Valheella on pitkät jäljet – Olemmeko matkalla kohti sukupuuttoa vai anarkiaa?

Iltalehden Kolumnisti Sanna Ukkola kysyy kolumnissaan täysin aiheellisesti: ”Maria Ohisalo, miksi et tuomitse Elokapinan laittomuuksia?” Liikkeen jäsenet vaativat oman uskomuksensa pohjalta hallitukselta vielä tiukempia ilmastotoimia lämpötilan nousun estämiseksi maapallolla, koska ovat sitä mieltä että muuten kuolemme sukupuuttoon. – Ei sitä voi eikä tarvitse estää. Maapallon ilmaston syklinen pitkän aikavälin lämpeneminen siinä missä viileneminenkin ovat täysin luonnollisia ilmiöitä. Ilmansaasteet ovatkin sitten jo ihan toinen juttu.

Jo nykyiset hosumalla tehdyt nk. ilmasto-toimet tulevat itseasiassa todennäköisesti vaarantamaan maamme huoltovarmuuden, kun ei ole olemassa vielä mitään valmiita varajärjestelmiä. Näillä toimilla voi siksi olla hyvin dramaattiset seuraukset koko väestölle. Ja lisää pitäisi vielä saada näitä kiristyksiä.

Ilmansaasteet ovat se todellinen terveysriski, ja sään ääri-ilmiöiden vaikutuksiin voidaan taasen varautua hyvällä suunnittelulla ja ennakoinnilla. Niiden vaikutus kohdistuu etenkin viljelyolojen muuttumiseen.

Sanna Ukkola kertoi Iltalehden kolumnissaan miten Elokapina-liike kouluttaa jäseniään systemaattisesti hakemaan ideologialleen näkyvyyttä provosoimalla poliisia, jotta medianäkyvyys säälipisteiden avulla olisi massiivinen. Tästä saimme näytteen viime viikonloppuna Helsingissä. Siinä he myös onnistuivatkin yli odotusten, mutta ilo taisi jäädä lyhyeksi kun totuus heidän metodeistaan ja tavoitteistaan paljastui yleisölle siinä samalla. Ote Ukkolan kirjoituksesta:

”“On meidän etu, jos reaktiot meidän aktiota kohtaan on kohtuuttomia, koska silloin me saadaan suuren yleisön sympatia. Tämä tarkoittaa nimenomaan poliisin reaktiota.”

– Näin opettaa Elokapinan opetusvideolla Elina, joka jakaa neuvoja kansalaistottelemattomuudesta.

– Lauantaisen mielenosoituksen jälkeen Elinan toive kävi toteen: moni piti poliisin reaktiota kohtuuttomana, media tarjosi avokätisesti myönteistä julkisuutta Elokapinalle ja vihreät poliitikot kehua retostivat kilpaa mielenosoitusta.

– Iltalehden haastattelussa Elinan viesti oli päinvastainen kuin videolla:

“Me olemme aika järkyttyneitä, poliisihan käytti aivan liiallista voimaa”, hän sanoi.”

Ukkola nosti esiin myös kolumnissaan miten Krista Mikkonen on täysin linjassa näiden laittomuuksia suosivien mielenosoittajien kanssa lupaamalla Twitterissä heti lisää veronkorotuksia kompaten samalla Elokapina-liikettä. Koko artikkelin voit tästä: Iltalehti

Huoltovarmuuskeskuksen verkkomedia Varmuuden Vuoksi uutisoi jokin aika sitten, että korvaavat varmuusjärjestelmät energioiden osalta ovat vasta hakusessa.

”- Suomi muuttuu hiilineutraaliksi yhteiskunnaksi vuoteen 2035 mennessä ja fossiilisista polttoaineista luovutaan asteittain. Samalla niitä korvaavat uudet tavat tuottaa energiaa – ja niiden varajärjestelyt – ovat vielä vain pitkän tähtäyksen suunnitelmissa.”

Tämän hiilineutraliuden saavuttaminen hallituksen asettamassa äärimmäisen tiukassa aikataulussa on yhteiskunnalle vaatimus, joka voi vielä osoittautua liian kunnianhimoiseksi. Kaikki toki yrittävät parhaansa, mutta mikään ei synny sormia näpäyttämällä.

”- Vastatakseen tähän haasteeseen HVK on käynnistänyt erityisen Energia 2030 -ohjelman rakentamaan poistuvan tilalle uutta energiahuoltovarmuutta.”

Huoltovarmuuskeskuksen energiahuolto-osaston johtaja Minna Haapala kertoo, että edessä on vielä monta ratkaistavaa asiaa maamme huoltovarmuuden turvaamiseksi energian saatuuvden osalta ja, että mitään valmista korvaavaa järjestelmää ei vielä ole olemassakaan muuta kuin ehkä paperilla:

”- ”Energia 2030 -ohjelmaa tarvitaan nimenomaan muutosmatkan epävarmuuden vuoksi. On olemassa skenaarioita siitä, millaisia energiaratkaisuja on käytössä kaukana tulevaisuudessa, mutta on jo paljon epäselvempää, mitä reittejä ja missä aikataulussa sinne päästään. Ja tässä asiassa meillä on iso riski sahata omaa jalkaamme, jos liian aikaisin luovumme toimitusvarmoista ratkaisuista.””

Koko artikkelin voit lukea tästä: Varmuuden Vuoksi

Valtioneuvoston jäsenistöltä on myös jo jokin aika sitten penätty asian perään, että millä tavalla Suomen huoltovarmuus aiotaan varmistaa näiden tulevien muutosten vaikutukset siihen huomioiden. Seuraamme mielenkiinnolla mitä mahtavat saada aikaiseksi asian kuntoon saattamiseksi.

Ilmastonmuuttos vaihtelevien sääolojen kera asettaa jo itsessään paljon uusia haasteita huoltovarmuuteen mm. ruokahuollon osalta viljelyolojen kasvavan vaihtelevuuden takia. Lisäksi meneillään oleva digitalisaatio on vielä täynnä monenlaisia pieniä valuvirheitä ja on myös kasvavan kyberuhan kohteena. Kaiken sähköistämisellä voi myös olla huomattavat riskinsä näillä leveysasteilla etenkin talvisaikaan.

Ilmastonmuutokseen liittyvät systeemiset muutokset pitää suunnitella ja toteuttaa kaikessa huoltovarmuus edellä. Sitä vartenhan siellä valtioneuvostossa ne ministerit niitä päätöksiä ovat tekemässä koko kansan hyvinvointia edistääkseen. Tai näin ainakin pitäisi olla.

VV: Öljyala valmistautuu luopumiseen fossiilisista polttoaineista

Varmuuden Vuoksi uutisoi: Öljy- ja maakaasuala varautuu lyhyen aikavälin markkinahäiriöihin ja pidemmän aikavälin irrottautumiseen fossiilisista polttoaineista.

Öljypooli ja sen Maakaasujaosto vastaavat öljy- ja maakaasualan varautumis- ja valmiussuunnittelusta. Niiden poolisihteerinä toimiva Kemianteollisuus ry.:n valmiuspäällikkö Jouko Kinnunen sanoo, että varautumistyössä katsotaan samanaikaisesti sekä lähivuosiin että vuosikymmenten päähän.

”Pyrimme varmistamaan, että Suomi saa lähivuosien häiriötilainteissakin tarvitsemansa kaasun ja öljyn. Samalla pyrimme ennakoimaan lähivuosikymmenten kehitystä ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen vaatimia toimenpiteitä, jotta emme olisi housut kintuissa jyrkästi muuttuvassa tilanteessa”, Kinnunen kuvaa.

”Vaikkei energia-alan kvartaali ole enää 25 vuoden pituinen, isot teolliset investoinnit tehdään joka tapauksessa vuosikymmeniksi. Lisäksi uusien teknologioiden jalkautumiseen kaupallisesti hyödynnettävään muotoon kuluu helposti 10-20 vuotta. Sen vuoksi monilla tänään tehtävillä päätöksillä on merkitystä vielä vuosikymmenien päästä.”

Muutoksen ajurit

Alan lähivuosikymmenten muutosajureista tärkein on fossiilisista polttoaineista luopuminen ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Ilmastonmuutos vaikuttaa energiantuotantoon ja varautumiseen myös suoraan, esimerkiksi lisäämällä myrskyjä ja niiden seurauksena sähkökatkoja ja tulvia lisääntyvät.

”Valitettavasti juuri hiili ja öljy ovat olleet huoltovarmuuden kannalta erinomaisia varapolttoaineita hyvän säilyvyytensä ansiosta. Vaikka ne eivät varastoituna edes tuottaisi päästöjä, tulevaisuuden lämpövoimalaitokset eivät enää välttämättä pysty käyttämään niitä, sillä niiden monikäyttöisyys vaatisi liian kalliita investointeja”, Kinnunen pohtii.

”Varautuminen maksaa. Meillä ei vielä ole kunnon vastauksia varapolttoainekysymykseen, mutta uskon että siihen löydetään ratkaisut. Niitä etsitään sekä EU:n tasolla että kansallisesti. Myös öljypoolin yritykset, erityisesti Neste ja ST1, ovat olleet aktiivisia uusien teknologioiden ja polttoainelaatujen kehittämisessä.”

Toinen suuri muutosajuri on digitalisaatio ja yhteiskunnan lisääntynyt sähköriippuvuus, joka lisää paradoksaalisesti myös öljyalan varautumistarvetta varavoimalaitteiden ja niiden tarvitseman polttoaineen muuttuessa entistäkin kriittisemmiksi.

”Massiivisen sähkökatkoksen aikana varavoimalaitteita ja niiden polttoainetta tarvitaan kaikkialla, myös öljy-yhtiöiden omiin tarpeisiin. Jo auton tankkaamiseen tarvitaan sähköä ja toimivaa maksuliikennettä. Lisääntyneen keskinäisriippuvuuden takia poolien ja sektorien keskinäinen yhteistyö on muuttunut entistäkin tärkeämmäksi.”

Uhkat ja häiriöt

Öljypooli ja Maakaasujaosto harjoittavat ja kouluttavat alan toimijoita, jotta nämä osaisivat toimia häiriötilanteissa. Alojen isot yritykset ovat tehneet jo pitkään varautumistyötä, sillä öljy ja kivihiili ovat olleet yhteiskunnan kannalta keskeisiä polttoaineita. Viime vuosina riskiarvioihin ovat tulleet mukaan myös kyberuhkat, hybridivaikuttaminen sekä erilaiset isot häiriöt maailmanmarkkinoilla ja kotimaassa.

Varmuuden Vuoksi

VV uutisoi: Tiedonkeruun jättiurakka jatkuu vielä

Huoltovarmuusyhteistyöhön osallistuvat eri toimialojen yritykset päivittivät kiihkeinä pandemiaviikkoina huoltovarmuuden tilannekuvaa jopa päivittäin. Vaikka tautitilanne on rauhoittunut, valmiutta tehokkaaseen tiedonkeruuseen pidetään yllä.

Huoltovarmuusorganisaation toimialakohtaiset poolit ja niiden toimintaan osallistuvat yritykset ovat olleet koronakevään aikana ratkaisevassa asemassa tuottamassa päättäjien tarpeisiin yleiskuvaa maan elinkeinoelämän ja huoltovarmuuden nopeasti muuttuvasta tilanteesta.

Huoltovarmuuskeskuksen suunnittelu- ja analyysiosaston johtaja Christian Fjäder kertoo, että tilannekuvaa on tuottanut toistakymmentä poolia.

”Kun tilanne eskaloitui maaliskuulla, poolit alkoivat vain päivien varoitusajalla kerätä tietoa pandemian vaikutuksista toimialoihinsa. Poolit laativat kyselyillä, haastatteluilla ja skype-kokouksissa kootusta informaatiosta raporttinsa, jotka vedettiin sen jälkeen Huoltovarmuuskeskuksessa sektoreittain yhteen ja lopulta koottiin ja tiivistettiin huoltovarmuuden yleiseksi tilannekuvaksi”, Fjäder kertoo.

”Parin sivun mittaisesta ja aluksi päivittäin julkaistusta tilannekuvaraportista viranomaiset ovat esimerkiksi nähneet, millaisia vaikutuksia pandemialla saattaa olla toimialojen yli. Raporttia on jaettu omalle henkilöstölle, poolien yrityksille itselleen, Huoltovarmuusneuvostolle, ministeriöille ja muille viranomaisille sekä ylimmälle valtionjohdolle.”

Tilannekuva myös kartalle

Nyt tilanteen helpotuttua tilannekuvaraportin julkaisusykliä on hidastettu asteittain kertaan viikossa

”Nyt olemme alkaneet koota yhteisiä havaintoja toimialakohtaisiin tilannekuvakarttoihin, joissa on katsottu, millaisia teemoja sieltä nousee. Kartoilla pyritään lisäämään tilannetietoisuutta: tällaisia ilmiöitä muut näkevät. Näkyykö näitä teillä myös?”, Fjäder selittää.

”Hallinto käyttää tilannekuvaa päätösprosesseissaan. Yrityksille on puolestaan hyödyllistä nähdä mitä pandemiavaikutuksia muut samalla toimialalla tai relevanteilla toimialoilla ovat havainneet, jolloin ne voivat varmistaa, että ne on huomioitu myös itsellä”

Yritykset asialla

Fjäder muistuttaa, että nimenomaan poolit ja niiden yritysverkoston tahto ja kyky toimia yhdessä ovat mahdollistaneet historiallisesti ainutlaatuisen tiedonkeruun.

”Vaikka tilannekuva-ajatus ei sinänsä ei ole uusi, tässä on ollut erityistä raportoinnin nopea käynnistäminen, tiedonkeruun päivittäisyys ja myös sen kattavuus. Onnistumisen taustalla on ollut pooliorganisaation tekemä arkinen työ, jonka kautta on totuttu toimimaan yhdessä.”

Huoltovarmuuskeskuksen tehtäväksi jäi tuottaa sille tuotetusta toimialakohtaisesta tiedosta yleisen tason tilannekuvaa.

”Nyt pyrimme muun muassa tekemään keskinäisriippuvaisuuksista ja yhteisistä haavoittuvuuksista havaintoja, jotka voidaan syöttää takaisin varautumissuunnitteluun.”

Tilannekuvasta tilannetietoisuuteen

Erityisasiantuntija Katri Liekkilä muistuttaa, että sama tiedonkeruumekanismi on ollut käytössä myös normaaliaikoina, mutta huomattavasti rauhallisemmalla sykkeellä.

”Nopeasti päivittyvän ja todenmukaisen tilannekuvan aikaansaamisessa tarvittiin pooleissa toimivien yritysten merkittävää vaivannäköä. Tilannekuvan tehtävä on kertoa se mitä on tapahtunut, niin kuin se tapahtunut. Tapahtumien analysointi on siitä erillinen johdannaistuote”, Liekkilä sanoo.

”Olemme tuottaneet yleistä tilannekuvaa ainoastaan pandemian takia, ja nyt kesän aikana raportoimme vain, jos sektoreilta tulee raportoitavaa tietoa. Olemme kuitenkin suunnitelleet lomat niin, että pystymme nopeasti palaamaan takaisin päivittäiseen tilannekuvan päivitysrytmiin, mikäli tautitilanne alkaisi jälleen heiketä.”

HVK:n suunnittelu- ja analyysiosastolla on tuotettu myös viikottaista kansainvälistä korona-tilannekuvaa.

”Olemme keränneet EU:sta, Naton siviilivalmiusasiantuntijoilta, OECD:stä ja ulkoasiainhallinnon lähteistä tietoa siitä, millä lailla korona vaikuttaa eri puolilla ja millaisia päätöksiä sen perusteella maailmalla tehdään. Olemme poimineet raporttiin nimenomaan huoltovarmuusnäkökulmasta kiinnostavia tapahtumia. Ja kuten muussakin raportoinnissa, normaaliaikoina sama mekanismi toimii merkittävästi hitaammalla sykkeellä.”

Iso kuva esiin tapahtumavirrasta

Liekkilä on koonnut kevään raporttien pohjalta karttoja kaikille toimialoille yhteisistä ilmiöistä ja myös toimialakohtaisista ilmiöistä. Niillä hän on pyrkinyt hahmottamaan kevään tapahtumien isoa kuvaa ottamalla etäisyyttä päivittäiseen vauhtisokeutta aiheuttaneeseen informaatiovyöryyn.

Kartat auttavat näkemään, mihin asioihin varautumisessa todella kannattaa kiinnittää huomiota.

”Pyrimme siirtymään tilannekuvasta tilannetietoisuuteen, ja hahmottamaan, mitkä ovat tapahtumien virrassa isoja vaikuttajia ja yläotsikoita. Niitä ovat esimerkiksi suojainten riittävyys, joka haastaa lähes kaikki elinkeinoelämän toimialat, sekä teollisuudelle tärkeä viennin ja tuonnin kanavien toimivuus, saatavuus ja käyttökelpoisuus.”

Pandemia-ajan tapahtumia analysoidaan nyt tarkalla silmällä, jotta nähtäisiin, mitkä olivat sen toimialakohtaisia ja useampia toimialoja koskettavia kipupisteitä.

”Olemme tehneet laajan kyselyn toimialojen vuorovaikutussuhteista, eli siitä keiden kanssa yritykset ja organisaatiot tekevät yhteistyötä. Olemme kysyneet vuorovaikutuksista normaalitilanteessa ja siitä, onko näissä verkoistoissa odotettavissa häiriöitä nyt tai seuraavien kolmen kuukauden aikana.”

Kysely tehtiin keväällä. Elokuussa samoilta yrityksiltä kysytään, onko näissä vuorovaikutussuhteissa edelleen häiriöitä.

”Korona on näkynyt todella paljon logistiikassa, elintarvikehuollossa ja terveydenhuollossa. Totta kai se näkyy myös vuorovaikutuskyselyissä, mutta siellä näkyy myös, että vaikka ICT-palvelujen ja voimahuollon kohdalla vuorovaikutusta on paljon, ei korona-aikana ole ilmennyt vakavia häiriöitä.”

Varmuuden Vuoksi

Biokaasusektori peräänkuuluttaa vauhtia biokaasuohjelman toimeenpanoon

Suomen Biokierto ja Biokaasu ry, SBB tiedotti 1.6.2020: Biokaasulaitosinvestoinnit ovat odottaneet selkeitä signaaleja toimintaympäristön näkymien vakiintumisesta jo usean vuoden, erityisen hartaasti syksystä 2019 eli hallitusohjelman julkaisusta asti. Investointeja ei ole syytä viivästyttää enää. On myös huomattava, että uutta laitosta ei rakenneta hetkessä, ei usein edes muutamassa vuodessa, sillä se edellyttää useita erilaisia lupa- ja muita menettelyitä.

”Pääministeri Marinin hallitusohjelman mukaan Suomelle on laadittu kansallinen biokaasuohjelma, jolla otetaan käyttöön biokaasun tuotantopotentiaali sekä kehitetään Suomen elinvoimaisuutta ja edistetään ilmastotavoitteisiin pääsyä. Biokaasuohjelma valmistui 28.1.2020. Biokaasuohjelma antaa 24 toimenpide-esitystä biokaasun potentiaalin valjastamiseksi. Biokaasuohjelman valmistelussa oli mukana laaja asiantuntijajoukko, mutta ohjelmatyö nojaa vahvasti hallitusohjelmassa annettuihin raameihin.”

”Useat biokaasulaitosinvestoinnit odottavat näiden toimenpiteiden selkeytymistä ja käyttöönottoa. Näillä päätöksillä myötävaikutettaisi myös useaan koronakriisin yhteydessä tärkeäksi havaitun asian edistymistä, kuten omavaraista ruoka- ja energiatuotantoa ja huoltovarmuutta, positiivisia työllisyys ja aluetaloudellisia vaikutuksia unohtamatta ilmasto- ja ympäristöhyötyjä.”

Aitosuomalaiset tiedusteli hankkeen valmistumisen aikataulua Työ- ja elinkeinoministeriöstä ja kertoo tästä tarkemmin, heti kun sieltä kiireiltään ennättävät vastaamaan.

Toivottavasti asia etenee joutuisasti hallituksessa, onhan energia yksi erittäin keskeinen tekijä ruokatuotannossa, ruoan jakelussa läpi koko logistiikkaketjun maatiloilta kaupan hyllyille. Energiaomavaraisuutemme ei ole kovinkaan korkea mikäli jotain odottamatonta tapahtuisi vaikkapa geopiliittisella kentällä. Suomi tuo esim huomattavan määrän energiatuotteita Venäjältä.

Globalisaation muokkaamat markkinat ovat kasvattaneet eri maiden välistä keskinäisriippuvuutta varsin paljon. Ehkä jopa hieman liikaa joiltain osin, kuten nyt koronan myötä on jo havaittu miten herkästi tuonti tärkeiden tuotteiden osalta on takkuanut mm. terveydenhoidon suojavarusteissa, mutta myös monenlaisisten varaosien ja laitteiden saatavuudessa on ollut viiveitä. Nämä aiheuttavat aina jotain; esimerkiksi jonkun työn viivästymistä tai hetkellistä pysähtymistä kokonaan.

Onko valtakunnassa kaikki hyvin muutenkin kuin paperilla? – Suomen ruokaturva historian valossa

Kansakuntamme yhteiset kokemukset ovat opettaneet meitä useaan otteeseen kovalla kädellä miten tärkeää ravinnon omavaraisuus on. Nälkää on nähty moneen otteeseen historian aikajanalla. Tilanne oli tukala myös Suomen itsenäistyessä.

Venäjän vuoden 1917 vallankumous ja myös Suomessa alkanut poliittinen liikehdintä ja yleislakko aiheutti Suomessa pahan viljapulan 1917-1918. Tilanne oli ruoan riittävyyden osalta erittäin haastava jo 6.12.1917 jolloin Suomi julistautui itsenäiseksi Svinhufvudin hallituksen (27.11.1017 – 27.5.1918) johtamana.

Svinhufvudin hallitus oli itsenäisen Suomen ensimmäinen hallitus, joka joutui heti äärimmäisen kovan paikan eteen. Maamme oli silloin jo pahasti kahtia jakautunut ja oli suoranainen ihme, että saatiin edes itsenäisyys poliittisen vastakkainasettelun  ja alkavan kapinoinnin takia aikaiseksi. Nälkä, tyytymättömyys työoloihin ja alhaiseen hyvinvointiin yleisen kapinahengen lisäksi aiheutti itsenäistymisestä huolimatta sen, että Suomi ajautui veljessotaan vain parin kuukauden päästä tästä. Työväen järjestäytyminen ja luokkaviha oli saanut liian suuren kipinän vallankumouksen tavoitteluun myös Suomessa Neuvostoliiton vallankumouksen johdosta, jotta sitä täällä enää pystyttiin edes itsenäisyydellä pysäyttämään. Kansan yhtenäisyys kesti vain itsenäistymisen prosessina. Eri poliittiset aatesuuntaukset olivat silloin liian repivän erilaisia todelliseen yhtenäisyyteen ja rauhaisaan yhteiseloon.

Svinhufvudin hallituksen hallitusohjelmasta käy ilmi kuinka totisen paikan edessä silloin olivat. Se julkaistiin silloin Helsingin Sanomissa kansalle luettavaksi.

Ohessa lyhyt ote silloisen hallituksen mietteistä ja haasteista, jotka olivat hallitusohjelmaan kirjoitettuina:

”Tämä tulos murrostilassa olevan ajan pitkällisestä ja vaikeasta synnytystuskista on omansa täyttämään mielemme hyvillä toiveilla, avaamaan kansallemme valoisan ja vapaan tulevaisuuden näköpiiriä. Se olisi niin vielä enemmän, ellei kansamme tänä tärkeänä ajankohtana niin suuressa määrin potisi sisäistä järkkymistä, että koko yhteiskunta, niin kuin sen vasta asetettu hallituskin, vielä liikkuu kuin tulivuoren juurella, ellei oikeusjärjestyksemme ja olemuksemme lakipohjaista perustusta olisi luokkapyyteiden ja hirmumellakkain kautta niin pahasti järkytetty, että järjestyksen ja terveen kehityksen palauttaminen näihin oloihin näyttää melkein ylivoimaiselta tehtävältä. Kuinka toivorikas olisikaanasemamme, jos nyt voisimme seistä eheänä, kansallisista ja valtiollisista päämääristään tietoisena, vain niiden toteuttamiseen pyrkivänä kansana!”

Veljessota syttyi 27.1.1918 punaisten ja valkoisten välille.

Kaikki tämä heikensi entisestään ruoan riittävyyttä ja maassa kärsittiin jo paikoin nälkää. Tämä sai nuoren vasta itsenäistyneen valtion johdon hiljalleen reagoimaan tähän ongelmaan ja päätettiin perustaa Valtion Viljakonttori veljessodan päätyttyä, koska nälänhätä oli kasvussa. Seuraava hallitus astui ruoriin heti veljessodan päättymisen jälkeen.

Veljessota päättyi 15.5.1918 ja Paasikiven hallitus aloitti 27.5.1918, mutta vasta Ingmanin hallitus ehti hätiin perustamaan Valtion Viljakonttoria, joka perustettiin 3.12.1918. Paasikiven hallitus vaihtui jo 27.11.1918 ja tilalle tuli Ingmanin hallitus, joka myöskin ehti johtamaan maata taas vaan puolisen vuotta, 17.4.1919 asti.

Tästä alkoi taival kohti parempaa yhteistä ruokaturvaa kansallemme jota nykyisin hoitaa Huoltovarmuuskeskus ja Suomen Viljava.

Valtion Viljakonttori perustettiin huolehtimaan kotimaisen viljan keräilystä. Se vastasi myös ulkomaisen viljan valtiollisesta tuontimonopolista ja viljakaupan säännöstelystä. Valtion Viljakonttori lakkautettiin vuonna 1923 kun olot olivat parantuneet, mutta kriisin kokemuksista viisastuneina pidettiin varautumista kuitenkin erittäin tärkeänä ja tilalle perustettiin vuonna 1927 Valtion viljavarasto.

Suomessa liittyessä EU:n jäseneksi myös maatalouspolitiikka koko radikaalin muutoksen. Valtion viljavarasto oli lakkautettava ja maatalouden tukipolitiikka koko suuria mullistuksia, jotka kaikki vaikuttivat paljon Suomen maatalouden elinkeinotoimintaan. EU:n jäsenyyden myötä maataloustuotteiden hinnat tippuivat rajusti kertarysäyksellä. Lisäksi oli markkinat avattava koko EU:lle ja Valtion viljavaraston tuontimonopoli oli purettava. Viljojen varmuusvarastointi siirtyi EU:n jäsenyyden myötä yritysvetoiselle Huoltovarmuuskeskukselle, joka piti EU:n jäsenyyden takia perustaa tilalle. Valtiolla on toki roolinsa nykyisessä Huoltovarmuuskeskuksessa sen ohjauksessa, vaikka itse hommaa pyöritetäänkin alan yrittäjien toimesta. Valtion omistuksiin jäi lopulta Valtion viljavaraston pilkkomisen jälkeen pelkästään viljanvarastointiin ja käsittelyyn keskittynyt Suomen Viljava.

Nyt koronakriisin myötä Suomen huoltovarmuus on taas noussut ajankohtaiseksi mm. kasvomaskien ja elintarvikkeiden riittävyyden osalta.

Kasvomaskien akuutti puute alkukeväästä osoitti sen vakavan asian joka usein konkretisoituu vasta hädän keskellä, että kuvitellaan kaiken olevan kunnossa. Suunnitelmissa ja sopimuksissa kaikki näyttää hienosti loppuun asti mietityiltä, mutta ilman koko järjestelmän säännöllistä testaamista kriisioloja varten voi moni asia jäädä sattuman varaan.

Huoltovarmuuteen liittyy nykyisin paljon muutakin kuin viljojen varastointi, josta alkutaipaleemme ruokaturvan edistämiseksi maassamme alkoi viljavarastojen muodossa jo Ruotsin vallan aikana paljon ennen itsenäistymistä 1600-luvulla. Ilman näitä matkan varrelle mahtuneita erilaisia tukitoimia olisi kansaa kuollut moneen kertaan nälkään paljon sankemmin joukoin.

Vilja on myös se tärkein valuutta maailmassa. Olimme molempien maailmansotien aikana hyvin riippuvaisia viljan tuonnista.

Ajauduimme silloin riippuvaisiksi Saksan myötämielysyydelle saada ostaa heiltä kipeästi tarvitsemaamme viljaa Saksan ollessa ainoita maita, jotka sitä poliittisista syistä Suomelle suostuivat myymään. Saksa myös käytti tätä röyhkeästi hyväkseen ja hidasteli viljatoimituksilla, jotta Suomi olisi jatkanut sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Nälkä oli maassamme kova eikä silloisella presidentillä Risto Rytillä ollut oikein muita vaihtoehtoja kuin jatkaa sotaa Neuvostoliittoa vastaan Saksan eduksi, koska muuten olisimme silloin jääneet pulan keskellä vaille viljaa. Suomihan oli silloin jo koittanut neuvotella erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Vasta Ruotsin luvattua auttaa ja myydä viljaa Suomelle pääsimme irrottautumaan sodasta, koska tämän myötä ruokahuolto saatiin vihdoin varmistettua muualta pahimpaan hätään.

Kauppasaarto Suomea vastaan oli niin kova silloin sotien aikaan muiden maiden päätöksellä, koska Suomea pidettiin tuhmana Saksan liittolaisena ja rangaistuksena tästä oli kansan nälkään näännyttämisen yritys. Onneksi Ruotsi heltyi ja tuli avuksi.

Suurvaltapolitiikka on yhtä arvaamatonta kuin koronapandemian seuraavat käänteet. Siksi ei kannata olla sinisilmäinen.

Kyky puolustaa maata ja tuottaa riittävästi ravintoa omalle kansalle ovat ne keskeisimmät asiat, joiden tulisi aina olla kunnossa. Koska ilman ravintoa ja turvaa joutuu ihminen heitteille ja muiden armoille. Onneksi meillä Puolustusvoimat treenaavat ahkerasti. Toivottavasti Huoltovarmuuskeskuksessa ymmärretään kriisin varalle harjoittelun tärkeys yhtä hyvin.

Suomen nykyinen ruokahuolto perustuu paljon myös sen varaan, että tuonti toimii EU:n yhteisiltä sisämarkkinoilta. Entäpäs jos näiden häiriöt koronakriisin edetessä jatkuvat ja sattuu vielä ne huonot kelit?

Ilmastonmuutoksesta on syytä olla huolissaan, koska viljelyolojen äkillinen paikallinen muuttuminen on ensimmäisiä mihin se vaikuttaa ikävän näkyvällä ja radikaalilla tavalla. Näin on käynyt historian aikakirjoissa ennenkin. Viimeksi täällä Pohjolan perukoilla ja Euroopassa keskiajalla Pikkujääkaudella. Siitä kansamme historiaan on jäänyt merkintä vuosilta 1867-1868, joka tunnetaan Nälkävuotena. Se oli sen aikakauden kovin nälänhätä monesta sen aikaisesta kansamme keskuudessa.

Viro liittyi mukaan yhteiseen panssariajoneuvojärjestelmän kehittämishankkeeseen

Suomi ja Latvia allekirjoittivat 29.1.2020 teknisen järjestelyasiakirjan (TA, Technical Arrangement) maiden välisen yhteisen maavoimien liikkuvuutta parantavan kehittämishankkeen käynnistämisestä. Asiakirjan allekirjoittivat tuolloin puolustusministeri Antti Kaikkonen ja Latvian puolustusministeri Artis Pabriks. Nyt myös Viro liittyy mukaan hankkeeseen, kun Viron puolustusministeriön kansliapäällikkö Kristjan Prikk allekirjoitti asiakirjan 2.4.2020.

”On tärkeää, että maiden välistä puolustusyhteistyötä jatketaan naapurimaiden kanssa myös kriisiaikana. Olemme erittäin iloisia, että myös Viro on nyt mukana kehittämishankkeessa”, toteaa puolustusministeriön kansliapäällikkö Jukka Juusti.

Yhteishankkeen tavoitteena on kehittää yhteinen, panssaroitu pyöräajoneuvojärjestelmä. Mikäli kehitystyö johtaa tulevaisuudessa varsinaisiin ajoneuvojärjestelmän hankintoihin, parantaa yhteinen järjestelmä kunkin maan maavoimien liikkuvuutta, kustannustehokkuutta, yhteensopivuutta ja huoltovarmuutta.

Kehitettäväksi ajoneuvoalustan pohjaksi on jo aiemmin valittu kansallisten ja monikansallisten testausten ja evaluointien perusteella kotimainen Patrian 6×6-pyöräpanssariajoneuvoalusta, joka on täyttänyt testauksissa ja evaluoinneissa alustalle asetetut suorituskykyvaatimukset.

Valtioneuvosto

Puolustusvoimien johdolla tutkitaan mahdollisuutta puhdistaa hengityssuojaimia

Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen (PVTUTKL) ja Teknologian Tutkimuskeskuksen (VTT Oy) yhdessä kehittämä vetyperoksidikaasuun pohjautuva puhdistusmenetelmä on todettu toimivaksi hengityksensuojainten ja muiden suojavarusteiden puhdistamiseksi. Puolustusvoimien johdolla tutkitaan mahdollisuutta rakentaa nopeasti kykyä massamaiseen hengityssuojainten puhdistustoimintaan.

Hankkeessa on mukana laaja asiantuntiaryhmä tiedemaailmasta, muun muassa Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto LUT, LAB-ammattikorkeakoulu sekä viranomaisista Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL), Työterveyslaitos (TTL) ja Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea.

Puolustusvoimien tutkimuslaitos ja Teknologian Tutkimuskeskus rakentavat merikonttiratkaisuun perustuvan pilottilaitteiston, joka saadaan käyttökuntoon huhtikuun 2020 aikana. Tutkimuksen tarkoituksena on testaamalla varmistaa suojavarusteiden turvalliseen uudelleenkäyttöön liittyvät asiat.

Menetelmän toimivuuden ja turvallisuuden tutkimista varten Puolustusvoimat tarvitsee käytettyjä kertakäyttösuojaimia, jotka on tarkoitus kerätä sairaanhoidon organisaatioista. Käytettyjen hengityssuojaimien noudosta sairaaloista ja kuljetuksista vastaa Puolustusvoimat.

Kyseisen laitteiston arvioidaan pystyvän puhdistamaan 75 000 kertakäyttöistä hengityksensuojainta vuorokaudessa. Pilottilaitteisto on myös monistettavissa, joten kapasiteettia voidaan lisätä.

Puolustusvoimat

Ehtikö Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Lounema perehtyä tehtäväänsä riittävästi?

Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Tomi Lounema sai nopean lähdön pestistään laajasti julkisuudessa olleiden hengityssuojainhankintojen yhteydessä paljastuneeseen monenlaiseen hutilointiin ja kiireessä tehtyijen huonosti harkittujen asioiden johdosta. Hän ilmoitti pikaisesti sotkun ilmennyttä irtosanoutumisestaan vastuuministerille nykyiselle työministerille Tuula Haataiselle.

Demokraatti kertoi 31.10.2019, että Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja menee vaihtoon. Edellinen toimitusjohtaja Raimo Luoma siirtyi pestistä silloisen pääministerin Antti Rinteen valtiosihteeriksi.
Asiasta tiedotettiin myös valtioneuvostosta 7.6.2019:

”Valtioneuvosto nimitti perjantaina 7. kesäkuuta oikeustieteen kandidaatti Raimo Luoman pääministerin toimikaudeksi nimitettävään valtiosihteerin virkaan valtioneuvoston kansliaan 7. kesäkuuta alkaen.”

Paikka tuli siis avoimeksi ja se täytettiin 11.11.2019, kun Tomi Lounema nimettiin silloisen työministeri Timo Harakan esityksestä uudeksi Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtajaksi 59:n hakijan joukosta.

Koronavirus alkoi hiljalleen herättää maailmalla huomiota myös Kiinan ulkopuolella, kun ensimmäisiä tartuntoja rupesi Euroopassa esiintymään nyt alkuvuodesta. Helmikuussa oli jo selvää, että virus saattaa karata laajemmalle. Maaliskuussa tilanne oli jo pahasti päällä ympäri Euroopan. Nyt huhtikuussa on tilanne Suomessa jo eskaloitunut vähintäänkin sekavaksi. Yleisesti on ollut havaittavissa, että Suomen hallituksen kyky johtaa poikkeusoloissa loistaa päivä päivältä enemmän poissaolollaan, eikä kukaan enää oikein tunnut tietävän missä mennään. Sekoilut tuntuvat vaan lisääntyvän. Eikös se valmiuslain käyttöön otto ja poikkeusolojen toteaminen tarkoittanut nimenomaan myös sitä, että valtion johto ottaa asiassa ohjat? Että tällä toimenpiteellä vältyttäisiin monenkirjavalta touhulta eri toimijoiden välillä ympäri maan?

Siitä kun Huoltovarmuuskeskuksen uusi toimitusjohtaja Tomi Lounema otti loppusyksystä tehtävän vastaan on kulunut aika tarkkaan 5 kuukautta.

Kuinkakohan pitkään tuon tason homman pyörittämisen perehtymiseen mahtaa mennä ennenkuin kaikki on hanskassa? Miten on mahtanut onnistua kaiken koronapandemian aiheuttaman kiireen keskellä? Onhan niissä satokauden alkuun tarvittavien kausityöntekijöiden Suomeen samaisella ollut myös mittavat järjestelyt käynnissä samalla kun on koitettu hommata mm. niitä hengityssuojaimia lisää hoitohenkilöstölle. Ja kaikki muut hommat päälle myös hallituksella kuten mm. SOTE-uudistuksen valmistelu, joka jäi Sipilän hallitukselta vaiheeseen ja ne mittavat talouden tukipaketit yrityksille pahimman konkurssiaallon lieventämiseksi. Informaatiokatkojakin on ollut ilmassa muutaman koronalingon osalta.

Keksijöiden ilmastotalkoot

Suomalaiset ovat pohjoisen pallonpuoliskon ilmasto-olojen armoilla elävä kansakunta. Nämä olot ovat ajan saatossa ja olosuhteiden pakosta tehneet meistä suomalaisista sitkeitä ja kekseliäitä, jotta olemme selviytyneet aikojen alusta nykypäivään asti.

Me tulemme aina selviytymään tavalla tai toisella. Meillä jokaisella on omia unelmia, joita haluamme toteuttaa suuressa tai arjen pienessä mittakaavassa.

Meillä on myös paljon käyttämätöntä potentiaalia piilossa kansan syvissä riveissä.

Ohessa on yksi esimerkki tästä:

”Keksintöjä, jotka eivät pelkästään säästä luontoa,
vaan jotka myös pelastavat sen”

Video: Keksijöiden ilmastotalkoot

Ilmastotalkoot

Alkutuotannon kriittiset alat tarvitsevat 1500 työntekijää Suomeen pikaisesti

Suomessa on päätetty rajoittaa rajaliikennettä koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Poikkeustilanteesta johtuen moni maa- ja puutarhatilan yritys on jäänyt vaille tarvitsemaansa ulkomaista kausityövoimaa.

Maatalous- ja puutarhatuotanto sekä tuotantoeläinten hoito ovat tällä hetkellä kaikista kriittisimpiä kausityövoimaa tarvitsevia aloja. Työ- ja elinkeinoministeriön 25.3. asettama ministeriöiden yhteinen virkamiestyöryhmä on kartoittanut välttämättömien alojen työntekijöiden maahantuloa koronaviruksen aikaisessa poikkeustilanteessa.

Maa- ja metsätalousministeriö ja Huoltovarmuuskeskus ovat määritelleet työryhmän toimeksiannosta MMM:n hallinnonalalta huoltovarmuuden kannalta kaikkein kriittisimmät tuotannonalat ja tuotantovaiheet, jotka tarvitsevat kausityövoimaa heti kasvukauden alkaessa. Samalla on myös määritelty ulkomaisen työvoiman määrä, jonka voitaisiin sallia matkustaa Suomeen, jotta välttämättömät alkutuotannon kevättyöt saataisiin tehtyä.

Arvioiden pohjana käytettiin tuottajajärjestöjen hiljattain tekemää kyselyä kausityövoiman tarpeesta, aiempien vuosien tilastoja ja eri tahojen asiantuntijoiden näkemyksiä huoltovarmuuden kannalta tärkeistä toiminnoista.

Kaikkein kriittisimmiksi ja kiireellisemmiksi havaittiin joukko maatalous- ja puutarhatuotannon kasvukauden alkuun sekä tuotantoeläinten hoitoon liittyviä töitä, joille on oltava tiedossa ammattitaitoisia tekijöitä lähipäivien aikana. Alkutuotannon ylläpito on maamme huoltovarmuuden kannalta erityisen tärkeää, koska koronakriisin edetessä ei maatalous- ja puutarhatuotteiden tuonnin jatkuvuudesta voida olla varmoja.
Koska erityisesti puutarhatuotannossa on viime vuosina käytetty pääosin ulkomaista kausityövoimaa, on nykyinen tilanne aiheuttanut paljon epävarmuutta tiloilla.

Huoltovarmuuden kannalta kriittisiksi arvioitiin seuraavat tuotannonalat ja työvaiheet:

– Kotieläintuotanto: eläinten hyvinvoinnin ja eläinsuojelun kannalta välttämättömät tehtävät
– Peltokasvituotanto: välttämättömät kevättyöt
– Avomaan vihannestuotanto: varhaisvaiheen työt kuten istutustyöt erityisesti varastovihanneksilla
– Taimistotuotanto: ravintokasvien ja kasvustojen uusimisaineistojen taimituotanto
– Marjaviljelmien perustamistyöt: osa istutustöistä ja varhaisvaiheen hoitotöistä
– Ammattikalastus: kalastustyöntekijät troolareilla

Maa- ja metsätalousministeriö ja Huoltovarmuuskeskus arvioivat, että ulkomaisten työntekijöiden kriittinen määrä kevättöiden osalta on 1500 henkilöä. Määrä on noin kolmannes normaalisti kevään aikana kausityöhön tulevien määrästä. Edelleen tarvitaan myös kotimaista työvoimaa, jotta kaikki kevättyöt saataisiin tehtyä.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä kiittää työryhmää nopeasta toiminnasta ja pitää tärkeänä, että nyt välttämättömäksi arvioitu kausityöntekijämäärä saataisiin Suomeen pikaisesti.
– Tässä on tehty yhdessä poikkihallinnollisesti töitä sen eteen, että huoltovarmuuden kannalta kriittiset työntekijät pääsisivät maahan. Sen rinnalla etsimme keinoja työllistää jo maassa olevia kausityöläisiä. Teemme kaikkemme, että alkutuotanto voi jatkua häiriöttä.

TEM:n asettama työryhmä on aloittanut eri toimien tarkastelun kiireellisyysjärjestyksessä. Se on tarkastellut eri aloilla käytettävän koti- ja ulkomaisen työvoiman määrää, työn ajoittumista vuoden mittaan sekä työssä vaadittavaa ammattitaitoa. Virkamiestyöryhmän tehtävänä on tuottaa yhteinen näkemys siitä, mikä on huoltovarmuuden ja rajatusti työmarkkinoiden toiminnan kannalta välttämätöntä työmatka- ja muuta liikennettä poikkeustilan aikana.

Seuraavaksi työryhmä arvioi muiden alojen kriittisiä työtehtäviä, ja miten näiden työvoimatarpeeseen vastataan. Myös alkutuotannon tarpeita pidemmällä aikavälillä tarkastellaan. Maa- ja metsätalousministeriö jatkaa sovellettavien käytäntöjen valmistelutyötä yhdessä alan toimijoiden kanssa.

Tarkempia ohjeita kausityövoiman hankintaan ja rajanylitykseen liittyvistä käytännöistä tulee lähipäivien aikana maa- ja metsätalousministeriöltä, Huoltovarmuuskeskukselta ja rajaviranomaisilta.

Valtioneuvosto