Onko kansalaisten oikeus sananvapauteen annettu kaupallisille yrityksille kontrolloida ja sanella ehdot sille?

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump lempattiin kiireellä monista sosiaalisista medioista, kun lauma huligaaneja valtasi 6.1.2021 kongressin. Mielenosoittajia oli haalittu paikalle sosiaalisten medioiden välityksellä. Paikalla oli toki paljon rauhanomaisia osallistujia, mutta joukkoon mahtui näköjään mukaan myös monenlaisia opportunisteja.

Kaupalliset yritykset loivat ihmisille aikanaan tämän rinnakkaismaailman, jossa nyt on etenkin viime vuodet masinoitu pystyyn ties minkälaisia mielenosoituksia, terrori-iskuja ja muuta raflaavaa muun maailman huomion saamiseksi omalle asialleen. Myös poliitikot ympäri maailman ovat löytäneet itselleen tämän viestintäväylän puhutellakseen äänestäjäkuntaansa. Samalla on opittu soittamaan suuta kaikille muille poliitikoille, kun on ensin porukalla saatu pystyyn kunnon kesto-vastakkainasettelut ympäri läntistä maailmaa eri poliittisten leirien välille. Ja mitä isot edellä sitä pienet perässä osuu valitettavasti tähänkin yllättävän hyvin. Nyt sitten pelätään kansannousua Yhdysvalloissa ja montaa paniikki-nappulaa on jo ehditty painaa vähän siellä täällä.

Samaa taidetaan pelätä jo vähän muuallakin. Saa nähdä minkälaisia ylilöyntejä on luvassa kun mennään kohti kevättä. Onhan Suomessakin ne kuntavaalit muutaman kuukauden päästä. Nyt eivät poliitikot vissiin enää uskalla ihan yhtä hanakasti soittaa suutansa kilpaileville puolueille julkisuudessa, ettei someraivo vaan pääse ryöpsähtämään ja kansa valumaan kaduille täälläkin. Taitaakin puolueilla mennä vaalistrategiat osin uusiksi. Toki saatamme törmätä myös huomattavasti kasvavaan sensuuriin. Olisihan se kertakaikkisen hirvittävä takaisku norsunluutornissa pörräävälle puolue-eliitille, jos kansallismieliset saisivatkin jo tulevissa vaaleissa tuntuvan voiton. Menisi äkkiä monet heidän haaveistaan ja suunnitelmistaan harmillisen sekaisin.

Moni voi ajatella, että nuo kongressiin tunkeutuneet hihhulit ja huligaanit menivät pilaamaan hyvän asian niiltä miljoonilta Trumpin kannattajilta, jotka kunnioittivat demokratian pelisääntöjä. Voihan se niinkin olla, tai sitten ei. Puolue-eliittiä ja markkinoita se taisi ravistella kaikkein eniten. Onhan vakaa demokraattinen yhteiskunta se paras tae myös taloudelliselle vakaudelle ja talouskasvulle. Siinä on pyhä mantra monelle poliitikolle, jonka taakse nyt taivastellen ja paheksuen piiloudutaan. Kovin vähälle on nykyisin jäänyt puheet työpaikkojen vähenemisestä, kasvaneesta syrjäytymisestä ja köyhyysloukussa elävien ihmisten ahdinko samanaikaisen pitkään jatkuneen varallisuuserojen rakettimaisen kasvun rinnalla. Nyt voisi olla hyvä hetki poliitikkojen hieman miettiä syntyjä syviä ja pistää asioita mittasuhteisiin myös moraalin näkökulmasta. Poliitikot voisivat myös ruveta viimein havahtumaan siihen, että pelkällä tyhjällä puheenparrella ei saada syntymään yhtään uutta työpaikka Suomeen. – Leikkurit romukoppaan ja lakipykäliä uuteen asentoon voisi olla ensalkuun hyvä ohjenuora mistä lähteä ratkomaan asioita vaihteeksi tuoreesta näkökulmasta.

Se ikänikuinen selitys, että vienti ei vedä ei myöskään uppoa enää kansaan. Se kenen etuja halutaan aidosti ajaa on se joka ratkaisee. Tehdäänkö politiikkaa halpatuonnin eduksi viennin ja työpaikkojen kustannuksella on myös yksi näkökulma. Toki mikään ei ole mustavalkoista ja onhan esimerkiksi se öljy ja maakaasu jota tarvitaan yhteiskunnan rattaiden ylläpitämiseksi mittava kuluerä, mutta oikeanlainen sääntely on kuitenkin kaikessa se ratkaiseva tekijä jolla ohjataan rahavirtoja markkinataloudessa milloin mihinkin ja kenen eduksi sekä hyvässä, että pahassa.

Nyt ollaan eletty pitkään erittäin markkinamyönteistä aikaa. Suurimmat hyötyjät tästä ovat olleet sijoittajat ja osakkeiden omistajat. Sitä kuuluisaa trickle-efektiä ei muuten koskaan tullut, jolla tätäkin järjestelyä on kermapiireissä vuosien saatossa aina välillä kovasti koitettu perustella.

On siis luonnollista, että sijoittajat ja yritysten osakkeiden omistajat ovat vuosikausia hieroneet tyytyväisinä käsiään yhteen samaa tahtia kaupan esteiden purkamisien kanssa. Tuotantoa on ulkoistettu halvan työvoiman maihin niin Suomessa kuin myös Yhdysvalloissa ja ympäri Euroopan. Kovasti ollaan kyllä hehkutettu kotimaisten yritysten hyvää menestystä ulkomailla, kun on saatu taas lisää jalansijaa jossain päin maailmaa uusien kauppasopimusten turvin. Nämä yritykset eivät työllistä työttömiä Suomalaisia. Eivätkä työllistä nekään suomalaiset yritykset suomalaisia, jotka vuosikaudet ovat lobbaneet tarveharkinnan poistamisen puolesta, jotta ulkomailta on saatu palkattua halpatyövoimaa tekemään työt Suomessa. Hallitus toisensa jälkeen on siinä sivussa ratkaissut työttömyyteen liittyvät ongelmat lähinnä leikkaamalla työttömyysturvasta tai muista etuuksista. Näillä toimilla ei synny yhtään uutta työpaikka, vaikka kuinka koittaisi väittää muuta.

Tilanne lienee varmaan melko sama rapakon takana. Siellä n. 80 miljoonaa ihmistä äänesti presidentti Trumpia toiselle kaudelle. Hän koitti vallassa ollessaan mm. lisätä niitä kipeästi kaivattuja työpaikkoja, jotka olivat vuosien saatossa hävinneet halvemman tuotannon maihin muiden poliitikkojen tekemien päätösten seurauksena.

Toinen tapa pitää äänestäjät tyytyväisinä, on lapata tilille niitä monenlaista etuuksia ja työttömyyskorvauksia. Niitä valtio voi lapata tulemaan niin kauan kuin rahaa riittää, ja jos ei riitä, niin sitten sen verran aikaa kun vielä luottokelpoisuus kansainvälisillä finanssimarkkinoilla on kunnossa ja lainahanat pysyvät auki.

Epäonnistunut kotoutuminen maassamme ja Covid19-taudin leviämisen hillitsemisen haasteita

Olemme viime päivinä saaneet seurata miten Helsingin nopeasti muuttunut korona-tilanne huonompaan suuntaan on puhuttanut julkisuudessa. Valtion johto on jopa uhkaillut taas poikkeusoloilla mikäli hommiin ei ryhdytä rivakasti tartuntojen leviämisen estämiseksi. Helsinkiin saatiinkin sitten paljon lisää uusia tiukennuksia sosiaalisen kanssakäymisen vähentämiseksi, jotta leviäminen saataisiin kuriin. Loppupelissä vastuu taudin leviämisen vähentämisestä on kuitenkin jokaisella yksilöllä itsellään.

Moni voi jo kokea ankaraa korona-väsymystä ja pitää hallituksen valitsemaa tiukkaa korona-linjaa kovasti perusoikeuksia polkevina ja asioihin liiallisena puuttumisena. Nurinaa on kuulunut sieltä täältä sekä yrittäjien, että yksilöiden riveistä. Olemme kuitenkin vielä todella kaukana todella tiukoista toimista. Muualla maailmassa on ollut käytössä rajoituksia joihin esimerkiksi meidän lainsäädäntö ei ylipäätään taivu, ei sen enempää normaalioloissa kuin poikkeusoloissa. Olkaamme siis tyytyväisiä, että meistä ainakin yritetään huolehtia vaaran keskellä parhaalla mahdollisella tavalla. Joka puolella tämäkään ei välttämättä toteudu.

Väestön keskuudessa on paljon niitäkin, jotka suhtautuvat koko tautiin aika neutraalisti eivätkä ole niin kovin huolissaan. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että siihen suhtauduttaisiin välinpitämättömästi tai piittaamattomasti. Ei vaan nähdä syytä paniikkiin ja osataan myös luottaa maamme viranomaisiin. Sitten on myös niitä yksilöitä jotka eivät syystä tai toisesta kykene luottamaan viranomaisiin tai julkiseen valtaan. Taustalla voi olla omia negatiivista kokemuksia tai vaikka syrjäytymistä. Liikkeellä on myös paljon virheellistä tietoa ja valitettavasti myös monet poliitikot ovat pahentaneet asiaa omalla populistisella käytöksellään valjastaessaan kansanterveyden härskisti oman kannatuksensa pönkittämiseksi. Myös lukuisat salaliittoteoreetikot ovat saaneet koronasta nostetta itselleen.

On erittäin haastavaa yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi ylipäätään saada ihmiset ymmärtämään, että kyse on erittäin vakavasta uhkasta. Etenkin kun se uhka on niin tolkuttoman pieni, että sitä ei silmällä voi ihminen edes itse havaita. Pikku-Covid on kuin mikäkin näkymätön kummajainen josta kaikki mediat varoittelevat taukoamatta, josta valtiovalta antaa käskyjä haitata elinkeinoelämää vakavasti, josta tulee seuraamaan massiivista inhimmillistä kärsimystä talouden romahtaessa, jne. Jos Pikku-Covid olisi pommin kokoinen ja aiheuttaisi yhtä näkyvää ja välitöntä jälkeä yhteiskunnassa voisi ehkä myös ne kaikkein skeptisimmät yksilöt yhteiskunnassa hahmottaa olemassa olevan vaaran paremmin.

Lööpeissä on ollut esillä myös tartuntojen leviäminen erityisesti maahanmuuttajaväestön keskuuteen ja, että tilanne oli sama myös keväällä. Ilmiö on myös muualla Euroopassa samantyyppinen. Varmasti tämän taustalta löytyy monenlaisia syitä. Kulttuurierot ja asumisolot voivat osaltaan selittää tätä, mutta se kielitaidon puute näkyy olevan myös yksi keskeinen tekijä. Julkisuudessa on nyt esimerkiksi kerrottu miten kaupungit Uudellamaalla ovat satsanneet tiedottamisen osalta eri maahanmuuttajaryhmille. Taisi olla painettua teksti ainakin parillakymmenellä eri kielellä. Lisäksi on selvinnyt myös, että monilla näillä ryhmillä on se oma edustaja tai yhteyshenkilö viranomaisiin. Tällaisen yhteyshenkilön kautta on sitten myös saatu tätä tietoa näille ihmisille koronan leviämisen estämisen toimista maassamme.

Tällainen ilmiö ja käytäntö johon on ajauduttu olosuhteista johtuen on erittäin vakava epäkohta maahan kototutmisen näkökulmasta. Kaikkien täällä elävien ihmisten tulisi hallita ainakin toinen kotimainen kieli myös, jotta pärjäisivät aidosti yhteiskunnassamme. Nyt meillä on käsillä vakava terveyteen liittyvä uhka, josta osa väestöstä ei ole välttämättä ensinkään kärryillä, että miten pitäisi toimia ja miksi. Entäpä jos maatamme yhtäkkiä uhkaisi jokin vakava luonnonkatastrofi tai vaikka sotilaallinen selkkaus? Kaikki kielitaidottomat jäisivät taas ikäänkuin heitteille ja vaille informaatiota miten tulee toimia kriisitilanteessa. Riittävän kielitaidon hankkimiseksi on toki ollut satsauksia, jotta näin ei pääsisi käymään. Mutta pääsispä nyt kuitenkin ja silloin jokin on pahasti pielessä ja tämä tulee hoitaa kuntoon. Näin ei voida jatkaa.  Toki kaiken uuden oppimisessa on vastuu viimekädessä yksilöllä itsellään.

Äärioikeistolaisen terrorismin uhka ja kybervakoilu Suomessa

Suojelupoliisi tiedotti hiljattain, että radikaali-islamistista tai äärioikeistolaista ideologiaa kannattavat yksittäiset henkilöt tai pienryhmät muodostavat suurimman terrorismin uhkan Suomessa. Terrorismin uhkan kerrotaan olevan kohonnut ja, että äärioikeistolaisen terrorismin uhka on voimistunut länsimaissa. Tiedotteessa kerrottiin myös Suomeen kohdistuvasta kybervakoilusta.

Aitosuomalaiset päätti kääntyä Supon puoleen tarkentavin kysymyksin tästä tuoreimmasta tilannekuvasta huolestuneena. Onhan Euroopassa hiljattain tapahtunut useita radikaali-islamistisia kuolemaan johtaneita iskuja esim. Ranskassa. Tilanne tuntuu huolestuttavalta ja moni varmaan miettii onko vastaavaa odotettavissa myös Suomeen?

Onko tämä Ranskassa tapahtunut iskujen sarja nyt uusi kehityssuunta väkivaltaisempaan suuntaan ja onko samaa kehitystä odotettavissa myös Suomeen?

”On vielä varhaista arvioida, onko Ranskan tapahtumissa kyse muutoksesta aiempaan. Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että terrorismin uhka Ranskassa on säilynyt korkeana.

Suomessa vakavimman terrorismin uhkan muodostavat tällä hetkellä radikaali-islamistista tai äärioikeistolaista ideologiaa kannattavat yksittäiset henkilöt tai pienryhmät. Suojelupoliisi on tunnistanut henkilöitä, joilla on motivaatio ja kyky toteuttaa terrori-isku Suomessa.

Suomessa terrorismin uhkataso on ollut vuodesta 2017 neliportaisella arviointiasteikolla tasolla kaksi eli kohonnut. Tässä ei ole tapahtunut muutoksia lähiaikoina. Suojelupoliisi tekee tietenkin kaikkensa, jotta vastaavia iskuja ei tapahtuisi Suomessa.”

Onko mitän tiettyä syytä miksi äärioikeistolainen terrorismin uhka on nyt koholla? Entä onko paljon eroa tähän kohonneeseen uhkaan Suomen ja muun Euroopan välillä?

”Äärioikeistolaisen terrorismin uhka on voimistunut länsimaissa, mikä on näkynyt useissa maissa toteutuneina iskuina ja estettyinä iskuhankkeina.
Suojelupoliisi nostaa ilmiön esille, sillä kehitys on heijastunut myös Suomeen. Maailmalla tapahtuneiden iskujen aiheuttaman inspiraatiovaikutuksen sekä erityisesti verkossa tapahtuvan radikalisoitumisen takia yksittäiset äärioikeistolaiset väkivallanteot ovat mahdollisia myös Suomessa.”

Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari kertoi tiedotteessa, että : ”Myös Suomessa on tunnistettu äärioikeistolaista terroristista toimintaa kannattavia ja sympatisoivia ihmisiä. Samaan aikaan radikaali-islamististen terrorististen toimijoiden aiheuttama uhka ei ole kadonnut mihinkään”.

Suomessa on pitkään vellonut julkisuudessa maalaileva ja välillä aika yhteen niputtava käsitys, että äärioikeistolaisuus olisi sama asia kuin kansallismielisyys. Monet kansallismieliset pitävät tätä varsin epäreiluna ja loukkaavana.

Äärioikeistolaisuus poliittisena pahamaineisena aatesuuntauksena juontaa juurensa pitkälti Euroopan 1930-luvun poliittisiin tapahtumiin, kun taas kansallismielisyys kehittyi Suomessa Venäjän vallan aikana. Silloinen elämä autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnassa osana Venäjän keisarikuntaa sai kansallisuusaatteen ja haaveet itsenäistymisestä heräämään aikalaisten keskuudessa. Sama kansallismielisyys ja haave todellisesta itsenäisyydestä nykyisen EU-jäsenyyden tilalle yhdistää nykyisiä kansallismielisiä. Se poliittinen aatesuuntaus kansallismielisen arvomaailman sisällä on jokaisen yksilön oma asia niin nykyisin kuin myös silloin aikanaan oli.

Onko suojelupoliisi huomioinut Suomen äärioikeiston profiloinnissa eron poliittisen aatesuuntauksen ja yleisen kansallismielisen arvomaailman välillä, vai onko kaikki ikäänkuin löyty vaan samaan nippuun?

”Suojelupoliisi ei tee tällaisia ideologisia määrittelyitä. Suojelupoliisi on kiinnostunut vain toiminnasta, joka uhkaa vakavasti Suomen kansallista turvallisuutta. Tällaista on esimerkiksi terrorismi tai kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä uhkaava toiminta. Siviilitiedustelulaki määrittelee tarkasti, millaista toimintaa Suojelupoliisi seuraa. Siitä voi lukea lisää täältä: https://supo.fi/tiedustelulaki”

Tiedotteesta käy myös ilmi, että: ”terrorismin torjunnan kohdehenkilöiden määrä on pysynyt ennallaan, heitä on noin 390. Merkittävimmän uhkan muodostavat radikaali-islamistista tai äärioikeistolaista ideologiaa kannattavat yksittäiset henkilöt tai pienryhmät, jotka saavat motivaationsa terroristisesta propagandasta. Suojelupoliisi on tunnistanut ryhmiä ja henkilöitä, joilla on motivaatio ja kyky toteuttaa terrori-isku Suomessa.”

Onko Suomessa tällä hetkellä muita ryhmiä myös seurannassa? Europolin lukuisista raporteista on käynyt ilmi, että esimerkiksi äärivasemmistolainen terrorismi on myös varsin yleistä ainakin osassa Euroopan maita.

”Radikaalin antifasistisen liikehdinnän kehittyminen kiinnostaa Suojelupoliisia, mutta siihen ei tällä hetkellä liity Suomessa merkittävää kansallisen turvallisuuden uhkaa. Suomessa radikaali antifasistinen toiminta painottuu äärioikeiston vastustamiseen esimerkiksi mielenosoituksissa ja verkossa. Mahdolliset järjestyshäiriöt kuuluvat paikallispoliisille, eivät Suojelupoliisille.”

Esiin nousee myös, että: ”Suomessa esiintyy merkittävää terrorismin tukitoimintaa, joka ilmenee esimerkiksi rahoittamisena ja propagandan levittämisenä. Yhteydet ulkomaalaisiin terroristisiin toimijoihin ja verkostoihin ovat merkittäviä. Suomeen on siirtynyt konfliktialueilta ihmisiä, jotka ovat osallistuneet aseellisten ryhmittymien toimintaan tai tukeneet niiden toimintaa muilla tavoin.”

Onko lainsäädäntömme ajantasalla vastaamaan näihin uhkiin ja haasteisiin?

”Olemme vuosien varrella nostaneet useita kertoja esiin sen, ettei rikosvastuu Suomessa toteudu terrorismirikoksissa. Nykyinen lainsäädäntö on ollut voimassa alun alkujaan vuodesta 2003 ja sen toimivuutta on ehditty käytännössä joitain kertoja testata. Ainakin konfliktialueelle matkustamista ja kouluttautumista koskevat pykälät ovat osoittautuneet käytännössä huonosti toimiviksi.

Joiltakin osin terrorismilainsäädäntöä ollaan jo uudistamassa. Oikeusministeriö asetti helmikuussa 2020 työryhmän valmistelemaan muutoksia terrorismirikoksia koskevaan lainsäädäntöön. Työryhmä antoi kesäkuussa ehdotuksensa lainsäädännön muuttamiseksi. Ryhmä ehdotti, että terroristiryhmän toiminnan kannalta keskeisen tehtävän hoitaminen ja julkinen kehottaminen terrorismiin tulisivat rangaistaviksi. Suojelupoliisi pitää ehdotuksia kannatettavana.
Seuraavaksi oikeusministeriö valmistelee hallituksen esityksen, johon eduskunta ottaa aikanaan kantaa.”

Suojelupoliisi kertoi tiedotteessa myös millä tavalla koronaviruspandemia on muuttanut kybervakoilua Suomessa: ”Koronaviruspandemian alkuvaiheessa keväällä 2020 Suomessa käyttöön otetut rajoitukset vaikeuttivat laitonta henkilötiedustelua. Samaan aikaan Suomea vakoileville maille avautui uusia mahdollisuuksia hankkia tietoa tietojärjestelmiin tunkeutumalla. Suomi kiinnostaa tiedustelullisesti erityisesti Venäjää ja Kiinaa.”

”Kun rajoituksia purettiin kesällä, henkilötiedustelu palautui Suomessa entiselleen. Suomeen on sijoitettu pysyvästi useita kymmeniä ulkomaisten tiedustelupalveluiden työntekijöitä”

Onko tässä nyt olemassa riski, että tämän kybervakoilun yhteydessä myös Vastaamon tapaiset tietomurrot voivat lisääntyä?

”Suojelupoliisi on vuosia korostanut tietoturvatyön merkitystä. Kuten kansallisen turvallisuuden katsauksen yhteydessä toteamme, tietoturvallisuuteen on kiinnitettävä erityisen tarkkaa huomiota nyt, kun monet yhteiskunnan toiminnot ovat siirtyneet etäyhteyksien päähän.”

Onko suojelupoliisilla tietoa kuinka paljon tehtyjä tietomurtoja erilaisiin digitaalisiin järjestelmiin jää niitä käyttäviltä yrityksiltä tai viranomaisilta huomaamatta? Entä ilmioitetaanko niistä aina ylipäätään poliisille, jos huomataan jonkun murtautuneen tietojärjestelmään? Vastaamon tietomurrostahan ei ilmoitettu poliisille kuin vasta pitkän ajan jälkeen saapuneen kiristysviestin takia. Onko tällöin mahdollista, että ihmisiin voi kohdistua esimerkiksi identiteettivarkauksia henkilön edes tietämättä mistä henkilötiedot on varastettu?

”Suojelupoliisin tehtävänä on torjua vieraiden valtioiden vakoilua verkossa, kun taas kyberrikollisuuteen liittyvät kysymykset ovat Keskusrikospoliisin vastuulla. Näin ollen KRP on oikeampi taho vastaamaan tähän kysymykseen.”

Valheella on pitkät jäljet – Olemmeko matkalla kohti sukupuuttoa vai anarkiaa?

Iltalehden Kolumnisti Sanna Ukkola kysyy kolumnissaan täysin aiheellisesti: ”Maria Ohisalo, miksi et tuomitse Elokapinan laittomuuksia?” Liikkeen jäsenet vaativat oman uskomuksensa pohjalta hallitukselta vielä tiukempia ilmastotoimia lämpötilan nousun estämiseksi maapallolla, koska ovat sitä mieltä että muuten kuolemme sukupuuttoon. – Ei sitä voi eikä tarvitse estää. Maapallon ilmaston syklinen pitkän aikavälin lämpeneminen siinä missä viileneminenkin ovat täysin luonnollisia ilmiöitä. Ilmansaasteet ovatkin sitten jo ihan toinen juttu.

Jo nykyiset hosumalla tehdyt nk. ilmasto-toimet tulevat itseasiassa todennäköisesti vaarantamaan maamme huoltovarmuuden, kun ei ole olemassa vielä mitään valmiita varajärjestelmiä. Näillä toimilla voi siksi olla hyvin dramaattiset seuraukset koko väestölle. Ja lisää pitäisi vielä saada näitä kiristyksiä.

Ilmansaasteet ovat se todellinen terveysriski, ja sään ääri-ilmiöiden vaikutuksiin voidaan taasen varautua hyvällä suunnittelulla ja ennakoinnilla. Niiden vaikutus kohdistuu etenkin viljelyolojen muuttumiseen.

Sanna Ukkola kertoi Iltalehden kolumnissaan miten Elokapina-liike kouluttaa jäseniään systemaattisesti hakemaan ideologialleen näkyvyyttä provosoimalla poliisia, jotta medianäkyvyys säälipisteiden avulla olisi massiivinen. Tästä saimme näytteen viime viikonloppuna Helsingissä. Siinä he myös onnistuivatkin yli odotusten, mutta ilo taisi jäädä lyhyeksi kun totuus heidän metodeistaan ja tavoitteistaan paljastui yleisölle siinä samalla. Ote Ukkolan kirjoituksesta:

”“On meidän etu, jos reaktiot meidän aktiota kohtaan on kohtuuttomia, koska silloin me saadaan suuren yleisön sympatia. Tämä tarkoittaa nimenomaan poliisin reaktiota.”

– Näin opettaa Elokapinan opetusvideolla Elina, joka jakaa neuvoja kansalaistottelemattomuudesta.

– Lauantaisen mielenosoituksen jälkeen Elinan toive kävi toteen: moni piti poliisin reaktiota kohtuuttomana, media tarjosi avokätisesti myönteistä julkisuutta Elokapinalle ja vihreät poliitikot kehua retostivat kilpaa mielenosoitusta.

– Iltalehden haastattelussa Elinan viesti oli päinvastainen kuin videolla:

“Me olemme aika järkyttyneitä, poliisihan käytti aivan liiallista voimaa”, hän sanoi.”

Ukkola nosti esiin myös kolumnissaan miten Krista Mikkonen on täysin linjassa näiden laittomuuksia suosivien mielenosoittajien kanssa lupaamalla Twitterissä heti lisää veronkorotuksia kompaten samalla Elokapina-liikettä. Koko artikkelin voit tästä: Iltalehti

Huoltovarmuuskeskuksen verkkomedia Varmuuden Vuoksi uutisoi jokin aika sitten, että korvaavat varmuusjärjestelmät energioiden osalta ovat vasta hakusessa.

”- Suomi muuttuu hiilineutraaliksi yhteiskunnaksi vuoteen 2035 mennessä ja fossiilisista polttoaineista luovutaan asteittain. Samalla niitä korvaavat uudet tavat tuottaa energiaa – ja niiden varajärjestelyt – ovat vielä vain pitkän tähtäyksen suunnitelmissa.”

Tämän hiilineutraliuden saavuttaminen hallituksen asettamassa äärimmäisen tiukassa aikataulussa on yhteiskunnalle vaatimus, joka voi vielä osoittautua liian kunnianhimoiseksi. Kaikki toki yrittävät parhaansa, mutta mikään ei synny sormia näpäyttämällä.

”- Vastatakseen tähän haasteeseen HVK on käynnistänyt erityisen Energia 2030 -ohjelman rakentamaan poistuvan tilalle uutta energiahuoltovarmuutta.”

Huoltovarmuuskeskuksen energiahuolto-osaston johtaja Minna Haapala kertoo, että edessä on vielä monta ratkaistavaa asiaa maamme huoltovarmuuden turvaamiseksi energian saatuuvden osalta ja, että mitään valmista korvaavaa järjestelmää ei vielä ole olemassakaan muuta kuin ehkä paperilla:

”- ”Energia 2030 -ohjelmaa tarvitaan nimenomaan muutosmatkan epävarmuuden vuoksi. On olemassa skenaarioita siitä, millaisia energiaratkaisuja on käytössä kaukana tulevaisuudessa, mutta on jo paljon epäselvempää, mitä reittejä ja missä aikataulussa sinne päästään. Ja tässä asiassa meillä on iso riski sahata omaa jalkaamme, jos liian aikaisin luovumme toimitusvarmoista ratkaisuista.””

Koko artikkelin voit lukea tästä: Varmuuden Vuoksi

Valtioneuvoston jäsenistöltä on myös jo jokin aika sitten penätty asian perään, että millä tavalla Suomen huoltovarmuus aiotaan varmistaa näiden tulevien muutosten vaikutukset siihen huomioiden. Seuraamme mielenkiinnolla mitä mahtavat saada aikaiseksi asian kuntoon saattamiseksi.

Ilmastonmuuttos vaihtelevien sääolojen kera asettaa jo itsessään paljon uusia haasteita huoltovarmuuteen mm. ruokahuollon osalta viljelyolojen kasvavan vaihtelevuuden takia. Lisäksi meneillään oleva digitalisaatio on vielä täynnä monenlaisia pieniä valuvirheitä ja on myös kasvavan kyberuhan kohteena. Kaiken sähköistämisellä voi myös olla huomattavat riskinsä näillä leveysasteilla etenkin talvisaikaan.

Ilmastonmuutokseen liittyvät systeemiset muutokset pitää suunnitella ja toteuttaa kaikessa huoltovarmuus edellä. Sitä vartenhan siellä valtioneuvostossa ne ministerit niitä päätöksiä ovat tekemässä koko kansan hyvinvointia edistääkseen. Tai näin ainakin pitäisi olla.

Digiloikalla sähköiseen äänestämiseen

Pääministeri Sanna Marin väläytteli jokin aika sitten julkisuudessa, että pitäisi varautua tulevien kuntavaalien mahdolliseen siirtämiseen koronan takia. Se ei demokratian toteutumisen kannalta tunnu kovin miellyttävältä ratkaisulta. Eikä myöskään mitenkään kovin perustellulta, koska muualla maailmassakin on onnistuttu järjestämään vaaleja koronasta huolimatta.

Mutta eipä vara venettä kaada, kun ei kuitenkaan etukäteen voi tietää miten hurjaksi korona talven mittaan vielä voi äityä maassamme. Siksi Aitosuomalaiset päätti kysyä Digi- ja väestötietovirastolta minkälaiset valmiudet meillä olisi lähteä luomaan sähköistä äänestysjärjestelmää Suomeen? Kauanko sellaisen järjestelmän luomiseen menisi? Olisiko se turvallinen nykyiseen äänestämistapaan verrattuna? Entä olisko kuinka hirveä hintalappu edes lähteä harkitsemaan tätä vaihtoehdoksi demokratian toteutumisen turvaamiseksi näissä poikkeuksellisissa oloissa?

Organisaatioasiakkaiden yksikön johtaja Joonas Kankaanrinne DVV:sta valotti Aitosuomalaisille hieman mahdollisen sähköisen äänestämisen tämän hetkistä tilannetta meillä Suomessa tulevaisuutta silmällä pitäen:

”Voimme meiltä DVV:sta ottaa tähän kantaa vain aika kapeasti, koska sähköisen äänestämisen edistäminen ja siihen liittyvä tietojärjestelmäkehitys kuuluu OM:n hallinnonalalle.

– Rohkenen kuitenkin arvioida, että vaikka Suomeen ei ole vielä toteutettu vaalijärjestelmämme vaatimukset täyttävää sähköisen äänestämisen järjestelmää, on sellaisen rakentamiseen tarvittava osaaminen ja komponentit hyvin varmasti olemassa.

Sähköisen äänestämisen haasteena on vaalisalaisuuden varmistaminen sekä läpinäkyvä ja luotettava äänestystuloksen raportointi eli samat asiat kuin perinteisessä äänestyksessäkin. Kuitenkin lisähaasteena on esiin nostettu tarve, että annettu ääni tulee olla vaihdettavissa äänestysajan loppuun mennessä esim. jos äänestäjä on tavalla tai toisella ohjailtu antamaan äänensä oman tahtonsa vastaisesti.

Jotta järjestelmän (tietojärjestelmät ja prosessit) määrittely, toteutus ja testaus olisi 100% läpinäkyvää, tulisi se valjastaa riittävän laajan järjestelmätoimittaja -yhteisön kehitettäväksi ja arvioitavaksi siten, että mukana on myös kehityksen ulkopuolelta olevia toimijoita.

– En usko itse sovelluskehityksen olevan juurikaan koronavilkkua vaativampaa ja kalliimpaa, mutta järjestelmä on hyvin toden näköisesti rakennettava anonymiteetin varmistamiseksi hajautettuna ratkaisuna ja hyödyntäen esim. useamman eri toimijan tuottamia konesaliratkaisuja, mikä nostaa kehityksen ja tuotannon kustannuksia merkittävästi. En myöskään usko, että järjestelmän rakentamiseen menisi kohtuuttomasti aikaa, alle vuosi, mutta järjestelmän testaamiseen ja 100% varmuuden saamiseen tietoturvavaatimusten täyttymisestä olisi varmasti hyvä käyttää vähintään yhtä paljon aikaa. Vaalien läpivienti nykymallilla on työvaltaista ja sähköisen äänestämisen tuominen turvallisesti ja läpinäkyvästi siihen rinnalle olisi varmasti tervetullutta kehitystä. Edelleen pitäisi kuitenkin olla aina mahdollisuus valita itse miten äänestää.”

Meneillään oleva digilioikka ja sen tuomia haasteita arjen keskellä

Pankit ovat siirtymässä tai jo siirtyneet vahvan tunnistamisen aikakaudelle kukin omanlaisilla asiakkailleen suunnatuilla palveluratkaisuilla. Pankkien tarjoamaa vahvaa tunnistautumista hyödynnetään myös monilla muilla sektoreilla julkishallinnon palveluissa ja myös yksityisellä puolella erilaisten palvelun tarjoajien monenkirjavassa palveluvalikoimassa. Kaikki kuullostaa helpolta ja edistykselliseltä juhlapuheissa ja erilaisissa tiedotteissa, mutta kuluttaja joutuu aina välillä kokemaan myös ikäviä yllätyksiä, kun tekniikkaa ei sitten pelitäkkään eikä apua ongelman ratkaisemiseksi olekaan niin helposti saatavilla, kuin mitä soisi.

Elämme digitalisaation murroksessa ja se on tuonut tullessaan monenlaisia haasteita sekä palvelujen tarjoajille, että käyttäjille. Jos haluamme saada turvalliset ja toimivat palvelut, on hyvä käydä aika ajoin keskustelua esiin nousevista kansalaisten kokemista arjen haasteista digitaalisen murroksen pyörityksessä.

Esimerkiksi Nordean verkkopankkipalvelut ja vahva tunnistautuminen on herättänyt tukun kysymyksiä. Tarjolla on monenlaista sovellusta, mutta ne vaativat kylkeen myös sen tekniikan ja se voi olla haaste monelle. Etenkin, jos tekniikka sattuu pettämään ja pankkiasioita tai tunnistautumista pitäisi kuitenkin voida hoitaa suunnitellusti, eikä vaikka seuraavana päivänä. Aitosuomalaiset kysyi asiasta Nordealta.

Miten kuluttaja selviää näistä kohdalleen osuvista haasteista ja onko tällaista palautetta tullut paljonkin nyt meneillään olevan uudistuksen yhteydessä? Millä tavalla Nordea on pyrkinyt omalta osaltaan satsaamaan tähän ja tukemaan asiakkaitaan tässä siirtymässä?

– Olemme viestineet lainsäädännön muuttumisesta ja tunnuslukukortin loppumisesta asiakkaillemme jo usean vuoden ajan, ja uusia tunnistautumisvälineitä käyttääkin nyt jo yli 85 % henkilöasiakkaistamme. Osalle asiakkaista vanha tunnuslukukortti on tuntunut niin tutulta ja turvalliselta, että uusiin tunnistautumisvälineisiin on siirrytty vasta viime metreillä. Moni asiakas on hakenut tässä vaiheessa tukea asiakaspalvelustamme, josta saa apua ja neuvoa. Kuitenkin esimerkiksi yleisimmin käytetty tunnuslukusovellus on koettu sitten hyvin helppokäyttöiseksi, ja siitä on tullut asiakkailta meille paljon hyvää palautetta. Nordea on myös usean vuoden ajan järjestänyt digiopastuksia konttoreissa ja muun muassa kirjastoissa. Digiopastushetkissä saa opastusta laitteen ja pankkisovellusten käyttöön kädestä pitäen, ja ne ovat olleet erityisesti senioriasiakkaiden suosiossa.

Miten tulee toimia, jos tunnuslukulaite tai sovellus lakkaa yhtäkkiä toimimasta, eikä saakkaan hoidettua asioitaan?

– Suosittelemme tunnuslukusovelluksen lataamista useaan laitteeseen, jotta sen käyttöön ei tule katkoja, jos laite rikkoutuu tai vaihtuu. Kun sovellus pitää asentaa uuteen laitteeseen, avun saa nopeiten puhelinasiakaspalvelustamme, josta autetaan sovelluksen aktivoimisessa uuteen laitteeseen.

Nordealla on pitkään ollut käytössä suomalaisille hyvin tutuksi tullut tunnuslukukortti. Jääkö se nyt kokonaan pois vai voiko asiakas edelleen valita käyttää sitä pelkästään pankkipalvelujen hoitamiseen? Pankit eivät kuitenkaan ole ainoa taho, jotka tarjoavat kansalaisille vahvan tunnistautumisen palveluja. Poliisin myöntämällä henkilökortilla toimiva kansalaisvarmenne tarjoaa myös näitä palveluita vahvaan tunnistautumiseen esimerkiksi julkishallinnon puolelle.

– Nykyinen maksupalvelulaki vaatii pankkeja tarjoamaan asiakkailleen vahvan tunnistautumisen välineet. Tunnuslukukortti on ollut siirtymäajan vuoksi vielä toistaiseksi Nordean asiakkaiden käytössä pankkipalvelujen hoitoon, mutta se on jäämässä tänä vuonna kokonaan pois. Ulkopuolisten palveluntarjoajien palveluihin Nordean tunnuslukukortilla ei ole päässyt tunnistautumaan enää viime syksyn jälkeen. Asiakas voi valita vahvaan tunnistautumiseen joko älylaitteeseen asennettavan tunnuslukusovelluksen tai erillisen tunnuslukulaitteen. Näkövammaisille Nordean asiakkaille on saatavilla myös puhuva tunnuslukulaite.

Uudistuksen taustalla on se jokin pankkidirektiivi, mutta tavalliselle kadun tassuttelijalle tuo ei isommin asiaa selvennä. Onko uudistuksen taustalla, jotain erityistä tarvetta? Onko tästä ollut jo mitään konkreettista hyötyä kuluttajille?

– PSD2-direktiivin tarkoituksena on tehdä tunnistautumisesta turvallisempaa: mm. tunnistautumisvälineiden kopiointi on vaikeampaa. Vahva tunnistautuminen tapahtuu kaksivaiheisesti, eli esimerkiksi niin, että asiakas tunnistautuu ensin älypuhelimeensa henkilökohtaisella tunnisteella ja tämän jälkeen vielä tunnuslukusovellukseen henkilökohtaisella koodilla, sormenjäljellä tai kasvojentunnistuksella (valintansa mukaan).

Voidaanko asiakas velvoittaa pankin toimesta siirtymään uusien sovellusten käyttöön?

– Pankki ei velvoita ketään käyttämään verkkopankkitunnuksia ja niihin liittyviä tunnistautumisvälineitä, mutta pankkipalvelujen hoito voi ilman niitä olla hankalampaa. Esimerkiksi puhelinasiakaspalvelussamme pystyy hoitamaan lähes kaikki pankkiasiat, mutta ilman verkkopankkitunnuksia ja henkilökohtaista tunnistautumista sieltä voidaan antaa ainoastaan yleisluontoista neuvontaa, ei auttaa henkilökohtaisessa pankkiasioinnissa. Turvalliset vahvan tunnistautumisen välineet mahdollistavat asiakkaille kattavan pankkiasioinnin myös etäkanavissa.

Onko finanssialalla ollut keskusteluja siitä miten tämä eri pankkien välinen keinovalikoima vahvan tunnistautumisen varmistamiseksi vaikuttaa niihin pankkien asiakkaisiin, joilla on verkkopankkitunnukset useammasta pankista? Hehän voivat tällöin valita tunnistautumisen muodon laajemmasta valikoimasta. Tuskin silloin on edes tarvetta olla vahvan tunnistautumisen keinoja käytössä jokaiselta palveluntarjoajalta.

– Jokainen pankki määrittää itse, millaisella tunnistautumisella pankkipalveluita pääsee hoitamaan. Nordean asiakkaat pääsevät lukemaan suojattuja Omaposti-viestejä myös muiden pankkien tunnuksilla, mutta verkkopankkikirjautumiseen tarvitaan Nordean omat tunnukset.

Muilla pankeilla on varmaan myös vastaavanlaisia haasteita omien uudistustensa eteenpäin viemisessä.

Nordea valikoitui tähän tarkasteluun, koska laajan tarjolla olevan valikoiman takia voi siirtyminen digiloikassa eteenpäin tuntua käyttäjien, eli asiakkaiden näkökulmasta monimutkaisemmalta kuin esimerkiksi joidenkin pankkien käyttämä tekstiviestivarmenne. Suurimmalta osalta asiakkaita digiloikka hoituu varmaan tuosta vaan, mutta elämme ajassa joka saattaa tiputtaa kyydistä kaikki ne, joille on haastavaa pysyä kehityksessä mukana. Digitalisaation murros ei myöskään ole pelkkää tekniikan riemuvoitton kulkua kohti tulevaisuutta. Se toteutetaan yhteiskunnan eri sektoreilla pääsääntöisesti niin, että tekniikkaa viilataan toimivaksi käytön aikana. Entäpä, jos laskut jää joltain tämän takia maksamatta, matka varaamatta, ostokset tekemättä tai aika varaamatta johonkin palveluun? Sana ”yksittäistapaus” ei paljon lämmitä, jos kohdalle osuu.

Pystyykö pankki antamaan jonkin palvelulupauksen, että aina on apua saatavilla jos tulee ongelmia? Voiko sitä kohtuudella edes edellyttää?

– Nordean verkkosivuilta löytyy kattavasti tietoa digitaalisesta pankkiasioinnista ja sen aloittamisesta. Sekä puhelinasiakaspalvelumme että konttorien henkilökunta auttaa digitaalisten palvelujen käyttöönotossa. Erityisesti näihin kysymyksiin tarkoitetut digiaamut ovat tällä hetkellä tauolla, mutta niiden jatkoa pohditaan.

Nordeasta on satsattu digiloikkan sujuvoittamiseksi matkan varrella paljon etenkin iäkkäämmän väestön tukemiseen. Ruohonjuuritasolla nordealaiset ovat mm. opastaneet jo jonkin aikaa myös vapaaehtoistyönä ihmisiä erilaisissa tapahtumissa.

Itiksen grooming ilmiölle stoppi

Kansalaisaktivisti Miki Sileoni huomasi vuonna 2017 Helsingin Itäkeskuksessa alaikäisiin kohdistuvan grooming ilmiön rehottavan paikoin aika valtoimenaan. Hän päätti silloin yrittää tehdä asialle jotain.

Aitosuomalaiset kysyivät Miki Sileonilta mikä silloin motivoi miestä ryhtyä tuumasta toimeen ja koittaa jotenkin vaikuttaa asiaan.

”Ensin pitää kiittää tästä haastattelusta. Aitosuomalaiset on ainoana mediana osoittanut kiinnostusta tuomaan esille Suomessa esiintyvää groomingilmötä ja sen eteen tehtyjä toimia ruohonjuuritasolla.”

”Itse kyseessä oleva tapahtuma sai alkunsa siitä että näin kauppakeskus Itiksessä aikaansa kuluttavien ala-ikäisten tyttöjen liepeillä pyörivän keski-ikäisiä maahanmuuttajamiehiä. Hyvin tuttu näky Helsingissä. Tilanne ärsytti, mutta en sinänsä voinut asiaan puuttua sillä mitään laitonta ei kuitenkaan tapahtunut. Myöhemmin tämä alkoi vaivaamaan sillä miesten tarkoitusperät olivat mielestäni täysin selvät. Hetken mietin miten voisin konkreettisesti vaikuttaa asiaan ja jo seuraavana päivänä otin kauppakeskuksen omistajan edustajaan asian johdosta yhteyttä.”

Sileoni raportoi itse jokin aika sitten asiasta Sensuroimattomassa mediassa siitä mitä tapahtui vuonna 2017 ja mitä muutoksia hän havaitsi paikan päällä nyt tänä vuonna, kun hän kävi kiertelemässä siellä. Aitosuomalaiset kysyi kuitenkin, josko hän voisi avata asiaa vielä hieman tämän lisäksi.

”Kuvasin omalle kanavalleni yhteydenoton, jotta katsojatkin näkisivät sen ottaako omistajataho asian riittävän vakavasti ja ennenkaikkea luodakseni pienemuotoista painetta julkisuuden kautta heille tehdä asian eteen jotain.”

”Kerroin näkemästäni ja esitin muutaman parannusehdotuksen. Nopeana reagointina asiaan ehdotin vartijoiden kiertävän paikan päällä useammin. Pidempiaikaisena ratkaisuna ehdotukseni oli että kyseisessä paikassa (missä olin todistanut aiemmin mainitun tapahtuman) olevien kännyköiden latauspisteet siirrettäisiin avoimempaan tilaan, jonne erityisesti vartijat ja turvakamerat näkevät tilanteet paremmin.”

”Myöhemmin jouduin työpaikassani Securitaksessa juuri tämän asian vuoksi vaikeuksiin. Securitas hoiti Itiksen vartioinnin tuolloin ja olin itsekkin vartijana samassa firmassa, joten vartijat täysin syystäkin olivat hieman käärmeissään asian johdosta.”

”En kuitenkaan kritisoinut heidän toimintaansa, tarkoitukseni oli vain esittää parannuksia joilla lasten turvallisuutta parannetaan eikä mieleeni tullut missään muodossa se mikä firma oli paikan turvallisudesta vastaava.”

”Videota tehdessäni se oli täysin sivuseikka ja tästä meni lähes vuosi kun kuulin, että tämä oli aiheuttanut närää työpaikalla. Siinä vaiheessa videon poistaminen ei olisi enää vaikuttanut asiaan mutta jälkikäteen ajatellen olisin tuonut asian esille mainitsematta vartijoiden roolia asiassa. Se oli puhtaasti ajattelemattomuutta kohdaltani. Käytännössä tuo kuitenki oli lopulta se syy minkä vuoksi lopulta jouduin vaihtamaan työnantajaa.”

”Kävin n.2 kk videon jälkeen paikalla mutta muutoksia ei siinä vaiheessa vielä oltu tehty. Tarkoitukseni oli odottaa vielä yhden tai kahden kuukauden ajan ennen kuin otan uudelleen yhteyttä omistajatahoon, mutta tämän jälkeen tuli kaikenlaista eteen ja käytännössä unohdin koko asian kunnen eduskuntavaalien 2019 aikana keväällä kävimme paikalla katsomassa muiden ehdokkaiden kanssa ja muutos oli tuolloin tehty.”

”Senkin jälkeen asia jäi hieman taka-alalle kampanjointikiireiden vuoksi kunnes muutama kuukausi sitten sain kanavalleni kysymyksen joka liittyi tuohon vuoden 2017 videoon. Kysyjä halusi tietää tapahtuiko asialle jotain joten päätin tehdä kokonaan uuden päivitetyn jutun aiheesta. Motiivi tämän tekemiseen liittyi pitkälti siihen että halusin näyttää miten kansalaisaktivismilla voi saada jotain aikaan, erityisesti kun puhutaan lasten- ja nuorten hyvinvoinnista koska tämä vaikuttaa meihin kaikkiin.”

Aitosuomalaiset kiittää Miki Sileonia haastattelusta.

Kansalaisaloite 5G-verkon käyttöönoton lykkäämiseksi

Joukko lääkäreitä on tehnyt kansalaisaloitteen 5G-verkon käyttöönoton lykkäämisestä, jotta mahdolliset terveyshaitat ehdittäisiin selvittää nykyistä perusteellisemmin.

He perustelevat asiaa tarkemmin mm. olemassa olevien raja-arvojen ylittymisillä ja mahdollisilla terveyshaitoilla.

”Meitä ympäröivän säteilyn määrä on jo ylittänyt Sveitsin, Itävallan, Belgian, Italian, Kiinan, Venäjän ja muutaman muun maan säteilyviranomaisten sallimat ohjearvot sekä Euroopan neuvoston suositukset. Säteily alkaa olla sillä tasolla, että sydämentahdistimet ovat vaarassa.”

Liikaasateilya

Kansalaisvarmenne – Virtuaalinen henkilökortti

Sähköinen henkilökortti kehitettiin Suomessa vuoden 2000 tietämillä yhteiskunnan tuella. Se ei kuitenkaan silloin tehnyt laajempaa läpimurtoa Suomessa turvallisena järjestelmänä, jonka pohjalta on mahdollista luoda monenlaisia uusia järjestelmiä paperisten prosessien korvaamiseksi yhteiskunnassa. Siitä luotiin kuitenkin nykyinen kansalaisvarmenne ja vähän muutakin. Digi- ja väestötietovirasto (DVV) ylläpitää tätä Poliisin myöntämää henkilökorttiin kytkettyä vahvan tunnistautumisen kansalaisvarmennetta.

DVV:n Organisaatioasiakkaiden yksikön johtaja Joonas Kankaanrinne kertoi, että yksi syy tähän astiseen vaatimattomaan suosioon on ehkä ollut alun vahva fokus turvallisuuteen tuotekehittelyssä ja viestinnässä helppokäyttöisyyden kustannuksella. Turvallisuus tuli kuitenkin jäädäkseen ja nyt on tarkoitus satsata myös käyttäjäystävällisyyteen kuluttajia varten ja kehitellä on myös mobiilisovelluksia. Sovellus on kuitenkin käytössä jo muuten esimerkiksi apteekeissa sähköisen reseptin sotevarmenteena. Samasta järjestelmästä kyetään siis tuottamaan palveluita moneen eri tarpeeseen. Myös Poliisi on ollut kiinnostunut tästä toivoen jonkinlaista sähköistä henkilökorttia nykyistä laajempaan käyttöön.

Suomen väestötietojärjestelmälle on luotu perusta jo Ruotsin vallan aikana 1500-luvulla. Silloisesta kirkon ylläpitämästä väestökirjanpidosta veronkannon ja sotaväenoton tehostamiseksi on tultu pitkän matkaa eteenpäin. Matkan varrella tehtävä siirtyi kirkolta valtiolle. Nykyinen Digi- ja väestötietovirasto aloitti 1.1.2020. Siihen yhdistettiin tämän muutoksen yhteydessä Väestörekisterikeskus, maistraatit sekä maistraattien Itä-Suomen aluehallintovirastossa toimineen maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikön tehtävät. Digi- ja väestötietovirasto toimii Valtiovarainministeriön alaisuudessa.

Kankaanrinne sanoi, että tietomme ovat turvassa ja hyvin suojatut, kansallisesti varmassa tallessa. Vahvaa tunnistautumista ja näitä henkilötietojärjestelmiä ohjaavat EU-direktiivit, jotka edellyttävät tarkkaan määriteltyä tietosuoja- ja turvatasoa. Hän kertoi myös, että jokainen kansallisvaltio luo ja hyväksyttää omat järjestelmänsä, jotka sitten yhdistyvät EU:n eIDAS järjestelmässä yhtenäiseksi EU- ja Schengenalueen sisällä. Tässä hän näkee myös kehittämisen ja tulevaisuuden yhteistyön mahdollisuuksia vähän laajemminkin.

Lisäksi Kankaanrinne kertoi, että luodusta järjestelmästä on mahdollista luoda monenlaisia uusia välineitä yhteiskunnan digiloikkaa tukemaan. Siinä myös pystytään huomioimaan eri kansalaisryhmät, jotka ovat erityisen tuen tarpeessa. DVV toimii digituen järjestäjien valtakunnallisena tukijana tarjoamalla paikallisille tuen järjestäjille erilaisia tukimuotoja kuten ohjeistuksia ja koulutuksia sekä rakentamalla valtakunnallista verkostoa ja toimintatapoja. Lisäksi DVV on kehittämässä monenlaista koulutusta ja harjoitustoimintaa eri organisaatioille sekä käytön, että kriisinhallinnan saralla.

 

Painovirhepaholainen pääsi yllättämään, tekstiä korjattu Digi- ja väestötietoviraston nimen osalta.

Vahvan tunnistautumisen viidakossa digitalisaation murroksessa

Kansalaiset saattavat kohta ruveta ärisemään ääneen, jos ei yhteiskunnassa ymmärretä tarkastella meneillään olevaa digiloikkaa ihmisten näkökulmasta. Jokainen puhaa tahollansa into piukeena omaa versiota digiloikasta. Ohjeet lätkäistään nettiin jonkun asiakaspalvelun puhelinnumeron kera ja sitten kuvitellaan, että kaikki meni hienosti. Mutta kun kaikki tekevät näitä uudistuksia samaan aikaan, niin se meneillään oleva yhteiskunnallinen muutos kaiken muun informaatiotulva keskellä on hirvittävä. Tuntuu kuin mikään ei enää toimisi kunnolla, eikä asioita enää tahdo saada hoidettua niinkuin ennen. – Joustavasti

Suomessa näitä vahvoja sähköisiä tunnistuspalveluita ovat lähinnä pankkien verkkopankkitunnukset, teleyritysten mobiilivarmenteet, sekä Digi- ja väestötietoviraston kansalaisvarmenne poliisin myöntämällä henkilökortilla. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa monenlainen asiointi on siirtynyt jo verkkoon ja asioiden turvalliseen hoitamiseen tarvitaan näitä palveluita. Maksutapahtumien yhteydessä pankkitunnukset ovat se itsestäänselvä vaihtoehto, mutta tämä on vain pieni osa siitä kokonaisuudesta, jossa tarvitaan turvallisia ja toimivia yhteyksiä.

Julkinen hallinto on tässä varsin isossa käyttäjän roolissa itse tuottaessaan palveluita kansalaisille, mutta myös yksityinen sektori on jo vahvasti linkittyneenä tähän myös mukaan muutoinkin kuin suoraan maksutapahtumien yhteydessä.

Kansalaisvarmenne on myös yksi vaihtoehto tunnistautua moniin palveluihin myös. Sitä käytetään kuitenkin varsin vähän. Väestöstä noin 1%:n verran käyttää tätä palvelumuotoa tunnistautumisessa. Sitä ylläpitää Digi- ja väestötietovirasto (DVV).

DVV on myös mukana kehitettämässä mm. riskienhallintaa, kuntien digiturvallisuutta ja digitaalisen infrastruktuurin suojaamista. Samalla on tarkoitus selvittää mahdollisuutta tarjota asiantuntijapalveluita koko laajaan julkiseen hallintoon.

Jos kansalaisilla on vaikea pysyä digiloikan kyydissä, niin samat ongelmat lienevät myös monissa virastoissa. On siinä varmasti urakkaa vielä pitkäksi aikaa niin pankeille, operaattoreille kuin myös Digi- ja väestötietovirasto koittaa opettaa kaikille ne digiloikan aakkoset päätellen monenlaisista kuulluista soraäänistä ja esiin nousseista ongelmista yhteiskunnassa.

Sähköistyvässä yhteiskunnassa suurimpia haasteita on se valtava informaatiotulva. Perinteiset paperille painetut opaskirjat nettiohjeiden rinnalle esimerkiksi voisi kummasti avittaa tämän loikan ottamista vähän sujuvammin.