Merimies-Unioni: Merimiesliitot tuomitsevat Huoltovarmuuskeskuksen ilmoituksen antaa taloudellista tukea Ruotsin ja Viron lipun alla oleville aluksille

Merimiesliitot tuomitsevat Huoltovarmuuskeskuksen ilmoituksen antaa taloudellista tukea Ruotsin ja Viron lipun alla oleville aluksille (M/s Galaxy / Ruotsin lippu ja M/s Megastar / Viron lippu).

Samaan aikaan suomalaisia matkustajalaivoja on pysäytetty satamiin Helsingissä ja Maarianhaminassa. Niillä työskentelevät lähes 2 500 suomalaista merimiestä ovat lomautettuja.

– Tämä on käsittämätön päätös Huoltovarmuuskeskukselta ja Suomen valtiolta.

– On väärin, että Suomen valtio tukee Ruotsin ja Viron lipun alla olevia matkustaja-aluksia, kun niiden tilalle voidaan ottaa liikennöimään välittömästi suomalaiset matkustaja-rahtialukset, merenkulun kolme ammattiliittoa ovat suivaantuneita.

Tällä hetkellä Helsinkiin on pysäytetty Suomen lipun alla olevat Viking Linen M/s Gabriella ja M/s Mariella ja Tallink Siljan M/s Silja Serenade sekä Maarianhaminassa Viking Linen M/s Rosella.

– Suomalaiset veronmaksajat laitetaan maksamaan tukea nyt Ruotsin ja Viron lipun alla oleville aluksille, kun nämä valtiot voivat tukea itse omaa merenkulkuaan, mikäli haluavat rahdin kulkevan korona-epidemiasta huolimatta omiin maihinsa.

– Huoltovarmuuskeskuksen päätös tarjota taloudellista tukea Ruotsin ja Viron lipun alla oleville aluksille pitää perua. Helsingistä Viroon voi alkaa liikennöidä joko M/s Gabriella, M/s Mariella tai M/s Silja Serenade. Maarianhaminassa nyt tyhjän panttina makaavan M/s Rosellan voisi siirtää ajamaan rahtia esimerkiksi Turun ja Tukholman välille.

Merimiesliitot edellyttävät, että Huoltovarmuuskeskus peruuttaa välittömästi päätöksensä tukea ulkomaalaisia aluksia. Liitot edellyttävät Huoltovarmuuskeskukselta pikaista ratkaisua.

SMU

Assad: Erdogan taistelee terroristien rinnalla

PressTV: Syyrian presidentti Bashar al-Assad kertoi Venäjän valtiolliselle Rossiya 24 uutiskanavalle antamassaan televisio haastattelussa 5.3.2020, että normaalit diplomaattiset suhteet ovat Turkin kanssa tällä hetkellä etäiset Turkin tukiessaan militantteja Takfiri (terroristi) ryhmiä. Tämän lisäksi asiaan vaikuttaa Assadin mukaan se, että Turkin presidentti Resep Tayyip Erdogan on vahvasti Egyptin Muslimiveljeskunta-liikkeen vaikutuksen alaisena.

Assad kertoo Rossiya 24:lle antamassaan haastattelussa mm., että:

Erdogan taistelee terroristien rinnalla (Syyriassa) tämän Veljeskunta-ideoligian innoittamana. Tästä syystä hän ei edes itse pysty perustelemaan turkkilaisille miksi hän lähettää Turkin armeijan taistelemaan Syyriaan.”

Assad kuvasi Syyrian ja Turkin kiistaa epäloogiseksi ja painotti, että molemmilla kansakunnilla on veljelliset keskinäiset suhteet jakaen yhteisiä etuja. Hän nosti pohdintaan, että onko tapahtunut vihamielisiä tekoja, suuria tai pieniä, syyrialaisten toimesta Turkin kansakuntaa vastaan nyt käydyn sodan aikana tai ennen sitä? Sellaisia ei ole olemassakaan, hän toteaa.

”Olemassa on syyrialais-turkkilaisia avioliittoja, perheitä, elintärkeitä yhteisiä intressejä. Keskinäin kulttuurillinen vuorovaikutus on historiallisest määritetty. On epäloogista, että maidemme välillä olisi olemassa vakavia erimielisyyksiä, toteaa Syyrian presidentti.”

Assad toteaa lisäksi, että mitään Damaskoksen ja Ankaran välistä lähentymistä ei tule olemaan niin kauan kun Erdogan jatkaa terroristien tukemista.

Syyrian tilanteesta Assad kertoo, että Syyrian yhteiskunta on nykyisin paljon yhtenäisempi ja paremmin integroitunut kuin koskaan aikaisemmin. Hän sanoo, että:

”Sota on erittäin tärkeä opetus yhteiskunnalle, opetus tuhoisan ekstremismin vaaroista ja toisten hylkäämisestä. Lopputuloksena eri segmentit yhteiskunnassa löysivät toisensa.”

Assad kertoo, että Damaskoksen hallituksen ensimmäisiä tavoitteita olevan nyt julkisten palvelujen ja koulujen jälleenrakentaminen vapautetuilla alueilla.

Syyrian suhteet muuhun Arabimaailmaan nousivat myös keskusteluun. Assad kommentoi, että:

”Useimmat Arabimaat ovat ylläpitäneet suhteita Syyrian kanssa, mutta julkisuudelta piilossa, koska ovat pelänneet painostusta. Kyseiset maat ovat ilmaisseet kannatustaan Syyrialle ja toivoneet syyrialaisten kukistavan terrorismin. Kuitenkin Länsimaiden painostus, mutta etenkin Yhdysvaltojen oli niin vakavaa näitä maita kohtaan, että kyseiset maat silloin valitsivat olla avaamatta omia lähetystöjä Syyriaan. Etenkin Persianlahden valtiot.”

Assad jatkaa vielä alleviivaten, että:

”Eurooppa lakkasi olemasta olemassa Yhdysvaltojen Irakiin kohdistaman invaasion yhteydessä 2003. Eurooppa on antautunut täysin Yhdysvalloille, sen roolin on alentunut toteuttamaan Yhdysvaltain hallinnon tuotoksia. Tästä syystä me emme tuhlaa aikaa keskusteluihin Eurooppalaisesta roolista tai politiikasta.”

Assad toteaa lopuksi, että jo aikoja sitten luodut Venäjän ja Syyrian väliset suhteet, sekä Venäjän armeijan läsnäolo Syyriassa ei liity pelkästään terrorismin vastaiseen taisteluun. Sillä haetaan myös geopoliittisista tasapainoa YK:n turvallisuusneuvostossa samoin kuin sotilaallista tasapainoa eri alueilla.

PressTV

Bantujen tilanne Somaliassa

Maailmalta äskettäin kantautuneet hyvät uutiset orastavasta mahdollisuudesta rauhaan Somaliassa saattaa tuoda tullessaan myös helpotusta Bantujen elämään maassa. Bantut ovat pitkään olleet siellä vainottu kansanryhmä ja ovat mahdollisesti joutuneet myös kansanmurhan kohteeksi. Asiasta on hyvin vähän löydettävissä tietoa heidän nykyistä olosuhteista Somaliassa pitkään jatkuneen sisällissodan keskellä.

Orjuus oli yleisesti osana kaupankäyntiä Arabimaailmassa ja Intian valtameren alueella keskiajalta 1900-luvun alkuun. Orjia tarvittiin monenlaisiin tehtäviin, mutta etupäässä työvoimaksi viljelyalueille. Aluksi paikallisten omia tarpeita täyttämään ja myöhemmin kolonialismin levitessä myös eurooppalaisten omistamille plantaaseille töihin. Bantut olivat tänä aikana orjina Somaliassa pääasiassa Jubban ja Shebellin viljavilla jokialueilla puuvilla- ja viljaplantaaseilla ensin somalien ja myöhemmin myös italialaisten plantaasien omistajien pelloilla, peltojen vaihtaessa omistajia.

Somalian rannikolla Zanzibarissa on ollut yksi orjakaupan keskuksista. On arvioitu, että noin 25.000-50.000 etelämpänä sijaitsevan Afrikan eri heimojen ihmisiä olisi myyty orjiksi näillä orjamarkkinoilla. Näiden joukossa oli monia eri Bantuihin luettavia ryhmiä. Myöhemmin on syntynyt käsite Somalian Bantut johtuen heidän surkeista oloista Somaliassa. Heistä on käytetty myös nimitystä Mushunguli, joka tarkoittaa mm. ihmistä, työntekijää, orjaa.

Italian sai 1800-luvulla kolonialismin levitessä haltuunsa Somalian maan pohjoisinta osaa lukuunottamatta. Britit valtasivat itselleen Pohjois-Somalian omaksi siirtomaakseen. Silloin oli ajat muuttumassa ja Italian siirtomaaherrat päättivät lakkauttaa orjuuden Somaliassa. Todellisuudessa sitä harjoitettiin piilossa paikoin vielä 1900-luvun alkupuolelle asti.

Orjuuden lakkauttamisesta huolimatta Bantujen asema ei juurikaan kohentunut. Plantaaseille tarvittiin edelleen ihmisiä töihin. Etniset somalit eivät lämmenneet ajatukselle peltotöistä italialaisten plantaaseille ja Bantut pistettiin usein pakkotöihin pelloille. Italialaiset silloiset siirtomaaisännät pitivät lisäksi etnisiä Somaleita jotenkin ylempiarvoisina kuin Bantuja aivan kuten somalit itsekin ja Bantujen huono kohtelu vaan jatkui Somaliassa.

Osa Somaliaan myydyistä Bantuista pakeni aikanaan Jubbajoen alueele. Nykypäivänä heidät tunnetaan nimellä Wagosha. Suurin osa sen ajan Bantuorjien jälkeläisistä lähtivät 1990-luvulla Somaliassa syttyneen sisällissodan ja etnisten vainojen seurauksena maanpakoon eri puolille maailmaa. Vain pieni osa asuu enää Somaliassa. Siellä heihin on edelleen kohdistettu etnisten somalien taholta apartheidtyyppistä kohtelua. Bantujen ei esimerkiksi ole annettu avioitua etnisten somalien kanssa. Bantuja arvioidaan nykyisin elävän Somaliassa n. 600 000, joka on n. 7% väestöstä.

Somalian sisällissodan puhjettua lukuisat Bantut pakenivat maasta pakolaisleireille mm. Keniaan. Siellä he elivät ainakin vuosikymmene ajan ennenkuin kansainvälinen yhteisö heräsi Bantujen hätään ja heitä ruvettiin uudelleensijoittamaan eri puolille maailmaa. Yhdysvallat oli yksi valtioista, joka silloin otti vastaan huomattavan määrän maanpaossa eläviä Bantuja. Jotaitakin Bantuista yritettiin palauttaa myös heidän alkuperäisille asuinsijoille, joista heidät aikanaan oli orjiksi haettu.

Jubbajoen varrella elävät Bantut, eli Wagoshat ovat edelleenkin varsin ahtaalla Somalian ollessaan yhä sisäisesti hyvin epävakaa. Heillä tuntui olevan jatkuvia kiistoja maapalansa puolesta ja ovat ilmeisesti myös usein erilaisten väkivaltaisten iskujen kohteina. Asenteet alempiarvoisesta kansasta on monin paikoin vielä sitkeässä. Wagoshat käyvät myös omaa oikeustaisteluaan sisällissodan alkuvaiheissa vuosina 1991 – 1994 tapahtuneiden raakuuksien takia, jonka kohteiksi he joutuivat joidenkin somaliklaanien taholta. Tappaminen ja ryöstely oli systemaattista ja on arvioitu, että Wagoshaheimon jäseniä murhattiin silloin n. 500.000.

Tästä tapahtuneesta kansanmurhasta ei juurikaan ole haluttu keskustella ja se on kasvattanut katkeruutta wagoshien parissa. Heidän on yhä edelleen vaikeaa saada omia oikeuksiaan tunnustetuiksi nykyisessä Somalian uudenlaisessa demokraattisessa klaaneihin pohjaavassa poliittisessa järjestelmässä.

Myös Somalian Bantujen asema, oikeudet ja tulevaisuus Somaliassa ovat yksi haastava osa nyt alkavissa orastavissa rauhanneuvotteluissa.

Libyan orastavat rauhanneuvottelut, Erdogan ja Kreikan raja

Kun Libyan johtaja Muammar Gaddafi syöstiin vallasta 2011 syttyi sota ja maa on ollut siitä saakka sekasorron vallassa. Libyassakin yritetään nyt kuitennin saada käyntiin rauhanneuvottelut eri taistelevien osapuolten välille. Saksa on ottanut tässä välittäjän roolin, Moskovan tehdessä kuitenkin jokunen päivä sitten ensimmäisen yrityksen. Pinnan alla kuitennin kuohuu ja kulisseissa tapahtuu kummia.

(Nyt nähtävä kaaos Kreikan vastaisella rajalla saattaa selittyä sillä, että Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan on yllättäen huomannut pelannensa itsensä nurkkaan öljyn ja maakaasun takia.)

Tällä hetkellä Libyassa valtaa yrittää pitää YK:n tukema pääministeri Fayez Sarraj maan pääkaupungissa Tripolissa. Hallituksella ei kuitenkaan ole vallassaan edes aivan koko pääkaupunkia. Toisena osapuolena on kenraali Haftarin sotilasjoukkojen tukema toinen hallitus, joka hallitsee itäistä Libyaa. Haftarilla on tukenaan Egypti, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Venäjä.

Turkki tukee sotilaallisesti Libyan Sarrajin hallitusta. EU yrittää Saksan johdolla tukea Libyan hallitusta (hallituksia?) diplomaattisin keinoin ja toimia samalla Libyan sodan  rauhanvälittäjänä.

Tosin se voi olla hiukka haastavaa, kun eivät oikein tiedä kenen puolella EU:ssa olisivat. Ranska näyttäisi olevan Haftarin tukeman hallituksen puolella, koska pelkää terrorismin leviämistä. Italiakin taitaa olla vähän kahta mieltä, vaikka ainakin virallisesti on Sarrajin puolella muiden mukana. Syy Italian empimiseen lienee siinä, että mikäli EU lähettää Libyan rannikolle uudestaan aluksia tukemaan Libyan rannikon rajavalvontaa. Alukset joutuvat merisääntöjen mukaan noukkimaan kyytiin kaikki merihädässä olevat, eikä kaikki välttämättä Italiassa enää lämpene ajatukselle ottaa vastaan lisää näitä laittomasti matkaan lähteneitä siirtolaisia.

Haftar tukee sotajoukoillaan kilpailevaa hallitusta Tobrukissa, joka voitti vaalit vuonna 2014 saamatta kuitenkaan kansainvälistä tunnustusta hallinnolleen Libyassa. Valtaosa Länsimaista komppasi YK:ta, joka tukee Sarrajia Libyan lailliseksi johtajaksi. Sarrajilla ei itsellään ole hääppöisiä sotajoukkoja tai ulkomaalaisia tukijoita. Turkin lupaaman sotilaallisen tuen lisäksi vain Qatar on tarjoutunut auttamaan Tripolin hallitusta.

Erdoganilla on kaikki pelissä Libyan osalta, koska Turkin energian kulutus on ihan tapissa ja pitkälti tuonnin varassa. Motiivina Libyan osalta on sen valtavat luonnonvarat. Libyan rauhanneuvotteluista viis siis.

Ankarasta käytiin viime vuoden lopulla tekemässä kahdenvälinen sopimus Tripolin puolikkaan ”virallisen” hallituksen kanssa tarjoamalla sotilaallista tukea ja kädenjatketta vastineeksi oikeuksista Välimeren pohjassa lojuviin maakaasuesiintymiin. Eurooppalaisten mielestä tämä on Kreikan lakien vastainen sopimus.

Erdogan kehuu tehneenseä sopimuksen, jossa on ovelasti muutettu olemassa olevia maiden välisiä merirajoja niin, että osa kaasukentistä nyt sijaitseekin Turkin puollella rajaa Libyan merialueiden sijaan. Poraukset ovat ilmeisesti alkamassa piakkoin. Tai miten Erdogan nyt sotimiselta ehtii, kun sinne Syyriaankin piti taas hyökätä. Libyassakin pitäisi varmistaa, että oikea heppu pysyisi hallitusvallassa. Sitten on tietenkin vielä kaikki muu mahdollinen tuleva päälle.

Erdogan on täysin sivuuttanut Kyproksen kaikki oikeudet yhtään mihinkään. Sekä Egypti, että Kreikka tyrmää Erdoganin oikeudet näihin maakaasuesiintymiin. Lisänä on tietenkin vielä ne Libyan öljyvarat, jotka ovat tällä hetkellä turvassa kenraali Haftarin selän takana.

Turkilla voi vielä olla tiukka paikka poikineen edessä.

Yhdysvallat suhtautuu nihkeän diplomaattisesti Erdoganin touhuihin ja NATO:kin tarjosi vaan lämmintä kättä hiljattain. Lisäksi on se pikku juttu, että Haftaria tukee Egyptin, Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien ja Venäjän lisäksi myös Ranska jollain tasolla, Saudi Arabia ja viimeisimpänä Syyria, joka on avannut diplomaattiset suhteet Haftarin tukeman hallituksen kanssa.

Egyptin pikku kepponen Turkin Erdoganille mahtaa myös kirveltää. Onhan Egypti suunnitellut hallita hiljattain Välimerestä löydettyjä kaasuesiintymiä yhdessä Israelin, Kreikan ja Kyproksen kanssa, sivuuttaen Turkin yhteistyön ulkopuolelle.

Se, että Erdogan nyt ihan yllättäen havahtui siihen, että turvapaikanhakijoiden taakanjakomekanismi ei ole oikein toiminut EU:n kanssa toivotulla tavalla ja ajoi tuhannet ihmiset hiljattain Kreikan vastaiselle rajalle saatesanoin: ”Rajat Eurooppaan on avattu” tuskin mitenkään liittyy Libyaan tai Välimeren pohjalla lojuvaan mittavaan maakaasuarteeseen.

EU siis tavoittelee nyt Saksan johdolla neuvotteluyhteyttä Libyan kahden hallituksen välille tulitauon aikaansaamiseksi Libyaan ja on selvästi innoissaan rauhanvälittäjän roolistaan. Saksan intoa ei yhtään näytä hidastavan Moskovassa aiemmin viikolla kariutuneet rauhanneuvottelut rähinän eri osapuolten välillä.

Sekä Turkki, että Venäjä tukevat Libyassa kumpikin omaa suosikkihallitustaan myös maassa olevia mittavia öljyvaroja silmällä pitäen. Nehän voisivat joutua vääriin käsiin.

Kreikan rajahässäkän osalta taitaa tilanne olla EU:n tulevan toimintasuunnitelman osalta vielä hieman auki. Kreikka tosin taisi ilmoittaa tarvitsevansa lisää porukkaa rajoja turvaamaan.

Toivottavasti rauhanneuvottelut Libyassa lähtivät hyvin käyntiin. Olisi myös hienoa, jos Kreikka saisi tarvitsemansa avun rajojensa turvaamiseksi.

Turkille toivomme, että tekisi yhden nopean inventaarion tämän hetkisten ystävien ja tukijoiden osalta kansainvälisellä areenalla. Niitä voi olla yllättävän harvassa.

Rauhanneuvottelut aluillaan Somalian ja Somalimaan välillä

Etiopian pääministeri Abiy Ahmed Ali on päättänyt yrittää saattaa yhteisen pöydän ääreen Somalian presidentin Mohamed Abdullahi Farmajon ja Somalimaan presidentin Muse Bihin. Tehtävä ei tule olemaan helppo, mutta hänellä on vahvaa osaamista ennestään rauhanneuvotteluista mm. Eritrean kanssa, josta hänet palkittiin vuonna 2019 Nobelin rauhanpalkinnolla.

Afrikan sarven kahtia jakautunut Somalia saattaa vielä löytää kyvyn rauhanomaiselle rinnakkaiselolle alueella muodossa tai toisessa, vaikka neuvotteluosapuolet nyt näin alkumetreillä vielä ovat hieman vastahakoisia pitkään jatkuneen sotimisen ja vanhojen arpien johdosta.

Somalimaa pohjoisessa irroittautui Somaliasta sisällissodan seurauksena, jolloin Somalian kansallinen liike ilmoitti vuonna 1991 saatuaan silloisista rähinöistä tarpeekseen ja, että Somalimaan aikovan itsenäistyä Somaliasta entisen brittiläisen Somalimaan rajojen mukaisesti. Somalimaan itsenäistymistä ei ole kuitenkaan koskaan tunnustettu kansainvälisesti ja se kirveltää Somalimaan johtoa edelleen. Jotkin valtiot ovat kuitenkin epävirallisesti tehneet yhteistyötä jo pitkään Somalimaan kanssa. Maassa on demokraattinen monipuoluejärjestelmä, joka on siitä asti kulkenut enempi omia polkujaan.

Somalia jakaantui samassa rytäkässä, kun Somalimaa lähti omille teilleen eri klaanien ja sotaherrojen hallitsemiin alueisiin ja yhdeksi maailman vaarallisimmaksi kriisipesäkkeeksi vuosikymmeniksi. Näistä ajoista on myös varsinainen Somalia tullut pitkän matkaa parempaan suuntaan.

Kansainvälinen yhteisö näkee Somalian tilanteen lähinnä niin, että toivotaan kahtia jakautuneen maan yhdistyvän jälleen yhdeksi. Tästä syystä ns. itsenäinen pohjoinen sekä etelän klaanit tulevat olemaan se suuri haaste yhdistää takaisin yhtenäiseksi maaksi.

Washingtonista Maailmanpankki on myös juuri ilmoittanut Somalian liittohallitukselle aikeistaan normalisoida suhteet Somaliaan hallituksen onnistuttua viemään läpi vuosia kestäneen verotukseen, politiikkaan ja sosiaalisiin ohjelmiin liittyviä reformeja. Niiden ansiosta maan talous ja tulot ovat nousseet viimein vakaalle pohjalle. Tämä luo pohjaa myös Maailmanpankin tuelle Somalian kehittämisessä edelleen.

Matka kohti pysyvää rauhaa on vasta alkutaipaleella mutta toivotaan, että hyvää tahtoa riittää kaikilla pitkään jatkuneen sodan eri osapuolilla.

Toivonpilkahduksta afganistanilaisille – Rauhanneuvottelut etenevät viimein

Yhdysvaltojen ja Talibanin on tänään tarkoitus allekirjoittaa keskinäinen rauhansopimus, jonka jälkeen Afganistanin virallinen hallitus, kaikki muut epäviralliset poliittiset toimijat ja Taleban pääsisivät viimeinkin aloittamaan keskenään rauhanneuvottelut neljänkymmenen vuoden sotimisen jälkeen.

Yhdysvallat on asettanut ehdoksi Talebanille, että heidän ei enää tule sallia erilaisille sotaisille toimijoille Afganistanin maa-alueita käytettäväksi tukikohtana sotilaallisissa selkkauksissa ympäri maailman. Jos Taliban pitää kiinni omasta puolestaan tästä Yhdysvaltojen vaatimuksesta, tulee Yhdysvallat puolestaan suostumaan Talebanin vaatimuksiin vetää joukkonsa viimeinkin kokonaan pois Afganistanistanista. Talebanin tulee myös lopettaa mahdollinen yhteistyö maassa operoivien terroristien kuten Al Qaedan ja IS-terroristien ISKP:n kanssa.

Sopimus on määrä allekirjoittaa tänään Quatarissa, Dohassa.

Quatar on onnistuneesti isännöinyt rauhanneuvotteluja tähän saakka ja tämä on ensimmäinen merkittävä askel kohti rauhaa Afganistanin kansalle. Seuraava askel on saada keskenään toraiset Afganistanin sisällä olevat eri poliittiset toimijat ja heimojen edustajat yhteisen pöydän ääreen. Edessä on vielä pitkä ja kivinen tie kohti pysyvää rauhaa. Onnistumisen edessä on myös kansainvälisen yhteisön oma poliittinen peli rauhanneuvottelujen ympärillä. Niin moni haluaisi päästä loistamaan tässä korkean profiilin projektissa, eikä aidon yhteistyön päälle välttämättä ymmärretä Afganistanin parempaa tulevaisuutta silmällä pitäen. Monet silmää tekevät poliittiset pyrkyrit afgaanien itsensä lisäksi voivat siis edelleen onnistua tyrimään kaiken tähän asti saavutetun, mikäli ei osata yhteistyön tekemisen aakkosia.

Taustalla voi päästä vaikuttamaan myös se, että Afganistanissa on huomattavat luonnonvarat lojuneet hyödyntämättä pitkästä sotimisesta johtuen. Moni taho varmaan odottaa kieli pitkällä mahdollisuutta tehdä itsensä tykö jonkun tämän hetkisen poliittisen osapuolen kanssa Afganistanissa solmiakseen jo alustavat hyvät aiesopimukset tulevaisuutta silmällä pitäen.

Afganistan on eri heimoista koostuva monikulttuurinen valtio, joka on melko paimentolaisvoittoista elinkeinojen osalta. Maassa on 40 vuotta kestänneen sotimisen johdosta paljon köyhyyttä, infra ja sosiaaliset palvelut rapautuneet, sekä länsimainen käsitys demokratiasta aika surkeassa jamassa. Eri etniset ryhmittymät ja heimot ovat kulttuurillisesti tottuneet nahistelemaan vallasta ja varalllisuudesta jo perinteeksi asti mikä on myös viime syksynä käydyissä presidentinvaaleista nähtävässä, samoin kuin koko tähän astisesta käydystä rauhanprosessista.

Oman lisänsä tähän asetelmaan on tuonut alueen satumaiset mineraalilöydökset ja öljy- sekä maakaasuvarannot, jotka Yhdysvaltojen armeija löysivät alueelta jo vuonna 2010.

Maan uumenissa olemassa olevien luonnonvarojen avulla Afganistan pääsisi helposti jaloilleen kunhan vaan saataisiin sopu aikaiseksi maahan. Nyt on vielä liian moni asia auki ja selvittämättä aina maan virallisen hallituksen halukkuudesta tai sen puuttumisesta ruveta seuraavana rauhanneuvottelujen osapuolena puimaan yhteisiä asioita Talebanin kanssa. Talebanilla on kuitenkin myös vahva kannatus maassa. Olihan se vallassa suurimmassa osassa maata vuosina 1996 – 2001. Tämän jälkeen Yhdysvaltojen ilmapommitukset yhdessä Pohjoisen liitton kanssa syrjäyttivät sen vallasta. Ja nyt samaisen porukan kanssa pitäisi sitten kyetä hieromaan sopua maassa.

Toivomme rauhanprosessin onnistuvan ja, että koko Afganistanin kansa yhdessä viimein saisi mahdollisuuden elää rauhassa ja turvassa.

The New York Times

Al Jazeera

Wikipedia

Nuoria poliittisia toisinajattelijoita on tapettu Saudeissa – Tuhansia surevia hautajaisissa

Saudi Arabian kuningaskunnan itäisessä provinssissa, Qatifissa on vietetty hautajaisia sankoin joukoin hallitusjoukkojen tapettua iskussa kruununprinssi Mohammed bin Salmannin määräyksestä poliittisia toisinajattelijoita, muslimisaarnaajia ja älymystöä, jotka ovat jo pitkään vaatineet demokraattisempaa hallintoa alueelle.

Saudi Arabian Itäinen Provinssi on paitsi hyvin öljyrikasta aluetta myös pitkälti Shiiojen asuttamaa. Hautajaissaattueeseen osallistuneet osoittivat surun lisäksi myös mieltään ja huusivat vihaisesti mm. ”Kuolema Al Saudille”.

Tilanne on jatkunut sortavana jo pidempään. Joitakin poliittisia toisinajattelijoita on viime vuoden puolella jopa tuomittu kuolemaan. Saudeissa on myös enenevässä määrin ruvettu pidättämään ja tuomitsemaan rauhanomaisia erilaisia aktivisteja, kuten kirjoittajia ja ihmisoikeusaktivisteja ainakin Shiaa-enemmistöisessä Itäisessä Provinssissa Saudi Arabiassa. Siellä on ollut näitä rauhanomaisia hallitusta vastustavia mielenosoituksia helmikuusta 2011 alkaen. Näissä mielenosoituksissa on vaadittu uudistuksia, sananvapautta, poliittisten vankien vapauttamista ja eriarvoistavan politiikan lopettamista alueella.

Saudihallitus on vastannut koventamalla otteita toisinajattelijoita vastaan. Jopa terrorismilainsäädäntöä on uudistettu koskemaan myös näitä poliittisesti eri mieltä olevia aktivismia harjoittavia henkilöitä. Tämän seurauksena on mm. teloitettu vuonna 2016 yksi äänekkäämpi hallituskriitikko, Shiialainen pappi Sheikh Nimr Baqir al-Nimr. Hänet pidätettiin vuonna 2012 Qatifissa, Itäisessä Provinssissa.

PressTV