Mikä ihmeen kestävä kehitys?

Kansalaiset ovat saaneet kuunnella aina kyllästymiseen asti poliitikkojen suuresti hehkuttamasta kestävästä kehityksestä maapallon ja ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Samalla köyhyys kasvaa kohisten Suomessa. Työttömiä on paljon, ruoka-avun varassa elää kasvava joukko suomalaisia, vanhusten hoito on täysin retuperällä, lapset voivat pahoin ja joka puolelta kunnista kuuluu sama viesti: “Rahat on loppu”.

Samaan aikaan Suomi (vallassa olevat poliitikot tykkäävät käyttää tätä sanaa) puuhastelee monenmoisen kehitysapuhankkeen parissa lapaten satojen miljoonien edestä kansalaisten kipeästi tarvitsemia verotuloja valtion kirstusta millon mihinkin kestävän kehityksen tarkoitukseen ympäri maailman. Muutamia esimerkkejä muille jaetusta jättipotista mainittakoon, että Etiopialle myönnettiin hiljattain 800 000 € vaalitukea, Myanmarin Yangonin suurlähetystölle annettiin hallintokuluihin 50 000 € ja Somaliaan kehitysyhteistyön suunnitteluvaroja mm. Somalian valtionrakennuksen suunnitteluun 75 000 €.

Ulkoministeriön sivuilla todetaankin, että:

“Kehityspolitiikan tavoitteena on tukea kehitysmaiden pyrkimyksiä köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi.”

Lisäksi todetaan, tämä perustuu YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaan; Agenda 2030:en

YK:n kestävän kehityksen (Sustainable Development Goals) tavoitteista neuvoteltiin New Yorkissa syyskuussa 2015 ja ne astuivat voimaan vuoden 2016 alussa. Näistä nyt sovituista kestävän kehityksen tavoitteista sovittiin silloin, että ne ovat universaaleja ja koskevat siis kaikkia valtioita ja kansoja yhteisesti. Eli kunkin valtion tulisi kukin tahollansa koittaa noudattaa näitä kestävän kehityksen tavoitteita.

Kestävän kehityksen tavoitteita on yhteensä 17, joista kolme ensimmäistä ovat “Ei nälkää“, Ei köyhyyttä” ja “Terveyttä ja hyvinvointia“. Hieno juttu! Vaikuttaa todella upealta. Paisti, että jostain ihmeen syystä näistä tavoitteista tuntuu olevan ikäänkuin harhaluulo tuolla eduskunnassa, että nämä eivät jostain syystä koskisikaan oman kansan hyvinvointia, terveyttä, toimeentuloa oikeutta riittävään ruokaan jne. päätellen mm. lukuisista syrjäytymistä mittaavista tilastoista ja avun kohdentamisesta.

Afrikkalaisia esimerkiksi autetaan kyllä auliisti, mutta ruoka-apuun liikenee tällä hetkellä lähinnä se, että siirretään se akuutti köyhyys näkyvältä paikalta laitakaupungille esim. johonkin häveliäisyyteen vedoten; että ei köyhät ruokajonoissa kokisi oloansa kiusaantuneeksi. Ettei asia vaan olisi niin päin, että “poissa silmistä, poissa mielestä“? Tätä käsitystä tukee ainakin se, että kansalaisten kasvavasta taloudellisesta ahdingosta on tullut sanomista päättäjille jo jopa Brysselistä asti, eikä tähän mitään sen kummempaa muutosta parempaan vielä ainakaan ole ollut näkyvissä.

Jokainen voi pohtia sitä tekopyhyyden ja kaksinaismoraalin määrää tässä järjen- ja kansanvastaisesta touhussa, kun nykypolitiikalla näkyy olevan lähinnä se tavoite, että nostetaan afrikkalaiset ja muut Euroopan ulkopuoliset kansalaiset hyvän leivän ääreen, ja ilmeisesti hinnalla millä hyvänsä.

Kotimaan asioita ollaan kovasti tietenkin myös ainakin näön vuoksi petraamassa lisäämällä niitä työpaikkoja (ainakin paperilla) Suomeen, että saataisiin sitä elinkeinoelämän peräänkuuluttamaa talouskasvua ja lisää työssäkävijöitä. Tästä logiikassa on sellainen asia vielä selvittämättä, että tarkoittaako tämä myös työttömien määrän pienenemistä vai tarveharkinnan poiston kautta lisääntyvän ulkomaalaisen halpatyövoiman käyttöä Suomessa?

Onkohan kukaan laskenut kuinka monta työpaikkaa hallitus pystyisi luomaan suomalaisille tuolla satojen miljoonien kehitysapurahapotilla investoimalla rahat vaikka homekoulujen remontteihin? Tämä, jos mikä edistäisi hienosti sitä terveyttä ja hyvinvointia, sekä talouskasvua Suomessa.

Ulkoministeriö

YK-liitto

Milloin asiasta järjestetään kansanäänestys ja julkinen keskustelu? – Itsenäinen Suomi vai provinssina EU-Liittovaltiossa?

Sulkemalla ulos keskustelusta epämiellyttävät soraäänet tai teeskentelemällä, että niitä ei ylipäätään ole, on se demokratian kannalta hyvin kyseenalaista toimintaa. Hallituskauden alkutaipaleella päästi pääministeri Antti Rinne julkisuudessa suustaan, että “Me olemme EU” vastauksena Perussuomalaiselle jostain keskinäisestä suukovusta. Mikähän tässä julkilausumassa oikein olikaan päässyt unohtumaan? Kirjaus perustuslaissa? Oikeus eriävään mielipiteeseen? Mikä?

Asiaa sietää pohtia, koska kyllä “me” vaan edelleen olemme täysivaltainen tasavalta nimeltä Suomi, joka on vain jäsen EU-nimisessä tulli- ja kauppaunionissa; itsenäinen maa, jossa hallituksen kuuluisi edistää Suomen kansan hyvinvointia.

Nyt hallituksessa ollaan etupäässä huolissaan kolmansien maiden kansalaisten taloudellisesta hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, sekä sijoittajien tuotto-odotuksista. Oman kansan hyvinvointi on ilmeisesti pelkkiä numeroita tilastoissa, jotka eivät kerro norsunluutornissa viihtyville puolueiden edustajille näköjään mitään arjen todellisuudesta. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten osuus tuntuu olevan vain numeerinen tilasto muiden joukossa. Mutta entäpä jos tämä ns. yhteiskunnan kerma, eli kansanedustajat, jotka nostavat lihavia liksoja omiin tarpeisiinsa joutuisivat kohtaamaan kaikki nämä äärimmäisessä köyhyydessä elävät suomalaiset kasvotusten yhdellä kertaa? Löytyisikö sitten edes empatiaa ja ymmärrystä, tai todellista kykyä ryhtyä niihin tarvittaviin päätöksiin näiden ihmisten auttamiseksi; oman kansan auttamiseksi?

Hallituksella ei näytä olevan mitään todellista kosketusta tavallisten ihmisten arkeen. Siellä lähinnä perustellaan asioita todeksi kunkin puolueen kansanedustajan henkilökohtaisen vakaumuksen pohjalta, joka voi perustua esim. vääristyneeseen käsitykseen globaalista hyvinvoinnista ja maailmanrauhasta. Tällä vääristyneellä käsityksillä ja sosiaalisella kokeilulla on jo tähän asti ollut ihan hirvittävä hintalappu Suomen kansalle.

Se valtava tulonsiirtojen määrä tulli- ja kauppaunionille nimeltä EU koko jäsenyyden ajalta on jatkuvien veronkorotusten ja leikkauspolitiikan juurisyitä. Hyötyjä tällaisesta tulli- ja kauppaunionista ovat etupäässä kaikki ne yritykset, jotka käyvät kansainvälistä kauppaa. Toinen ryhmä on se koko hyväpalkkainen virkakoneisto meppeineen, joka pyörittää koko touhua. Ja maksajina tälle kaikelle ovat suomalaiset veronmaksajat. Toinen keskeinen rahareikä on epäonnistunut yhteisvaluuttakokeilu.

Palkkojakin on lähes koko jäsenyyden ajan lähinnä poljettu, ja huolella suhteessa mm. elinkustannusten nousuun.  Tilastoista näkyy varmaan riittävän selkeästi koko jäsenyyden aikainen palkkakehitys Suomessa varsinkin matalapalkka-aloilla. Lisäksi taantumassa ei yksittäiselle valtiolle jää muuta liikkumavaraa kuin veronkorotukset ja leikkauspolitiikka. Ja nyt sitten kaikkein kärkkäimmät Federalistit ovat viime aikoina kaiken lisäksi ruvenneet puhumaan vuolain sanankääntein julkisuudessa liittovaltion hyvistä puolista. Eli lisää byrokratiaa ja veroja kansalle maksettavaksi samalla kun halutaan viedä se itsemääräämisoikeus kansalta lopullisesti pois. Tätäkö varten meillä lepää sankoin joukoin hyviä suomalaisia sodassa kaatuneita sankarihaudoissa?

Jos hallitus perustaisi päätöksentekoa todelliseen tilastoista ja esim. valtion tilinpidosta saatavaan tietoon, luulisi jo tässä vaiheessa viimeistään hälytyskellojen soivan, koska seuraava finanssikriisi on jo ovella. Vai onko tässäkin taas tarkoitus käydä kansan taskulla ja lapata ne viimeisetkin verorahat sitten jonkun konkurssikypsän pankin pelastamiseksi niinkuin 1990-luvulla tehtiin?

On se vaan jännä miten ne eri maiden väliset kulttuurierot jo ihan Euroopan tasolla näkyvät tässäkin yhteydessä. Islanti päätti vuoden 2008 finanssikriisin tiimellyksessä pitää aidosti huolta omasta kansasta ja heidän eduista, kun päättivät antaa konkurssikypsien ja holtitonta taloudenpitoa harjoittaneiden yksityisten pankkien kaatua sen sijaan, että olisivat käyneet veronmaksajien taskuilla. Islantilaisilla taitaakin mennä taloudellisesti nykyisin jo varsin hyvin päästyään tällä tavalla hyvin jaloilleen silloisen finanssikriisin jäljiltä.

Miksi Suomessa ei käydä avointa julkista keskustelua näistä koko kansakuntaa koskettavista keskeisistä asioista?

Usko itsenäiseen Suomeen ja kansallisvaltioon EU-Liittovaltiota vastaan on vakaumus ja mielipide sen paremmuudesta suhteessa nykyiseen vallassa olevaan poliittiseen federalistiseen aatesuuntaukseen, joka haluaa hävitää kansallisvaltiot ja korvata sen liittovaltiolla. Oikeusvaltiossa luulisi olevan mahdollista käydä kaikenlaisista asioista avointa ja julkista keskustelua? Tähän asti julkinen keskustelu näkyy tämän aiheen tiimoilta keskittyneen lähinnä pohdintoihin Liittovaltion eduista.

Ministerityöryhmä: vauhtia ylivelkaantumisen torjuntaan

Oikeusvaltion kehittämisen ja sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä hyväksyi toimenpidekokonaisuuden, jonka avulla hallitus torjuu ylivelkaantumista. Töitä tehdään useassa eri ministeriössä.

Kotitalouksien velkaantuneisuus on kasvanut lähes yhtäjaksoisesti 20 vuoden ajan. Ylivelkaantumista taklataan muun muassa vahvistamalla kotitalouksien talous- ja velkaneuvontaa, helpottamalla konkurssin tehneiden yrittäjien velkajärjestelyyn pääsyä sekä ryhtymällä valmistelemaan positiivista luottotietorekisteriä.

– On aika laittaa stoppi ylivelkaantumiselle. Tämä ongelma koskettaa aivan liian monia. Meillä on nyt onneksi työn alla useita toimia, joilla voimme helpottaa niin yksittäisten ihmisten kuin yrittäjien arkea. Pidän tärkeänä, että jokainen meistä voi saada riittävästi tietoa siitä, miten omaa taloutta voi hallita, ministerityöryhmän puheenjohtaja, oikeusministeri AnnaMaja Henriksson sanoo.

Ministerityöryhmä päätti, että ryhdytään valmistelemaan julkisen sektorin ylläpitämää positiivista luottotietorekisteriä. Rekisteri tulee sisältämään ihmisten luottotietoja, ja sen vuoksi vahva tietosuoja on ensisijaisen tärkeää. Valmistelussa selvitetään myös mahdollisuutta ottaa rekisteri käyttöön vaiheittain siten, että tarvittava lainsäädäntö on voimassa hyvissä ajoin ja että rekisteri ainakin kuluttajaluottojen osalta voitaisiin ottaa käyttöön kevään 2023 aikana.

Lisäksi ministerityöryhmä hyväksyi sisäministeriön johdolla laaditun uuden väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin vastaisen toimenpideohjelman. Se korvaa aiemman, vuonna 2016 laaditun toimenpideohjelman. Ohjelman tavoitteet ja toimenpiteet koskevat paikallista ennalta ehkäisyä, väkivaltaisten ryhmien rekrytoimisen ehkäisyä, vankiloissa tapahtuvaa radikalisoitumista sekä terroristisen propagandan ja laittoman vihapuheen torjuntaa. Lisäksi ohjelma sisältää toimenpiteitä, joilla poliisi, vastaanottokeskukset, sosiaali- ja terveystoimi sekä opetustoimi kehittävät ennalta ehkäisyä. Ohjelmasta laaditaan seuraavaksi valtioneuvoston periaatepäätös.

Turku: Veroprosentti ei nouse – Menoja pienennetään

Turun kaupunginjohtaja Minna Arve on julkistanut maanantaina 14.10 talousarvioesityksensä vuodelle 2020 ja taloussuunnitelman vuosille 2021 – 2023. Samassa yhteydessä Turun kaupunki on kertonut talousarvioon sisältyvästä Turun talouden sopeuttamisohjelmasta, jossa esitetään kaikkiaan 95 toimenpiteen käynnistämistä.

Talousarvioesitys on laadittu siten, että taloussuunnitelma on tasapainossa vuonna 2023 ja suunnitelmakauden päätteeksi vuosikate ylittää poistot. Kaupungin kunnallisveron esitetään pysyvän ennallaan 19,50 prosentissa.

Kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin on tulossa ensi vuodeksi korotus. Kilpailukykysopimuksen ja indeksijäädytysten päättyessä on arvioitu, että valtion rahoitus kuntien järjestämistä peruspalveluista kasvaa yhteensä hieman yli 600 miljoonalla eurolla. Turun valtionosuudet kasvaisivat noin 15 miljoonaa euroa, mikä on huomioitu ensi vuoden talousarviossa.

Valtionosuuksiin liittyy myös epävarmuustekijöitä. Hallitusohjelmassa on mainittu useita lisätehtäviä kunnille, kuten oppivelvollisuusiän nostaminen ja erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen liittyviä velvoitteita, jotka on luvattu huomioida täysimääräisesti joko lisärahoituksella tai muita tehtäviä vähentämällä. Näiden lisätehtävien toteutumisesta, aikataulusta ja rahoituksesta ei ole varmuutta ja siten niiden vaikutusta ensi vuoden talousarvioon ei ole huomioitu.

Sopeuttamisohjelmassa noin 59 miljoonan euron säästö- ja kehittämistoimenpiteet

Reunaehtoina valmistelussa on ollut, että taloutta sopeutetaan taloussuunnitelmakaudella 2020-2023 vähintään 50 miljoonalla eurolla, käyttötalouden nettomenojen kasvu saa olla keskimäärin 1,3 prosenttia vuodessa ja että henkilöstömäärä ei saa kasvaa.

Sopeuttamisohjelmaan on nyt valmistelu kaikkiaan 95 toimenpidettä, joiden yhteissumma on yli tavoitellun ja on 59 miljoonaa euroa. Keinoja on etsitty keinoja kaikilta kaupungin toimialoilta sekä konsernin yhtiöistä ja kuntayhtymistä. Apuna valmistelussa on ollut kuntatalouden konsulttitoimisto Perlacon Oy.

Toimenpiteissä on runsaasti rakenteellisia muutoksia ja uudistuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi vanhuspalvelujen rakennemuutos, jossa lisätään tehostetun palveluasumisen paikkoja sekä intervallihoitoa seuraavan viiden vuoden aikana, sairaalatoiminnan kehittäminen, päiväkotiverkon optimointi ja hallintopalveluiden uudistaminen.

Muita ehdotettuja toimia ovat esimerkiksi asiakasmaksujen korotukset, oppilasryhmäkokojen optimointi, keskustan nuorisotila Vimmalle korvaavien tilojen etsiminen, kiekkopysäköinnin muuttaminen maksulliseksi ja maksullisen pysäköinnin alueen laajennus sekä kaupungin henkilöstökassan koron pienentäminen.

Turku

 

Kaupunginhallitus käsittelee Espoon talousarvion kehystä ja veroprosentteja maanantaina

Kaupunginhallitus käsittelee veroprosentteja ja vuosien 2020-22 talouden kehystä maanantaina. Valtuusto päättää asiasta 21.10.2019. Ehdotuksen mukaan tuloveroprosentti olisi 18% ja kiinteistöveroprosentit kiinteistöverolain mukaisilla alarajoilla myös ensi vuonna.

Valmisteluaikataulua on myöhennetty, koska tiedot kuntien verotuloista ja niiden tilitysten jaksotuksesta ovat olleet epävarmoja. Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän esitys ensi vuoden talousarvioksi julkaistaan 31.10.2019 ja se sisältää tarkemman kuvauksen kaupungin toiminnasta ja investointien sisällöstä.

Kunnallisveron ennakonpidätysten kertymät eivät ole kasvaneet odotetulla tavalla vuonna 2019. Kuntaliiton arvion mukaan ennakoita olisi pitänyt kertyä kunnille syyskuun loppuun mennessä noin 500 miljoonaa euroa toteutunutta enemmän.

Espoossa vuoden 2019 verotulot alittuvat noin 70 miljoonalla eurolla. Myös kehyksen arvio kunnallisveron kehityksestä sisältää edelleen epävarmuutta verohallinnon uudistusten johdosta. Kaikkiaan Espoon verorahoituksen eli verojen ja valtionosuuksien arvioidaan kasvavan 6,6 prosenttia vuonna 2020 ehdotuksen mukaisilla entisillä veroprosenteilla.

Käyttötalouden menot kasvavat mm. palvelutarpeen, ict-kustannusten sekä joukkoliikenteen kasvun myötä vertailukelpoisesti 2,9 prosenttia ja kaupungin nettomenot 4,7 prosenttia. Tietoja tarkennetaan kaupunginjohtajan talousarvioesityksessä.

 

Espoo

Valtiovarainministeriö: Kuntatalouden näkymät lähivuosille huolestuttavan heikot

Kuten kevään 2019 teknisessä kuntatalousohjelmassa arvioitiin, kuntatalous heikkeni selvästi vuonna 2018. Kuntatalouden heikkenemisen taustalla oli kuntatalouden toimintamenojen kasvun nopeutuminen ja investointien kasvu erityisesti kunnissa. Talouden ja työllisyyden hyvästä kehityksestä huolimatta kuntien verotulot kääntyivät laskuun muun muassa ennakoituja korkeampien veronpalautusten vuoksi. Kuntien tulopohjaa heikensi myös valtionosuuksien väheneminen.

Tilastokeskuksen julkaisemien neljännesvuositilastojen perusteella kuntatalouden menojen kasvu jatkuu vuonna 2019. Samanaikaisesti toimintatulojen kasvu on maltillista ja verotulojen kasvu jää odotettua vaimeammaksi. Verotulojen kertymään on kuluvana vuonna vaikuttaneet useat tekijät, joiden ennustaminen ja ennakointi on ollut hankalaa. Kuluvana vuonna veroennustetta alentaa suhdannenäkymien heikentymisen lisäksi verotuksen järjestelmämuutokset: ennakkopidätysmenettelyn muutokset ja tulorekisterin käyttöönotto. Kuntatalouden tuloksen arvioidaan heikkenevän kuluvana vuonna selvästi, kun vielä kevään kuntatalousohjelmassa sen arvioitiin hieman paranevan edellisvuodesta.

Valtiovarainministeriön kansantalousosaston laatiman kehitysarvion perusteella kuntatalouden kehitysnäkymät pysyvät huolestuttavan heikkoina koko kehyskauden 2020-2023, ja tulojen ja menojen epätasapaino pysyy vuosina 2020–2023 mittavana. Toimintamenojen kasvun arvioidaan jatkuvan keskimäärin 3,4 prosentin vuosivauhdilla. Menojen kasvua lisäävät niin sosiaali- ja terveyspalvelujen kysynnän kasvu, hallitusohjelman toimenpiteet, ansiotason oletettu kasvu kuin kuntien investointipaineet. Samanaikaisesti verotulojen arvioidaan kasvavan keskimäärin 2,7 prosentin ja valtionapujen 4,2 prosentin vuosivauhdilla. Kuntatalouden lainanottotarvetta heijastava toiminnan ja investointien rahavirta on kehitysarviossa kehyskaudella 1,9–2,7 mrd. euroa negatiivinen.

Kuntatalouden näkymiä heikentävät myös väestörakenteen muutoksesta aiheutuva kasvava menopaine ja suhdannetilanteen heikkeneminen. Mahdollisuudet menopuolen sopeutukseen on erityisesti pienimmissä kunnissa usein jo pitkälti käytetty, joten kunnallisveroprosentteihin kohdistuu lähivuosina huomattavaa korotuspainetta ja kuntatalouden velkaantuminen uhkaa kasvaa.

Valtioneuvosto

Pääjohtaja Tytti Yli-Viikari: Valtion omaisuudesta pidettävä huolta suunnitelmallisesti

Tarkastusvirasto korostaa valtion omaisuuden hallinnassa suunnitelmallisuutta ja pitkän aikavälin strategisia tavoitteita.
Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on julkaissut vuosikertomuksensa, jossa se esittelee eduskunnalle keskeisimmät havaintonsa valtion taloudenhoidosta ja hallinnosta. Erityisesti VTV nostaa esiin valtion omaisuuden vastuullisen hallinnan.

Kun valtion taloudellista asemaa arvioidaan, on valtionvelan lisäksi huomioitava omaisuus, joka on suuruudeltaan samaa luokkaa kuin velka. Valtiolla on omaisuutta arviolta 100 miljardin euron arvosta sisältäen yhtiöomaisuutta, maata ja metsää, rakennuksia, teitä ja rautateitä.

Valtion omaisuudella on yleensä muitakin tavoitteita kuin pelkkä tuotto. Omistamisella voi olla strateginen merkitys esimerkiksi energia-alan omistuksissa ja yhteiskunnallisia tehtäviä monopoliaseman kautta. Maaomaisuudella voidaan tarjota virkistyspalveluita ja rakennuskantaan liittyy historiallisia arvoja. VTV korostaa valtion omaisuuden hallinnassa suunnitelmallisuutta ja pitkän aikavälin strategisia tavoitteita.

”Politiikassa lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet kilpailevat yhteiskunnan huomiosta. Ihmiset hakeutuvat nopeiden, näyttävien ja näpsäyttävien politiikkalupausten äärelle. Päättäjillä on käytettävissään yhä enemmän ja laadukkaampaa tietoa, mutta tiedon hyödyntäminen on nopeatahtisessa ympäristössä haastavaa. Pitkäjänteisyys on kuitenkin valtionhallinnon toiminnassa olennaista”, tarkastusviraston pääjohtaja Tytti Yli-Viikari muistuttaa.

Kun valtio harkitsee menojen tai uusien investointien rahoituskeinoksi omaisuuden myyntiä, olisi tarkasteltava myös muita vaihtoehtoja, esimerkiksi velanottoa. Omaisuuden myynnissä on otettava huomioon, että tällöin omaisuudesta saatavat tulovirrat lakkaavat tulevaisuudessa.

Valtion eläkerahastossa on nykyään viidesosa valtion omaisuudesta. Arvoltaan merkittävää rahastoa on käytetty eräänlaisena puskurisäästörahastona. Eläkerahaston omaisuutta on käytetty talousarvion tasapainottamiseen, ja hyvinä aikoina rahastoon on tehty suunniteltua suurempia siirtoja.

”Laissa asetettu tavoiteko eläkerahastolle on ongelmallinen nyt, kun tavoitteen saavuttaminen on jo lähellä. Rahaston sijoitusstrategiassa voi korostua liikaa sen varmuudesta huolehtiminen, ja tällöin rahaston tuotto voi jäädä alhaisemmaksi”, Yli-Viikari toteaa.

Muita teemoja VTV:n vuosikertomuksessa ovat valtion toiminta kestävien ratkaisujen edistäjänä, valtion riskienhallintapolitiikka ja hallinnon palveluiden digitalisointi.

Kestävän kehityksen tavoitteet pääjohtaja Tytti Yli-Viikari näkee hyvänä väylänä edistää vastuuta yhteiskunnallisesta kehityksestä. Kestävää kehitystä voi tukea kytkemällä pitkän aikavälin tavoitteet talousarvioon ja kestävän kehityksen politiikkaa tulee tehdä yli hallituskausien.

Tarkastusvirasto suosittaa valtiolle nykyistä kattavampaa riskienhallintapolitiikkaa. Tällöin yllättävät tapahtumat eivät halvauta valtion kykyä tuottaa palveluita. Yli-Viikari muistuttaa, että riskienhallintaa tarvitaan myös kokonaiskuvan luomiseksi valtionhallinnosta ja -taloudesta. Se puolestaan parantaa ihmisten luottamusta valtion toimintaan.

Kun julkisia palveluita digitalisoidaan, ne saadaan riippumattomiksi ajasta ja paikasta. Näin voidaan tehostaa toimintaa ja säästää kaikkien aikaa ja kustannuksia. Onnistuneen digitalisoinnin perusta on ajantasainen lainsäädäntö ja se, että lainsäädännön liikkumavaraa hyödynnetään tehokkaasti uudistuksissa.

”Pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelmassa on tunnistettu tarve uudistaa politiikan toimintamalleja. Pidemmän aikavälin suunnittelu ja parlamentaarinen sitoutuminen yhteisiin kehitystavoitteisiin parantaa todennäköisyyttä, että vaativat rakenneuudistukset toteutuvat”, VTV:n pääjohtaja Tytti Yli-Viikari tiivistää nykytilannetta.

Valtiontaloudentarkastusvirasto