Afganistanin tilanne

YLE uutisoi hiljattain vuolaan nyyhkytarinan nuoresta afgaanista Ranskalaisessa telttakylässä, joka koki tulleensa Suomen Maahanmuuttoviraston toimesta väärinymmärretyksi, kun ei saanut Suomesta turvapaikkaa.

Nuorukaiselle kerrottiin Migrin toimesta kielteisen päätöksen yhteydessä Dublin-sopimuksesta, jonka puitteissa hänet aiottiin palauttaa takaisin Ruotsiin, jonne hän oli tullut 15-vuotiaana neljä vuotta aikaisemmin hakemaan turvapaikkaa. Sieltä hän kertoo saaneensa 10 kielteistä päätöstä ennen Suomeen tuloa. Nyt nuorukainen on lähtenytkin Suomesta Ranskaan hakemaan turvapaikkaa, koska siellä ymmärretään hänen mielestään afgaanien tilannetta paremmin kuin Suomessa. Kyseessä on siis hädänalainen nuorukainen ankeissa oloissa, joka poseeraa kuvaajalle siistissä habituksensa kalliissa merkkivaatteissa.

Afganistanissa puhkesi sisällissota vuonna 1978, joka ilmeisesti ei ota vieläkään laantuakseen.

Siellä on sisällissodan syttymisestä alkaen ollut tilannetta päällä milloin sodan, milloin sisällissodan muodossa. Sopassa on ollut mukana Neuvostoliitosta alkaen niin paikalliset itse, kuin Taliban ja 51 valtiota eri puolilta maailmaa sotimassa/turvaamassa rauhaa jo neljänkymmenen vuoden ajan. Nyt viimeksi viime vuonna Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti jälleen kerran haluavansa vetää maansa sotilasjoukot pois Afganistanista tämän vuoden marraskuun loppuun mennessä.

Kuullostaa kovin sotaisalta, vaaralliselta ja turvattomalta paikalta elää.

Gustav Rosted niminen tubettaja kävi paikan päällä pyörähtämässä nyt vuoden alussa. Hän vietti viikon Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa, joka on myös maan suurin kaupunki.

Hän toteaa heti alkumetreillä, että paikka ei vaikuta miltään maanpäällisestä helvetiltä vaan, että kaupunki vaikuttaa kutakuinkin normaalilta keskivertokaupungilta. Varuillaan siellä tietenkin pitää olla yksinäisenä turistina ja onhan kaupungissa kuitenkin koko aika läsnä hieman korostunut väkivallan uhka. Paikalliset ihmiset kertovat, että Kabul on yleisesti ottaen samalla miellyttävä mutta haastava paikka asua. ”Onhan siellä aina riskinä, joutua pommiräjähdyksen kohteeksi. Näitä ei kuitenkaan esiinny kovin usein.” Kaupungissa on huomattavan paljon köyhiä ja myös kerjäläisiä, sekä myös ulkomaalaista työvoimaa. (Näitä ulkomaalaisia pidetään jostain syystä jollain tavalla erillään muista jotenkin vartioituina.) Olosuhteet Kabulin kaupungissa tuo mieleen turvallisuuden näkökulmasta tilanteen Ruotsissa, jossa pommeja räjähtelee jo osapuilleen päivittäin. Sikäläinen Poliisi totesi hiljattain julkisesti, että heillä on tilanne riistäytynyt käsistä nimenomaan valitun maahanmuuttopolitiikan seurauksesta.

Rosted kertoo, että elämä Kabulissa näyttää pitkälti hieman kansanomaisemmalta ilman suuria viihdekeskuksia tarjoamassa ihmisille virikkeitä. Siellä näyttäisi ihmisten arkea ohjaavan pikemminkin yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja pienet asiat.

Australialainen kirjaililija ja sotilaallinen strategi, sekä kriisinhallinta-asiantuntija David Kilcullen kertoo myös mm. Afganistanin tilanteesta kirjanjulkistamistilausuudessa vuonna 2013.

Yksi keskeinen asia mikä nousee esiin niin Afganistanin kuin myös Lähi-idän osalta on vuoden 2000 paikkeilla tapahtunut suuri muutos alueella ihmisten yhteydenpidon ja tiedon jakamisen osalta. Aiemmin monet alueiden valtiot olivat eläneet muusta maailmasta huomattavan eristäytyneesti, kunnes internet, kännykät ja sosiaalinen media valtasi nämäkin kolkat.

Tietoisuus ulkomaailman erilaisesta elämäntavasta, vapaudesta ja sallivammasta kulttuurista lienee ollut aikamoinen shokki lukuisille ihmisille. Ajan kanssa siitä tuli varmaan monille unelma ja houkutin ja yksi keskeinen taustalla vaikuttanut tekijä vuoden 2011 Arabi Keväälle. Myös Afganistanissa on varmasti paljon etenkin nuoria, jotka haaveilevat internetin välityksellä maalatusta länsimaaisesta vapaaksi koetusta elämäntavasta. Tämän lisäksi he ovat myös jo hyvin perillä Euroopan nykyisestä etuusjärjestelmästä. Sitä tuskin on kerrottu heille, että kyse on Euroopan valtioiden johtajien luomasta harhakuvitelmasta, että eurooppalaisten itselleen rakentama sosiaalietuusjärjestelmä olisi jokin universaali etuus koko muun maailman kansoille.

Egyptiin presidentti Abd al-Fattah al-Sisi totesi puheessaan nuorille World Youth Forum -tapahtumassa Egyptissä vuonna 2018, että ”Maahanmuutto ei ole ihmisoikeus”

Hän esitti paikalla olleille nuorille myös kysymyksen ”miksi afganistanilaiset eivät pidä parempaa huolta omasta maastaan?”  Hän pyysi nuoria myös miettimään miksi afgaanit ovat tappaneet toinen toisiansa jo 40 vuotta? Hän nosti pohdintaan myös miksi muutkaan alueen valtiot kuten esim. Pakistan, Egypti, Syyria, Libya, Iraki, Jemen tai Somalia eivät itse pidä parempaa huolta omista maistaan? Miksi aika käytetään keskinäisiin riitoihin maiden kehittämisen sijaan? Hän totesi myös, että jokaisella valtiolla on oikeus suojella omiansa ja itse rakentamaansa hyvinvointia todeten samalla, että olisi väärin kuvitella, että maahanmuutto voisi olla jokin itsestäänselvyys ja universaali oikeus.

Kuva Afganistanin tilanteesta näyttäytyy tässä aika erilaiselta totuttuun narratiiviin verrattuna.

Näitä asioita eivät ihmisoikeusaktiivit tai -järjestöt siinä omassa värittyneessä mielikuvamaailmassa edes näytä tiedostavan olevan olemassakaan julkisessa keskustelussa ympäri maailman.

Taikasana ”asylum”

Aitosuomalaiset päätti selvittää vuonna 2015 alkaneen turvapaikkasirkuksen taustoja viranomaisprosessien näkökulmasta. Asiaa lähestyttiin mm. Dublin-sopimuksen toteutumisen osalta. Tarkastelussa oli myös laittomasti maahan pyrkivät henkilöt.

Ensimmäiseksi kysyimme onko Migrillä tietoa siitä kuinka paljon EU-alueen ulkopuolelta tulee turvapaikanhakijoita Ruotsin vastaiselta rajalta Suomeen?

Viestintäasiantuntija Hanna Paasikoski kertoi, että:

”Migri ei tilastoi rajaliikennettä. Sitä valvoo Suomessa Rajavartiolaitos.”

Rajavartiolaitokselta kysyttiin, että onko heillä tiedossa kuinka paljon Suomeen edelleen mahdollisesti tulee Ruotsin puolelta rajaa näitä turvapaikanhakijoita, jotka alunperin ovat tulleet laittomasti Schengen-alueelle jossain muualla Euroopassa, eivätkä ole rekisteröityneet siinä yhteydessä tulomaahan turvapaikanhakijaksi?

Hehän tulevat silloin kuitenkin turvallisesta maasta, kun tulevat Ruotsista Suomen puolelle.

Viestintäpäällikkö Päivi Kaasinen Rajavartiolaituksen esikunnasta vastasi esitettyihin kysymyksiin selventävästi:

”Schengen-alueelta Suomeen kohdistuvaa laitonta maahantuloa ei sisärajavalvonnan puuttuessa voida aukottomasti seurata. Kuitenkin arviomme mukaan Tornion kautta tulleiden määrät ovat hyvin alhaisia, muutaman henkilön luokkaa per kuukausi. Pohjoisen reitin/Tornion kautta tulleiden turvapaikanhakijoiden suhteellinen osuus verrattuna Schengen-sisärajalentojen kautta tulleisiin on pieni. Yleisesti ottaen laiton maahantulo Schengen-alueen kautta Suomeen on määrällisesti maltillista.”

Mikä on käytäntö tältä osin? Käännytetäänkö heidät vai saavatko syytteen laittomasta maahantulon yrityksestä?

Julkisuudessa on ollut esillä tapauksia missä Venäjän puolelta laittomasti maahan pyrkineitä ETA-alueen ulkopuolelta pyrkiviä henkilöitä on asetettu syytteeseen.

”Riippumatta mistä maasta tulevat, turvapaikanhakijoiden turvapaikkahakemus otetaan vastaan ja heidät ohjataan Maahanmuuttoviraston turvapaikkakäsittelyyn. Turvapaikanhakijoista ei tuomita valtionrajarikoksesta. Jos henkilö ei hae turvapaikkaa, voidaan henkilö tuomita valtionrajarikoksesta – jolloin syytekin luonnollisesti nostetaan.”

Lisäksi kysyisimme pitääkö paikkansa, että Suomessa ei saa poistua sen enempää Venäjälle, kuin esim. Ruotsin puolellakaan ilman asianmukaisia matkustusasiakirjoja. Tämä siis, jos on kyse Schengenalueen ja ETA-alueen ulkopuolelta olevista henkilöistä, jotka ovat laittomasti maassa?

”Suomalaisen velvollisuudesta esittää maasta lähtiessä ja maahan saapuessa passi säädetään passilain 2§:ssä. Ulkomaalaisen maastalähtöä ei ole samalla tavalla rajoitettu kuin maahantuloa. Viime kädessä matkustusasiakirjan puuttuminen ei ole este ulkomaalaisen maasta poistumiselle. Matkustusasiakirjan puuttuessa maasta poistumista voivat hidastaa henkilöllisyyden selvittäminen ja mahdollisten muiden asioiden selvittäminen (mm onko henkilö rikosoikeudellisten toimien kohteena, onko matkustusoikeutta rajoitettu jne.). Vaikka matkustusasiakirjaa ei vaadita maasta poistumiseen, tulisi sellainen kuitenkin lähtökohtaisesti olla kohdevaltioon saapuakseen. Yleensä maahan tulon ja maassa oleskelun edellytyksenä on matkustusasiakirja tai matkustusasiakirjaksi rinnastettava asiakirja.”

Poliisilta kysyttiin myös, että missä vaiheessa selviää onko turvapaikanhakija kävellyt Ruotsin puolelta rajaa Suomeen useamman turvallisen maan läpi ennen kuin jättää turvapaikkahakemuksen Suomeen poliisille?

Poliisin toimintaa koskeviin kysymyksiin vastasi poliisitarkastaja Ari Jokinen Poliisihallituksesta:

”Poliisin tehtävänä on vastaanottaa turvapaikkahakemus ja rekisteröidä turvapaikanhakija. Turvapaikkatutkinta kuuluu Maahanmuuttovirastolle, jonka tehtävä on selvittää turvapaikkaa hakeneen henkilöllisyys, matkareitti ja maahantulo.”

Kuinka paljon näitä turvapaikanhakijoita edelleen tulee Ruotsin puolelta Suomeen vastoin Dublin-sopimusta?

Tilanne tuntuu sikäli erittäin oudolta, koska vuoden 2015 turvapaikka-ryntäyksen jälkeen totesi silloinen pääministeri Juha Sipilä julkisuudessa, että yhtään turvapaikanhakijaa ei olisi silloin ylipäätään tarvinnut ottaa vastaan Ruotsin puolelta. Pakolaiskiintiö täytettiin kuitenkin myös täysimääräisesti samanaikaisesti ainakin Suomessa. Eli tässä kohtaa valtion johto ainakin piti tiukasti kiinni sovituista asioista.

”Poliisilla ei ole antaa kysyttyä lukumäärää.”

Miten on? Karkoitetaanko sitten nämä kaikki Ruotsin puolelta yhä edelleen Suomen puolelle tulevat turvapaikanhakijat, koska tulevat turvallisesta maasta vai passitetaanko heidät takaisin Ruotsin puolelle rekisteröitymään?

”Turvapaikkahakemus on otettava vastaan kun sellainen poliisille jätetään. Maahanmuuttovirasto käsittelee ja ratkaisee turvapaikka-asian. Mikäli henkilö on hakenut aiemmin turvapaikkaa jostain muusta Euroopan maasta on hänet mahdollista palauttaa ns. Dublin-sopimuksen perusteella siihen maahan, joka on vastuussa turvapaikka-asian käsittelystä.”

Kuinka suuri osuus näistä turvapaikanhakijoista on niitä nk. turvapaikkashoppailijoita, jotka ovat jo saaneet kielteisen päätöksen muualla Euroopassa? Kuinka hyvin tai huonosti poliisilla on ylipäätään mahdollista selvittää näitä asioita?

”Poliisin tehtävänä on ottaa vastaan turvapaikkahakemus ja rekisteröidä turvapaikanhakija. Maahanmuuttovirasto käsittelee ja ratkaisee turvapaikka-asian.”

Onko mitään tilastoa tai tietoa siitä kuinka paljon järjestäytyneen rikollisuuden henkilöt pyrkivät ujuttautumaan maahan turvapaikanhakijoina?

”Poliisilla ei ole tilastoa asiasta.”

Viranomaiset koittavat siis suoriutua kukin tehtävistään annetuissa oloissa.

Kuitenkin on selvästi havaittavissa, että koko Scengen- ja Dublin-viritelmä on kokonaisuutena ollut susi syntyessään, kun ulkorajat Etelä-Euroopan maissa vuotavat edelleen ja laiton ihmissalakuljetus porskuttaa hienosti.
Tämän lisäksi on lainsäädäntö Suomessa myös mitä sattuu. Yhtenä esimerkkinä tästä on se loputon valitusrumba-oikeus näillä kielteisen päätöksen saaneilla turvapaikanhakijoilla.

Suomessa on ollut monelta muultakin osin selvästi havaittavissa trendinä lainsäätäjien jonkinlainen hahmottamisen puute lakipykäliä rustatessa. Taitaa kohta olla niin, että kaikki digitalisaation nimiin tehdyt viimeaikaiset lakimuutokset esimerkiksi ovat menneet enemmän tai vähemmän reisille. Sen lisäksi niitä eniten tarvittavia uusia lakimuutoksia ei sitten millään ilveellä tahdota saada aikaiseksi.

Herää kysymys, että mistä heille oikein maksetaan palkkaa? Medioiden edessä patsastelusta? Tyhjien lupausten antamisesta vaalien alla? Keskinäisestä nahistelusta? Alkaa näyttämään niin monella eri yhteiskunnan osa-alueella siltä, että kansalaisyhteiskunnan yhteiset asiat jäävät täysin syrjään kaiken muun tohinan keskellä.

Maamme eri viranomaiset tarvitsevat toimivia työkaluja lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi.

Kun lainsäädäntö näistä prosesseista on mitä on, niin viranomaisista varsinkin Rajavartiolaitos ja Poliisi ovat ollut monenlaisen kansalaisyhteiskunnan kiukun, ihmettelyn ja epäilyn kohteena tämän takia. Lukuisat ihmiset ovat ihmetelleet tästä turvapaikka-sirkusesta, että missä oikein on vika? Samaan aikaan ovat lainsäätäjämme Eduskunnassa lähinnä vaan istuneet siellä silmiään pyöritellen. Välillä varmuuden vuoksi vissiin pitänyt vähän käydä julkisuudessa paheksumassa jotakin.

Ainoastaan rasistikortin saivat silloin jokunen vuosi sitten lanseerattua ”pöytään” huomattavan liukkaasti. Siinäkin kohtaa vaan taisi päästä unohtumaan, että mitä se loukkaamaton ihmisarvo todellisuudessa mahtaakaan tarkoittaa.