Ympäristöministeriö tukee julkisen sektorin puurakentamista edistäviä hankkeita – avustushaku käynnissä nyt

Ympäristöministeriön Puurakentamisen ohjelma myöntää avustuksia puun käyttöä julkisessa rakentamisessa edistäville hankkeille kahdella hakukierroksella. Ensimmäisen kierroksen hakuaika on 31.7.2020–31.8.2020 ja toisen 1.10.2020–16.11.2020.

Puun käytön edistäminen julkisessa rakentamisessa on yksi Puurakentamisen ohjelman painopisteistä. Viime vuosina puun käyttö julkisessa rakentamisessa on lähtenyt vahvaan kasvuun erityisesti opetuksen ja varhaiskasvatuksen rakennuksissa. Kunnissa puurakentaminen on tunnistettu tärkeäksi keinoksi päästä asetettuihin hiilineutraaliustavoitteisiin.

Nyt haettavana olevilla avustuksilla tuetaan kuntien puurakentamisen kehitystä ja lisätään valmiuksia toteuttaa varsinaisia puurakennushankkeita. Hankkeet voivat tuottaa uutta tietoa, palveluja, ratkaisuja, toiminta- ja/tai yhteistyömalleja puurakentamisen kehittämiseksi. Hankkeen on tavoiteltava kuntien toiminnassa pysyviä muutoksia, jotka lisäävät puun käyttöä. Lisäksi hankkeella tulee olla potentiaalia laajempaan vaikuttavuuteen tai toimintakulttuurin muutokseen.

Ympäristöministeriön osuus hankkeen avustuskelpoisista kustannuksista voi olla korkeintaan 70 prosenttia. Avustuksia myönnetään vuoden 2020 hauissa yhteensä enintään 700 000 euroa.

Rahallisen avustuksen lisäksi Puurakentamisen ohjelma tarjoaa valittaville hankkeille keskinäisiä verkostoitumistilaisuuksia, toteutuksen ja vaikuttavuuden valmennusta sekä näkyvyyttä ohjelman viestintäkanavissa. Ohjelma panostaa myös tulosten ja hyvien toimintatapojen jakamiseen, jotta kaikki kunnat voisivat hyötyä niistä. Ympäristöministeriö voi perustaa hankkeille tuki- ja seurantaryhmän, jonka työskentelyssä hyödynnetään ympäristöministeriön kokoaman tiedeyhteisön asiantuntemusta.

Puurakentamisen ohjelmalle myönnettiin lisärahoitusta valtion vuoden 2020 neljännessä lisätalousarviossa, mikä mahdollistaa ohjelman toimenpiteiden laajentamisen. Lisärahoitusta kohdistetaan erityisesti julkisen rakentamisen sekä osaamisen ja koulutuksen kehittämiseen.

Valtioneuvosto

Hallituksen biokaasuohjelman etenemisen tämän hetkinen tilanne

Aitosuomalaiset kertoi hiljattain, että moni odottelee jo malttamattomana hallituksen biokaasuhankkeen valmistumista. Hankkeen etenemisellä on paljon vaikutusta valmistuessaan monella eri sektorilla etenkin maataloudessa. Se tukee esimerkiksi kiertotaloutta ja huoltovarmuutta uutena kotimaisena energialähteenä.

Biokaasuohjelmaa valmistellaan parhaillaan useammassa ministeriössä ja eri asiakokonaisuudet etenevät näköjään kukin omalla aikataululla. Elinkeinoministeri Mika Lintilän esikunnasta saatiin hieman selvennystä tämän hetkisen tilanteen osalta. Sieltä asiantuntija Taru Löyttymäki kertoi, että:

”Biokaasuohjelmassa on lukuisia toimenpiteitä, joiden toimeenpanovastuu jakautuu usealle ministeriölle.

Biokaasulaitosinvestointeihin on haettavissa koko ajan energiatukia, samoin maatilat voivat hakea tukea biokaasun tuotannon investoinneille maatalouden investointitukijärjestelmistä.

Lisätalousarviossa biokaasun jakeluinfran rakentamisen tukeen lisättiin määrärahoja.

Maa- ja metsätalousministeriö puolestaan valmistelee uusia tukia nimenomaan biokaasun tuotantoon kytkeytyvän ravinteiden kierrätyksen tueksi.

Vuoden loppuun mennessä on valmiina investointituki yrityksille, jotka valmistavat lannasta tai kaasutusrejektistä kierrätyslannoitteita.

Ravinnekiertokorvaus tulee käyttöön vuonna 2021.

Työ-ja elinkeinoministeriössä valmistellaan myös mm. biokaasun sisällyttämistä uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteen piiriin vaalikauden kuluessa.”

Hallituksen biokaasuohjelmasta enemmän; ”Biokaasuohjelmaa valmistelevan työryhmän loppuraportti” ohessa: Valtioneuvoston julkaisut.

Biokaasusektori peräänkuuluttaa vauhtia biokaasuohjelman toimeenpanoon

Suomen Biokierto ja Biokaasu ry, SBB tiedotti 1.6.2020: Biokaasulaitosinvestoinnit ovat odottaneet selkeitä signaaleja toimintaympäristön näkymien vakiintumisesta jo usean vuoden, erityisen hartaasti syksystä 2019 eli hallitusohjelman julkaisusta asti. Investointeja ei ole syytä viivästyttää enää. On myös huomattava, että uutta laitosta ei rakenneta hetkessä, ei usein edes muutamassa vuodessa, sillä se edellyttää useita erilaisia lupa- ja muita menettelyitä.

”Pääministeri Marinin hallitusohjelman mukaan Suomelle on laadittu kansallinen biokaasuohjelma, jolla otetaan käyttöön biokaasun tuotantopotentiaali sekä kehitetään Suomen elinvoimaisuutta ja edistetään ilmastotavoitteisiin pääsyä. Biokaasuohjelma valmistui 28.1.2020. Biokaasuohjelma antaa 24 toimenpide-esitystä biokaasun potentiaalin valjastamiseksi. Biokaasuohjelman valmistelussa oli mukana laaja asiantuntijajoukko, mutta ohjelmatyö nojaa vahvasti hallitusohjelmassa annettuihin raameihin.”

”Useat biokaasulaitosinvestoinnit odottavat näiden toimenpiteiden selkeytymistä ja käyttöönottoa. Näillä päätöksillä myötävaikutettaisi myös useaan koronakriisin yhteydessä tärkeäksi havaitun asian edistymistä, kuten omavaraista ruoka- ja energiatuotantoa ja huoltovarmuutta, positiivisia työllisyys ja aluetaloudellisia vaikutuksia unohtamatta ilmasto- ja ympäristöhyötyjä.”

Aitosuomalaiset tiedusteli hankkeen valmistumisen aikataulua Työ- ja elinkeinoministeriöstä ja kertoo tästä tarkemmin, heti kun sieltä kiireiltään ennättävät vastaamaan.

Toivottavasti asia etenee joutuisasti hallituksessa, onhan energia yksi erittäin keskeinen tekijä ruokatuotannossa, ruoan jakelussa läpi koko logistiikkaketjun maatiloilta kaupan hyllyille. Energiaomavaraisuutemme ei ole kovinkaan korkea mikäli jotain odottamatonta tapahtuisi vaikkapa geopiliittisella kentällä. Suomi tuo esim huomattavan määrän energiatuotteita Venäjältä.

Globalisaation muokkaamat markkinat ovat kasvattaneet eri maiden välistä keskinäisriippuvuutta varsin paljon. Ehkä jopa hieman liikaa joiltain osin, kuten nyt koronan myötä on jo havaittu miten herkästi tuonti tärkeiden tuotteiden osalta on takkuanut mm. terveydenhoidon suojavarusteissa, mutta myös monenlaisisten varaosien ja laitteiden saatavuudessa on ollut viiveitä. Nämä aiheuttavat aina jotain; esimerkiksi jonkun työn viivästymistä tai hetkellistä pysähtymistä kokonaan.

Uuden ilmasto- ja energiastrategian valmistelu käynnistyy

Työ- ja elinkeinoministeriön johdolla käynnistetään Suomen uuden ilmasto- ja energiastrategian valmistelu. Strategia valmistellaan koordinoidusti keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman kanssa, jota ympäristöministeriö koordinoi ja joka valmistelee taakanjakosektorin toimet. Strategian sisältö valmistuu kesällä 2021 ja annetaan selontekona eduskunnalle syksyllä 2021.

Työ pohjaa hallitusohjelmaan, jonka mukaan strategiaa ja ilmastosuunnitelmaa päivitetään siten, että hiilineutraaliuden edellyttämä päästövähennystaso vuodelle 2030 saavutetaan. Ratkaisuja arvioidaan niiden vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden näkökulmasta sekä alueelliset erot ja työllisyysvaikutukset huomioon ottaen.

Strategia sisältää mm. kaikki kasvihuonekaasupäästöt (päästökauppasektori ja taakanjakosektori) ja nielujen aikaansaamat poistumat (maankäyttösektori). Siinä ovat mukana myös EU:n energiaunionin viiden pilarin mukaiset tarkastelut (vähähiilisyys ml. uusiutuva energia, energiatehokkuus, energiamarkkinat, energiaturvallisuus sekä TKI-toimet), ilmastonmuutokseen sopeutuminen, energia- ja kasvihuonekaasutaseet sekä kattavat vaikutusarviot valitusta politiikkatoimen kokonaisuudesta (Sova, tasa-arvo, kansantalous, valtiontalous sekä sosiaaliset ja alueelliset vaikutukset).

Strategian skenaariot lasketaan EU:n hallintomallin raportointitavan mukaisesti vuoteen 2040 saakka. Päähuomio kiinnitetään EU:n vuodelle 2030 asettamien ilmasto- ja energiatavoitteiden täyttämiseen ja hallitusohjelman hiilineutraalius 2035 -tavoitteeseen. Strategian valmistelussa otetaan huomioon vielä komissiolta kesällä 2021 tulevat säädösehdotukset vuoden 2030 tavoitteiden tiukentamisesta.

Strategiatyössä otetaan huomioon myös eri ministeriöissä tehtävä sektorikohtainen selvitystyö. Näitä ovat esimerkiksi toimialojen vähähiilisyystiekartat (TEM), Turvetyöryhmä (TEM), Rakentamisen hiilijalanjälkityö (YM), fossiilittoman liikenteen tiekartta (LVM) ja verotyöryhmät (VM).

Strategian valmisteluun asetetaan epävirallinen taustaryhmä, jossa on keskeisten ilmastoasioita käsittelevien ministeriöiden edustus. Työstä järjestetään sidosryhmien kick off -tilaisuus kesän jälkeen.

HIISI-selvitys tuottaa tutkittua tietoa strategian valmistelun tueksi

Strategiatyön tueksi käynnistetään VN TEAS -taustaselvitys. Sen koordinaattorina toimii Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy partnereinaan Suomen ympäristökeskus (Syke), Luonnonvarakeskus (Luke), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Pellervon taloustutkimus (PTT). Selvityksen ohjausryhmä piti tutkijoiden kanssa ensimmäisen kokouksen 29.4.2020.

Hiilineutraali Suomi 2035 – ilmasto- ja energiapolitiikan toimet ja vaikutukset (HIISI) -hanke palvelee tutkimus- ja selvitystarpeita sekä ilmasto- ja energiastrategian että keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman valmistelussa. Hanke tuottaa myös tarvittavia tieteellisiä tietoja ja analyyseja, joita hyödynnetään EU:n hallintomalliasetuksen mukaisessa raportoinnissa (ns. edistymisraportit) ja EU:lle toimitettavan kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman päivityksessä.

Hanke tuottaa sekä laskennallisia että laadullisia analyysejä uusien ilmasto- ja energiapoliittisten toimien vaikutuksista eri päästösektoreille, toimialoille, ihmisille, ympäristölle ja luonnolle. Uusien politiikka- ja muiden ohjauskeinojen tavoitteena on varmistaa oikeudenmukainen ja kestävä siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan vuoteen 2035 mennessä.

Hanke pyrkii osallistamaan mahdollisimman laajasti eri sidosryhmiä ja kansalaisia sekä viestimään monipuolisesti hankkeen tuloksista ja analyyseistä ja siten lisätä ymmärrystä ja hyväksyttävyyttä eri toimijoiden ja kansalaisten keskuudessa uusille ilmasto- ja energiapoliittisille toimille.

Valtioneuvosto

Metsähallitukselle uudet omistajapoliittiset linjaukset

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi tänään Metsähallitukselle uudet omistajapoliittiset linjaukset vuosille 2020–2024. Uudet linjaukset perustuvat toimintaympäristön muutoksiin sekä hallitusohjelman tavoitteisiin, joista keskeisiä ovat hiilineutraaliustavoite 2035 ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen sekä kestävän metsätalouden harjoittaminen.

Uusissa linjauksissa sovitetaan yhä vahvemmin yhteen maankäytön eri muodot sekä kestävän metsätalouden, puun saatavuuden, luonnon monimuotoisuuden, virkistyskäytön ja ilmastopolitiikan tavoitteet.

Metsähallitukselle asetetaan lisäksi nyt ensimmäistä kertaa hiilinielujen ja -varastojen kasvutavoite, joka koskee sekä liiketoiminnan että luontopalveluiden hallinnassa olevia alueita. Liiketoiminnan piiriin kuuluvissa monikäyttömetsissä tavoitteena on kasvattaa suunnitelmakaudella tehtävillä toimenpiteillä hiilinielua vähintään kymmenellä prosentilla ennen vuotta 2035. Toimet myös vahvistavat nielua jo kauden aikana.

Käytännössä muutokset merkitsevät sitä, että Metsähallituksen metsätaloudessa panostetaan vahvasti aktiiviseen luonnonhoitoon, ilmastokestävyyteen sekä virkistyskäytön huomiointiin. Näiden toimenpiteiden rinnalla metsäbiotalouden raaka-ainehuolto ja sen myönteiset aluetaloudelliset ja työllisyysvaikutukset on mahdollista toteuttaa alueellisten luonnonvarasuunnitelmien mukaisesti.

Tuloutusvaatimusta valtiolle kevennetään

Esimerkkejä sovituista uusista toimista ovat muutokset turvemaiden käsittelyssä, metsien kasvun lisäys lannoituksen ja jalostetun taimiaineksen avulla sekä uusi luonnonhoitotoimenpiteiden ohjelma. Ohjelma pitää sisällään muun muassa lehtojen ja paahdeympäristöjen luonnonhoitoa, soiden ennallistamista, tulen käytön lisäämistä sekä purojen kunnostusta ja kalojen vaellusesteiden poistamista.

Peitteellisen metsänkasvatuksen osuutta nostetaan 15 prosentista 25 prosenttiin uudistusluonteisista hakkuista. Lisäystä kohdennetaan erityisesti turvemaille ja virkistyskäytön kannalta tärkeille kohteille. Myös poronhoidon ja saamelaiskulttuurin harjoittamisen edellytykset huomioidaan linjauksissa.

Edellä mainitut toimenpiteet aiheuttavat lisäkustannuksia ja pienentävät jonkin verran hakkuumääriä. Tämä otetaan huomioon Metsähallituksen tulostavoitetta asetettaessa. Uusi sijoitetun pääoman tuottotavoite 4,4 prosenttia vastaa noin 114 miljoonan euron vuotuista tuloutusta valtiolle suunnittelukauden lopussa. Summa on noin 18 miljoonaa euroa pienempi kuin se olisi ollut tilanteessa, jossa toimintaa olisi jatkettu aiempien linjausten mukaisesti.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä uskoo linjauksen sovittavan hyvin yhteen valtion metsien hoitoon ja käyttöön liittyvät eri tavoitteet.

– Metsähallituksen toiminnassa korostuvat kestävyyden kaikki ulottuvuudet. Nyt hyväksytyssä linjauksessa lähtökohtana on, että voimme tehdä metsissämme useita asioita yhtä aikaa: harjoittaa metsätaloutta, vahvistaa luontoarvoja, metsästää, kalastaa ja liikkua luonnossa sekä sitoa hiiltä. Metsähallitus vastaa osaltaan teollisuuden puuntarpeesta ja edistää työllisyyttä ja aluetaloutta metsäalan arvoketjussa. Linjauksessa on huomioitu vahvasti myös eräharrastukset ja luontomatkailu valtion mailla.

Tulostavoitteeseen tehdyt muutokset tarkoittavat suunnittelukaudella noin 50 miljoonan euron lisäpanostusta aktiiviseen metsän- ja luonnonhoitoon ja eri tavoitteiden yhteensovittamiseen.

Luontoarvot turvataan – myös virkistyskäyttö ja erätalous hyötyvät uusista linjauksista

Luonnonsuojelualueiden osalta tehostetaan toimia lajien ja luontotyyppien uhanalaistumiskehityksen pysäyttämiseksi ja parannetaan elinympäristöjen tilaa luonnonsuojelualueilla muun muassa toteuttamalla Helmi-elinympäristöohjelman laajamittaisia ennallistamis- ja kunnostustöitä. Luonnonsuojelualueiden ja muiden virkistyskäyttöön varattujen alueiden luontoarvot turvataan. Samalla vähennetään suunnitelmallisesti reittien sekä opastuspalveluiden korjausvelkaa.

– Ilmastonmuutoksen ja luonnon köyhtymisen hillitseminen ovat aikamme suurimpia haasteita. Olen tyytyväinen, että uusien linjausten mukaan Metsähallitus osaltaan tekee yhä vahvemmin töitä kestävyyskriisin ratkaisemiseksi. Metsähallitus tukee tavoitetta, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen sekä ylläpitää ja kehittää luonnon monimuotoisuutta ja virkistyskäyttöä. Valtion maita hoidetaan ja käytetään niin, että ne toimivat lisääntyviä hiilinieluina ja hiilivarastoina lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen sanoo.

Metsähallituksen maita koskevassa kaavoituksessa ja kiinteistökehityksessä otetaan huomioon yhteiskunnan kokonaishyöty, kuten uusiutuvan energian käytön edistäminen ja toimintaedellytysten luominen matkailu- ja muiden toimialojen yrityksille.

Valtion alueiden matkailu- ja virkistyskäytön kehittämisen tavoitteena on hyvinvointivaikutusten lisäämisen, paikallisen yrittäjyyden kannustamisen ja vapaa- ajankalastuksen ja metsästysharrastuksen edellytyksistä huolehtiminen. Tavoitteena on myös edistää riista- ja kalakantojen elinvoimaisuutta, tuottavuutta ja monimuotoisuutta sekä valtion vesialueilla tapahtuvaa kotimaista kalankasvatusta.

Valtioneuvosto

Metsien tuhkalannoituksen tuki laajenee, valtioneuvosto hyväksyi asetusmuutoksen

Valtioneuvosto hyväksyi tänään asetuksen, joka mahdollistaa sen, että metsien tuhkalannoitukseen voidaan 1.5.2020 alkaen myöntää tukea entistä useammille hankkeille. Tuhkalannoituksen kasvattaminen perustuu Vuosaaren ilmastokokouksessa tehtyyn hallituksen linjaukseen metsien hiilinielun vahvistamisesta.

Hallitus linjasi Vuosaaren ilmastokokouksessa helmikuussa, että maankäyttösektorin hiilinielua halutaan kasvattaa erityisesti metsien kasvua lisäämällä. Yhdeksi keinoksi tavoitteen saavuttamiseksi hallitus linjasi tuhkalannoituksen edistämisen.

– Hiilensidontaa voidaan lisätä tuntuvasti metsien kasvua vahvistamalla. Siksi laajennamme tuhkalannoituksen tukea määräajaksi. Metsänomistajien kannattaa tarttua mahdollisuuteen ripeästi, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Tavoitteena on kolminkertaistaa tuhkalannoituksen määrä 30 000 hehtaariin vuodessa. Asetus laajentaa tuhkalannoituksen tukea, koska tuen myöntämisen edellytyksistä poistuu vaatimus puuston ravinne-epätasapainon osoittamisesta.

Tarkoituksena on, että tukiperusteet säilyvät nyt hyväksytyssä muodossa Kemera-tukijärjestelmän loppuun asti. Kuluvan vuoden loppuun voimassa olevalle Kemera-järjestelmälle suunnitellaan parhaillaan vähintään vuoden mittaista jatkoaikaa Euroopan yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) ja valtiontukiuudistusten viivästymisen vuoksi.

Tuhkalannoitus vähentää tarvetta kunnostusojituksille

Tuhkalannoitus sopii erityisesti turvemaille ja siitä on monia hyötyjä metsien hoidon, ympäristön ja ilmaston kannalta. Tuhkan käyttö vähentää tarvetta ojien kunnostukseen ja parantaa turvemaiden vesitasapainoa lisäämällä puuston kasvua ja haihdutuskykyä. Oikein kohdennetulla tuhkalannoituksella voidaan siten edistää myös metsätalouden vesiensuojelua.

Tuhkalannoituksen kasvua lisäävä vaikutus voi näkyä suometsissä useiden vuosikymmenten ajan. Hyvin kasvavat suopuustot sitovat hiiltä ja hillitsevät näin osaltaan ilmastonmuutosta. Tuhkan käyttö lannoitteena edistää myös kiertotaloudelle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Kaatopaikoille vietävän tuhka-aineksen määrä vähenee, kun metsän lannoitukseen kelpaava tuhka saadaan hyötykäyttöön.

Tuhkalannoituksen edistäminen on osa laajaa maa- ja metsätalousministeriön johdolla valmisteltavaa maankäyttösektorin ilmastotoimien kokonaisuutta, jolla pyritään vähentämään maankäyttösektorin päästöjä sekä ylläpitämään ja vahvistamaan hiilinieluja ja -varastoja.

Valtioneuvosto

Suomeen avataan uusi hotelliketju – Hyönteishotellit2020-kampanja surahtaa käyntiin

1.4.2020 käynnistyvä Hyönteishotellit2020-kampanja kannustaa suomalaisia pystyttämään hyönteishotelleja omistamilleen pihoille, parvekkeille ja poluille. Kampanja on osa YK:n kansainvälistä kasvinterveysvuotta, ja sen taustalla on huoli maailmanlaajuisesta hyönteiskadosta: ilman sopivia majapaikkoja koloissa pesivät pölyttäjät eivät selviydy eivätkä lisäänny, jolloin ruokakasvit katoavat.

Uhkaavan hyönteiskadon takia hotelleille riittää kysyntää hyönteisten maailmassa enemmän kuin koskaan. Ilmastonmuutos ja kaupungistuminen ovat kaventaneet pölyttäjähyönteisten luontaista elintilaa, joten hyönteiset kaipaavat ihmisten apua majapaikan löytämiseksi. Jos sopivia pesäkoloja ei löydy, hyönteiskato voi johtaa ruokakriisiin.

”Ihmisten rakentamia keinopesiä eli hyönteishotelleja tarvitaan, koska pölyttäjähyönteisten luontaiset elinpaikat käyvät vuosi vuodelta harvinaisemmiksi. Jos nämä pörriäiset eivät löydä pesimiskoloja, pölyttäjäkanta vähenee uhkaavasti. Jos meillä ei ole pölyttäjiä, lautasiltamme katoavat pian tutut marjat ja muut ruokakasvit”, kertoo maa- ja metsätalousministerin kansliapäällikkö Jaana HusuKallio.

Osana YK:n kansainvälistä kasvinterveysvuotta maa- ja metsätalousministeriö kumppaneineen käynnistää Hyönteishotellit2020-kampanjan. Kampanjan tarkoituksena on kannustaa suomalaisia nikkaroimaan hyönteishotelleja omaan lähiympäristöönsä.

Valtioneuvosto

Keksijöiden ilmastotalkoot

Suomalaiset ovat pohjoisen pallonpuoliskon ilmasto-olojen armoilla elävä kansakunta. Nämä olot ovat ajan saatossa ja olosuhteiden pakosta tehneet meistä suomalaisista sitkeitä ja kekseliäitä, jotta olemme selviytyneet aikojen alusta nykypäivään asti.

Me tulemme aina selviytymään tavalla tai toisella. Meillä jokaisella on omia unelmia, joita haluamme toteuttaa suuressa tai arjen pienessä mittakaavassa.

Meillä on myös paljon käyttämätöntä potentiaalia piilossa kansan syvissä riveissä.

Ohessa on yksi esimerkki tästä:

”Keksintöjä, jotka eivät pelkästään säästä luontoa,
vaan jotka myös pelastavat sen”

Video: Keksijöiden ilmastotalkoot

Ilmastotalkoot

Suomi ilmastonmuutoksen pöyrteissä

Pohjolan alueella on joskus muinoin kasvanut viinirypäleitä erittäin suotuisan lämpöisen ilmastojakson aikana Norjassa asti. Väliin mahtuu myös alueen lähes kokonaan peittänyt jäätikkö Pohjolan historiassa.

Väestö on sopeutunut näihin erilaisiin ilmastollisiin jaksoihin monenlaisin keinoin. Hyvinä aikoina väkimäärä on lisääntynyt ja peltoalaa on raivattu lisää väestön ruokkimiseksi. Yhdyskunnat ovat myös kehittyneet hyvinä aikoina pienistä talonryppäistä peltotilkkuineen aina välillä kaupungeiksi asti. Ilmojen viiletessä niin, että elinolot ovat käyneet heikoiksi on kansaa yleensä kuollut nälkään suuria määriä. Silti Pohjola on pääosin pysynyt asuttuna kautta historiansa.

Ryöstöretket ovat olleet yksi yleinen tapa selviytyä huonoina aikoina. Samoin sotaretket. Lisäksi muuttuneet olot ovat opettaneet ja ohjanneet innovaatioihin ravinnon säilömisestä, viljelykasvien jalostamisesta aina viljelytekniikkojen kehittymiseen asti. Muualtakin on osattu tuoda toisenlaisissa sääoloissa viihtyvä ravintokasveja.

Suomessa on selviydytty ja sinnitelty läpi huonojen ilmasto-olojen, kunnes taas on koittanut paremmat ajat.

Esiteollisuuden aikoihin esimerkiksi ja siitä eteenpäin on vallinnut melko samantyyppinen ilmastollinen ajanjakso näihin päiviin asti. Monenlaista pienempää säävaihtelua on ollut välissä, mutta Suomessa on kuitenkin koko tämän ajan ollut viljelykelpoisia alueita ihmisten ruokkimiseksi. Kehitys kohti hyvinvointiyhteiskuntaa on siitä alkaen ollut nopeaa ja väestö on kasvanut sen seurauksena. Olemme samalla onneksi oppineet monenlaista uutta, tehokasta tapaa varmistaa ravinnon riittävyys koko kansalle.

Asioihin on suhtauduttu yleisesti ottaen maltilla lähes näihin päiviin asti, kunnes etabloitunut ”lööppi-media” rupesi yllättäen laukalle armottomassa klikki-kilpailussa tilipussinsa sisällön turvaamiseksi.

Nyt puhutaan jo ilmastoahdistuksesta ja pelätään jopa maailmanloppua. Kilpailu on kiristynyt vähän joka alalla nykyisessä markkinataloudessa ja näin on käynyt myös media-alalla. Tästä aiheesta syvällisemmin kiinnostuneet voivat perehtyä medioiden rooliin ja sen nykytilaan yhteiskunnassamme lukemalla VTT Anders Blomin kirjoittaman kirjan Veljeskunta – Lobbaus Suomen poliittisessa järjestelmässä. Siinä käsitellään myös medioiden toimintaa ja kehitystä hyvin monipuolisesti. Aitosuomalaiset tulevat myöhemmin käsittelemään aihetta laajemmin toisessa yhteydessä.

Nyky-yhteiskunnassa tuntuu melkein tyystin unohtuneen se kaikkein keskeisin asia monenlaisten muoti-ilmiöiden ja maailmanlopun teorioiden keskellä. Ilmaston muuttumisen mukanaan tuomat vaikutukset asuinalueiden elinkelpoisuuden osalta on jäänyt keskustelun ulkopuolelle huolestuttavassa määrin. On lähinnä fokusoitu asiaan, johon ei pystytä vaikuttamaan. Ilmasto tulee aina muuttumaan. Pitäisi pikemminkin puhua ennakoinnista ja nyt rummutetaan ajatusta, että luonnon kiertokulkuun voisi jotenkin päästä väliin. Sään ääri-ilmiöt voivat tulevaisuudessa olla se suurin haaste ja vakava uhka selviytymiselle, koska voivat vaikuttaa epäsuotuisasti viljelyoloihin ympäri maailman. Tämä on kuitenkin asia, johon voi ennakoivasti tehdä paljonkin.

Merenpinnan vaihtelut eivät esim. tapa nälkään. Ja siitäkin ollaan huolissaan. Normaali ilmiö sekin ilmasto-olojen vaihtuessa. Siitä seuraa yleensä lähinnä muutto kuivemmille maille. Kustannuskysymys lähinnä monin paikoin näinä päivinä monilla taajaan asutetuilla rannikkoalueilla.

Ihmisen selviytymisen kannalta ilmastolla on merkitystä ainoastaan siitä näkökulmasta, että onko kelit kohillaan, että saadaan pellosta ruista? Tai siis, näin oli ennenkuin esiteolliselta ajalta asti hitaasti kasvanut saastuminen, luonnonvarojen riisto, ongelmajätteet jne. pala palalta tuhoavat ihmiseltä sen elinkelpoisen ympäristön.
Puhdas ja ihmisen terveyttä edistävä elinympäristö saattaakin tulevaisuudessa olla se kaikkein halutuin asia, josta käydään vielä veriset taistelut, ellei kelkka käänny. Vettä näyttää kuitenkin vielä riittävän aika hyvin.

Tarvitseeko ilmastonmuutosta itsessään pelätä?

Julkisessa keskustelussa ei viime aikoina ole juuri muuta ollutkaan kuin paniikin lietsontaa maapallon lämpötilan noususta. Ihmiskunnan historiaan itseensä mahtuu kuitennin monta lämmintä ja viileää jaksoa maapallolla. Ajoittain on ollut jopa monta astetta lämpimämpää tai viileämpää kuin mitä nyt on.

Se mitä tapahtuu ilmaston lämmetessä pidemmällä aikavälillä on parempien viljelyolojen muodostuminen alueelle. Vastaavasti viileneminen ajaa ihmiset muuttamaan ravinnon perään muualle. Tämähän on ollut ihmiskunnan ainut todellinen syy siirtolaisuudelle kautta historian. Nälkä on aina ollut se tekijä, joka on ajanut massat liikkeelle. Nykyisin hyvissä ilmasto-oloissa on paljon ihmisen itsensä aiheuttamia tekijöitä, jotka heikentävät alueen ihmisten kykyä tuottaa sitä väestölleen tarvitsemaansa ravintoa.

Osaamisen puute on yksi keskeinen tekijä mm. Afrikassa, samoin nykyiset markkinatalouden luomat pelisäännöt, jotka hyödyttävät lähinnä suuryrityksien omistajia ympäri maailman. Toinen on ihmisen oma lyhytnäköisyys suhteessa oman ympäristönsä vaalimiseen. Afrikan pohjoisosassa sijaitseva Sahelin alue on esimerkki tästä. Se on tullut tunnetuksi siellä usein toistuvista nälänhädistä. Aluella on välillä myös pitkiä kuivia kausia, jotka tällöin edistävät aavikoitumista. Väkimäärä alueella on kolminkertaistunut 1950-luvulta ja alkuperäiset kamelit ja gazellit on korvattu miljoonilla vuohilla.

Aavikoitumiselle herkällä alueella vuohet ovat karjana tuhoisa valinta, koska popsivat mennessään kasvillisuuden kokonaan kiskoessaan niitä juurineen ylös maasta ravinnokseen. Sahelin alueen aavikoituminen on siis pitkälti alueen asukkaiden omien toimien seurausta. Alueen kestävän kehityksen kannalta olisi asukkaiden itse ymmärrettävä omien toimiensa syy-seuraussuhteita ja pyrkiä omien elinolojensa paranemiseen tähtääviin ratkaisuihin. Nyt meneillään oleva ilmastonmuutos voi lisätä kuivuutta alueella ja vaikka ei lisäisikään, niin paikallisten ongelmien ratkominen estää parhaiten mahdollisia nälkäkuolemia tulevaisuudessa. Kokeiluilla vuohien aitaamisella on ruvettu saamaan lupaavia tuloksia Sahelin alueella.

Täältä Suomesta käsin tavallisen kaduntallaajan on ihan hiukan vaikeaa ymmärtää millä tavalla hallituksen kaavailemat massiiviset veronkorotukset globaalin ilmaston muutoksen torjumiseksi tulevat korjaan tällaisia ihmisen itsensä paikallisesti aiheuttamia omien elinolojen huonontumista jossain päin Afrikkaa. Hiilineutraali Suomi on hallituksen haavelistalla, että maailma pelastuu ja toimiksi tavoitteiden saavuttamiseksi on valittu kuluttajia ohjaava verotus.

Onkohan eduskunnassa tavoitteet ja toimintasuunnitelma asian suhteen ihan kohillaan..? Mitähän mahdetaan syödä, jos viljelyolot jostain syystä äkisti huononee globaalilla tasolla ratkaisevasti tuon hirvittävänä pidetyn hiilidioksidin takia? Ja millä rahalla? Joka puolella kun tuntuu nälkäisten määrä maailmalla kasvavan ja Suomeenkin tuodaan tällä hetkellä paljon eli tarvikkeita muualta.

Alueellinen paikallistuntemus pidemmältä ajanjaksolta auttaa kummasti myös selventämään laajempaakin kokonaiskuvaa asioista.

Tiedon pirstaloituminen monellakin eri tasolla on aikamme suurimpia haasteita ymmärtää mistä kaikesta voikaan olla kyse.

Historia on yksi parhaimmista lähestymiskulmista ymmärtää ilmastonmuutos ihmiskunnan näkökulmasta oikeanlaisessa perspektiivissä. Kerskakulutus ja kertakäyttökulttuuri kuluttavat luonnonvaroja yli resurssien ja kaikkien näiden kulutustuotteiden tuottamiseen kuluu huomattavan paljon energiaa myös ihan fossiilisten polttoaineiden muodossa. Kumpikohan jättää suuremman hiilijalanjäljen; työmatka-autoilu vai kaikki se turha krääsä, jota meille tuputetaan mainonnan avulla talouskasvun nimissä?

Ennenvanhaan käyttötavarat tehtiin kestämään. Ennenvanhaan puhuttiinkin käyttötavaroista tai tarvekaluista. Nykyään puhutaan kulutustuotteista. Nykyään kaikki hajoaa ennätysnopeasti; tuskin takuuaikaa ehtii umpeutumaan. Niin ne ajat muuttuu. Niinkuin esimerkiksi finanssijärjestelmä aikanaan muuttui vanhasta kultakantaan sidotusta nykyiseen virtuaaliversioon silloin aikanaan sotien jälkeen. Rahan käyttö ylipäätään maksuvälineenä yleistyi vasta esiteollisuuden ajoilta alkaen valtavirtaiseksi tavaksi käydä kauppaa. Ruotsin vallan aikana esimerkiksi oli vielä hyvin yleistä, että verot maksettiin kruunulle viljan muodossa.