Vuoden 2019 yksi merkkipaalu: Kansainvälinen ihmisoikeuksien päivä

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus hyväksyttiin kansojen turvaksi hirmuvaltaa vastaan monissa valtioissa toisen maailmansodan järkyttävien tekojen jälkimainingeissa liittoutuneiden aloitteesta.

Suomen poliittista kenttää ja mediaa on hallinnut jo pidempään keskustelu ihmisoikeuksista. Sitä on yleisesti tulkittu vähemmistöjen oikeuksia edistävänä.
Pahus vaan, kun se YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus koskee myös enemmistöjä. Se todellakin koskee kaikkia maailman ihmisiä tasapuolisesti.

Ulkoministeri Pekka Haavisto kertoi Valtioneuvoston julkaisussa joulukuussa näistä meitä kaikkia koskevista ihmisoikeuksista mm., että:

”Ihmisoikeudet eivät ole ongelma vaan ratkaisu”

”Vaikka julistus ei velvoita valtioita oikeudellisesti, se velvoittaa meitä poliittisesti ja moraalisesti. Se on yhä tänä päivänä yksi tärkeimmistä, ellei tärkein ihmisoikeusasiakirja.”

”Puolustamme vahvasti meille tärkeitä arvoja, periaatteita ja demokraattisia toimintatapoja mutta teemme sen asiallisen keskustelun kautta. Myös monenkeskinen yhteistyö ihmisoikeuksissa on arvokasta. Tästä syystä Suomi on asettunut ehdolle YK:n ihmisoikeusneuvostoon kaudelle 2022-24. On etumme mukaista, että maailma olisi rauhallisempi, demokraattisempi ja tasa-arvoisempi.”

Niin siis, kenen edun mukaista? Ja minkä valtion kansan etuja tässä ollaan puolustamassa?

YK tarjoaa loistavan mahdollisuuden urapolitiikolle saada lisää meriittiä, vaikutusvaltaa ja liksaa mm. uuden pestin muodossa, mutta palkan tästäkin lystistä maksaa kansa. Myös ne köyhimmät, joilla ei ole enää edes asuntoa. Samoin ne omissa ulosteissaan makaavat vanhukset jossain unohdettuna. Loisto-pestin maksajina on myös ne köyhät suomalaiset lapsiperheet, joiden lasten pääasiallinen ravinto koostu kouluruokailun antimista, kun kotona ei välttämättä ole joka päivä varaa ostaa ruokaa. Edes lapsille. Määrällisesti puhutaan jo yli sadantuhannen oman maan kansalaisesta.

Tästä huolimatta hallituksella ja näköjään etenkin ulkoministerillä tuntuu olevan loputtomat ambitioit mättää sitä rahaa ulkomaille muiden maiden kansojen hyvinvoinnin turvaamiseksi, mutta ei oman kansan.

Se rahan määrä mitä mätetään ulkomaille yksin jo kehitysapuna ja YK:n jäsenmaksuina on miljardeja.

Kansalta kyllä leikataan hyvinvointivaltion palveluista vuodesta toiseen ja veroja korotetaan, samoin kun verotettavia asioita lisätään sitä mukaa kun keksivät eduskunnassa niitä lisätä. Mistään tällaisista mittavan järkyttäviä rahoituseriä vaativista kansainvälisistä sopimuksista ei ole ikinä järjestetty ensimmäistäkään kansanäänestystä maassamme. Kabineteissa on nämäkin vaan suhmuroitu läpi. Muka yhteistä hyvää edistämään. Kenen yhteistä hyvää, jos saa kysyä? Kansan vai poliittisen eliitin?

Suomen valtiota ei verellä lunastettu ja perustettu ahneuden ja vallanhaluisten puoluepamppujen lompakoiden lihoittamiseksi. Suomen valtio perustettiin silloisten Suomen alueella asuvien samanhenkisten eri heimojen yhteiseksi kansankodiksi.

Silloin reilut sata vuotta sitten ei ollut Finlexiä netissä ja kansan kirjoitus- ja lukutaitoinen oli lähinnä etuoikeutettujen varassa. Edustuksellinen demokraatia olikin varsin tarpeen valtiojärjestystä kirjoitettaessa Suomen kansan yhteisten pelisääntöjen kirjaamiseksi laeiksi ja hallitusmuodoksi. Tulihan siitä samalla jo heti alkumetreillä kieltämättä eräänlainen holhousyhteiskunta; koska edustusto.

Matkan varrella on Suomen perustuslakia rukattu tilanteen mukaan ja tarpeen vaatiessa, mutta yhä edelleen siellä lukee, että Suomi on täysivaltainen tasavalta ja, että valta kuulu kansalle.

Missään kohtaa Suomen perustuslakia ei lue, että EU, YK tai mikään muukaan kansainvälinen instanssi olisi ylitse Suomen perustuslain. Jos olisi, sen tulisi olla siellä kirjattuna vaikka ”Suomi-provinssi se ja se…”. Samoin ne kansanäänestykset olisi pitänyt pitää näinkin mullistavista valtiojärjestyksen muutoksista.

Ihmisoikeudet ovat jakamattomat ja onneksi ne on kirjattu maamme perustuslakiiin. Mikään kansainvälinen sopimus ei kuitenkaan ylitä maamme perustuslakia. Sen tulisi silloin siellä näkyä kirjattuna, että joku muu kuin Suomen eduskunta viimekädessä päättää suomalaisten asioista suomalaisten puolesta.

Ihmisoikeudet ovat ne kaikkein tärkeimmät maailmassa mitä yksilölle voidaan suoda ja taata. Ne eivät kuitenkaan tupsahda tyhjästä. Ne on taattuja ainostaan jos jokainen yhteisön jäsen ymmärtää velvollisuuksien ja vastuiden olevan se ainut todellinen tae ja turva näille oikeuksille. Sekä sen, että kaikki ihmisoikeudet ovat yhteiset. Jos valtion johto ollessaan vallan kahvassa kiinni ne suostuu jokaselle suomaan? Jos hyväksytään monet eri näkemykset yhteisistä asioista? Jos hyväksytään myös mielipiteet, joita inhotaan?

Vuoden 2015 siirtolaiskriisistä alkanut vastakkainasettelu Suomessa, jossa turvapaikanhakijoiden tarpeetonta (Dublin-sopimus, jota ei haluttu noudattaa) maahan päästämistä vastustaneet kansalaiset systemaattisest leimattiin rasisteiksi, koska olivat eri mieltä silloisista asioista, ei täytä YK:n yleismaailmallista ihmisoikeusjulistuta.

Eikä nyt ole kyse pelkästään loukatuista eriävästä mielipiteestä.

Ajan henki tuntuu olevan pullollaan ”asiantuntijoiden” tulkintoja ja mielipiteitä asioista, ja ne harvat jotka ovat vaivutuneet avaamaan Finlexin netistä, ovat lähinnä etsineet niitä irrallisia fraaseja sieltä ”tukemaan” omia tulkintojaan.

Suomen perustuslaki on kirjoitettu Suomen kansan hyvinvoinnin turvaamiseksi ja tämä velvoite on myös valtion johdon ainut todellinen velvollisuus. Politiikka on aina itsensä ja omien mielipiteiden edistämistä ja  puolueiden oman edun tavoittelua vallan kahvassa pysymiseksi.

Kaakkois-Suomen rajavartiosto valmistautuu vuodenvaihteen rajanylitysliikenteeseen

Vuodenvaihteen rajanylitysliikenne on ollut perinteisesti yksi vuoden vilkkaimmista ajankohdista Kaakkois-Suomen rajavartioston rajanylityspaikoilla. Rajavartioston arvion mukaan rajanylitysliikenne vilkastuu jo 27.12.–29.12.2019 viikonloppuna, jolloin Suomeen lomalle ja jouluostoksille saapuvien venäläismatkailijoiden odotetaan saapuvan rajanylityspaikoille aamupäivästä alkaen.

Vuodenvaihteessa vilkkain ajanjakso on arvion mukaan Venäjältä Suomeen saapuvassa rajanylitysliikenteessä 3.–5.1., jolloin lomamatkalaisten lisäksi saapuu turisteja myös alennusmyynteihin. Suomesta Venäjälle lähtevässä liikenteessä vilkkain ajanjakso on arvion mukaan 11.–12.1.2019. Rajavartiosto on arvioinut vuodenvaihteen ruuhkahuippujen ajoittumista ja volyymeja yhteistyössä Suomen Tullin ja Venäjän raja- sekä tulliviranomaisen kanssa. Rajavartiosto valmistautuu rajanylitysliikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden takaamiseen käyttämällä henkilöstöään mahdollisimman joustavasti arvioitujen liikennehuippujen mukaisesti. Viime vuodenvaihteen vilkkaimpana vuorokautena 3.1.2019 rajanylityksiä kirjattiin Kaakkois-Suomen rajavartioston rajanylityspaikoilla hieman yli 35 000 kappaletta. Kaakkois-Suomen rajavartiosto arvioi vuodenvaihteen liikenteen kasvavan viime vuodenvaihteeseen verrattuna n. 5–10 %.

Vuonna 2019 rajanylitysliikenne on ollut Kaakkois-Suomen rajavartioston osalta kasvussa. Kasvua vuoteen 2018 verrattuna on ollut hieman yli 7 %. Määrällisesti eniten rajanylitysliikennettä on ollut Nuijamaan rajanylityspaikalla. Matkustajista viisumivelvollisia on ollut lähes 80 %. Vuodenvaihteessa viisumivelvollisten määrä tulee olemaan yksittäisten vuorokausien aikana jopa yli 90 %, mikä asettaa rajanylityspaikkojen rajatarkastuskapasiteetin hetkellisesti koetukselle. Rajanylittäjiä kehotetaan noudattamaan tarkoin rajanylityspaikkojen alueella olevia opasteita ja liikennesääntöjä rajanylityspaikoilla työskentelevien henkilöiden työturvallisuuden varmistamiseksi. Rajavartiosto tiedottaa matkustajiaan vuodenvaihteen rajanylitysliikenteestä Twitterissä tunnuksellaan @kaakkoisraja.

Uusi asetus ja harjoitusohje selkeyttävät ulkoisten pelastussuunnitelmien valmistelua ja harjoittelua

Sisäministeriön uusi asetus ulkoisista pelastussuunnitelmista säätää pelastuslaitoksen velvollisuudesta laatia ulkoinen pelastussuunnitelma yhdessä toiminnanharjoittajien kanssa erityistä vaaraa aiheuttavista kohteista, jotka on määritelty pelastuslaissa.

Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi suuret kemikaalituotantolaitokset, ydinvoimalaitokset ja kaivannaisjätealueet. Suomessa on noin 200 kohdetta, joissa on velvoite laatia ulkoinen pelastussuunnitelma ja harjoitella säännöllisesti.

Pelastussuunnitelman tarkoituksena on ohjata toimintaa mahdollisessa suuronnettomuustilanteessa. Asetuksen taustalla ovat vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyä sekä kaivannaisjätteitä koskevat direktiivit. Direktiivien mukaan pelastussuunnitelma pitää päivittää ja harjoitella kolmen vuoden välein.

Lisäksi direktiivit ohjeistavat, että pelastussuunnitelmien valmistelussa on kuultava mahdollisen suuronnettomuuden vaikutusalueella asuvia ja oleskelevia ihmisiä. Käytännössä pelastuslaitos tekee yhdessä toiminnanharjoittajan kanssa pelastussuunnitelmasta yleisötiedotteen pelastuslaitoksen verkkosivuille. Yleisötiedote jaetaan suuronnettomuuden vaikutusalueelle vähintään viiden vuoden välein.

Uusi asetus ei vaikuta voimassaolevien pelastussuunnitelmien sisältöihin tai niiden päivittämisen määräväleihin.

Asetus tulee voimaan 1.1.2020 ja korvaa aiemman asetuksen erityistä vaaraa aiheuttavista kohteista. Uudistuksen tarkoituksena on ollut selkeyttää asetusta sekä pelastuslaitosten, valvontaviranomaisten ja toiminnanharjoittajien vastuita.

Asetuksen tueksi tehty harjoitusohje on ensimmäinen laatuaan

Sisäministeriö on julkaissut asetuksen tueksi harjoitusohjeen. Ohjeessa määritellään muun muassa suuronnettomuusharjoituksen vähimmäisvaatimukset, ehdotetaan erilaisia harjoitusmuotoja ja ohjeistetaan harjoituksen jälkeisen palautetilaisuuden järjestämisestä.
Harjoitusohjeella pyritään yhdenmukaistamaan pelastuslaitosten harjoitustoimintaa sekä Aluehallintovirastojen harjoituksia koskevia valvontakriteerejä.

Valvira: Varhaiskasvatuksen valvontaohjelma julkaistu – tavoitteena yhdenmukainen ohjaus ja laadukas varhaiskasvatus

Valtakunnallisen valvontaohjelman tavoitteena on yhdenmukaistaa varhaiskasvatuksen ohjausta ja valvontaa. Vuonna 2020 valvonta kohdistuu erityisesti varhaiskasvatuksen henkilöstömitoitukseen. Alkuvuoden alueellisilla tilaisuuksilla ohjataan varhaiskasvatuksen järjestäjien toimintaa.

Aluehallintovirasto ja Valvira ovat yhteistyössä laatineet varhaiskasvatuksen valvontaohjelman, jonka mukaista valvontaa aletaan toteuttaa 1.1.2020. Ohjelmassa kuvataan varhaiskasvatuksen valvonnan periaatteet ja vuosittaiset painopisteet. Tavoitteena on luoda yhdenmukaiset varhaiskasvatuksen ohjauksen ja valvonnan toimintamallit sekä selkeyttää valvontaviranomaisten rooleja.

Aluehallintovirasto ja Valvira valvovat varhaiskasvatusta julkisella ja yksityisellä sektorilla. Kunnat valvovat myös yksityisen sektorin varhaiskasvatuspalveluita. Aluehallintovirasto seuraa varhaiskasvatuksen ongelmakohtia ja puuttuu niihin epäkohtailmoitusten perusteella.

Valvontaohjelman lähtökohtana on, että valvontaviranomaiset toteuttavat ensisijaisesti ennakoivaa varhaiskasvatuksen valvontaa. Ohjelman toteutusta tuetaan järjestämällä erilaisia alueellisia tilaisuuksia ja ohjauskäyntejä. Monipuolisella ohjauksella ja neuvonnalla varmistetaan lainmukainen ja laadukas varhaiskasvatus sekä vähennetään epäkohtailmoituksia.

Henkilöstömitoitus valvonnan painopisteenä 2020

Valvontaohjelman mukaisesti vuonna 2020 varhaiskasvatuksen valvonnan kohteena on erityisesti henkilöstömitoitus. Henkilöstön riittävyys pyritään varmistamaan seuraamalla päiväkodin henkilöstön määrää suhteessa lasten lukumäärään. Vuosina 2021 ja 2022 varhaiskasvatuksen valvonnassa painotetaan päiväkotien ryhmäkokojen toteutumista ja henkilöstön kelpoisuusvaatimusten noudattamista.

Aluehallintoviraston ohjaus ja valvonta kohdistuu erityisesti kuntien järjestämään varhaiskasvatukseen. Valviran valvonnan ja ohjauksen kohteena on erityisesti yksityisten päiväkotien omavalvonta.

Henkilöstömitoitusta tarkistetaan kuntiin tehtävien kyselyiden avulla. Kyselyillä selvitetään päiväkotien henkilöstön määrää suhteessa lasten lukumäärään. Tämän lisäksi aluehallintovirasto tekee ennalta ilmoittamattomia ja ilmoitettavia tarkastuskäyntejä alueellisen tilanteen mukaan.

Valvira

50 VUOTTA SITTEN: Ensimmäiset huumekoirat luovutetaan Tullin käyttöön

Syksyn 1969 Tullin ensimmäiset neljä huumekoiraa ohjaajineen olivat viettäneet kurssilla Opaskoirakoululla. Joulukuun puoliväliin asti koirat olivat virallisesti olleet Sotainvalidien Veljesliiton Opaskoirakoulun omaisuutta. Sen ja Tullin välisen sopimuksen mukaan koirat oli vielä arvioitava ennen niiden luovuttamista ja käyttöönottoa. Joulukuussa koirat ja niiden osaamisen kävi arvioimassa Ruotsin armeijan koirakoulun asiantuntija. Luovuttamisesta päätettiin järjestää julkinen tilaisuus 17. joulukuuta 1969.

Paikalle oli kutsuttu viranomaisia ja tiedotusvälineitä. Vieraiden katsellessa koirat etsivät huumausaineita autosta, radion ja kynttilänjalan sisältä sekä sohvan toppauksista. Sanomalehdistö huomioi koirat näyttävästi. Kirjoitusten sävy oli positiivinen. Helsingin Sanomat korosti koirien yllätyksellistä roolia, nämä kun saattoivat ”ilmestyä jäljittämään missä tahansa”. Uusi Suomi-lehti painotti koiranohjaajien merkitystä: huumekoira ei kyennyt työskentelemään oma-aloitteisesti, vaan tarvitsi ”esimiehen”, joka määräsi, mitä piti tehdä ja milloin. Kaikki haastatellut tahtoivat oikoa sen julkisuudessa levinneen väärinkäsityksen, että koirat olisivat riippuvaisia huumausaineista.

Paikalla oli myös poliisin edustajia. Helsingin huumepoliisin tuolloinen päällikkö kertoi lehdistölle, että poliisin huumekoiran koulutus oli edelleen kesken, eikä etsintöjä sen avulla ollut vielä tehty. Tullin huumekoira Eri oli jo lokakuussa ehtinyt tekemään löydön tarkastettavasta rahtilaivasta.

Vaaleat labradorinnoutajat Eka ja Eri sijoitettiin Helsingin tullikamariin, jossa niiden ohjaajat Guy Grönvall ja Taisto Virkonmaa työskentelivät. Pääkaupunkiseudun lisäksi Helsingin koirakot liikkuivat laajalla alueella, kuten esimerkiksi Vaalimaan tulliasemalla. Musta uros Jopi siirtyi Edvin Ylilääkkölän  kanssa Tornioon. Musta labradornarttu Luija ja sen ohjaaja Pekka Niemi siirtyivät virkapaikalleen Turkuun, jossa heidän työnään oli valvoa varsinkin Lounais-Suomen vilkkaita satamia. Luovutusta seuraavana päivänä Turussa järjestettiin erillinen julkinen tilaisuus, jossa Luija ja Pekka antoivat työnäytöksen kirpeässä pakkassäässä. Turun Sanomat oli paikalla, kun Luija löysi autosta hasispaketin.

Monet median edustajat olivat kiinnittäneet huomiota koirien kalliiseen hankintahintaan, joka oli 2 500 markkaa koiralta. Turun tilaisuudessa Pekka Niemi korosti, että, jos otettiin huomioon koirien 7–8 vuoden käyttöikä, hinta ei ollut millään tapaa kohtuuton. Nykyrahassa yhden koulutetun tullikoiran hankintahinta olisi ollut noin 3 800 euroa.

Tästä päivästä alkoi 50 vuoden menestystarina, jolle ei näy loppua.

Tulli

Suomenkieli kuuluu myös maailman kielivähemmistöihin

Kuluneen vuoden teemoja on ollut kansainvälinen kantakansojen kielten vuosi. Suomenkielen asemaa on pyritty vahvistamaan itänaapurissa, Karjalan tasavallassa erilaisin kulttuurillisin keinoin. Saamenkieltä on edistetty Suomessa saamelaisten parissa mm. eri saamenkieliksi dubbatulla Disneyn animaatioelokuvalla. Suomessa sitävastoin sekä suomen- että ruotsinkielisten määrä on tasaisessa laskussa.

Kotimaisten kielten keskus kertoo sivuillansa, että:
”Kielten määrä vähenee jatkuvasti ja melko nopeastikin. Eräiden arvioiden mukaan maailmasta katoaa yksi kieli joka toinen viikko.”

Maailman alkuperäiskansojen kantakielien säilymisen edistämiseksi on onneksi viimein ryhdytty toimiin ainakin jossain määrin.

Maailman eniten puhuttuja kieliä eri kansojen keskuudessa ovat mandariinikiina, espanja, englanti, arabia ja hindi.

Maapallon yhteenlaskettu väkiluku on n. 7,7 miljardia, joista suomalaisten osuus on 0,06 prosenttia. On huolestuttavaa, että suomenkielisten osuus omassa kotimaassa on ollut tasaisessa laskussa vuodesta toiseen etenkin 2000-luvulta alkaen. Myös ruotsinkielisten osuus on laskussa. Saamenkielisten osuus on sitävastoin onneksi hienoisessa nousussa.

Suomen väkiluku oli vuonna 1980 Tilastokeskuksen mukaan 4,787.778 miljoonaa henkilöä, joista suomenkielisten osuus oli 93,5%, ruotsinkielisten 6,3% ja saamelaisten osuus oli 1.343 henkilöä. Vieraskielisten osuus väestöstä oli tuolloin 0,2%. Vuonna 2018 oli Suomen väkiluku noussut 5,517.919 miljoonaan. Suomenkielisten osuus oli laskenut lähes 6% ollen tehdyssä laskennassa enää 87,6%. Ruotsinkielisten osuus oli laskenut 5,2 prosenttiin. Saamenkielisten osuus oli noussut 1.995 henkilöön. Vieraskielisten osuus oli kasvanut jo huomattavasti ollen nyt 7,1 prosenttia koko maan väestöstä.

Karjalan tasavallassa on satsattu sekä paikalliseen, että rajat ylittävään yhteistyöhön mm. suomenkielen edistämiseksi omien kielivähemmistöjen tukemiseksi kertoo Karjalan Sanomat.

Karjalan tasavallassa enin osa väestöstä puhuu venäjää. Karjalaisten osuus väestöstä on 7,1 prosenttia, suomalaisten 1,3 prosenttia ja vepsäläisten osuus on 0,5 prosenttia koko väestöstä. Maailman mittakaavassa nämäkin kielet kuuluvat alkuperäiskansojen kielivähemmistöjen ryhmään.
Suomen puolelta on lähdetty mukaan tukemaan hanketta mm. koulujen välisellä yhteistyöllä.

Saamenkieliset ovat saaneet viimeinkin Suomen valtion kanssa dialogin auki oman kielensä ja kulttuurinsa säilyttämisen puolesta. Lisäksi koko saamenkielisten yhteisö Pohjoismaissa on saanut asialleen viimeinkin huomiota ja tukea.

Kansainvälinen kantakielien vuosi on onneksi viimein herättänyt monia tahoja ympäri maailman ymmärtämään, että osa ihmiskunnan kielellistä kulttuuria on vaarassa tuhoutua monissa eri maissa.

Vaikka suomenkieli on Suomessa vielä toistaiseksi enemmistön kieli ja vaikka sitä puhutaan pienissä määrin myös muualla, on se kuitenkin todellinen vähemmistökieli maailmassa. Suomenkielisten osuus koko maapallon väkiluvusta on kuin pisara meressä ja on ollut erittäin huolestuttavaa seurata jo pidempään jatkunutta trendiä valtiovallan kasvussa olevaa kansainvälistymisintoilua kohtaan. Englanninkieltä halutaan valtavirtaistaa käyttökieleksi ja tulkkauspalveluihin on mätetty hurjat määrät verovaroja vieraskielisten tukemiseksi maassamme sen sijaan, että vaadittaisiin riittävää kielitaitoa maassa asuvilta vieraskielisiltä. Nämä kaikki toimet on nähtävissä Tilastokeskuksen tuottamista tilastoista. Suomenkielisten ja ruotsinkielisten suomalaisten osuus väestöstä omassa kansankodissa on ollut jo pidempään tasaisesti vähenemään päin.

Onko tällaisessa touhussa mitään järkeä?

Infosota ottaa uusia kierroksia – Vai onko kyse lukijan aliarvioimisesta?

Jotkut valtamedioiden toimittajista ovat pillastuneet pahemman kerran huomattuaan hiljattain saaneensa haastajan uutismarkkinoille. Joku ryökäle ja valemediaksi leimattu taho on rohjennut pistää pystyyn kilpailevan yhdistyksen etabloituneille uutisteporttereille vaihtoehtomedioiden puolelta uuden ajan uutisten tuottajille.

Kauhea poru julkisuudessa yhdestä vasta perustetusta yhdistyksestä.
Mistä lähtien yhdistyksen perustaminen on Suomessa muuttunut julkisesti paheksuttavaksi? Entä mikä määrittää etabloituneiden toimittajien analyysit uuden ajan medioista oikeiksi?

Huolehtivan ja vastuuntuntoisen oloiset ulostulot valtamedioiden toimittajakunnasta tämän uuden yhdistyksen jopa yhteiskuntarauhaa (Heidän mielestään siis. – Suojelupoliisilta tätä ei ole vielä ehditty kysyä.) vaarantavista ilmiöistä uuden media-alaan liittyvän yhdistyksen perustamisen vaikutuksista tuntuu lievästi sanottuna yliampuvilta. Korostavat huolestuneina kovasti (siis nämä ns. virallisiksi koetut vastuutoimittajat) hybridivaikuttamisen uhkakuvia yhteiskunnalle ja lukijan haasteita ymmärtää nämä vaarat.

Ensinnäkin tavallinen suomalainen uutistenlukija on kaikkea muuta kuin tyhmä.
Eli se keskeinen huoli näiden etabloituneiden toimittajien osalta koskien rivikansalaisen mahdollisesta haksahtamisesta disinformaatioon valemedioiden tuottamana on kuin katselisi saippuakuplan suurenemista sieltä ”Veijo Esson baarin” kahvipöydästä käsin röhönaurun kera.

Kovan luokan termejä, kuten ”disinformaatio” ja ”hybridivaikuttaminen” viljellään kovasti näissä kiukun täyttämissä solvaamisissa ja nälvimisyriryksissä uutta tulokasta kohtaan. Kyseinen termi ”disinformaatio” kuitenkin kuuluu kategoriaan, joka on sotilaalliseen tiedusteluun ja vaikuttamiseen liittyviä termejä. Valveutunut lukija huomaa heti, että kansalaisten somessa käytyä ”kahvipöytäkeskustelua” on taas kerran tulkittu joksikin suureksi infosodan alkusoitoksi, tms.

On se vaan jännä, että eriävää mielipidettä ja totuttua räväkämpää kielenkäyttöä uutisoinnissa on nykyisin niin vaikea sulattaa tietyissä piireissä. Siltikin jo yksi pikainen vilkaisu esim. Twitteriin riittää kertomaan utelijaalle lukijalle, että siellä jopa ne maan ”silmäätekevät” rähjäävät yhtä räväkästi ja julkisesti kuin se ”Veijo Esson baarin” rahvas. Lienee pikemminkin maan tapa nuo värikkäät ilmaisumuodot, johon suomenkielen huomattava rikkaus antaa mahdollisuuden siinä missä vastapuolen eriävä mielipide.

Kyseinen uusi yhdistys, joka omilla sivuillaan ilmoittaa aikomuksestaan noudattaa journalistista etiikkaa aivan kuten se etabloitunut porukka myös on ilmoittanut noudattavansa, kertoo olevansa yhdistys johon myös uudenlaiset uutisten tuottajat ovat tervetulleita. Pitävät siis ovet auki myös kansalaisyhteiskunnan uusille tulokkaille.

Mikä sitten erottaa valtamedioiden toimittajien ”totuuskomission-oloisesta” julistamisesta ”oikeasta” uutisoinnista heidän väittämien ”valemedioiden” tuottamasta uutisoinnista? Siinäpä pähkinää purtavaksi itse kullekin..
Lukijan oma maailmankatsomus ja mielipide…?

Monesti törmää myös ”korostuksiin” Median riippumattomuudesta tai sitoutumattomuudesta.

Riippumattomuus tarkoittaa lähinnä, että kustantaja (toimittajan palkanmaksaja) ei taustalla häärää omiansa ja päätä mistä kirjoitetaan ja mistä ei kirjoiteta, tyyliin: ”palkka juoksee, tai sitten ei”.
Sitoutumattomuus tarkoittaa sitä, että ei ”lauleta vaan yhden poliittisen puoleen lauluja”.

Ja tähän uutisoinnin totuuteen etabloituneiden medioiden taholta kansalla on jo sukupolvien kokemusta, ja enenmän kuin kylliksi sitä paljon puhuttua medialukutaitoa. Koska jo silloin kun Suomessa ruvettiin pohtimaan tulevan itsenäisyyden hyviä puolia ja mielekkyyttä maan poliittisissa piireissä, ne ensimmäiset painetut lehtiset ja alun sanomalehdet olivat silloisten poliittisten toimijoiden tuottamia; uutispläjäyksineen ja perusteluineen (lue: ”poliittinen propaganda”). Sen jälkeen vasta rinnalle syntyi niitä ylipuolueellisia sitoutumattomia (silloin vielä) paperisia uutislevikkejä.

Ja hyvä näin. Koska nämä poliittisesti aktiiviset, ihanat, silloin vaikuttaneet suomalaiset olivat eturintamassa tökkimässä kansan syviä rivejä hereille, että maassa syntyi lopulta tahtotila valtiosta ja omasta yhteisestä kansankodista nimeltä Suomi. Se meidän nykyinen, ja ikioma paikka meille suomalaisille tässä suuressa maailmassa. Ja sillä tiellä ollaan edelleenkin, vaikka osa kansasta mieltääkin itsensä nykyisin mielummin eurooppalaisiksi.

On älyllisesti erittäin köyhää väittää, että yksikään toimittaja; uutisen tekijä, oli sitten kyse valtamedian toimittajasta tai, uuden internetin mahdollistaman ajan, kansalaistoimittajasta ei olisi poliittisesti motivoitunut omassa narratiivissaan. Se kuuluu asiaan, koska jokaisella ihmisellä on se oma näkemys asioista. Myös se poliittinen. Sitä ei vaan pääse pakoon; se kuuluu ihmisyyteen. Se oma mielipide asioista.

Tietynlainen objektiivisuus uutisoinnissa voi säilyä silloin, kun kunniottaa muiden oikeuttaa omaan näkemykseen ja tulkintaan. Absoluuttista objektiivisuutta ei ole olemassakaan.
Tämä siksi, koska jokainen meistä on ainutlaatuinen yksilö. Kenelläkään maailmassa ei ole tiedon tai mielipiteen jakamisen monopolia. Vanha sananlasku: ”Vastuu on aina vastaanottajan päässä” on tuntunut viime aikoina unohtuneen julkisesta keskustelusta lähes tyystin.

UM: Neuvottelut Euroopan unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen alkavat – Suomi tasoitti tien neuvotteluille

Neuvottelut Euroopan unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen alkavat maaliskuussa 2020 Strasbourgissa. Asia eteni Suomen EU-puheenjohtajakaudella tänä syksynä, kun EU:n neuvosto antoi lokakuussa täydentävät neuvotteluohjeet EU:n neuvottelijana toimivalle komissiolle ja vahvisti EU:n valmiuden palata takaisin neuvottelupöytään Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuolten kanssa.

EU:sta tulisi 48. Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittynyt osapuoli. Liittymisellä olisi merkittäviä vaikutuksia kaikille eurooppalaisille, sillä se toisi yksilöille ja yrityksille mahdollisuuden valittaa EU:n toimielinten toimista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Liittyminen korostaisi myös EU:n sitoutumista Euroopan neuvoston keskeisiin arvoihin eli demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien edistämiseen.

Liittyminen vahvistaa EU:n perusarvoja
Vuonna 2009 voimaan astunut Lissabonin sopimus velvoittaa Euroopan unionia liittymään ihmisoikeussopimukseen. Liittymällä sopimukseen EU liittyisi 47 Euroopan valtion yhteisöön, jotka ovat jo sopimuksen osapuolina ja ovat suostuneet siihen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin valvoo niiden noudattavan sopimusta. Myös kaikki EU:n jäsenmaat ovat ratifioineet ihmisoikeussopimuksen.

”EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen olisi tärkeää sekä symbolisesti että yksilön oikeuksien täysimääräisen toteutumisen kannalta. Liittymisen jälkeen jokainen yksityinen tai oikeushenkilö voisi osoittaa sopimuksessa turvattujen oikeuksien loukkaamista koskevan valituksensa EU:ta vastaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle niissä kysymyksissä, joissa yksittäistapaukseen on sovellettu unionin oikeutta”, sanoo lainsäädäntöneuvos Maria Guseff ulkoministeriön oikeudelliselta osastolta.

”EU:n liittyminen ihmisoikeussopimukseen täydentäisi EU:n kansalaisten perusoikeuksien suojelua ja vahvistaisi sen perusarvoja. Se parantaisi myös EU-lainsäädännön toimivuutta ja lisäisi perusoikeuksien suojelun yhdenmukaisuutta Euroopassa.”

Neuvotteluita Euroopan unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen, Euroopan keskeiseen ihmisoikeuksien toteutumista turvaavaan sopimukseen, on käyty jo 1970-luvun lopulta lähtien. Vuonna 2013 EU ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuolivaltiot pääsivät väliaikaisesti yksimielisyyteen liittymissopimuksen luonnostekstistä. Euroopan unionin tuomioistuin katsoi kuitenkin 18. joulukuuta 2014 antamassaan lausunnossa 2/13, ettei liittymissopimuksen luonnos tietyiltä osin ollut unionin oikeuden mukainen.

Neuvosto on toistuvasti ilmaissut sitoutuneensa edistämään EU:n liittymistä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Samalla se on ilmaissut tarpeen löytää kestävät ratkaisut kaikkiin oikeudellisiin kysymyksiin, jotka unionin tuomioistuin toi esiin lausunnossaan joulukuussa 2014.

Seuraavaksi EU:n neuvottelijana toimiva komissio neuvottelee tarvittavista muutoksista ihmisoikeussopimuksen osapuolten kanssa.

Euroopan ihmisoikeussopimus allekirjoitettiin vuonna 1950, ja Euroopan neuvoston 47 jäsenmaata ovat ratifioineet sen. Euroopan neuvosto on eurooppalaisten valtioiden yhteistyöelin, se ei ole osa EU:ta.

Valtioneuvosto

Puolustusvoimien kenttäpiispan joulutervehdys

Kenttäpiispa Pekka Särkiö kirjoittaa Puolustusvoimien blogissa:

Kuka puolustaa maata?

Maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia Suomen kansalaisia. Miehet ovat asevelvollisia ja lisäksi naisilla on mahdollisuus vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Laajempi maanpuolustusvelvollisuus liittyy yhteiskunnan elintoimintojen ylläpitämiseen kriisioloissa lain tarkemmin määrittämillä tavoilla.

Kolmikymppisten Y-sukupolvelle velvollisuus voi tuntua kaukaiselta käsitteeltä, kun on saanut elää oikeuksien keskellä.

Pitkään jatkunut hyvinvoinnin aika on hämärtänyt velvollisuuden ajatusta, johon kuuluu oman panoksen antaminen yhteiseksi hyväksi. Yksilön oikeudet ja vapaudet ovat pyhiä asioita liberaalissa demokratiassa.

Oikeudet ja velvollisuudet liittyvät kuitenkin saumattomasti toisiinsa. Oikeudet voivat nopeasti vaarantua, jos velvollisuudet jäävät sivuun ja hoitamatta. Tästä on merkkejä ajassamme.

Maanpuolustustahto on edelleen korkea, mutta se on laskenut viime vuosina. Samaan aikaa on käynnissä keskustelu asevelvollisuuden tulevaisuudesta. Asevelvollisuus on Suomen uskottavan puolustuksen keskeisimpiä perusteita, jonka tilalle on vaikea nähdä muuta vaihtoehtoa.

Ihmiset ovat pienen maan tärkein voimavara. Tulevaisuudessa jokaista tarvitaan entistä enemmän rakentamaan yhteiskuntaa; taklaamaan kestävyysvajetta ja ottamaan niskalenkkiä ympäristöuhkista. Huolten pilvien allakin on uskallettava perustaa perheitä ja synnyttää lapsia. Perheet tekevät korvaamatonta työtä nostamalla uutta sukupolvea ottamaan omalla vuorollaan vastuun maasta.

Ihmiskuntaa on kantanut alusta lähtien sanaton sukupolvisopimus, jossa jokainen sukupolvi hoitaa velvollisuutensa ja siirtää seuraavalle polvelle elinkelpoisen maan. Jos velvollisuudet jäävät täyttämättä, on jäljessä tulevilla aina raskaampi tehtävä maksaa edellisten velkoja ja korjata jälkiä.

Tähän liittyy myös kysymys siitä, kuinka maa olisi edelleen puolustamisen arvoinen. Paljon riippuu ihmisen omasta kokemuksesta: Mitä maalla on annettavaa minulle ja onko minulla jotain annettavaa maalle?

Ekologinen ja taloudellinen kriisi sumentavat monien tulevaisuuden näkymiä ja saavat kysymään, onko minulla tulevaisuutta työelämässä ja perhe-elämässä. Osa on valmis käärimään hihansa ja tarttumaan haasteisiin. He perustavat perheitä ja löytävät paikkansa työelämässä. Osa on menettämässä toivonsa ja jäämässä syrjään. Jotkut haluavat keskittyä itseensä ja jättää sukupolvisopimuksen vastuupuolen muiden hoidettavaksi.

Yhteinen tulevaisuus riippuu siitä, kuinka nämä ihmisryhmät ja suhtautumistavat painottuvat. Siksi jokaisesta on pidettävä kiinni ja annettava se kokemus, että maalla on hänelle annettavaa ja – ennen kaikkea – että hänellä on annettavaa maalle.

80 vuotta sitten vietettiin sotajoulua. Jotkut lahjat tuntuivat silloin aivan erityisiltä: koti ja perhe, jokapäiväinen leipä sekä terveys. Itse elämä oli kallis lahja, jonka saattoi äkisti menettää. Myös vapaa maa osoittautui silloin suureksi lahjaksi. Sitä kannatti ja kannattaa edelleen puolustaa.

Toivotan teille kaikille Rauhallista joulua!”

Puolustusvoimat