtion johto on jopa uhkaillut taas poikkeusoloilla mikäli hommiin ei ryhdytä rivakasti tartuntojen leviämisen estämiseksi. Helsinkiin saatiinkin sitten paljon lisää uusia tiukennuksia sosiaalisen kanssakäymisen vähentämiseksi, jotta leviäminen saataisiin kuriin. Loppupelissä vastuu taudin leviämisen vähentämisestä on kuitenkin jokaisella yksilöllä itsellään.

Moni voi jo kokea ankaraa korona-väsymystä ja pitää hallituksen valitsemaa tiukkaa korona-linjaa kovasti perusoikeuksia polkevina ja asioihin liiallisena puuttumisena. Nurinaa on kuulunut sieltä täältä sekä yrittäjien, että yksilöiden riveistä. Olemme kuitenkin vielä todella kaukana todella tiukoista toimista. Muualla maailmassa on ollut käytössä rajoituksia joihin esimerkiksi meidän lainsäädäntö ei ylipäätään taivu, ei sen enempää normaalioloissa kuin poikkeusoloissa. Olkaamme siis tyytyväisiä, että meistä ainakin yritetään huolehtia vaaran keskellä parhaalla mahdollisella tavalla. Joka puolella tämäkään ei välttämättä toteudu.

Väestön keskuudessa on paljon niitäkin, jotka suhtautuvat koko tautiin aika neutraalisti eivätkä ole niin kovin huolissaan. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että siihen suhtauduttaisiin välinpitämättömästi tai piittaamattomasti. Ei vaan nähdä syytä paniikkiin ja osataan myös luottaa maamme viranomaisiin. Sitten on myös niitä yksilöitä jotka eivät syystä tai toisesta kykene luottamaan viranomaisiin tai julkiseen valtaan. Taustalla voi olla omia negatiivista kokemuksia tai vaikka syrjäytymistä. Liikkeellä on myös paljon virheellistä tietoa ja valitettavasti myös monet poliitikot ovat pahentaneet asiaa omalla populistisella käytöksellään valjastaessaan kansanterveyden härskisti oman kannatuksensa pönkittämiseksi. Myös lukuisat salaliittoteoreetikot ovat saaneet koronasta nostetta itselleen.

On erittäin haastavaa yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi ylipäätään saada ihmiset ymmärtämään, että kyse on erittäin vakavasta uhkasta. Etenkin kun se uhka on niin tolkuttoman pieni, että sitä ei silmällä voi ihminen edes itse havaita. Pikku-Covid on kuin mikäkin näkymätön kummajainen josta kaikki mediat varoittelevat taukoamatta, josta valtiovalta antaa käskyjä haitata elinkeinoelämää vakavasti, josta tulee seuraamaan massiivista inhimmillistä kärsimystä talouden romahtaessa, jne. Jos Pikku-Covid olisi pommin kokoinen ja aiheuttaisi yhtä näkyvää ja välitöntä jälkeä yhteiskunnassa voisi ehkä myös ne kaikkein skeptisimmät yksilöt yhteiskunnassa hahmottaa olemassa olevan vaaran paremmin.

Lööpeissä on ollut esillä myös tartuntojen leviäminen erityisesti maahanmuuttajaväestön keskuuteen ja, että tilanne oli sama myös keväällä. Ilmiö on myös muualla Euroopassa samantyyppinen. Varmasti tämän taustalta löytyy monenlaisia syitä. Kulttuurierot ja asumisolot voivat osaltaan selittää tätä, mutta se kielitaidon puute näkyy olevan myös yksi keskeinen tekijä. Julkisuudessa on nyt esimerkiksi kerrottu miten kaupungit Uudellamaalla ovat satsanneet tiedottamisen osalta eri maahanmuuttajaryhmille. Taisi olla painettua teksti ainakin parillakymmenellä eri kielellä. Lisäksi on selvinnyt myös, että monilla näillä ryhmillä on se oma edustaja tai yhteyshenkilö viranomaisiin. Tällaisen yhteyshenkilön kautta on sitten myös saatu tätä tietoa näille ihmisille koronan leviämisen estämisen toimista maassamme.

Tällainen ilmiö ja käytäntö johon on ajauduttu olosuhteista johtuen on erittäin vakava epäkohta maahan kototutmisen näkökulmasta. Kaikkien täällä elävien ihmisten tulisi hallita ainakin toinen kotimainen kieli myös, jotta pärjäisivät aidosti yhteiskunnassamme. Nyt meillä on käsillä vakava terveyteen liittyvä uhka, josta osa väestöstä ei ole välttämättä ensinkään kärryillä, että miten pitäisi toimia ja miksi. Entäpä jos maatamme yhtäkkiä uhkaisi jokin vakava luonnonkatastrofi tai vaikka sotilaallinen selkkaus? Kaikki kielitaidottomat jäisivät taas ikäänkuin heitteille ja vaille informaatiota miten tulee toimia kriisitilanteessa. Riittävän kielitaidon hankkimiseksi on toki ollut satsauksia, jotta näin ei pääsisi käymään. Mutta pääsispä nyt kuitenkin ja silloin jokin on pahasti pielessä ja tämä tulee hoitaa kuntoon. Näin ei voida jatkaa.  Toki kaiken uuden oppimisessa on vastuu viimekädessä yksilöllä itsellään.

Sisäministeriön blogi: Työ on oleskeluluvan peruste siinä missä suojelun tarvekin

Sisäministeri Maria Ohisalo: Hallitus on ohjelmassaan luvannut kehittää lainsäädäntöä ja soveltamiskäytäntöä sen edistämiseksi, että työllistyneet kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet voivat nykyistä joustavammin saada oleskeluluvan työn perusteella. Tämä tarkoittaa, että henkilö, joka on kotiutunut ja työllistynyt Suomeen, voi saada työntekijän oleskeluluvan, vaikka hänen ei katsota olevan suojelun tarpeessa. Kirjauksen taustalla on muun muassa eräiden yrittäjien esille tuoma huoli työntekijöidensä työsuhteen jatkuvuudesta etenkin silloin, kun uusia työntekijöitä on vaikea saada.

Ei ole yksilöiden, yritysten eikä ikääntyvän Suomen etu, että Suomessa työssäkäyvä henkilö ei voisi jäädä maahan, jos riittävät ehdot täyttyvät. Tämän vuoksi sisäministeriössä on tehty selvitystä, miten sujuvoittaa työperusteisen oleskeluluvan saantia niiden turvapaikanhakijoiden kohdalla, jotka ovat työllistyneet ja saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen.

Turvapaikanhakijasta työntekijäksi

Turvapaikanhakija voi työskennellä Suomessa hakemuksensa käsittelyn aikana ilman työperusteista lupaa. Ainoa edellytys on odotusaika: työnteko-oikeus alkaa 3 tai 6 kuukauden kuluttua turvapaikkahakemuksen jättämisestä riippuen siitä, onko henkilöllä matkustusasiakirja, josta hänen henkilöllisyytensä voidaan varmistaa.

Jo nykyisin turvapaikanhakija voi myös hakea työperusteista oleskelulupaa missä tahansa turvapaikkaprosessin vaiheessa. Työperusteisen luvan myöntäminen kuitenkin edellyttää, että luvan normaalit edellytykset ovat kunnossa. Nyt hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti selvitetään, voitaisiinko edellytyksistä joiltakin osin joustaa, jos henkilö on Suomessa jo työllistynyt.

Asia ei ole mustavalkoinen: Tällä hetkellä työntekijän oleskelulupa saattaa jäädä myöntämättä esimerkiksi siksi, että TE-toimiston arvion mukaan työnantaja ei suoriutuisi lakisääteisistä velvoitteistaan tai työehtoja ei noudateta. Hallitus torjuu hallitusohjelman mukaisesti työvoiman hyväksikäyttöä, ja on itsestään selvää, että sisäministeriö suhtautuu työntekijöiden oikeuksien turvaamiseen vakavasti.

Oleskeluluvan myöntämisen esteenä voi olla myös matkustusasiakirjan puuttuminen, jolloin henkilöä ei voida luotettavasti tunnistaa. Parhaillaan etsitään jo keinoja, joilla kielteisen päätöksen saaneet henkilöt voisivat paremmin saada oman valtionsa matkustusasiakirjan.

Menettelyn sujuvoittamisessa on siis huomioitava monia näkökulmia. Ministeriöiden lisäksi keskusteluun onkin osallistettu myös lupa- ja valvontaviranomaisia, työmarkkinaosapuolia ja kansalaisjärjestöjä.

Tarve lakimuutoksille selviää myöhemmin

Tällä hetkellä turvapaikanhakijoiden työllistymistä koskevia lakimuutoksia ei ole valmisteilla. Mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita ja muita joustavoittamiskeinoja selvitetään parhaillaan.

Työperusteisen luvan myöntämisen helpottaminen liittyy laajempaan kysymykseen siitä, miten ehkäistään syrjäytymistä ja varjoyhteiskunnan syntymistä. Sisäministeriössä on jo aiemmin selvitetty sidosryhmien kanssa keinoja vaikuttaa niiden kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden tilanteeseen, jotka jäävät maahan ilman oleskelulupaa. Oleskelulupien kehittäminen on näistä yksi. Lisäksi tulee edistää kotimaahan palaamista, mikä sekin mainitaan hallitusohjelmassa.

Sisäministeriössä päivitetään paraikaa laittoman maahantulon ja maassa oleskelun vastaista toimintaohjelmaa vuosille 2021–2024. Ohjelman tarkoitus on vaikuttaa kokonaisvaltaisesti siihen, ettei Suomeen syntyisi virallisen yhteiskunnan ulkopuolelle jäävää varjoyhteiskuntaa. Työ valmistuu joulukuussa.

Mikä on rakentavaa maahanmuuttokeskustelua?

Lupakäytäntöjä koskevassa keskustelussa ja laajemmin maahanmuuttoon liittyvässä julkisessa keskustelussa luodaan tietoisesti mielikuvia, jotka maalataan uhkakuvina.

Sananvapauteen kuuluu kritiikki. Esimerkiksi maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista, poliittisesta päätöksenteosta tai viranomaisten toiminnasta voi siis keskustella hyvinkin kärkevästi. Sananvapauteen kuuluu silti myös vastuu. Maahanmuuttoa koskeva puhe muuttuu vihapuheeksi, kun se kohdistuu yksilöihin tai tiettyihin ryhmiin halventavalla tavalla.

Moniääninen keskustelu on demokratian ydin, mutta oma mielipide pitää pystyä esittämään asiallisesti. Poliisiammattikorkeakoulun juuri julkaiseman viharikosraportin mukaan sanallisten loukkausten, uhkausten ja häirinnän määrä on kasvussa. Poliitikkojen on osaltaan huolehdittava siitä, ettei yhteiskunnallista keskustelua käydä ihmisiä tai ihmisryhmiä solvaamalla.

Intermin/blogit

Kuka suojelee yrityksiä?

EK:n toimitusjohtajan Jyri Häkämies kysyy työministeri Tuula Haataiselta avoimessa kirjeessä kuka suojelee yrityksiä ja heidän oikeuksia ay-liiton mielivaltaa vastaan?

Jo pidempään jatkunut riita Suomen Kotidatan noudattamista työehtosopimuksista on muuttunut mielivaltaiseksi. Ammattiliitto Pro haluaisi firman työntekijät oman liittonsa alaisuuteen, eikä voi hyväksyä edes oikeuden päätöstä asiasta, jossa on todettu Suomen Kotidatan voivan soveltaa toisen liiton, kaupan alan työehtosopimusta.

Oudoksi on mennyt nykyinen Ay-liikkeiden jäsenhankinta, kun ollaan ilmeisesti valmiita ajamaan koko yritys konkurssiin tuomioistuimen päätöksistä viis ja nykyiset huononevat olot työmarkkinoilla muutenkin huomioiden. Suomen Kotidalla on oikeuden päätös työtuomioistuimesta, että voivat jatkossakin soveltaa kaupan alan työehtosopimusta. Luulisi tämän riittävän myös Ammattiliitto Pro:lle hyväksyä tappionsa tässä niin kovin läpinäkyväksi muuttuneessa jäsenhankinnassa.

EK on ihan perustellusti huolissaan nykykehityksestä Suomen työmarkkinoilla ja Jyrki Häkämies on nyt ärähtänyt varsin kiukkuisesti Arkadianmäen suuntaan ruveta pistämään yrittäjiä suojaavaa lainsäädäntöä pikavauhtia kuntoon Suomessa.

Ote Jyrki Häkämiehen avoimesta kirjeestä työministeri Tuula Haataiselle:

”Kysymys on enemmän kuin aiheellinen Suomen Kotidatan (Jyväskylä) ympärillä käytävässä ay-riidassa. Yrityksessä on voimassa oleva työehtosopimus Kaupan Liiton ja Pamin välillä. Ammattiliitto Pro on kuitenkin käynnistänyt yrityksessä lakkoilun tavoitteena työehtosopimuksen siirto itselleen.

Kaupan Liitto vei kiistan työtuomioistuimeen, joka vahvisti, että yrityksessä voidaan soveltaa Kaupan Liiton ja Pamin välistä sopimusta. Tämä ei kelvannut Prolle vaan se on jatkanut lakkoilua vaatien yritystä vaihtamaan työehtosopimus toiseksi. Pron toiminnasta on tehty rikosilmoitus.

Pro on juuri aloittanut uuden 4 viikon lakon, joka uhkaa vakavasti yrityksen tulevaisuutta.

Kuka suojelee yritystä tällaisesta ay-liiton mielivallasta, aggresiivisesta jäsenhankinnasta ja työtuomioistuimen vastaisesta toiminnasta?

Vetoan, että ministeri Tuula Haatainen vetoatte julkisesti tämän riidan lopettamiseksi ja työn jatkamiseksi voimassa olevan työehtosopimuksen mukaisesti. Olen luottavainen siitä, että voitte asemanne ja arvovaltannanne käsin suojella työtä.

Edelleen esitän, että käynnistätte valmistelun Suomen työrauhalainsäädännön saattamiseksi lähemmäs meidän kilpailijamaiden tasoa.”

Miten ihmeessä Suomeen on syntynyt näin hirvittävän yrittäjävihamielinen ilmapiiri?

Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen oli julkisuudessa myös UPM:n Kaipolan tehtaan sulkemisuutisen yhteydessä. Sävy oli tuolloin yllättävän samankaltainen pääministeri Sanna Marinin omien ulostulojen kanssa silloin samaisesta asiasta. Entinen SDP:n puheenjohtaja ja Suomen edellinen pääministeri Antti Rinne touhusi myös vähän samalla tyylillä omalla puheenjohtajakaudellaan Ammattiliitto Pro:ssa kuin nykyinenkin. Sai toiminnastaan silloin jopa sakkoja. Rinne sekaantui silloin metsäteollisuuden työtaisteluun rikkoen työriitojen sovittelusta annettua lakia.

Hallituksen touhu tuntuu jo täyttävän maanpetoksen tunnusmerkit – eikö kukaan välitä?

Olemme saaneet kuunneella EU-komission ehdottaman elvytyspaketin tiimoilta toinen toistaan paksumpia valheita ja selittelyjä hallituksen taholta jo useamman kuukauden ajan. Koko pakettia ei ole edes vielä hyväksytty Suomen eduskunnassa ja silti hallitus esittää julkisuudessa jo siitä varoja käytettäväksi tuleviin erilaisiin investointeihin.

Mihin katosi maamme valtiojärjestyksen eduskunnalle suoma oikeus yhdessä äänestää asiasta?

Meille on lisäksi koitettu väittää, että EU:n artikla 122 joka kattaa odottamattomat onnettomuudet kuten luonnonkatastrofit olisi jotenkin peruste koronasta johtuvien kulujen kattamiseksi elvytyspaketeilla ja, että elvytyspaketti näin täyttäisi EU:n perussopimukset. Kehoitukset sijoittaa vihreään teknologiaan tai digitalisaatioon ei kuitenkaan kata koronapandemian aiheuttamia kuluja eri maiden terveydenhoidolle.

Tätä apuahan kyseltiin mm. Italiasta jo alkukeväästä kun eivät esim. tahtoneet saada niitä suojavarusteita mistään, ennenkuin sulkujen vaikutuksista talouteen oli mitään käsitystä. Sitäpaitsi ihmisiin kohdistunut koronapandemia ei ole rinnastettavissa luonnonkatastrofeihin, koska tähän voidaan varautua ennakolta. Aila-myrskyn tapaisiin myrskytuhoihn ei sitävastoin niinkään voi.

Meillä on Suomessa THL, EU:ssa ECDC ja maailmalla WHO, jotka ovat vuosikymmeniä seuranneet tämän tyyppisiä asioita ja varoittaneet jo usean vuoden ajan olemassa olevasta uhkasta ja, että kannattaisi varautua. Sipilän hallituksen Turvallisuusstrategiassa löytyy tästäkin pieni maininta. Lisäksi silloin tehtiin myös se WHO:n auditointi terveydenhoitojärjestelmäämme, jossa pandemiaan varautuminen myös nousi esiin.

Onhan lisäksi pandemioiden osalta varauduttu eläin- ja kasvitautien osalta mm. pistämällä siipikarja sisätiloihin keväällä muuttolintujen saapumisen ajaksi, etteivät saisi lintuinfluenssaa.  On myös toimittu kasvitautien osalta, kun kiellettiin jokin aika sitten hedelmien maahantuonti ilman tautivapaaksi todettua sertifikaattia. Miten ihmeessä näiden pandemioiden kohdalla ei olla huudeltu jonkun elvytyspakettien perään?

Meille on myös monen ministerin suulla vakuutettu, että maksamalla 6 miljardia tienaamme 3 miljardia, kun saamme omistamme takaisin 3 miljardia. Jopa alakoululainen ymmärtää, että tuo on vale. Miksi hallitusvastuussa olevat ministerit saavat toimia näin? Eikö kaikkia kansanedustajia enää velvoita yhteisesti se perustuslain pykälä, että pitää puhua totta ja noudattaa perustuslakia?

Maanpetosrikoksesta todetaan Suomen rikoslaissa Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen osalta, että ”joka tarkoituksenaan.. vieraan valtion.. taloudellisen painostuksen tai tuen avulla
1) saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,

3) muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta

tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.”

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmasta löytyvät oheiset kirjaukset, jotka osoittavat että tässä ollaan ihan tietoisesti valmiita muuttamaan EU:n perussopimuksia edistämällä määräenemmistöpäätöksiä. Lisäksi on ilmeisesti tarkoitus luopua Suomen budjettisuvereniteetista, kun kerran halutaan myös edistää unionin varainhankintaa.  Näistäkin asioista on jo puhuttu myös ihan julkisuudessa astikin hallituksen suulla nyt tämän nk. korona-elvytyspaketin yhteydessä.

Ongelma vaan on siinä, että hallitusohjelman kirjaukset on tehty paljon ennen koko koronapandemiaa. Eli hallituksen todellinen tatkoitus on ilmeisesti alusta pitäenkin ollut Suomen itsenäisyydestä luopuminen ja EU-liittovaltion edistäminen. Voiko tämän enää ymmärtää millään muulla tavalla?

Ote Marinin hallitusohjelmasta:

”Suomella on valmius tarkastella unionin omien varojen järjestelmän kehittämistä. Järjestelmää kehitettäessä otetaan huomioon Suomen kaltaisten maiden etu, ja se etteivät kustannusvaikutukset kohdennu näihin maihin suhteettomasti. Jäsenmaat päättävät unionin varainhankinnasta.”

”Suomi edistää EU:n globaalistrategiaa, joka vahvistaa unionin roolia globaalina johtajana. Jäsenmaiden ja unionin koordinaatiota ulkoisessa vaikuttamisessa lisätään. Määräenemmistöpäätöksentekoa voidaan lisätä rajatuilla toimialoilla, mikä mahdollistaa osaltaan riittävän nopean toiminnan unionin ulkosuhteissa.”

Emme ole koskaan antaneet suostumusta itsenäisyydestä luopumisesta EU-kansanäänestyksen yhteydessä silloin aikanaan. Nyt kuitenkin näin on mitä ilmeisimmin käymässä, kun ei kerran eduskunnalta enää odoteta hyväksyntää edes tälle elvytyspaketille, eikä kansanäänestystäkään ole asiasta järjestetty tulevan itsenäisyydestä luopumisen osalta.

Joukko nätisti hymyileviä kauniita nuoria naisia valtion johdossa ei vastaa sitä perinteistä kuvaa julmista hirmuhallitsijoista mitä historia tuntee, kuten Hitlerin ja Stalinin jotka kummatkin silloin aikanaan myös halusivat hyviä asioita omalle kansalle ja omalle maalle. Silti tapa toimia kuin silloiset yksinvaltiaat on erehdyttävän samankaltainen.

Kisa ensi kevään kuntavaalimenestyksestä on alkanut – Onko äänestäjien syytä olla huolissaan

Se mitä harva äänestäjä tulee ajatelleeksi on, että tulevat kunnanvaltuutetut ovat kunnissa ne henkilöt, jotka istuvat kunkin kunnan rahakirstun päällä. He siis päättävät mihin kuntien varat viimekädessä käytetään. Heidän tulee kyetä arvioimaan ja priorisoimaan erittäin haastavassa talouden tilanteessa mitä pakollisia hankkeita käynnistetään, riittääkö saadut verotulot vai joudutaanko ottamaan lainaa. Tätä heidän oikeutta päättä kutsutaan myös kuntapolitiikaksi.

Kunnissa liikkuu iso raha, koska kunnat työllistävät valtavan määrän ihmisiä. Kaikki toimeliaisuus on kunnissa, siellä missä me ihmisetkin olemme. Meidän yhteisistä asioista kunnissa päättävät viimekädessä budjettivaltaa käyttävät valtuutetut. Viime aikojen julkista keskustelua seuranneena monista ihmisistä alkaa tuntumaan aika huolestuttavalta, kun pitäisi sitten tulevissa kuntavaaleissa osata valita aidosti pätevä ja mieluisa ehdokas. Sote-uudistuskin on taas myös tapetilla monen muun haasteen lisäksi.

Alkaa monia äänestäjiä jo hieman myös mietityttää tulevat kuntavaalit, että mitä kaikkea oikein onkaan tulossa ja millä hintalapulla? Siksi Aitosuomalaiset päätti kysyä Suomen Kuntaliitolta vähän tarkemmin näistä asioista, kun monet asiat näyttävät ruohonjuuritasolta tarkasteltuina jo hieman huolta herättäviltä. Rahoitusalan eritysasiantuntija Jari Vaine Suomen Kuntaliitosta vastasi Aitosuomalaisten esittämiin kysymyksiin, jotka aiheen tiimoilta mietityttää.

Miten asia oikein on kun tuntuu, että ehdokkaita on niin monen tasoissa ja tehdyt päätökset tuntuvat välillä varsin lyhytnäköisiltä. – Onko meillä kunnissa kansalaisten joukossa riittävästi kiinnostusta asettua ehdolle ja sitä aitoa osaamista kuntapolitiikkaan? Vai riittääkö pelkkä into lähteä mukaan? Voiko homman oppia matkan varrella? Eihän monenlaisia suuria päätöksiä varmaankaan ihan ”pystymetsästä” tuleva halukas idealisti välttämättä olleenkaan osaa hahmottaa, että mistä oikein ollaankaan tekemässä niitä päätöksiä?

”Valtuutetut joutuvat ottamaan kantaa monenlaisiin asioihin, eivätkä kaikki voi hallita kaikkea. On myös muistettava, että ympäröivä maailmakin muuttuu koko ajan, joka entisestään lisää vaatimuksia. Joissakin paikoissa on ollut hankalaa ylipäänsä saada ehdokkaita valtuutetuiksi. Mutta matkan varrella voi varmasti oppia ja oppia voi kertyä siitäkin, että monet valtuutetut ovat myös kansanedustajia. Toisaalta julkisuudessa on keskusteltu siitä, onko tällainen asetelma päätöksenteon kannalta hyvä. Mutta jos maakunnat toteutuvat, myös niiden maakuntavaltuustoihin tarvitaan edustajat. Osaamistarpeet siis kasvavat edelleen – onko mahdollista saada eri henkilöitä eri paikkoihin?”

Mihin kaikkeen valtuutetut oikein osallistuvat päätöksenteossa siellä kunnissa?

”Kunnan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden (siis myös valtuutetut) tehtävistä säädetään kuntalaissa. Valtuuston tehtäviin kuuluu päättäminen esimerkiksi kuntastrategiasta, talousarviosta ja taloussuunnitelmasta, omistajaohjauksen periaatteista ja konserniohjeesta, liikelaitokselle asetettavista toiminnan ja talouden tavoitteista, sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteista, palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista, takaussitoumuksen tai muun vakuuden antamisesta toisen velasta ja tilinpäätöksen hyväksymisestä ja vastuuvapaudesta.”

Minkälaisia asioita voi seuraavalla valtuustokaudella tulla uusille valtuutetuille sitten päätettäväksi, jotka koskettavat meitä kaikkia kuntalaista jollain tavalla?

”Jos tarkoitetaan kaikille kunnille – eli siis myös kaikille kuntalaisille – yhteisiä asioita, niitä ei yleensäkään ole kovin monia. Tämä johtuu jo kuntien erilaisuudesta, joka on monissa ratkaistavissa asioissa taustalla.”

”Tällä valtuustokaudella ainakin soteuudistus toteutuessaan vaikuttaa tavalla tai toisella kaikkiin kuntiin. Lisäksi kuntatalouden jo ilmenneet (esim. väestökehitys, ikääntyminen, palveluverkon tarpeet jne) ja näköpiirissä olevat (ainakin koronan vaikutukset, ilmastotyön ja kestävän kehityksen edistäminen ym.) haasteet ovat koko kuntakentälle yhteisiä, vaikkakin konkretiassa ja euromäärissä kunnat siis ovat erilaisia. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että jokaisessa kunnassa joudutaan entistä tarkemmin ottamaan kantaa millä tarvittavia toimenpiteitä rahoitetaan ja mihin rahat riittävät. Vastaus kumpaankin kysymykseen on kuntakohtainen.”

Digiloikalla sähköiseen äänestämiseen

Pääministeri Sanna Marin väläytteli jokin aika sitten julkisuudessa, että pitäisi varautua tulevien kuntavaalien mahdolliseen siirtämiseen koronan takia. Se ei demokratian toteutumisen kannalta tunnu kovin miellyttävältä ratkaisulta. Eikä myöskään mitenkään kovin perustellulta, koska muualla maailmassakin on onnistuttu järjestämään vaaleja koronasta huolimatta.

Mutta eipä vara venettä kaada, kun ei kuitenkaan etukäteen voi tietää miten hurjaksi korona talven mittaan vielä voi äityä maassamme. Siksi Aitosuomalaiset päätti kysyä Digi- ja väestötietovirastolta minkälaiset valmiudet meillä olisi lähteä luomaan sähköistä äänestysjärjestelmää Suomeen? Kauanko sellaisen järjestelmän luomiseen menisi? Olisiko se turvallinen nykyiseen äänestämistapaan verrattuna? Entä olisko kuinka hirveä hintalappu edes lähteä harkitsemaan tätä vaihtoehdoksi demokratian toteutumisen turvaamiseksi näissä poikkeuksellisissa oloissa?

Organisaatioasiakkaiden yksikön johtaja Joonas Kankaanrinne DVV:sta valotti Aitosuomalaisille hieman mahdollisen sähköisen äänestämisen tämän hetkistä tilannetta meillä Suomessa tulevaisuutta silmällä pitäen:

”Voimme meiltä DVV:sta ottaa tähän kantaa vain aika kapeasti, koska sähköisen äänestämisen edistäminen ja siihen liittyvä tietojärjestelmäkehitys kuuluu OM:n hallinnonalalle.

– Rohkenen kuitenkin arvioida, että vaikka Suomeen ei ole vielä toteutettu vaalijärjestelmämme vaatimukset täyttävää sähköisen äänestämisen järjestelmää, on sellaisen rakentamiseen tarvittava osaaminen ja komponentit hyvin varmasti olemassa.

Sähköisen äänestämisen haasteena on vaalisalaisuuden varmistaminen sekä läpinäkyvä ja luotettava äänestystuloksen raportointi eli samat asiat kuin perinteisessä äänestyksessäkin. Kuitenkin lisähaasteena on esiin nostettu tarve, että annettu ääni tulee olla vaihdettavissa äänestysajan loppuun mennessä esim. jos äänestäjä on tavalla tai toisella ohjailtu antamaan äänensä oman tahtonsa vastaisesti.

Jotta järjestelmän (tietojärjestelmät ja prosessit) määrittely, toteutus ja testaus olisi 100% läpinäkyvää, tulisi se valjastaa riittävän laajan järjestelmätoimittaja -yhteisön kehitettäväksi ja arvioitavaksi siten, että mukana on myös kehityksen ulkopuolelta olevia toimijoita.

– En usko itse sovelluskehityksen olevan juurikaan koronavilkkua vaativampaa ja kalliimpaa, mutta järjestelmä on hyvin toden näköisesti rakennettava anonymiteetin varmistamiseksi hajautettuna ratkaisuna ja hyödyntäen esim. useamman eri toimijan tuottamia konesaliratkaisuja, mikä nostaa kehityksen ja tuotannon kustannuksia merkittävästi. En myöskään usko, että järjestelmän rakentamiseen menisi kohtuuttomasti aikaa, alle vuosi, mutta järjestelmän testaamiseen ja 100% varmuuden saamiseen tietoturvavaatimusten täyttymisestä olisi varmasti hyvä käyttää vähintään yhtä paljon aikaa. Vaalien läpivienti nykymallilla on työvaltaista ja sähköisen äänestämisen tuominen turvallisesti ja läpinäkyvästi siihen rinnalle olisi varmasti tervetullutta kehitystä. Edelleen pitäisi kuitenkin olla aina mahdollisuus valita itse miten äänestää.”

Aito hyvinvointi takaisin! – Me haluamme sen kuuden tunnin työpäivän

Aito hyvinvointi on helposti saavutettavissa rahareformilla ja talousdemokratialla. Meidän ei tarvitse muuta kuin erota EMU:sta ja EU:sta ja ryhtyä tuumasta toimeen. Siihen loppuu köyhyys, kituuttaminen ja kasvava velkaantuminen. Eriarvoisuus, stressi ja henkinen pahoinvointi tulevat myös kaikki sitten pikkuhiljaa jäämään historiaan. Lamasta ei tule sillon myöskään tulemaan ollenkaan niin syvä ja paha. Seisomme uuden ajan kynnyksellä ja meillä on konkreettinen vaihtoehto, joka antaa meille sen todellisen valinnan mahdollisuuden.

Suomen Talousdemokratia ry kertoo hienosti mistä tässä kaikessa on kyse ja miten muutoksia voisi toteuttaa. Lisäksi he kertovat kuinka paljon nämä muutokset parantaisivat kokonaishyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta:

Mitä hyötyä talousdemokraattisista uudistuksista olisi?

Talous olisi nykyistä vakaampi ja pankkijärjestelmä turvallisempi, kun pankit eivät pystyisi luomaan rahaa myöntämällä lainoja. Pankeilla ei olisi yhtä suurta kannustinta ottaa holtittomia riskejä, kun niitä ei enää pelastettaisi konkursseilta verovaroilla. Kiinteistökuplien ja niitä seuraavien finanssikriisien, taantumien ja lamojen todennäköisyys pienenisi huomattavasti. Pankkien rahanluontioikeuden poistaminen hillitsisi merkittävästi myös asuntojen hintojen nousua.

Reaalitaloutta olisi mahdollista tukea nykyistä paremmin, kun valtio tai keskuspankki loisi kaiken rahan. Valtion luoman rahan käyttökohteista päätettäisiin demokraattisesti, eivätkä yksityiset pankit enää päättäisi, mihin tarkoitukseen rahaa luodaan. Esimerkiksi omistusasumista ja yritystoimintaa voitaisiin rahoittaa julkisten pankkien lainaaman korottoman tai lähes korottoman rahan avulla.

Sekä julkinen että yksityinen talous säästäisivät, kun niiden ei tarvitsisi maksaa korkoa rahasta. Eriarvoisuutta kasvattava korkotuloilla eläminen tai rahalla keinottelu ei olisi enää mahdollista. Ihmisten käyttöön jäisi enemmän rahaa ja eriarvoisuus vähenisi.

Talousdemokraattisessa yhteiskunnassa talouskasvun pakkoa ei enää olisi. Kun valtio voisi itse luoda rahaa ilman korkokuluja oman keskuspankkinsa kautta, ikuiselle talouskasvulle ei olisi enää rakenteellista syytä. Ilman talouskasvun pakkoa esimerkiksi työnteko, tuotanto ja kulutus voitaisiin mitoittaa ihmisten omien halujen sekä luonnonvarojen ja ilmaston kestävyyden mukaan.”

Asiasta lisää ohessa:

Suomen Talousdemokratia

Perussuomalaiset uhoavat kaatavansa sote-uudistuksen tulevalla vaalivoitolla kunnissa

Puoluekenttä on julkisuudessa jo ruvennut haastamaan kilpakumppaneitaan monenlaisin sanankääntein, ja uhoa tulevasta voitosta on jo ilmassa. Myös ruohonjuuritason sitoutumattomat uudet tulokkaat haaveilevat pääsystä mukaan kisaan. Äänestäjän näkökulmasta tilanne onkin varsin haastava: Ruohinjuuritason ehdokkaista tuskin isommin kukaan edes kuulee, koska isommat saavat jo nyt kaiken näkyvyyden julkisuudessa. Monet äänestäjät toivovat kuitenkin todellista muutosta iänikuisen suhmuroinnin tilalle.

Sote-uudistusta siis leivotaan kiireellä maaliin myös nykyisen hallituksen toimesta ja vissiin yhtä ristiriitaisella vastaanotolla kuntatasolla kuin edellisen hallituskauden vastaavalla yrityksellä saada aikaiseksi se paljon puhuttu sote- ja maakuntauudistus maahan. Lisäksi tiedetään yleisesti kuntien huonosta talouden tilanteesta ja monista rahaa nielevästä tulevista uusista kunnille maksettaviksi lankeavista hankkeista ja uudistuksista. Kyse on usein suurista, hintavista ja monimutkaisista kokonaisuuksista, joita sitten tulee tulevien kunnanvaltuutettujen päätettäviksi.

Mutta taustalla lymyää myös se iänikuinen valtataistelu vanhojen suurten puolueiden välillä. Ja tätä Perussuomalaiset näkyvät nyt lähtevän haastamaan varsin rohkealla ulostulolla.

Suomen Uutiset kertoi, että:
”Perussuomalaisten puoluesihteeri Simo Grönroosin mielestä Marinin sote-uudistus näyttäisi olevan ainoa keskustan esillä pitämä asia, jonka se voisi puolueena saada läpi.

– Se ei edistä puolueen äänestäjien etua, mutta keskusta haaveilee uudistuksen tuovan sille valtapoliittista painoarvoa ja taloudellista hyötyä. Tähän kulmaan sisältyy myös avain siihen, miten tämä turha uudistus saadaan torpattua.

Grönroosin mielestä perussuomalaisten kuntavaalivoitto on keino saada esitys pysähtymään.

– Jos perussuomalaiset ottavat vallan kunnissa, niin hallituksella ei ole enää kiinnostusta luoda uutta hallintohimmeliä poliittiseksi hillotolpaksi, jos sen edustajat eivät pääse siitä itse nauttimaan.”

Kylläpä Keskusta nyt sai kyytiä Perussuomalaisilta. Ja onhan se tapa tämäkin kaataa sote- ja maakuntauudistus. – Nimeämmekin tämän ”Ruhonjuuritason jytkyksi” mikäli äänestäjät intoutuvat ottamaan haasteen vastaan tämän hyvinkin omaperäiseen ja kansanomaisen viritelmään muodossa.

Mielenkiintoisinta tässä on se, että peli on auki ja kaikki todellakin on mahdollista.