Vastuu yhteiskunnasta kuuluu valtiolle

Pääministeri Sanna Marin peräänkuulutti taas sitä yhteiskuntavastuuta yrityksiltä. Tällä kertaa itkuvirttä ja moraaliposeerausta väännettiin Twitterissä:
”Miksi kysyn yritysten yhteiskuntavastuun perään? Koska tilanne on vakava, emmekä selviä kriisistä vain valtion voimin. Tarvitsemme kaikilta vastuullisuutta. Inhimillisyyttä ja yhteishenkeä ihan jokaiselta.”

Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi nostaa kissan pöydälle kysymällä valtion oman roolin perään vastuun kantajana.

Yrittämisen edellytysten parantaminen olisi sitä todellista yhteiskuntavastuuta ja se rooli on annettu valtiolle. Perustuslaissa on kirjattuna, että julkinen valta on velvollinen turvaamaan koko kansan perusoikeudet. Tämä sisältää myös elinkeinon harjoittamisen vapauden ja omaisuuden suojan. Väittämä, että yhteiskuntavastuun rooli yhtäkkiä olisi yksitysen sektorin pyhä velvollisuus on vain heikosti naamioitu yritys pääministeriltä päästä yhä vaan syvemmälle yrittäjien taskuille. Pääministeri itse myöntää twiitissään, että tiukilla ollaan mutta siitä huolimatta pidetään edelleen tiukasti kiinni hallitusohjelmasta ja monista siihen kirjatuista hintavista rahareijistä vaan koska ideologia niin sanelee.

Sen lisäksi se valtiollinen yritysten ”tukeminen” kotonakriisin alla on myös aika paksu väite, kun suurin osa tukitoimista on yrityksille myönnettyä tukea takaisin maksettavan lainan muodossa apuna akuutteihin maksuvaikeuksiin.

Jos kerran tilanne on niin paha kuin mitä pääministeri Sanna Marin itse twiitistä väittää, niin silloin pitää ensintilassa lopettaa se rahan lappaaminen Brysseliin ja samalla pistää hallitusohjelma uusiksi ja priorisoida menot olemassaolevien tulojen mukaan perusoikeudet ja kansakunnan huoltovarmuus edellä. Tämä siksi, että valtion ainut todellinen olemassa olon syy on Suomen kansan perusoikeuksien ja huoltovarmuuden turvaaminen Suomen maaperällä. – Perustuslaillinen mandaattimme ja velvoite ulottuu tältä osin vain Suomen ulkorajoille asti.

Valtio on olemassa omaa kansaa varten, eikä päinvastoin. Valtiota ei ole perustettu koneistoksi imeä verotuksen turvin kansalaiset viimeistä palkansaajaa ja yritystä myöten kuiviin, vaan jotta vallassa olevat hallitsijat (valtioneuvosto) voisivat törsätä rahoja surutta ja sumeilematta ympäri maailman itselleen mainetta ja statusta kasvattaakseen suuren maailman estradeilla.

Yhteen hiileen voidaan ruveta puhaltamaan heti kun tämä seikka valkenee Valtioneuvoston ministereille.

Hallituksen touhu tuntuu jo täyttävän maanpetoksen tunnusmerkit – eikö kukaan välitä?

Olemme saaneet kuunneella EU-komission ehdottaman elvytyspaketin tiimoilta toinen toistaan paksumpia valheita ja selittelyjä hallituksen taholta jo useamman kuukauden ajan. Koko pakettia ei ole edes vielä hyväksytty Suomen eduskunnassa ja silti hallitus esittää julkisuudessa jo siitä varoja käytettäväksi tuleviin erilaisiin investointeihin.

Mihin katosi maamme valtiojärjestyksen eduskunnalle suoma oikeus yhdessä äänestää asiasta?

Meille on lisäksi koitettu väittää, että EU:n artikla 122 joka kattaa odottamattomat onnettomuudet kuten luonnonkatastrofit olisi jotenkin peruste koronasta johtuvien kulujen kattamiseksi elvytyspaketeilla ja, että elvytyspaketti näin täyttäisi EU:n perussopimukset. Kehoitukset sijoittaa vihreään teknologiaan tai digitalisaatioon ei kuitenkaan kata koronapandemian aiheuttamia kuluja eri maiden terveydenhoidolle.

Tätä apuahan kyseltiin mm. Italiasta jo alkukeväästä kun eivät esim. tahtoneet saada niitä suojavarusteita mistään, ennenkuin sulkujen vaikutuksista talouteen oli mitään käsitystä. Sitäpaitsi ihmisiin kohdistunut koronapandemia ei ole rinnastettavissa luonnonkatastrofeihin, koska tähän voidaan varautua ennakolta. Aila-myrskyn tapaisiin myrskytuhoihn ei sitävastoin niinkään voi.

Meillä on Suomessa THL, EU:ssa ECDC ja maailmalla WHO, jotka ovat vuosikymmeniä seuranneet tämän tyyppisiä asioita ja varoittaneet jo usean vuoden ajan olemassa olevasta uhkasta ja, että kannattaisi varautua. Sipilän hallituksen Turvallisuusstrategiassa löytyy tästäkin pieni maininta. Lisäksi silloin tehtiin myös se WHO:n auditointi terveydenhoitojärjestelmäämme, jossa pandemiaan varautuminen myös nousi esiin.

Onhan lisäksi pandemioiden osalta varauduttu eläin- ja kasvitautien osalta mm. pistämällä siipikarja sisätiloihin keväällä muuttolintujen saapumisen ajaksi, etteivät saisi lintuinfluenssaa.  On myös toimittu kasvitautien osalta, kun kiellettiin jokin aika sitten hedelmien maahantuonti ilman tautivapaaksi todettua sertifikaattia. Miten ihmeessä näiden pandemioiden kohdalla ei olla huudeltu jonkun elvytyspakettien perään?

Meille on myös monen ministerin suulla vakuutettu, että maksamalla 6 miljardia tienaamme 3 miljardia, kun saamme omistamme takaisin 3 miljardia. Jopa alakoululainen ymmärtää, että tuo on vale. Miksi hallitusvastuussa olevat ministerit saavat toimia näin? Eikö kaikkia kansanedustajia enää velvoita yhteisesti se perustuslain pykälä, että pitää puhua totta ja noudattaa perustuslakia?

Maanpetosrikoksesta todetaan Suomen rikoslaissa Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen osalta, että ”joka tarkoituksenaan.. vieraan valtion.. taloudellisen painostuksen tai tuen avulla
1) saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,

3) muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta

tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.”

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmasta löytyvät oheiset kirjaukset, jotka osoittavat että tässä ollaan ihan tietoisesti valmiita muuttamaan EU:n perussopimuksia edistämällä määräenemmistöpäätöksiä. Lisäksi on ilmeisesti tarkoitus luopua Suomen budjettisuvereniteetista, kun kerran halutaan myös edistää unionin varainhankintaa.  Näistäkin asioista on jo puhuttu myös ihan julkisuudessa astikin hallituksen suulla nyt tämän nk. korona-elvytyspaketin yhteydessä.

Ongelma vaan on siinä, että hallitusohjelman kirjaukset on tehty paljon ennen koko koronapandemiaa. Eli hallituksen todellinen tatkoitus on ilmeisesti alusta pitäenkin ollut Suomen itsenäisyydestä luopuminen ja EU-liittovaltion edistäminen. Voiko tämän enää ymmärtää millään muulla tavalla?

Ote Marinin hallitusohjelmasta:

”Suomella on valmius tarkastella unionin omien varojen järjestelmän kehittämistä. Järjestelmää kehitettäessä otetaan huomioon Suomen kaltaisten maiden etu, ja se etteivät kustannusvaikutukset kohdennu näihin maihin suhteettomasti. Jäsenmaat päättävät unionin varainhankinnasta.”

”Suomi edistää EU:n globaalistrategiaa, joka vahvistaa unionin roolia globaalina johtajana. Jäsenmaiden ja unionin koordinaatiota ulkoisessa vaikuttamisessa lisätään. Määräenemmistöpäätöksentekoa voidaan lisätä rajatuilla toimialoilla, mikä mahdollistaa osaltaan riittävän nopean toiminnan unionin ulkosuhteissa.”

Emme ole koskaan antaneet suostumusta itsenäisyydestä luopumisesta EU-kansanäänestyksen yhteydessä silloin aikanaan. Nyt kuitenkin näin on mitä ilmeisimmin käymässä, kun ei kerran eduskunnalta enää odoteta hyväksyntää edes tälle elvytyspaketille, eikä kansanäänestystäkään ole asiasta järjestetty tulevan itsenäisyydestä luopumisen osalta.

Joukko nätisti hymyileviä kauniita nuoria naisia valtion johdossa ei vastaa sitä perinteistä kuvaa julmista hirmuhallitsijoista mitä historia tuntee, kuten Hitlerin ja Stalinin jotka kummatkin silloin aikanaan myös halusivat hyviä asioita omalle kansalle ja omalle maalle. Silti tapa toimia kuin silloiset yksinvaltiaat on erehdyttävän samankaltainen.

Kisa ensi kevään kuntavaalimenestyksestä on alkanut – Onko äänestäjien syytä olla huolissaan

Se mitä harva äänestäjä tulee ajatelleeksi on, että tulevat kunnanvaltuutetut ovat kunnissa ne henkilöt, jotka istuvat kunkin kunnan rahakirstun päällä. He siis päättävät mihin kuntien varat viimekädessä käytetään. Heidän tulee kyetä arvioimaan ja priorisoimaan erittäin haastavassa talouden tilanteessa mitä pakollisia hankkeita käynnistetään, riittääkö saadut verotulot vai joudutaanko ottamaan lainaa. Tätä heidän oikeutta päättä kutsutaan myös kuntapolitiikaksi.

Kunnissa liikkuu iso raha, koska kunnat työllistävät valtavan määrän ihmisiä. Kaikki toimeliaisuus on kunnissa, siellä missä me ihmisetkin olemme. Meidän yhteisistä asioista kunnissa päättävät viimekädessä budjettivaltaa käyttävät valtuutetut. Viime aikojen julkista keskustelua seuranneena monista ihmisistä alkaa tuntumaan aika huolestuttavalta, kun pitäisi sitten tulevissa kuntavaaleissa osata valita aidosti pätevä ja mieluisa ehdokas. Sote-uudistuskin on taas myös tapetilla monen muun haasteen lisäksi.

Alkaa monia äänestäjiä jo hieman myös mietityttää tulevat kuntavaalit, että mitä kaikkea oikein onkaan tulossa ja millä hintalapulla? Siksi Aitosuomalaiset päätti kysyä Suomen Kuntaliitolta vähän tarkemmin näistä asioista, kun monet asiat näyttävät ruohonjuuritasolta tarkasteltuina jo hieman huolta herättäviltä. Rahoitusalan eritysasiantuntija Jari Vaine Suomen Kuntaliitosta vastasi Aitosuomalaisten esittämiin kysymyksiin, jotka aiheen tiimoilta mietityttää.

Miten asia oikein on kun tuntuu, että ehdokkaita on niin monen tasoissa ja tehdyt päätökset tuntuvat välillä varsin lyhytnäköisiltä. – Onko meillä kunnissa kansalaisten joukossa riittävästi kiinnostusta asettua ehdolle ja sitä aitoa osaamista kuntapolitiikkaan? Vai riittääkö pelkkä into lähteä mukaan? Voiko homman oppia matkan varrella? Eihän monenlaisia suuria päätöksiä varmaankaan ihan ”pystymetsästä” tuleva halukas idealisti välttämättä olleenkaan osaa hahmottaa, että mistä oikein ollaankaan tekemässä niitä päätöksiä?

”Valtuutetut joutuvat ottamaan kantaa monenlaisiin asioihin, eivätkä kaikki voi hallita kaikkea. On myös muistettava, että ympäröivä maailmakin muuttuu koko ajan, joka entisestään lisää vaatimuksia. Joissakin paikoissa on ollut hankalaa ylipäänsä saada ehdokkaita valtuutetuiksi. Mutta matkan varrella voi varmasti oppia ja oppia voi kertyä siitäkin, että monet valtuutetut ovat myös kansanedustajia. Toisaalta julkisuudessa on keskusteltu siitä, onko tällainen asetelma päätöksenteon kannalta hyvä. Mutta jos maakunnat toteutuvat, myös niiden maakuntavaltuustoihin tarvitaan edustajat. Osaamistarpeet siis kasvavat edelleen – onko mahdollista saada eri henkilöitä eri paikkoihin?”

Mihin kaikkeen valtuutetut oikein osallistuvat päätöksenteossa siellä kunnissa?

”Kunnan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden (siis myös valtuutetut) tehtävistä säädetään kuntalaissa. Valtuuston tehtäviin kuuluu päättäminen esimerkiksi kuntastrategiasta, talousarviosta ja taloussuunnitelmasta, omistajaohjauksen periaatteista ja konserniohjeesta, liikelaitokselle asetettavista toiminnan ja talouden tavoitteista, sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteista, palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista, takaussitoumuksen tai muun vakuuden antamisesta toisen velasta ja tilinpäätöksen hyväksymisestä ja vastuuvapaudesta.”

Minkälaisia asioita voi seuraavalla valtuustokaudella tulla uusille valtuutetuille sitten päätettäväksi, jotka koskettavat meitä kaikkia kuntalaista jollain tavalla?

”Jos tarkoitetaan kaikille kunnille – eli siis myös kaikille kuntalaisille – yhteisiä asioita, niitä ei yleensäkään ole kovin monia. Tämä johtuu jo kuntien erilaisuudesta, joka on monissa ratkaistavissa asioissa taustalla.”

”Tällä valtuustokaudella ainakin soteuudistus toteutuessaan vaikuttaa tavalla tai toisella kaikkiin kuntiin. Lisäksi kuntatalouden jo ilmenneet (esim. väestökehitys, ikääntyminen, palveluverkon tarpeet jne) ja näköpiirissä olevat (ainakin koronan vaikutukset, ilmastotyön ja kestävän kehityksen edistäminen ym.) haasteet ovat koko kuntakentälle yhteisiä, vaikkakin konkretiassa ja euromäärissä kunnat siis ovat erilaisia. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että jokaisessa kunnassa joudutaan entistä tarkemmin ottamaan kantaa millä tarvittavia toimenpiteitä rahoitetaan ja mihin rahat riittävät. Vastaus kumpaankin kysymykseen on kuntakohtainen.”

Aito hyvinvointi takaisin! – Me haluamme sen kuuden tunnin työpäivän

Aito hyvinvointi on helposti saavutettavissa rahareformilla ja talousdemokratialla. Meidän ei tarvitse muuta kuin erota EMU:sta ja EU:sta ja ryhtyä tuumasta toimeen. Siihen loppuu köyhyys, kituuttaminen ja kasvava velkaantuminen. Eriarvoisuus, stressi ja henkinen pahoinvointi tulevat myös kaikki sitten pikkuhiljaa jäämään historiaan. Lamasta ei tule sillon myöskään tulemaan ollenkaan niin syvä ja paha. Seisomme uuden ajan kynnyksellä ja meillä on konkreettinen vaihtoehto, joka antaa meille sen todellisen valinnan mahdollisuuden.

Suomen Talousdemokratia ry kertoo hienosti mistä tässä kaikessa on kyse ja miten muutoksia voisi toteuttaa. Lisäksi he kertovat kuinka paljon nämä muutokset parantaisivat kokonaishyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta:

Mitä hyötyä talousdemokraattisista uudistuksista olisi?

Talous olisi nykyistä vakaampi ja pankkijärjestelmä turvallisempi, kun pankit eivät pystyisi luomaan rahaa myöntämällä lainoja. Pankeilla ei olisi yhtä suurta kannustinta ottaa holtittomia riskejä, kun niitä ei enää pelastettaisi konkursseilta verovaroilla. Kiinteistökuplien ja niitä seuraavien finanssikriisien, taantumien ja lamojen todennäköisyys pienenisi huomattavasti. Pankkien rahanluontioikeuden poistaminen hillitsisi merkittävästi myös asuntojen hintojen nousua.

Reaalitaloutta olisi mahdollista tukea nykyistä paremmin, kun valtio tai keskuspankki loisi kaiken rahan. Valtion luoman rahan käyttökohteista päätettäisiin demokraattisesti, eivätkä yksityiset pankit enää päättäisi, mihin tarkoitukseen rahaa luodaan. Esimerkiksi omistusasumista ja yritystoimintaa voitaisiin rahoittaa julkisten pankkien lainaaman korottoman tai lähes korottoman rahan avulla.

Sekä julkinen että yksityinen talous säästäisivät, kun niiden ei tarvitsisi maksaa korkoa rahasta. Eriarvoisuutta kasvattava korkotuloilla eläminen tai rahalla keinottelu ei olisi enää mahdollista. Ihmisten käyttöön jäisi enemmän rahaa ja eriarvoisuus vähenisi.

Talousdemokraattisessa yhteiskunnassa talouskasvun pakkoa ei enää olisi. Kun valtio voisi itse luoda rahaa ilman korkokuluja oman keskuspankkinsa kautta, ikuiselle talouskasvulle ei olisi enää rakenteellista syytä. Ilman talouskasvun pakkoa esimerkiksi työnteko, tuotanto ja kulutus voitaisiin mitoittaa ihmisten omien halujen sekä luonnonvarojen ja ilmaston kestävyyden mukaan.”

Asiasta lisää ohessa:

Suomen Talousdemokratia

Työllisyys nousuun Suomessa tilastoja viilaamalla?

Maan tavaksi näkyy tulleen monenlainen tilastokikkailu ja erilaisten pykälien ”luova” taivuttelu kriisin osuessa kohdalle. Julkisuudessa juoksee vuoroin poliitikot, virkamiehet ja monenlaiset asiantuntijat puhumassa niitä samoja tyhjänpäiväisyyksiä vuodesta toiseen kansansuosion ja irtopisteiden toivossa.

Kansa on jo aikoja sitten nähnyt tämän teatterin läpi. Ihmiset ovat tähän asti lähinnä tyytyneet narisemaan ja nielemään moisen touhun. Kysymys, jota maan päättäjien tulisi pohtia keskinäisen nokittelun sijaan on: Joko kansan mitta alkaa täyttymään?

Malmilandia on nostanut kissan pöydälle hienosti selventäen mm. työllisyyden tilastokikkailujen osalta:

”Niin että työtön on se suurin syntinen, joka pitää saada pois kortistosta, joka tosin ei tarkoita työllistämistä, vaan siirtymistä orjaksi näille verenimijöille.”

Koko kirjoutus on luettavissa Malmilandiassa

Voiko kunnat mennä konkurssiin?

Kesän kestoaiheita julkisuudessa ovat olleet valtion velkaantuminen, koronan nimissä tehtyä talouden elvytystä, sekä tulevat yhteisvastuut Euroopan vakausmekanismin osalta. Keskusteluissa on vilissyt miljardeja sinne ja tänne tuon tuostakin. Hallitus kuittasi Suomelle jo kymmeniä miljoonia lisää velkaa keväällä suomalaisyritysten pelastamiseksi ja tämän päälle on ehditty kaavailemaan paljon velkamiljardeja lisää. Tästä keskustelusta puuttuu kuitenkin kokonaan kuntien oma velkapotti. Sekin voi olla miljardeja. Onhan monet kunnat rutisseet, että tiukkaa alkaa olemaan jo nyt.

Valtionosuuksia on leikattu, koronakevään poikkeusjärjestelyt tekivät varmaan oman lovensa budjettiin, opettajiakin joudutaan säästösyistä lomauttamaan ja seuraavat kuntavaalit lähestyvät hiljalleen. Kyllä pistää äänestäjää miettimään jo nyt, että minkälaisilla laskutaidoilla varustettua ehdolle asettuvalle henkilölle uskaltaa antaa äänensä.

Minkähän suuruisesta velkapotista mahtaakaan olla kyse? Onhan kunnilla kuitenkin paljon velvoitteita huolehti kuntalaistensa hyvinvoinnista. Perusoikeudet on kuitenkin turvattava kaikille. Aitosuomalaiset päätti kääntyä Suomen Kuntaliiton puoleen kysymysnivaskan kera, että saisi hieman selvyyttä asiaan. Sieltä rahoitusalan eritysasiantuntija Jari Vaine valotti Aitosuomalaisille kuntien taloudellista tilannetta varsin kattavasti.

Miten kuntien taloutta rahoitetaan ja paljonko siihen suurinpiirtein menee vuodessa?

– verotulot (kunnallisvero, kiinteistövero, osuus yhteisöverosta – näiden jakauma vaihtelee kunnittain), valtionosuudet (jotka siis myös ovat kerättyjä veroja (valtio) kansalaisilta!), maksutulot, myyntitulot ja näiden lisäksi sitten velanotto.

Näistä ensimmäisessä kuvassa on menojen ja tulojen jakauma, verotulojen ja valtionosuuksien rooli näkyy parhaiten alla olevassa nuolikuvassa.

Kuinka paljon kunnilla on velkaa tällä hetkellä ja miksi? Tuliko koronakevään poikkeusjärjestelyistä kuinka iso lisälasku kunnille?

– Kuntien velka voidaan jakaa organisaation mukaan: peruskunta, kunnan yhtiöt sekä kuntayhtymät (=kuntien yhteistoimintaorganisaatiot, mm. sairaanhoitopiirit ja ammatillinen koulutus). Vuoden 2019 lopussa peruskuntien velka oli 18,4 miljardia euroa, yhtiöiden 17,2 miljardia euroa ja kuntayhtymien 3,5 miljardia euroa, siis yhteensä 39,1 miljardia euroa. Käytännössä kaikki velka menee investointeihin. Viimeisten 20 vuoden aikana lainakannan vuotuisesta kasvusta noin 5 % eli koko ajalta noin 750 miljoonaa euroa on otettu päivittäisten menojen hoitamiseen eli ns. syömävelkaa. Kuntatodistuksia (jotka sisältyvät em. kokonaismäärään) käytetään maksuvalmiuden hoitamiseen ja niiden kuukausittainen kanta liikkuu 2-2,5 miljardin euron tasolla.

Miten velkaa hoidetaan? Voiko meneillään oleva talouden taantuma heikentää kuntien takaisinmaksukykyä? Miten silloin selvitään, jos on velkaa pankeille? Voiko silloin yksittäisellä kunnalla olla huonolla tuurilla edessä konkurssi?

– Väestökehityksen, palvelutarpeiden, palveluverkon ja em. tulojen arviointi useita vuosia eteenpäin. Pitkälti velanhoito riippuu verotulojen kehityksestä sekä miten investointeja ja palveluja kyetään suunnittelemaan ja priorisoimaan. Velkaa voidaan uudistaa, mutta tilanteen mukaan on tarkkailtava voiko velan määrä kasvaa.

Kunta ei voi mennä konkurssiin (kunta on ”konkurssikelvoton”, konkurssilaki 3§ 2mom). Sen sijaan kunta voi tiettyjen kriteerien täyttyessä (näistä velka on vain yksi eikä yksin ratkaiseva) joutua ns. kriisikuntamenettelyyn, jossa Valtiovarainministeriön johdolla etsitään ratkaisu taloudellisista ongelmista selviämiseksi. Mikäli ratkaisua ei löydy, lopputulemana on liitos toiseen kuntaan.

Kunnat investoivat paljon alueidensa kehittämiseen. Samalla on monenlaista korjausvelkaa. Rahaa palaa tähänkin, mutta samalla se luo uusia työpaikkoja. Hallitus kertoi keväällä mm. niistä uusista MAL-hankkeista ja listalla oli paljon erilaisia investointeja vaativia asioita. Oli pyörätietä, tunnin junaa ja paljon muutakin suunnitteilla.

On investointeja jotka liittyvät palveluverkkoon ja joita ei voi lykätä ikuisesti, jotta kunta voi hoitaa palvelutehtäväänsä. Toisaalta on investointeja kansalliseen tai alueelliseen infraan joka vaikuttaa koko maan tai alueen elinvoimaan ja tulevaisuuden menestymiseen.

On todennäköistä, että tulevaisuudessa joudutaan pohtimaan, kuka tekee, mitä ja missä. Onko enemmän yhteistyötä kuntien kesken palvelujen järjestämisessä, onko kuntia, joilla on eri tehtäviä kuin toisilla, onko meillä mahdollisesti vähemmän, mutta suurempia kuntia. Jo ennestään heikkoon kuntatalouden tilanteeseen osunut koronaepidemia voi aikaistaa näiden asioiden pohtimista ja tärkeyttä.

Oheisista kuvista kuitenkin näkee, kuinka merkittäviä kuntien investoinnit ovat olleet koko maan ja yhteiskunnan kannalta – varsinkin finanssikriisin jälkeen kun talous muuten oli pysähdyksissä.

Miten tällaisissa tilanteissa hoituu tuo rahoitus? Valtio antaa hankkeisiin jotain ja EU:lta saattaa palautua Suomen omia verovaroja erilaisten tukien muodossa. Kyseessähän voi olla useamman kunnan alueella oleva investointikokonausuus. Lisäksi kun niin usein vielä hankkeet pitkittyvät ja kustannukset tuntuvat vaan moninkertaistuvan matkan varrella, kuten Länsimetron rakentamisessa on näkynyt käyvän.

– Tässäkin kokonaisuudessa keskeistä on hankkeiden perustelu sekä työnjako osapuolten kesken. Sinänsä on hyvä, jos rahoitusta saadaan muualtakin kuin kuntien toimesta. Esimerkiksi hankkeen kumppanit voivat hankkia oman osuutensa, saadaan EU-rahoitusta jne. Kuitenkin etenkin yksityisten kumppaneiden hankkimassa rahoituksessa on otettava huomioon myös sen hinta. Mikäli tällaisen rahoituksen kustannus kuitenkin ajautuu hankkeen hinnassa kunnan maksettavaksi, kunnalle on kannattavampaa rahoittaa ko. osuus itse. Silloin se tietenkin näkyy velkaantumisen kasvuna.

Voiko kunnilla tulevaisuudessa olla edessä ankara leikkaaminen kuntalaisille suunnattujen palvelujen osalta? Mitä kaikkea tämä silloin voisi koskea?

– Tällainen tulevaisuuden kuva on toki mahdollinen. Tilanteeseen vaikuttavat kuitenkin monet seikat, esim. ryhdytäänkö ja kyetäänkö säädäntöteitse rajoittamaan kuntien tehtäviä, pystytäänkö palveluja tuottamaan tehokkaammin, onko tehtävien menojen ja tulorahoituksen tasapainoa parannettavissa jne. Kunnat ovat kovin erilaisia, myös mitä tulee palvelujen rakenteisiin. Siksi on vaikea eritellä, miten mahdolliset sopeuttamistoimet kohdistuisivat. Kuitenkin, mikäli soteuudistus saadaan yleisesti hyväksyttävällä tavalla toteutettua, siihen liittyvien kustannusten hallinta voi olla monelle kunnalle merkittävä tekijä.

(Tekstiin oli livahtanut vahingossa yksi nolla liikaa. Korjattu oikeaksi 750 miljoonaa.)

Meneillään oleva digilioikka ja sen tuomia haasteita arjen keskellä

Pankit ovat siirtymässä tai jo siirtyneet vahvan tunnistamisen aikakaudelle kukin omanlaisilla asiakkailleen suunnatuilla palveluratkaisuilla. Pankkien tarjoamaa vahvaa tunnistautumista hyödynnetään myös monilla muilla sektoreilla julkishallinnon palveluissa ja myös yksityisellä puolella erilaisten palvelun tarjoajien monenkirjavassa palveluvalikoimassa. Kaikki kuullostaa helpolta ja edistykselliseltä juhlapuheissa ja erilaisissa tiedotteissa, mutta kuluttaja joutuu aina välillä kokemaan myös ikäviä yllätyksiä, kun tekniikkaa ei sitten pelitäkkään eikä apua ongelman ratkaisemiseksi olekaan niin helposti saatavilla, kuin mitä soisi.

Elämme digitalisaation murroksessa ja se on tuonut tullessaan monenlaisia haasteita sekä palvelujen tarjoajille, että käyttäjille. Jos haluamme saada turvalliset ja toimivat palvelut, on hyvä käydä aika ajoin keskustelua esiin nousevista kansalaisten kokemista arjen haasteista digitaalisen murroksen pyörityksessä.

Esimerkiksi Nordean verkkopankkipalvelut ja vahva tunnistautuminen on herättänyt tukun kysymyksiä. Tarjolla on monenlaista sovellusta, mutta ne vaativat kylkeen myös sen tekniikan ja se voi olla haaste monelle. Etenkin, jos tekniikka sattuu pettämään ja pankkiasioita tai tunnistautumista pitäisi kuitenkin voida hoitaa suunnitellusti, eikä vaikka seuraavana päivänä. Aitosuomalaiset kysyi asiasta Nordealta.

Miten kuluttaja selviää näistä kohdalleen osuvista haasteista ja onko tällaista palautetta tullut paljonkin nyt meneillään olevan uudistuksen yhteydessä? Millä tavalla Nordea on pyrkinyt omalta osaltaan satsaamaan tähän ja tukemaan asiakkaitaan tässä siirtymässä?

– Olemme viestineet lainsäädännön muuttumisesta ja tunnuslukukortin loppumisesta asiakkaillemme jo usean vuoden ajan, ja uusia tunnistautumisvälineitä käyttääkin nyt jo yli 85 % henkilöasiakkaistamme. Osalle asiakkaista vanha tunnuslukukortti on tuntunut niin tutulta ja turvalliselta, että uusiin tunnistautumisvälineisiin on siirrytty vasta viime metreillä. Moni asiakas on hakenut tässä vaiheessa tukea asiakaspalvelustamme, josta saa apua ja neuvoa. Kuitenkin esimerkiksi yleisimmin käytetty tunnuslukusovellus on koettu sitten hyvin helppokäyttöiseksi, ja siitä on tullut asiakkailta meille paljon hyvää palautetta. Nordea on myös usean vuoden ajan järjestänyt digiopastuksia konttoreissa ja muun muassa kirjastoissa. Digiopastushetkissä saa opastusta laitteen ja pankkisovellusten käyttöön kädestä pitäen, ja ne ovat olleet erityisesti senioriasiakkaiden suosiossa.

Miten tulee toimia, jos tunnuslukulaite tai sovellus lakkaa yhtäkkiä toimimasta, eikä saakkaan hoidettua asioitaan?

– Suosittelemme tunnuslukusovelluksen lataamista useaan laitteeseen, jotta sen käyttöön ei tule katkoja, jos laite rikkoutuu tai vaihtuu. Kun sovellus pitää asentaa uuteen laitteeseen, avun saa nopeiten puhelinasiakaspalvelustamme, josta autetaan sovelluksen aktivoimisessa uuteen laitteeseen.

Nordealla on pitkään ollut käytössä suomalaisille hyvin tutuksi tullut tunnuslukukortti. Jääkö se nyt kokonaan pois vai voiko asiakas edelleen valita käyttää sitä pelkästään pankkipalvelujen hoitamiseen? Pankit eivät kuitenkaan ole ainoa taho, jotka tarjoavat kansalaisille vahvan tunnistautumisen palveluja. Poliisin myöntämällä henkilökortilla toimiva kansalaisvarmenne tarjoaa myös näitä palveluita vahvaan tunnistautumiseen esimerkiksi julkishallinnon puolelle.

– Nykyinen maksupalvelulaki vaatii pankkeja tarjoamaan asiakkailleen vahvan tunnistautumisen välineet. Tunnuslukukortti on ollut siirtymäajan vuoksi vielä toistaiseksi Nordean asiakkaiden käytössä pankkipalvelujen hoitoon, mutta se on jäämässä tänä vuonna kokonaan pois. Ulkopuolisten palveluntarjoajien palveluihin Nordean tunnuslukukortilla ei ole päässyt tunnistautumaan enää viime syksyn jälkeen. Asiakas voi valita vahvaan tunnistautumiseen joko älylaitteeseen asennettavan tunnuslukusovelluksen tai erillisen tunnuslukulaitteen. Näkövammaisille Nordean asiakkaille on saatavilla myös puhuva tunnuslukulaite.

Uudistuksen taustalla on se jokin pankkidirektiivi, mutta tavalliselle kadun tassuttelijalle tuo ei isommin asiaa selvennä. Onko uudistuksen taustalla, jotain erityistä tarvetta? Onko tästä ollut jo mitään konkreettista hyötyä kuluttajille?

– PSD2-direktiivin tarkoituksena on tehdä tunnistautumisesta turvallisempaa: mm. tunnistautumisvälineiden kopiointi on vaikeampaa. Vahva tunnistautuminen tapahtuu kaksivaiheisesti, eli esimerkiksi niin, että asiakas tunnistautuu ensin älypuhelimeensa henkilökohtaisella tunnisteella ja tämän jälkeen vielä tunnuslukusovellukseen henkilökohtaisella koodilla, sormenjäljellä tai kasvojentunnistuksella (valintansa mukaan).

Voidaanko asiakas velvoittaa pankin toimesta siirtymään uusien sovellusten käyttöön?

– Pankki ei velvoita ketään käyttämään verkkopankkitunnuksia ja niihin liittyviä tunnistautumisvälineitä, mutta pankkipalvelujen hoito voi ilman niitä olla hankalampaa. Esimerkiksi puhelinasiakaspalvelussamme pystyy hoitamaan lähes kaikki pankkiasiat, mutta ilman verkkopankkitunnuksia ja henkilökohtaista tunnistautumista sieltä voidaan antaa ainoastaan yleisluontoista neuvontaa, ei auttaa henkilökohtaisessa pankkiasioinnissa. Turvalliset vahvan tunnistautumisen välineet mahdollistavat asiakkaille kattavan pankkiasioinnin myös etäkanavissa.

Onko finanssialalla ollut keskusteluja siitä miten tämä eri pankkien välinen keinovalikoima vahvan tunnistautumisen varmistamiseksi vaikuttaa niihin pankkien asiakkaisiin, joilla on verkkopankkitunnukset useammasta pankista? Hehän voivat tällöin valita tunnistautumisen muodon laajemmasta valikoimasta. Tuskin silloin on edes tarvetta olla vahvan tunnistautumisen keinoja käytössä jokaiselta palveluntarjoajalta.

– Jokainen pankki määrittää itse, millaisella tunnistautumisella pankkipalveluita pääsee hoitamaan. Nordean asiakkaat pääsevät lukemaan suojattuja Omaposti-viestejä myös muiden pankkien tunnuksilla, mutta verkkopankkikirjautumiseen tarvitaan Nordean omat tunnukset.

Muilla pankeilla on varmaan myös vastaavanlaisia haasteita omien uudistustensa eteenpäin viemisessä.

Nordea valikoitui tähän tarkasteluun, koska laajan tarjolla olevan valikoiman takia voi siirtyminen digiloikassa eteenpäin tuntua käyttäjien, eli asiakkaiden näkökulmasta monimutkaisemmalta kuin esimerkiksi joidenkin pankkien käyttämä tekstiviestivarmenne. Suurimmalta osalta asiakkaita digiloikka hoituu varmaan tuosta vaan, mutta elämme ajassa joka saattaa tiputtaa kyydistä kaikki ne, joille on haastavaa pysyä kehityksessä mukana. Digitalisaation murros ei myöskään ole pelkkää tekniikan riemuvoitton kulkua kohti tulevaisuutta. Se toteutetaan yhteiskunnan eri sektoreilla pääsääntöisesti niin, että tekniikkaa viilataan toimivaksi käytön aikana. Entäpä, jos laskut jää joltain tämän takia maksamatta, matka varaamatta, ostokset tekemättä tai aika varaamatta johonkin palveluun? Sana ”yksittäistapaus” ei paljon lämmitä, jos kohdalle osuu.

Pystyykö pankki antamaan jonkin palvelulupauksen, että aina on apua saatavilla jos tulee ongelmia? Voiko sitä kohtuudella edes edellyttää?

– Nordean verkkosivuilta löytyy kattavasti tietoa digitaalisesta pankkiasioinnista ja sen aloittamisesta. Sekä puhelinasiakaspalvelumme että konttorien henkilökunta auttaa digitaalisten palvelujen käyttöönotossa. Erityisesti näihin kysymyksiin tarkoitetut digiaamut ovat tällä hetkellä tauolla, mutta niiden jatkoa pohditaan.

Nordeasta on satsattu digiloikkan sujuvoittamiseksi matkan varrella paljon etenkin iäkkäämmän väestön tukemiseen. Ruohonjuuritasolla nordealaiset ovat mm. opastaneet jo jonkin aikaa myös vapaaehtoistyönä ihmisiä erilaisissa tapahtumissa.

Missä viipyy kansanäänestys nyt työn alla olevasta tulonsiirtounionista?

Koroniaelvytyksen nimiin puuhattu nk. elpymisväline, jonka pääministeri Sanna Marin kävi Brysselissä hiljattain hyväksymässä Suomen puolesta vastoin perustuslakivaliokunnan evästystä on sen mittaluokan asia, että se vaatii kansanäänestyksen.

Euroopan Unionin koko idea tulee muuttumaan niin suuresti siitä mihin ollaan alunperin lähdetty mukaan, että nyt on tullut se hetki jolloin koko jäsenyyttä tulee punnita kokonaan uudestaan. Pysyvä tulonsiirtounioni ei palvele Suomen etua millään lailla. Sitäpaitsi vientimarkkinoita löytyy myös muualta, etenkin kasvavilta markkinoilta. Eurooppa on talousalueena taantuva markkina-alue.

Myös keskustalainen politiikan konkari Paavo Väyrynen korostaa Verkkouutisissa, että kansanäänestys tulee järjestää.

”- Elvytysrahasto tulee käsitellä eduskunnassa perustuslain säätämisen järjestyksessä. Se ei voi mitenkään riittää, että elvytysväline hyväksyttäisiin vain 2/3 enemmistöllä. Lisäksi tarvittaisiin ehdottomasti neuvoa-antava kansanäänestys.”

Perustuslakivaliokunta totesi lisäksi mietinnössään, että valtion kyky turvata kansan perusoikeudet tulee punnita. Tällöin tulee huomioida kaikki menot ja aiemmat velat ja sitoumukset tulevan elpymisvälineen lisäksi.

Jotta saisi hieman käsitystä siitä minkä mittaluokan summista oikeasti on kyse, niin nyt ei ole kyse pelkästään niistä 6 miljardista, joista saamme takkiimme sen 3 miljardia. Valtion kokonaisvelka vuoden 2019 loppuun mennessä oli 106,368 miljardia. Ja tähän päälle kaikki ne 40 miljardia mitä on tälle vuodelle laskettu. Vielä lisäksi tuo tuleva tulonsiirtopotti miljardeineen, korotettu EU-jäsenmaksu reilut 5 miljardia sekä ne juoksevat korkokulut koko Suomen velkapotista. Korot ovat nyt ovat matalat, mutta ne voivat liukkaasti nousta 15-18 prosenttiin ihan koska vaan, vaikka nyt niin puhutaan kuinka hyvä on kun korot ovat niin alhaiset. Tuosta potista matalatkin korot lohkaisevat kyllä myös jo aika siivun. Ja ne pitää maksaa, vaikka velkaa ei lyhennettäisikään hetkeen.

Mutta, eipä tässä kuitenkaan vielä läheskään kaikki velka ollut..

Kaiken tämän päälle tulee ne kuntien velat. Niitä voikin sitten jokainen kuntalainen paikkakuntakohtaisesti selvittää ja ynnätä siihen omaan osuuteen nykyisestä valtion velasta, joka on reilut 19.000 / kansalainen. Näin Velkakello on sen meille laskenut:
”Jokainen suomalainen saa syntyessään 170 euron arvoisen äitiyspakkauksen ja reilut 19 000 euroa valtion velkaa – sekä kotikunnan velat siihen päälle.”

Ja nyt sitten pitäisi vielä ruveta maksamaan Italialle esim. solidaarisuusrahaa tämän koronaelpymisvälineen nimissä, että saavat laskea verojansa siellä samalla kun Suomessa on ihan itse elvytetty velkarahalla jo monen miljardin edestä tämän kevään aikana. Lisäksi Suomessa on jo myös kiireellä ruvettu korottamaan veroja uusilla polttoaineveroilla. Näin valtioneuvosto on osoittanut suomalaisille missä heidän prioriteettinsa todellisuudessa ovat.

Onneksi maanpetos on rikos, joka ei koskaan vanhene.

Olemme menossa kohti globaalia systeemistä finanssikriisiä

Julkisuudenkipeät typerykset, eli nk. asiantuntijat ovat antaumuksella ruotineet julkisuudessa viime aikoina tasavallan presidentin Sauli Niinistön julkituloja monenlaisin version presidentin mukamas valtaoikeuksien ylittämisestä. Kuitenkin unohtaen, että henkilö joka itse tuntee keskuspankkimaailman on mitä parahin asiantuntija lausumaan julki huolen rahasta, jota luodaan tyhjästä yhä kiihtyvään tahtiin.

Koska, kun rahamaailman korttitalo romahtaa, ja se tulee romahtamaan, niin silloin sen seuraukset ovat mitä suurimmassa määrin myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiössä. – Nyt jo ”nyyhkytetään” Yhdysvaltojen ja Kiinan kiristyneistä väleistä.

Syömäpuikoistako kuvitellaan kärhämän johtuvan…?

Kauppasota, tullimuurit, sotilaallinen uhittelu puolin ja toisin. – Ja tämäkö ei kuulu muka presidentin tontille?! Tuskin pikkuasioista moisiin ryhdytään. Kuitenkin tiedetään myös miten velkaantuneita molemmat valtiot todellisuudessa ovat.

Talouskasvu ei millään muotoa kuvaa valtion talouden velan osuutta siinä mittarissa missä puhutaan bkt:stä. Päinvastoin, pitkään jatkuneet julkiset vinkumiset sijoittajien kiinnostuksen puutteesta sinne, tänne ja tonne, kertoo lähinnä siitä, että jopa korppikotkatahastojen hoitajatkin tietävät pysyä kaukana. Koska tarpeeksi pitkään , kun velkarahalla ”luodaan” talouskasvua käy niinkuin aikanaan Kreikalle ja nyt Italialle EU:ssa; loppuu rahat – ja silloin uhkaa euro kaatua. Ja tämän takia keksitään taas joku emävaleselitys, että miksi pitäis ”elvyttää” tai jotain muuta diibadaabaa.

Covid19 pysäytti keväällä hetkeksi taloudet globaalisti, koska sairaanhoitoa ei ollut mitoitettu aiemmista varoituksista huolimatta mahdollisen pandemian varalle, joka tulisi vaatimaan sairaanhoitoa ja tehohoitoa.

Pitkään jatkunut ”toimintojen tehostaminen” = leikkauspolitiikka valtion taholta oli syy siihen, että liikkumavaraa ja kapasiteettia ei löytynyt reagoida nopeaan muuttuvaan tilanteeseen terveydenhoidon saralla. Tästä jopa WHO varoitteli länsimaita lopputalvesta, kun vasta Italiassa tilanne alkoi näyttää pahalta. Viesti sieltä oli silloin, että hoitopaikat on jo normiolohin nähden maksimoitu käyttöön. – Olisihan se tottakai näyttänytkin äärimmäisen härskiltä poliittisesti todeta, että mennään ilman rajoituksia, koska globaalit kauppaketjut ja matkustaminen menee taloudessa kaiken muun edelle. – Mutta, sorry nyt vaan, kun sairaalat ovat kaikki täynnä hengityskoneita myöten.

Covid19-tauti sinällään tuskin desimoisi maapallon väkilukua yhtään enemmpää kuin mitä suhteessa muut pahat kulkutaudit ihmiskunnan menneisyydessä ovat tehneet.

Se, minkä Covid19-tauti kuitenkin teki oli, että se nosti ihan eri tavalla kaikkien maailman ihmisten nähtäväksi sen hirvittävän moraalikadon, joka ohjaa valtiojohtajia yleisesti ympäri maailman aatteesta riippumatta. – Koska kaikki ovat velkaa jollekin ja jonnekin.

Ja nyt tätä moraalikatoa yhä halutaan edistää kaikenmaailman koronatukiaisten myötä.

Jonain päivänä se kamelin selkä katkeaa, ja huolimatta siitä kuinka vimmatusti sitä tyhjästä rahaa luovaa enter-nappulaa keskuspankit ympäri maailman yrittävät painaa, tulee tämä talouden korttitalo romahtamaan. Siitähän meidän presidenttimme yrittää meitä kovasti varoittaa. – On selvästi huolissaan kansakuntamme tulevaisuudesta.

Korona ainoastaan paljasti koko nykyisen globaalin finanssijärjestelmän ylikuumenemisen jo pidemmältä ajalta olematta mitenkään syy EU:n heikentyneeseen asemaan taloudellisesti.

Siitä heikentyneestä talouden asemasta ovat pitäneet jo pidemmän aikaa huolen EU:n komissio ja EKP nollakorkopolitiikallaan. – Kannattaisi pysähtyä miettimään ja kysyä, että kuka rikastuu määrättömästi päivänä jona EKP korottaa ne nyt niin houkuttelevan alhaiset korkonsa pilviin, ja kuinka käy velallisten valtioiden siinä vaiheessa?

Sitäpaitsi..

Vaikka EKP talouden romahduksen alkaessa koittaisi tehdä minkälaisia voltteja ja vääntöjä tahansa EU:n yhteisen talousalueen pelastamiseksi, niin seinä tulee tulemaan siitä huolimatta vastaan nopeammin kuin kukaan ehtii sanoa kissa. – Velkoja ei tulla saamaan anteeksi koskaan, koska finanssialalla on vallinnut jo pitkään hyvin laaja ristiinomistus monenlaisista sijoituksista/velkakrijoista. -Ja joku haluaa aina tienata. Markkinoiden laki.

Toki velat voi jättää maksamatta, mutta siinä kohtaa loppuu myös lainansaanti markkinoilta ja kauppaa tullaankin siinä tapauksessa käymään puhtaasti tavaranvaihdon merkeissä. Tarkoittaen, että vienti vetää tasan niihin paikkoihin mistä Suomelle on tuliaisina käyttökelpoista hyödykettä paluukuormassa tuotavissa.

Suomi saa vielä toistaiseksi lainaa hyvän maineensa ansiosta vapailta markkinoilta. Mutta kuinka kauan, jos suunta on se, että lähdetään rahoittamaan Etelä-Euroopan pohjatonta kitaa lainamarkkinoilla?