Ympäristöministeriö tukee julkisen sektorin puurakentamista edistäviä hankkeita – avustushaku käynnissä nyt

Ympäristöministeriön Puurakentamisen ohjelma myöntää avustuksia puun käyttöä julkisessa rakentamisessa edistäville hankkeille kahdella hakukierroksella. Ensimmäisen kierroksen hakuaika on 31.7.2020–31.8.2020 ja toisen 1.10.2020–16.11.2020.

Puun käytön edistäminen julkisessa rakentamisessa on yksi Puurakentamisen ohjelman painopisteistä. Viime vuosina puun käyttö julkisessa rakentamisessa on lähtenyt vahvaan kasvuun erityisesti opetuksen ja varhaiskasvatuksen rakennuksissa. Kunnissa puurakentaminen on tunnistettu tärkeäksi keinoksi päästä asetettuihin hiilineutraaliustavoitteisiin.

Nyt haettavana olevilla avustuksilla tuetaan kuntien puurakentamisen kehitystä ja lisätään valmiuksia toteuttaa varsinaisia puurakennushankkeita. Hankkeet voivat tuottaa uutta tietoa, palveluja, ratkaisuja, toiminta- ja/tai yhteistyömalleja puurakentamisen kehittämiseksi. Hankkeen on tavoiteltava kuntien toiminnassa pysyviä muutoksia, jotka lisäävät puun käyttöä. Lisäksi hankkeella tulee olla potentiaalia laajempaan vaikuttavuuteen tai toimintakulttuurin muutokseen.

Ympäristöministeriön osuus hankkeen avustuskelpoisista kustannuksista voi olla korkeintaan 70 prosenttia. Avustuksia myönnetään vuoden 2020 hauissa yhteensä enintään 700 000 euroa.

Rahallisen avustuksen lisäksi Puurakentamisen ohjelma tarjoaa valittaville hankkeille keskinäisiä verkostoitumistilaisuuksia, toteutuksen ja vaikuttavuuden valmennusta sekä näkyvyyttä ohjelman viestintäkanavissa. Ohjelma panostaa myös tulosten ja hyvien toimintatapojen jakamiseen, jotta kaikki kunnat voisivat hyötyä niistä. Ympäristöministeriö voi perustaa hankkeille tuki- ja seurantaryhmän, jonka työskentelyssä hyödynnetään ympäristöministeriön kokoaman tiedeyhteisön asiantuntemusta.

Puurakentamisen ohjelmalle myönnettiin lisärahoitusta valtion vuoden 2020 neljännessä lisätalousarviossa, mikä mahdollistaa ohjelman toimenpiteiden laajentamisen. Lisärahoitusta kohdistetaan erityisesti julkisen rakentamisen sekä osaamisen ja koulutuksen kehittämiseen.

Valtioneuvosto

Missä viipyy kansanäänestys nyt työn alla olevasta tulonsiirtounionista?

Koroniaelvytyksen nimiin puuhattu nk. elpymisväline, jonka pääministeri Sanna Marin kävi Brysselissä hiljattain hyväksymässä Suomen puolesta vastoin perustuslakivaliokunnan evästystä on sen mittaluokan asia, että se vaatii kansanäänestyksen.

Euroopan Unionin koko idea tulee muuttumaan niin suuresti siitä mihin ollaan alunperin lähdetty mukaan, että nyt on tullut se hetki jolloin koko jäsenyyttä tulee punnita kokonaan uudestaan. Pysyvä tulonsiirtounioni ei palvele Suomen etua millään lailla. Sitäpaitsi vientimarkkinoita löytyy myös muualta, etenkin kasvavilta markkinoilta. Eurooppa on talousalueena taantuva markkina-alue.

Myös keskustalainen politiikan konkari Paavo Väyrynen korostaa Verkkouutisissa, että kansanäänestys tulee järjestää.

”- Elvytysrahasto tulee käsitellä eduskunnassa perustuslain säätämisen järjestyksessä. Se ei voi mitenkään riittää, että elvytysväline hyväksyttäisiin vain 2/3 enemmistöllä. Lisäksi tarvittaisiin ehdottomasti neuvoa-antava kansanäänestys.”

Perustuslakivaliokunta totesi lisäksi mietinnössään, että valtion kyky turvata kansan perusoikeudet tulee punnita. Tällöin tulee huomioida kaikki menot ja aiemmat velat ja sitoumukset tulevan elpymisvälineen lisäksi.

Jotta saisi hieman käsitystä siitä minkä mittaluokan summista oikeasti on kyse, niin nyt ei ole kyse pelkästään niistä 6 miljardista, joista saamme takkiimme sen 3 miljardia. Valtion kokonaisvelka vuoden 2019 loppuun mennessä oli 106,368 miljardia. Ja tähän päälle kaikki ne 40 miljardia mitä on tälle vuodelle laskettu. Vielä lisäksi tuo tuleva tulonsiirtopotti miljardeineen, korotettu EU-jäsenmaksu reilut 5 miljardia sekä ne juoksevat korkokulut koko Suomen velkapotista. Korot ovat nyt ovat matalat, mutta ne voivat liukkaasti nousta 15-18 prosenttiin ihan koska vaan, vaikka nyt niin puhutaan kuinka hyvä on kun korot ovat niin alhaiset. Tuosta potista matalatkin korot lohkaisevat kyllä myös jo aika siivun. Ja ne pitää maksaa, vaikka velkaa ei lyhennettäisikään hetkeen.

Mutta, eipä tässä kuitenkaan vielä läheskään kaikki velka ollut..

Kaiken tämän päälle tulee ne kuntien velat. Niitä voikin sitten jokainen kuntalainen paikkakuntakohtaisesti selvittää ja ynnätä siihen omaan osuuteen nykyisestä valtion velasta, joka on reilut 19.000 / kansalainen. Näin Velkakello on sen meille laskenut:
”Jokainen suomalainen saa syntyessään 170 euron arvoisen äitiyspakkauksen ja reilut 19 000 euroa valtion velkaa – sekä kotikunnan velat siihen päälle.”

Ja nyt sitten pitäisi vielä ruveta maksamaan Italialle esim. solidaarisuusrahaa tämän koronaelpymisvälineen nimissä, että saavat laskea verojansa siellä samalla kun Suomessa on ihan itse elvytetty velkarahalla jo monen miljardin edestä tämän kevään aikana. Lisäksi Suomessa on jo myös kiireellä ruvettu korottamaan veroja uusilla polttoaineveroilla. Näin valtioneuvosto on osoittanut suomalaisille missä heidän prioriteettinsa todellisuudessa ovat.

Onneksi maanpetos on rikos, joka ei koskaan vanhene.

Mikä ihmeen sektori-integraatio?!

Työ- ja elinkeinoministeriö ilmoitti tiedotteessa asettaneensa energia-alan sektori-integraatiotyöryhmän selvittämään energiaratkaisuihin liittyviä asioita. Tiedotteessa vilisi kaikenlaisia hienoja termejä ja huonosti hahmotettavia tavoitteita. Olisi kiva tietää mitä niiden taakse oikein kätkeytyy?

Aitosuomalaiset päätti kysyä saisiko käsitteitä hieman avattua kansankielelle, että ymmärrettäisiin hieman paremmin mitä siellä valtioneuvostossa tällä kertaa puuhataan. Tiedotteessa esiintyvä sana ”ilmastoneutraalius” esimerkiksi saa jo lähes tavan mukaan monilta ihmisiltä saman tien villat pystyyn.

Sana ”sektori-integraatio” tuntuu sisältävän ison kokonaisuuden erilaisia energiaan liittyviä asioita.

Asetetun työryhmän tavoitteista yksi keskeinen tavoite näkyy olevan Suomen kilpailukyvyn parantaminen. Tätäkin on toitotettu monen poliitikon suulla jo sukupolvien ajan ihan kyllästymiseen asti. Mistä mahtaakaan taas olla kyse tällä kertaa? Koska työryhmän tulee selvityksessä myös edistää hallitusohjelman tavoitteita liittyen ilmastoon, niin työn alla näkyy olevan monenlaista puhtaaseen energiaan liittyvää selvitystä.

Kilpailukykyä siis haetaan ja ajatuksena on, että tekemällä uudella tavalla yhteistyötä eri teollisuuden toimijoiden välillä esimerkiksi ja hyödyntämällä uudenlaisia energiamuotoja saavutettaisiin tarvittavaa kustannustehokkuutta kilpailukyvyn parantamiseksi. Lisäksi uudenlaiset tavat ja tuotteet poikisivat Suomelle mahdollista vientiä innovaatioista syntyneen tuottavuuden kasvun seurauksena. Tuottavuuden kasvu taas tarkoittaa paranevaa kansantaloutta. Ainakin tavoitteet tuntuvat olevan kohillaan.

Tiedotteessa todetaan, että puhtaan sähkön hyödyntäminen on keskeisessä roolissa sektori-integraatiossa.
”Sektori-integraatiota ovat myös uudet tavat tuottaa ja käyttää vetyä, hyödyntää hiilidioksidia tuotteiden valmistukseen sekä uudet puhtaan energian bio- ja kiertotalouden ratkaisut.”

Vedyn osalta Suomessa selvitetään mahdollisuutta valmistaa terästä puhtaammin. Vety on toimiva energiaratkaisu ainakin teollisuudessa. Ei yhtään huonompi juttu sinällään. Lisäksi vetyä voisi yhdistää hiilidioksidiin ja saada sitä kautta valmistettua synteettistä polttoainetta.

Haa..! Näin voitaisiin siis saada ylimääräinen hiilidioksidi näppärästi käyttöön kierrättämällä. Tämä kuullostaa jo varsin hyvältä. Asia aukenikin heti ihan eri tavalla, kun pyysimme avuksi erityisasiantuntija Juho Korteniemeä Työ- ja elinkeinoministeriöstä selittämään Aitosuomalaisille näitä asioita hieman kansantajuisemmin.

Lisäksi työryhmässä selvitellään myös bio- ja kiertotalouden ratkaisuja, että mitä kaikkea voisi olla mahdollista tehdä. Esimerkiksi tulevaisuuden tehokkaat energiaratkaisut rakennuksissa eri puolilla Suomea ovat selvittelyn alla.

Työn alla olevassa selvityksessä ei käynyt ilmi miten nämä asiat hyödyttäisi yksityishenkilöitä, kuten esimerkiksi autoilijoita. Satsaukset näkyvät olevan teollisuuden, tuotannon, viennin ja varmaan myös uusien työpaikkojen puolella. Ellei sitten se synteettinen polttoaine olisi tarkoitettu myös tankille..?

Nähtäväksi jää myös vielä mitä tästä jää plussan puolelle Suomen talouteen. Vai valuuko jälleen enin osa tulevista mahdollisista innovaatioihin investoitavista saatavista tuotoista ulkomaalaisten sijoittajien taskuihin? Jäisimme taas nuolemaan näppejämme.

Työryhmä antaa loppuraporttinsa asiasta ensi kesänä, 30.6.2021, jonka jälkeen selviää mitä kaikkea uutta voi olla tulossa.

Työryhmä etsimään keinoja energia-alan sektori-integraation edistämiseksi

Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut energia-alan sektori-integraatiotyöryhmän. Sen tehtävänä on tarpeita, mahdollisuuksia ja esteitä kartoittamalla edistää sektori-integraatiota sekä esittää konkreettisia ratkaisuvaihtoehtoja asian edistämiseen. Työryhmä toimikausi on 1.8.2020 – 30.6.2021. Sen tulee luovuttaa väliraporttinsa 1.2.2021 ja loppuraportin 30.6.2021.

Työssä pyritään selvittämään eri energiamuotojen tarpeita ja mahdollisuuksia sektori-integraatiossa ja kartoittamaan integraation esteitä. Työryhmä arvioi myös mahdollisuudet edistää vetytaloutta ja sähköstä tuotteiksi -ratkaisuja (ns. Power-to-X). Sen tulee ottaa työssään huomioon sektori-integraation ja vetytalouden kehitys EU:ssa.

Työryhmän esittämien toimien tulee edistää hallitusohjelman mukaista tavoitetta saavuttaa ilmastoneutraalius Suomessa 2035 mennessä sekä parantaa Suomen kilpailukykyä. Työryhmän esittämillä toimenpiteillä pyritään myös tukemaan eri toimialojen laatimien vähähiilitiekarttojen toteutumista.

Ilmastoneutraaliuden saavuttaminen edellyttää puhtaan energian hyödyntämistä kaikkialla taloudessa. Sektori-integraatiossa muodostuu uudenlaisia linkkejä sektoreiden, energiankantajien, infrastruktuurien ja teknologioiden välillä. Puhtaan sähkön hyödyntäminen on keskeisessä roolissa sektori-integraatiossa. Sektori-integraatiota ovat myös uudet tavat tuottaa ja käyttää vetyä, hyödyntää hiilidioksidia tuotteiden valmistukseen sekä uudet puhtaan energian bio- ja kiertotalouden ratkaisut.

Kolme sidosryhmistä koostuvaa asiantuntijaryhmää tukemaan työryhmän työskentelyä

Työryhmän puheenjohtaja on erityisasiantuntija Juho Korteniemi ja varapuheenjohtaja erityisasiantuntija Elina Hautakangas työ- ja elinkeinoministeriöstä. Työryhmän muut jäsenet ovat Riikka Siljander (varajäsenä Pekka Kalliomäki) ympäristöministeriöstä, Johanna von Knorring valtionvarainministeriöstä, Maria Holmi liikenne- ja viestintäministeriöstä, Heikki Granholm (varajäsenä Tatu Liimatainen) maa- ja metsätalousministeriöstä sekä Tatu Pahkala, Petri Hirvonen ja Jyrki Alkio työ- ja elinkeinoministeriöstä. Ryhmän asiantuntijasihteerinä toimii Kari Mäki Teknologian Tutkimuskeskus VTT Oy:stä.

Työryhmän yhteyteen kutsutaan alkuvaiheessa kolme asiantuntijaryhmää, joiden jäseninä ovat keskeiset sidosryhmät. Asiantuntijaryhmät ovat 1) energiajärjestelmien integraatio, 2) sektori-integraatio teollisuudessa ja 3) sektori-integraatio kaupungeissa ja alueilla. Asiantuntijaryhmät työskentelevät tiiviissä yhteistyössä sektori-integraatiotyöryhmän ja toisten asiantuntijaryhmien kanssa.

Asiantuntijaryhmien työssä tulee erityisesti huomioida eri teollisuudenalojen vähähiilitiekartat ja tarvittaessa kuulla tiekarttojen tekijöitä. Asiantuntijaryhmien tulee kuulla sektori-integraatioon erikoistuneita yrityksiä ja muita keskeisiä organisaatioita.

Valtioneuvosto

Ministeriöt perustivat yhteistyöryhmän koordinoimaan koronaepidemian torjuntaa rajaylityspaikoilla

Hallitus linjasi 13. heinäkuuta kirjallisessa menettelyssä ministeriöiden yhteisestä työryhmästä, joka huolehtii terveysturvallisuudesta rajanylityspaikoilla.

Hallitus varautuu matkustajamäärien kasvuun rajanylityspaikoilla, ja päätöksen tavoitteena on tartuntatautitilanteen mahdollisimman tehokas torjunta liikenteen vilkastuessa.

Tartuntatautilain 7 pykälän mukaisesti tartuntatautien torjunnan yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta sekä valtakunnallinen terveydenhuollon häiriötilanteisiin varautuminen ja näiden tilanteiden johtaminen kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle.

Tämän mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriö asettaa välittömästi viranomaistyöryhmän, jonka tavoitteena on varmistaa viranomaisten ja eri toimijoiden saumaton yhteistyö koronaepidemian torjumisessa rajanylityspaikoilla.

Työryhmän jäseninä ovat sosiaali- ja terveysministeriön lisäksi ainakin sisäministeriö, ulkoministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, aluehallintovirasto, liikenne- ja viestintävirasto Traficom sekä Finavia. Yhteistyöryhmän työhön osallistuvat myös asianomaisen rajanylityspaikan kunnan ja aluehallintoviranomaisen tartuntatautien torjunnasta vastaavat edustajat sekä Lappeenrannan lentoasema soveltuvin osin.

Sosiaali- ja terveysministeriö laatii suunnitelman maahantulopisteiden terveysturvallisuuden varmistamiseksi ja johtaa työtä suunnitelman toteuttamiseksi. Kukin ministeriö viranomainen ja muu toimija vastaavat suunnitelman toimeenpanosta oman toimialansa ja toimivaltansa perusteella. Perhe- ja peruspalveluministeri johtaa ministereiden välistä yhteistyötä.

Koronapandemian yhteydessä rajoilla on tarvittu monia toimia. Toiminnassa on ollut mukana lukuisia eri toimijoita, jotka toimivat aina oman lainsäädäntönsä mukaan. Yhteistyöstä on sovittu tilanteen mukaan erilaisissa verkostoissa ja tarvittaessa on käytetty virka-apua. Nyt asetettu työryhmä jatkaa rajoilla tapahtuvan viranomaisyhteistyön koordinaatiota koronaepidemian torjunnassa.

Yhteistyöryhmän tehtävä ja toimikausi määritetään tarkemmin asettamispäätöksessä. Toimeenpano säilyy toimivaltaisilla viranomaisilla, mutta yhteistyöryhmä varmistaa, ettei mikään tilanne epidemian torjumiseksi rajanylityspaikoilla jää huomiotta.

Valtioneuvosto

Pääministeri Sanna Marin viittasi näköjään kintaalla perustuslakivaliokunnan evästyksille tulevasta elpymisrahastosta

Perustuslakiblogi uutisoi Päivi Leino-Sandbergin kannanoton koskien EU:ssa työn alla olevan elpymisrahaston monista juridisista kiemuroista ja haasteista. Hän lienee yksi maamme parhaimmistoon kuuluvista tämän alan asiantuntijoista, mutta kovin vähälle hänen esiin nostamat argumentit julkisuudessa ovat toistaiseksi jääneet.

Päivi LeinoSandberg kertoo aluksi omasta taustastaan artikkelissa:

”Olen tutkinut oikeuspalvelujen toimintaa ja vaikutusta EU:n päätöksentekoon Suomen Akatemian rahoittamana viimeiset viisi vuotta. Tutkimuksen tulokset ja kymmenen vuoden kokemukseni virkamiehenä ovat tuottaneet kirjan, The Politcs of Legal Expertise in EU Policymaking (Cambridge University Press, 2021), johon kirjoitus perustuu.”

Pääministerin ”luovasta” ratkaisusta oikeudellisten kysymysten osalta neuvottelujen jatkamisen mahdollistamiseksi hän toteaa:

”Pääministeri ohitti oikeudelliset kysymykset ulkoistamalla arvioinnin neuvoston oikeuspalvelulle. Hallitus on sittemmin ilmoittanut yhtyvänsä ”oikeuspalvelun näkemykseen siitä, että komission ehdotukset ovat EU:n perussopimusten mukaisia ja niiden oikeusperustat ovat asianmukaisesti valittuja”. Strategia on sinänsä nerokas, jos ehdotusta oli päätetty kannattaa oikeudellisista haasteista huolimatta. Kukaan ei varmasti odottanut oikeuspalvelun toteavan ehdotusta perussopimusten vastaiseksi – auki oli lähinnä se, millä oikeudellisella argumentoinnilla se peruuttaisi omista aikaisemmista tulkinnoistaan. Neuvoston oikeuspalvelu ei kuitenkaan arvioi ehdotuksia Suomen perustuslain kannalta.”

Maamme on taloudellisesti ehkä historiamme suurimpien kynnyskysymysten äärellä, joiden vaikutukset tulevat kaikumaan kauas tulevaisuuteen. Huoli oikeusvaltion ydinkysymysten toteutumisen osalta ovat myös kaiken keskiössä, koska koronakriisi näkyy tekevän niin monet vauhtisokeiksi rahankäytön osalta. Lisäksi EU:n todellinen epädemokraattisuus alkaa näkymään varsin vahvasti tavallisille pienille kansalaisille kaikissa unionin jäsenvaltioissa. Se tunne, että on vain liuta ammattipoliitikkoja ajamassa lähinnä omia etujaan kasvaa päivä päivältä.

Päivi Leino-Sandberg nostaa esiin myös muita erittäin tärkeitä seikkoja kirjoituksessaan, joita ei ole liiemmin julkisuudessa vielä puitu:

”Elpymisrahasto ei ole kertaluonteinen eikä väliaikainen. Se luo 40 vuotta voimassa olevan rakenteen, jota on helppo soveltaa uudelleen, kun toiminnan rahoittamisesta velaksi on jo aikaisemmin sovittu. Muutoksena se ansaitsisi demokraattisessa yhteiskunnassa perusteellisen käsittelyn, jossa uuden rahoitusmallin valtiosääntöisiä ja muita vaikutuksia arvioitaisiin huolella ja avoimesti.”

”Perussopimusten loputtomalla venyttämisellä on hintansa, sillä se nakertaa niiden uskottavuutta. Toimivallan rajoista muistuttamisessa ei ole kyse vain kiusanteosta tai kapuloiden heittämisestä rattaisiin. Sillä suojellaan unionin toiminnan hyväksyttävyyttä. Viime vuosina useat jäsenvaltioiden perustuslakituomioistuimet ja korkeimmat oikeudet ovat antaneet ratkaisuja, joissa unionin katsotaan ylittäneen toimivaltansa rajat. EU-kuplassa näihin haasteisiin suhtaudutaan kärsimättömästi. Niiden taustalla on kuitenkin perustavaa laatua oleva kysymys, johon elpymisrahastossakin palataan: voiko EU päättää oman toimivaltansa rajat?”

”Suomen valtiosääntöjärjestelmässä perustuslakivaliokunta määrittelee, miten perustuslakia tulkitaan ja mitkä asiat määritellään valtiosääntökysymyksiksi. EU-asioissa valtiosääntöarvio on mahdoton tehdä huomioimatta myös niitä EU-oikeuden määräyksiä, joita arviointi koskee. Jos perustuslakivaliokunnan tulkinta on ristiriidassa valtioneuvoston EU-poliittisten linjausten kanssa, se on toki houkuttelevaa pyrkiä sivuttamaan. Samalla kuitenkin kyseenalaistetaan se tapa, jolla Suomessa perustuslain mukaisuutta valvotaan. Tämä on elpymisrahastoakin suurempi periaatteellinen kysymys, johon nykyinen hallitus ja suuri valiokunta näyttävät suhtautuvan silmiinpistävän kevyesti.”

Koko Päivi Leino-Sanbergin kirjoituksen voi lukea tästä:
Perustuslakiblogi

Komission kaavailemat tulevat yhteisvastuut ajavat Euroopan kansoja vastakkain – Yhtenäisyyttä ei rakenneta pakottamalla

Päivi Leino-Sandberg ja Vesa Vihriälä pureutuivat 23.5.2020 yhteisessä blogikirjoituksessaan Saksan ja Ranskan ehdottaman elpymisrahaston mahdollisiin taloudellisiin seurauksiin ja haasteisiin, joita EU:n jäsenvaltioille tulee nyt puntaroivaksi. He nostivat kirjoituksessa esiin myös ne lukuisat oikeudelliset ongelmat, jotka myös tulevat vaatimaan ratkaisua.

Ehdotettua elpymisrahastoa pidetään sinällään hyvänä ja tarpeellisena, jotta koronakriisin runtelemia talouksia pystytään tukemaan. Ongelmien taustalla on eri jäsenvaltioiden huomattavan erilainen taloudellinen oma tämän hetkinen kantokyky. Jotkut jäsenvaltioista ovat jo pidempään hoitaneet huonosti omaa valtiontalouttaan ja ovat tästä syystä enemmän lirissä kuin ne jäsenvaltiot, jotka ovat pyrkineet toimimaan taloudellisesti vastuullisemmin.

Mikä koettaisiin eri jäsenvaltioiden kesken aitona solidaarisuutena ja mikä epäoikeudenmukaisena tulonsiirtona vastuullisilta jäsenvaltioilta tuhlaileville jäsenvaltioille lienee se ydinkysymys. – Tuleeko nyt viimein ryhtiliikettä unionin talouspolitiikkaan, vai syveneekö edelleen jo alkanut moraalikato?

Blogikirjoituksen muutamia huomioita asiasta:

”Ehdotuksen tarkoitus on hyvä, mutta se on samalla kertaa sekä riittämätön että oikeudellisesti ongelmallinen ja liian pitkä askel fiskaaliunionin suuntaan saadakseen laajaa kannatusta EU-maiden joukossa. Parempi kokonaisuus syntyisi muokkaamalla muita toimia ja tekemällä rahastosta halukkaiden koalitio.”

”Ratkaisuissa on kyse monilla tavoin jäsenvaltioiden demokraattisen päätöksenteon ytimeen kuuluvista kysymyksistä. Niiden tekeminen euroryhmässä tai Eurooppa-neuvostossa yön pikkutunneilla, poliittisen paineen alla, on monestakin syystä riskialtista. Seurauksena on helposti poliittinen vastareaktio, joka hajottaa unionia pahoin. Koronakriisi ei myöskään ole EU:n ainoa kriisi tällä hetkellä. Se painii myös oikeusvaltiokriisin kourissa. Oikeuden uskottavuutta ei edistä se, jos unionin oikeuden keskeiset säännöt on aina tilanteen tullen mahdollista tulkita uudelleen.”

Päivi LeinoSandbergin ja Vesa Vihriälän yhteisen blogikirjoituksen voi lukea kokonaisuudessaan tästä:
Vesa Vihriälä

Nyt erotellaan jyvät akanoista

Valtakunnansyyttäjä pyysi taannoin lupaa syytää kansanedustaja Juha Mäenpäätä (PS) väärinä pidettyjen mielipiteiden esittämisestä eduskunnassa. Olihan spontaani vertaus vieraslajeista vähän kyseenalainen, mutta tätä nyt eduskunnassa käytyä teattetia edelsi outo näytelmä valtakunnansyyttäjän ja perustuslakivaliokunnan välillä, jossa valtakunnansyyttäjä yritti ikäänkuin saada porukan itse pelaamaan kansanedustaja Mäenpää nurkkaan.

Nyt valtakunnansyyttäjän alunperin itse käynnistämästä prosessista on jäämässä käteen vasemmistoliiton ärhäkkä mediateatteri mm. Paavo Arhimäen johtaessa orkesteria rasisti-ruoskalla. Onhan medioissa jo ajat sitten ollut esillä, että vaadittu perustuslaillinen määräenemmistö Mäenpään syyttämiseksi eduskunnan luvalla torpataan yksin Perussuomalaisten eduskunnassa olevien jäsenten turvin.

Kansaa on istunut liimautuneina vastaanottimien ääreen seuraamassa tätäkin farssia lähinnä helteiden takia. – Siis se osa kansasta joilla on kämpässä viilentävä ilmanvaihto muodossa tai toisessa. Muut ovat loikoilleet tyytyväisinä rannoilla tai jossain muussa mieluisassa paikassa varmaan lopen kyllästyneitä jo koko esitykseen kulttuurimarxisteja ja vallan kahvassa epätoivon vimmalla roikkuvia ammattipoliitikkoja lukuun ottamatta. Olisihan se niin hemaisevaa saada viimeinkin Perussuomalaiset julkisesti ristiinnaulituiksi pahoina rasisteina ja haitallisina maamme nk. demokratialle.

Koska sitähän tässä haetaan. On haettu jo vuodesta toiseen Perussuomalaisten haittamaahanmuuttoa edustavan mielipiteen takia. Eduskunnan ”lynkkauspartion” edustajat vaan tuppaavat unohtamaan aatteensa kiihkossa sen, että jokainen ennakkotapaus juridisessa mielessä on myös heitä vastassa odottamassa tulevaisuudessa, kun tuulen suunta jonain päivänä kääntyy. Tästä juuri Perussuomalaiset ovat koittaneen viestiä, koska he ymmärtävät vallan lopulta aina vaihtuvan johonkin suuntaan. He ymmärtävät myös sen, että jokainen ennakkotapaus on väline tuleville päättäjille joka voi kääntyä myös itseään vastaan jonain päivänä; myös tämän päivän ”lynkkauspartion” tulevia aatetovereita vastaan.

Kansallismielisestä näkökulmasta tarkasteltuna ihmetyttää erityisesti nyt mm. vasemmiston ärhäkkä kampanja rasistikorttiin vedoten vähän laajemmassakin perspektiivissä. Kansallismieliset tunnetaan yleisesti nykyisen kulttuurieliitin piireissä ryhmänä ihmisiä, jotka vastustavat maahanmuuttoa. Perustettiinhan jo 2015-2016 aikana mm. ”Rajat Kiinni” – kansanliike vastalauseensa rajan yli massoina kävelleitä turvapaikanhakijoita vastaan. – Oliko todellisuudessa kuitenkaan kyse yksinomaan paheksuttavasta rasismista? Sitä ei kulttuurielitti välttämättä tiedosta, koska heidän hanakasti itsensä ylläpitämä vastakkainasettelu on estänyt kaikki nämä vuodet asiallisen keskustelun asioista.

Euroopan Unionilla on paljon yhteisesti sovittuja sääntöjä ja yksi niistä on Dublin-sopimus. Silloin vuosina 2015-2016 tuli Ruotsin puolelta Suomeen kaikki ne ihmiset ”taikasana-asylumiin” vedoten ja silloinen hallitus päätti jättää noudattamatta tätä sopimusta. Silloin myös alkoi syntyä laajemmin käsitteitä kuten ”kansallismieliset”, ”rasistit” ja ”yksittäistapaus”. Kansallismieliset vastustavat yhä edelleen tätä kansainvälisen (EU-tasoisen) sopimuksen noudattamatta jättämistä maamme valtiojohtajien päätöksestä. – Tästä johtuu pitkälti käsite ”maahanmuuttovastaisuus”.

Kansallismieliset siis vastustavat tehtyjen poliittisten päätösten pohjalta seuranneita epäkohtia. – Ja, se paljon puhuttu rasismi oli missä…?

Toki kansallismielistenkin joukkoon mahtuu niitä maan tavaksi tulleita ”yksittäistapauksia”. Älkäämme olko huolissamme tästä; ei niistä ollut Sipilän hallituksen aikaan maan johtokaartikaan huolissaan, kun suomalaislapsia yllättäen kohtasi se ensimmäinen raiskausaalto, joka tuli kylkiäisenä kun päätettiin jättää syrjään ne demokratian luomat yhteiset pelisäännöt.

Eduskunnassa käydyn pitkään kestänyt debatti Juha Mäenpään mahdollisesta hirvittävänä pidetystä rikoksesta, jolla kansanedustajan syytesuoja sananvapauden osalta yritetään nyt murtaa on ollut myös odottamattomia seurauksia. – Kepu ja Kokkarit ovat jakautumassa leireihin ja KD on osoittanut ihailtavaa ymmärrystä asian laajemmasta yhteiskunnallisesta merkityksestä tulevien sukupolvien kansanedustajien oikeusturvaa silmällä pitäen.

Hölmölässä ei yöttömän yön aikaan keskikesällä juurikaan aurinko katoa horisontin alle, eikä aurinko näin pääse toteuttamaan ihmisten näkökulmasta sitä totuttua ydintehtäväänsä: auringon nousua. Ehkä käyty kiivas debatti eduskunnassa edustaakin uudenlaista nousua suomalaisesten kesken? – Ehkä maalaisjärki tekee uutta paluuta pitkän poissaolon jälkeen.

Rasismia on muuten myös sitä, että jatkuvasti korostaa toisen erilaisuutta rodun tai ihonvärin perusteella. Tämä on asia johon kannattaisi myös nykyisen kulttuurieliitin kiinnittää itse huomiota. Black Lives Matter-liike hakee jo yksin nimensä perusteella vastakkainasettelua ihonvärin perusteella. – Kolikolla on siis aina myös se toinen puoli ja syrjintää on monenlaista. Sitä harjoitetaan nykyisin ahkerasti myös poliittisin perustein ja väärinä pidettyjen mielipiteiden takia. Tämä kääntyy kuitenkin aina lopulta itseään vastaan; etenkin kun poliittinen koneisto Suomessa on ottanut tavaksi kerätä itselleen irtopisteitä ihmisten perusoikeuksiin kuuluvien oikeuksien vääristelyllä julkisesti. – Loukkaamaton ihmisarvo suo kaikille Suomessa oikeuden olla juuri sellainen kun on mielipiteineen, kaikkineen. Tekojen ja sanojen vastuu on tämän vastapainona.- Mielipide itsessään ei ole rikos, se on loukkaamaton ihmisoikeus.

Jos Juha Mäenpäätä nyt voidaan epäillä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan eduskunnassa esittämän lauseen perusteella, niin voidaanko silloin myös epäillä pariakin viime hallitusta syrjinnästä, kun ovat vuoroin niin kovasti esittäneet paheksuntaansa eriävään mielipiteeseen perustuen? Pitäväthän monet ihmiset maahanmuuttovastaista mielipidettä rasismina.

Dublin-sopimuksen maton alle lakaisemista ei kuitenkaan näköjään poliittisista syistä haluta näissä keskusteluissa huomioida.

– Kun jyvät erottuvat akanoista, seisoo edessämme se kova ydin suoraselkäisenä omansa puolesta. Tyhjyyttään kumisevat ulkokuoret leijailevat silloin tuulen mukana vailla ytimen painoa silmän kantamattomiin.

Hallituksen biokaasuohjelman etenemisen tämän hetkinen tilanne

Aitosuomalaiset kertoi hiljattain, että moni odottelee jo malttamattomana hallituksen biokaasuhankkeen valmistumista. Hankkeen etenemisellä on paljon vaikutusta valmistuessaan monella eri sektorilla etenkin maataloudessa. Se tukee esimerkiksi kiertotaloutta ja huoltovarmuutta uutena kotimaisena energialähteenä.

Biokaasuohjelmaa valmistellaan parhaillaan useammassa ministeriössä ja eri asiakokonaisuudet etenevät näköjään kukin omalla aikataululla. Elinkeinoministeri Mika Lintilän esikunnasta saatiin hieman selvennystä tämän hetkisen tilanteen osalta. Sieltä asiantuntija Taru Löyttymäki kertoi, että:

”Biokaasuohjelmassa on lukuisia toimenpiteitä, joiden toimeenpanovastuu jakautuu usealle ministeriölle.

Biokaasulaitosinvestointeihin on haettavissa koko ajan energiatukia, samoin maatilat voivat hakea tukea biokaasun tuotannon investoinneille maatalouden investointitukijärjestelmistä.

Lisätalousarviossa biokaasun jakeluinfran rakentamisen tukeen lisättiin määrärahoja.

Maa- ja metsätalousministeriö puolestaan valmistelee uusia tukia nimenomaan biokaasun tuotantoon kytkeytyvän ravinteiden kierrätyksen tueksi.

Vuoden loppuun mennessä on valmiina investointituki yrityksille, jotka valmistavat lannasta tai kaasutusrejektistä kierrätyslannoitteita.

Ravinnekiertokorvaus tulee käyttöön vuonna 2021.

Työ-ja elinkeinoministeriössä valmistellaan myös mm. biokaasun sisällyttämistä uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteen piiriin vaalikauden kuluessa.”

Hallituksen biokaasuohjelmasta enemmän; ”Biokaasuohjelmaa valmistelevan työryhmän loppuraportti” ohessa: Valtioneuvoston julkaisut.

Biokaasusektori peräänkuuluttaa vauhtia biokaasuohjelman toimeenpanoon

Suomen Biokierto ja Biokaasu ry, SBB tiedotti 1.6.2020: Biokaasulaitosinvestoinnit ovat odottaneet selkeitä signaaleja toimintaympäristön näkymien vakiintumisesta jo usean vuoden, erityisen hartaasti syksystä 2019 eli hallitusohjelman julkaisusta asti. Investointeja ei ole syytä viivästyttää enää. On myös huomattava, että uutta laitosta ei rakenneta hetkessä, ei usein edes muutamassa vuodessa, sillä se edellyttää useita erilaisia lupa- ja muita menettelyitä.

”Pääministeri Marinin hallitusohjelman mukaan Suomelle on laadittu kansallinen biokaasuohjelma, jolla otetaan käyttöön biokaasun tuotantopotentiaali sekä kehitetään Suomen elinvoimaisuutta ja edistetään ilmastotavoitteisiin pääsyä. Biokaasuohjelma valmistui 28.1.2020. Biokaasuohjelma antaa 24 toimenpide-esitystä biokaasun potentiaalin valjastamiseksi. Biokaasuohjelman valmistelussa oli mukana laaja asiantuntijajoukko, mutta ohjelmatyö nojaa vahvasti hallitusohjelmassa annettuihin raameihin.”

”Useat biokaasulaitosinvestoinnit odottavat näiden toimenpiteiden selkeytymistä ja käyttöönottoa. Näillä päätöksillä myötävaikutettaisi myös useaan koronakriisin yhteydessä tärkeäksi havaitun asian edistymistä, kuten omavaraista ruoka- ja energiatuotantoa ja huoltovarmuutta, positiivisia työllisyys ja aluetaloudellisia vaikutuksia unohtamatta ilmasto- ja ympäristöhyötyjä.”

Aitosuomalaiset tiedusteli hankkeen valmistumisen aikataulua Työ- ja elinkeinoministeriöstä ja kertoo tästä tarkemmin, heti kun sieltä kiireiltään ennättävät vastaamaan.

Toivottavasti asia etenee joutuisasti hallituksessa, onhan energia yksi erittäin keskeinen tekijä ruokatuotannossa, ruoan jakelussa läpi koko logistiikkaketjun maatiloilta kaupan hyllyille. Energiaomavaraisuutemme ei ole kovinkaan korkea mikäli jotain odottamatonta tapahtuisi vaikkapa geopiliittisella kentällä. Suomi tuo esim huomattavan määrän energiatuotteita Venäjältä.

Globalisaation muokkaamat markkinat ovat kasvattaneet eri maiden välistä keskinäisriippuvuutta varsin paljon. Ehkä jopa hieman liikaa joiltain osin, kuten nyt koronan myötä on jo havaittu miten herkästi tuonti tärkeiden tuotteiden osalta on takkuanut mm. terveydenhoidon suojavarusteissa, mutta myös monenlaisisten varaosien ja laitteiden saatavuudessa on ollut viiveitä. Nämä aiheuttavat aina jotain; esimerkiksi jonkun työn viivästymistä tai hetkellistä pysähtymistä kokonaan.