Sisäministeriön blogi: Työ on oleskeluluvan peruste siinä missä suojelun tarvekin

Sisäministeri Maria Ohisalo: Hallitus on ohjelmassaan luvannut kehittää lainsäädäntöä ja soveltamiskäytäntöä sen edistämiseksi, että työllistyneet kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet voivat nykyistä joustavammin saada oleskeluluvan työn perusteella. Tämä tarkoittaa, että henkilö, joka on kotiutunut ja työllistynyt Suomeen, voi saada työntekijän oleskeluluvan, vaikka hänen ei katsota olevan suojelun tarpeessa. Kirjauksen taustalla on muun muassa eräiden yrittäjien esille tuoma huoli työntekijöidensä työsuhteen jatkuvuudesta etenkin silloin, kun uusia työntekijöitä on vaikea saada.

Ei ole yksilöiden, yritysten eikä ikääntyvän Suomen etu, että Suomessa työssäkäyvä henkilö ei voisi jäädä maahan, jos riittävät ehdot täyttyvät. Tämän vuoksi sisäministeriössä on tehty selvitystä, miten sujuvoittaa työperusteisen oleskeluluvan saantia niiden turvapaikanhakijoiden kohdalla, jotka ovat työllistyneet ja saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen.

Turvapaikanhakijasta työntekijäksi

Turvapaikanhakija voi työskennellä Suomessa hakemuksensa käsittelyn aikana ilman työperusteista lupaa. Ainoa edellytys on odotusaika: työnteko-oikeus alkaa 3 tai 6 kuukauden kuluttua turvapaikkahakemuksen jättämisestä riippuen siitä, onko henkilöllä matkustusasiakirja, josta hänen henkilöllisyytensä voidaan varmistaa.

Jo nykyisin turvapaikanhakija voi myös hakea työperusteista oleskelulupaa missä tahansa turvapaikkaprosessin vaiheessa. Työperusteisen luvan myöntäminen kuitenkin edellyttää, että luvan normaalit edellytykset ovat kunnossa. Nyt hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti selvitetään, voitaisiinko edellytyksistä joiltakin osin joustaa, jos henkilö on Suomessa jo työllistynyt.

Asia ei ole mustavalkoinen: Tällä hetkellä työntekijän oleskelulupa saattaa jäädä myöntämättä esimerkiksi siksi, että TE-toimiston arvion mukaan työnantaja ei suoriutuisi lakisääteisistä velvoitteistaan tai työehtoja ei noudateta. Hallitus torjuu hallitusohjelman mukaisesti työvoiman hyväksikäyttöä, ja on itsestään selvää, että sisäministeriö suhtautuu työntekijöiden oikeuksien turvaamiseen vakavasti.

Oleskeluluvan myöntämisen esteenä voi olla myös matkustusasiakirjan puuttuminen, jolloin henkilöä ei voida luotettavasti tunnistaa. Parhaillaan etsitään jo keinoja, joilla kielteisen päätöksen saaneet henkilöt voisivat paremmin saada oman valtionsa matkustusasiakirjan.

Menettelyn sujuvoittamisessa on siis huomioitava monia näkökulmia. Ministeriöiden lisäksi keskusteluun onkin osallistettu myös lupa- ja valvontaviranomaisia, työmarkkinaosapuolia ja kansalaisjärjestöjä.

Tarve lakimuutoksille selviää myöhemmin

Tällä hetkellä turvapaikanhakijoiden työllistymistä koskevia lakimuutoksia ei ole valmisteilla. Mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita ja muita joustavoittamiskeinoja selvitetään parhaillaan.

Työperusteisen luvan myöntämisen helpottaminen liittyy laajempaan kysymykseen siitä, miten ehkäistään syrjäytymistä ja varjoyhteiskunnan syntymistä. Sisäministeriössä on jo aiemmin selvitetty sidosryhmien kanssa keinoja vaikuttaa niiden kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden tilanteeseen, jotka jäävät maahan ilman oleskelulupaa. Oleskelulupien kehittäminen on näistä yksi. Lisäksi tulee edistää kotimaahan palaamista, mikä sekin mainitaan hallitusohjelmassa.

Sisäministeriössä päivitetään paraikaa laittoman maahantulon ja maassa oleskelun vastaista toimintaohjelmaa vuosille 2021–2024. Ohjelman tarkoitus on vaikuttaa kokonaisvaltaisesti siihen, ettei Suomeen syntyisi virallisen yhteiskunnan ulkopuolelle jäävää varjoyhteiskuntaa. Työ valmistuu joulukuussa.

Mikä on rakentavaa maahanmuuttokeskustelua?

Lupakäytäntöjä koskevassa keskustelussa ja laajemmin maahanmuuttoon liittyvässä julkisessa keskustelussa luodaan tietoisesti mielikuvia, jotka maalataan uhkakuvina.

Sananvapauteen kuuluu kritiikki. Esimerkiksi maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista, poliittisesta päätöksenteosta tai viranomaisten toiminnasta voi siis keskustella hyvinkin kärkevästi. Sananvapauteen kuuluu silti myös vastuu. Maahanmuuttoa koskeva puhe muuttuu vihapuheeksi, kun se kohdistuu yksilöihin tai tiettyihin ryhmiin halventavalla tavalla.

Moniääninen keskustelu on demokratian ydin, mutta oma mielipide pitää pystyä esittämään asiallisesti. Poliisiammattikorkeakoulun juuri julkaiseman viharikosraportin mukaan sanallisten loukkausten, uhkausten ja häirinnän määrä on kasvussa. Poliitikkojen on osaltaan huolehdittava siitä, ettei yhteiskunnallista keskustelua käydä ihmisiä tai ihmisryhmiä solvaamalla.

Intermin/blogit

Kuka suojelee yrityksiä?

EK:n toimitusjohtajan Jyri Häkämies kysyy työministeri Tuula Haataiselta avoimessa kirjeessä kuka suojelee yrityksiä ja heidän oikeuksia ay-liiton mielivaltaa vastaan?

Jo pidempään jatkunut riita Suomen Kotidatan noudattamista työehtosopimuksista on muuttunut mielivaltaiseksi. Ammattiliitto Pro haluaisi firman työntekijät oman liittonsa alaisuuteen, eikä voi hyväksyä edes oikeuden päätöstä asiasta, jossa on todettu Suomen Kotidatan voivan soveltaa toisen liiton, kaupan alan työehtosopimusta.

Oudoksi on mennyt nykyinen Ay-liikkeiden jäsenhankinta, kun ollaan ilmeisesti valmiita ajamaan koko yritys konkurssiin tuomioistuimen päätöksistä viis ja nykyiset huononevat olot työmarkkinoilla muutenkin huomioiden. Suomen Kotidalla on oikeuden päätös työtuomioistuimesta, että voivat jatkossakin soveltaa kaupan alan työehtosopimusta. Luulisi tämän riittävän myös Ammattiliitto Pro:lle hyväksyä tappionsa tässä niin kovin läpinäkyväksi muuttuneessa jäsenhankinnassa.

EK on ihan perustellusti huolissaan nykykehityksestä Suomen työmarkkinoilla ja Jyrki Häkämies on nyt ärähtänyt varsin kiukkuisesti Arkadianmäen suuntaan ruveta pistämään yrittäjiä suojaavaa lainsäädäntöä pikavauhtia kuntoon Suomessa.

Ote Jyrki Häkämiehen avoimesta kirjeestä työministeri Tuula Haataiselle:

”Kysymys on enemmän kuin aiheellinen Suomen Kotidatan (Jyväskylä) ympärillä käytävässä ay-riidassa. Yrityksessä on voimassa oleva työehtosopimus Kaupan Liiton ja Pamin välillä. Ammattiliitto Pro on kuitenkin käynnistänyt yrityksessä lakkoilun tavoitteena työehtosopimuksen siirto itselleen.

Kaupan Liitto vei kiistan työtuomioistuimeen, joka vahvisti, että yrityksessä voidaan soveltaa Kaupan Liiton ja Pamin välistä sopimusta. Tämä ei kelvannut Prolle vaan se on jatkanut lakkoilua vaatien yritystä vaihtamaan työehtosopimus toiseksi. Pron toiminnasta on tehty rikosilmoitus.

Pro on juuri aloittanut uuden 4 viikon lakon, joka uhkaa vakavasti yrityksen tulevaisuutta.

Kuka suojelee yritystä tällaisesta ay-liiton mielivallasta, aggresiivisesta jäsenhankinnasta ja työtuomioistuimen vastaisesta toiminnasta?

Vetoan, että ministeri Tuula Haatainen vetoatte julkisesti tämän riidan lopettamiseksi ja työn jatkamiseksi voimassa olevan työehtosopimuksen mukaisesti. Olen luottavainen siitä, että voitte asemanne ja arvovaltannanne käsin suojella työtä.

Edelleen esitän, että käynnistätte valmistelun Suomen työrauhalainsäädännön saattamiseksi lähemmäs meidän kilpailijamaiden tasoa.”

Miten ihmeessä Suomeen on syntynyt näin hirvittävän yrittäjävihamielinen ilmapiiri?

Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen oli julkisuudessa myös UPM:n Kaipolan tehtaan sulkemisuutisen yhteydessä. Sävy oli tuolloin yllättävän samankaltainen pääministeri Sanna Marinin omien ulostulojen kanssa silloin samaisesta asiasta. Entinen SDP:n puheenjohtaja ja Suomen edellinen pääministeri Antti Rinne touhusi myös vähän samalla tyylillä omalla puheenjohtajakaudellaan Ammattiliitto Pro:ssa kuin nykyinenkin. Sai toiminnastaan silloin jopa sakkoja. Rinne sekaantui silloin metsäteollisuuden työtaisteluun rikkoen työriitojen sovittelusta annettua lakia.

Saako Ruotsin pääministeri tuurata Suomen pääministeriä Brysselissä?

Pääministeri Sanna Marin lähti kesken kaiken kotiin hiljattain pidetystä EU-huippukokouksesta, koska epäili altistumista Covid19-virukselle. Ennenkuin hän palasi Suomeen testeihin ja karanteeniin, siirsi hän Suomen asioiden hoitamisen Ruotsin pääministerille Stefan Löfvenille. Moni kansalainen on ihmetellyt tätä suuresti, että voiko näin todellakin toimia ja asiasta on jo tehty useampia kanteluja oikeuskanslerille.

Avoinna olevia kysymyksiä asiaan liittyen tuntuu olevan monia ja näistä on myös tänään Aitosuomalaisten tietojen mukaan käännetty oikeuskanslerin pakeille. On kysytty mm. miksi valtioneuvosto ei määrännyt sijaisia pääministerille, kun selvisi hänen estyneenä kesken kokouksen? Miksi alivaltiosihteeri Jari Luoto väitti julkisuudessa, että pääministerille ei voi määrätä sijaisia? Millä mandaatilla Ruotsin pääminsteri valtuutettiin hoitamaan Suomen asioita siinä kokouksessa?

Elämme varsin erikoisia aikoja. Toivottavasti näihinkin asioihin saadaan selvyys.

Poliisi vääntää mielenosoitusten järjestäjille pykälät rautalangasta

Elokapinan saama taannoinen medianäkyvyys silmille suihkaistun pippurisumutteen muodossa on saanut aikaiseksi paljon asiaan liittyvää mediahuomiota monenlaisten näkemysten, asiantuntijalausuntojen ja poliisin toimia spekuloivien lööppi-otsikoiden muodossa menneellä viikolla. Aitosuomalaiset bongasivat yhden sellaisen HS:ssa esillä olleen artikkelin yhteydessä Poliisihallituksen virallisen lausunnon asiasta, jonka olivat osoittaneet Sisäministeriölle.

Aitosuomalaiset on poliittisesti sitoutumaton ja muutenkin täysin riippumaton kansallismielisyyttä puolustava, ja tähän samaistuvien ihmisten äänenkannattaja. Aitosuomalaisilla on siksi paljon eturivin näkemystä ja kokemusta mielenosoituksista ja tähän liittyvästä poliisin toiminnasta pelisääntöineen.

Juttu menee niin, että kuka tahansa saa mennä torille möykkäämään sanan- ja tekojen vastuu huomioiden kunhan se ei aiheuta muille haittaa tai vaadi esim. poikkeuksellisia liikennejärjestelyjä. Tästä ei ole mitään ilmoitusvelvollisuutta yhtään minnekään. Kuuluu kansalaisoikeuksien piiriin.

Homma menee heti kimurantimmaksi mikäli mielenosoituksen järjestäjät itse kokevat oman turvallisuutensa uhatuiksi tai mikäli tarvitaan vaikka poikkeuksellisia liikennejärjestelyjä mielenosoituksen toteuttamiseksi, kuten esimerkiksi vuotuinen 612-kulkue isänmaan uhrien muiston muisteluille.  Silloin ilmoitusvelvollisuus on se millä homma hoituu.

Näistä on selvät pelisäännöt poliisilla olemassa ilmoittamisvelvollisuudesta järjestävän osapuolen taholta. Tämä sen takia, että poliisi kykenee järjestämään jostain ne ylimääräiset tarvittavat resurssit hoitamaan järjestelyjä. Kerran on eräässä tapahtumassa paikalla nähty jopa pohjoismaalaista lisävahvistusta poliisin hihamerkissä tapahtuman yhteydessä.

Poliisi pyrkii siis kaikin tavoin näillä pelisäännöillä antamaan meille kaikille yhtäläisen mahdollisuuden käydä kaupungilla mesoamassa mistä milloinkin mieleen juolahtaa.

Jos joku hölmöilee tai laiminlyö näitä kansalaisten velvollisuuksia, niin silloin siitä on seuraamuksena.

Kansallismieliset voivat kokemuksen syvällä rintaäänellä vahvistaa, että jos niskuroit väärässä paikassa poliisille tulee siitä koppia, sähköä, pippurisumutetta tai muuta vastaavaa ihan siinä missä Elokapina myös joutui kokemaan tämän saman tässä taannoin. Eli ihan turha vinkua mitään säälipisteitä. Ilman velvollisuuksia kun ei vaan voi olla pelkästään oikeuksia. Lisäksi pelisäännöt ovat kaikille samat.

Niitä ei vaan poliisin toimesta voi lähteä muokkaamaan kulloinkin vallitsevan poliittisen ilmapiirin mukaan. Sitä se oikeusvaltioperiaate todellisuudessa tarkoittaa.

Sivulta 11 eteenpäin HS:n verkkomediasta bongatusta selvityksestä selviää miten Elokapina todellisuudessa vedätti poliisia ja laiminlöi ilmoittamisvelvollisuuttaan poliisille järjestämänsä mielenosoituksen osalta:

”Saadun selvityksen mukaan poliisille tehdyssä ilmoituksessa oli ilmoitettu Rautatientorilla alkavasta mielenosoituksesta, mutta ei esimerkiksi Unioninkadun ja myöhemmin Kaisaniemenkadun liikenteen estämisestä osana mielenosoitusta. Tietojen ilmoittamisella oli tärkeä merkitys poliisin tehtävien kannalta, koska tällöin esimerkiksi tarkoituksenmukaiset liikennejärjestelyt olisi saatu tehtyä. Kattavat tiedot olisivat varmistaneet myös sen, että mielenosoitukseen olisi voitu varautua alusta alkaen asianmukaisella resurssilla.”

(P. S. Poliisihallituksen selvityksen loppuosassa kerrotaan myös miten pippurisumutteen parhaiten saa pestyä kasvoilta pois, että kuumotus loppuu noin tunnin sisällä.)

Loppukaneettina Aitosuomalaiset toteaa, että meillä Suomessa se todellinen ongelma ei ole mikään yletön poliisiväkivalta. Ongelma on poliittisen ilmapiirin luoma harha, että syrjintä mielipiteeseen perustuen olisi ok. – Ei ole.

Valheella on pitkät jäljet – Olemmeko matkalla kohti sukupuuttoa vai anarkiaa?

Iltalehden Kolumnisti Sanna Ukkola kysyy kolumnissaan täysin aiheellisesti: ”Maria Ohisalo, miksi et tuomitse Elokapinan laittomuuksia?” Liikkeen jäsenet vaativat oman uskomuksensa pohjalta hallitukselta vielä tiukempia ilmastotoimia lämpötilan nousun estämiseksi maapallolla, koska ovat sitä mieltä että muuten kuolemme sukupuuttoon. – Ei sitä voi eikä tarvitse estää. Maapallon ilmaston syklinen pitkän aikavälin lämpeneminen siinä missä viileneminenkin ovat täysin luonnollisia ilmiöitä. Ilmansaasteet ovatkin sitten jo ihan toinen juttu.

Jo nykyiset hosumalla tehdyt nk. ilmasto-toimet tulevat itseasiassa todennäköisesti vaarantamaan maamme huoltovarmuuden, kun ei ole olemassa vielä mitään valmiita varajärjestelmiä. Näillä toimilla voi siksi olla hyvin dramaattiset seuraukset koko väestölle. Ja lisää pitäisi vielä saada näitä kiristyksiä.

Ilmansaasteet ovat se todellinen terveysriski, ja sään ääri-ilmiöiden vaikutuksiin voidaan taasen varautua hyvällä suunnittelulla ja ennakoinnilla. Niiden vaikutus kohdistuu etenkin viljelyolojen muuttumiseen.

Sanna Ukkola kertoi Iltalehden kolumnissaan miten Elokapina-liike kouluttaa jäseniään systemaattisesti hakemaan ideologialleen näkyvyyttä provosoimalla poliisia, jotta medianäkyvyys säälipisteiden avulla olisi massiivinen. Tästä saimme näytteen viime viikonloppuna Helsingissä. Siinä he myös onnistuivatkin yli odotusten, mutta ilo taisi jäädä lyhyeksi kun totuus heidän metodeistaan ja tavoitteistaan paljastui yleisölle siinä samalla. Ote Ukkolan kirjoituksesta:

”“On meidän etu, jos reaktiot meidän aktiota kohtaan on kohtuuttomia, koska silloin me saadaan suuren yleisön sympatia. Tämä tarkoittaa nimenomaan poliisin reaktiota.”

– Näin opettaa Elokapinan opetusvideolla Elina, joka jakaa neuvoja kansalaistottelemattomuudesta.

– Lauantaisen mielenosoituksen jälkeen Elinan toive kävi toteen: moni piti poliisin reaktiota kohtuuttomana, media tarjosi avokätisesti myönteistä julkisuutta Elokapinalle ja vihreät poliitikot kehua retostivat kilpaa mielenosoitusta.

– Iltalehden haastattelussa Elinan viesti oli päinvastainen kuin videolla:

“Me olemme aika järkyttyneitä, poliisihan käytti aivan liiallista voimaa”, hän sanoi.”

Ukkola nosti esiin myös kolumnissaan miten Krista Mikkonen on täysin linjassa näiden laittomuuksia suosivien mielenosoittajien kanssa lupaamalla Twitterissä heti lisää veronkorotuksia kompaten samalla Elokapina-liikettä. Koko artikkelin voit tästä: Iltalehti

Huoltovarmuuskeskuksen verkkomedia Varmuuden Vuoksi uutisoi jokin aika sitten, että korvaavat varmuusjärjestelmät energioiden osalta ovat vasta hakusessa.

”- Suomi muuttuu hiilineutraaliksi yhteiskunnaksi vuoteen 2035 mennessä ja fossiilisista polttoaineista luovutaan asteittain. Samalla niitä korvaavat uudet tavat tuottaa energiaa – ja niiden varajärjestelyt – ovat vielä vain pitkän tähtäyksen suunnitelmissa.”

Tämän hiilineutraliuden saavuttaminen hallituksen asettamassa äärimmäisen tiukassa aikataulussa on yhteiskunnalle vaatimus, joka voi vielä osoittautua liian kunnianhimoiseksi. Kaikki toki yrittävät parhaansa, mutta mikään ei synny sormia näpäyttämällä.

”- Vastatakseen tähän haasteeseen HVK on käynnistänyt erityisen Energia 2030 -ohjelman rakentamaan poistuvan tilalle uutta energiahuoltovarmuutta.”

Huoltovarmuuskeskuksen energiahuolto-osaston johtaja Minna Haapala kertoo, että edessä on vielä monta ratkaistavaa asiaa maamme huoltovarmuuden turvaamiseksi energian saatuuvden osalta ja, että mitään valmista korvaavaa järjestelmää ei vielä ole olemassakaan muuta kuin ehkä paperilla:

”- ”Energia 2030 -ohjelmaa tarvitaan nimenomaan muutosmatkan epävarmuuden vuoksi. On olemassa skenaarioita siitä, millaisia energiaratkaisuja on käytössä kaukana tulevaisuudessa, mutta on jo paljon epäselvempää, mitä reittejä ja missä aikataulussa sinne päästään. Ja tässä asiassa meillä on iso riski sahata omaa jalkaamme, jos liian aikaisin luovumme toimitusvarmoista ratkaisuista.””

Koko artikkelin voit lukea tästä: Varmuuden Vuoksi

Valtioneuvoston jäsenistöltä on myös jo jokin aika sitten penätty asian perään, että millä tavalla Suomen huoltovarmuus aiotaan varmistaa näiden tulevien muutosten vaikutukset siihen huomioiden. Seuraamme mielenkiinnolla mitä mahtavat saada aikaiseksi asian kuntoon saattamiseksi.

Ilmastonmuuttos vaihtelevien sääolojen kera asettaa jo itsessään paljon uusia haasteita huoltovarmuuteen mm. ruokahuollon osalta viljelyolojen kasvavan vaihtelevuuden takia. Lisäksi meneillään oleva digitalisaatio on vielä täynnä monenlaisia pieniä valuvirheitä ja on myös kasvavan kyberuhan kohteena. Kaiken sähköistämisellä voi myös olla huomattavat riskinsä näillä leveysasteilla etenkin talvisaikaan.

Ilmastonmuutokseen liittyvät systeemiset muutokset pitää suunnitella ja toteuttaa kaikessa huoltovarmuus edellä. Sitä vartenhan siellä valtioneuvostossa ne ministerit niitä päätöksiä ovat tekemässä koko kansan hyvinvointia edistääkseen. Tai näin ainakin pitäisi olla.

KHO on antanut lausunnon hallituksen sote-uudistuksen lakipaketin ongelmakohdista

Kuntalehti kertoi, että korkein hallinto-oikeus on käynyt läpi hallituksessa työn alla olevan soteuudistuksen lakipaketin ja löytänyt siitä erinäisiä ongelmallisia asioita. Vielä siis löytyy viilattavaa ennen kuin tämä saadaan kunnialla maaliin.

”KHO tarttui odotetusti lausunnossaan ns. voimaanpanolain sisältämiin sote-sopimusten siirtoon ja mitätöintiin. Voimaanpanolakiehdotuksen 28 §:ssä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen hankkimisesta tehtyjen sopimusten mitättömyydestä. Jos kunnalta tai kuntayhtymältä maakunnan vastuulle siirtyvää sopimusta ei voida muuttaa lainmukaiseksi, sopimus olisi sote-uudistuksen myötä kokonaan mitätön.”

”Korkein hallinto-oikeus antoikin ministeriölle kotiläksyjä ennen lain viemistä eduskuntaan, jotta Suomeen saadaan toimiva sote-laki. Näin erityisesti hankintalain ja sopimusten mitättömyyden osalta.”

”-Korkein hallinto-oikeus katsoo, että ehdotukseen sisältyy merkittävää oikeudellista epävarmuutta ja epäselvyyttä, jonka jääminen ratkaistavaksi vasta tuomioistuinprosesseissa olisi epätyydyttävää. Jatkovalmistelussa olisi huolellisesti arvioitava sääntelyn eri vaiheisiin sisältyviä oikeussuojateitä, jotta vältetään oikeudellista epävarmuutta ja mahdollistetaan asioiden nopea ratkaiseminen toimivaltaisissa tuomioistuimissa.”

Kuntalehti

Koulussa rikoksen tekevä voi jäädä ilman rikosoikeudellisia seuraamuksia

Poliisiblogissa Timo Kilpeläinen: Kouluissa tapahtuneet pahoinpitelyt ovat puhuttaneet viime päivinä. Eivätkä ensimmäistä kertaa. Pääviesti on ollut selkeä. Kiusaaminen voi olla rikos ja täysin tuomittavaa. Tasavallan presidenttikin edellytti vastuun kantamista niin nuorilta itseltään kuin kodeiltakin.

”Maailma on vuosituhannen alusta muuttunut selvästi ja muutos heijastuu myös koulumaailmaan. Vielä vuonna 2003 ei ollut sosiaalista mediaa, jossa olisi voinut katsoa tai levittää väkivaltavideoita ”koulukiusaamisesta”. Ei ollut vielä kouluampumisia Suomessa, eikä yhteiskunnan yhä voimistuvaa polarisaatiota sivuvaikutuksineen. Perusopetuslakia oli tuolloin päivitetty ja on päivitetty useamman kerran sen jälkeenkin. Ei kuitenkaan kaikilta osin, vaikka mielestäni tarvetta olisi ollut. Tähän on nyt opetusalan ammattilaisten osalta julkisuudessakin esitetty vaatimuksia. Mielestäni ihan aiheellisesti. Jos lakia aletaan avaamaan, niin haluan tehdä yhden noston, joka on ainakin poliisin mielestä osoittautunut haasteelliseksi ja jota tulisi tarkastella.

Perusopetuslain (628/1998) 7 luvussa säädetään kurinpitoasioista ja 36 c pykälässä kurinpitomenettelyn suhteesta syytteen vireilläoloon ja tuomioistuimen ratkaisuun seuraavaa:

– Sinä aikana, jolloin oppilasta vastaan on vireillä syyte yleisessä tuomioistuimessa, ei häntä vastaan samasta syystä saa aloittaa tai jatkaa kurinpitomenettelyä.

– Jos tuomioistuin on vapauttanut oppilaan syytteestä, ei kurinpitomenettelyä saa aloittaa tai jatkaa samasta syystä muutoin kuin sellaisen menettelyn perusteella, jota ei ole katsottava rikokseksi, mutta josta voidaan rangaista kurinpidollisesti.

– Jos tuomioistuin on tuominnut oppilaan rangaistukseen, ei hänelle saa samasta syystä määrätä kurinpitorangaistusta. Oppilas saadaan kuitenkin erottaa määräajaksi, jos se oppilaan tekemän rikoksen tai siihen liittyvien seikkojen perusteella on perusteltua.

Säännöksen mukaan koululla on täten pääsääntöisesti kaksoisrangaistavuuden kielto. Onko tässä riski myös toiseen suuntaan eli tuomioistuimet eivät voi tuomita oppilasta vakavasta rikoksesta, jos koulu on jo antanut tälle kurinpitorangaistuksen. Poliisin tiedossa on tapauksia, joissa lievemmissä rikoksissa on tehty syyttämättäjättämispäätöksiä, koska samassa asiassa on jo annettu koulun kurinpitorangaistus. Kaksoisrangaistavuuden kiellolle on vahvat perusteet, mutta käytännön elämässä voidaan olla erikoisten tilanteiden edessä. Kaksoisrangaistavuus koskee myös kirjallista varoitusta. On myös epäselvää, tuleeko koulun perua oppilaan määräaikainen erottaminen, jos asia etenee esitutkinnasta syyteharkintaan, mutta tuomioistuin ei ole vielä antanut ratkaisuaan. Näissä tilanteissa tämä tarkoittaa, että vakavankin teon jälkeen oppilas pitää ottaa takaisin kouluun.

Käytännön esimerkkejä asiasta: oppilaan epäillään syyllistyneen koulu-uhkaukseen, koska on levittänyt tähän liittyvää materiaalia netissä ja poliisi tavoittaa oppilaan aseen kanssa koulusta onnistuen estämään kouluiskun. Oppilas on yli 15-vuotias ja siten rikosoikeudellisessa vastuussa, jolloin asia etenee esitutkintaan ja todennäköisesti syyteharkintaan. Oppilaalle järjestetään myös tarvittavia tukitoimia. Käytännössä oppilas saattaa kaksoisrangaistavuuden kiellon vaikutusten estämiseksi rikosprosessissa päästä palaamaan kouluun välittömästi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos opiskelija erotetaan, niin estääkö kaksoisrangaistavuuden kielto toiseen suuntaan käräjäoikeuden antaman rangaistuksen?

Muutamia vuosia sitten eräässä kunnassa opiskelija uhkaili muita kirveellä. Oppilaitos ei tehnyt erottamispäätöstä, koska tiedettiin, että juttu menee varmuudella oikeuteen aikanaan. Oppilas palasi kolmen päivän opetuksen epäämisen jälkeen oppilaitokseen mittavien turvaamistoimien saattelemana. Miltä tämä on tuntunut muista opiskelijoista ja opettajista?

Opettajiin kohdistuvia fyysisen väkivallantekoja on paljon ja jokainen niistä on liikaa. Opettaja ja rehtori ovat virkatointa tehdessään virkamiehiä eli rikosnimikkeenä tulisi olla virkamiehen väkivaltainen vastustaminen. Kaikki nämä tilanteet myös aiheuttavat tuon edellä kuvatun probleeman.

Tämä asia koskee perusopetusta, ammatillista opetusta, lukio-opetusta, ammattikorkeakoulujen opetusta ja yliopistojen opetusta vastaavien säädösten kautta. Jos säädöksessä ei ole korjattavaa, niin ainakin asiasta tulisi saada selkeä toimintamalli ja tulkintaohje niin kouluille, syyttäjille ja tuomioistuimille.

Ai niin. Tämä koskee siis muitakin rikoslakirikoksia kuin väkivaltajuttua aiheuttaen saman pohdinnan. Tällaisia ovat myös kouluissa – ei nykyisin enää niin harvinaiset – huumejutut, varkausrikokset, vaarallisten esineiden hallussapidot jne.”

Poliisiblogi

Vastuu yhteiskunnasta kuuluu valtiolle

Pääministeri Sanna Marin peräänkuulutti taas sitä yhteiskuntavastuuta yrityksiltä. Tällä kertaa itkuvirttä ja moraaliposeerausta väännettiin Twitterissä:
”Miksi kysyn yritysten yhteiskuntavastuun perään? Koska tilanne on vakava, emmekä selviä kriisistä vain valtion voimin. Tarvitsemme kaikilta vastuullisuutta. Inhimillisyyttä ja yhteishenkeä ihan jokaiselta.”

Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi nostaa kissan pöydälle kysymällä valtion oman roolin perään vastuun kantajana.

Yrittämisen edellytysten parantaminen olisi sitä todellista yhteiskuntavastuuta ja se rooli on annettu valtiolle. Perustuslaissa on kirjattuna, että julkinen valta on velvollinen turvaamaan koko kansan perusoikeudet. Tämä sisältää myös elinkeinon harjoittamisen vapauden ja omaisuuden suojan. Väittämä, että yhteiskuntavastuun rooli yhtäkkiä olisi yksitysen sektorin pyhä velvollisuus on vain heikosti naamioitu yritys pääministeriltä päästä yhä vaan syvemmälle yrittäjien taskuille. Pääministeri itse myöntää twiitissään, että tiukilla ollaan mutta siitä huolimatta pidetään edelleen tiukasti kiinni hallitusohjelmasta ja monista siihen kirjatuista hintavista rahareijistä vaan koska ideologia niin sanelee.

Sen lisäksi se valtiollinen yritysten ”tukeminen” kotonakriisin alla on myös aika paksu väite, kun suurin osa tukitoimista on yrityksille myönnettyä tukea takaisin maksettavan lainan muodossa apuna akuutteihin maksuvaikeuksiin.

Jos kerran tilanne on niin paha kuin mitä pääministeri Sanna Marin itse twiitistä väittää, niin silloin pitää ensintilassa lopettaa se rahan lappaaminen Brysseliin ja samalla pistää hallitusohjelma uusiksi ja priorisoida menot olemassaolevien tulojen mukaan perusoikeudet ja kansakunnan huoltovarmuus edellä. Tämä siksi, että valtion ainut todellinen olemassa olon syy on Suomen kansan perusoikeuksien ja huoltovarmuuden turvaaminen Suomen maaperällä. – Perustuslaillinen mandaattimme ja velvoite ulottuu tältä osin vain Suomen ulkorajoille asti.

Valtio on olemassa omaa kansaa varten, eikä päinvastoin. Valtiota ei ole perustettu koneistoksi imeä verotuksen turvin kansalaiset viimeistä palkansaajaa ja yritystä myöten kuiviin, vaan jotta vallassa olevat hallitsijat (valtioneuvosto) voisivat törsätä rahoja surutta ja sumeilematta ympäri maailman itselleen mainetta ja statusta kasvattaakseen suuren maailman estradeilla.

Yhteen hiileen voidaan ruveta puhaltamaan heti kun tämä seikka valkenee Valtioneuvoston ministereille.

Kisa ensi kevään kuntavaalimenestyksestä on alkanut – Onko äänestäjien syytä olla huolissaan

Se mitä harva äänestäjä tulee ajatelleeksi on, että tulevat kunnanvaltuutetut ovat kunnissa ne henkilöt, jotka istuvat kunkin kunnan rahakirstun päällä. He siis päättävät mihin kuntien varat viimekädessä käytetään. Heidän tulee kyetä arvioimaan ja priorisoimaan erittäin haastavassa talouden tilanteessa mitä pakollisia hankkeita käynnistetään, riittääkö saadut verotulot vai joudutaanko ottamaan lainaa. Tätä heidän oikeutta päättä kutsutaan myös kuntapolitiikaksi.

Kunnissa liikkuu iso raha, koska kunnat työllistävät valtavan määrän ihmisiä. Kaikki toimeliaisuus on kunnissa, siellä missä me ihmisetkin olemme. Meidän yhteisistä asioista kunnissa päättävät viimekädessä budjettivaltaa käyttävät valtuutetut. Viime aikojen julkista keskustelua seuranneena monista ihmisistä alkaa tuntumaan aika huolestuttavalta, kun pitäisi sitten tulevissa kuntavaaleissa osata valita aidosti pätevä ja mieluisa ehdokas. Sote-uudistuskin on taas myös tapetilla monen muun haasteen lisäksi.

Alkaa monia äänestäjiä jo hieman myös mietityttää tulevat kuntavaalit, että mitä kaikkea oikein onkaan tulossa ja millä hintalapulla? Siksi Aitosuomalaiset päätti kysyä Suomen Kuntaliitolta vähän tarkemmin näistä asioista, kun monet asiat näyttävät ruohonjuuritasolta tarkasteltuina jo hieman huolta herättäviltä. Rahoitusalan eritysasiantuntija Jari Vaine Suomen Kuntaliitosta vastasi Aitosuomalaisten esittämiin kysymyksiin, jotka aiheen tiimoilta mietityttää.

Miten asia oikein on kun tuntuu, että ehdokkaita on niin monen tasoissa ja tehdyt päätökset tuntuvat välillä varsin lyhytnäköisiltä. – Onko meillä kunnissa kansalaisten joukossa riittävästi kiinnostusta asettua ehdolle ja sitä aitoa osaamista kuntapolitiikkaan? Vai riittääkö pelkkä into lähteä mukaan? Voiko homman oppia matkan varrella? Eihän monenlaisia suuria päätöksiä varmaankaan ihan ”pystymetsästä” tuleva halukas idealisti välttämättä olleenkaan osaa hahmottaa, että mistä oikein ollaankaan tekemässä niitä päätöksiä?

”Valtuutetut joutuvat ottamaan kantaa monenlaisiin asioihin, eivätkä kaikki voi hallita kaikkea. On myös muistettava, että ympäröivä maailmakin muuttuu koko ajan, joka entisestään lisää vaatimuksia. Joissakin paikoissa on ollut hankalaa ylipäänsä saada ehdokkaita valtuutetuiksi. Mutta matkan varrella voi varmasti oppia ja oppia voi kertyä siitäkin, että monet valtuutetut ovat myös kansanedustajia. Toisaalta julkisuudessa on keskusteltu siitä, onko tällainen asetelma päätöksenteon kannalta hyvä. Mutta jos maakunnat toteutuvat, myös niiden maakuntavaltuustoihin tarvitaan edustajat. Osaamistarpeet siis kasvavat edelleen – onko mahdollista saada eri henkilöitä eri paikkoihin?”

Mihin kaikkeen valtuutetut oikein osallistuvat päätöksenteossa siellä kunnissa?

”Kunnan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden (siis myös valtuutetut) tehtävistä säädetään kuntalaissa. Valtuuston tehtäviin kuuluu päättäminen esimerkiksi kuntastrategiasta, talousarviosta ja taloussuunnitelmasta, omistajaohjauksen periaatteista ja konserniohjeesta, liikelaitokselle asetettavista toiminnan ja talouden tavoitteista, sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteista, palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista, takaussitoumuksen tai muun vakuuden antamisesta toisen velasta ja tilinpäätöksen hyväksymisestä ja vastuuvapaudesta.”

Minkälaisia asioita voi seuraavalla valtuustokaudella tulla uusille valtuutetuille sitten päätettäväksi, jotka koskettavat meitä kaikkia kuntalaista jollain tavalla?

”Jos tarkoitetaan kaikille kunnille – eli siis myös kaikille kuntalaisille – yhteisiä asioita, niitä ei yleensäkään ole kovin monia. Tämä johtuu jo kuntien erilaisuudesta, joka on monissa ratkaistavissa asioissa taustalla.”

”Tällä valtuustokaudella ainakin soteuudistus toteutuessaan vaikuttaa tavalla tai toisella kaikkiin kuntiin. Lisäksi kuntatalouden jo ilmenneet (esim. väestökehitys, ikääntyminen, palveluverkon tarpeet jne) ja näköpiirissä olevat (ainakin koronan vaikutukset, ilmastotyön ja kestävän kehityksen edistäminen ym.) haasteet ovat koko kuntakentälle yhteisiä, vaikkakin konkretiassa ja euromäärissä kunnat siis ovat erilaisia. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että jokaisessa kunnassa joudutaan entistä tarkemmin ottamaan kantaa millä tarvittavia toimenpiteitä rahoitetaan ja mihin rahat riittävät. Vastaus kumpaankin kysymykseen on kuntakohtainen.”

Digiloikalla sähköiseen äänestämiseen

Pääministeri Sanna Marin väläytteli jokin aika sitten julkisuudessa, että pitäisi varautua tulevien kuntavaalien mahdolliseen siirtämiseen koronan takia. Se ei demokratian toteutumisen kannalta tunnu kovin miellyttävältä ratkaisulta. Eikä myöskään mitenkään kovin perustellulta, koska muualla maailmassakin on onnistuttu järjestämään vaaleja koronasta huolimatta.

Mutta eipä vara venettä kaada, kun ei kuitenkaan etukäteen voi tietää miten hurjaksi korona talven mittaan vielä voi äityä maassamme. Siksi Aitosuomalaiset päätti kysyä Digi- ja väestötietovirastolta minkälaiset valmiudet meillä olisi lähteä luomaan sähköistä äänestysjärjestelmää Suomeen? Kauanko sellaisen järjestelmän luomiseen menisi? Olisiko se turvallinen nykyiseen äänestämistapaan verrattuna? Entä olisko kuinka hirveä hintalappu edes lähteä harkitsemaan tätä vaihtoehdoksi demokratian toteutumisen turvaamiseksi näissä poikkeuksellisissa oloissa?

Organisaatioasiakkaiden yksikön johtaja Joonas Kankaanrinne DVV:sta valotti Aitosuomalaisille hieman mahdollisen sähköisen äänestämisen tämän hetkistä tilannetta meillä Suomessa tulevaisuutta silmällä pitäen:

”Voimme meiltä DVV:sta ottaa tähän kantaa vain aika kapeasti, koska sähköisen äänestämisen edistäminen ja siihen liittyvä tietojärjestelmäkehitys kuuluu OM:n hallinnonalalle.

– Rohkenen kuitenkin arvioida, että vaikka Suomeen ei ole vielä toteutettu vaalijärjestelmämme vaatimukset täyttävää sähköisen äänestämisen järjestelmää, on sellaisen rakentamiseen tarvittava osaaminen ja komponentit hyvin varmasti olemassa.

Sähköisen äänestämisen haasteena on vaalisalaisuuden varmistaminen sekä läpinäkyvä ja luotettava äänestystuloksen raportointi eli samat asiat kuin perinteisessä äänestyksessäkin. Kuitenkin lisähaasteena on esiin nostettu tarve, että annettu ääni tulee olla vaihdettavissa äänestysajan loppuun mennessä esim. jos äänestäjä on tavalla tai toisella ohjailtu antamaan äänensä oman tahtonsa vastaisesti.

Jotta järjestelmän (tietojärjestelmät ja prosessit) määrittely, toteutus ja testaus olisi 100% läpinäkyvää, tulisi se valjastaa riittävän laajan järjestelmätoimittaja -yhteisön kehitettäväksi ja arvioitavaksi siten, että mukana on myös kehityksen ulkopuolelta olevia toimijoita.

– En usko itse sovelluskehityksen olevan juurikaan koronavilkkua vaativampaa ja kalliimpaa, mutta järjestelmä on hyvin toden näköisesti rakennettava anonymiteetin varmistamiseksi hajautettuna ratkaisuna ja hyödyntäen esim. useamman eri toimijan tuottamia konesaliratkaisuja, mikä nostaa kehityksen ja tuotannon kustannuksia merkittävästi. En myöskään usko, että järjestelmän rakentamiseen menisi kohtuuttomasti aikaa, alle vuosi, mutta järjestelmän testaamiseen ja 100% varmuuden saamiseen tietoturvavaatimusten täyttymisestä olisi varmasti hyvä käyttää vähintään yhtä paljon aikaa. Vaalien läpivienti nykymallilla on työvaltaista ja sähköisen äänestämisen tuominen turvallisesti ja läpinäkyvästi siihen rinnalle olisi varmasti tervetullutta kehitystä. Edelleen pitäisi kuitenkin olla aina mahdollisuus valita itse miten äänestää.”