Suomi ilmastonmuutoksen pöyrteissä

Pohjolan alueella on joskus muinoin kasvanut viinirypäleitä erittäin suotuisan lämpöisen ilmastojakson aikana Norjassa asti. Väliin mahtuu myös alueen lähes kokonaan peittänyt jäätikkö Pohjolan historiassa.

Väestö on sopeutunut näihin erilaisiin ilmastollisiin jaksoihin monenlaisin keinoin. Hyvinä aikoina väkimäärä on lisääntynyt ja peltoalaa on raivattu lisää väestön ruokkimiseksi. Yhdyskunnat ovat myös kehittyneet hyvinä aikoina pienistä talonryppäistä peltotilkkuineen aina välillä kaupungeiksi asti. Ilmojen viiletessä niin, että elinolot ovat käyneet heikoiksi on kansaa yleensä kuollut nälkään suuria määriä. Silti Pohjola on pääosin pysynyt asuttuna kautta historiansa.

Ryöstöretket ovat olleet yksi yleinen tapa selviytyä huonoina aikoina. Samoin sotaretket. Lisäksi muuttuneet olot ovat opettaneet ja ohjanneet innovaatioihin ravinnon säilömisestä, viljelykasvien jalostamisesta aina viljelytekniikkojen kehittymiseen asti. Muualtakin on osattu tuoda toisenlaisissa sääoloissa viihtyvä ravintokasveja.

Suomessa on selviydytty ja sinnitelty läpi huonojen ilmasto-olojen, kunnes taas on koittanut paremmat ajat.

Esiteollisuuden aikoihin esimerkiksi ja siitä eteenpäin on vallinnut melko samantyyppinen ilmastollinen ajanjakso näihin päiviin asti. Monenlaista pienempää säävaihtelua on ollut välissä, mutta Suomessa on kuitenkin koko tämän ajan ollut viljelykelpoisia alueita ihmisten ruokkimiseksi. Kehitys kohti hyvinvointiyhteiskuntaa on siitä alkaen ollut nopeaa ja väestö on kasvanut sen seurauksena. Olemme samalla onneksi oppineet monenlaista uutta, tehokasta tapaa varmistaa ravinnon riittävyys koko kansalle.

Asioihin on suhtauduttu yleisesti ottaen maltilla lähes näihin päiviin asti, kunnes etabloitunut ”lööppi-media” rupesi yllättäen laukalle armottomassa klikki-kilpailussa tilipussinsa sisällön turvaamiseksi.

Nyt puhutaan jo ilmastoahdistuksesta ja pelätään jopa maailmanloppua. Kilpailu on kiristynyt vähän joka alalla nykyisessä markkinataloudessa ja näin on käynyt myös media-alalla. Tästä aiheesta syvällisemmin kiinnostuneet voivat perehtyä medioiden rooliin ja sen nykytilaan yhteiskunnassamme lukemalla VTT Anders Blomin kirjoittaman kirjan Veljeskunta – Lobbaus Suomen poliittisessa järjestelmässä. Siinä käsitellään myös medioiden toimintaa ja kehitystä hyvin monipuolisesti. Aitosuomalaiset tulevat myöhemmin käsittelemään aihetta laajemmin toisessa yhteydessä.

Nyky-yhteiskunnassa tuntuu melkein tyystin unohtuneen se kaikkein keskeisin asia monenlaisten muoti-ilmiöiden ja maailmanlopun teorioiden keskellä. Ilmaston muuttumisen mukanaan tuomat vaikutukset asuinalueiden elinkelpoisuuden osalta on jäänyt keskustelun ulkopuolelle huolestuttavassa määrin. On lähinnä fokusoitu asiaan, johon ei pystytä vaikuttamaan. Ilmasto tulee aina muuttumaan. Pitäisi pikemminkin puhua ennakoinnista ja nyt rummutetaan ajatusta, että luonnon kiertokulkuun voisi jotenkin päästä väliin. Sään ääri-ilmiöt voivat tulevaisuudessa olla se suurin haaste ja vakava uhka selviytymiselle, koska voivat vaikuttaa epäsuotuisasti viljelyoloihin ympäri maailman. Tämä on kuitenkin asia, johon voi ennakoivasti tehdä paljonkin.

Merenpinnan vaihtelut eivät esim. tapa nälkään. Ja siitäkin ollaan huolissaan. Normaali ilmiö sekin ilmasto-olojen vaihtuessa. Siitä seuraa yleensä lähinnä muutto kuivemmille maille. Kustannuskysymys lähinnä monin paikoin näinä päivinä monilla taajaan asutetuilla rannikkoalueilla.

Ihmisen selviytymisen kannalta ilmastolla on merkitystä ainoastaan siitä näkökulmasta, että onko kelit kohillaan, että saadaan pellosta ruista? Tai siis, näin oli ennenkuin esiteolliselta ajalta asti hitaasti kasvanut saastuminen, luonnonvarojen riisto, ongelmajätteet jne. pala palalta tuhoavat ihmiseltä sen elinkelpoisen ympäristön.
Puhdas ja ihmisen terveyttä edistävä elinympäristö saattaakin tulevaisuudessa olla se kaikkein halutuin asia, josta käydään vielä veriset taistelut, ellei kelkka käänny. Vettä näyttää kuitenkin vielä riittävän aika hyvin.

Tarvitseeko ilmastonmuutosta itsessään pelätä?

Julkisessa keskustelussa ei viime aikoina ole juuri muuta ollutkaan kuin paniikin lietsontaa maapallon lämpötilan noususta. Ihmiskunnan historiaan itseensä mahtuu kuitennin monta lämmintä ja viileää jaksoa maapallolla. Ajoittain on ollut jopa monta astetta lämpimämpää tai viileämpää kuin mitä nyt on.

Se mitä tapahtuu ilmaston lämmetessä pidemmällä aikavälillä on parempien viljelyolojen muodostuminen alueelle. Vastaavasti viileneminen ajaa ihmiset muuttamaan ravinnon perään muualle. Tämähän on ollut ihmiskunnan ainut todellinen syy siirtolaisuudelle kautta historian. Nälkä on aina ollut se tekijä, joka on ajanut massat liikkeelle. Nykyisin hyvissä ilmasto-oloissa on paljon ihmisen itsensä aiheuttamia tekijöitä, jotka heikentävät alueen ihmisten kykyä tuottaa sitä väestölleen tarvitsemaansa ravintoa.

Osaamisen puute on yksi keskeinen tekijä mm. Afrikassa, samoin nykyiset markkinatalouden luomat pelisäännöt, jotka hyödyttävät lähinnä suuryrityksien omistajia ympäri maailman. Toinen on ihmisen oma lyhytnäköisyys suhteessa oman ympäristönsä vaalimiseen. Afrikan pohjoisosassa sijaitseva Sahelin alue on esimerkki tästä. Se on tullut tunnetuksi siellä usein toistuvista nälänhädistä. Aluella on välillä myös pitkiä kuivia kausia, jotka tällöin edistävät aavikoitumista. Väkimäärä alueella on kolminkertaistunut 1950-luvulta ja alkuperäiset kamelit ja gazellit on korvattu miljoonilla vuohilla.

Aavikoitumiselle herkällä alueella vuohet ovat karjana tuhoisa valinta, koska popsivat mennessään kasvillisuuden kokonaan kiskoessaan niitä juurineen ylös maasta ravinnokseen. Sahelin alueen aavikoituminen on siis pitkälti alueen asukkaiden omien toimien seurausta. Alueen kestävän kehityksen kannalta olisi asukkaiden itse ymmärrettävä omien toimiensa syy-seuraussuhteita ja pyrkiä omien elinolojensa paranemiseen tähtääviin ratkaisuihin. Nyt meneillään oleva ilmastonmuutos voi lisätä kuivuutta alueella ja vaikka ei lisäisikään, niin paikallisten ongelmien ratkominen estää parhaiten mahdollisia nälkäkuolemia tulevaisuudessa. Kokeiluilla vuohien aitaamisella on ruvettu saamaan lupaavia tuloksia Sahelin alueella.

Täältä Suomesta käsin tavallisen kaduntallaajan on ihan hiukan vaikeaa ymmärtää millä tavalla hallituksen kaavailemat massiiviset veronkorotukset globaalin ilmaston muutoksen torjumiseksi tulevat korjaan tällaisia ihmisen itsensä paikallisesti aiheuttamia omien elinolojen huonontumista jossain päin Afrikkaa. Hiilineutraali Suomi on hallituksen haavelistalla, että maailma pelastuu ja toimiksi tavoitteiden saavuttamiseksi on valittu kuluttajia ohjaava verotus.

Onkohan eduskunnassa tavoitteet ja toimintasuunnitelma asian suhteen ihan kohillaan..? Mitähän mahdetaan syödä, jos viljelyolot jostain syystä äkisti huononee globaalilla tasolla ratkaisevasti tuon hirvittävänä pidetyn hiilidioksidin takia? Ja millä rahalla? Joka puolella kun tuntuu nälkäisten määrä maailmalla kasvavan ja Suomeenkin tuodaan tällä hetkellä paljon eli tarvikkeita muualta.

Alueellinen paikallistuntemus pidemmältä ajanjaksolta auttaa kummasti myös selventämään laajempaakin kokonaiskuvaa asioista.

Tiedon pirstaloituminen monellakin eri tasolla on aikamme suurimpia haasteita ymmärtää mistä kaikesta voikaan olla kyse.

Historia on yksi parhaimmista lähestymiskulmista ymmärtää ilmastonmuutos ihmiskunnan näkökulmasta oikeanlaisessa perspektiivissä. Kerskakulutus ja kertakäyttökulttuuri kuluttavat luonnonvaroja yli resurssien ja kaikkien näiden kulutustuotteiden tuottamiseen kuluu huomattavan paljon energiaa myös ihan fossiilisten polttoaineiden muodossa. Kumpikohan jättää suuremman hiilijalanjäljen; työmatka-autoilu vai kaikki se turha krääsä, jota meille tuputetaan mainonnan avulla talouskasvun nimissä?

Ennenvanhaan käyttötavarat tehtiin kestämään. Ennenvanhaan puhuttiinkin käyttötavaroista tai tarvekaluista. Nykyään puhutaan kulutustuotteista. Nykyään kaikki hajoaa ennätysnopeasti; tuskin takuuaikaa ehtii umpeutumaan. Niin ne ajat muuttuu. Niinkuin esimerkiksi finanssijärjestelmä aikanaan muuttui vanhasta kultakantaan sidotusta nykyiseen virtuaaliversioon silloin aikanaan sotien jälkeen. Rahan käyttö ylipäätään maksuvälineenä yleistyi vasta esiteollisuuden ajoilta alkaen valtavirtaiseksi tavaksi käydä kauppaa. Ruotsin vallan aikana esimerkiksi oli vielä hyvin yleistä, että verot maksettiin kruunulle viljan muodossa.

Vihermassa lisääntyy maapallolla kiitos lämmön ja hiilidioksidin

Australian oma kansallinen tiedekunta on jo pidempään tutkinut ilmastonmuutokseen liittyviä ilmiöitä. Vuonna 2013 julkaistiin asiasta mullistava havainto. Tehdyissä tutkimuksissa käytettiin satelliittikuvia ja dataa pitkältä aikaväliltä kohonneen hiilidioksidin vaikutusten selvittämiseksi kasvien hyödyn näkökulmasta. Niistä kävi ilmi 11 prosentin lehvistön kasvu tutkituilla alueilla kyseiseltä mittausajanjaksolta.

Tutkimuksissa pystyttiin silloin osoittamaan kasvien hyötyvän kohonneesta hiilidioksidin määrästä fotosynteesin aikana tukien niiden kasvua, sekä parantamalla kasvien omaa vesitaloutta kestämään paremmin kuivuutta.

Ilmasto on ollut lukuisia kertoja nykyistä lämpimämpää tai viileämpää maapallon tunnetun historian aikajanalla.

Esimerkiksi keskiajan selvästi lämpimämpi ilmaston ajanjakso loi hyvät elämän edellytykset Viikinkiajalla pohjoiselle pallonpuoliskolle. Grönlanti mm. asutettiin sen vihreiden laitumien ja hyvien viljelyolosuhteiden vuoksi. Tämän ajanjakson jälkeen ilmasto lähti muuttumaan viileämpään suuntaan esiteollisuuden aikaa kohti mentäessä. Tämän viilenemisen seurauksena monet silloiset ihmisasutukset menettivät elinkelpoisuutensa. Syntyi nälänhätää ja ihmiset hakeutuivat muualle parempien viljelyolosuhteiden perään. Muuttuneet ilmasto-olosuhteet ovat olleet yksi keskeinen syy kansainvaelluksille. Toinen on ollut väestön lisääntyminen suotuisna aikoina. Myös suuret luonnonkatastrofit ovat pistäneet ihmisiä liikkeelle.

Australian kansallinen tieteellinen tutkimusvirasto Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation (CSIRO) julkaisi vuonna 2013 tutkimuksen, jossa kävi ilmi aavikoiden selvä viheriöityminen lisääntyneen hiilidioksidipitoisuuden ansiosta ilmassa tehtyjen havaintojen perusteella vuosien 1982-2010 aikana. Tutkimuksen kohteina oli hedelmättömiä alueita Australiassa, Pohjois-Amerikassa, Lähi-Idässä ja Afrikassa. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Australian kansallisen yliopiston Australian National Universityn (ANU:n) kanssa.

Vihermassan lisääntyminen ja sen kyky sitoa kasvanutta hiilidioksiidin määrää on itsessään hieno havainto. Australialaisten näkökulmasta tarkasteltuna tuo tämä tullessaan myös haasteita. Näistä keskeisimpiä ovat lisääntyneen kasvillisuuden tuomat ongelmat vuotuisten metsäpalojen hillitsemisessä, sekä esim. vesitalouden seuraaminen saatavuuden osalta.

Vuotuiset maastopalot kuuluvat Australian arkeen.

Nyt nähdyt keskeistä mittavammat metsäpalotuhot, jossa on ihmisiäkin kuollut ja hirvittävä määrä koteja tuhoutunut, ovat paljolti seurausta turvasiltojen puuttumisesta maastossa. Luontoa on myös tuhoutunut hyvin laajoilla alueilla ja eläimiä on kuollut vaikka kuinka paljon. Jopa lajikuolemia saattaa olla käsillä. Näiden poikkeuksellisen mittavien tulipalojen takaa alkaa paljastumaan pala kerralla niitä todellisia syitä pikkuhiljaa. Alueella on ollut paljon pyromaaneja vauhdissa, jotka ovat aiheuttaneet oman osansa vahingoista. Sitäkin tyrmistyttävämpää on ollut sikäläisten lainsäätäjien keksintö kieltää ikiaikainen alueellinen perinne aluskasvillisuuden kulottamisesta talviaikaa metsäpalojen hillitsemiseksi kuuman kauden aikana. Ajatus tämän lakimuutokseen takana on ilmeisesti se Hiilineutraali Australia, jota YK ja IPCC markkinoi päättäjille joka puolella maapallon pelastajaksi.

IPCC:n suositukset globaalin eriarvoistumisen ja köyhyyden vähentämiseksi, sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat sinällään ihan hyviä ja tarpeellista ajatuksen asteella. Ihmiskunnan on ruvettava ottamaan vastuuta ympäristöstä ja toisistaan ihan eri tavalla kuin tähän asti, jos mielitään selviytyä ilmastonmuutoksen tuomista haasteista.

On kuitenkin virheellistä kuvitella, että nyt käynnissä olevaa ilmaston muuttumista voisi hillitä. On se ihminen vaan sen verran pieni universumin mitta-asteikolla. Sen kanssa pitää lähinnä oppia elämään ennakoivasti. Se tulee vaatimaan monenlaisia uudistuksia omien arvojen tarkastelusta alkaen. Tarvitaan monenlaista toimia, innovaatioita ja etenkin huoltovarmuuteen fokusoivaa ennakointia. Näitä kaikkia tarvittavia asioita ei voi toteuttaa minkään yhden sabluunan mukaan, niinkuin nyt kuvitellaan. Nyt hallituksella suunnitteilla olevilla massivisilla veronkorotuksilla tulee olemaan ainoastaan köyhyyttä ja eriarvoisuutta lisäävä vaikutus Suomessa. Lisäksi kaikki todelliset muutosten tarpeet maassamme jäävät silloin edelleen toteutumatta. Ja matka kohti elinkelvotonta planeettaa jatkaa kurssi muuttumattomana. Kyse on asioista, joita pitää toteuttaa räätälöidysti kunkin maan omien tarpeiden mukaan, koska ilmaston muuttuminen vaikuttaa paikallisesti mm. leveysasteysasteiden ja alueen erityisolosuhteiden mukaan myös.

Nämä tarpeelliset toimet on siis tehtävä kansallisella tasolla, jos mielii tulevaisuudessa kyetä pitämään Suomi elinkelpoisena ihan ylipäätään ja kirjaimellisesti. Tästä syystä ihan jokainen maailman valtio joutuu itse hoitamaan oman tonttinsa kuntoon. Taustalla on nykyisellään kuitenkin vielä paljon haasteita ratkottavaksi ennenkuin tämä realisoituu käytäntöön asti. Historian aikakirjoissa näkyy hyvin selvästi miten lämpiminä ja viljavina ajanjaksoina kansalaisyhteiskunnat ovat kehittyneet, kasvaneet ja voineet hyvin. Silloin suurmiehet ovat hallinneet loistokkaasti, rikastuneet ja niittäneet mainetta. Kun ilmasto-olot ovat kääntyneet aina välillä kylmempään ja huonompaan suuntaan ovat kansat usein nousseet barrikaadeille, jonka seurauksena lukuisat suurmiehet ovat usein silloin huonolla tuurilla saattaneet menettää henkiriepunsa. Ranskan vallankumous on yksi esimerkki tästä. Lisäksi sodat ja massasiirtolaisuus ovat silloin yleensä myös ravistelleet ihmiskuntaa monenlaisten kurjuuksien keskellä, lisääntyneet kulkutaudit mukaan lukien.

Jyväskylä suunnittelee vesihuollon yksityistämistä – Kansalaiset eri mieltä hankkeesta

Asia nousi yleisesti julkisuuteen alkuviikosta ja se herätti heti paljon huolta ja keskustelua. Samalla selvisi, että Jyväskylän lisäksi myös Lahdessa, Ähtärissä ja Etelä-Pohjanmaalla vesien yksityistäminen ajatuksena on tuntunut miellyttävän kunnan päättäjiä. Asia ei välttämättä enää ole kuitenkaan ihan läpihuutojuttu. Vesien yksityistämistä vastaan on loppuviikosta tehty myös jo kansalaisaloite, joka vain muutamassa päivässä on kerännyt jo ennätykselliset 71 390 nimeä tähän mennessä.

Kyse on siis luonnollisen monopolin poismyymisetä vailla järjen hiventäkään. Sitä ei voi perustella edes yritysten välisellä kilpailulla, jota yritetään nykyisin tuputtaa joka paikkaan perusteluksi kansallisomaisuuden myynnin yhteydessä.

Todelliset syyt myyntitarpeille lienevät kuntien yleisesti ottaen raskaasti huonontunut talouden tilanne, sekä yleinen ymmärryksen puute yksityistämisen todellisista vaikutuksista ja mahdollisista seurauksista kansalaisyhteiskuntaan laajemmin.

Oma lukunsa ihmettelyn aiheena myös ihan ylipäätän kansalaisyhteiskunnassa on ollut se, että miten ihmeessä kuntien talous on päässytkin niin monella paikkakunnalla ajautumaan niin huonoon tilaan? Laskutaidon puute? Osaamattomuus? Mikä? Veroäyri on kuitenkin ihan riittävän korkealla tasolla ja veronmaksajiakin luulisi olevan myös ihan tarpeeksi.

Vertailuna näihin päiviin niin 1980-luvulla Suomen väkiluku oli satojatuhansia veronmaksajia vähempi kuin nykyisi. Silti taloudellisesti kaikki oli huomattavasti paremmalla tolalla. Sitten Suomi päätettiin liittää 1990-luvulla EU:n jäseneksi silloisen valtionjohdon toimesta ajatuksena, että se olisi ratkaisu Suomen viennin parantamiseksi Venäjälle suunnatun ulkomaankaupan sakatessa Neuvostoliiton romahdettua. Talouden alamäki on kuitenkin tasaisesti jatkunut EU-jäsenyydestä ja monista selittelyistä huolimatta koko jäsenyyden ajan.

Noinkohan tällä Suomen EU-jäsenyydellä on mahtanut olla myös jotain vaikutusta tähän yleiseen kuntien talouden ahdinkoon….?

HS

Kansalaisaloite

Kaakkois-Suomen ELY-keskus vaatii tarkennuksia Nuijamaan tien varteen suunnitellun purkujätteen käsittelyn ympäristölupahakemukseen

Kaakkois-Suomen ELY-keskus esittää lausunnossaan aluehallintovirastolle, että Nuijamaan tien varteen suunnitellulle jätteiden lajittelu- ja siirtokuormausasemalle ei tulisi myöntää hakemuksen mukaista ympäristölupaa.

15 metrin täyttöpaksuudelle ei perustetta

MARA-materiaalilla tarkoitetaan jätteitä, joita voidaan hyödyntää maanrakentamisessa (näiden läjittämiseen tarvitaan asetuksen mukainen lupa ja maarakenteena voi käyttää vain ’puhtaita’ rakennusjätteitä, katso lisää ympäristö.fi). Nyt toimitetussa ympäristölupahakemuksessa täyttöpaksuudeksi on esitetty paikoin jopa 15 m. Aikaisemmin ELY-keskukselta saatu lupa koski noin 1,5 metrin paksuutta. ELY-keskuksen kanta on, ettei kentän rakentamiseksi tarvita esitettyä kerrospaksuutta. Raja jätteiden hyödyntämisen ja loppusijoittamisen välille tulee häilyväksi, etenkin kun kentän rakentamisen on ilmoitettu kestävän kauan (6 vuotta), eikä purkukohteita ole ennalta tiedossa.

Kaavassa alue varattu seudulliseen matkailuun ja rajaliikenteen kauppaan

Alue on osoitettu kaavassa merkinnällä KM-9 joka tarkoittaa kaupallisten palvelujen aluetta, jolle saa sijoittaa seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön. Jätteensijoitusta ei voida katsoa kaavassa esitetyksi toiminnaksi, joten ympäristölupahakemuksen mukainen toiminta on oikeusvaikutteisen yleiskaavan vastaista.

Ainutlaatuinen taimen kärsii kiintoaineesta

Soskuanjoessa ja Mustajoessa elävä taimenkanta on erittäin arvokas. Se on ainut alkuperäinen meritaimenkanta, joka lisääntyy Suomen puolella. Taimenen lisääntymisen kannalta ongelma on juuri kiintoaine, jos sitä pääsee Soskuanjokeen suuria määriä. Taimenkannalle vaikutukset voivat olla siis kohtalokkaat. Lisääntyvä kiintoaines vaikuttanee myös Venäjän puoleisella jokiosalla, sillä joessa ei ole yhtään järveä tai muutakaan jokilaajentumaa ennen merta.

Paljonko hulevesiä syntyy?

Hulevedet eivät saa heikentää vastaanottavan vesistön veden laatua tai lisätä virtaamaa alueelta. Rakentamisvaiheessa alueelta voi tulla huomattavaakin kiintoainekuormitusta, joka huuhtoutuu hulevesien mukana lähivesistöihin.

Alueen rakentaminen ja varastokenttien päällystäminen noin 5 ha:n alueella lisää valumia yrityksen toimipaikalta alapuoliselle päätien rummulle ja edelleen Soskuanjokeen. Ovatko alueen ojarummut mitoitukseltaan riittäviä, tuleeko alueelle viivytysallas ja miten se on mitoitettu, paljonko syntyy hulevesiä?

Tiedossa melua ja lisääntyvää liikennettä

Alueella on jo nykyisin meluntorjuntatarvetta, johtuen Nuijamaan tien liikenteestä. Suunniteltu toiminta synnyttää myös impulsiivista melua, kuten murskausääniä, jonka aiheuttamat haitat tulisi huomioida lupaa myönnettäessä.

Toiminnot eivät lain mukaan saa aiheuttaa yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa yleisen viihtyisyyden vähentymistä. Melu on yksi viihtyisyyttä vähentävistä tekijöistä. Itään päin on suunniteltu meluntorjuntaa. Melusuojausta ei ole hakemuksessa esitetty länsipuolelle ja toiminta voi vaikeuttaa naapurikiinteistöjen kaavan mukaista toimintaa sekä aiheuttaa niille meluntorjun-tatarvetta.

Kyseinen alue on kaavoitettu kaupan alueeksi. Hakija on arvioinut työpäivinä kuljetettavien jätekuormien määrän olevan 10-15 kuormaa. Nuijamaan rajanylityspaikan mahdolliset ruuhkat Suomen tai Venäjän puolella näkyvät ajoittain valtatiellä 13 asti. Näissä ruuhkatilanteissa Rapattilan nykyisen tasoliittymän kautta voi olla vaikeuksia päästä takaisin valtatielle. Valtatien 13 Lappeenranta – Nuijamaa varteen sijoittuvan alueen rakentaminen edellyttää asemakaavaa tai vähintään suunnittelutarveratkaisua, jotta maankäyttö ja liikennejärjestelyt saadaan tarkoituksenmukaisesti yhteen sovitettua.

Alueelle on kaavaan merkitty suunnittelumääräys, jossa on nostettu esille alueen luonto- ja maisema-arvot sekä kulttuuriympäristön ominaispiirteiden säilyttäminen. Mikäli täyttö toteutuu, muuttuu maisema oleellisesti, sillä kenttä nousee muusta ympäristöstä selkeästi korkeammalle. Täyttöpenkan pohjoispää tulisi olemaan n. 15 m korkea ja melko jyrkkä. Suunnitelmissa esitetyt meluseinämät nousisivat vielä tätä korkeammalle.

ELY-keskus 

Malesia kieltäytyy vastaanottamasta enempää länsimaiden muovijätteitä

Malesian ympäristöministeri Yeo Bee Yin on saanut tarpeekseen maahan laittomasti salakuljetetusta muovijätteestä ja on ilmoittanut vihaisesti, että kaikki jätteet palautetaan alkuperäisille lähettäjille heidän omaan piikkiin.

Ongelmat alkoivat kun Kiina havahtui siihen, että länsimaissa lajiteltu muovijäte osoittautui maalle kannattamattomaksi ja ongelmalliseksi kierrättää, eikä siksi enää suostunut toimimaan länsimaiden yleisenä muovijätteen kaatopaikkana. Kiina kielsi vuonna 2018 ulkomaalaisen muovijätteen maahantuonnin ja toiminta näkyy nyt siirtyneen mm. Malesiaan.

Malesia on yhtä vähän kiinnostunut tästä ”liiketoiminnasta”.

Nyt on lähtenyt siis ”paluupostissa” yli 3.700 tonnia muovijätettä 150:n merikontin verran. Jätettä palautetaan kolmeentoista maahan, joista sitä on kuljetettu laittomasti Malesiaan. Vastaanottajia on mm. Ranska 43 konttia, Iso-Britannia 42 konttia, Yhdysvallat 17 konttia ja Kanada 11 konttia. Edelleen 110 konttia lisää palautetaan vielä lähitulevaisuudessa.

Indonesia, Filippiinit ja Kambodia ovat myös saaneet tarpeekseen lännen ongelmajätteistä. Lännen suuri idea, että kierrättämällä muovijätettä tehdään ympäristötekoja ei ilmeisesti ollut ihan loppuun asti ajateltua touhua ja paljon tästäkin on saattanut päätyä ihan mereen saakka noissa vastaanottajamaissa.

Kyseinen muovijäte ei ole kierrätyskelpoista, koska on niin likaista ja huonosti lajiteltua ja keräysmaissa.

Hölmöläisen hommaa tuntuu koko touhu olleen muutenkin, kun muovi kuitenkin kelpaisi vallan mainiosti energiajätteeksi sillä missä sitä syntyy.

Mutta markkinataloudessahan on kaikki mahdollista. Joku piti tuotakin alkuun ihan loistavana liikeideana. Kaakkois-Aasian maat eivät kuitenkaan enää suostu pilaamaan omaa ympäristöään pystyynkuolleen liikeidean takia ja jatkossa jätteiden lähettäjät saavat näköjään omat jätteensä takaisin sitä mukaa, kun vielä erehtyvät kuvittelemaan voivansa tehdä mitä huvittaa.

RT

Lapsilla on oikeus turvalliseen lapsuuteen ilman aikuisten ongelmia

Yhteiskunnallista keskustelua seuratessa nousee väistämättä tuon tuostakin mieleen, että yritetäänkö lapset ottaa mukaan välineeksi käynnissä olevaan poliittiseen valtataisteluun? Retoriikka käy koko aika lasten oikeuksien puolesta, mutta onko se tärkein niistä unohtunut? Se turvallinen lapsuus ilman aikuisten huolia.

Ympäristöministeriö julkaisi 11.11.2019 kansalaisille suunnatun kyselyn koskien ilmastolain uudistusta.

Kysely ilmastolain uudistuksesta löytyy täältä.

Testin lopussa kysytään vastaajilta muutamia henkilökohtaisia kysymyksiä, joihin voi halutessaan vastata. Yksi näistä on ikä, joka on ”haarukoitu” 0-6 vuotta, 7-17 vuotta alkaen ja ylöspäin.

Lasten oikeuksista todetaan yleisesti, että lapsella on oikeus olla lapsi ja, että lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia.

Suomessa lapsien ja nuorten oikeuksista poliittisella kentällä huolehtii lapsiasiavaltuutettu. Hän toimii yhteiskuntapoliittisena vaikuttajana vieden lapsia koskevia asioita eteenpäin päättäjille tehtävänään edistää yhdessä muiden samankaltaisten toimijoiden kanssa lapsen edun ja oikeuksien toteutumista yhteiskunnassa.

Lapsilla itselläänkin on luonnollisesti oikeus osallistua ja kertoa mielipiteitään kaikenlaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun liittyvissä asioissa oma ikään liittyvä kehityksen taso huomioiden. Lukutaidoton pikku taapero (0-6 vuotias) tuskin on oikea kohderyhmä lakimuutosta koskevassa kyselyssä.

Vuonna 2018 teetettiin kysely ilmastonmuutoksesta 15-29 vuotiaille nuorille nimeltä Nuorisobarometri. Kyselyllä haluttiin kartoittaa kuinka huolissaan nuoret ovat omasta tulevaisuudestaan.

Lapsilla ja nuorilla on myös oikeus puhtaaseen ja elinkelpoiseen ympäristöön. Kyselyssä kävi ilmi, että huoli elinkelpoisesta maapallosta nuorten joukossa on selvässä kasvussa. Vastuun ottaminen ja toimiin ryhtyminen on kuulunut perinteisesti aikuisille ja päättäjille. Mikä yhteiskunnassa on pielessä, kun alaikäiset nuoret kuten esim. Greta Thunberg joutuvat osoittamaan päättäjille mieltään elinkelpoisen ympäristön puolesta taistellessaan näin oikeudestaan hyvään ja turvattuun tulevaisuuteen? Samaahan on tehty jo sukupolvien ajan mm. lukuisien huolestuneiden luonnonsuojelijoiden toimesta.

 

 

Globaalisaatio levittää vaarallista kasvitautia tulipoltetta

Tulipoltetta esiintyy laajasti monissa Euroopan maissa sekä mm. Yhdysvalloissa. Se tuhoaa helposti laajoja kasvustoja ja voi olla uhka ruokatuotannolle.

Vaarallinen kasvitauti tulipolte voi levitä Suomeen ulkomailta ostetuissa taimissa. Levintäriski koskee erityisesti omena- ja päärynäpuun taimia. Tämän vuoksi on tärkeää noudattaa seuraavia ohjeita:

Vältä tuomasta tulipoltteen isäntäkasveja. Erityisesti omena- ja päärynäpuiden taimissa voi piillä tulipoltebakteeri.
Tiedustele, missä taimet on kasvatettu. Ammattimaiset taimitarhat kuuluvat viranomaisten tekemien tarkastusten piiriin. Yksittäisillä kaupustelijoilla voi olla myynnissä myös harrastajien kasvattamia taimia, joita ei ole tarkastettu.
Osta vain terveen ja hyväkuntoisen näköisiä taimia. Tutustu tulipoltteen oireisiin.
Varmista, että ostamallasi taimella on ZP-kasvipassi. Se on yleensä taimeen kiinnitetty lappu, jossa on merkintä ZP.
Säilytä kasvipassi. Jos taimessa havaitaan myöhemmin tulipoltteen oireita, viranomaiset voivat passin tietojen perusteella jäljittää taimen alkuperän.
EU:n ulkopuolisista maista tulipoltteen isäntäkasvien tuonti on kielletty.
Tulipoltteen tärkeimmät isäntäkasvit:
omenat, päärynät, pihlajat, tuomipihlajat, orapihlajat, aroniat ja tuhkapensaat

Ruokavirasto

Häviääkö multa maapallolta lähivuosikymmeninä?

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on arvioinut viljavan maaperän katoavan maapallolta nykymenolla 60 vuoden sisällä ja tämä tarkoittaisi silloin viljelyn edellytysten loppumista ja mahdollisesti yleistä nälänhätää. Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC on myös hiljattain nostanut esiin huolensa asiasta ilmastonmuutoksen yhteydessä.

Suurimmaksi ongelmaksi maaperän köyhtymiselle, viljelykelpoisen multavan eloperäisen maan häviämiselle nostetaan esiin yksi­puolinen tehoviljely ja usein pelkkien väkilannoitteiden käyttö. Toinen ongelma on eroosio jonka takia pintamaata saatta kulkeutua pois tuulen tai veden mukana.

Nykymuotoinen globalisaatio, joka suosii suuria tuottajia, jotka tahkoavat tulosta etenkin viennin turvin harjoittavat pääsääntöisesti tehoviljelyä. Erilaiset toimet sadon maksimoimiseksi keinotekoisin menetelmin edistävät helposti maaperän viljavuuden heikkenemistä. Perinteisemmät viljelymuodot tuottavat usein pienempää satoa, mutta samalla ne turvaavat paremmin luonnon monimuotoisuuden ja elinkelpoisuuden jatkumisen.

Keskiajalla ja vielä Euroopan teollistumisen alkuvaiheissa käytettiin esim. Suomessa pääsääntöisesti kahta eri viljelymuotoa. Toinen oli kaskiviljely, jossa polttamalla kasvustoa saatiin tarvittavaa lannoitetta maaperään ja toinen oli karjanpito lannan saamiseksi viljapelloille. Hyvin harva tilallinen piti karjaa silloin muinoin lihan takia. Lihaa saatiin pääasiassa riistasta ja kaloista. Lampaista saatiin villaa ja lehmistä maitoa sekä hyvää maanparannusainetta. Lisäksi käytössä oli vuoroviljelyt ja kesannointi. Tämä turvasi raivattujen peltoalueiden riittävän tuoton perhekunnille normaalioloissa. Katovuodet ja sodat aiheuttivat kuitenkin usein nälänhätää.

Tällainen perinteinen ja ympäristöä vaaliva viljelymuoto ei luonnollisestikaan tuota mitään kovin suurta ylijäämää. Eikä siitä välttämättä riittäisi samalla tavalla vientiin kuin mitä nykymuotoisesta tehoviljelystä riittää.

Nykymuotoinen vapaakauppasopimusten turvin harjoitettu vienti tuottaa usein yritysten omistajille huomattavia tuloja, mutta samalla se usein myös tuhoaa esim. maaseutuelinkeinoja, lisää eriarvoisuutta, aiheuttaa työttömyyttä ja tätä kautta epätoivoa ja kansainvaelluksia. Hyvä esimerkki tästä on Meksiko, Yhdysvallat ja vapaakauppasopimus NAFTA, joka solmittiin vuonna 1994. Tällä valtioiden välisellä vapaakauppasopimuksella tuhottiin Meksikon elinvoimainen maaseutu, koska sopimus avasi ovet yhdysvaltalaisille maissin suurtuottajille. Näiden yritysten tuottama halpamaissi syrjäytti meksikolaisten maanviljelijöiden viljelemän maissin ja maa, joka oli ennen ollut maissin viejämaa joutui nyt suureen ahdinkoon muuttuen samalla maissin tuojamaaksi. Lähes koko maaseutuelinkeino romahti aiheuttaen suurta työttömyyttä ja vielä tänä päivänä vaeltaa epätoivoisia ihmisiä Meksikosta kohti Yhdysvaltoja työn toivossa.

Myös Yhdysvaltain tehdastyöläisistä monet jäivät työttömiksi, koska Meksikon puolelle nousi erilaisia tuotantolaitoksia, joissa työn kustannukset olivat paljon halvempia kuin Yhdysvalloissa. Tästä syystä tuotantoa siirrettiin etenkin autoteollisuuden piirissä rajan toiselle puolelle paremman tuoton saamiseksi.

Monet ihmiset eri puolilla maailmaa elävät vielä nykyisin erittäin niukan ravinnon turvin siitä huolimatta, että ruoan ylituotanto globaalilla tasolla on  huomattava. Kohtaanto-ongelma ravinnon saatavuuden osalta on kuitenkin sydäntä särkevää. Tehotuotanto ja vapaakauppa, esimerkiksi maataloudessa laskee tuottajahintoja ja monet pienviljelijät elävät lähes kädestä suuhun ja tämä on globaali ilmiö. Asian raadollisuus piilee siinä, että kun pienelle alkutuottajalle maksetaan maassa X usein se mitätön korvaus suhteessa tehtyyn työhön ja kuluihin, jonka jälkeen kyseinen erä elintarviketta myydään isomman toimijan toimesta halvalla maahan Y, jossa samalla ajetaan tämän maan pientuottajat usein niin ahtaalle, että seurauksena on helposti pientilallisten konkursseja ja uusi ”Meksiko”.

Maapallon väkiluku on tällä hetkellä n. 7,7 miljardia.
Aliravittujen ihmisten osuus on n. 837 miljoonaa.
Ylipainoisten ihmisten osuus on n. 1,7 miljardia.
Sairaalollisen lihavien osuus on n. 741 miljoonaa.
Tänään nälkään kuolleiden osuus on n. 13,7 tuhatta.

Kaatopaikoille päätyvän ruoan osuutta ei ole laskettu.

Suomessakin osa kansasta näkee nälkää.

YLE Areena, Ulkolinja

HS

Worldometers

Lisää hiilinieluja – Hiilidioksidi valtaa ilmakehän

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on painanut paniikkinappulaa; nyt pitää äkkiä ruveta lisäämään hiilinieluja koska muutoin ilmasto muuttuu liian lämpöiseksi, josta sitten ilmeisesti seuraa jonkinlainen ylikuumeneminen?

Ilmaston muuttumista on ihan turha kenenkään kiistää, koska se on maapallon syntyhetkestä asti ollut jatkuvassa muutoksessa, mutta termistä hiilinielu voidaan sitten jo olla montaa eri mieltä. Hiili on elintärkeä alkuaine niin eläville olennoille kuin kasveille. Hiiltä esiintyy lukuisissa eri muodoissa vähän joka puolella ja ilman sitä nykyisen kaltaista elämää ei olisi maapallolla. Ilmastohysterian nimissä hiilinieluiksi on listattuna mm. suot, metsät ja maaperä.

Suot ja metsät pitäisi nyt suojella ja fossiilisista polttoaineista pitäisi luopua, koska hiilidioksidista on tullut maailmanlaajuinen pahis. Suomenkin pitäisi siirtyä pelkästään uusiutuviin energiamuotoihin kuten biopolttoaineisiin, koska etenkin öljyä pidetään erittäin pahana hiilidioksidin lähteenä. Ja hiilidioksidi taas mielletään nykyisin jo lähes maailmanlopun alullepanijaksi. Metaanista ja otsonista, etenkin alailmakehässä ei sitävastoin juurikaan kuule puhuttavan. Saatikka sitten siitä miten paljon vesihöyry vaikuttaa lämmön säätelyyn yläilmakehässä.

Fossiilisiin polttoaineisiin kuuluu perinteisen öljyn lisäksi myös maakaasu. Molemmat ovat syntyneet ajan saatossa esihistoriallisista kasveista ja meren eliöistä, jotka ovat painuneet ajan kanssa syvälle maahan. Siellä kuumuus ja paine on muuttanut jäännökset nestemäisiksi ja kaasumaisiksi hiilivedyiksi, eli raakaöljyksi ja kaasuksi.

Kun näitä käyttää energiamuotona syntyy palamisjätteenä mm. hiilidioksidia. Palamisprosessissa tarvitaan myös happea. Samoin on laita, kun käytetään biomassaa tai biopolttoaineita energian tuotantoon esim. sähkölaitoksia ja liikenteessä. Biomassaa on erilaiset eloperäiset jätteet, kuten puut, hakkuujätteet sekä sokeria ja tärkkelystä sisältävät kasvit. Näistä kaikista vapautuu poltettaessa energiaa siinä missä esim. öljystä tai kivihiilestä hyödynnettäväksi energiantuotannossa.

Myös biomassa tuottaa palamisprosessin lopputuotoksena mm. hiilidioksidia. Hups! Eikös tässä nyt olla yritetty nimenomaan päästä eroon tuosta pelottavasta ja pahasta hiilidioksidi-möröstä?
Entäpä sitten ne todelliset erot uusiutuvan energian ja fossiilisen energian välillä? Mitä ne erot ovat? Molemmissa on hiiltä sisältäviä eloperäisiä aineita, joista ne on syntyneet. Valmistumisen ja saatavuuden osalta lienee helposti nähtävissä ne erot. Mutta muilta osin? Missä on erot? Entäs sitten ne trendikkäät hiilinielut? Eihän se hiili karkaa ilmakehään sellaisenaan jostain suosta tai metsästä, kun huoli näyttää olevan hiilen sitomisesta maaperästä alkaen joka paikkaan?
Kaasumainen hiilidioksidi sinne kyllä nousee ja sitä syntyy palamisprosessin yhteydessä. Hiilidioksidi ja hiili ovat kaksi eri asiaa. Sekä kasvit, ihmiset, eläimet ja koko maapallo sisältävät hiiltä eri muodoissa, koska hiili on elintärkeä rakennuspalikka kaikelle elämälle maapallolla.

Onko ihminen myös nyt sitten kävelevä hiilinielu?

HS

Wikipedia