Suomenkieli kuuluu myös maailman kielivähemmistöihin

Kuluneen vuoden teemoja on ollut kansainvälinen kantakansojen kielten vuosi. Suomenkielen asemaa on pyritty vahvistamaan itänaapurissa, Karjalan tasavallassa erilaisin kulttuurillisin keinoin. Saamenkieltä on edistetty Suomessa saamelaisten parissa mm. eri saamenkieliksi dubbatulla Disneyn animaatioelokuvalla. Suomessa sitävastoin sekä suomen- että ruotsinkielisten määrä on tasaisessa laskussa.

Kotimaisten kielten keskus kertoo sivuillansa, että:
”Kielten määrä vähenee jatkuvasti ja melko nopeastikin. Eräiden arvioiden mukaan maailmasta katoaa yksi kieli joka toinen viikko.”

Maailman alkuperäiskansojen kantakielien säilymisen edistämiseksi on onneksi viimein ryhdytty toimiin ainakin jossain määrin.

Maailman eniten puhuttuja kieliä eri kansojen keskuudessa ovat mandariinikiina, espanja, englanti, arabia ja hindi.

Maapallon yhteenlaskettu väkiluku on n. 7,7 miljardia, joista suomalaisten osuus on 0,06 prosenttia. On huolestuttavaa, että suomenkielisten osuus omassa kotimaassa on ollut tasaisessa laskussa vuodesta toiseen etenkin 2000-luvulta alkaen. Myös ruotsinkielisten osuus on laskussa. Saamenkielisten osuus on sitävastoin onneksi hienoisessa nousussa.

Suomen väkiluku oli vuonna 1980 Tilastokeskuksen mukaan 4,787.778 miljoonaa henkilöä, joista suomenkielisten osuus oli 93,5%, ruotsinkielisten 6,3% ja saamelaisten osuus oli 1.343 henkilöä. Vieraskielisten osuus väestöstä oli tuolloin 0,2%. Vuonna 2018 oli Suomen väkiluku noussut 5,517.919 miljoonaan. Suomenkielisten osuus oli laskenut lähes 6% ollen tehdyssä laskennassa enää 87,6%. Ruotsinkielisten osuus oli laskenut 5,2 prosenttiin. Saamenkielisten osuus oli noussut 1.995 henkilöön. Vieraskielisten osuus oli kasvanut jo huomattavasti ollen nyt 7,1 prosenttia koko maan väestöstä.

Karjalan tasavallassa on satsattu sekä paikalliseen, että rajat ylittävään yhteistyöhön mm. suomenkielen edistämiseksi omien kielivähemmistöjen tukemiseksi kertoo Karjalan Sanomat.

Karjalan tasavallassa enin osa väestöstä puhuu venäjää. Karjalaisten osuus väestöstä on 7,1 prosenttia, suomalaisten 1,3 prosenttia ja vepsäläisten osuus on 0,5 prosenttia koko väestöstä. Maailman mittakaavassa nämäkin kielet kuuluvat alkuperäiskansojen kielivähemmistöjen ryhmään.
Suomen puolelta on lähdetty mukaan tukemaan hanketta mm. koulujen välisellä yhteistyöllä.

Saamenkieliset ovat saaneet viimeinkin Suomen valtion kanssa dialogin auki oman kielensä ja kulttuurinsa säilyttämisen puolesta. Lisäksi koko saamenkielisten yhteisö Pohjoismaissa on saanut asialleen viimeinkin huomiota ja tukea.

Kansainvälinen kantakielien vuosi on onneksi viimein herättänyt monia tahoja ympäri maailman ymmärtämään, että osa ihmiskunnan kielellistä kulttuuria on vaarassa tuhoutua monissa eri maissa.

Vaikka suomenkieli on Suomessa vielä toistaiseksi enemmistön kieli ja vaikka sitä puhutaan pienissä määrin myös muualla, on se kuitenkin todellinen vähemmistökieli maailmassa. Suomenkielisten osuus koko maapallon väkiluvusta on kuin pisara meressä ja on ollut erittäin huolestuttavaa seurata jo pidempään jatkunutta trendiä valtiovallan kasvussa olevaa kansainvälistymisintoilua kohtaan. Englanninkieltä halutaan valtavirtaistaa käyttökieleksi ja tulkkauspalveluihin on mätetty hurjat määrät verovaroja vieraskielisten tukemiseksi maassamme sen sijaan, että vaadittaisiin riittävää kielitaitoa maassa asuvilta vieraskielisiltä. Nämä kaikki toimet on nähtävissä Tilastokeskuksen tuottamista tilastoista. Suomenkielisten ja ruotsinkielisten suomalaisten osuus väestöstä omassa kansankodissa on ollut jo pidempään tasaisesti vähenemään päin.

Onko tällaisessa touhussa mitään järkeä?

Kertomus matkasta kansanparantajaksi

Aitosuomalaiset haastatteli kansanparantajaa Arto Kukkosta, ja pyysi häntä kertomaan oman tarinansa.

Kansanparantaja Kukkonen määrittää oman tarinansa sanoilla: ”Kylähullun nousu ja uho.” Kysyimme häneltä mistä näinkin epätavanomainen näkemys omasta kuljetusta elämänpuolusta juontaa juurensa?

Hän aloittaa tarinansa sanomalla:

”1980-luvun lopulla eräs taikuri tai luikuri kummin vain, tuli Oulussa aseman lähellä olevassa pubissa pöytään ja pyysi näyttämään kättäni kämmenpuoli häneen päin. Taikuri laittoi kätensä kämmenpuoli minuun päin noin 10cm etäisyydelle ja kysyi ” Mitä tunnen?” (Parin illan aikana tuli opittua pari muutakin juttua) Tämä oli kuitenkin ensimmäinen tutustumiseni niin sanottuun universaaliin energiaan.

1990- luvun lopulla, Norjassa, eräs sikäläinen, syöpää sairastava neitonen pyysi minua hoitamaan häntä. Siitä alkoi minun henkilökohtainen hoitajan/parantajan taival.

Vuosien mittaan näin ihmisiä jotka lähtiessään kantoivat kävelykeppejään tai työsivät pyörätuolinsa pois. Itse ihmettelin jokaisen tapauksen jälkeen enemmän ja enemmän, mistä on kyse. Yhteinen nimittäjä tapauksille oli että, jokainen tapahtui vähän sen jälkeen kun olin loukkaantunut jossakin tapaturmassa vakavasti tai muuten oli henki ollut katkolla.”

Mitä tarkoitat tällä? Vaikuttaa siltä kuin, että olisit itse kokenut varsin rankkoja juttuja omassa elämässäsi.

”Kyllä niinkin voisi sanoa. Olen pudonnut 10 metrin korkeudelta, opetellut uudelleen kävelemään, selvinnyt räjähdysonnettomuudesta ja sydäninfarkteista. Välillä harkitsin vakavasti Kävelevä Katastrofi- paidan ostamista.

Vuoden 2018 alussa Suomalaisen lääketieteen edustajat onnistuivat kuntouttamaan minut niinkin hyvin että, olin 2 kuukautta lähinnä vaaka-asennossa ja ajattelin, hengitä sisään, hengitä ulos. Jos lakkasin ajattelemasta, minua oltiin tönimässä, kun lakkasin hengittämästä.

Helmikuun alkupuolella tulikin sitten loppu, Ja alku.
Eräs päivä huomasin hengittäväni normaalisti ja alkoi tapahtua paljon muutakin mielenkiintoista henkisellä, parapsykologisella ja ihan käytännön tasollakin. Pari ystävää oli silloin korvaamattomia kertomaan asioista ja ohjaamaan oikeaan suuntaan, sekä opettamaan miten muuttaa hoitomenetelmääni ihmisille tutumman oloiseksi.”

Tarkoitatko, että omat rankat kokemuksesi elämässä ovat jotenkin olleet se kantava voima kansanparantajaksi?

”Oman käsitykseni mukaan ihmisen mieli ja järkeily on ainoa este välittäjänä toimiselle. Välittäjänä siksi että, tosiasiallisesti ihmisen omat voimavarat ovat suhteellisen rajalliset kun taas maailmankaikkeudessa riittää energiaa loputtomasti ja teorian mukaan parantaja välittää energiaa hoidettavaan itsensä kautta.
Ihmisen mieli on myös rajallinen. On asioita joihin uskomme ja asioita joihin emme usko koska meille on opetettu, mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta. Ensimmäiset vakavasti otettavat tulokset syntyivätkin ollessani fyysisesti huonossa kunnossa, jolloin oli muutakin miettimistä kuin, mikä käy järkeen, mikä ei.
Ajan mittaan näiden asioiden järkeilyn oppi jättämään toissijaiseksi. Tekemiseni lienee niitä harvoja jotka pitää tehdä niin sanotusti aivot narikassa jos aikoo tehdä hyvää työtä.

Moni, joka on kulkenut vuosia lääkäreiden luona saamatta apua on saanut minulta avun, joitakin hyvinkin vaikeita vaivoja onnistunut hoitamaan. Toiset ovat saaneet avun nopeammin, toiset hitaammin. Kaikkia en ole onnistunut auttamaan eikä koskaan voi taata tulosta etukäteen.

Parantamista energialla on tehty tuhansia vuosia. Nykyisin kun aletaan olla vuodessa 2020 jotkin piirit kyräilevät hoitajia ja parantajia edelleen mikä kummastuttaa, ettei edes luultavasti ainakin 5000 vuotta käytäntöä ole herättänyt heissä luottamusta alan tekijöitä kohtaan.

Suomessa oli 1970-80 luvulle asti joka kylässä hierojia, niksauttajia ja jäsentohtoreita. Osattiin keittää yrteistä lääkkeitä moniin vaivoihin.
Jos jollakin oli jotain vaivaa, joku osasi kyllä kertoa kenen luokse mennä.
Nykyisin näitä auttajia on alettu vieroksua ja juostaan lääkäriltä hakemassa reseptiä jopa yskänlääkkeeseen.

Eräs Venäläinen ystäväni ihmetteli: ”Miksi Suomalaiset menevät aina lääkärille kun teillä on niin paljon hoitajia?”

Lääketieteellä ja kirurgialla on paikkansa mutta, erään apteekkarin sanoin: ” pillerit eivät ole aina se oikea tie hyvinvointiin”.”

Näihin sanoihin päättyy Kukkosen kertomus elämän mittaisesta matkasta kansanparantajaksi.

Aitosuomalaiset kiittää Arto Kukkosta haastattelusta.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille

Mikä voikaan olla tärkeämpää pienelle kansalle maailmassa, kuin se ikioma turvallinen kansankoti.

Kansakuntamme tärkeimpää päivää juhlistetaan asiaan kuuluvalla ylpeydellä ympäri Suomen. Puolustusvoimat pitävät tänä vuonna näyttävän sotilasparaatin Tampereella, tasavallan presidentti pitää juhlavastaanottoa presidentin linnassa, perheet ja yhteisöt juhlivat kukin tavallansa ja mm. kansallismielisten yhteisö järjestävät perinteisen soihtukulkueen Hietaniemen hautausmaalle sodassa kaatuneiden sankarihaudoille heidän muistoaan kunnioittaen.

Itsenäisyytemme on verellä lunastettu. Nuoren kansakunnan alkutaipaleelle mahtuu myös verinen veljessota. Olemme kuitenkin kansakuntana yhdessä luoneet ne edellytykset nyky-yhteiskunnan hyvinvoinnille aina tähän päivään asti monien sukupolvien uurastuksella. Kaikista menneistä haasteista olemme aina lopulta selvinneet puhaltamalla yhteen hiileen.

Taival kohti itsenäistä Suomea on kuitenkin alkanut paljon ennen näitä verisiä taisteluja. Se taival on alkanut jo heti jääkauden jälkeen jäiden väistyessä aluksi Suomen rannikkoalueilta. Jo nämä ihmiset kylvivät siemenet kansamme syntyyn, ja kehitykseen kohti nykyhetkeä. Jokainen heidän kokemansa riemu, onnistuminen, vastoinkäyminen ja selviytyminen arjessa rakensi perustaa tulevalle Suomen kansalle. Olkaamme kiitollisia heille: meidän ikiaikaisille esi-isille ja -äideille.

Nykyisen tunnetun Suomen valtion maa-alueiden hiljalleen vapautuessaan jääkauden jäistä ja ikiroudasta levisi alueelle monenlaista asutusta ja erilaisia heimoja omine tapoineen ja perinteineen. Vasta Venäjän Tsaarin vallattua Suomen Suur-Ruotsilta heräsi kansamme keskuudessa eri heimoissa tarve lopettaa pikkuhiljaa keskinäiset heimonahistelut ja ruveta miettimään tulevaisuutta yhtenäisyyden kautta. Venäjän harjoittama maaorjuus koettiin suomalaisten talonpoikiin keskuudessa kerrassaan hirvittävänä. Suomessa oli talonpojilla kuitenkin aikaansa nähden karvan verran paremmat olot kuin keskimäärin muualla Euroopassa ja Venäjällä.

Kansallinen yhtenäinen identiteettimme lähti kasvuun, kun meidän silloiset heimot tunnistivat liian suuren ja pelottavan tuntuisen yhteisen vihollisen. Keskinäinen tora pistettiin syrjään ja syntyi ajatus ja haave Suomi-nimisestä itsenäisestä valtiosta.

Me suomalaiset olemme älykästä kansaa. Karut luonnonolot ovat tehneet meistä evoluution pitkällä aikajanalla juuri sellaisia kuin olemme. Olemme myös hieman arkoja, jäyhiä pitämään meteliä itsestämme. Aika kilttejäkin olemme. Auttavaisia, vaikkakin vähän tuppisuita. Emme kuitenkaan ole sen parempia tai huonompia kuin muutkaan kansat maailmassa. Olemme erilaisia muihin nähden, mutta tutun oloisia keskenämme; olemme suomalaisia.

Elämä on tässä ja nyt. Ei pidä murehtia liikoja, koska elämä on annettu elettäväksi.
Jokainen meistä kurkottaa kohtu tulevaisuutta. Välillä pelottaa ja polku tuntuu utuiselta. Yhdessä on kuitenkin ennenkin selvitty. Miksi ei selvittäisi nytkin?

Aitosuomalaiset toivottavat kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja hyvää mieltä!

Rajat ylittävää yhteistyötä musiikin saralla

Joukko suomalaisia ja karjalaisia kanteleensoittajia kokoontui Karjalan tasavaltaan Petroskoihin viikonloppuna valmistelemaan uutta yhteistä konserttiohjelmaa. Valmis ohjelma esitettiin Petroskoin Raution musiikkiopistolla.

Kyseessä on venäläis-suomalaisen Kantele-GO!-hanke. Siitä on mukana mm. Suomen Runolaulu-Akatemia ja Karjalan Prääsän taidekoulu. Nyt esitetyssä konsertissa soitettiin perinteistä  karjalaista ja suomalaista musiikkia ja myös modernia kanteleille sävellettyä musiikkia.

Kanteletta soitetaan perinteisesti sekä Suomessa kuin Venäjällä.

Karjalan Sanomat