Huoltovarmuuskeskus: Omistusrakenteet huoltovarmuusneuvoston agendalla

Huoltovarmuusneuvosto käsitteli kokouksessaan 16.12.2019 ulkomaisten investointien merkitystä kansallisen huoltovarmuuden turvaamiselle.

Ulkomaiset investoinnit ovat avoimen kansantalouden keskeinen ja välttämätön elementti. Valtioneuvoston huoltovarmuuspäätöksen (1048/2018) mukaisesti valtion tulee kuitenkin samalla varautua ennakoivasti huoltovarmuutta vaarantaviin omistusrakenteiden muutoksiin.

Huoltovarmuusneuvosto käsitteli kokouksessaan erityisesti EU- ja EFTA-alueen ulkopuolelta suuntautuvien investointien vaikutuksia. Yhteisellä tilannekuvalla omistusrakenteista ja niihin mahdollisesti liittyvistä riskeistä on korostuva merkitys kriittisen tuotannon, palvelujen ja infrastruktuurin turvaamisessa.

Vuoden 2020 aikana Huoltovarmuusneuvosto tulee keskittymään valtioneuvoston huoltovarmuuspäätöksen eri osa-alueisiin, esimerkiksi lääkehuoltoon ja logististen järjestelmien toimintakykyyn.

Valtioneuvoston nimittämän Huoltovarmuusneuvoston tehtävänä on mm. ylläpitää ja kehittää yhteyksiä keskeisimpiin yhteistyötahoihin, seurata huoltovarmuuden tilaa ja kehitystä sekä tehdä esityksiä toimenpiteistä.

Huoltovarmuuskeskus

Al Holin lapset ja kansan perusoikeudet

Vuoden 2019 yksi ehkä eniten tunteita herättänyt lausahdus julkisessa keskustelussa oli: “Lasten oikeudet menevät kaiken edelle”. Asia ei kuitenkaan ole millään lailla yksiselitteinen tai yksinkertainen.

Suomen perustuslaissa todetaan, että kaikki ihmiset Suomessa ovat yhdenvertaisia Suomen lain edessä ja, että ketään ei saa Suomessa asettaa eri asemaan ilman hyväksyttävää perustetta esim. iän perusteella. Suomalaisten perusoikeuksiin on perustuslakiin myös kirjattu, että kaikilla on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Siellä todetaan myös, että:

“Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.”

Suomen perustuslaista ei löydy mitään mainintaa siitä, että kansainväliset sopimukset menisivät juridisesti maamme perustuslain edelle.

Tästä näkökulmasta tarkasteltuna on vastuussa olevien viranomaisten rooli valvoa ja soveltaa lakien noudattamista Suomessa. Eduskunnan tehtävä on säätä lait tätä tarkoitusta varten. Laeilla varmistetaan kansalaisten perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen maassamme. Eduskunnan keskeinen tehtävä onkin kansan perusoikeuksista huolehtiminen. Tästä syystä kansa on heille sen mandaatin antanut edustaa kansalaisia heidän puolestaan yhteisiä asioita koskevassa päätöksenteossa.

Kun Suomi itsenäistyi reilut sata vuotta sitten oli edustuksellinen demokratia se luontevin valinta valtiojärjestykseen, koska luku- ja kirjoitustaito oli monella vielä suhteellisen alkeellisella tasolla. Itsenäistynyt valtio tarvitsi kuitenkin perustettaessa sen oman valtiojärjestyksen määrittämään ne ehdot, velvoitteet, oikeudet ja keinot, joilla yhteisiä asioita oli tarkoitus edistää maassamme. Sinne tuli myös kirjaukset siitä millä vapauksin kansaa edustavat henkilöt saavat toteuttaa niitä omia poliittisia haaveita eduskunnassa.

Joulun alla käytiin kiivasta julkista debattia Al Holin orpolasten tulevaisuudesta.

Jotkut olivat sitä mieltä, että lapset voisi jättää vankileireille ja jotkut olivat sitä mieltä, että kaikki leirin mahdolliset suomalaislapset äiteineen tulisi lennättää konsulikyydillä Suomeen. Julkisesta keskustelusta pyrittiin kuitenkin kokonaan häivyttämään Syyrian ja Irakin alueella tapahtunut kansanmurha ja muut hirvittävät sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan, joihin nämä äidit ovat mahdollisesti osallisia matkustettuaan vapaaehtoisesti alueelle terroristien riveihin.

Alueelle perustettu Kalifaatti väkivaltaisen ideologian siivittämänä toteutettiin valtaamalla suuret maa-alueet Syyrialta ja Irakilta sotilaallisin keinoin. Kyse ei siis ole mistään sattumanvaraisesti kohdennetusta terrori-iskusta vaan sotarikoksista. Vähimmillään nämä naiset ovat voineet olla osallisina alueella tapahtuneisiin hirmutekoihin levittämällä väkivalta-kultin propagandaa esim. somessa.
Tätä samaa esiintyy myös Suomessa. Tähän ei vaan ole isommin puututtu millään lailla. Ei ainakaan ole noussut julkisuuteen ensimmäistäkään tuomiota kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, jossa epäiltyinä olisi ääri-islamilaista väkivaltaa ihannoivan propagandan levittäjän asettamisesta vastuuseen.

Ei ole myöskään kuulunut mitään kannanottoja valtionjohdon suunnalta, että tällaiset mahdolliset Suomessa olemassa olevat propagandajärjestöt tulisi lakkauttaa, niinkuin toimittiin esim. PVL:n kohdalla. PVL:n kansallissosislistista propagandaa pidetään väkivaltaa ja vihaa lietsovana.

Onko kukaan kuullut, että Kansallissosialismin nimissä olisi 2000-luvulla syyllistytty kansanmurhaan, sotarikoksiin tai terrori-iskuihin laajemmin, tai ylipäätään? Europolin tekemistä raporteista käy ilmi, että äärioikeiston kontolla on parin vuoden takaa 1 kuolemaan johtanut terrori-isku Italiassa. Eniten on Europolin mukaan haaviin jäänyt äärioikeistolaisia lähinnä propagandan jakamisesta. Jihadistit sitävastoin näkyvät niissä rikostilastoissa olevan kärjessä kuolemaan johtaneissa terrori-iskuissa. (Vasemmisto on myös hyvin edustettuna näissä samaisissa rikostilastoissa.)

Moni voi pohtia, että miten tämä liittyy näihin Al Holin vankileirin lapsiin?

Nämä kaksi Suomeen pelastettua orpolasta ovat oppivelvollisia siinä missä muutkin suomalaislapset ja heitä koskee myös samat perustuslailliset perusoikeudet kuin kaikkia muitakin suomalaisia. He ovat todennäköisesti nähneet ja kokeneet elämänsä alkutaipaleella paljon raakuuksia ja julmuuksia. Lisäksi heille on voitu tuputtaa väkivalta-kultin propagandaa kasvatuksellisessa mielessä.
Vaikka kyse on hyvin pienistä lapsista, jättää tämä ikuiset jäljet sieluun. Se miten yhteiskunta kykenee kuntouttamaan ja auttamaan näitä lapsia osaksi yhteiskuntaa on oma lukunsa kokonaan.

Julkisessa keskustelussa on ollut esillä myös paljon asiantuntijalausuntoja, joissa on todettu vankileireillä olevien pienten lastenkin olevan kaikesta huolimatta tulevaisuudessa mahdollinen kansallinen turvallisuusuhka.

Aiotaanko nämä lapset nyt sitten kenties eristää muusta yhteiskunnasta kansalliseen turvallisuuteen liittyvien seikkojen takia? Onko tämä lapsen terveen kehityksen kannalta se oikea vaihtoehto? Vai tarjoutuiko näille kahdelle Suomeen tuodulle orvolle nyt mahdollisesti yhteiskunnan ylläpitämä ja valvottu loppuelämä jossain laitoksessa?

Jos nämä orpolapset laitetaan tavalliseen kouluun tulee asioita punnita heidän oman taustansa kautta.

Nämä lapset ovat todennäköiset kaksikielisiä. Mahdollista on myös, että osaavat pelkästään jotain arabiankieltä. Suomessa on lukuisissa kouluissa maahanmuuttajalapsia, joista monet ovat jo myös vaarassa radikalisoitua. Lisäksi Suomessa on olemassa erilaisia radikaaliryhmiä, jotka aktiivisesti rekrytoivat riveihinsä lisää jäseniä. Nuoret ovat helppo kohderyhmä.

Nämä orvot ovat kasvaneet hyvin radikaalissa ympäristössä. He ovat tottuneet siihen ja heille siinä voi olla myös sitä tuttuuden tunnetta kaikesta huolimatta. Jos ja kun nämä orvot laitetaan suomalaislasten joukkoon kouluihin normaalin kasvuympäristön saamiseksi, niin mihin he silloin siellä samaistuvat?

Näille lapsille soisi hyvän ja turvallisen kasvuympäristön ja tulevaisuuden. Turvallisuus kuuluu kuitenkin kaikille Suomessa. Tämä olisi kuulunut myös kaikille niille Kalifaatin terroristien murhaamille syyrialais- ja irakilaislapsille.

Näistäkin kahdesta orvosta voi kasvaa tulevia terroristeja, jos heitä ei kyetä asianmukaisesti auttamaan. Tällekin kehityskululle on paljon edellytyksiä olemassa yhteiskunnassa tällä hetkellä, kun propagandaa on niin helposti saatavilla. Mikään ei myöskään estä uutta sodan ja väkivallan aaltoa. Onhan joidenkin Al Holin leirin äitien julkisissa ulostuloissa kerrottu heidän haavelevan uudesta Kalifaatista.

Tämä väkivallan kierre ei lopu ennenkuin islamilaiselle väkivalta-kultille sanotaan tiukka “ei”. Tähän olisi suotavaa saada myös valtion johdolta se poliittinen linjaus.

Ei voida sivuuttaa koko kansakunnan perusoikeuksia turvallisuuteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen poliittisten irtopisteiden toivossa hyve-ihmisinä poseeraamalla ja hyväksymällä siinä samalla väkivaltainen islam-kultti liian lepsulla ja sinisilmäisenä suhtautumisella asiaan.
Lisäksi tulee muistaa, että koko tämä soppa sai alkunsa vuonna 2015 syksyllä, kun maahan marssi tulemaan yli 30.000 muukalaista. Silloinkin vedottiin valtion johdon suunnalta niihin kansainvälisiin sopimuksiin: “Eihän me voida, koska EU”, jne. Saatiin siinä samalla aimo annos väkivaltaista islam-kulttia ihannoivaa populaa väestön sekaan rekrytoimaan helppoja uhreja riveihinsä.

Jos Suomessa ei olisi väkivaltaista islam-kulttia rehottamassa valtoimenaan ympäriinsä siellä täällä, niin Al Holin orvot saattaisivat saada hieman paremman mahdollisuuden normaaliin elämään, ja ylipäätään tulevaisuuteen. Nyt nämä lapset edustavat lähinnä kansallista turvallisuusriskiä, koska valtion johto ei ole kyennyt tekemään mitään konkreettista tämän islamilaisen radikalismin kitkemiseksi maastamme.

Ei varmaan enää jatkossa kannata yrittää laittaa kaikkea ikävää äärioikeiston piikkiin? Tuskin enää uppoaa selityksenä muualle kuin hyvinä ihmisinä itseään pitävien kuplan sisälle?

Kaakkois-Suomen rajavartiosto valmistautuu vuodenvaihteen rajanylitysliikenteeseen

Vuodenvaihteen rajanylitysliikenne on ollut perinteisesti yksi vuoden vilkkaimmista ajankohdista Kaakkois-Suomen rajavartioston rajanylityspaikoilla. Rajavartioston arvion mukaan rajanylitysliikenne vilkastuu jo 27.12.–29.12.2019 viikonloppuna, jolloin Suomeen lomalle ja jouluostoksille saapuvien venäläismatkailijoiden odotetaan saapuvan rajanylityspaikoille aamupäivästä alkaen.

Vuodenvaihteessa vilkkain ajanjakso on arvion mukaan Venäjältä Suomeen saapuvassa rajanylitysliikenteessä 3.–5.1., jolloin lomamatkalaisten lisäksi saapuu turisteja myös alennusmyynteihin. Suomesta Venäjälle lähtevässä liikenteessä vilkkain ajanjakso on arvion mukaan 11.–12.1.2019. Rajavartiosto on arvioinut vuodenvaihteen ruuhkahuippujen ajoittumista ja volyymeja yhteistyössä Suomen Tullin ja Venäjän raja- sekä tulliviranomaisen kanssa. Rajavartiosto valmistautuu rajanylitysliikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden takaamiseen käyttämällä henkilöstöään mahdollisimman joustavasti arvioitujen liikennehuippujen mukaisesti. Viime vuodenvaihteen vilkkaimpana vuorokautena 3.1.2019 rajanylityksiä kirjattiin Kaakkois-Suomen rajavartioston rajanylityspaikoilla hieman yli 35 000 kappaletta. Kaakkois-Suomen rajavartiosto arvioi vuodenvaihteen liikenteen kasvavan viime vuodenvaihteeseen verrattuna n. 5–10 %.

Vuonna 2019 rajanylitysliikenne on ollut Kaakkois-Suomen rajavartioston osalta kasvussa. Kasvua vuoteen 2018 verrattuna on ollut hieman yli 7 %. Määrällisesti eniten rajanylitysliikennettä on ollut Nuijamaan rajanylityspaikalla. Matkustajista viisumivelvollisia on ollut lähes 80 %. Vuodenvaihteessa viisumivelvollisten määrä tulee olemaan yksittäisten vuorokausien aikana jopa yli 90 %, mikä asettaa rajanylityspaikkojen rajatarkastuskapasiteetin hetkellisesti koetukselle. Rajanylittäjiä kehotetaan noudattamaan tarkoin rajanylityspaikkojen alueella olevia opasteita ja liikennesääntöjä rajanylityspaikoilla työskentelevien henkilöiden työturvallisuuden varmistamiseksi. Rajavartiosto tiedottaa matkustajiaan vuodenvaihteen rajanylitysliikenteestä Twitterissä tunnuksellaan @kaakkoisraja.

Uusi asetus ja harjoitusohje selkeyttävät ulkoisten pelastussuunnitelmien valmistelua ja harjoittelua

Sisäministeriön uusi asetus ulkoisista pelastussuunnitelmista säätää pelastuslaitoksen velvollisuudesta laatia ulkoinen pelastussuunnitelma yhdessä toiminnanharjoittajien kanssa erityistä vaaraa aiheuttavista kohteista, jotka on määritelty pelastuslaissa.

Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi suuret kemikaalituotantolaitokset, ydinvoimalaitokset ja kaivannaisjätealueet. Suomessa on noin 200 kohdetta, joissa on velvoite laatia ulkoinen pelastussuunnitelma ja harjoitella säännöllisesti.

Pelastussuunnitelman tarkoituksena on ohjata toimintaa mahdollisessa suuronnettomuustilanteessa. Asetuksen taustalla ovat vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyä sekä kaivannaisjätteitä koskevat direktiivit. Direktiivien mukaan pelastussuunnitelma pitää päivittää ja harjoitella kolmen vuoden välein.

Lisäksi direktiivit ohjeistavat, että pelastussuunnitelmien valmistelussa on kuultava mahdollisen suuronnettomuuden vaikutusalueella asuvia ja oleskelevia ihmisiä. Käytännössä pelastuslaitos tekee yhdessä toiminnanharjoittajan kanssa pelastussuunnitelmasta yleisötiedotteen pelastuslaitoksen verkkosivuille. Yleisötiedote jaetaan suuronnettomuuden vaikutusalueelle vähintään viiden vuoden välein.

Uusi asetus ei vaikuta voimassaolevien pelastussuunnitelmien sisältöihin tai niiden päivittämisen määräväleihin.

Asetus tulee voimaan 1.1.2020 ja korvaa aiemman asetuksen erityistä vaaraa aiheuttavista kohteista. Uudistuksen tarkoituksena on ollut selkeyttää asetusta sekä pelastuslaitosten, valvontaviranomaisten ja toiminnanharjoittajien vastuita.

Asetuksen tueksi tehty harjoitusohje on ensimmäinen laatuaan

Sisäministeriö on julkaissut asetuksen tueksi harjoitusohjeen. Ohjeessa määritellään muun muassa suuronnettomuusharjoituksen vähimmäisvaatimukset, ehdotetaan erilaisia harjoitusmuotoja ja ohjeistetaan harjoituksen jälkeisen palautetilaisuuden järjestämisestä.
Harjoitusohjeella pyritään yhdenmukaistamaan pelastuslaitosten harjoitustoimintaa sekä Aluehallintovirastojen harjoituksia koskevia valvontakriteerejä.

50 VUOTTA SITTEN: Ensimmäiset huumekoirat luovutetaan Tullin käyttöön

Syksyn 1969 Tullin ensimmäiset neljä huumekoiraa ohjaajineen olivat viettäneet kurssilla Opaskoirakoululla. Joulukuun puoliväliin asti koirat olivat virallisesti olleet Sotainvalidien Veljesliiton Opaskoirakoulun omaisuutta. Sen ja Tullin välisen sopimuksen mukaan koirat oli vielä arvioitava ennen niiden luovuttamista ja käyttöönottoa. Joulukuussa koirat ja niiden osaamisen kävi arvioimassa Ruotsin armeijan koirakoulun asiantuntija. Luovuttamisesta päätettiin järjestää julkinen tilaisuus 17. joulukuuta 1969.

Paikalle oli kutsuttu viranomaisia ja tiedotusvälineitä. Vieraiden katsellessa koirat etsivät huumausaineita autosta, radion ja kynttilänjalan sisältä sekä sohvan toppauksista. Sanomalehdistö huomioi koirat näyttävästi. Kirjoitusten sävy oli positiivinen. Helsingin Sanomat korosti koirien yllätyksellistä roolia, nämä kun saattoivat ”ilmestyä jäljittämään missä tahansa”. Uusi Suomi-lehti painotti koiranohjaajien merkitystä: huumekoira ei kyennyt työskentelemään oma-aloitteisesti, vaan tarvitsi ”esimiehen”, joka määräsi, mitä piti tehdä ja milloin. Kaikki haastatellut tahtoivat oikoa sen julkisuudessa levinneen väärinkäsityksen, että koirat olisivat riippuvaisia huumausaineista.

Paikalla oli myös poliisin edustajia. Helsingin huumepoliisin tuolloinen päällikkö kertoi lehdistölle, että poliisin huumekoiran koulutus oli edelleen kesken, eikä etsintöjä sen avulla ollut vielä tehty. Tullin huumekoira Eri oli jo lokakuussa ehtinyt tekemään löydön tarkastettavasta rahtilaivasta.

Vaaleat labradorinnoutajat Eka ja Eri sijoitettiin Helsingin tullikamariin, jossa niiden ohjaajat Guy Grönvall ja Taisto Virkonmaa työskentelivät. Pääkaupunkiseudun lisäksi Helsingin koirakot liikkuivat laajalla alueella, kuten esimerkiksi Vaalimaan tulliasemalla. Musta uros Jopi siirtyi Edvin Ylilääkkölän  kanssa Tornioon. Musta labradornarttu Luija ja sen ohjaaja Pekka Niemi siirtyivät virkapaikalleen Turkuun, jossa heidän työnään oli valvoa varsinkin Lounais-Suomen vilkkaita satamia. Luovutusta seuraavana päivänä Turussa järjestettiin erillinen julkinen tilaisuus, jossa Luija ja Pekka antoivat työnäytöksen kirpeässä pakkassäässä. Turun Sanomat oli paikalla, kun Luija löysi autosta hasispaketin.

Monet median edustajat olivat kiinnittäneet huomiota koirien kalliiseen hankintahintaan, joka oli 2 500 markkaa koiralta. Turun tilaisuudessa Pekka Niemi korosti, että, jos otettiin huomioon koirien 7–8 vuoden käyttöikä, hinta ei ollut millään tapaa kohtuuton. Nykyrahassa yhden koulutetun tullikoiran hankintahinta olisi ollut noin 3 800 euroa.

Tästä päivästä alkoi 50 vuoden menestystarina, jolle ei näy loppua.

Tulli

Poliisin rooli ja varautuminen Al-Holin leiriltä mahdollisesti palaaviin suomalaisiin liittyen

Poliisihallitus: Julkisuudessa on käyty viime aikoina runsaasti keskustelua Al-Holin leirillä Syyriassa olevien henkilöiden mahdollisesta palauttamisesta ja palaamisesta Suomeen sekä asian vaikutuksista sisäiseen turvallisuuteen. Poliisi kertoo tällä tiedotteella roolistaan ja varautumisestaan asiaan.

Poliisi ei ole palauttamisasiassa päätöksentekoviranomainen. Suomalaisten avustamiseen ulkomailla ja mahdolliseen Suomeen kotiuttamiseen liittyvissä asioissa toimivaltainen viranomainen on ulkoministeriö, joka vastaa myös näihin asioihin liittyvästä tiedottamisesta. Poliisin päävastuu asiassa on huolehtia yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta Suomessa sekä tehdä esitutkintalain mukainen esiselvitys palaajien osalta.

Sisäisen turvallisuuden osalta viranomaiset ovat varautuneet tilanteeseen ja asiassa tehdään tiivistä moniammatillista viranomaisyhteistyötä, mutta suunnitelmia ei voi avata tarkemmin turvallisuussyistä.

‒Poliisi on yksi monista toimijoista palaajia koskevassa kokonaisuudessa. Palaavien tarpeet ovat pitkälti muiden viranomaisten ja toimijoiden tukeen liittyviä. Viranomaiset arvioivat jokaisen palaajan kohdalla henkilön tukitarpeet yksilökohtaisesti. Samalla tavoin jokaisen henkilön kohdalla turvallisuuteen liittyvät näkökohdat arvioidaan erikseen. Poliisi toimii resurssiensa puitteissa ja yhdessä muiden toimijoiden kanssa, kertoo poliisitarkastaja Sami Ryhänen Poliisihallituksesta.

Pitkäjänteistä ja suunnitelmallista moniviranomaisyhteistyötä

Poliisin ennalta estävään toimintaan ja käytännön työhön kuuluu kiinteästi moniviranomaisyhteistyö, mm. ankkuritoiminta, joka on poliisille arkipäivää. Ankkuritoiminta kohdistuu varhaisessa vaiheessa nuorten hyvinvoinnin edistämiseen ja rikosten ennalta ehkäisemiseen. Poliisin yhteistyökumppaneita sekä valtakunnallisesti että paikallisesti ovat mm. sosiaali- ja terveysviranomaiset, koulu- ja nuorisotoimi, varhaiskasvatus sekä uskonnolliset yhteisöt. Yhtälailla poliisi tekee yhteistyötä erilaisten järjestöjen ja yhteisöjen sekä alueiden asukkaiden kanssa.

‒Mikäli henkilöitä palaa Suomeen, asia tulee vaatimaan vuosien pitkäjänteistä ja suunnitelmallista moniviranomaisyhteistyötä riittävillä viranomaisten resursseilla, Ryhänen painottaa.

Poliisi ei voi kommentoida medialle yksittäisten perheiden asioita tai sitä, mihin mahdolliset palaajat sijoittuisivat palatessaan Suomessa asumaan. Viranomaisten yhteisenä tavoitteena on tässä tilanteessa turvata lasten etu ja yksityisyys, jotta he voivat sopeutua elämään Suomessa.

‒Onnistunut sopeutuminen yhteiskuntaan on koko yhteiskunnan etujen mukaista, poliisitarkastaja Ryhänen toteaa.

Poliisi seuraa jatkuvasti turvallisuuden tilannekuvaa

Poliisi seuraa jatkuvasti turvallisuuden tilannekuvaa. Poliisilla ei ole tiedossa mahdollisiin palaajiin liittyvää akuuttia turvallisuusuhkaa. Terrorismiin liittyvästä uhka-arviosta vastaa Suojelupoliisi.

‒Poliisihallinnossa on vakiintuneet toimintamallit terrorismintorjunnassa ja huolta aiheuttavien henkilöiden suhteen. Suojelupoliisi, Keskusrikospoliisi ja paikallispoliisi tekevät jatkuvaa ja kiinteää yhteistyötä. Emme ole siinä mielessä uuden äärellä. Suojelupoliisi, Keskusrikospoliisi ja paikallispoliisi tekevät terrorismin torjunnan kohdehenkilöiden seurannassa tiivistä yhteistyötä ja tekevät kaikkensa erilaisten uhkien torjumiseksi. Avoimissa yhteiskunnissa ja resurssien puitteissa viranomaisten keinot ihmisten valvontaan ovat kuitenkin luonnollisesti rajalliset, sanoo poliisitarkastaja Ryhänen.

Poliisin tekniset ja taktiset menetelmät ovat salassa pidettäviä, eikä niitä ole mahdollista avata julkisuudessa vaarantamatta viranomaisten toiminnan edellytyksiä.

Jokaisesta palaajasta tehdään esiselvitys

Keskusrikospoliisi tekee jokaisesta Al-Holin leiriltä palaavasta suomalaisesta esitutkintalain mukaisen esiselvityksen. Tapauskohtaisessa selvityksessä kartoitetaan palaajan roolia mahdollisessa esitutkinnassa, eli olisiko henkilön asema rikosprosessissa todistaja, asianomistaja, eli rikoksen uhri vai rikoksesta epäilty.

Esiselvityksen jälkeen mahdollisesta esitutkinnan aloittamisesta neuvotellaan valtakunnansyyttäjän toimiston kanssa. Tämä on vakiintunut käytäntö niissä tilanteissa, joissa epäilty rikos olisi tapahtunut ulkomailla.

‒Sellaisten epäiltyjen rikosten tutkinta, jotka ovat tapahtuneet ulkomailla, on usein haastavaa. Näyttökynnys on sama kuin Suomessa tapahtuneissa rikoksissa, toteaa rikosylikomisario Mika Ihaksinen Keskusrikospoliisista.

Perusteet henkilöiden kiinniottamiselle on määritelty tarkoin laissa. Poliisilla on oikeus ottaa henkilö kiinni rikoksesta epäiltynä esitutkintalain ja pakkokeinolain asettamien edellytysten täyttyessä.

Viranomaiset jatkavat valmistelua suomalaislasten kotiuttamiseksi

Ulkoministeriö jatkaa valmisteluja al-Holin leirillä olevien suomalaisten lasten avustamiseksi ulkoministerin erityisedustajan johdolla. Lasten turvallisuuden takaamiseksi ulkoministeriö tiedottaa asiasta vasta tilanteessa, jossa suomalaiset lapset ovat suomalaisten viranomaisten hallussa.

Turvallisuustilanne Koillis-Syyriassa ja al-Holin leirillä on epävarma. Erityisesti leirillä olevien lasten humanitaarinen tilanne on kestämätön. Viranomaistoiminta perustuu oikeusvaltioperiaatteeseen, Suomen perustuslakiin, lainsäädäntöön ja Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin.

Suomalaisten avustamiseen ulkomailla ja mahdolliseen Suomeen kotiuttamiseen liittyvissä asioissa toimivaltainen viranomainen on ulkoministeriö. Ulkoministeri on nimittänyt erityisedustajan tekemään ratkaisut mahdollisesta kotiuttamisesta Suomen lainsäädännön nojalla. Nämä viranomaisen ratkaisut perustuvat tapauskohtaiseen, yksilölliseen harkintaan. Tässä harkinnassa otetaan huomioon turvallisuus Suomessa.

Poliisin selvitys: Maalittaminen vaikuttaa henkilöstön hyvinvointiin ja jaksamiseen, mutta ei päätöksentekoon

Poliisihallitus toteutti lokakuussa 2019 poliisin henkilöstölle maalittamisilmiöön liittyvän kyselyn, jonka tarkoituksena oli kartoittaa poliisin henkilöstöön kohdistuvan maalittamisen yleisyyttä, ilmenemistapoja, seurauksia sekä yleisesti henkilöstön suhtautumista ilmiöön. Kyselyyn vastasi 834 henkilöä, 8,2 prosenttia koko henkilöstöstä. Vastanneista 61 prosenttia työskenteli pääasiallisesti rikostorjunnan tai hälytys- ja valvontatoiminnan tehtävissä.

Kyselyn perusteella lähes 89 prosenttia vastaajista pitää poliisiin kohdistuvaa maalittamista ongelmana. 258 vastaajaa (n. 31%) oli viimeisen kolmen vuoden aikana henkilökohtaisesti kohdannut maalittamista ja noin puolet vastaajista (n. 48%) oli havainnut oman yksikön henkilöstöön kohdistuvaa maalittamista.

‒Selvitys on vahvistanut sitä käsitystä, että poliisiin kohdistuva maalittaminen on vakava ongelma, johon tulee puuttua kaikin käytössä olevin keinoin. Henkilöstö on meidän tärkein voimavaramme, jonka jaksamisesta täytyy pystyä huolehtimaan asianmukaisesti, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen sanoo.

Oikeus kritisoida viranomaista kuuluu demokratiaan

Selvityksessä maalittaminen kuvattiin tarkoituksena pyrkiä luomaan epäedullista kuvaa poliisista hallinnossa työskentelevien työ- tai yksityiselämään liittyviä tietoja kaivamalla ja niitä eri yhteyksiin asettamalla, vääristelemällä tai valheellista tietoa levittämällä.

Maalittaminen voi tapahtua myös suorana tai epäsuorana uhkailuna taikka sinänsä laillisten oikeussuojakeinojen käyttönä haittaamis- ja häirintätarkoituksessa selvästi yli sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Toiminnan tavoitteena voi olla painostaminen luopumaan virkatoimesta tai ryhtymään painostettuun virkatoimeen. Sen sijaan maalittamista eivät ole viranomaisen arvostelu, yksittäinen virkatoimen arvostelu tai kansalaisten tavanomainen oikeussuojakeinojen käyttäminen.

‒Demokratiaan kuuluu oikeus kritisoida viranomaisen toimintaa, ja siitä maalittamisessa ei ole kysymys. Maalittamisella pyritään vaikuttamaan epäasiallisin keinoin viranomaisen toimintaan, nakertamaan luottamusta viranomaisiin ja sitä kautta vaikuttamaan koko yhteiskuntaan ja oikeusjärjestelmään. Tällöin maalittaminen koskee jokaista, Kolehmainen toteaa.

Kolehmaisen mukaan maalittamisen eri ilmenemismuodot otetaan poliisissa vakavasti ja niihin puututaan lainsäädännön mahdollistamin keinoin.

Kyselyn perusteella moni poliisissa työskentelevä katsoo, että työnantajan tulisi pystyä nykyistä useammin viemään asiaa eteenpäin yksittäisen virkamiehen sijasta, mutta lainsäädäntö ei sitä tällä hetkellä mahdollista. Poliisihallitus on kesällä 2019 yhdessä Valtakunnansyyttäjänviraston ja käräjäoikeuksien laamannien kanssa esittänyt oikeusministeriölle lainsäädännön muutostarpeita maalittamiseen puuttumiseksi ja sen torjumiseksi.

‒Poliisin ammattia osittain leimaa edelleen se ajatus, että tietyt asiat vain kuuluvat siihen ja ne on hyväksyttävä. Näin ei voi olla. Virkamiehen kunniaa ja oikeutta elää rauhassa on suojattava riittävästi. Oikeusturva ei rikosnimikkeiden tai rikostutkinnan kannalta arvioituna voi olla myöskään huonompi kuin muilla kansalaisilla. Itse asiassa sen pitäisi olla päinvastoin parempi, koska poliisilla on toimintapakko. Poliisin tulee siis toimia, liittyy virkatehtävään malittamisuhkaa tai ei, Kolehmainen sanoo.

Halventamista, mustamaalaamista ja uhkailua poliisitoiminnan kohteilta

Kyselyssä yleisimpiä poliisin henkilöstön maalittamisen tekotapoja olivat halventaminen ja mustamaalaaminen sekä suora tai epäsuora uhkailu.

Muita maalittamisen keinoja olivat mm. internetin hyödyntäminen sekä sinänsä laillisten oikeussuojakeinojen käyttö, mikä selvästi ylitti hyväksyttävyyden rajat. Kyselyssä tuotiin esiin myös virkamiesten läheisiin kohdistunutta maalittamista. Useimmiten maalittamisen taustalla oli ollut poliisitoiminnan kohde.

Seurauksina julkisten työtehtävien ja keskustelunaiheiden välttämistä

Poliisihallituksen kyselyn mukaan maalittamisen merkittävin vaikutus kohteelle oli vaikutus omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Maalittaminen oli myös johtanut käyttäytymisen muuttamiseen sosiaalisessa mediassa, sekä turvallisuustoimien lisäämiseen tai ainakin niiden harkintaan. Kolmanneksi merkittävin haittavaikutus kohdistui läheisten hyvinvointiin ja jaksamiseen.

Noin joka kymmenes ilmoitti välttävänsä työtehtäviä, joissa on riski joutua maalittamisen kohteeksi, esimerkiksi julkisia työtehtäviä tai keskustelua herättäviä aiheita.

‒ Hyvänä uutisena on pidettävä sitä, että maalittamisella on kuitenkin päästy vain äärimmäisen harvoin siihen tavoitteeseen, mihin sillä usein pyritään eli vaikuttamaan viranomaisen päätöksentekoon ja toimiin.

Seurauksina oli kuitenkin myös vakavia piirteitä, sillä kaikista kyselyyn vastanneista 13 prosenttia oli harkinnut ammatinvaihtoa maalittamisen takia. Maalittamista itse kohdanneista ammatinvaihtoa oli harkinnut vieläkin suurempi joukko, jopa lähes joka viides (18%). Noin kymmenen vastaajaa ilmoitti vaihtaneensa työtehtäviä maalittamisen takia.

Vain pieni osa vastaajista kertoi, että maalittamista oli käsitelty esitutkinnassa. Kolmasosa vastaajista ei halunnut viedä asiaa rikosprosessiiin lisääntyvän maalittamisen uhkan takia. Rikosprosessin keinoja pidettiin riittämättöminä ja kolmanneksen mielestä organisaation olisi pitänyt viedä asiaa eteenpäin yksittäisen virkamiehen sijasta.

Vajaa kolmannes vastaajista ei pitänytkään työnantajan toimia maalittamistapauksissa riittävinä. Kehittämistarpeina tuotiin esiin mm. työntekijän tukeminen, poliisin identiteetin suojaaminen, lainsäädännön muutostarpeet ja ohjeistuksen lisääminen.

Poliisihallitus on jo ennen kyselyä ryhtynyt laatimaan poliisiyksiköille yhtenäistä ohjeistusta maalittamiseen liittyviin toimiin ja ennalta estämiseen. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mukaan ohjeistuksessa tullaan huomioimaan kyselyssä esiin tulleita tarpeita ja ehdotuksia

‒ Suomalainen poliisi toimii epämiellyttävissäkin tilanteissa luottamuksensa arvoisesti. Yhteiskunnan ei kuitenkaan tule lähteä siitä, että poliisin tulee jo kaikilta muiltakin osin vaativan ammattinsa lisäksi sietää mitä tahansa, Seppo Kolehmainen toteaa.

Kysely toteutettiin lokakuussa 2019 kahden viikon ajanjaksolla poliisin koko henkilöstölle. Kyselyssä kysyttiin kokemuksia viimeisen kolmen vuoden ajalta. Kyselyyn vastattiin anonyymisti. Vastaajia oli kaikista poliisin yksiköistä.

Hallitus huolissaan muutaman potentiaalisen terroristin ihmisoikeuksista Al-Holin leirillä

Miksi Suomessa pallotellaan ajatuksella väkivaltaista tappajakuluttia ihannoivien aikuisten lennättämisestä Suomeen oikein verovaroin?

Miksi Suomessa halutaan vaarantaa yli 5:n miljoonan ihmisen turvallisuus? Jos ymmärryksen puute asiaan liittyvistä esitetyistä faktoista ja realiteeteista hallituksessa on niin totaalinen kuin mitä nyt julkiset ulostulot asiasta antavat ymmärtää, niin olisiko silloin syytä harkita mielentilatutkimusta valtioneuvoston ministereille?

Poliittisen “itsemurhan” voi tehdä monellakin tavalla, mutta tarviiko siinä samalla uhrata kansallinen turvallisuus?

Kalifaatin synnystä, jesidien kansanmurhasta, sotarikoksista, raakuuksista ja Al-Holista, sekä leirin vangeista laajemmin:

Iltalehti
HS
IS
NS

Al Holin leirin ISIS-taistelijat

Miksi YK ja kansainvälinen yhteisö eivät tue kurdeja, jotta Al-Holin leirillä olevat ISIS:n kannattajat ja taistelijat saataisiin asianmukaisesti saatetuksi kansainvälisen tuomioistuimen eteen?

Kaikkien kyseisessä terroristijärjestössä mukana olleiden sylliistyminen sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan tulee selvittää ja punnita teon törkeyden mukaan niinkuin kansainvälisessä rikosoikeudessa on ollut tapana tehdä. On ihan turha koittaa valkopestä terroristijärjestön riveihin kuuluneiden mahdollista syyllistymistä erilaisiin sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan lehdistön välityksellä. Tätä mediateatteria ja vastuun pakoilua on nyt tarjoiltu kansalaisille ympäri maailman jo ihan riittävän paljon.

Jos kerran ISIS:n tavoitteena on ollut perustaa itselleen oma valtio, Kalifaatti minkä tahansa valtion alueelle, niinkuin nyt näkyy olleen tavoitteet esim. Syyriassa ja Irakissa, niin se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan yhden militantit ryhmän tietoista toimintaa vallata väkivaltaisesti ja asein itselleen maa-alueita rikollisin menetelmin. Tässä kontekstissa kyse on siis sotarikoksista.

Al-Holin leirin humanitäärinen kriisi on todellinen ja siihen voidaan tuoda helpotusta tukemalla alueen kurdeja, jotka valvovat leiriä. Samalla olisi syytä selvittää kykenevätkö kurdit omatoimisesti selviytymään rikollisten saattamisesta vastuuseen, vai pitäisikö kansainvälisen yhteisön ja YK:n tukea heitä myös tässä, humanitäärisen avun antamisen lisäksi.

Ihmisoikeuksien myötä seuraa aina myös velvollisuuksia ja vastuita, ja on moraalitonta taivutella näitä poliittisina keppihevosina omien agendojen edistämiseksi. Nyt julkisuudessa käyty skandaalin käryinen keskustelu ulkoministeriön salaisten viritelmien osalta terroristien tuomiseksi Suomeen, joihin tuntuu sekaantuneen koko maan virkakoneisto muodossa tai toisessa on antanut sen kuvan, että tässä oltaisiin nyt tarjoamassa mahdollisille rikollisille jotain “vapaudu vankilasta ja vastuusta”-korttia.

Sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan voi syyllistyä yhtälailla mies tai nainen, isä tai äiti. Jopa lapsi. Eri asia kokonaan on, voiko ja pitääkö lapsi tästä asettaa vastuuseen ja tuomita?