Kansalaisyhteiskunnan uudet vaikuttajat – Kansalaisaktivistit

Viime vuodet kasvussa ollut yleinen tyytymättömyys vallitseviin oloihin yhteiskunnassa on aktivoinut monenlaisia ihmisiä toimimaan. Vastakkainasettelu on myös kasvanut samassa suhteessa. Ilmiö on pesiytynyt vahvasti myös eduskuntaan ja tuntuu haittaavan jo demokratiaa, päätellen hallituksen pikaerosta, seuranneesta ministereiden uudelleenjärjestelystä ja uunituoreen hallituksen heti alkaneesta uudesta hallituskriisistä.

Kansalaisyhteiskunnan osalta mm. itsenäisyyspäivän mielenosoitukset antavat hyvän otannan eri ryhmien perusteluista oman aktivisminsa tavoitteista, kunkin ideologisen ryhmittymän puolustaessaan omia oikeuksiaan. Sirkus-Eduskunnan osalta jokainen voi katsoa itse valtamedioiden lööpeistä missä mennään uunituoreen hallituksen uskottavuuden osalta.

Yle kertoi hiljattain kolmesta aktivistista ja heidän näkemyksistään ja siitä miten he kokevat yhteiskunnan suhtautumisen heidän aktivismiin. Yhteiskunnan tietynlainen marginalisoiva asenne näkyi olevan jotenkin keskiössä näiden henkilöiden kertomuksissa. Yle:n haastattelemat henkilöt kokivat tulleensa jotenkin leimatuiksi yhteiskunnan ääripäiden edustajiksi. Jutun haastateltavat kertoivat Yle:lle olevansa trans-aktivisti, eläinoikeusaktivisti ja ihmisoikeusaktivisti. Mm.  itsenäisyyspäivän “Helsinki ilman natseja”-mielenosoitus tuntuu keräneen yhteen näitä aktivisteja yhteisen asian puolesta. He olivat nyt itsenäisyyspäivänä ilmoituksen mukaan paikan päällä vastustamassa äärioikeistoa.

Helsingissä järjestettiin samana päivänä myös mm. “Turvallisen Suomen Takaisin”- mielenilmaus, sekä 612-muistokulkue Hietalahden hautausmaan sankarihaudoille. Nämä molemmat tapahtumat miellettiin yleisesti julkisuudessa äärioikeistolaiseksi liikehdinnäksi Suomessa. Molemmat tapahtumat keräsivät yhteen yhteisen asian puolesta kansallismielisiksi tituleerattuja ihmisiä eri puolilta maata.

Jos mietitään asioita yhden perinteisin yhteiskunnallisen jakolinjan kautta, niin oikeistolaisuus on yleensä edustanut rikkaita, eliittiä, suuryrityksiä, pankkimaailmaa, riistoa jne. Vasemmistolaisuus on perinteisesti edustanut mm. duunareita, työväenliikettä, anarkismia, kommunismia jne.

Julkisuudessa on jo pidempään pyritty leimaamaan kansallismieliset kansalaiset äärioikeistolaisiksi, vaikka osallistujat itse pitävät itseään lähinnä kansallismielisinä. Jokaisella ryhmittymillä toki saattaa olla se oma erillinen näkemys tai poliittinen agenda, mutta yhteinen nimittäjä tuntuu näillä ihmisillä olevan nimenomaan se kansallismielisyys.

Kansallismielisyys Suomessa on paljon muutakin, kuin itsenäisyyspäivän kulkueita, mielenosoituksia tai vaikuttamista esim. somessa. Kansallismielisyyttä aatteena kannattavat hyvin laaja joukko erilaisia ihmisiä ilman sen syvempää poliittista vaikutinta. Kansallismielisiä aktivisteja on myös monenlaisia, koska on niin monenlaisia arvoja ja asioita joita koetaan tärkeäksi puolustaa tai edistää.

Se keskeinen yhdistävä tekijä kansallismielisten piirissä tuntuu olevan yhteinen huoli Suomen tulevaisuudesta talouden, itsenäisyyden ja turvallisuuden näkökulmasta.

Kansallismieliset siis kantavat kasvavaa huolta mm. pitkään jatkuneen leikkauspolitiikan haitallisista vaikutuksista yhteiskuntaan, josta nyt on ollut nähtävissä mm. vanhustenhoidon järkyttävä tila, lastensuojelun huono hoito, sekä mm. köyhyyden aiheuttamasta syrjäytymisen kasvu ja rikollisuuden räjähdysmäinen lisääntymisestä Suomessa. Lisäksi lukuista kansallismieliset kantavat huolta demokratian rapautumisesta Suomessa, koska maata johdetaan enevässä määrin ikäänkuin Suomi olisi jo osa EU-Liittovaltiota. Sellaistahan ei ole vielä edes laillisesti olemassakaan, mutta se on yksi EU:n tavoitteista.

Syvenevä integraatio esimerkiksi, josta julkisuudessakin on ollut jo puhettakin tarkoittaa mm. yhteistä budjettia, yhteistä armeijaa ja keskushallintoa, joka tulee tosiasiallisesti viemään itsenäisyyden suvereenilta valtiolta. Kansallismieliset ihmiset kantavat erityisen syvää huolta siitä, että näistä asioista ei uutisoida riittävästi ja asianmukaisesti. EU-jäsenyysneuvottelujen yhteydessä taannoin suomalaisille kerrottiin medioissa lähinnä, että markasta ei ollut tarkoitus luopua ja, että ruoan piti halventua. Kuitenkin omasta valuutasta luovuttiin ilman kansanäänestystä, ilmoitusluontoisesti valtiovallan taholta ja hintakehityskin on ollut jotain ihan muuta.

Mihin on kadonnut tutkiva journalismi ilman ennakkoasenteita? Leimaaminen julkisesti äärioikeistolaiseksi ilman tarkempaa perehtymistä on lähinnä osoitusta tietämättömyydestä ja poliittisista taustavaikuttimista.

Käydyn julkisen keskustelun perusteella saa helposti sen vaikutelman, että kansallismieliset ihmiset olisi lähinnä poliittisista mielipide-eroista johtuen haluttu yhteiskunnassa osoittaa jotenkin toisen luokan kansalaisiksi yhteiskunnan äärilaidoille. Lisäksi julkisuudessa jo pidempään esillä ollut keskustelun sävy kansallismielisistä ei-toivottuna ryhmänä ja yhteiskunnallisina vaikuttajina herättää todella suurta ihmetystä. Mihin yhteiskuntamme on menossa, jos osa ihmisistä halutaan sulkea täysin ulkopuolelle mielipide-eroista johtuen?

Aitosuomalaiset päätti kysyä Yle:ltä onko heillä tarkoitus tehdä juttua myös kansallismielisten kansalaisaktivistien erilaisista syistä ryhtyä yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi?

Odotamme edelleen vastausta.

Poliisi on varautunut palaajiin

Tiedote: Poliisihallitus

Poliisi on varautunut siihen, että al-Holin leiriltä saapuisi ihmisiä Suomeen. Varautumissuunnittelua on tehty useamman kuukauden ajan. Poliisin erityisenä näkökulmana on ollut sisäisen turvallisuuden varmistaminen.

– Poliisin tehtävänä on puuttua kaikkiin palaamisesta mahdollisesti aiheutuviin turvallisuusuhkiin Suomessa, oli kyse sitten palaajista, heidän lähipiiristään tai muista toimijoista, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen sanoo.

– Olen aiemmin todennut, että minulla ei ole ollut tiedossa ulkoministeriön suunnitelmien sisältöä al-Holissa olevien suomalaisten hakemiseksi. Poliisihallitus ei ole myöskään saanut virallista ulkoministeriön virka-apupyyntöä tai muuta pyyntöä aiheesta. Poliisihallituksen asiantuntijat ovat luonnollisesti olleet mukana ulkoministeriön vastuulla olevassa suunnittelussa.

Julkisuudessa on viitattu Poliisihallituksessa valmisteltuun asiakirjaan, jonka allekirjoittajana on ollut poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Kyseessä on salassa pidettävä poliisin omaan varautumiseen liittyvä suunnitelma.

Viranomaiset harjoittelevat yhdessä Helsinki-Vantaan lentoasemalla 11.12.

Tulli järjestää viranomaisharjoituksen Helsinki-Vantaan Lentoasemalla keskiviikkona 11.12. kello 9 alkaen. Harjoituksen aikana lentoasemalla voi näkyä normaalista poikkeavaa viranomaistoimintaa.

Harjoituksen aiheena on biologiset uhat.

Tullin lisäksi mukana ovat Rajavartiolaitos, poliisi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, sosiaali- ja terveysministeriö, Helsingin Uudenmaan sairaanhoitopiiri, Vantaan kaupunki, Finavia sekä Liikenne- ja viestintävirasto.

Itsenäisyyspäivän tunnelmia yhdestä Helsingissä järjestetyistä mielenosoituksista

Solders of Odinien järjesärjestämällä “Turvallinen Suomi Takaisin”- marssilla Helsingissä huudatetaan kävelyn lomassa iskulauseita osallistujille, joista yksi usein toistettu tänä vuonna on: “Antt Rinne, vituttaako?” Muista nimeltä mainituista poliitikkoista iskulauseissa käytetään pääasiassa sanaa: “kansanpetturi”

Paikalla on paljon mielenosoittajia ja toistaiseksi ainakin kaikki näyttää sujuvan rauhallisesti. Poliisia on runsaasti paikalla turvaamassa mielenosoittajien kulkua läpi Helsingin katujen.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille

Mikä voikaan olla tärkeämpää pienelle kansalle maailmassa, kuin se ikioma turvallinen kansankoti.

Kansakuntamme tärkeimpää päivää juhlistetaan asiaan kuuluvalla ylpeydellä ympäri Suomen. Puolustusvoimat pitävät tänä vuonna näyttävän sotilasparaatin Tampereella, tasavallan presidentti pitää juhlavastaanottoa presidentin linnassa, perheet ja yhteisöt juhlivat kukin tavallansa ja mm. kansallismielisten yhteisö järjestävät perinteisen soihtukulkueen Hietaniemen hautausmaalle sodassa kaatuneiden sankarihaudoille heidän muistoaan kunnioittaen.

Itsenäisyytemme on verellä lunastettu. Nuoren kansakunnan alkutaipaleelle mahtuu myös verinen veljessota. Olemme kuitenkin kansakuntana yhdessä luoneet ne edellytykset nyky-yhteiskunnan hyvinvoinnille aina tähän päivään asti monien sukupolvien uurastuksella. Kaikista menneistä haasteista olemme aina lopulta selvinneet puhaltamalla yhteen hiileen.

Taival kohti itsenäistä Suomea on kuitenkin alkanut paljon ennen näitä verisiä taisteluja. Se taival on alkanut jo heti jääkauden jälkeen jäiden väistyessä aluksi Suomen rannikkoalueilta. Jo nämä ihmiset kylvivät siemenet kansamme syntyyn, ja kehitykseen kohti nykyhetkeä. Jokainen heidän kokemansa riemu, onnistuminen, vastoinkäyminen ja selviytyminen arjessa rakensi perustaa tulevalle Suomen kansalle. Olkaamme kiitollisia heille: meidän ikiaikaisille esi-isille ja -äideille.

Nykyisen tunnetun Suomen valtion maa-alueiden hiljalleen vapautuessaan jääkauden jäistä ja ikiroudasta levisi alueelle monenlaista asutusta ja erilaisia heimoja omine tapoineen ja perinteineen. Vasta Venäjän Tsaarin vallattua Suomen Suur-Ruotsilta heräsi kansamme keskuudessa eri heimoissa tarve lopettaa pikkuhiljaa keskinäiset heimonahistelut ja ruveta miettimään tulevaisuutta yhtenäisyyden kautta. Venäjän harjoittama maaorjuus koettiin suomalaisten talonpoikiin keskuudessa kerrassaan hirvittävänä. Suomessa oli talonpojilla kuitenkin aikaansa nähden karvan verran paremmat olot kuin keskimäärin muualla Euroopassa ja Venäjällä.

Kansallinen yhtenäinen identiteettimme lähti kasvuun, kun meidän silloiset heimot tunnistivat liian suuren ja pelottavan tuntuisen yhteisen vihollisen. Keskinäinen tora pistettiin syrjään ja syntyi ajatus ja haave Suomi-nimisestä itsenäisestä valtiosta.

Me suomalaiset olemme älykästä kansaa. Karut luonnonolot ovat tehneet meistä evoluution pitkällä aikajanalla juuri sellaisia kuin olemme. Olemme myös hieman arkoja, jäyhiä pitämään meteliä itsestämme. Aika kilttejäkin olemme. Auttavaisia, vaikkakin vähän tuppisuita. Emme kuitenkaan ole sen parempia tai huonompia kuin muutkaan kansat maailmassa. Olemme erilaisia muihin nähden, mutta tutun oloisia keskenämme; olemme suomalaisia.

Elämä on tässä ja nyt. Ei pidä murehtia liikoja, koska elämä on annettu elettäväksi.
Jokainen meistä kurkottaa kohtu tulevaisuutta. Välillä pelottaa ja polku tuntuu utuiselta. Yhdessä on kuitenkin ennenkin selvitty. Miksi ei selvittäisi nytkin?

Aitosuomalaiset toivottavat kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja hyvää mieltä!

Miksi tasavallan presidentti ei nimennyt virkamieshallitusta?

Ex-pääministeri Antti Rinne ilmoitti eilen tasavallan presidentille Sauli Niinistölle, että hallitus eroaa. Tasavallan presidentti hyväksi eropyynnön, mutta pyysi hallitusta jatkamaan toimitusministeriönä. Mitä ihmettä? Eikö Rinteen hallitus eronnutkaan?

Samat henkilöt siis jatkavat halliten maata toimitusministeriöstöstä käsin, mutta ilman poliittista vastuuta ministeriössä, jonka toiminnasta ei näy olevan mitään tarkkaa lainsäädäntöä olemassa.

Kovasti ovat kansanedustajat tässä uudessa ministeriössä julkisuudessa korostaneet toiveitaan siitä, että sama porukka pääsisi jatkamaan saman hallitusohjelman toteuttamista. Rinnettä on jopa ehdotettu hallitustunnustelijaksi. Kansa tuskin enää jaksaisi suuremmin hämmästyä, jos vaikka jotenkin onnistuisivat ujuttamaan Rinteen uudestaan ihan pääministeriksi asti.

Kyllä nyt alkaa näyttämään jo siltä, että Hölmölän valtakunnassa keulii mopo jo isomman kerran.

Demokratian ja oikeusvaltioperiaateen näkökulmasta tuntuu nykyinen toimitusministeriö todellakin jo varsin oudolta ratkaisulta. Rinne jätti hallituksen eropyynnön julkisuudessa alkaneesta muunnellun totuuden vyörystä. Tässä vaiheessa julkisuudessa käyty jälkipuinti osoittaa lähinnä tahdin kiihtymistä palturin saralla. Koko eronnut ja “ei kuitenkaan niin eronnut” hallitus alkaa kohta kokonaisuudessaan olemaan enemmän tai vähemmän ryvettynyttä monenlaisista epämääräisistä palturiin tai muunneltuun totuuteen liittyvissä asiayhteyksissä.

Näin valtioneuvosto uutisoi eilen Rinteen hallituksen eron:

“Presidentti Niinistö on hyväksynyt pääministerin eronpyynnön ja pyytänyt, että hallitus jatkaa toimitusministeristönä.”

Tasavallan presidentti siis itse pyysi Rinteen hallitusta jatkamaan toimitusministeriönä.

Tähän pohdintaan voidaan vielä lisätä kysymys jääviyden näkökulmasta, että pystyvätkö Rinteen hallituksen kansanedustajat ja ministerit olemaan noudattamatta itse tekemäänsä hallitusohjelmaa koko sinä aikana kunnes maahan saadaan parlamentaarista luottamusta nauttiva hallitus? Mistä kansalaiset voivat olla varmoja? Pitääkö asettaa eduskuntaan kansalaistoimikunta vahtimaan toimitusministeriön tekemisiä? Aiheellisia kysymyksiä, koska palturi ja muunneltu totuus on viime päivät ollut sen verran “sakeaa”.

Wikipediassa toimitusministeriöstä kerrotaan mm., että:

Toimitusministeristön katsotaan voivan hoitaa välttämättömät juoksevat rutiiniasiat ja sellaiset kiireelliset asiat, joiden ratkaisua ei voida siirtää uudelle hallitukselle. Toimitusministeristö ei kuitenkaan enää toteuta hallitusohjelmaa.”

 Toimitusministeriön asemasta ei ole nimenomaisia säännöksiä, ja toimitusministeristöllä on muodollisesti sama toimivalta kuin hallituksella ennen sen eronpyyntöä. Toimitusministeristövaiheessa hallituksen ei kuitenkaan odoteta tekevän uusia poliittisia ratkaisuja tai aloitteita.”

Myös virkamieshallitus on eräänlainen toimitusministeriö.

Sen ero nykyiseen toimitusministeriöön on lähinnä siinä, että se koostuu etupäässä virkamiehistä.

Toimitusministeriö itsessään on ilman parlamentaarista tukea toimiva väliaikainen hallitus. Toimitusministeristön asemasta ei ole olemassa suoria säännöksiä. Ohjurina sen toimivaltuuksista jne. on käytetty lähinnä erilaisia tulkintoja valtiosäännöstä.

Tasavallan presidentille tarjottiin mahdollisuus kommentoida asiaa.

Hallitus erosi – Jatkaako Rinne edelleen kansanedustajana?

Suomessa on seurattu Postin työtaistelusta alkanutta hallituksen julkista sekoilua ja selittelyä siitä, että kuka kertoi mitäkin, kenelle ja missä vaiheessa. Palturia on puhuttu monella suulla. Kansanedustajaa velvoittaa perustuslain mukaan oikeus ja totuus. Siirtyykö Antti Rinne nyt myös muihin hommiin kansanedustajan pestistään kuten Sirpa Paatero?

Valtioneuvosto tiedotti hallituksen erosta tänään Twitterissä seuraavasti:

“Pääministeri Antti Rinne on jättänyt tasavallan presidentille hallituksensa eronpyynnön. Tasavallan presidentti hyväksyi eronpyynnön ja pyysi hallitusta jatkamaan toimitusministeristönä.”

Tiedotteessa mainittiin hallituksen eronpyyntö ei Antti Rinteen ero eduskunnasta.

Aitosuomalaiset pyysi kommenttia tasavallan presidentiltä Sauli Niinistöltä koskien pääministeri Antti Rinteen ilmoitusta hallituksen erosta ja siihen liittyvistä asioista siten, että:

“Onko perustuslain mukaista, että julkisuudessa valehtelusta kiinni jäänyt pääministeri Antti Rinne ylipäätään voi jatkaa eduskunnassa?
Eikö hänen silloin kuuluisi erota myös kansanedustajan tehtävistä? Miten tasavallan presidentti itse näkee tämän asian oikeudenmukaisuuden näkökulmasta?”

Kansalaisten luottamus demokratiaan on koko jupakan keskiössä ja tasavallan presidentin näkemys hallituskriisiin tältä osin olisi tervetullut kannanotto.

Tiedusteluumme vastasi tasavallan presidentin viestintäpäällikkö Jouni Mölsä:

“Tasavallan presidentti ei valitettavasti nyt voi vastata myöntävästi haastattelupyyntöönne.
Kansanedustajien asema on hyvin vahva Suomen kaltaisessa järjestelmässä. Sekä kansanedustajan mahdollinen erottaminen tai hänen halunsa erota ratkaistaan eduskunnassa.”

Rinteen tulevaisuus eduskunnassa on siis muiden kansanedustajien päätettävissä.

Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati

Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati järjestetään 6. joulukuuta Tampereella.

Paraatiin osallistuu joukkoja Maa-, Meri- ja Ilmavoimista, Maanpuolustuskorkeakoulusta, Rajavartiolaitoksesta, Puolustusvoimien logistiikkalaitoksesta sekä veteraani- ja maanpuolustusjärjestöistä. Yhteensä paraatiin osallistuu noin 1 300 henkilöä ja yli 50 ajoneuvoa. Ohimarssissa nähdään myös Tampereen seudun ratsuväen kilta ry:n ratsuosasto.

Paraatikatselmus on kello 12 Ratinan stadionilla ja ohimarssi Tampereen valtatiellä kello 13. Puolustusvoimien kalustonäyttelyyn voi tutustua Ratinanniemessä kello 9–15. Kalustonäyttelyssä on runsaasti kalustoa kaikista puolustushaaroista.

Paraatin vastaanottaa Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö, kenraaliluutnantti Timo Rotonen, ja kenttähartauden pitää katselmuksessa kenttäpiispa Pekka Särkiö.

Paraatijoukkoja komentaa Maavoimien operaatiopäällikkö, prikaatikenraali Rami Saari.

Päivän ohjelmasta tarkemmin: Puolustusvoimat

Rikosten ehkäisyhanke keskittyy erityisesti nuoriin

Oikeusministeriö on asettanut rikoksia ehkäisevän hankkeen. Siinä kehitetään valtakunnallisia työmenetelmiä, joilla voitaisiin tehostaa rikosten ennaltaehkäisyä sekä uusintarikollisuuden ehkäisyä.

– Rikosten ehkäiseminen on yhteiskunnalle edullisempaa kuin jälkikäteen puuttuminen. On tärkeää lisätä mahdollisuuksia osallistua rikoksetonta elämää tukevaan toimintaan sekä rangaistuksen suorittamisen aikana että sen jälkeen, sanoo oikeusministeri AnnaMaja Henriksson.

Hankkeessa kiinnitetään huomiota erityisesti väkivalta- ja seksuaalirikosten ehkäisyyn sekä rikoksilla oireilevien ja päihteitä käyttävien nuorten tukemiseen.

Oikeusministeriölle on osoitettu hallitusohjelmassa rahoitus rikoksia ehkäisevään hankkeeseen kolmeksi vuodeksi. Rahoitus (noin 2,3 miljoonaa euroa/vuosi) ohjataan valtionavustuksina yhteisöille, jotka kuntouttavat väkivalta- ja seksuaalirikollisia sekä tukevat rikoksilla oireilevia nuoria ja toimivat nuorten päihteiden käytön ennaltaehkäisytyössä. Rahoitettavien ohjelmien vaikuttavuuden arvioinnista toteutetaan lisäksi hankkeen aikana erillinen tutkimus.

Rikollisuuden ennaltaehkäisyyn tähtäävät toimenpiteet ulottuvat usean ministeriön hallinnonalalle. Hanketta koordinoi oikeusministeriö yhdessä hankkeelle asetetun ohjausryhmän kanssa. Hankkeen toimikausi päättyy 30. huhtikuuta 2023.

Mikä ihmeen kestävä kehitys?

Kansalaiset ovat saaneet kuunnella aina kyllästymiseen asti poliitikkojen suuresti hehkuttamasta kestävästä kehityksestä maapallon ja ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Samalla köyhyys kasvaa kohisten Suomessa. Työttömiä on paljon, ruoka-avun varassa elää kasvava joukko suomalaisia, vanhusten hoito on täysin retuperällä, lapset voivat pahoin ja joka puolelta kunnista kuuluu sama viesti: “Rahat on loppu”.

Samaan aikaan Suomi (vallassa olevat poliitikot tykkäävät käyttää tätä sanaa) puuhastelee monenmoisen kehitysapuhankkeen parissa lapaten satojen miljoonien edestä kansalaisten kipeästi tarvitsemia verotuloja valtion kirstusta millon mihinkin kestävän kehityksen tarkoitukseen ympäri maailman. Muutamia esimerkkejä muille jaetusta jättipotista mainittakoon, että Etiopialle myönnettiin hiljattain 800 000 € vaalitukea, Myanmarin Yangonin suurlähetystölle annettiin hallintokuluihin 50 000 € ja Somaliaan kehitysyhteistyön suunnitteluvaroja mm. Somalian valtionrakennuksen suunnitteluun 75 000 €.

Ulkoministeriön sivuilla todetaankin, että:

“Kehityspolitiikan tavoitteena on tukea kehitysmaiden pyrkimyksiä köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi.”

Lisäksi todetaan, tämä perustuu YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaan; Agenda 2030:en

YK:n kestävän kehityksen (Sustainable Development Goals) tavoitteista neuvoteltiin New Yorkissa syyskuussa 2015 ja ne astuivat voimaan vuoden 2016 alussa. Näistä nyt sovituista kestävän kehityksen tavoitteista sovittiin silloin, että ne ovat universaaleja ja koskevat siis kaikkia valtioita ja kansoja yhteisesti. Eli kunkin valtion tulisi kukin tahollansa koittaa noudattaa näitä kestävän kehityksen tavoitteita.

Kestävän kehityksen tavoitteita on yhteensä 17, joista kolme ensimmäistä ovat “Ei nälkää“, Ei köyhyyttä” ja “Terveyttä ja hyvinvointia“. Hieno juttu! Vaikuttaa todella upealta. Paisti, että jostain ihmeen syystä näistä tavoitteista tuntuu olevan ikäänkuin harhaluulo tuolla eduskunnassa, että nämä eivät jostain syystä koskisikaan oman kansan hyvinvointia, terveyttä, toimeentuloa oikeutta riittävään ruokaan jne. päätellen mm. lukuisista syrjäytymistä mittaavista tilastoista ja avun kohdentamisesta.

Afrikkalaisia esimerkiksi autetaan kyllä auliisti, mutta ruoka-apuun liikenee tällä hetkellä lähinnä se, että siirretään se akuutti köyhyys näkyvältä paikalta laitakaupungille esim. johonkin häveliäisyyteen vedoten; että ei köyhät ruokajonoissa kokisi oloansa kiusaantuneeksi. Ettei asia vaan olisi niin päin, että “poissa silmistä, poissa mielestä“? Tätä käsitystä tukee ainakin se, että kansalaisten kasvavasta taloudellisesta ahdingosta on tullut sanomista päättäjille jo jopa Brysselistä asti, eikä tähän mitään sen kummempaa muutosta parempaan vielä ainakaan ole ollut näkyvissä.

Jokainen voi pohtia sitä tekopyhyyden ja kaksinaismoraalin määrää tässä järjen- ja kansanvastaisesta touhussa, kun nykypolitiikalla näkyy olevan lähinnä se tavoite, että nostetaan afrikkalaiset ja muut Euroopan ulkopuoliset kansalaiset hyvän leivän ääreen, ja ilmeisesti hinnalla millä hyvänsä.

Kotimaan asioita ollaan kovasti tietenkin myös ainakin näön vuoksi petraamassa lisäämällä niitä työpaikkoja (ainakin paperilla) Suomeen, että saataisiin sitä elinkeinoelämän peräänkuuluttamaa talouskasvua ja lisää työssäkävijöitä. Tästä logiikassa on sellainen asia vielä selvittämättä, että tarkoittaako tämä myös työttömien määrän pienenemistä vai tarveharkinnan poiston kautta lisääntyvän ulkomaalaisen halpatyövoiman käyttöä Suomessa?

Onkohan kukaan laskenut kuinka monta työpaikkaa hallitus pystyisi luomaan suomalaisille tuolla satojen miljoonien kehitysapurahapotilla investoimalla rahat vaikka homekoulujen remontteihin? Tämä, jos mikä edistäisi hienosti sitä terveyttä ja hyvinvointia, sekä talouskasvua Suomessa.

Ulkoministeriö

YK-liitto