Onko talouskomissaari Paolo Gentiloni huolissaan euron hajoamisesta?

Euroryhmä kokoontui maanantaina 18.1.2021 keskustelemaan talouden elpymisestä videokonferenssin välityksellä. Suomea kokouksessa edusti valtiovarainministeri Matti Vanhanen. Täällä Suomessa asiasta ei tunnuta olevan ainakaan julkisesti kovin huolissaan samalla tavalla kuin Italiassa ja komissiossa.

Valtiovarainministeriö tiedotti asiasta lyhyesti keskustelujen aiheista:

”EU vauhdittaa elpymisvälineellä talouden uudelleen käynnistämistä ja toipumista koronaviruksen seurauksista. Elpymisväline koostuu useasta eri EU:n rahoitusvälineestä ja ohjelmasta, joista suurin on elpymis- ja palautumistukiväline. Suomi toimittaa oman elpymis- ja palautumissuunnitelmansa komissiolle huhtikuun loppuun mennessä.”

”Lisäksi valtiovarainministerit keskustelevat muun muassa toimintasuunnitelmasta järjestämättömien lainojen kasvun hillitsemiseksi.”

Italialaismedia RaiNews sitävastoin uutisoi talouskomissaari Gentilonin huolista koskien euroaluetta laajasti. Siinä kerrottiin kuinka jo ennen koronaa valmiiksi kuralla olevien maiden taloudet nyt saattavat hidastaa elpymistä johtuen maiden haluttomuudesta tehdä investointeja, joilla luotaisiin kasvua. Eli siis ottaa velkaa ja pistää pystyyn bisenksiä. Talouden elpyminen edellyttää myös velan taittumista ja nyt monet jäsenvaltiot ovat puun ja kuoren välissä; vanhoja velkoja pitäisi lyhentää ja samalla ottaa myös uusiin investointeihin uutta velkaa. Talouskomissaari Gentiloni pitää Italian onnistumista elpymisvälineen käyttöönoton osalta kriittisen tärkeänä koko euroalueen kannalta.

Paljon on aiemmin jo monessa yhteydessä spekuloitu myös siitä että, Italia on jo pidempään keikkunut kahden vaiheilla; lähteäkö ja ottaa liira takaisin vai jäädäkö vielä jäseneksi nyt kun rahaa olisi kuitenkin tyrkyllä jossain muodossa. Onhan Italian talous ollut jo pidempään alamäessä.  Kaikessa on puolensa. Myös sillä oman valuutan suomalla vapaudella. Riskinä tietenkin on, että lähtiessään Italialta saattaisi silloin läksiäislahjana muille eurojäsenille jäädä mittava velka piikkiin. Tästä pääsemme tulevaisuudessa myös me suomalaiset osallisiksi oli se hintalappu kumpi tahansa.

Kysymys kuuluu ainoastaan enää, että onko tämä euro-jäsenyys enää pitkällä tähtäimellä millään lailla taloudellisesti kannattavaa meille? Kuvio on kuitenkin hyvin samankaltainen kuin 1990-luvun pankkikriisissä, jossa maksettiin itsemme kipeiksi velkaantuneiden firmojen ja pankkien rellestystä siivotessa, ettei palaneet vielä tallettajienkin varat. Sekin taisi muuten olla aika hilkulla. Olihan valtiollakin myös hetkittäin kassa lähes tyhjä. Että monessa mielessä meni silloin varsin tiukille. Ja nyt näyttää vahvasti siltä, että ihan silmät auki halutaan sitten nyt mennä samaan suohon toisenkin kerran.

Silloin paljon meni tyhmyyden ja kokemattomuuden piikkiin, kun rahotusmarkkinoita avattiin kerralla vähän reilummin miettimättä tarkemmin, että sitä tilanteeseen sopivaa sääntelyäkin olisi tarvittu kylkeen myös samantien estämään liiallista keinottelua. Kun kerran tilaus oli niin kyllä sitäkin silloin esiintyi ihan riittävästi.

Onko kansalaisten oikeus sananvapauteen annettu kaupallisille yrityksille kontrolloida ja sanella ehdot sille?

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump lempattiin kiireellä monista sosiaalisista medioista, kun lauma huligaaneja valtasi 6.1.2021 kongressin. Mielenosoittajia oli haalittu paikalle sosiaalisten medioiden välityksellä. Paikalla oli toki paljon rauhanomaisia osallistujia, mutta joukkoon mahtui näköjään mukaan myös monenlaisia opportunisteja.

Kaupalliset yritykset loivat ihmisille aikanaan tämän rinnakkaismaailman, jossa nyt on etenkin viime vuodet masinoitu pystyyn ties minkälaisia mielenosoituksia, terrori-iskuja ja muuta raflaavaa muun maailman huomion saamiseksi omalle asialleen. Myös poliitikot ympäri maailman ovat löytäneet itselleen tämän viestintäväylän puhutellakseen äänestäjäkuntaansa. Samalla on opittu soittamaan suuta kaikille muille poliitikoille, kun on ensin porukalla saatu pystyyn kunnon kesto-vastakkainasettelut ympäri läntistä maailmaa eri poliittisten leirien välille. Ja mitä isot edellä sitä pienet perässä osuu valitettavasti tähänkin yllättävän hyvin. Nyt sitten pelätään kansannousua Yhdysvalloissa ja montaa paniikki-nappulaa on jo ehditty painaa vähän siellä täällä.

Samaa taidetaan pelätä jo vähän muuallakin. Saa nähdä minkälaisia ylilöyntejä on luvassa kun mennään kohti kevättä. Onhan Suomessakin ne kuntavaalit muutaman kuukauden päästä. Nyt eivät poliitikot vissiin enää uskalla ihan yhtä hanakasti soittaa suutansa kilpaileville puolueille julkisuudessa, ettei someraivo vaan pääse ryöpsähtämään ja kansa valumaan kaduille täälläkin. Taitaakin puolueilla mennä vaalistrategiat osin uusiksi. Toki saatamme törmätä myös huomattavasti kasvavaan sensuuriin. Olisihan se kertakaikkisen hirvittävä takaisku norsunluutornissa pörräävälle puolue-eliitille, jos kansallismieliset saisivatkin jo tulevissa vaaleissa tuntuvan voiton. Menisi äkkiä monet heidän haaveistaan ja suunnitelmistaan harmillisen sekaisin.

Moni voi ajatella, että nuo kongressiin tunkeutuneet hihhulit ja huligaanit menivät pilaamaan hyvän asian niiltä miljoonilta Trumpin kannattajilta, jotka kunnioittivat demokratian pelisääntöjä. Voihan se niinkin olla, tai sitten ei. Puolue-eliittiä ja markkinoita se taisi ravistella kaikkein eniten. Onhan vakaa demokraattinen yhteiskunta se paras tae myös taloudelliselle vakaudelle ja talouskasvulle. Siinä on pyhä mantra monelle poliitikolle, jonka taakse nyt taivastellen ja paheksuen piiloudutaan. Kovin vähälle on nykyisin jäänyt puheet työpaikkojen vähenemisestä, kasvaneesta syrjäytymisestä ja köyhyysloukussa elävien ihmisten ahdinko samanaikaisen pitkään jatkuneen varallisuuserojen rakettimaisen kasvun rinnalla. Nyt voisi olla hyvä hetki poliitikkojen hieman miettiä syntyjä syviä ja pistää asioita mittasuhteisiin myös moraalin näkökulmasta. Poliitikot voisivat myös ruveta viimein havahtumaan siihen, että pelkällä tyhjällä puheenparrella ei saada syntymään yhtään uutta työpaikka Suomeen. – Leikkurit romukoppaan ja lakipykäliä uuteen asentoon voisi olla ensalkuun hyvä ohjenuora mistä lähteä ratkomaan asioita vaihteeksi tuoreesta näkökulmasta.

Se ikänikuinen selitys, että vienti ei vedä ei myöskään uppoa enää kansaan. Se kenen etuja halutaan aidosti ajaa on se joka ratkaisee. Tehdäänkö politiikkaa halpatuonnin eduksi viennin ja työpaikkojen kustannuksella on myös yksi näkökulma. Toki mikään ei ole mustavalkoista ja onhan esimerkiksi se öljy ja maakaasu jota tarvitaan yhteiskunnan rattaiden ylläpitämiseksi mittava kuluerä, mutta oikeanlainen sääntely on kuitenkin kaikessa se ratkaiseva tekijä jolla ohjataan rahavirtoja markkinataloudessa milloin mihinkin ja kenen eduksi sekä hyvässä, että pahassa.

Nyt ollaan eletty pitkään erittäin markkinamyönteistä aikaa. Suurimmat hyötyjät tästä ovat olleet sijoittajat ja osakkeiden omistajat. Sitä kuuluisaa trickle-efektiä ei muuten koskaan tullut, jolla tätäkin järjestelyä on kermapiireissä vuosien saatossa aina välillä kovasti koitettu perustella.

On siis luonnollista, että sijoittajat ja yritysten osakkeiden omistajat ovat vuosikausia hieroneet tyytyväisinä käsiään yhteen samaa tahtia kaupan esteiden purkamisien kanssa. Tuotantoa on ulkoistettu halvan työvoiman maihin niin Suomessa kuin myös Yhdysvalloissa ja ympäri Euroopan. Kovasti ollaan kyllä hehkutettu kotimaisten yritysten hyvää menestystä ulkomailla, kun on saatu taas lisää jalansijaa jossain päin maailmaa uusien kauppasopimusten turvin. Nämä yritykset eivät työllistä työttömiä Suomalaisia. Eivätkä työllistä nekään suomalaiset yritykset suomalaisia, jotka vuosikaudet ovat lobbaneet tarveharkinnan poistamisen puolesta, jotta ulkomailta on saatu palkattua halpatyövoimaa tekemään työt Suomessa. Hallitus toisensa jälkeen on siinä sivussa ratkaissut työttömyyteen liittyvät ongelmat lähinnä leikkaamalla työttömyysturvasta tai muista etuuksista. Näillä toimilla ei synny yhtään uutta työpaikka, vaikka kuinka koittaisi väittää muuta.

Tilanne lienee varmaan melko sama rapakon takana. Siellä n. 80 miljoonaa ihmistä äänesti presidentti Trumpia toiselle kaudelle. Hän koitti vallassa ollessaan mm. lisätä niitä kipeästi kaivattuja työpaikkoja, jotka olivat vuosien saatossa hävinneet halvemman tuotannon maihin muiden poliitikkojen tekemien päätösten seurauksena.

Toinen tapa pitää äänestäjät tyytyväisinä, on lapata tilille niitä monenlaista etuuksia ja työttömyyskorvauksia. Niitä valtio voi lapata tulemaan niin kauan kuin rahaa riittää, ja jos ei riitä, niin sitten sen verran aikaa kun vielä luottokelpoisuus kansainvälisillä finanssimarkkinoilla on kunnossa ja lainahanat pysyvät auki.

Huomisesta alkaen britit ovat taas vapaita

Uutisointi Brexitin ympärillä on käynyt loppuvuoden kiihkeänä: Saadanko neuvoteltua uusi kauppasopimus, vai eroaako britit ilman sopimusta? Aika hilkulle meni ja nyt on mantereen ja saarivaltion välisestä kaupankäynnistä viimein saatu sovittua jonkinlainen versio korvaamaan vanhaa EU:n kanssa aikanaan solmittua vapaakauppasopimusta.

Mikä nyt sitten muuttui? No, ainakin britit saavat vapaammin itse päättää omista asioistaan. Niitä jäsenmaksuja ei myöskään enää tarvitse pulittaa EU-klubiin kuulumisesta. Kääntöpuolena siitä seuraa tietenkin tullimaksuja niille jotka ostavat ja tuovat maahan tullattavia tuotteita Briteissä. Eli väliin astui siis ne paljon puhut tullimuurit. Mikähän sitten mahtaa olla näiden eri hintalappujen erotus ja kenen eduksi?

EU perustettiin aikanaan samoihin aikoihin kuin Pohjoisa-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTA Kanadan, Meksikon ja Yhdysvaltain välille. Se oli hyvin samankaltainen sopimus kuin EU:n vastaava kaupankäynnin näkökulmasta vapauttaen silloin aikanaan sääntelyn piiristä kaupankäyntiä huomattavan paljon. Tämähän onkin vapaakauppasopimusten perusidea: kaupan esteiden purkaminen.

Kas, kun eivät NAFTA:n jäsenvaltiot silloin myös viritelleet sen päälle samalla tavalla puolisalassa halpenevia ruokakasseja mainostaen samankaltaista epäpyhää liittovaltioviritelmää kuin mitä EU:n jäsenyysneuvotteluissa silloin tehtiin? Kun nyt kerran oli tarkoitus edistää sitä kaupankäyntiä purkamalla kaupan esteitä ja saada ne tullimuurit pois. Herää myös kysymys siitä kumpi versio on ollut sitten loppupelissä veronmaksajille eri mantereilla se huokeampi ja parempi vaihtoehto? Entäpä kumpikohan on ollut aidosti suvereenin valtion itsemääräämisoikeutta, kansavaltaa ja demokratian toteutumista parhaiten vaaliva versio?

Aitosuomalaiset haluaa toivottaa briteille valoisaa uutta tulevaisuutta ja kaikille lukijoille hyvää uutta vuotta!

EU-ministerivaliokunnan aiheina laajentuminen ja pankkiunioni

EU-ministerivaliokunta käsitteli kokouksessaan perjantaina 23. lokakuuta Euroopan komission antamaa laajentumispakettia ja sai tilannekatsauksen pankkiunionin loppuunsaattamisesta.

EU-ministerivaliokunta korosti, että uskottava laajentumispolitiikka on geostrateginen investointi koko Euroopan rauhaan, vakauteen, turvallisuuteen ja talouskasvuun. Suomi katsoo, että laajentumispolitiikan tulee perustua tiukalle ehdollisuudelle ja asetettujen jäsenyyskriteereiden täysimääräiselle täyttämiselle. Kukin jäsenyysprosessissa oleva maa etenee omien ansioidensa perusteella. Suomi korostaa etenkin oikeusvaltiosektorin uudistusten tärkeyttä jäseniksi pyrkivissä maissa.

EU-ministerivaliokunta sai myös tilannekatsauksen pankkiunionin viimeistelystä. Suomen kannat loppuvuoden neuvotteluihin ministerivaliokunta linjaa myöhemmin. Pankkiunionin rakentaminen aloitettiin eurokriisin jälkeen, ja sen lähtökohtana on purkaa pankkien ja niiden kotivaltioiden välinen kohtalonyhteys.

Valtioneuvosto

Kuka suojelee yrityksiä?

EK:n toimitusjohtajan Jyri Häkämies kysyy työministeri Tuula Haataiselta avoimessa kirjeessä kuka suojelee yrityksiä ja heidän oikeuksia ay-liiton mielivaltaa vastaan?

Jo pidempään jatkunut riita Suomen Kotidatan noudattamista työehtosopimuksista on muuttunut mielivaltaiseksi. Ammattiliitto Pro haluaisi firman työntekijät oman liittonsa alaisuuteen, eikä voi hyväksyä edes oikeuden päätöstä asiasta, jossa on todettu Suomen Kotidatan voivan soveltaa toisen liiton, kaupan alan työehtosopimusta.

Oudoksi on mennyt nykyinen Ay-liikkeiden jäsenhankinta, kun ollaan ilmeisesti valmiita ajamaan koko yritys konkurssiin tuomioistuimen päätöksistä viis ja nykyiset huononevat olot työmarkkinoilla muutenkin huomioiden. Suomen Kotidalla on oikeuden päätös työtuomioistuimesta, että voivat jatkossakin soveltaa kaupan alan työehtosopimusta. Luulisi tämän riittävän myös Ammattiliitto Pro:lle hyväksyä tappionsa tässä niin kovin läpinäkyväksi muuttuneessa jäsenhankinnassa.

EK on ihan perustellusti huolissaan nykykehityksestä Suomen työmarkkinoilla ja Jyrki Häkämies on nyt ärähtänyt varsin kiukkuisesti Arkadianmäen suuntaan ruveta pistämään yrittäjiä suojaavaa lainsäädäntöä pikavauhtia kuntoon Suomessa.

Ote Jyrki Häkämiehen avoimesta kirjeestä työministeri Tuula Haataiselle:

”Kysymys on enemmän kuin aiheellinen Suomen Kotidatan (Jyväskylä) ympärillä käytävässä ay-riidassa. Yrityksessä on voimassa oleva työehtosopimus Kaupan Liiton ja Pamin välillä. Ammattiliitto Pro on kuitenkin käynnistänyt yrityksessä lakkoilun tavoitteena työehtosopimuksen siirto itselleen.

Kaupan Liitto vei kiistan työtuomioistuimeen, joka vahvisti, että yrityksessä voidaan soveltaa Kaupan Liiton ja Pamin välistä sopimusta. Tämä ei kelvannut Prolle vaan se on jatkanut lakkoilua vaatien yritystä vaihtamaan työehtosopimus toiseksi. Pron toiminnasta on tehty rikosilmoitus.

Pro on juuri aloittanut uuden 4 viikon lakon, joka uhkaa vakavasti yrityksen tulevaisuutta.

Kuka suojelee yritystä tällaisesta ay-liiton mielivallasta, aggresiivisesta jäsenhankinnasta ja työtuomioistuimen vastaisesta toiminnasta?

Vetoan, että ministeri Tuula Haatainen vetoatte julkisesti tämän riidan lopettamiseksi ja työn jatkamiseksi voimassa olevan työehtosopimuksen mukaisesti. Olen luottavainen siitä, että voitte asemanne ja arvovaltannanne käsin suojella työtä.

Edelleen esitän, että käynnistätte valmistelun Suomen työrauhalainsäädännön saattamiseksi lähemmäs meidän kilpailijamaiden tasoa.”

Miten ihmeessä Suomeen on syntynyt näin hirvittävän yrittäjävihamielinen ilmapiiri?

Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen oli julkisuudessa myös UPM:n Kaipolan tehtaan sulkemisuutisen yhteydessä. Sävy oli tuolloin yllättävän samankaltainen pääministeri Sanna Marinin omien ulostulojen kanssa silloin samaisesta asiasta. Entinen SDP:n puheenjohtaja ja Suomen edellinen pääministeri Antti Rinne touhusi myös vähän samalla tyylillä omalla puheenjohtajakaudellaan Ammattiliitto Pro:ssa kuin nykyinenkin. Sai toiminnastaan silloin jopa sakkoja. Rinne sekaantui silloin metsäteollisuuden työtaisteluun rikkoen työriitojen sovittelusta annettua lakia.

Vastuu yhteiskunnasta kuuluu valtiolle

Pääministeri Sanna Marin peräänkuulutti taas sitä yhteiskuntavastuuta yrityksiltä. Tällä kertaa itkuvirttä ja moraaliposeerausta väännettiin Twitterissä:
”Miksi kysyn yritysten yhteiskuntavastuun perään? Koska tilanne on vakava, emmekä selviä kriisistä vain valtion voimin. Tarvitsemme kaikilta vastuullisuutta. Inhimillisyyttä ja yhteishenkeä ihan jokaiselta.”

Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi nostaa kissan pöydälle kysymällä valtion oman roolin perään vastuun kantajana.

Yrittämisen edellytysten parantaminen olisi sitä todellista yhteiskuntavastuuta ja se rooli on annettu valtiolle. Perustuslaissa on kirjattuna, että julkinen valta on velvollinen turvaamaan koko kansan perusoikeudet. Tämä sisältää myös elinkeinon harjoittamisen vapauden ja omaisuuden suojan. Väittämä, että yhteiskuntavastuun rooli yhtäkkiä olisi yksitysen sektorin pyhä velvollisuus on vain heikosti naamioitu yritys pääministeriltä päästä yhä vaan syvemmälle yrittäjien taskuille. Pääministeri itse myöntää twiitissään, että tiukilla ollaan mutta siitä huolimatta pidetään edelleen tiukasti kiinni hallitusohjelmasta ja monista siihen kirjatuista hintavista rahareijistä vaan koska ideologia niin sanelee.

Sen lisäksi se valtiollinen yritysten ”tukeminen” kotonakriisin alla on myös aika paksu väite, kun suurin osa tukitoimista on yrityksille myönnettyä tukea takaisin maksettavan lainan muodossa apuna akuutteihin maksuvaikeuksiin.

Jos kerran tilanne on niin paha kuin mitä pääministeri Sanna Marin itse twiitistä väittää, niin silloin pitää ensintilassa lopettaa se rahan lappaaminen Brysseliin ja samalla pistää hallitusohjelma uusiksi ja priorisoida menot olemassaolevien tulojen mukaan perusoikeudet ja kansakunnan huoltovarmuus edellä. Tämä siksi, että valtion ainut todellinen olemassa olon syy on Suomen kansan perusoikeuksien ja huoltovarmuuden turvaaminen Suomen maaperällä. – Perustuslaillinen mandaattimme ja velvoite ulottuu tältä osin vain Suomen ulkorajoille asti.

Valtio on olemassa omaa kansaa varten, eikä päinvastoin. Valtiota ei ole perustettu koneistoksi imeä verotuksen turvin kansalaiset viimeistä palkansaajaa ja yritystä myöten kuiviin, vaan jotta vallassa olevat hallitsijat (valtioneuvosto) voisivat törsätä rahoja surutta ja sumeilematta ympäri maailman itselleen mainetta ja statusta kasvattaakseen suuren maailman estradeilla.

Yhteen hiileen voidaan ruveta puhaltamaan heti kun tämä seikka valkenee Valtioneuvoston ministereille.

Hallituksen touhu tuntuu jo täyttävän maanpetoksen tunnusmerkit – eikö kukaan välitä?

Olemme saaneet kuunneella EU-komission ehdottaman elvytyspaketin tiimoilta toinen toistaan paksumpia valheita ja selittelyjä hallituksen taholta jo useamman kuukauden ajan. Koko pakettia ei ole edes vielä hyväksytty Suomen eduskunnassa ja silti hallitus esittää julkisuudessa jo siitä varoja käytettäväksi tuleviin erilaisiin investointeihin.

Mihin katosi maamme valtiojärjestyksen eduskunnalle suoma oikeus yhdessä äänestää asiasta?

Meille on lisäksi koitettu väittää, että EU:n artikla 122 joka kattaa odottamattomat onnettomuudet kuten luonnonkatastrofit olisi jotenkin peruste koronasta johtuvien kulujen kattamiseksi elvytyspaketeilla ja, että elvytyspaketti näin täyttäisi EU:n perussopimukset. Kehoitukset sijoittaa vihreään teknologiaan tai digitalisaatioon ei kuitenkaan kata koronapandemian aiheuttamia kuluja eri maiden terveydenhoidolle.

Tätä apuahan kyseltiin mm. Italiasta jo alkukeväästä kun eivät esim. tahtoneet saada niitä suojavarusteita mistään, ennenkuin sulkujen vaikutuksista talouteen oli mitään käsitystä. Sitäpaitsi ihmisiin kohdistunut koronapandemia ei ole rinnastettavissa luonnonkatastrofeihin, koska tähän voidaan varautua ennakolta. Aila-myrskyn tapaisiin myrskytuhoihn ei sitävastoin niinkään voi.

Meillä on Suomessa THL, EU:ssa ECDC ja maailmalla WHO, jotka ovat vuosikymmeniä seuranneet tämän tyyppisiä asioita ja varoittaneet jo usean vuoden ajan olemassa olevasta uhkasta ja, että kannattaisi varautua. Sipilän hallituksen Turvallisuusstrategiassa löytyy tästäkin pieni maininta. Lisäksi silloin tehtiin myös se WHO:n auditointi terveydenhoitojärjestelmäämme, jossa pandemiaan varautuminen myös nousi esiin.

Onhan lisäksi pandemioiden osalta varauduttu eläin- ja kasvitautien osalta mm. pistämällä siipikarja sisätiloihin keväällä muuttolintujen saapumisen ajaksi, etteivät saisi lintuinfluenssaa.  On myös toimittu kasvitautien osalta, kun kiellettiin jokin aika sitten hedelmien maahantuonti ilman tautivapaaksi todettua sertifikaattia. Miten ihmeessä näiden pandemioiden kohdalla ei olla huudeltu jonkun elvytyspakettien perään?

Meille on myös monen ministerin suulla vakuutettu, että maksamalla 6 miljardia tienaamme 3 miljardia, kun saamme omistamme takaisin 3 miljardia. Jopa alakoululainen ymmärtää, että tuo on vale. Miksi hallitusvastuussa olevat ministerit saavat toimia näin? Eikö kaikkia kansanedustajia enää velvoita yhteisesti se perustuslain pykälä, että pitää puhua totta ja noudattaa perustuslakia?

Maanpetosrikoksesta todetaan Suomen rikoslaissa Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen osalta, että ”joka tarkoituksenaan.. vieraan valtion.. taloudellisen painostuksen tai tuen avulla
1) saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,

3) muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta

tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.”

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmasta löytyvät oheiset kirjaukset, jotka osoittavat että tässä ollaan ihan tietoisesti valmiita muuttamaan EU:n perussopimuksia edistämällä määräenemmistöpäätöksiä. Lisäksi on ilmeisesti tarkoitus luopua Suomen budjettisuvereniteetista, kun kerran halutaan myös edistää unionin varainhankintaa.  Näistäkin asioista on jo puhuttu myös ihan julkisuudessa astikin hallituksen suulla nyt tämän nk. korona-elvytyspaketin yhteydessä.

Ongelma vaan on siinä, että hallitusohjelman kirjaukset on tehty paljon ennen koko koronapandemiaa. Eli hallituksen todellinen tatkoitus on ilmeisesti alusta pitäenkin ollut Suomen itsenäisyydestä luopuminen ja EU-liittovaltion edistäminen. Voiko tämän enää ymmärtää millään muulla tavalla?

Ote Marinin hallitusohjelmasta:

”Suomella on valmius tarkastella unionin omien varojen järjestelmän kehittämistä. Järjestelmää kehitettäessä otetaan huomioon Suomen kaltaisten maiden etu, ja se etteivät kustannusvaikutukset kohdennu näihin maihin suhteettomasti. Jäsenmaat päättävät unionin varainhankinnasta.”

”Suomi edistää EU:n globaalistrategiaa, joka vahvistaa unionin roolia globaalina johtajana. Jäsenmaiden ja unionin koordinaatiota ulkoisessa vaikuttamisessa lisätään. Määräenemmistöpäätöksentekoa voidaan lisätä rajatuilla toimialoilla, mikä mahdollistaa osaltaan riittävän nopean toiminnan unionin ulkosuhteissa.”

Emme ole koskaan antaneet suostumusta itsenäisyydestä luopumisesta EU-kansanäänestyksen yhteydessä silloin aikanaan. Nyt kuitenkin näin on mitä ilmeisimmin käymässä, kun ei kerran eduskunnalta enää odoteta hyväksyntää edes tälle elvytyspaketille, eikä kansanäänestystäkään ole asiasta järjestetty tulevan itsenäisyydestä luopumisen osalta.

Joukko nätisti hymyileviä kauniita nuoria naisia valtion johdossa ei vastaa sitä perinteistä kuvaa julmista hirmuhallitsijoista mitä historia tuntee, kuten Hitlerin ja Stalinin jotka kummatkin silloin aikanaan myös halusivat hyviä asioita omalle kansalle ja omalle maalle. Silti tapa toimia kuin silloiset yksinvaltiaat on erehdyttävän samankaltainen.

Kisa ensi kevään kuntavaalimenestyksestä on alkanut – Onko äänestäjien syytä olla huolissaan

Se mitä harva äänestäjä tulee ajatelleeksi on, että tulevat kunnanvaltuutetut ovat kunnissa ne henkilöt, jotka istuvat kunkin kunnan rahakirstun päällä. He siis päättävät mihin kuntien varat viimekädessä käytetään. Heidän tulee kyetä arvioimaan ja priorisoimaan erittäin haastavassa talouden tilanteessa mitä pakollisia hankkeita käynnistetään, riittääkö saadut verotulot vai joudutaanko ottamaan lainaa. Tätä heidän oikeutta päättä kutsutaan myös kuntapolitiikaksi.

Kunnissa liikkuu iso raha, koska kunnat työllistävät valtavan määrän ihmisiä. Kaikki toimeliaisuus on kunnissa, siellä missä me ihmisetkin olemme. Meidän yhteisistä asioista kunnissa päättävät viimekädessä budjettivaltaa käyttävät valtuutetut. Viime aikojen julkista keskustelua seuranneena monista ihmisistä alkaa tuntumaan aika huolestuttavalta, kun pitäisi sitten tulevissa kuntavaaleissa osata valita aidosti pätevä ja mieluisa ehdokas. Sote-uudistuskin on taas myös tapetilla monen muun haasteen lisäksi.

Alkaa monia äänestäjiä jo hieman myös mietityttää tulevat kuntavaalit, että mitä kaikkea oikein onkaan tulossa ja millä hintalapulla? Siksi Aitosuomalaiset päätti kysyä Suomen Kuntaliitolta vähän tarkemmin näistä asioista, kun monet asiat näyttävät ruohonjuuritasolta tarkasteltuina jo hieman huolta herättäviltä. Rahoitusalan eritysasiantuntija Jari Vaine Suomen Kuntaliitosta vastasi Aitosuomalaisten esittämiin kysymyksiin, jotka aiheen tiimoilta mietityttää.

Miten asia oikein on kun tuntuu, että ehdokkaita on niin monen tasoissa ja tehdyt päätökset tuntuvat välillä varsin lyhytnäköisiltä. – Onko meillä kunnissa kansalaisten joukossa riittävästi kiinnostusta asettua ehdolle ja sitä aitoa osaamista kuntapolitiikkaan? Vai riittääkö pelkkä into lähteä mukaan? Voiko homman oppia matkan varrella? Eihän monenlaisia suuria päätöksiä varmaankaan ihan ”pystymetsästä” tuleva halukas idealisti välttämättä olleenkaan osaa hahmottaa, että mistä oikein ollaankaan tekemässä niitä päätöksiä?

”Valtuutetut joutuvat ottamaan kantaa monenlaisiin asioihin, eivätkä kaikki voi hallita kaikkea. On myös muistettava, että ympäröivä maailmakin muuttuu koko ajan, joka entisestään lisää vaatimuksia. Joissakin paikoissa on ollut hankalaa ylipäänsä saada ehdokkaita valtuutetuiksi. Mutta matkan varrella voi varmasti oppia ja oppia voi kertyä siitäkin, että monet valtuutetut ovat myös kansanedustajia. Toisaalta julkisuudessa on keskusteltu siitä, onko tällainen asetelma päätöksenteon kannalta hyvä. Mutta jos maakunnat toteutuvat, myös niiden maakuntavaltuustoihin tarvitaan edustajat. Osaamistarpeet siis kasvavat edelleen – onko mahdollista saada eri henkilöitä eri paikkoihin?”

Mihin kaikkeen valtuutetut oikein osallistuvat päätöksenteossa siellä kunnissa?

”Kunnan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden (siis myös valtuutetut) tehtävistä säädetään kuntalaissa. Valtuuston tehtäviin kuuluu päättäminen esimerkiksi kuntastrategiasta, talousarviosta ja taloussuunnitelmasta, omistajaohjauksen periaatteista ja konserniohjeesta, liikelaitokselle asetettavista toiminnan ja talouden tavoitteista, sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteista, palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista, takaussitoumuksen tai muun vakuuden antamisesta toisen velasta ja tilinpäätöksen hyväksymisestä ja vastuuvapaudesta.”

Minkälaisia asioita voi seuraavalla valtuustokaudella tulla uusille valtuutetuille sitten päätettäväksi, jotka koskettavat meitä kaikkia kuntalaista jollain tavalla?

”Jos tarkoitetaan kaikille kunnille – eli siis myös kaikille kuntalaisille – yhteisiä asioita, niitä ei yleensäkään ole kovin monia. Tämä johtuu jo kuntien erilaisuudesta, joka on monissa ratkaistavissa asioissa taustalla.”

”Tällä valtuustokaudella ainakin soteuudistus toteutuessaan vaikuttaa tavalla tai toisella kaikkiin kuntiin. Lisäksi kuntatalouden jo ilmenneet (esim. väestökehitys, ikääntyminen, palveluverkon tarpeet jne) ja näköpiirissä olevat (ainakin koronan vaikutukset, ilmastotyön ja kestävän kehityksen edistäminen ym.) haasteet ovat koko kuntakentälle yhteisiä, vaikkakin konkretiassa ja euromäärissä kunnat siis ovat erilaisia. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että jokaisessa kunnassa joudutaan entistä tarkemmin ottamaan kantaa millä tarvittavia toimenpiteitä rahoitetaan ja mihin rahat riittävät. Vastaus kumpaankin kysymykseen on kuntakohtainen.”

Aito hyvinvointi takaisin! – Me haluamme sen kuuden tunnin työpäivän

Aito hyvinvointi on helposti saavutettavissa rahareformilla ja talousdemokratialla. Meidän ei tarvitse muuta kuin erota EMU:sta ja EU:sta ja ryhtyä tuumasta toimeen. Siihen loppuu köyhyys, kituuttaminen ja kasvava velkaantuminen. Eriarvoisuus, stressi ja henkinen pahoinvointi tulevat myös kaikki sitten pikkuhiljaa jäämään historiaan. Lamasta ei tule sillon myöskään tulemaan ollenkaan niin syvä ja paha. Seisomme uuden ajan kynnyksellä ja meillä on konkreettinen vaihtoehto, joka antaa meille sen todellisen valinnan mahdollisuuden.

Suomen Talousdemokratia ry kertoo hienosti mistä tässä kaikessa on kyse ja miten muutoksia voisi toteuttaa. Lisäksi he kertovat kuinka paljon nämä muutokset parantaisivat kokonaishyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta:

Mitä hyötyä talousdemokraattisista uudistuksista olisi?

Talous olisi nykyistä vakaampi ja pankkijärjestelmä turvallisempi, kun pankit eivät pystyisi luomaan rahaa myöntämällä lainoja. Pankeilla ei olisi yhtä suurta kannustinta ottaa holtittomia riskejä, kun niitä ei enää pelastettaisi konkursseilta verovaroilla. Kiinteistökuplien ja niitä seuraavien finanssikriisien, taantumien ja lamojen todennäköisyys pienenisi huomattavasti. Pankkien rahanluontioikeuden poistaminen hillitsisi merkittävästi myös asuntojen hintojen nousua.

Reaalitaloutta olisi mahdollista tukea nykyistä paremmin, kun valtio tai keskuspankki loisi kaiken rahan. Valtion luoman rahan käyttökohteista päätettäisiin demokraattisesti, eivätkä yksityiset pankit enää päättäisi, mihin tarkoitukseen rahaa luodaan. Esimerkiksi omistusasumista ja yritystoimintaa voitaisiin rahoittaa julkisten pankkien lainaaman korottoman tai lähes korottoman rahan avulla.

Sekä julkinen että yksityinen talous säästäisivät, kun niiden ei tarvitsisi maksaa korkoa rahasta. Eriarvoisuutta kasvattava korkotuloilla eläminen tai rahalla keinottelu ei olisi enää mahdollista. Ihmisten käyttöön jäisi enemmän rahaa ja eriarvoisuus vähenisi.

Talousdemokraattisessa yhteiskunnassa talouskasvun pakkoa ei enää olisi. Kun valtio voisi itse luoda rahaa ilman korkokuluja oman keskuspankkinsa kautta, ikuiselle talouskasvulle ei olisi enää rakenteellista syytä. Ilman talouskasvun pakkoa esimerkiksi työnteko, tuotanto ja kulutus voitaisiin mitoittaa ihmisten omien halujen sekä luonnonvarojen ja ilmaston kestävyyden mukaan.”

Asiasta lisää ohessa:

Suomen Talousdemokratia