Mistä kansa oikein äänesti vuonna 1994 EU-jäsenyyden neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä?

Valtion johto kävi vuonna 1994 neuvotteluja Suomen liittämisestä Euroopan unioniin ja allekirjoittivat siitä sopimuksen silloisten jäsenvaltioiden kanssa, jonka pohjalta kansan tuli sitten päätellä onko se sellainen johon halutaan mukaan, kertoa kantansa neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä. Valtioneuvosto informoi kansalaisia sopimuksen sisällöstä, jotta asiaan olisi saatu selvyys että mistä silloin oli tarkoitus äänestää.

Ohessa silloisen valtioneuvoston tiedote sopimuksen sisällöstä kansalaisille:

Valtioneuvoston tiedote Euroopan unionin jäsenyydestä

Suomi ja Euroopan unionin (EU) jäsenvaltiot ovat 24.6.1994 allekirjoittaneet sopimuksen, jonka mukaan Suomi liittyy EU:n jäseneksi 1.1.1995. Suomen lisäksi Itävalta, Norja ja Ruotsi ovat allekirjoittaneet liittymissopimuksen.

Suomessa järjestetään EU-jäsenyydestä neuvoa-antava kansanäänestys 16.10.1994. Kansalaisilta kysytään, tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen (liittymissopimuksen) mukaisesti. Lopullisen päätöksen Suomen jäsenyydestä EU:ssa tekee eduskunta.

Euroopan unioni

EU:n jäsenmaat ovat itsenäisiä ja täysivaltaisia valtioita, jotka ovat vapaaehtoisesti päättäneet eräissä kysymyksissä harjoittaa toimivaltaansa yhteisesti.

Jäsenenä Suomi tulee osallistumaan yhteiseen päätöksentekoon EU:n toimielimissä: Euroopan parlamentissa, Eurooppa-neuvostossa (EU:n huippukokous), neuvostossa, komissiossa ja tuomioistuimessa. Euroopan parlamentissa Suomella tulee olemaan 16 edustajaa 641 edustajasta ja neuvostossa 3 ääntä 90 äänestä.

Unionissa on kolme osaa: Euroopan yhteisöt, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä yhteistyö oikeus- ja sisäasiossa.

Euroopan yhteisöt

EU tavoittelee kestävää ja tasapainoista kehitystä. EU haluaa kohottaa kansalaisten elintasoa ja elämisen laatua sekä parantaa kuluttajien suojaa ja ympäristön suojelua.

EU:n sisämarkkinoilla työvoima, tavarat, palvelut ja pääomat liikkuvat vapaasti jäsenvaltioiden rajojen yli. Markkinoiden toimintaa haittaavat esteet pyritään poistamaan. EU soveltaa yhtenäisiä tulleja ulkopuolisiin maihin nähden ja sillä on yhteinen kauppapolitiikka. Välillisen verotuksen järjestelmät yhtenäistetään.

EU:lla on yhteinen maatalouspolitiikka. Se ei sellaisenaan ota huomioon pohjoisen maatalouden erityisolosuhteita eikä turvaa elintarviketaloutemme toimintaedellytyksiä. Siksi olennainen osa liittymisratkaisua on, että maataloutta tuetaan Suomessa jäsenyyden oloissa EU:n yhteisistä rahoista ja valtion budjetista.

Alueiden välisiä kehityseroja kavennetaan tukemalla erilaisia alue- ja rakennepoliittisia hankkeita sekä yhteisistä rakennerahastoista että valtion budjetista.

Nuoriso-, opiskelija-, opettajavaihtoa sekä oppilaitosten välistä yhteistyötä lisätään. Kulttuuriyhteistyötä laajennetaan. Tiede- ja teknologiayhteistyössä ohjataan rahaa alan hankkeisiin.

Jäsenvaltioiden kansalaiset saavat myös unionin kansalaisuuden. Sosiaaliturvan tasosta ja laadusta määrää kukin jäsenvaltio itse.

Tulevaisuudessa tavoite on talous- ja rahaliitto. Sen on määrä johtaa yhteensovitettuun talous- ja budjettipolitiikkaan, kiinteisiin valuuttakursseihin, yhteiseen rahapolitiikkaan ja keskuspankkiin sekä myöhemmin yhden, yhteisen valuutan käyttöönottoon.

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

EU:n perustamissopimusten mukaan unionin päämääränä on vakauden ja turvallisuuden lisääminen Euroopassa.

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on jäsenmaiden hallitusten välistä yhteistyötä. Sen avulla pyritään edistämään jäsenmaiden etuja ja vahvistamaan niiden turvallisuutta. EU-maat ottavat kantaa ajankohtaisiin kansainvälisiin kysymyksiin ja voivat ryhtyä yhteisesti sovittuun toimintaan. Päätökset edellyttävät jokaisen jäsenmaan suostumusta.

Jäsenmaiden pitkän aikavälin tavoitteena on yhteinen puolustuspolitiikka, joka saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen.

Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa

Hallitusten välistä yhteistyötä lisätään muun muassa kansainvälisen rikollisuuden ehkäisemiseksi ja EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten luvattoman maahanmuuton vastustamiseksi.

Jäsenyyden taloudelliset vaikutukset

EU-jäsenyys vaikuttaa Suomen kansantalouteen merkittävällä tavalla. Useimmissa tutkimuksissa on arvioitu, että taloudellinen hyvinvointi lisääntyy jäsenyyden oloissa enemmän kuin EU:n ulkopuolella.

Jäsenmaksuina Suomi maksaa jäsenyyden ensimmäisenä vuonna EU:n budjettiin 6,6 miljardia markkaa. Suomi saa erilaisina tukina suurin piirtein saman verran. Myöhempinä vuosina EU:sta saatavien tukien määrä pienenee niin, että Suomesta tulee budjetissa nettomaksaja.

Mistä tietoa?

Yksityiskohtaisempia tietoja EU:n jäsenyyden sisällöstä saa monista suomen- ja ruotsinkielisistä julkaisuista. Kansalaiset saavat julkaisuja veloituksetta kirjastoista ja Eurooppa-tiedotuksen palvelupisteistä kautta maan.”

Moni aikalainen muistaa varmaan tästä ajasta etupäässä ne käydyt maalailevat julkiset mielipidekeskustelut puolesta ja vastaan. Etenkin jäsenyyden puoltajat lobbasivat ahkerasti mm. maakuntakiertueilla ja medioissa jäsenyyden tuomista erilaisista eduista Suomelle. Jäsenyyden vastustajat olivat huolissaan mm. itsemääräämisoikeuden menettämisestä ja hintalapusta.

Lähde: Wikipedia, liite 10

Sosialismin yritys maailmanvalloitukseen

Jari Ehrnrooth kysyy kolumnissaan Verkkouutisissa: Mihin katosi oikeisto? Aiheellinen kysymys. Meillä ei taida Suomessa koko puoluekoneistossa olla ensimmäistäkään todellista oikeistopuoluetta tarjolla. Ei siis ole mitään mikä tasapainottaisi järjestelmää. Asiasta on syytä olla huolissaan koska uusi kylmän sodan aikakausi on realiteetti.

Tähän uuteen kylmän sodan aikakauteen ovat vallassa olleet sosialistiset voimat nykyistä maailmanjärjestystä ohjanneet taitavasti. Neuvostoliiton romahdus ja Berliinin muurin murtuminen pitivät olla kylmän sodan loppu, mutta eipäs ollutkaan. Kiinan voimakas markkinavaltaus on sen meille nyt konkreettisesti osoittanut.

Totalitaarinen Kiina tekee siis voimakasta esiinmarssia luoden monenlaisia uhkakuvia länsimaiselle korkeakulttuurille ja sen kansojen turvallisuudelle mm. digitalisaation avulla. Demokraattisiksi itseään tituleeraavat puolueet niin Suomessa, Euroopassa kuin Yhdysvalloissa ovat koko sotien jäljkeisen ajan jatkaneet kulisseissa kommunismin eteenpäin vyöryttämistä pehmeän totalitarismin keinoin. Läntisen maailman sosialistipuolueet pelaavat näppärästi Kiinan totalitaarisen ja ihmisoikeuksia kaventavan maailmankuvan maaliin tyhmyyttään monenlaisin keinoin. Yhtenä räikeästi länsimaisten ihmisten vapauksia loukkaavalla keinolla; poliittisella korretkiudella pyritään sanelemaan yksilölle ne valtakoneiston mielestä oikeat ja hyväksyttävissä olevat mielipiteet asioista. – Paheksuvat samalla tekopyhästi muita valtioita kuten esimerkiksi Kiinaa totalitarismista ja samalla soveltavat sitä itse omassa keinovalikoimassaan päästäkseen omiin tavoitteisiinsa. Voiko tyhmyys enää syvemmällä olla?

Otteita Jari Ehrnroothin kolumnista Verkkouutisissa:

”Arvopohjan yhtenäistämistä tavoittelevat ovat aina yrittäneet vaientaa kansalaisten arvovapauden varjelijat. Olkootpa asialla sosialistit tai kansallissosialistit, sosiaalidemokraatit tai kommunistit, perimmäinen hanke on aina sama ja sen vastavoima on aina individualistinen liberaali moniarvoisuus.”

”Klassiseen liberalismiin, yksilön vastuuseen ja läntisen kulttuurin korkeisiin arvopäämäärin uskovan oikeistolaisen ajattelijan on Suomessa hyvin vaikea löytää puoluetta. Usein joutuu kysymään, onko kokoomuksestakin tullut – vähän niin kuin vahingossa – vasemmistopuolue?”

”Jari Ehrnrooth kertoo kiinnittäneensä huomiota kokoomuslaisen puheen vasemmistolaistumisesta matkan varrella ja nostaa esimerkiksi, kun vuonna 2018 muisteltiin sadan vuoden takaista kansanvallan vastaista sosialistista vallankumousta ja sen kukistamista, kaikki puolueet sitoutuivat sovittelevasti puhumaan vapaussodan, itsenäistymissodan ja kansalaissodan sijasta ”sisällissodasta”, jossa oli kaksi yhtä oikeutettua osapuolta. Tämähän ei ole totta, sillä vuonna 1918 Sosialidemokraattinen puolue ja sen vastuulliset toimijat vallankumousorganisaatiossa syyllistyivät yleisillä vaaleilla valittua eduskuntaa ja kansanvaltaa vastaan suunnattuun valtiopetokseen, joka sai innoituksensa ja tukensa Venäjän bolsevikkivallankumouksesta.”

”Näin jopa vuoden 1918 muistelossa suomalainen sivistysoikeisto on täysin rähmällään ja puhuu vasemmiston kieltä. Miksi ihmeessä?”

Ei todellakaan voi muuta kuin ihmetellä, että kuinka ihmeessä tässä on päässytkin käymään näin? Toki mieleen väistämättä juolahtaa ilkeä ajatus, jonka voi kiteyttää kahteen sanaan: ahneus ja vallanhalu. Ne lienevät ihmismielen peruspiirteitä niin aatteellisten vasemmistolaisten kuin aikanaan etuoikeutettujen kuninkaallisten mielissä. Siis niiden, jotka silloinen vasemmisto halusi tuhota epäoikeudenmukaisuuden kukistamiseksi. Nyt he ovat itse keksineet sen samaisen pyörän uudelleen päästyään itse vallankahvaan ja sen suomaan makuun kiinni.

Hallituksen touhu tuntuu jo täyttävän maanpetoksen tunnusmerkit – eikö kukaan välitä?

Olemme saaneet kuunneella EU-komission ehdottaman elvytyspaketin tiimoilta toinen toistaan paksumpia valheita ja selittelyjä hallituksen taholta jo useamman kuukauden ajan. Koko pakettia ei ole edes vielä hyväksytty Suomen eduskunnassa ja silti hallitus esittää julkisuudessa jo siitä varoja käytettäväksi tuleviin erilaisiin investointeihin.

Mihin katosi maamme valtiojärjestyksen eduskunnalle suoma oikeus yhdessä äänestää asiasta?

Meille on lisäksi koitettu väittää, että EU:n artikla 122 joka kattaa odottamattomat onnettomuudet kuten luonnonkatastrofit olisi jotenkin peruste koronasta johtuvien kulujen kattamiseksi elvytyspaketeilla ja, että elvytyspaketti näin täyttäisi EU:n perussopimukset. Kehoitukset sijoittaa vihreään teknologiaan tai digitalisaatioon ei kuitenkaan kata koronapandemian aiheuttamia kuluja eri maiden terveydenhoidolle.

Tätä apuahan kyseltiin mm. Italiasta jo alkukeväästä kun eivät esim. tahtoneet saada niitä suojavarusteita mistään, ennenkuin sulkujen vaikutuksista talouteen oli mitään käsitystä. Sitäpaitsi ihmisiin kohdistunut koronapandemia ei ole rinnastettavissa luonnonkatastrofeihin, koska tähän voidaan varautua ennakolta. Aila-myrskyn tapaisiin myrskytuhoihn ei sitävastoin niinkään voi.

Meillä on Suomessa THL, EU:ssa ECDC ja maailmalla WHO, jotka ovat vuosikymmeniä seuranneet tämän tyyppisiä asioita ja varoittaneet jo usean vuoden ajan olemassa olevasta uhkasta ja, että kannattaisi varautua. Sipilän hallituksen Turvallisuusstrategiassa löytyy tästäkin pieni maininta. Lisäksi silloin tehtiin myös se WHO:n auditointi terveydenhoitojärjestelmäämme, jossa pandemiaan varautuminen myös nousi esiin.

Onhan lisäksi pandemioiden osalta varauduttu eläin- ja kasvitautien osalta mm. pistämällä siipikarja sisätiloihin keväällä muuttolintujen saapumisen ajaksi, etteivät saisi lintuinfluenssaa.  On myös toimittu kasvitautien osalta, kun kiellettiin jokin aika sitten hedelmien maahantuonti ilman tautivapaaksi todettua sertifikaattia. Miten ihmeessä näiden pandemioiden kohdalla ei olla huudeltu jonkun elvytyspakettien perään?

Meille on myös monen ministerin suulla vakuutettu, että maksamalla 6 miljardia tienaamme 3 miljardia, kun saamme omistamme takaisin 3 miljardia. Jopa alakoululainen ymmärtää, että tuo on vale. Miksi hallitusvastuussa olevat ministerit saavat toimia näin? Eikö kaikkia kansanedustajia enää velvoita yhteisesti se perustuslain pykälä, että pitää puhua totta ja noudattaa perustuslakia?

Maanpetosrikoksesta todetaan Suomen rikoslaissa Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen osalta, että ”joka tarkoituksenaan.. vieraan valtion.. taloudellisen painostuksen tai tuen avulla
1) saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,

3) muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta

tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.”

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmasta löytyvät oheiset kirjaukset, jotka osoittavat että tässä ollaan ihan tietoisesti valmiita muuttamaan EU:n perussopimuksia edistämällä määräenemmistöpäätöksiä. Lisäksi on ilmeisesti tarkoitus luopua Suomen budjettisuvereniteetista, kun kerran halutaan myös edistää unionin varainhankintaa.  Näistäkin asioista on jo puhuttu myös ihan julkisuudessa astikin hallituksen suulla nyt tämän nk. korona-elvytyspaketin yhteydessä.

Ongelma vaan on siinä, että hallitusohjelman kirjaukset on tehty paljon ennen koko koronapandemiaa. Eli hallituksen todellinen tatkoitus on ilmeisesti alusta pitäenkin ollut Suomen itsenäisyydestä luopuminen ja EU-liittovaltion edistäminen. Voiko tämän enää ymmärtää millään muulla tavalla?

Ote Marinin hallitusohjelmasta:

”Suomella on valmius tarkastella unionin omien varojen järjestelmän kehittämistä. Järjestelmää kehitettäessä otetaan huomioon Suomen kaltaisten maiden etu, ja se etteivät kustannusvaikutukset kohdennu näihin maihin suhteettomasti. Jäsenmaat päättävät unionin varainhankinnasta.”

”Suomi edistää EU:n globaalistrategiaa, joka vahvistaa unionin roolia globaalina johtajana. Jäsenmaiden ja unionin koordinaatiota ulkoisessa vaikuttamisessa lisätään. Määräenemmistöpäätöksentekoa voidaan lisätä rajatuilla toimialoilla, mikä mahdollistaa osaltaan riittävän nopean toiminnan unionin ulkosuhteissa.”

Emme ole koskaan antaneet suostumusta itsenäisyydestä luopumisesta EU-kansanäänestyksen yhteydessä silloin aikanaan. Nyt kuitenkin näin on mitä ilmeisimmin käymässä, kun ei kerran eduskunnalta enää odoteta hyväksyntää edes tälle elvytyspaketille, eikä kansanäänestystäkään ole asiasta järjestetty tulevan itsenäisyydestä luopumisen osalta.

Joukko nätisti hymyileviä kauniita nuoria naisia valtion johdossa ei vastaa sitä perinteistä kuvaa julmista hirmuhallitsijoista mitä historia tuntee, kuten Hitlerin ja Stalinin jotka kummatkin silloin aikanaan myös halusivat hyviä asioita omalle kansalle ja omalle maalle. Silti tapa toimia kuin silloiset yksinvaltiaat on erehdyttävän samankaltainen.

Kisa ensi kevään kuntavaalimenestyksestä on alkanut – Onko äänestäjien syytä olla huolissaan

Se mitä harva äänestäjä tulee ajatelleeksi on, että tulevat kunnanvaltuutetut ovat kunnissa ne henkilöt, jotka istuvat kunkin kunnan rahakirstun päällä. He siis päättävät mihin kuntien varat viimekädessä käytetään. Heidän tulee kyetä arvioimaan ja priorisoimaan erittäin haastavassa talouden tilanteessa mitä pakollisia hankkeita käynnistetään, riittääkö saadut verotulot vai joudutaanko ottamaan lainaa. Tätä heidän oikeutta päättä kutsutaan myös kuntapolitiikaksi.

Kunnissa liikkuu iso raha, koska kunnat työllistävät valtavan määrän ihmisiä. Kaikki toimeliaisuus on kunnissa, siellä missä me ihmisetkin olemme. Meidän yhteisistä asioista kunnissa päättävät viimekädessä budjettivaltaa käyttävät valtuutetut. Viime aikojen julkista keskustelua seuranneena monista ihmisistä alkaa tuntumaan aika huolestuttavalta, kun pitäisi sitten tulevissa kuntavaaleissa osata valita aidosti pätevä ja mieluisa ehdokas. Sote-uudistuskin on taas myös tapetilla monen muun haasteen lisäksi.

Alkaa monia äänestäjiä jo hieman myös mietityttää tulevat kuntavaalit, että mitä kaikkea oikein onkaan tulossa ja millä hintalapulla? Siksi Aitosuomalaiset päätti kysyä Suomen Kuntaliitolta vähän tarkemmin näistä asioista, kun monet asiat näyttävät ruohonjuuritasolta tarkasteltuina jo hieman huolta herättäviltä. Rahoitusalan eritysasiantuntija Jari Vaine Suomen Kuntaliitosta vastasi Aitosuomalaisten esittämiin kysymyksiin, jotka aiheen tiimoilta mietityttää.

Miten asia oikein on kun tuntuu, että ehdokkaita on niin monen tasoissa ja tehdyt päätökset tuntuvat välillä varsin lyhytnäköisiltä. – Onko meillä kunnissa kansalaisten joukossa riittävästi kiinnostusta asettua ehdolle ja sitä aitoa osaamista kuntapolitiikkaan? Vai riittääkö pelkkä into lähteä mukaan? Voiko homman oppia matkan varrella? Eihän monenlaisia suuria päätöksiä varmaankaan ihan ”pystymetsästä” tuleva halukas idealisti välttämättä olleenkaan osaa hahmottaa, että mistä oikein ollaankaan tekemässä niitä päätöksiä?

”Valtuutetut joutuvat ottamaan kantaa monenlaisiin asioihin, eivätkä kaikki voi hallita kaikkea. On myös muistettava, että ympäröivä maailmakin muuttuu koko ajan, joka entisestään lisää vaatimuksia. Joissakin paikoissa on ollut hankalaa ylipäänsä saada ehdokkaita valtuutetuiksi. Mutta matkan varrella voi varmasti oppia ja oppia voi kertyä siitäkin, että monet valtuutetut ovat myös kansanedustajia. Toisaalta julkisuudessa on keskusteltu siitä, onko tällainen asetelma päätöksenteon kannalta hyvä. Mutta jos maakunnat toteutuvat, myös niiden maakuntavaltuustoihin tarvitaan edustajat. Osaamistarpeet siis kasvavat edelleen – onko mahdollista saada eri henkilöitä eri paikkoihin?”

Mihin kaikkeen valtuutetut oikein osallistuvat päätöksenteossa siellä kunnissa?

”Kunnan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden (siis myös valtuutetut) tehtävistä säädetään kuntalaissa. Valtuuston tehtäviin kuuluu päättäminen esimerkiksi kuntastrategiasta, talousarviosta ja taloussuunnitelmasta, omistajaohjauksen periaatteista ja konserniohjeesta, liikelaitokselle asetettavista toiminnan ja talouden tavoitteista, sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteista, palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista, takaussitoumuksen tai muun vakuuden antamisesta toisen velasta ja tilinpäätöksen hyväksymisestä ja vastuuvapaudesta.”

Minkälaisia asioita voi seuraavalla valtuustokaudella tulla uusille valtuutetuille sitten päätettäväksi, jotka koskettavat meitä kaikkia kuntalaista jollain tavalla?

”Jos tarkoitetaan kaikille kunnille – eli siis myös kaikille kuntalaisille – yhteisiä asioita, niitä ei yleensäkään ole kovin monia. Tämä johtuu jo kuntien erilaisuudesta, joka on monissa ratkaistavissa asioissa taustalla.”

”Tällä valtuustokaudella ainakin soteuudistus toteutuessaan vaikuttaa tavalla tai toisella kaikkiin kuntiin. Lisäksi kuntatalouden jo ilmenneet (esim. väestökehitys, ikääntyminen, palveluverkon tarpeet jne) ja näköpiirissä olevat (ainakin koronan vaikutukset, ilmastotyön ja kestävän kehityksen edistäminen ym.) haasteet ovat koko kuntakentälle yhteisiä, vaikkakin konkretiassa ja euromäärissä kunnat siis ovat erilaisia. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että jokaisessa kunnassa joudutaan entistä tarkemmin ottamaan kantaa millä tarvittavia toimenpiteitä rahoitetaan ja mihin rahat riittävät. Vastaus kumpaankin kysymykseen on kuntakohtainen.”

Perussuomalaiset uhoavat kaatavansa sote-uudistuksen tulevalla vaalivoitolla kunnissa

Puoluekenttä on julkisuudessa jo ruvennut haastamaan kilpakumppaneitaan monenlaisin sanankääntein, ja uhoa tulevasta voitosta on jo ilmassa. Myös ruohonjuuritason sitoutumattomat uudet tulokkaat haaveilevat pääsystä mukaan kisaan. Äänestäjän näkökulmasta tilanne onkin varsin haastava: Ruohinjuuritason ehdokkaista tuskin isommin kukaan edes kuulee, koska isommat saavat jo nyt kaiken näkyvyyden julkisuudessa. Monet äänestäjät toivovat kuitenkin todellista muutosta iänikuisen suhmuroinnin tilalle.

Sote-uudistusta siis leivotaan kiireellä maaliin myös nykyisen hallituksen toimesta ja vissiin yhtä ristiriitaisella vastaanotolla kuntatasolla kuin edellisen hallituskauden vastaavalla yrityksellä saada aikaiseksi se paljon puhuttu sote- ja maakuntauudistus maahan. Lisäksi tiedetään yleisesti kuntien huonosta talouden tilanteesta ja monista rahaa nielevästä tulevista uusista kunnille maksettaviksi lankeavista hankkeista ja uudistuksista. Kyse on usein suurista, hintavista ja monimutkaisista kokonaisuuksista, joita sitten tulee tulevien kunnanvaltuutettujen päätettäviksi.

Mutta taustalla lymyää myös se iänikuinen valtataistelu vanhojen suurten puolueiden välillä. Ja tätä Perussuomalaiset näkyvät nyt lähtevän haastamaan varsin rohkealla ulostulolla.

Suomen Uutiset kertoi, että:
”Perussuomalaisten puoluesihteeri Simo Grönroosin mielestä Marinin sote-uudistus näyttäisi olevan ainoa keskustan esillä pitämä asia, jonka se voisi puolueena saada läpi.

– Se ei edistä puolueen äänestäjien etua, mutta keskusta haaveilee uudistuksen tuovan sille valtapoliittista painoarvoa ja taloudellista hyötyä. Tähän kulmaan sisältyy myös avain siihen, miten tämä turha uudistus saadaan torpattua.

Grönroosin mielestä perussuomalaisten kuntavaalivoitto on keino saada esitys pysähtymään.

– Jos perussuomalaiset ottavat vallan kunnissa, niin hallituksella ei ole enää kiinnostusta luoda uutta hallintohimmeliä poliittiseksi hillotolpaksi, jos sen edustajat eivät pääse siitä itse nauttimaan.”

Kylläpä Keskusta nyt sai kyytiä Perussuomalaisilta. Ja onhan se tapa tämäkin kaataa sote- ja maakuntauudistus. – Nimeämmekin tämän ”Ruhonjuuritason jytkyksi” mikäli äänestäjät intoutuvat ottamaan haasteen vastaan tämän hyvinkin omaperäiseen ja kansanomaisen viritelmään muodossa.

Mielenkiintoisinta tässä on se, että peli on auki ja kaikki todellakin on mahdollista.

Systeemisen muutoksen ytimessä

Ruohonjuuritasolla ihmetys senkuin kasvaa, kun seuraa julkista keskustelua hallituksen agendalla olevasta ilmastonmuutoksesta, hiilineutraaliudesta ja kestävästä kehityksestä. Vastapainoksi tälle kuule etupäässä raivoa polttoaineiden hintojen korotuksesta. Sana kiertotalous saattaa myös välillä vilahtaa jossain sivulauseessa, MAL-hankkeiden kaupunkisuunnittelun ja monenlaisen digitalisaation tarpeen lisäksi.

Ympäristöministeriö on hiljattain julkaissut budjettiehdotuksensa ensi vuodelle. Siinä on tarkoitus panostaa luonnonsuojeluun ja siirtymistä Suomessa kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa.

Ote Ympäristöministeriön tiedotteesta:

”Ympäristöministeriön ehdotus vuoden 2021 talousarvioesitykseen omalle hallinnonalalle on yhteensä 340,2 miljoonaa euroa, mikä on 54,4 miljoonaa euroa enemmän kuin vuodelle 2020. Lisäys aiheutuu hallitusohjelman mukaisista panostuksista luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja hiilineutraalin yhteiskunnan rakentamiseen.

Ympäristön- ja luonnonsuojeluun ehdotetaan 192,8 miljoonaa euroa. Alueidenkäyttöön, asumiseen ja rakentamiseen ehdotetaan 73,8 miljoonaa euroa. Hallinnonalan toimintamenoihin ehdotetaan 73,7 miljoonaa euroa.

Budjettiehdotus ei sisällä vielä hallituksen elvyttäviä tulevaisuusinvestointeja. Elvytysinvestoinneista keskustellaan lähiviikkoina ja ne sisällytetään osaksi lopullista budjettiesitystä.”

Kokonaisuus meneillään olevasta systeemisestä muutoksesta voi olla monelle vaikea hahmottaa, koska kiertotalous, hiilineutraalius ja siihen kytkeytyvä kestävä kehitys on työn alla muodossa tai toisessa varmaan kaikissa eri ministeriöissä ja asioita pyritään ohjaamaan haluttuun suuntaan mm. verotuksen, lainsäädännön, erilaisten avustusten ja rahoituksen turvin.

Tiedotteessa kerrotaan lisäksi, että:

”Ympäristöministeriön talousarvioehdotuksella rakennetaan hiilineutraalia yhteiskuntaa ja tehdään kiertotaloudesta Suomen talouden perustaa.

Konkreettisia ilmastoinvestointeja ovat esimerkiksi yli 40 miljoonan euron avustusmääräraha, jolla kuntia ja kotitalouksia kannustetaan luopumaan öljylämmityksestä sekä asuinrakennusten energia-avustukset, joita ehdotetaan jatkettavan myös ensi vuonna 40 miljoonalla eurolla. Kuntien ja alueiden ilmastotyön vauhdittamiseen ehdotetaan viittä miljoonaa euroa. Ilmastopaneelin toimintaan varataan 750 000 euroa. Riippumattoman ja monitieteisen ilmastopaneelin työ kytkeytyy esimerkiksi keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman valmisteluun, oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseen, kansallisen sopeutumissuunnitelman valmisteluun ja muiden keskeisten ja ajankohtaisten ilmastopoliittisten tietotarpeiden ratkaisuun.”

Asuntorakentamista halutaan myös vauhdittaa erityisesti kasvuseuduilla erilaisilla tuilla:
”Valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon lisäämiseksi Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun MAL-sopimuskunnille voidaan myöntää määräaikaisia käynnistysavustuksia yhteensä enintään 38 miljoonaa euroa. Näillä MAL-sopimusalueilla asuntotuotantoa edistetään lisäksi kunnallistekniikan rakentamisen avustuksilla, joita myönnetään enintään 15 miljoonaa euroa. Korkotukivaltuuksia valtion tukemaan sosiaaliseen asuntotuotantoon esitetään kohdennettavan kaksi miljardia euroa sekä takauslainavaltuuksia 285 miljoonaa euroa ja asunto-osakeyhtiöiden perusparannuslainojen valtiontakauksia 100 miljoonaa euroa. Valtaosa valtion tukemasta asuntotuotannosta kohdistetaan suurimpiin kasvukeskuksiin, erityisesti Helsingin seudulle.”

Vielä toistaiseksi näyttää siltä, että muutokset keskittyvät etupäässä kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin.

Tuntuu hieman huolestuttavalta näin mittavien muutosten kynnyksellä, että maaseutu ja haja-asutusalueet näyttävät jotenkin ikäänkuin päässeen unohtumaan. Kestävä kehitys on paljolti myös henkistä hyvinvointia, tasapuolisia mahdollisuuksia ja turvattua toimeentuloa. Kun tiedetään myös ne haasteet joita on maaseudun kunnilla ja asukkailla esimerkiksi muuttotappion takia, ja kun palelut tuntuvat koko aika heikkenevän monin paikoin Suomessa, kyllä sitä silloin sopii odottaa koko maan kehittämistä tasapuolisesti.

Aitosuomalaiset päätti kysyä Ympäristöministeriöstä onko koko Suomi mukana muutoksessa? Saimme selvennystä asiaan Ympäristö- ja ilmastoministerin erityisavustajalta Timo Juurikkalata.

Onko Ympärisyöministeriössä työn alla tai suunnitteilla jotain hankkeita, joissa pyritään tukemaan myös esim. pienempiä paikkakunta tämän mullistavan muutoksen keskellä uudenlaiseen systeemiin siirtymisen tukemiseksi?

– Muutos koskee kaikkia alueita. Ilmastonmuutoksen torjunnassa kaupunkialueet ovat sikäli merkityksellisiä, että niissä asuu suuri osa väestöstä ja kaupungeissa syntyvät myös suurimmat päästöt. Kaupungeissa myös rakennetaan paljon uutta: asuntoja, toimitiloja, liikenneväyliä jne. On tärkeää, että tämä uudisrakentaminen tehdään kestävän kehityksen mukaisesti, koska rakennusten ja kaupunkirakenteen elinkaari on pitkä ja nyt tehtävät päätökset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Mutta muutoksessa on kaikkien oltava mukana, ja esimerkkinä maaseutualueille pääosin kohdistuvasta toimesta voidaan nostaa vaikka tuki öljylämmityksestä luopumiseksi.

Kokonaisvaltaisesti tuntuu olevan kyse varsin mittavasta muutoksesta ja kokonaiskuva kaikesta asiaan liittyvästä voi monien kansalaisten mielestä tuntua varsin pirstaloituneelta ja vaikeasti hahmoteltavalta.

Onko olemassa keskitetysti informaatiota asiasta esim. jonkin tietyn ministeriön alaisuudessa tästä kaikesta? Että mitä kaikkea tähän liittyy? Kuinka suuresta muutoksesta koko yhteiskuntaan on kyse? Mihin kaikkeen tämä tuleekaan vaikuttamaan tulevaisuudessa? Minkälaisella aikataululla tavoitteisiin halutaan päästä?

– Ilmastomuutoksen vastaista työtä hallituksen piirissä johtaa Ilmasto- ja energiapoliittinen ministeriryhmä, jonka puheenjohtajana toimii ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen. Ilmastotoimia tehdään kaikkien ministeriöiden hallinnonaloilla. Hallituksen ohjelmassaan asettama hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 on erittäin kunnianhimoinen ja vaatii paljon työtä. Kaikkea ei kuitenkaan voida kerralla tehdä, ja siksi on valmisteltu muun muassa energiaverotuksen ja liikenteen maksu- ja veropolitiikan muutoksia ja valmisteltu eri teollisuudenalojen hiilineutraaliustiekarttoja. Niissä viitoitetaan polkua ja toimenpiteitä 15 vuoden päässä siintävää tavoitetta silmällä pitäen. Yhteiskunnassa tarvittava muutos on erittäin suuri: riippuvuudestamme fossiilisista energianlähteistä täytyy päästä irti. Sillä tulee olemaan vaikutuksia niin energiantuotantoon, liikenteeseen, asumiseen, rakentamiseen kuin ruuantuotantookin.

Ympäristöministeriö

Tekstiä muokattu; lisätty vastaukset esitettyihin kysymyksiin.

Missä viipyy kansanäänestys nyt työn alla olevasta tulonsiirtounionista?

Koroniaelvytyksen nimiin puuhattu nk. elpymisväline, jonka pääministeri Sanna Marin kävi Brysselissä hiljattain hyväksymässä Suomen puolesta vastoin perustuslakivaliokunnan evästystä on sen mittaluokan asia, että se vaatii kansanäänestyksen.

Euroopan Unionin koko idea tulee muuttumaan niin suuresti siitä mihin ollaan alunperin lähdetty mukaan, että nyt on tullut se hetki jolloin koko jäsenyyttä tulee punnita kokonaan uudestaan. Pysyvä tulonsiirtounioni ei palvele Suomen etua millään lailla. Sitäpaitsi vientimarkkinoita löytyy myös muualta, etenkin kasvavilta markkinoilta. Eurooppa on talousalueena taantuva markkina-alue.

Myös keskustalainen politiikan konkari Paavo Väyrynen korostaa Verkkouutisissa, että kansanäänestys tulee järjestää.

”- Elvytysrahasto tulee käsitellä eduskunnassa perustuslain säätämisen järjestyksessä. Se ei voi mitenkään riittää, että elvytysväline hyväksyttäisiin vain 2/3 enemmistöllä. Lisäksi tarvittaisiin ehdottomasti neuvoa-antava kansanäänestys.”

Perustuslakivaliokunta totesi lisäksi mietinnössään, että valtion kyky turvata kansan perusoikeudet tulee punnita. Tällöin tulee huomioida kaikki menot ja aiemmat velat ja sitoumukset tulevan elpymisvälineen lisäksi.

Jotta saisi hieman käsitystä siitä minkä mittaluokan summista oikeasti on kyse, niin nyt ei ole kyse pelkästään niistä 6 miljardista, joista saamme takkiimme sen 3 miljardia. Valtion kokonaisvelka vuoden 2019 loppuun mennessä oli 106,368 miljardia. Ja tähän päälle kaikki ne 40 miljardia mitä on tälle vuodelle laskettu. Vielä lisäksi tuo tuleva tulonsiirtopotti miljardeineen, korotettu EU-jäsenmaksu reilut 5 miljardia sekä ne juoksevat korkokulut koko Suomen velkapotista. Korot ovat nyt ovat matalat, mutta ne voivat liukkaasti nousta 15-18 prosenttiin ihan koska vaan, vaikka nyt niin puhutaan kuinka hyvä on kun korot ovat niin alhaiset. Tuosta potista matalatkin korot lohkaisevat kyllä myös jo aika siivun. Ja ne pitää maksaa, vaikka velkaa ei lyhennettäisikään hetkeen.

Mutta, eipä tässä kuitenkaan vielä läheskään kaikki velka ollut..

Kaiken tämän päälle tulee ne kuntien velat. Niitä voikin sitten jokainen kuntalainen paikkakuntakohtaisesti selvittää ja ynnätä siihen omaan osuuteen nykyisestä valtion velasta, joka on reilut 19.000 / kansalainen. Näin Velkakello on sen meille laskenut:
”Jokainen suomalainen saa syntyessään 170 euron arvoisen äitiyspakkauksen ja reilut 19 000 euroa valtion velkaa – sekä kotikunnan velat siihen päälle.”

Ja nyt sitten pitäisi vielä ruveta maksamaan Italialle esim. solidaarisuusrahaa tämän koronaelpymisvälineen nimissä, että saavat laskea verojansa siellä samalla kun Suomessa on ihan itse elvytetty velkarahalla jo monen miljardin edestä tämän kevään aikana. Lisäksi Suomessa on jo myös kiireellä ruvettu korottamaan veroja uusilla polttoaineveroilla. Näin valtioneuvosto on osoittanut suomalaisille missä heidän prioriteettinsa todellisuudessa ovat.

Onneksi maanpetos on rikos, joka ei koskaan vanhene.

Pääministeri Sanna Marin viittasi näköjään kintaalla perustuslakivaliokunnan evästyksille tulevasta elpymisrahastosta

Perustuslakiblogi uutisoi Päivi Leino-Sandbergin kannanoton koskien EU:ssa työn alla olevan elpymisrahaston monista juridisista kiemuroista ja haasteista. Hän lienee yksi maamme parhaimmistoon kuuluvista tämän alan asiantuntijoista, mutta kovin vähälle hänen esiin nostamat argumentit julkisuudessa ovat toistaiseksi jääneet.

Päivi LeinoSandberg kertoo aluksi omasta taustastaan artikkelissa:

”Olen tutkinut oikeuspalvelujen toimintaa ja vaikutusta EU:n päätöksentekoon Suomen Akatemian rahoittamana viimeiset viisi vuotta. Tutkimuksen tulokset ja kymmenen vuoden kokemukseni virkamiehenä ovat tuottaneet kirjan, The Politcs of Legal Expertise in EU Policymaking (Cambridge University Press, 2021), johon kirjoitus perustuu.”

Pääministerin ”luovasta” ratkaisusta oikeudellisten kysymysten osalta neuvottelujen jatkamisen mahdollistamiseksi hän toteaa:

”Pääministeri ohitti oikeudelliset kysymykset ulkoistamalla arvioinnin neuvoston oikeuspalvelulle. Hallitus on sittemmin ilmoittanut yhtyvänsä ”oikeuspalvelun näkemykseen siitä, että komission ehdotukset ovat EU:n perussopimusten mukaisia ja niiden oikeusperustat ovat asianmukaisesti valittuja”. Strategia on sinänsä nerokas, jos ehdotusta oli päätetty kannattaa oikeudellisista haasteista huolimatta. Kukaan ei varmasti odottanut oikeuspalvelun toteavan ehdotusta perussopimusten vastaiseksi – auki oli lähinnä se, millä oikeudellisella argumentoinnilla se peruuttaisi omista aikaisemmista tulkinnoistaan. Neuvoston oikeuspalvelu ei kuitenkaan arvioi ehdotuksia Suomen perustuslain kannalta.”

Maamme on taloudellisesti ehkä historiamme suurimpien kynnyskysymysten äärellä, joiden vaikutukset tulevat kaikumaan kauas tulevaisuuteen. Huoli oikeusvaltion ydinkysymysten toteutumisen osalta ovat myös kaiken keskiössä, koska koronakriisi näkyy tekevän niin monet vauhtisokeiksi rahankäytön osalta. Lisäksi EU:n todellinen epädemokraattisuus alkaa näkymään varsin vahvasti tavallisille pienille kansalaisille kaikissa unionin jäsenvaltioissa. Se tunne, että on vain liuta ammattipoliitikkoja ajamassa lähinnä omia etujaan kasvaa päivä päivältä.

Päivi Leino-Sandberg nostaa esiin myös muita erittäin tärkeitä seikkoja kirjoituksessaan, joita ei ole liiemmin julkisuudessa vielä puitu:

”Elpymisrahasto ei ole kertaluonteinen eikä väliaikainen. Se luo 40 vuotta voimassa olevan rakenteen, jota on helppo soveltaa uudelleen, kun toiminnan rahoittamisesta velaksi on jo aikaisemmin sovittu. Muutoksena se ansaitsisi demokraattisessa yhteiskunnassa perusteellisen käsittelyn, jossa uuden rahoitusmallin valtiosääntöisiä ja muita vaikutuksia arvioitaisiin huolella ja avoimesti.”

”Perussopimusten loputtomalla venyttämisellä on hintansa, sillä se nakertaa niiden uskottavuutta. Toimivallan rajoista muistuttamisessa ei ole kyse vain kiusanteosta tai kapuloiden heittämisestä rattaisiin. Sillä suojellaan unionin toiminnan hyväksyttävyyttä. Viime vuosina useat jäsenvaltioiden perustuslakituomioistuimet ja korkeimmat oikeudet ovat antaneet ratkaisuja, joissa unionin katsotaan ylittäneen toimivaltansa rajat. EU-kuplassa näihin haasteisiin suhtaudutaan kärsimättömästi. Niiden taustalla on kuitenkin perustavaa laatua oleva kysymys, johon elpymisrahastossakin palataan: voiko EU päättää oman toimivaltansa rajat?”

”Suomen valtiosääntöjärjestelmässä perustuslakivaliokunta määrittelee, miten perustuslakia tulkitaan ja mitkä asiat määritellään valtiosääntökysymyksiksi. EU-asioissa valtiosääntöarvio on mahdoton tehdä huomioimatta myös niitä EU-oikeuden määräyksiä, joita arviointi koskee. Jos perustuslakivaliokunnan tulkinta on ristiriidassa valtioneuvoston EU-poliittisten linjausten kanssa, se on toki houkuttelevaa pyrkiä sivuttamaan. Samalla kuitenkin kyseenalaistetaan se tapa, jolla Suomessa perustuslain mukaisuutta valvotaan. Tämä on elpymisrahastoakin suurempi periaatteellinen kysymys, johon nykyinen hallitus ja suuri valiokunta näyttävät suhtautuvan silmiinpistävän kevyesti.”

Koko Päivi Leino-Sanbergin kirjoituksen voi lukea tästä:
Perustuslakiblogi

Komission kaavailemat tulevat yhteisvastuut ajavat Euroopan kansoja vastakkain – Yhtenäisyyttä ei rakenneta pakottamalla

Päivi Leino-Sandberg ja Vesa Vihriälä pureutuivat 23.5.2020 yhteisessä blogikirjoituksessaan Saksan ja Ranskan ehdottaman elpymisrahaston mahdollisiin taloudellisiin seurauksiin ja haasteisiin, joita EU:n jäsenvaltioille tulee nyt puntaroivaksi. He nostivat kirjoituksessa esiin myös ne lukuisat oikeudelliset ongelmat, jotka myös tulevat vaatimaan ratkaisua.

Ehdotettua elpymisrahastoa pidetään sinällään hyvänä ja tarpeellisena, jotta koronakriisin runtelemia talouksia pystytään tukemaan. Ongelmien taustalla on eri jäsenvaltioiden huomattavan erilainen taloudellinen oma tämän hetkinen kantokyky. Jotkut jäsenvaltioista ovat jo pidempään hoitaneet huonosti omaa valtiontalouttaan ja ovat tästä syystä enemmän lirissä kuin ne jäsenvaltiot, jotka ovat pyrkineet toimimaan taloudellisesti vastuullisemmin.

Mikä koettaisiin eri jäsenvaltioiden kesken aitona solidaarisuutena ja mikä epäoikeudenmukaisena tulonsiirtona vastuullisilta jäsenvaltioilta tuhlaileville jäsenvaltioille lienee se ydinkysymys. – Tuleeko nyt viimein ryhtiliikettä unionin talouspolitiikkaan, vai syveneekö edelleen jo alkanut moraalikato?

Blogikirjoituksen muutamia huomioita asiasta:

”Ehdotuksen tarkoitus on hyvä, mutta se on samalla kertaa sekä riittämätön että oikeudellisesti ongelmallinen ja liian pitkä askel fiskaaliunionin suuntaan saadakseen laajaa kannatusta EU-maiden joukossa. Parempi kokonaisuus syntyisi muokkaamalla muita toimia ja tekemällä rahastosta halukkaiden koalitio.”

”Ratkaisuissa on kyse monilla tavoin jäsenvaltioiden demokraattisen päätöksenteon ytimeen kuuluvista kysymyksistä. Niiden tekeminen euroryhmässä tai Eurooppa-neuvostossa yön pikkutunneilla, poliittisen paineen alla, on monestakin syystä riskialtista. Seurauksena on helposti poliittinen vastareaktio, joka hajottaa unionia pahoin. Koronakriisi ei myöskään ole EU:n ainoa kriisi tällä hetkellä. Se painii myös oikeusvaltiokriisin kourissa. Oikeuden uskottavuutta ei edistä se, jos unionin oikeuden keskeiset säännöt on aina tilanteen tullen mahdollista tulkita uudelleen.”

Päivi LeinoSandbergin ja Vesa Vihriälän yhteisen blogikirjoituksen voi lukea kokonaisuudessaan tästä:
Vesa Vihriälä