Lapsilla on oikeus turvalliseen lapsuuteen ilman aikuisten ongelmia

Yhteiskunnallista keskustelua seuratessa nousee väistämättä tuon tuostakin mieleen, että yritetäänkö lapset ottaa mukaan välineeksi käynnissä olevaan poliittiseen valtataisteluun? Retoriikka käy koko aika lasten oikeuksien puolesta, mutta onko se tärkein niistä unohtunut? Se turvallinen lapsuus ilman aikuisten huolia.

Ympäristöministeriö julkaisi 11.11.2019 kansalaisille suunnatun kyselyn koskien ilmastolain uudistusta.

Kysely ilmastolain uudistuksesta löytyy täältä.

Testin lopussa kysytään vastaajilta muutamia henkilökohtaisia kysymyksiä, joihin voi halutessaan vastata. Yksi näistä on ikä, joka on “haarukoitu” 0-6 vuotta, 7-17 vuotta alkaen ja ylöspäin.

Lasten oikeuksista todetaan yleisesti, että lapsella on oikeus olla lapsi ja, että lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia.

Suomessa lapsien ja nuorten oikeuksista poliittisella kentällä huolehtii lapsiasiavaltuutettu. Hän toimii yhteiskuntapoliittisena vaikuttajana vieden lapsia koskevia asioita eteenpäin päättäjille tehtävänään edistää yhdessä muiden samankaltaisten toimijoiden kanssa lapsen edun ja oikeuksien toteutumista yhteiskunnassa.

Lapsilla itselläänkin on luonnollisesti oikeus osallistua ja kertoa mielipiteitään kaikenlaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun liittyvissä asioissa oma ikään liittyvä kehityksen taso huomioiden. Lukutaidoton pikku taapero (0-6 vuotias) tuskin on oikea kohderyhmä lakimuutosta koskevassa kyselyssä.

Vuonna 2018 teetettiin kysely ilmastonmuutoksesta 15-29 vuotiaille nuorille nimeltä Nuorisobarometri. Kyselyllä haluttiin kartoittaa kuinka huolissaan nuoret ovat omasta tulevaisuudestaan.

Lapsilla ja nuorilla on myös oikeus puhtaaseen ja elinkelpoiseen ympäristöön. Kyselyssä kävi ilmi, että huoli elinkelpoisesta maapallosta nuorten joukossa on selvässä kasvussa. Vastuun ottaminen ja toimiin ryhtyminen on kuulunut perinteisesti aikuisille ja päättäjille. Mikä yhteiskunnassa on pielessä, kun alaikäiset nuoret kuten esim. Greta Thunberg joutuvat osoittamaan päättäjille mieltään elinkelpoisen ympäristön puolesta taistellessaan näin oikeudestaan hyvään ja turvattuun tulevaisuuteen? Samaahan on tehty jo sukupolvien ajan mm. lukuisien huolestuneiden luonnonsuojelijoiden toimesta.

 

 

Globaalisaatio levittää vaarallista kasvitautia tulipoltetta

Tulipoltetta esiintyy laajasti monissa Euroopan maissa sekä mm. Yhdysvalloissa. Se tuhoaa helposti laajoja kasvustoja ja voi olla uhka ruokatuotannolle.

Vaarallinen kasvitauti tulipolte voi levitä Suomeen ulkomailta ostetuissa taimissa. Levintäriski koskee erityisesti omena- ja päärynäpuun taimia. Tämän vuoksi on tärkeää noudattaa seuraavia ohjeita:

Vältä tuomasta tulipoltteen isäntäkasveja. Erityisesti omena- ja päärynäpuiden taimissa voi piillä tulipoltebakteeri.
Tiedustele, missä taimet on kasvatettu. Ammattimaiset taimitarhat kuuluvat viranomaisten tekemien tarkastusten piiriin. Yksittäisillä kaupustelijoilla voi olla myynnissä myös harrastajien kasvattamia taimia, joita ei ole tarkastettu.
Osta vain terveen ja hyväkuntoisen näköisiä taimia. Tutustu tulipoltteen oireisiin.
Varmista, että ostamallasi taimella on ZP-kasvipassi. Se on yleensä taimeen kiinnitetty lappu, jossa on merkintä ZP.
Säilytä kasvipassi. Jos taimessa havaitaan myöhemmin tulipoltteen oireita, viranomaiset voivat passin tietojen perusteella jäljittää taimen alkuperän.
EU:n ulkopuolisista maista tulipoltteen isäntäkasvien tuonti on kielletty.
Tulipoltteen tärkeimmät isäntäkasvit:
omenat, päärynät, pihlajat, tuomipihlajat, orapihlajat, aroniat ja tuhkapensaat

Ruokavirasto

Häviääkö multa maapallolta lähivuosikymmeninä?

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on arvioinut viljavan maaperän katoavan maapallolta nykymenolla 60 vuoden sisällä ja tämä tarkoittaisi silloin viljelyn edellytysten loppumista ja mahdollisesti yleistä nälänhätää. Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC on myös hiljattain nostanut esiin huolensa asiasta ilmastonmuutoksen yhteydessä.

Suurimmaksi ongelmaksi maaperän köyhtymiselle, viljelykelpoisen multavan eloperäisen maan häviämiselle nostetaan esiin yksi­puolinen tehoviljely ja usein pelkkien väkilannoitteiden käyttö. Toinen ongelma on eroosio jonka takia pintamaata saatta kulkeutua pois tuulen tai veden mukana.

Nykymuotoinen globalisaatio, joka suosii suuria tuottajia, jotka tahkoavat tulosta etenkin viennin turvin harjoittavat pääsääntöisesti tehoviljelyä. Erilaiset toimet sadon maksimoimiseksi keinotekoisin menetelmin edistävät helposti maaperän viljavuuden heikkenemistä. Perinteisemmät viljelymuodot tuottavat usein pienempää satoa, mutta samalla ne turvaavat paremmin luonnon monimuotoisuuden ja elinkelpoisuuden jatkumisen.

Keskiajalla ja vielä Euroopan teollistumisen alkuvaiheissa käytettiin esim. Suomessa pääsääntöisesti kahta eri viljelymuotoa. Toinen oli kaskiviljely, jossa polttamalla kasvustoa saatiin tarvittavaa lannoitetta maaperään ja toinen oli karjanpito lannan saamiseksi viljapelloille. Hyvin harva tilallinen piti karjaa silloin muinoin lihan takia. Lihaa saatiin pääasiassa riistasta ja kaloista. Lampaista saatiin villaa ja lehmistä maitoa sekä hyvää maanparannusainetta. Lisäksi käytössä oli vuoroviljelyt ja kesannointi. Tämä turvasi raivattujen peltoalueiden riittävän tuoton perhekunnille normaalioloissa. Katovuodet ja sodat aiheuttivat kuitenkin usein nälänhätää.

Tällainen perinteinen ja ympäristöä vaaliva viljelymuoto ei luonnollisestikaan tuota mitään kovin suurta ylijäämää. Eikä siitä välttämättä riittäisi samalla tavalla vientiin kuin mitä nykymuotoisesta tehoviljelystä riittää.

Nykymuotoinen vapaakauppasopimusten turvin harjoitettu vienti tuottaa usein yritysten omistajille huomattavia tuloja, mutta samalla se usein myös tuhoaa esim. maaseutuelinkeinoja, lisää eriarvoisuutta, aiheuttaa työttömyyttä ja tätä kautta epätoivoa ja kansainvaelluksia. Hyvä esimerkki tästä on Meksiko, Yhdysvallat ja vapaakauppasopimus NAFTA, joka solmittiin vuonna 1994. Tällä valtioiden välisellä vapaakauppasopimuksella tuhottiin Meksikon elinvoimainen maaseutu, koska sopimus avasi ovet yhdysvaltalaisille maissin suurtuottajille. Näiden yritysten tuottama halpamaissi syrjäytti meksikolaisten maanviljelijöiden viljelemän maissin ja maa, joka oli ennen ollut maissin viejämaa joutui nyt suureen ahdinkoon muuttuen samalla maissin tuojamaaksi. Lähes koko maaseutuelinkeino romahti aiheuttaen suurta työttömyyttä ja vielä tänä päivänä vaeltaa epätoivoisia ihmisiä Meksikosta kohti Yhdysvaltoja työn toivossa.

Myös Yhdysvaltain tehdastyöläisistä monet jäivät työttömiksi, koska Meksikon puolelle nousi erilaisia tuotantolaitoksia, joissa työn kustannukset olivat paljon halvempia kuin Yhdysvalloissa. Tästä syystä tuotantoa siirrettiin etenkin autoteollisuuden piirissä rajan toiselle puolelle paremman tuoton saamiseksi.

Monet ihmiset eri puolilla maailmaa elävät vielä nykyisin erittäin niukan ravinnon turvin siitä huolimatta, että ruoan ylituotanto globaalilla tasolla on  huomattava. Kohtaanto-ongelma ravinnon saatavuuden osalta on kuitenkin sydäntä särkevää. Tehotuotanto ja vapaakauppa, esimerkiksi maataloudessa laskee tuottajahintoja ja monet pienviljelijät elävät lähes kädestä suuhun ja tämä on globaali ilmiö. Asian raadollisuus piilee siinä, että kun pienelle alkutuottajalle maksetaan maassa X usein se mitätön korvaus suhteessa tehtyyn työhön ja kuluihin, jonka jälkeen kyseinen erä elintarviketta myydään isomman toimijan toimesta halvalla maahan Y, jossa samalla ajetaan tämän maan pientuottajat usein niin ahtaalle, että seurauksena on helposti pientilallisten konkursseja ja uusi “Meksiko”.

Maapallon väkiluku on tällä hetkellä n. 7,7 miljardia.
Aliravittujen ihmisten osuus on n. 837 miljoonaa.
Ylipainoisten ihmisten osuus on n. 1,7 miljardia.
Sairaalollisen lihavien osuus on n. 741 miljoonaa.
Tänään nälkään kuolleiden osuus on n. 13,7 tuhatta.

Kaatopaikoille päätyvän ruoan osuutta ei ole laskettu.

Suomessakin osa kansasta näkee nälkää.

YLE Areena, Ulkolinja

HS

Worldometers

Lisää hiilinieluja – Hiilidioksidi valtaa ilmakehän

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on painanut paniikkinappulaa; nyt pitää äkkiä ruveta lisäämään hiilinieluja koska muutoin ilmasto muuttuu liian lämpöiseksi, josta sitten ilmeisesti seuraa jonkinlainen ylikuumeneminen?

Ilmaston muuttumista on ihan turha kenenkään kiistää, koska se on maapallon syntyhetkestä asti ollut jatkuvassa muutoksessa, mutta termistä hiilinielu voidaan sitten jo olla montaa eri mieltä. Hiili on elintärkeä alkuaine niin eläville olennoille kuin kasveille. Hiiltä esiintyy lukuisissa eri muodoissa vähän joka puolella ja ilman sitä nykyisen kaltaista elämää ei olisi maapallolla. Ilmastohysterian nimissä hiilinieluiksi on listattuna mm. suot, metsät ja maaperä.

Suot ja metsät pitäisi nyt suojella ja fossiilisista polttoaineista pitäisi luopua, koska hiilidioksidista on tullut maailmanlaajuinen pahis. Suomenkin pitäisi siirtyä pelkästään uusiutuviin energiamuotoihin kuten biopolttoaineisiin, koska etenkin öljyä pidetään erittäin pahana hiilidioksidin lähteenä. Ja hiilidioksidi taas mielletään nykyisin jo lähes maailmanlopun alullepanijaksi. Metaanista ja otsonista, etenkin alailmakehässä ei sitävastoin juurikaan kuule puhuttavan. Saatikka sitten siitä miten paljon vesihöyry vaikuttaa lämmön säätelyyn yläilmakehässä.

Fossiilisiin polttoaineisiin kuuluu perinteisen öljyn lisäksi myös maakaasu. Molemmat ovat syntyneet ajan saatossa esihistoriallisista kasveista ja meren eliöistä, jotka ovat painuneet ajan kanssa syvälle maahan. Siellä kuumuus ja paine on muuttanut jäännökset nestemäisiksi ja kaasumaisiksi hiilivedyiksi, eli raakaöljyksi ja kaasuksi.

Kun näitä käyttää energiamuotona syntyy palamisjätteenä mm. hiilidioksidia. Palamisprosessissa tarvitaan myös happea. Samoin on laita, kun käytetään biomassaa tai biopolttoaineita energian tuotantoon esim. sähkölaitoksia ja liikenteessä. Biomassaa on erilaiset eloperäiset jätteet, kuten puut, hakkuujätteet sekä sokeria ja tärkkelystä sisältävät kasvit. Näistä kaikista vapautuu poltettaessa energiaa siinä missä esim. öljystä tai kivihiilestä hyödynnettäväksi energiantuotannossa.

Myös biomassa tuottaa palamisprosessin lopputuotoksena mm. hiilidioksidia. Hups! Eikös tässä nyt olla yritetty nimenomaan päästä eroon tuosta pelottavasta ja pahasta hiilidioksidi-möröstä?
Entäpä sitten ne todelliset erot uusiutuvan energian ja fossiilisen energian välillä? Mitä ne erot ovat? Molemmissa on hiiltä sisältäviä eloperäisiä aineita, joista ne on syntyneet. Valmistumisen ja saatavuuden osalta lienee helposti nähtävissä ne erot. Mutta muilta osin? Missä on erot? Entäs sitten ne trendikkäät hiilinielut? Eihän se hiili karkaa ilmakehään sellaisenaan jostain suosta tai metsästä, kun huoli näyttää olevan hiilen sitomisesta maaperästä alkaen joka paikkaan?
Kaasumainen hiilidioksidi sinne kyllä nousee ja sitä syntyy palamisprosessin yhteydessä. Hiilidioksidi ja hiili ovat kaksi eri asiaa. Sekä kasvit, ihmiset, eläimet ja koko maapallo sisältävät hiiltä eri muodoissa, koska hiili on elintärkeä rakennuspalikka kaikelle elämälle maapallolla.

Onko ihminen myös nyt sitten kävelevä hiilinielu?

HS

Wikipedia