Kertomus matkasta kansanparantajaksi

Aitosuomalaiset haastatteli kansanparantajaa Arto Kukkosta, ja pyysi häntä kertomaan oman tarinansa.

Kansanparantaja Kukkonen määrittää oman tarinansa sanoilla: “Kylähullun nousu ja uho.” Kysyimme häneltä mistä näinkin epätavanomainen näkemys omasta kuljetusta elämänpuolusta juontaa juurensa?

Hän aloittaa tarinansa sanomalla:

“1980-luvun lopulla eräs taikuri tai luikuri kummin vain, tuli Oulussa aseman lähellä olevassa pubissa pöytään ja pyysi näyttämään kättäni kämmenpuoli häneen päin. Taikuri laittoi kätensä kämmenpuoli minuun päin noin 10cm etäisyydelle ja kysyi ” Mitä tunnen?” (Parin illan aikana tuli opittua pari muutakin juttua) Tämä oli kuitenkin ensimmäinen tutustumiseni niin sanottuun universaaliin energiaan.

1990- luvun lopulla, Norjassa, eräs sikäläinen, syöpää sairastava neitonen pyysi minua hoitamaan häntä. Siitä alkoi minun henkilökohtainen hoitajan/parantajan taival.

Vuosien mittaan näin ihmisiä jotka lähtiessään kantoivat kävelykeppejään tai työsivät pyörätuolinsa pois. Itse ihmettelin jokaisen tapauksen jälkeen enemmän ja enemmän, mistä on kyse. Yhteinen nimittäjä tapauksille oli että, jokainen tapahtui vähän sen jälkeen kun olin loukkaantunut jossakin tapaturmassa vakavasti tai muuten oli henki ollut katkolla.”

Mitä tarkoitat tällä? Vaikuttaa siltä kuin, että olisit itse kokenut varsin rankkoja juttuja omassa elämässäsi.

“Kyllä niinkin voisi sanoa. Olen pudonnut 10 metrin korkeudelta, opetellut uudelleen kävelemään, selvinnyt räjähdysonnettomuudesta ja sydäninfarkteista. Välillä harkitsin vakavasti Kävelevä Katastrofi- paidan ostamista.

Vuoden 2018 alussa Suomalaisen lääketieteen edustajat onnistuivat kuntouttamaan minut niinkin hyvin että, olin 2 kuukautta lähinnä vaaka-asennossa ja ajattelin, hengitä sisään, hengitä ulos. Jos lakkasin ajattelemasta, minua oltiin tönimässä, kun lakkasin hengittämästä.

Helmikuun alkupuolella tulikin sitten loppu, Ja alku.
Eräs päivä huomasin hengittäväni normaalisti ja alkoi tapahtua paljon muutakin mielenkiintoista henkisellä, parapsykologisella ja ihan käytännön tasollakin. Pari ystävää oli silloin korvaamattomia kertomaan asioista ja ohjaamaan oikeaan suuntaan, sekä opettamaan miten muuttaa hoitomenetelmääni ihmisille tutumman oloiseksi.”

Tarkoitatko, että omat rankat kokemuksesi elämässä ovat jotenkin olleet se kantava voima kansanparantajaksi?

“Oman käsitykseni mukaan ihmisen mieli ja järkeily on ainoa este välittäjänä toimiselle. Välittäjänä siksi että, tosiasiallisesti ihmisen omat voimavarat ovat suhteellisen rajalliset kun taas maailmankaikkeudessa riittää energiaa loputtomasti ja teorian mukaan parantaja välittää energiaa hoidettavaan itsensä kautta.
Ihmisen mieli on myös rajallinen. On asioita joihin uskomme ja asioita joihin emme usko koska meille on opetettu, mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta. Ensimmäiset vakavasti otettavat tulokset syntyivätkin ollessani fyysisesti huonossa kunnossa, jolloin oli muutakin miettimistä kuin, mikä käy järkeen, mikä ei.
Ajan mittaan näiden asioiden järkeilyn oppi jättämään toissijaiseksi. Tekemiseni lienee niitä harvoja jotka pitää tehdä niin sanotusti aivot narikassa jos aikoo tehdä hyvää työtä.

Moni, joka on kulkenut vuosia lääkäreiden luona saamatta apua on saanut minulta avun, joitakin hyvinkin vaikeita vaivoja onnistunut hoitamaan. Toiset ovat saaneet avun nopeammin, toiset hitaammin. Kaikkia en ole onnistunut auttamaan eikä koskaan voi taata tulosta etukäteen.

Parantamista energialla on tehty tuhansia vuosia. Nykyisin kun aletaan olla vuodessa 2020 jotkin piirit kyräilevät hoitajia ja parantajia edelleen mikä kummastuttaa, ettei edes luultavasti ainakin 5000 vuotta käytäntöä ole herättänyt heissä luottamusta alan tekijöitä kohtaan.

Suomessa oli 1970-80 luvulle asti joka kylässä hierojia, niksauttajia ja jäsentohtoreita. Osattiin keittää yrteistä lääkkeitä moniin vaivoihin.
Jos jollakin oli jotain vaivaa, joku osasi kyllä kertoa kenen luokse mennä.
Nykyisin näitä auttajia on alettu vieroksua ja juostaan lääkäriltä hakemassa reseptiä jopa yskänlääkkeeseen.

Eräs Venäläinen ystäväni ihmetteli: ”Miksi Suomalaiset menevät aina lääkärille kun teillä on niin paljon hoitajia?”

Lääketieteellä ja kirurgialla on paikkansa mutta, erään apteekkarin sanoin: ” pillerit eivät ole aina se oikea tie hyvinvointiin”.”

Näihin sanoihin päättyy Kukkosen kertomus elämän mittaisesta matkasta kansanparantajaksi.

Aitosuomalaiset kiittää Arto Kukkosta haastattelusta.

Henkilökuvassa Miki Sileoni

Nykyinen rikoslainsäädäntö laahaa jäljessä etenkin lasten ja nuorten oikeusturvan osalta. Rangaistukset ovat huomattavan lieviä suhteessa tehtyihin rikoksiin ja grooming puuttuu rikoslaista kokonaan. Ilmiönä grooming ei ole mikään uusi rikostyyppi Suomessa. Sen kaltaista hyväksikäyttöä on esiintynyt jo ennen esim. otsikoihin noussutta Oulun järkyttävää rikosvyyhtiä.

Kansalaisaktivisti Miki Sileoni päätti tehdä asialle jotain ja ryhtyi lasten oikeusturvaa parantavan kansalaisaloitteen puuhamieheksi ja päättimme kysyä hieman tarkemmin mikä sai hänet ryhtymään tuumasta toimeen.

Miten näet yhteyskunnan muuttuneen turvallisuustilanteen lasten turvallisuuden näkökulmasta?

“Kun lähestyy viittäkymmentä ikävuotta on aika pitkältä ajalta perspektiiviä ja voi vertailla nykytilannetta omaan lapsuuteen ja nuoruuteen joka ajoittui 70- ja 80-luvulle. Ei silloinkaan missään pumpulissa eletty ja tietenkin tuona aikana olivat ne samat elementit olemassa kuin nykyäänkin. Ryösteleviä nuorisojengejä, väkivaltaa ja lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa.

Osin nykyään on menty jopa parempaan suuntaan. Pusikoissa tai uimaloiden aitojen toisella puolella itseään lapsille paljastelijat käytännössä ennen vain vietiin päiväksi putkaan ja seuraavana päivänä nämä olivat vapaalla jalalla ilman seuraamuksia. Nykyään näille jopa pyritään saamaan jonkin asteisia rangaistuksia. Toki sana “rangaistus” on tässä kohdin jopa sarkastinen sillä lapsiin kohdistuvat pienet tuomiot ovat rankasti ihmisten oikeustajun vastasia.

Myös lasten kurittaminen on nähdäkseni vähentynyt. Siinä suhteessa olemme myös menneet eteenpäin sillä lasten oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ei saa olla vähempiarvoinen kuin aikuisen. Mitä tulee negatiiviseen kehitykseen niin yksi käännekohta oli 90-luku, jolloin Afrikan sarven alueelta suuntautui maahanmuuttoa Suomeen. Katuväkivalta raa’istui ja ennen raukkamaisina ja häpeällisinä pidetyistä teoista tuli ns. uusi normaali, tänne tulevien noudattaessaan omalle kulttuurilleen ominaista väkivaltaisempaa toiminta tapaa.

Seksuaalirikokset, joita tietenkin on aiemminkin meillä ollut ovat tekomuodoissaan raa’istuneet ja ennen täällä lähes tuntemattomat seksuaalirikosten muodot, kuten lasten joukkoraiskaamiset ja niin sanotut puskaraiskaukset ovat tulleet mukaan rikos-skaalaan. Yksi teon muoto on kuitenkin laajuudessaan ehkä jopa ylitse muiden nuorten ja lasten kohdalla ja se on sosiaalisen median kautta tapahtuva hyväksikäyttö ja houkuttelu. Tällaista ei tietenkään ollut vielä parikymmentä vuotta sitten. Jos katsoo viime aikojen järkyttäviä hyväksikäyttötapauksia jotka ovat kohdistyneet lapsiin niin lähes joka tapauksessa ensimmäinen kontakti lapsen ja häntä hyväksikäyttäneen aikuisen välillä on tapahtunut sosiaalisen median välityksellä.”

Onko sinulla lapsia?

“Kyllä, kaksi. Tyttö ja poika.”

Miksi päädyit tekemään sen kansalaisaloitteen?

“En osaa tarkalleen sanoa mistä sain alkuperäisen idean. Asia on mielessäni hautunut jossain määrin jo usean vuoden ajan. Itse heräsin asiaan suuremmassa määrin noin kolme vuotta sitten kuin todistin tilannetta jossa keski-ikäiset ulkomaalaistaustaiset miehet hyvin selkeästi pyrkivät n. 12-14 vuotiaiden tyttöjen kanssa keskusteluyhteyteen tilanteessa jossa miesten motiivit olivat selkeästi seksuaaliset.

Tähän aikaan myös Britanniasta kantautui grooming- jengien teoista järkyttäviä uutisia. Käytännössä odotin että joku politiikko, puolue tai edes media ottaisi asian esille. Lopulta huomasin että asia ei vaan etene missään muodossa eikä millään tasolla, joten en nähnyt muuta ratkaisua kuin itse lähteä tätä viemään eteenpäin. Tietysti myös viimeaikaiset julkisuudessa esiintyneet tapaukset ovat vaikuttaneet siihen, että katsoin asioiden menneen siihen pisteeseen että jotain on tehtävä.”

Minkälaiset terveiset haluaisit lähettää lainsäätäjille, siis kansanedustajille?

“Vähemmän puoluepolitikointia ja enemmän yhteisten asioiden ajamista.
Lasten- ja nuorten hyvinvointi on yksi tärkeimmistä mitä päättäjien on säilytettävä ja suojeltava. Uskon että tämä aloite on sellainen, jota jokainen puolueesta riippumatta voi kannattaa. Sen tarkoitus on parantaa lasten oikeusturvaa ja lisätä viranomaisten mahdollisuutta puuttua tilanteeseen jo ennen kuin pahin on tapahtunut.

Tällä hetkellä poliisi, ja ennen kaikkea lasten vanhemmat ovat tilanteessa jossa eivät voi tehdä asioiden kululle mitään ennen kuin tilanne on jo eskaloitunut hyväksikäyttöön tai raiskaukseen. Tähän on tultava muutos ja olemmekin saaneet jo viranomaisilta sekä lastensuojeluun liittyviltä tahoilta positiivista palautetta aloitteelle. Asia on nyt teidän käsissänne.”

Aitosuomalaiset kiittää Miki Sileonia haastattelusta.

Kansalaisaloite lasten rikosturvan parantamiseksi.