Itiksen grooming ilmiölle stoppi

Kansalaisaktivisti Miki Sileoni huomasi vuonna 2017 Helsingin Itäkeskuksessa alaikäisiin kohdistuvan grooming ilmiön rehottavan paikoin aika valtoimenaan. Hän päätti silloin yrittää tehdä asialle jotain.

Aitosuomalaiset kysyivät Miki Sileonilta mikä silloin motivoi miestä ryhtyä tuumasta toimeen ja koittaa jotenkin vaikuttaa asiaan.

”Ensin pitää kiittää tästä haastattelusta. Aitosuomalaiset on ainoana mediana osoittanut kiinnostusta tuomaan esille Suomessa esiintyvää groomingilmötä ja sen eteen tehtyjä toimia ruohonjuuritasolla.”

”Itse kyseessä oleva tapahtuma sai alkunsa siitä että näin kauppakeskus Itiksessä aikaansa kuluttavien ala-ikäisten tyttöjen liepeillä pyörivän keski-ikäisiä maahanmuuttajamiehiä. Hyvin tuttu näky Helsingissä. Tilanne ärsytti, mutta en sinänsä voinut asiaan puuttua sillä mitään laitonta ei kuitenkaan tapahtunut. Myöhemmin tämä alkoi vaivaamaan sillä miesten tarkoitusperät olivat mielestäni täysin selvät. Hetken mietin miten voisin konkreettisesti vaikuttaa asiaan ja jo seuraavana päivänä otin kauppakeskuksen omistajan edustajaan asian johdosta yhteyttä.”

Sileoni raportoi itse jokin aika sitten asiasta Sensuroimattomassa mediassa siitä mitä tapahtui vuonna 2017 ja mitä muutoksia hän havaitsi paikan päällä nyt tänä vuonna, kun hän kävi kiertelemässä siellä. Aitosuomalaiset kysyi kuitenkin, josko hän voisi avata asiaa vielä hieman tämän lisäksi.

”Kuvasin omalle kanavalleni yhteydenoton, jotta katsojatkin näkisivät sen ottaako omistajataho asian riittävän vakavasti ja ennenkaikkea luodakseni pienemuotoista painetta julkisuuden kautta heille tehdä asian eteen jotain.”

”Kerroin näkemästäni ja esitin muutaman parannusehdotuksen. Nopeana reagointina asiaan ehdotin vartijoiden kiertävän paikan päällä useammin. Pidempiaikaisena ratkaisuna ehdotukseni oli että kyseisessä paikassa (missä olin todistanut aiemmin mainitun tapahtuman) olevien kännyköiden latauspisteet siirrettäisiin avoimempaan tilaan, jonne erityisesti vartijat ja turvakamerat näkevät tilanteet paremmin.”

”Myöhemmin jouduin työpaikassani Securitaksessa juuri tämän asian vuoksi vaikeuksiin. Securitas hoiti Itiksen vartioinnin tuolloin ja olin itsekkin vartijana samassa firmassa, joten vartijat täysin syystäkin olivat hieman käärmeissään asian johdosta.”

”En kuitenkaan kritisoinut heidän toimintaansa, tarkoitukseni oli vain esittää parannuksia joilla lasten turvallisuutta parannetaan eikä mieleeni tullut missään muodossa se mikä firma oli paikan turvallisudesta vastaava.”

”Videota tehdessäni se oli täysin sivuseikka ja tästä meni lähes vuosi kun kuulin, että tämä oli aiheuttanut närää työpaikalla. Siinä vaiheessa videon poistaminen ei olisi enää vaikuttanut asiaan mutta jälkikäteen ajatellen olisin tuonut asian esille mainitsematta vartijoiden roolia asiassa. Se oli puhtaasti ajattelemattomuutta kohdaltani. Käytännössä tuo kuitenki oli lopulta se syy minkä vuoksi lopulta jouduin vaihtamaan työnantajaa.”

”Kävin n.2 kk videon jälkeen paikalla mutta muutoksia ei siinä vaiheessa vielä oltu tehty. Tarkoitukseni oli odottaa vielä yhden tai kahden kuukauden ajan ennen kuin otan uudelleen yhteyttä omistajatahoon, mutta tämän jälkeen tuli kaikenlaista eteen ja käytännössä unohdin koko asian kunnen eduskuntavaalien 2019 aikana keväällä kävimme paikalla katsomassa muiden ehdokkaiden kanssa ja muutos oli tuolloin tehty.”

”Senkin jälkeen asia jäi hieman taka-alalle kampanjointikiireiden vuoksi kunnes muutama kuukausi sitten sain kanavalleni kysymyksen joka liittyi tuohon vuoden 2017 videoon. Kysyjä halusi tietää tapahtuiko asialle jotain joten päätin tehdä kokonaan uuden päivitetyn jutun aiheesta. Motiivi tämän tekemiseen liittyi pitkälti siihen että halusin näyttää miten kansalaisaktivismilla voi saada jotain aikaan, erityisesti kun puhutaan lasten- ja nuorten hyvinvoinnista koska tämä vaikuttaa meihin kaikkiin.”

Aitosuomalaiset kiittää Miki Sileonia haastattelusta.

Ympäristöministeriö tukee julkisen sektorin puurakentamista edistäviä hankkeita – avustushaku käynnissä nyt

Ympäristöministeriön Puurakentamisen ohjelma myöntää avustuksia puun käyttöä julkisessa rakentamisessa edistäville hankkeille kahdella hakukierroksella. Ensimmäisen kierroksen hakuaika on 31.7.2020–31.8.2020 ja toisen 1.10.2020–16.11.2020.

Puun käytön edistäminen julkisessa rakentamisessa on yksi Puurakentamisen ohjelman painopisteistä. Viime vuosina puun käyttö julkisessa rakentamisessa on lähtenyt vahvaan kasvuun erityisesti opetuksen ja varhaiskasvatuksen rakennuksissa. Kunnissa puurakentaminen on tunnistettu tärkeäksi keinoksi päästä asetettuihin hiilineutraaliustavoitteisiin.

Nyt haettavana olevilla avustuksilla tuetaan kuntien puurakentamisen kehitystä ja lisätään valmiuksia toteuttaa varsinaisia puurakennushankkeita. Hankkeet voivat tuottaa uutta tietoa, palveluja, ratkaisuja, toiminta- ja/tai yhteistyömalleja puurakentamisen kehittämiseksi. Hankkeen on tavoiteltava kuntien toiminnassa pysyviä muutoksia, jotka lisäävät puun käyttöä. Lisäksi hankkeella tulee olla potentiaalia laajempaan vaikuttavuuteen tai toimintakulttuurin muutokseen.

Ympäristöministeriön osuus hankkeen avustuskelpoisista kustannuksista voi olla korkeintaan 70 prosenttia. Avustuksia myönnetään vuoden 2020 hauissa yhteensä enintään 700 000 euroa.

Rahallisen avustuksen lisäksi Puurakentamisen ohjelma tarjoaa valittaville hankkeille keskinäisiä verkostoitumistilaisuuksia, toteutuksen ja vaikuttavuuden valmennusta sekä näkyvyyttä ohjelman viestintäkanavissa. Ohjelma panostaa myös tulosten ja hyvien toimintatapojen jakamiseen, jotta kaikki kunnat voisivat hyötyä niistä. Ympäristöministeriö voi perustaa hankkeille tuki- ja seurantaryhmän, jonka työskentelyssä hyödynnetään ympäristöministeriön kokoaman tiedeyhteisön asiantuntemusta.

Puurakentamisen ohjelmalle myönnettiin lisärahoitusta valtion vuoden 2020 neljännessä lisätalousarviossa, mikä mahdollistaa ohjelman toimenpiteiden laajentamisen. Lisärahoitusta kohdistetaan erityisesti julkisen rakentamisen sekä osaamisen ja koulutuksen kehittämiseen.

Valtioneuvosto

Kansalaisaloite 5G-verkon käyttöönoton lykkäämiseksi

Joukko lääkäreitä on tehnyt kansalaisaloitteen 5G-verkon käyttöönoton lykkäämisestä, jotta mahdolliset terveyshaitat ehdittäisiin selvittää nykyistä perusteellisemmin.

He perustelevat asiaa tarkemmin mm. olemassa olevien raja-arvojen ylittymisillä ja mahdollisilla terveyshaitoilla.

”Meitä ympäröivän säteilyn määrä on jo ylittänyt Sveitsin, Itävallan, Belgian, Italian, Kiinan, Venäjän ja muutaman muun maan säteilyviranomaisten sallimat ohjearvot sekä Euroopan neuvoston suositukset. Säteily alkaa olla sillä tasolla, että sydämentahdistimet ovat vaarassa.”

Liikaasateilya

Mielenosoitus – Suomi vapaaksi EU:sta 1.9.2020 Eduskuntatalolla

Eduskuntatalolla järjestetään 1.9.2020 mielenosoitus EU-eron puolesta, sekä hallitusta vastaan. Tapahtumaan on jo nyt ilmoittautunut lähes 4000 nykymenosta huolestunut kansalaista. Tapahtuma on päihteetön ja alkaa klo 13.30.

Oheisella videolla kerrotaan lyhyesti miksi Suomen tulisi erota EU:sta.

Video: ”Vaadimme Suomen hallituksen eroa ja eroa EU:sta!”

Tapahtumaan voi halutessaan ilmoittautua mukaan mm. Facebookissa. Mukaan voi tietenkin tulla myös ilmoittautumatta.

Kansalaisvarmenne – Virtuaalinen henkilökortti

Sähköinen henkilökortti kehitettiin Suomessa vuoden 2000 tietämillä yhteiskunnan tuella. Se ei kuitenkaan silloin tehnyt laajempaa läpimurtoa Suomessa turvallisena järjestelmänä, jonka pohjalta on mahdollista luoda monenlaisia uusia järjestelmiä paperisten prosessien korvaamiseksi yhteiskunnassa. Siitä luotiin kuitenkin nykyinen kansalaisvarmenne ja vähän muutakin. Digi- ja väestötietovirasto (DVV) ylläpitää tätä Poliisin myöntämää henkilökorttiin kytkettyä vahvan tunnistautumisen kansalaisvarmennetta.

DVV:n Organisaatioasiakkaiden yksikön johtaja Joonas Kankaanrinne kertoi, että yksi syy tähän astiseen vaatimattomaan suosioon on ehkä ollut alun vahva fokus turvallisuuteen tuotekehittelyssä ja viestinnässä helppokäyttöisyyden kustannuksella. Turvallisuus tuli kuitenkin jäädäkseen ja nyt on tarkoitus satsata myös käyttäjäystävällisyyteen kuluttajia varten ja kehitellä on myös mobiilisovelluksia. Sovellus on kuitenkin käytössä jo muuten esimerkiksi apteekeissa sähköisen reseptin sotevarmenteena. Samasta järjestelmästä kyetään siis tuottamaan palveluita moneen eri tarpeeseen. Myös Poliisi on ollut kiinnostunut tästä toivoen jonkinlaista sähköistä henkilökorttia nykyistä laajempaan käyttöön.

Suomen väestötietojärjestelmälle on luotu perusta jo Ruotsin vallan aikana 1500-luvulla. Silloisesta kirkon ylläpitämästä väestökirjanpidosta veronkannon ja sotaväenoton tehostamiseksi on tultu pitkän matkaa eteenpäin. Matkan varrella tehtävä siirtyi kirkolta valtiolle. Nykyinen Digi- ja väestötietovirasto aloitti 1.1.2020. Siihen yhdistettiin tämän muutoksen yhteydessä Väestörekisterikeskus, maistraatit sekä maistraattien Itä-Suomen aluehallintovirastossa toimineen maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikön tehtävät. Digi- ja väestötietovirasto toimii Valtiovarainministeriön alaisuudessa.

Kankaanrinne sanoi, että tietomme ovat turvassa ja hyvin suojatut, kansallisesti varmassa tallessa. Vahvaa tunnistautumista ja näitä henkilötietojärjestelmiä ohjaavat EU-direktiivit, jotka edellyttävät tarkkaan määriteltyä tietosuoja- ja turvatasoa. Hän kertoi myös, että jokainen kansallisvaltio luo ja hyväksyttää omat järjestelmänsä, jotka sitten yhdistyvät EU:n eIDAS järjestelmässä yhtenäiseksi EU- ja Schengenalueen sisällä. Tässä hän näkee myös kehittämisen ja tulevaisuuden yhteistyön mahdollisuuksia vähän laajemminkin.

Lisäksi Kankaanrinne kertoi, että luodusta järjestelmästä on mahdollista luoda monenlaisia uusia välineitä yhteiskunnan digiloikkaa tukemaan. Siinä myös pystytään huomioimaan eri kansalaisryhmät, jotka ovat erityisen tuen tarpeessa. DVV toimii digituen järjestäjien valtakunnallisena tukijana tarjoamalla paikallisille tuen järjestäjille erilaisia tukimuotoja kuten ohjeistuksia ja koulutuksia sekä rakentamalla valtakunnallista verkostoa ja toimintatapoja. Lisäksi DVV on kehittämässä monenlaista koulutusta ja harjoitustoimintaa eri organisaatioille sekä käytön, että kriisinhallinnan saralla.

 

Painovirhepaholainen pääsi yllättämään, tekstiä korjattu Digi- ja väestötietoviraston nimen osalta.

Vahvan tunnistautumisen viidakossa digitalisaation murroksessa

Kansalaiset saattavat kohta ruveta ärisemään ääneen, jos ei yhteiskunnassa ymmärretä tarkastella meneillään olevaa digiloikkaa ihmisten näkökulmasta. Jokainen puhaa tahollansa into piukeena omaa versiota digiloikasta. Ohjeet lätkäistään nettiin jonkun asiakaspalvelun puhelinnumeron kera ja sitten kuvitellaan, että kaikki meni hienosti. Mutta kun kaikki tekevät näitä uudistuksia samaan aikaan, niin se meneillään oleva yhteiskunnallinen muutos kaiken muun informaatiotulva keskellä on hirvittävä. Tuntuu kuin mikään ei enää toimisi kunnolla, eikä asioita enää tahdo saada hoidettua niinkuin ennen. – Joustavasti

Suomessa näitä vahvoja sähköisiä tunnistuspalveluita ovat lähinnä pankkien verkkopankkitunnukset, teleyritysten mobiilivarmenteet, sekä Digi- ja väestötietoviraston kansalaisvarmenne poliisin myöntämällä henkilökortilla. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa monenlainen asiointi on siirtynyt jo verkkoon ja asioiden turvalliseen hoitamiseen tarvitaan näitä palveluita. Maksutapahtumien yhteydessä pankkitunnukset ovat se itsestäänselvä vaihtoehto, mutta tämä on vain pieni osa siitä kokonaisuudesta, jossa tarvitaan turvallisia ja toimivia yhteyksiä.

Julkinen hallinto on tässä varsin isossa käyttäjän roolissa itse tuottaessaan palveluita kansalaisille, mutta myös yksityinen sektori on jo vahvasti linkittyneenä tähän myös mukaan muutoinkin kuin suoraan maksutapahtumien yhteydessä.

Kansalaisvarmenne on myös yksi vaihtoehto tunnistautua moniin palveluihin myös. Sitä käytetään kuitenkin varsin vähän. Väestöstä noin 1%:n verran käyttää tätä palvelumuotoa tunnistautumisessa. Sitä ylläpitää Digi- ja väestötietovirasto (DVV).

DVV on myös mukana kehitettämässä mm. riskienhallintaa, kuntien digiturvallisuutta ja digitaalisen infrastruktuurin suojaamista. Samalla on tarkoitus selvittää mahdollisuutta tarjota asiantuntijapalveluita koko laajaan julkiseen hallintoon.

Jos kansalaisilla on vaikea pysyä digiloikan kyydissä, niin samat ongelmat lienevät myös monissa virastoissa. On siinä varmasti urakkaa vielä pitkäksi aikaa niin pankeille, operaattoreille kuin myös Digi- ja väestötietovirasto koittaa opettaa kaikille ne digiloikan aakkoset päätellen monenlaisista kuulluista soraäänistä ja esiin nousseista ongelmista yhteiskunnassa.

Sähköistyvässä yhteiskunnassa suurimpia haasteita on se valtava informaatiotulva. Perinteiset paperille painetut opaskirjat nettiohjeiden rinnalle esimerkiksi voisi kummasti avittaa tämän loikan ottamista vähän sujuvammin.

Suomalaisapu – Kansallismielistä ruohonjuuritason avustustoiminta suomalaisille

Suomalaisapu ry on kansallismielisten suomalaisten perustama ruohonjuuritason avustusjärjestö, joka aloitteli toimintaansa jo kymmenisen vuotta sitten hakien matkan varrella muotoaan nykyiseen kasvaneeseen avuntarpeeseen vastaten. Yhdistys Suomalaisavusta tuli vuonna 2017. Koronakriisin myötä on avun tarve kasvanut paljon ja tähän lisääntyneeseen avun tarpeeseen on yhdistys hakenut nyt myös rahankeräyslupaa.

Aitosuomalaiset halusi selvittää mikä saa lähtemään mukaan hyväntekeväisyystoimintaan ja haastatteli aiheen tiimoilta Suomalaisavun puheenjohtajaa Antti Niemeä.

Niemi kertoi, että Suomalaisapu on alunperin aloitellut toimintaansa vuosien 2011-2012 paikkeilla auttamalla eläinsuojeluyhdistyksiä viemällä ruokaa eläimille. Tästä eteenpäin matkan varrella toiminta pikkuhiljaa monipuolistui ja siihen tuli mukaan myös ihmisten auttaminen. Silloinen toiminta oli lähinnä pienimuotoista muiden järjestöjen tukemista mm. ruoka-avun parissa.

Nykyinen Suomalaisapu ry alkoi saamaan muotoansa vuoden 2015 tietämillä odottamattoman sattuman kautta. Silloin Suomalaisapu sai todella huomattavan suuren vaatelahjoituksen yksityishenkilöltä. Kyseinen lahjoittaja oli etsinyt toimijaa, joka keskittyi nimenomaan suomalaisten auttamiseen. Tästä syystä Suomalaisapu valikoitui silloin avustuslahjoituksen vastaanottajiksi.

Vuonna 2017 Suomalaisavusta tuli rekisteröity yhdistys koska toiminta oli jo kasvanut niin paljon, että tarvittiin yhdistyksen suomat puitteet toiminnan sujuvuuden kannalta. Silloin avun tarvitsijoita ja lahjoituksia oli jo paljon enemmän ja tarvittiin tiloja lahjoitusten varastoimiseen, pakkaamiseen ja postittamiseen.

Suomalaisavun puheenjohtaja Antti Niemi kertoi tämän kevään toiminnan osalta, että korona on sekoittanut suunnitelmia.

”- Yhdistyksellä oli tarkoitus olla enempi esillä erilaisissa tapahtumissa ja myydä Suomalaisavun tukituotteita.”

Niemi sanoi myös, että ruoka-avun tarve on kasvanut paljon nyt koronakriisin myötä.

”-Koska saadut lahjoitukset eivät yksinkertaisesti enää riitä pyritään jatkossa kasvaneita toimintakuluja – kuten ruoan ostamista avun tarvitsijoille kattamaan rahankeräyksellä.”

Niemi sanoi, että tarve avustuksien sisällölle on muuttunut huomattavasti nyt keväästä alkaen. Ennen avun tarvitsijat toivoivat sekä vaatteita, että erilaisia hygieniatarvikkeita ruoka-avun lisäksi. Nyt ruoka on se mitä menee kasvavassa määrin, eikä lahjoitukset enää oikein tahdo riittää.

Ihmiset ovat ottaneet annetun avun lämmöllä vastaan, mitä nyt joskus on tullut palautetta esim. jostain vaatteen väärästä koosta. Varastossa ei vaan välttämättä ole lahjoitusten joukossa ollut juuri sitä sopivinta ja on pistetty pakettiin se lähin korvaava. Kiitoskortteja ym. on myös tullut avun saajilta kiitoksena mieltä lämmittämään.

Niemi sanoi toivovansa ihmisten myös aktivoituvan enemmän auttamaan paikallisesti lähipiirinsä avuntarvitsijoita vastaavalla toiminnalla. Suomalaisapu koittaa yhdistyksenä kannustaa omalla toiminnallaan samalla myös muita suomalaisia aloitteellisuuteen oman yhteisönsä hyvinvoinnin edistämiseksi etenkin näinä vaikeina aikoina. Avun tarvitsijoiden määrä kasvaa kuitenkin koko aika.

Aitosuomalaiset kiittää Antti Niemeä haastattelusta.

Suomalaisapu

Nyt erotellaan jyvät akanoista

Valtakunnansyyttäjä pyysi taannoin lupaa syytää kansanedustaja Juha Mäenpäätä (PS) väärinä pidettyjen mielipiteiden esittämisestä eduskunnassa. Olihan spontaani vertaus vieraslajeista vähän kyseenalainen, mutta tätä nyt eduskunnassa käytyä teattetia edelsi outo näytelmä valtakunnansyyttäjän ja perustuslakivaliokunnan välillä, jossa valtakunnansyyttäjä yritti ikäänkuin saada porukan itse pelaamaan kansanedustaja Mäenpää nurkkaan.

Nyt valtakunnansyyttäjän alunperin itse käynnistämästä prosessista on jäämässä käteen vasemmistoliiton ärhäkkä mediateatteri mm. Paavo Arhimäen johtaessa orkesteria rasisti-ruoskalla. Onhan medioissa jo ajat sitten ollut esillä, että vaadittu perustuslaillinen määräenemmistö Mäenpään syyttämiseksi eduskunnan luvalla torpataan yksin Perussuomalaisten eduskunnassa olevien jäsenten turvin.

Kansaa on istunut liimautuneina vastaanottimien ääreen seuraamassa tätäkin farssia lähinnä helteiden takia. – Siis se osa kansasta joilla on kämpässä viilentävä ilmanvaihto muodossa tai toisessa. Muut ovat loikoilleet tyytyväisinä rannoilla tai jossain muussa mieluisassa paikassa varmaan lopen kyllästyneitä jo koko esitykseen kulttuurimarxisteja ja vallan kahvassa epätoivon vimmalla roikkuvia ammattipoliitikkoja lukuun ottamatta. Olisihan se niin hemaisevaa saada viimeinkin Perussuomalaiset julkisesti ristiinnaulituiksi pahoina rasisteina ja haitallisina maamme nk. demokratialle.

Koska sitähän tässä haetaan. On haettu jo vuodesta toiseen Perussuomalaisten haittamaahanmuuttoa edustavan mielipiteen takia. Eduskunnan ”lynkkauspartion” edustajat vaan tuppaavat unohtamaan aatteensa kiihkossa sen, että jokainen ennakkotapaus juridisessa mielessä on myös heitä vastassa odottamassa tulevaisuudessa, kun tuulen suunta jonain päivänä kääntyy. Tästä juuri Perussuomalaiset ovat koittaneen viestiä, koska he ymmärtävät vallan lopulta aina vaihtuvan johonkin suuntaan. He ymmärtävät myös sen, että jokainen ennakkotapaus on väline tuleville päättäjille joka voi kääntyä myös itseään vastaan jonain päivänä; myös tämän päivän ”lynkkauspartion” tulevia aatetovereita vastaan.

Kansallismielisestä näkökulmasta tarkasteltuna ihmetyttää erityisesti nyt mm. vasemmiston ärhäkkä kampanja rasistikorttiin vedoten vähän laajemmassakin perspektiivissä. Kansallismieliset tunnetaan yleisesti nykyisen kulttuurieliitin piireissä ryhmänä ihmisiä, jotka vastustavat maahanmuuttoa. Perustettiinhan jo 2015-2016 aikana mm. ”Rajat Kiinni” – kansanliike vastalauseensa rajan yli massoina kävelleitä turvapaikanhakijoita vastaan. – Oliko todellisuudessa kuitenkaan kyse yksinomaan paheksuttavasta rasismista? Sitä ei kulttuurielitti välttämättä tiedosta, koska heidän hanakasti itsensä ylläpitämä vastakkainasettelu on estänyt kaikki nämä vuodet asiallisen keskustelun asioista.

Euroopan Unionilla on paljon yhteisesti sovittuja sääntöjä ja yksi niistä on Dublin-sopimus. Silloin vuosina 2015-2016 tuli Ruotsin puolelta Suomeen kaikki ne ihmiset ”taikasana-asylumiin” vedoten ja silloinen hallitus päätti jättää noudattamatta tätä sopimusta. Silloin myös alkoi syntyä laajemmin käsitteitä kuten ”kansallismieliset”, ”rasistit” ja ”yksittäistapaus”. Kansallismieliset vastustavat yhä edelleen tätä kansainvälisen (EU-tasoisen) sopimuksen noudattamatta jättämistä maamme valtiojohtajien päätöksestä. – Tästä johtuu pitkälti käsite ”maahanmuuttovastaisuus”.

Kansallismieliset siis vastustavat tehtyjen poliittisten päätösten pohjalta seuranneita epäkohtia. – Ja, se paljon puhuttu rasismi oli missä…?

Toki kansallismielistenkin joukkoon mahtuu niitä maan tavaksi tulleita ”yksittäistapauksia”. Älkäämme olko huolissamme tästä; ei niistä ollut Sipilän hallituksen aikaan maan johtokaartikaan huolissaan, kun suomalaislapsia yllättäen kohtasi se ensimmäinen raiskausaalto, joka tuli kylkiäisenä kun päätettiin jättää syrjään ne demokratian luomat yhteiset pelisäännöt.

Eduskunnassa käydyn pitkään kestänyt debatti Juha Mäenpään mahdollisesta hirvittävänä pidetystä rikoksesta, jolla kansanedustajan syytesuoja sananvapauden osalta yritetään nyt murtaa on ollut myös odottamattomia seurauksia. – Kepu ja Kokkarit ovat jakautumassa leireihin ja KD on osoittanut ihailtavaa ymmärrystä asian laajemmasta yhteiskunnallisesta merkityksestä tulevien sukupolvien kansanedustajien oikeusturvaa silmällä pitäen.

Hölmölässä ei yöttömän yön aikaan keskikesällä juurikaan aurinko katoa horisontin alle, eikä aurinko näin pääse toteuttamaan ihmisten näkökulmasta sitä totuttua ydintehtäväänsä: auringon nousua. Ehkä käyty kiivas debatti eduskunnassa edustaakin uudenlaista nousua suomalaisesten kesken? – Ehkä maalaisjärki tekee uutta paluuta pitkän poissaolon jälkeen.

Rasismia on muuten myös sitä, että jatkuvasti korostaa toisen erilaisuutta rodun tai ihonvärin perusteella. Tämä on asia johon kannattaisi myös nykyisen kulttuurieliitin kiinnittää itse huomiota. Black Lives Matter-liike hakee jo yksin nimensä perusteella vastakkainasettelua ihonvärin perusteella. – Kolikolla on siis aina myös se toinen puoli ja syrjintää on monenlaista. Sitä harjoitetaan nykyisin ahkerasti myös poliittisin perustein ja väärinä pidettyjen mielipiteiden takia. Tämä kääntyy kuitenkin aina lopulta itseään vastaan; etenkin kun poliittinen koneisto Suomessa on ottanut tavaksi kerätä itselleen irtopisteitä ihmisten perusoikeuksiin kuuluvien oikeuksien vääristelyllä julkisesti. – Loukkaamaton ihmisarvo suo kaikille Suomessa oikeuden olla juuri sellainen kun on mielipiteineen, kaikkineen. Tekojen ja sanojen vastuu on tämän vastapainona.- Mielipide itsessään ei ole rikos, se on loukkaamaton ihmisoikeus.

Jos Juha Mäenpäätä nyt voidaan epäillä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan eduskunnassa esittämän lauseen perusteella, niin voidaanko silloin myös epäillä pariakin viime hallitusta syrjinnästä, kun ovat vuoroin niin kovasti esittäneet paheksuntaansa eriävään mielipiteeseen perustuen? Pitäväthän monet ihmiset maahanmuuttovastaista mielipidettä rasismina.

Dublin-sopimuksen maton alle lakaisemista ei kuitenkaan näköjään poliittisista syistä haluta näissä keskusteluissa huomioida.

– Kun jyvät erottuvat akanoista, seisoo edessämme se kova ydin suoraselkäisenä omansa puolesta. Tyhjyyttään kumisevat ulkokuoret leijailevat silloin tuulen mukana vailla ytimen painoa silmän kantamattomiin.

Oikeus mielipiteeseen – Vai ajatusrikos?

Kenttäpiispa Pekka Särkiö kirjoitti juhannuksena räväkän satiirisen blogikirjoituksen. Hän kohahdutti kirjoituksellaan monia lukijoita. Kirjoitusta on sekä arvostettu, että paheksuttu. Julkisesti esitetyistä mielipiteistä eniten mielensä pahoittaneet ovat jälleen kerran olleet paheksuen eniten esillä somessa ja uutisissa.

Yhteiskunta ja vakaa demokratia tarvitsevat itselleen tilaa vuoropuheluun kehittyäkseen. Myös kiivaat väittelyt ja vahvasti eriävät mielipiteet asiasta kuin asiasta kuuluvat tähän. Nykyinen vallalla oleva käsitys harmonisesta yhteiselosta, jota ylläpidetään poliittisella korrektiudella tavoitellaan koko yhteisön samaistumista samojen mielipiteiden taakse. Tätä kutsutaan mielipiteen esittäjien taholta yhteisiksi arvoiksi.

Sananvapaus ja oma henkilökohtainen mielipde kuuluvat perusoikeuksiin, ja mielipiteitä on yhtä paljon kuin on ihmisiä niitä esittämään.

Yhteisten arvojen puolesta julistava henkilö unohtaa niin valitettavan herkästi tämän tosiseikan, ja julkisesta paheksunnasta nk. toisinajattelijoita kohtaan on jo tullut arkipäivää Suomessa. Tällä julkisella paheksunnalla haetaan luonnollisesti nk. vastapuolen nolaamista hiljentämistarkoituksella, jotta se oma esitetty mielipde arvoista jäisi vallitsevaksi. Demokratia ja yhteiskunnan kehittyminen eivät voi hyvin tämän tyyppisessä keskustelukulttuurissa, jossa haetaan asiasta kuin asiasta se vastakkainasettelu ja konfliktiasetelma niinkuin Suomessa nyt on ollut havaittavissa jo pidemmän aikaa.

Jos kenttäpiispa Pekka Särkiön räväkkä blogikirjoitus, sinänsä hyvinkin ajankohtaisista aiheista, koettiin joidenkin lukijoiden osalta pelkästään mielipahaa aiheuttavana, on syytä pysähtyä miettimään syitä tähän tuntemukseen. Oliko kirjoitus mielensä pahoittaneen lukijan mielestä aidosti jotenkin loukkaava, vai osuiko liian lähelle?

Särkiön kohua herättäneen nyttemmin jo poistetun blogikirjoituksen inspiraation lähteitä näytti olevan yhden nuoren miehen huonot naiskokemukset ja huoli lapsettomuudesta tulevaisuudessa, tämän hetkinen kulttuurieliitti, Suomen heikko taloustilanne, alhaiset syntyvyysluvut suomalaisten keskuudessa ja Lähi-Idän ja Afrikan alueen väestöjen erilaiset kulttuurilliset näkemykset ydinperheistä ja sukupuolirooleista suhteessa Suomessa vallitsevaan nykyiseen trendiin.

Kotimaa24 haastatteli Särkiötä syntyneen kohun jälkeen, jossa hän vastasi esitettyyn kritiikkiin. Artikkelissa on myös julkaistuna joitakin otteita poistetusta blogikirjoituksesta.

Miesten kokema väkivalta Suomessa – Miksi miesten kokemasta parisuhdeväkivallasta ei käydä julkista keskustelua?

Miesten kokemaa väkivaltaa Suomessa on tutkittu hyvin vähän. Markku Heiskanen ja Elina Ruuskanen perehtyivät aiheeseen kymmenisen vuotta sitten. Hanketta oli mukana tukemassa mm. YK:n yhteydessä toimiva Euroopan Kriminaalipoliittinen instituutti. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ongelma on vakava ja, että monet miehiin kohdistuvat väkivallanteot jäävät julkisuudelta ja myös poliisilta piiloon.

Tutkimusraportti julkaistiin nimellä ”Tuhansien iskujen maa”. Siinä tarkasteltiin miesten kokemaa eri väkivallan ilmenemismuotoja Suomessa. Tutkimuksessa oli myös mukana vertailuissa naisten kokema vastaava väkivalta, jota Suomessa on tutkittu paljon enemmän.

Tutkimuksesta kävi ilmi, että miehet ja naiset ovat kokeneet yhtä usein väkivaltaa tai uhkailua väkivallalla parisuhteessa. Laadullisesti toki on eroja minkä tyyppisestä väkivallasta on ollut kyse. Myös henkinen väkivalta ja esimerkiksi tarve toisen kontrolloimiseen ym on koettu yhtä paljon sekä miesten, että naisten osalta. Naisiin kohdistui tutkimuksen mukaan huomattavasti enemmän seksuaalista häirintää ja ahdistelua (64,3%), mutta myös miehistä 26,3% olivat tutkimuksen mukaan kokeneet vastaavaa. Jakolinjoja on myös naisiin kohdistuvassa seksuaalisessa väkivallassa ja miehiin kohdistuvassa muussa väkivallassa. Naisia raiskataan useammin ja miehiä piestään katukuvassa useammin. Luvut ovat kuitenkin varsin hälyyttäviä eroista ja yhtäläisyyksistä huolimatta.

Tutkimuksessa käy ilmi myös, että on paljon miehiin kohdistuvaa väkivaltaa minkä miehet voivat kokea liian tuskalliseksi edes ilmoittaa viranomaisille tai hakea apua siitä seuranneeseen henkiseen pahoinvointiin. Poliisille ei liioin kovin herkästi haluta ilmoittaa näitä koettuja väkivallantekoja ja viranomaisilta jää piiloon paljon miehiin kohdistuneita naisten tekemiä väkivallantekoja parisuhteessa erilaisista syistä. Asiaa on myös saatettu pitää vähäisenä, tai sitten miehet eivät jostain syystä tunnista itseään uhriksi tapahtuneissa olosuhteissa.

Syitä siihen miksi miehiin kohdustavasta moninaisesta väkivallasta tai sen uhkasta puhutaan niin vähän tai ei ollenkaan voi vaan ihmetellä. Tasa-arvoa korostavassa Suomessa tämä tuntuu erityisen oudolta. Syrjitäänkö miehiä Suomessa? Entä kuinka paljon Suomessa esiintyy miesvihaa? – Kysymykset ovat hyvin ajankohtaisia, koska naisten kokemasta epätasa-arvosta ja koetusta naisvihasta miesten taholta käydään parhaillaan vahvaa yhteiskunnallista julkista keskustelua.

Heuni