Sisäministeriön blogi: Työ on oleskeluluvan peruste siinä missä suojelun tarvekin

Sisäministeri Maria Ohisalo: Hallitus on ohjelmassaan luvannut kehittää lainsäädäntöä ja soveltamiskäytäntöä sen edistämiseksi, että työllistyneet kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet voivat nykyistä joustavammin saada oleskeluluvan työn perusteella. Tämä tarkoittaa, että henkilö, joka on kotiutunut ja työllistynyt Suomeen, voi saada työntekijän oleskeluluvan, vaikka hänen ei katsota olevan suojelun tarpeessa. Kirjauksen taustalla on muun muassa eräiden yrittäjien esille tuoma huoli työntekijöidensä työsuhteen jatkuvuudesta etenkin silloin, kun uusia työntekijöitä on vaikea saada.

Ei ole yksilöiden, yritysten eikä ikääntyvän Suomen etu, että Suomessa työssäkäyvä henkilö ei voisi jäädä maahan, jos riittävät ehdot täyttyvät. Tämän vuoksi sisäministeriössä on tehty selvitystä, miten sujuvoittaa työperusteisen oleskeluluvan saantia niiden turvapaikanhakijoiden kohdalla, jotka ovat työllistyneet ja saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen.

Turvapaikanhakijasta työntekijäksi

Turvapaikanhakija voi työskennellä Suomessa hakemuksensa käsittelyn aikana ilman työperusteista lupaa. Ainoa edellytys on odotusaika: työnteko-oikeus alkaa 3 tai 6 kuukauden kuluttua turvapaikkahakemuksen jättämisestä riippuen siitä, onko henkilöllä matkustusasiakirja, josta hänen henkilöllisyytensä voidaan varmistaa.

Jo nykyisin turvapaikanhakija voi myös hakea työperusteista oleskelulupaa missä tahansa turvapaikkaprosessin vaiheessa. Työperusteisen luvan myöntäminen kuitenkin edellyttää, että luvan normaalit edellytykset ovat kunnossa. Nyt hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti selvitetään, voitaisiinko edellytyksistä joiltakin osin joustaa, jos henkilö on Suomessa jo työllistynyt.

Asia ei ole mustavalkoinen: Tällä hetkellä työntekijän oleskelulupa saattaa jäädä myöntämättä esimerkiksi siksi, että TE-toimiston arvion mukaan työnantaja ei suoriutuisi lakisääteisistä velvoitteistaan tai työehtoja ei noudateta. Hallitus torjuu hallitusohjelman mukaisesti työvoiman hyväksikäyttöä, ja on itsestään selvää, että sisäministeriö suhtautuu työntekijöiden oikeuksien turvaamiseen vakavasti.

Oleskeluluvan myöntämisen esteenä voi olla myös matkustusasiakirjan puuttuminen, jolloin henkilöä ei voida luotettavasti tunnistaa. Parhaillaan etsitään jo keinoja, joilla kielteisen päätöksen saaneet henkilöt voisivat paremmin saada oman valtionsa matkustusasiakirjan.

Menettelyn sujuvoittamisessa on siis huomioitava monia näkökulmia. Ministeriöiden lisäksi keskusteluun onkin osallistettu myös lupa- ja valvontaviranomaisia, työmarkkinaosapuolia ja kansalaisjärjestöjä.

Tarve lakimuutoksille selviää myöhemmin

Tällä hetkellä turvapaikanhakijoiden työllistymistä koskevia lakimuutoksia ei ole valmisteilla. Mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita ja muita joustavoittamiskeinoja selvitetään parhaillaan.

Työperusteisen luvan myöntämisen helpottaminen liittyy laajempaan kysymykseen siitä, miten ehkäistään syrjäytymistä ja varjoyhteiskunnan syntymistä. Sisäministeriössä on jo aiemmin selvitetty sidosryhmien kanssa keinoja vaikuttaa niiden kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden tilanteeseen, jotka jäävät maahan ilman oleskelulupaa. Oleskelulupien kehittäminen on näistä yksi. Lisäksi tulee edistää kotimaahan palaamista, mikä sekin mainitaan hallitusohjelmassa.

Sisäministeriössä päivitetään paraikaa laittoman maahantulon ja maassa oleskelun vastaista toimintaohjelmaa vuosille 2021–2024. Ohjelman tarkoitus on vaikuttaa kokonaisvaltaisesti siihen, ettei Suomeen syntyisi virallisen yhteiskunnan ulkopuolelle jäävää varjoyhteiskuntaa. Työ valmistuu joulukuussa.

Mikä on rakentavaa maahanmuuttokeskustelua?

Lupakäytäntöjä koskevassa keskustelussa ja laajemmin maahanmuuttoon liittyvässä julkisessa keskustelussa luodaan tietoisesti mielikuvia, jotka maalataan uhkakuvina.

Sananvapauteen kuuluu kritiikki. Esimerkiksi maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista, poliittisesta päätöksenteosta tai viranomaisten toiminnasta voi siis keskustella hyvinkin kärkevästi. Sananvapauteen kuuluu silti myös vastuu. Maahanmuuttoa koskeva puhe muuttuu vihapuheeksi, kun se kohdistuu yksilöihin tai tiettyihin ryhmiin halventavalla tavalla.

Moniääninen keskustelu on demokratian ydin, mutta oma mielipide pitää pystyä esittämään asiallisesti. Poliisiammattikorkeakoulun juuri julkaiseman viharikosraportin mukaan sanallisten loukkausten, uhkausten ja häirinnän määrä on kasvussa. Poliitikkojen on osaltaan huolehdittava siitä, ettei yhteiskunnallista keskustelua käydä ihmisiä tai ihmisryhmiä solvaamalla.

Intermin/blogit

Saako Ruotsin pääministeri tuurata Suomen pääministeriä Brysselissä?

Pääministeri Sanna Marin lähti kesken kaiken kotiin hiljattain pidetystä EU-huippukokouksesta, koska epäili altistumista Covid19-virukselle. Ennenkuin hän palasi Suomeen testeihin ja karanteeniin, siirsi hän Suomen asioiden hoitamisen Ruotsin pääministerille Stefan Löfvenille. Moni kansalainen on ihmetellyt tätä suuresti, että voiko näin todellakin toimia ja asiasta on jo tehty useampia kanteluja oikeuskanslerille.

Avoinna olevia kysymyksiä asiaan liittyen tuntuu olevan monia ja näistä on myös tänään Aitosuomalaisten tietojen mukaan käännetty oikeuskanslerin pakeille. On kysytty mm. miksi valtioneuvosto ei määrännyt sijaisia pääministerille, kun selvisi hänen estyneenä kesken kokouksen? Miksi alivaltiosihteeri Jari Luoto väitti julkisuudessa, että pääministerille ei voi määrätä sijaisia? Millä mandaatilla Ruotsin pääminsteri valtuutettiin hoitamaan Suomen asioita siinä kokouksessa?

Elämme varsin erikoisia aikoja. Toivottavasti näihinkin asioihin saadaan selvyys.

Mistä kansa oikein äänesti vuonna 1994 EU-jäsenyyden neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä?

Valtion johto kävi vuonna 1994 neuvotteluja Suomen liittämisestä Euroopan unioniin ja allekirjoittivat siitä sopimuksen silloisten jäsenvaltioiden kanssa, jonka pohjalta kansan tuli sitten päätellä onko se sellainen johon halutaan mukaan, kertoa kantansa neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä. Valtioneuvosto informoi kansalaisia sopimuksen sisällöstä, jotta asiaan olisi saatu selvyys että mistä silloin oli tarkoitus äänestää.

Ohessa silloisen valtioneuvoston tiedote sopimuksen sisällöstä kansalaisille:

Valtioneuvoston tiedote Euroopan unionin jäsenyydestä

Suomi ja Euroopan unionin (EU) jäsenvaltiot ovat 24.6.1994 allekirjoittaneet sopimuksen, jonka mukaan Suomi liittyy EU:n jäseneksi 1.1.1995. Suomen lisäksi Itävalta, Norja ja Ruotsi ovat allekirjoittaneet liittymissopimuksen.

Suomessa järjestetään EU-jäsenyydestä neuvoa-antava kansanäänestys 16.10.1994. Kansalaisilta kysytään, tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen (liittymissopimuksen) mukaisesti. Lopullisen päätöksen Suomen jäsenyydestä EU:ssa tekee eduskunta.

Euroopan unioni

EU:n jäsenmaat ovat itsenäisiä ja täysivaltaisia valtioita, jotka ovat vapaaehtoisesti päättäneet eräissä kysymyksissä harjoittaa toimivaltaansa yhteisesti.

Jäsenenä Suomi tulee osallistumaan yhteiseen päätöksentekoon EU:n toimielimissä: Euroopan parlamentissa, Eurooppa-neuvostossa (EU:n huippukokous), neuvostossa, komissiossa ja tuomioistuimessa. Euroopan parlamentissa Suomella tulee olemaan 16 edustajaa 641 edustajasta ja neuvostossa 3 ääntä 90 äänestä.

Unionissa on kolme osaa: Euroopan yhteisöt, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä yhteistyö oikeus- ja sisäasiossa.

Euroopan yhteisöt

EU tavoittelee kestävää ja tasapainoista kehitystä. EU haluaa kohottaa kansalaisten elintasoa ja elämisen laatua sekä parantaa kuluttajien suojaa ja ympäristön suojelua.

EU:n sisämarkkinoilla työvoima, tavarat, palvelut ja pääomat liikkuvat vapaasti jäsenvaltioiden rajojen yli. Markkinoiden toimintaa haittaavat esteet pyritään poistamaan. EU soveltaa yhtenäisiä tulleja ulkopuolisiin maihin nähden ja sillä on yhteinen kauppapolitiikka. Välillisen verotuksen järjestelmät yhtenäistetään.

EU:lla on yhteinen maatalouspolitiikka. Se ei sellaisenaan ota huomioon pohjoisen maatalouden erityisolosuhteita eikä turvaa elintarviketaloutemme toimintaedellytyksiä. Siksi olennainen osa liittymisratkaisua on, että maataloutta tuetaan Suomessa jäsenyyden oloissa EU:n yhteisistä rahoista ja valtion budjetista.

Alueiden välisiä kehityseroja kavennetaan tukemalla erilaisia alue- ja rakennepoliittisia hankkeita sekä yhteisistä rakennerahastoista että valtion budjetista.

Nuoriso-, opiskelija-, opettajavaihtoa sekä oppilaitosten välistä yhteistyötä lisätään. Kulttuuriyhteistyötä laajennetaan. Tiede- ja teknologiayhteistyössä ohjataan rahaa alan hankkeisiin.

Jäsenvaltioiden kansalaiset saavat myös unionin kansalaisuuden. Sosiaaliturvan tasosta ja laadusta määrää kukin jäsenvaltio itse.

Tulevaisuudessa tavoite on talous- ja rahaliitto. Sen on määrä johtaa yhteensovitettuun talous- ja budjettipolitiikkaan, kiinteisiin valuuttakursseihin, yhteiseen rahapolitiikkaan ja keskuspankkiin sekä myöhemmin yhden, yhteisen valuutan käyttöönottoon.

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

EU:n perustamissopimusten mukaan unionin päämääränä on vakauden ja turvallisuuden lisääminen Euroopassa.

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on jäsenmaiden hallitusten välistä yhteistyötä. Sen avulla pyritään edistämään jäsenmaiden etuja ja vahvistamaan niiden turvallisuutta. EU-maat ottavat kantaa ajankohtaisiin kansainvälisiin kysymyksiin ja voivat ryhtyä yhteisesti sovittuun toimintaan. Päätökset edellyttävät jokaisen jäsenmaan suostumusta.

Jäsenmaiden pitkän aikavälin tavoitteena on yhteinen puolustuspolitiikka, joka saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen.

Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa

Hallitusten välistä yhteistyötä lisätään muun muassa kansainvälisen rikollisuuden ehkäisemiseksi ja EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten luvattoman maahanmuuton vastustamiseksi.

Jäsenyyden taloudelliset vaikutukset

EU-jäsenyys vaikuttaa Suomen kansantalouteen merkittävällä tavalla. Useimmissa tutkimuksissa on arvioitu, että taloudellinen hyvinvointi lisääntyy jäsenyyden oloissa enemmän kuin EU:n ulkopuolella.

Jäsenmaksuina Suomi maksaa jäsenyyden ensimmäisenä vuonna EU:n budjettiin 6,6 miljardia markkaa. Suomi saa erilaisina tukina suurin piirtein saman verran. Myöhempinä vuosina EU:sta saatavien tukien määrä pienenee niin, että Suomesta tulee budjetissa nettomaksaja.

Mistä tietoa?

Yksityiskohtaisempia tietoja EU:n jäsenyyden sisällöstä saa monista suomen- ja ruotsinkielisistä julkaisuista. Kansalaiset saavat julkaisuja veloituksetta kirjastoista ja Eurooppa-tiedotuksen palvelupisteistä kautta maan.”

Moni aikalainen muistaa varmaan tästä ajasta etupäässä ne käydyt maalailevat julkiset mielipidekeskustelut puolesta ja vastaan. Etenkin jäsenyyden puoltajat lobbasivat ahkerasti mm. maakuntakiertueilla ja medioissa jäsenyyden tuomista erilaisista eduista Suomelle. Jäsenyyden vastustajat olivat huolissaan mm. itsemääräämisoikeuden menettämisestä ja hintalapusta.

Lähde: Wikipedia, liite 10

KHO on antanut lausunnon hallituksen sote-uudistuksen lakipaketin ongelmakohdista

Kuntalehti kertoi, että korkein hallinto-oikeus on käynyt läpi hallituksessa työn alla olevan soteuudistuksen lakipaketin ja löytänyt siitä erinäisiä ongelmallisia asioita. Vielä siis löytyy viilattavaa ennen kuin tämä saadaan kunnialla maaliin.

”KHO tarttui odotetusti lausunnossaan ns. voimaanpanolain sisältämiin sote-sopimusten siirtoon ja mitätöintiin. Voimaanpanolakiehdotuksen 28 §:ssä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen hankkimisesta tehtyjen sopimusten mitättömyydestä. Jos kunnalta tai kuntayhtymältä maakunnan vastuulle siirtyvää sopimusta ei voida muuttaa lainmukaiseksi, sopimus olisi sote-uudistuksen myötä kokonaan mitätön.”

”Korkein hallinto-oikeus antoikin ministeriölle kotiläksyjä ennen lain viemistä eduskuntaan, jotta Suomeen saadaan toimiva sote-laki. Näin erityisesti hankintalain ja sopimusten mitättömyyden osalta.”

”-Korkein hallinto-oikeus katsoo, että ehdotukseen sisältyy merkittävää oikeudellista epävarmuutta ja epäselvyyttä, jonka jääminen ratkaistavaksi vasta tuomioistuinprosesseissa olisi epätyydyttävää. Jatkovalmistelussa olisi huolellisesti arvioitava sääntelyn eri vaiheisiin sisältyviä oikeussuojateitä, jotta vältetään oikeudellista epävarmuutta ja mahdollistetaan asioiden nopea ratkaiseminen toimivaltaisissa tuomioistuimissa.”

Kuntalehti

Vastuu yhteiskunnasta kuuluu valtiolle

Pääministeri Sanna Marin peräänkuulutti taas sitä yhteiskuntavastuuta yrityksiltä. Tällä kertaa itkuvirttä ja moraaliposeerausta väännettiin Twitterissä:
”Miksi kysyn yritysten yhteiskuntavastuun perään? Koska tilanne on vakava, emmekä selviä kriisistä vain valtion voimin. Tarvitsemme kaikilta vastuullisuutta. Inhimillisyyttä ja yhteishenkeä ihan jokaiselta.”

Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi nostaa kissan pöydälle kysymällä valtion oman roolin perään vastuun kantajana.

Yrittämisen edellytysten parantaminen olisi sitä todellista yhteiskuntavastuuta ja se rooli on annettu valtiolle. Perustuslaissa on kirjattuna, että julkinen valta on velvollinen turvaamaan koko kansan perusoikeudet. Tämä sisältää myös elinkeinon harjoittamisen vapauden ja omaisuuden suojan. Väittämä, että yhteiskuntavastuun rooli yhtäkkiä olisi yksitysen sektorin pyhä velvollisuus on vain heikosti naamioitu yritys pääministeriltä päästä yhä vaan syvemmälle yrittäjien taskuille. Pääministeri itse myöntää twiitissään, että tiukilla ollaan mutta siitä huolimatta pidetään edelleen tiukasti kiinni hallitusohjelmasta ja monista siihen kirjatuista hintavista rahareijistä vaan koska ideologia niin sanelee.

Sen lisäksi se valtiollinen yritysten ”tukeminen” kotonakriisin alla on myös aika paksu väite, kun suurin osa tukitoimista on yrityksille myönnettyä tukea takaisin maksettavan lainan muodossa apuna akuutteihin maksuvaikeuksiin.

Jos kerran tilanne on niin paha kuin mitä pääministeri Sanna Marin itse twiitistä väittää, niin silloin pitää ensintilassa lopettaa se rahan lappaaminen Brysseliin ja samalla pistää hallitusohjelma uusiksi ja priorisoida menot olemassaolevien tulojen mukaan perusoikeudet ja kansakunnan huoltovarmuus edellä. Tämä siksi, että valtion ainut todellinen olemassa olon syy on Suomen kansan perusoikeuksien ja huoltovarmuuden turvaaminen Suomen maaperällä. – Perustuslaillinen mandaattimme ja velvoite ulottuu tältä osin vain Suomen ulkorajoille asti.

Valtio on olemassa omaa kansaa varten, eikä päinvastoin. Valtiota ei ole perustettu koneistoksi imeä verotuksen turvin kansalaiset viimeistä palkansaajaa ja yritystä myöten kuiviin, vaan jotta vallassa olevat hallitsijat (valtioneuvosto) voisivat törsätä rahoja surutta ja sumeilematta ympäri maailman itselleen mainetta ja statusta kasvattaakseen suuren maailman estradeilla.

Yhteen hiileen voidaan ruveta puhaltamaan heti kun tämä seikka valkenee Valtioneuvoston ministereille.

Hallituksen touhu tuntuu jo täyttävän maanpetoksen tunnusmerkit – eikö kukaan välitä?

Olemme saaneet kuunneella EU-komission ehdottaman elvytyspaketin tiimoilta toinen toistaan paksumpia valheita ja selittelyjä hallituksen taholta jo useamman kuukauden ajan. Koko pakettia ei ole edes vielä hyväksytty Suomen eduskunnassa ja silti hallitus esittää julkisuudessa jo siitä varoja käytettäväksi tuleviin erilaisiin investointeihin.

Mihin katosi maamme valtiojärjestyksen eduskunnalle suoma oikeus yhdessä äänestää asiasta?

Meille on lisäksi koitettu väittää, että EU:n artikla 122 joka kattaa odottamattomat onnettomuudet kuten luonnonkatastrofit olisi jotenkin peruste koronasta johtuvien kulujen kattamiseksi elvytyspaketeilla ja, että elvytyspaketti näin täyttäisi EU:n perussopimukset. Kehoitukset sijoittaa vihreään teknologiaan tai digitalisaatioon ei kuitenkaan kata koronapandemian aiheuttamia kuluja eri maiden terveydenhoidolle.

Tätä apuahan kyseltiin mm. Italiasta jo alkukeväästä kun eivät esim. tahtoneet saada niitä suojavarusteita mistään, ennenkuin sulkujen vaikutuksista talouteen oli mitään käsitystä. Sitäpaitsi ihmisiin kohdistunut koronapandemia ei ole rinnastettavissa luonnonkatastrofeihin, koska tähän voidaan varautua ennakolta. Aila-myrskyn tapaisiin myrskytuhoihn ei sitävastoin niinkään voi.

Meillä on Suomessa THL, EU:ssa ECDC ja maailmalla WHO, jotka ovat vuosikymmeniä seuranneet tämän tyyppisiä asioita ja varoittaneet jo usean vuoden ajan olemassa olevasta uhkasta ja, että kannattaisi varautua. Sipilän hallituksen Turvallisuusstrategiassa löytyy tästäkin pieni maininta. Lisäksi silloin tehtiin myös se WHO:n auditointi terveydenhoitojärjestelmäämme, jossa pandemiaan varautuminen myös nousi esiin.

Onhan lisäksi pandemioiden osalta varauduttu eläin- ja kasvitautien osalta mm. pistämällä siipikarja sisätiloihin keväällä muuttolintujen saapumisen ajaksi, etteivät saisi lintuinfluenssaa.  On myös toimittu kasvitautien osalta, kun kiellettiin jokin aika sitten hedelmien maahantuonti ilman tautivapaaksi todettua sertifikaattia. Miten ihmeessä näiden pandemioiden kohdalla ei olla huudeltu jonkun elvytyspakettien perään?

Meille on myös monen ministerin suulla vakuutettu, että maksamalla 6 miljardia tienaamme 3 miljardia, kun saamme omistamme takaisin 3 miljardia. Jopa alakoululainen ymmärtää, että tuo on vale. Miksi hallitusvastuussa olevat ministerit saavat toimia näin? Eikö kaikkia kansanedustajia enää velvoita yhteisesti se perustuslain pykälä, että pitää puhua totta ja noudattaa perustuslakia?

Maanpetosrikoksesta todetaan Suomen rikoslaissa Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen osalta, että ”joka tarkoituksenaan.. vieraan valtion.. taloudellisen painostuksen tai tuen avulla
1) saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,

3) muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta

tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.”

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmasta löytyvät oheiset kirjaukset, jotka osoittavat että tässä ollaan ihan tietoisesti valmiita muuttamaan EU:n perussopimuksia edistämällä määräenemmistöpäätöksiä. Lisäksi on ilmeisesti tarkoitus luopua Suomen budjettisuvereniteetista, kun kerran halutaan myös edistää unionin varainhankintaa.  Näistäkin asioista on jo puhuttu myös ihan julkisuudessa astikin hallituksen suulla nyt tämän nk. korona-elvytyspaketin yhteydessä.

Ongelma vaan on siinä, että hallitusohjelman kirjaukset on tehty paljon ennen koko koronapandemiaa. Eli hallituksen todellinen tatkoitus on ilmeisesti alusta pitäenkin ollut Suomen itsenäisyydestä luopuminen ja EU-liittovaltion edistäminen. Voiko tämän enää ymmärtää millään muulla tavalla?

Ote Marinin hallitusohjelmasta:

”Suomella on valmius tarkastella unionin omien varojen järjestelmän kehittämistä. Järjestelmää kehitettäessä otetaan huomioon Suomen kaltaisten maiden etu, ja se etteivät kustannusvaikutukset kohdennu näihin maihin suhteettomasti. Jäsenmaat päättävät unionin varainhankinnasta.”

”Suomi edistää EU:n globaalistrategiaa, joka vahvistaa unionin roolia globaalina johtajana. Jäsenmaiden ja unionin koordinaatiota ulkoisessa vaikuttamisessa lisätään. Määräenemmistöpäätöksentekoa voidaan lisätä rajatuilla toimialoilla, mikä mahdollistaa osaltaan riittävän nopean toiminnan unionin ulkosuhteissa.”

Emme ole koskaan antaneet suostumusta itsenäisyydestä luopumisesta EU-kansanäänestyksen yhteydessä silloin aikanaan. Nyt kuitenkin näin on mitä ilmeisimmin käymässä, kun ei kerran eduskunnalta enää odoteta hyväksyntää edes tälle elvytyspaketille, eikä kansanäänestystäkään ole asiasta järjestetty tulevan itsenäisyydestä luopumisen osalta.

Joukko nätisti hymyileviä kauniita nuoria naisia valtion johdossa ei vastaa sitä perinteistä kuvaa julmista hirmuhallitsijoista mitä historia tuntee, kuten Hitlerin ja Stalinin jotka kummatkin silloin aikanaan myös halusivat hyviä asioita omalle kansalle ja omalle maalle. Silti tapa toimia kuin silloiset yksinvaltiaat on erehdyttävän samankaltainen.

Systeemisen muutoksen ytimessä

Ruohonjuuritasolla ihmetys senkuin kasvaa, kun seuraa julkista keskustelua hallituksen agendalla olevasta ilmastonmuutoksesta, hiilineutraaliudesta ja kestävästä kehityksestä. Vastapainoksi tälle kuule etupäässä raivoa polttoaineiden hintojen korotuksesta. Sana kiertotalous saattaa myös välillä vilahtaa jossain sivulauseessa, MAL-hankkeiden kaupunkisuunnittelun ja monenlaisen digitalisaation tarpeen lisäksi.

Ympäristöministeriö on hiljattain julkaissut budjettiehdotuksensa ensi vuodelle. Siinä on tarkoitus panostaa luonnonsuojeluun ja siirtymistä Suomessa kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa.

Ote Ympäristöministeriön tiedotteesta:

”Ympäristöministeriön ehdotus vuoden 2021 talousarvioesitykseen omalle hallinnonalalle on yhteensä 340,2 miljoonaa euroa, mikä on 54,4 miljoonaa euroa enemmän kuin vuodelle 2020. Lisäys aiheutuu hallitusohjelman mukaisista panostuksista luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja hiilineutraalin yhteiskunnan rakentamiseen.

Ympäristön- ja luonnonsuojeluun ehdotetaan 192,8 miljoonaa euroa. Alueidenkäyttöön, asumiseen ja rakentamiseen ehdotetaan 73,8 miljoonaa euroa. Hallinnonalan toimintamenoihin ehdotetaan 73,7 miljoonaa euroa.

Budjettiehdotus ei sisällä vielä hallituksen elvyttäviä tulevaisuusinvestointeja. Elvytysinvestoinneista keskustellaan lähiviikkoina ja ne sisällytetään osaksi lopullista budjettiesitystä.”

Kokonaisuus meneillään olevasta systeemisestä muutoksesta voi olla monelle vaikea hahmottaa, koska kiertotalous, hiilineutraalius ja siihen kytkeytyvä kestävä kehitys on työn alla muodossa tai toisessa varmaan kaikissa eri ministeriöissä ja asioita pyritään ohjaamaan haluttuun suuntaan mm. verotuksen, lainsäädännön, erilaisten avustusten ja rahoituksen turvin.

Tiedotteessa kerrotaan lisäksi, että:

”Ympäristöministeriön talousarvioehdotuksella rakennetaan hiilineutraalia yhteiskuntaa ja tehdään kiertotaloudesta Suomen talouden perustaa.

Konkreettisia ilmastoinvestointeja ovat esimerkiksi yli 40 miljoonan euron avustusmääräraha, jolla kuntia ja kotitalouksia kannustetaan luopumaan öljylämmityksestä sekä asuinrakennusten energia-avustukset, joita ehdotetaan jatkettavan myös ensi vuonna 40 miljoonalla eurolla. Kuntien ja alueiden ilmastotyön vauhdittamiseen ehdotetaan viittä miljoonaa euroa. Ilmastopaneelin toimintaan varataan 750 000 euroa. Riippumattoman ja monitieteisen ilmastopaneelin työ kytkeytyy esimerkiksi keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman valmisteluun, oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseen, kansallisen sopeutumissuunnitelman valmisteluun ja muiden keskeisten ja ajankohtaisten ilmastopoliittisten tietotarpeiden ratkaisuun.”

Asuntorakentamista halutaan myös vauhdittaa erityisesti kasvuseuduilla erilaisilla tuilla:
”Valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon lisäämiseksi Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun MAL-sopimuskunnille voidaan myöntää määräaikaisia käynnistysavustuksia yhteensä enintään 38 miljoonaa euroa. Näillä MAL-sopimusalueilla asuntotuotantoa edistetään lisäksi kunnallistekniikan rakentamisen avustuksilla, joita myönnetään enintään 15 miljoonaa euroa. Korkotukivaltuuksia valtion tukemaan sosiaaliseen asuntotuotantoon esitetään kohdennettavan kaksi miljardia euroa sekä takauslainavaltuuksia 285 miljoonaa euroa ja asunto-osakeyhtiöiden perusparannuslainojen valtiontakauksia 100 miljoonaa euroa. Valtaosa valtion tukemasta asuntotuotannosta kohdistetaan suurimpiin kasvukeskuksiin, erityisesti Helsingin seudulle.”

Vielä toistaiseksi näyttää siltä, että muutokset keskittyvät etupäässä kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin.

Tuntuu hieman huolestuttavalta näin mittavien muutosten kynnyksellä, että maaseutu ja haja-asutusalueet näyttävät jotenkin ikäänkuin päässeen unohtumaan. Kestävä kehitys on paljolti myös henkistä hyvinvointia, tasapuolisia mahdollisuuksia ja turvattua toimeentuloa. Kun tiedetään myös ne haasteet joita on maaseudun kunnilla ja asukkailla esimerkiksi muuttotappion takia, ja kun palelut tuntuvat koko aika heikkenevän monin paikoin Suomessa, kyllä sitä silloin sopii odottaa koko maan kehittämistä tasapuolisesti.

Aitosuomalaiset päätti kysyä Ympäristöministeriöstä onko koko Suomi mukana muutoksessa? Saimme selvennystä asiaan Ympäristö- ja ilmastoministerin erityisavustajalta Timo Juurikkalata.

Onko Ympärisyöministeriössä työn alla tai suunnitteilla jotain hankkeita, joissa pyritään tukemaan myös esim. pienempiä paikkakunta tämän mullistavan muutoksen keskellä uudenlaiseen systeemiin siirtymisen tukemiseksi?

– Muutos koskee kaikkia alueita. Ilmastonmuutoksen torjunnassa kaupunkialueet ovat sikäli merkityksellisiä, että niissä asuu suuri osa väestöstä ja kaupungeissa syntyvät myös suurimmat päästöt. Kaupungeissa myös rakennetaan paljon uutta: asuntoja, toimitiloja, liikenneväyliä jne. On tärkeää, että tämä uudisrakentaminen tehdään kestävän kehityksen mukaisesti, koska rakennusten ja kaupunkirakenteen elinkaari on pitkä ja nyt tehtävät päätökset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Mutta muutoksessa on kaikkien oltava mukana, ja esimerkkinä maaseutualueille pääosin kohdistuvasta toimesta voidaan nostaa vaikka tuki öljylämmityksestä luopumiseksi.

Kokonaisvaltaisesti tuntuu olevan kyse varsin mittavasta muutoksesta ja kokonaiskuva kaikesta asiaan liittyvästä voi monien kansalaisten mielestä tuntua varsin pirstaloituneelta ja vaikeasti hahmoteltavalta.

Onko olemassa keskitetysti informaatiota asiasta esim. jonkin tietyn ministeriön alaisuudessa tästä kaikesta? Että mitä kaikkea tähän liittyy? Kuinka suuresta muutoksesta koko yhteiskuntaan on kyse? Mihin kaikkeen tämä tuleekaan vaikuttamaan tulevaisuudessa? Minkälaisella aikataululla tavoitteisiin halutaan päästä?

– Ilmastomuutoksen vastaista työtä hallituksen piirissä johtaa Ilmasto- ja energiapoliittinen ministeriryhmä, jonka puheenjohtajana toimii ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen. Ilmastotoimia tehdään kaikkien ministeriöiden hallinnonaloilla. Hallituksen ohjelmassaan asettama hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 on erittäin kunnianhimoinen ja vaatii paljon työtä. Kaikkea ei kuitenkaan voida kerralla tehdä, ja siksi on valmisteltu muun muassa energiaverotuksen ja liikenteen maksu- ja veropolitiikan muutoksia ja valmisteltu eri teollisuudenalojen hiilineutraaliustiekarttoja. Niissä viitoitetaan polkua ja toimenpiteitä 15 vuoden päässä siintävää tavoitetta silmällä pitäen. Yhteiskunnassa tarvittava muutos on erittäin suuri: riippuvuudestamme fossiilisista energianlähteistä täytyy päästä irti. Sillä tulee olemaan vaikutuksia niin energiantuotantoon, liikenteeseen, asumiseen, rakentamiseen kuin ruuantuotantookin.

Ympäristöministeriö

Tekstiä muokattu; lisätty vastaukset esitettyihin kysymyksiin.

Työllisyys nousuun Suomessa tilastoja viilaamalla?

Maan tavaksi näkyy tulleen monenlainen tilastokikkailu ja erilaisten pykälien ”luova” taivuttelu kriisin osuessa kohdalle. Julkisuudessa juoksee vuoroin poliitikot, virkamiehet ja monenlaiset asiantuntijat puhumassa niitä samoja tyhjänpäiväisyyksiä vuodesta toiseen kansansuosion ja irtopisteiden toivossa.

Kansa on jo aikoja sitten nähnyt tämän teatterin läpi. Ihmiset ovat tähän asti lähinnä tyytyneet narisemaan ja nielemään moisen touhun. Kysymys, jota maan päättäjien tulisi pohtia keskinäisen nokittelun sijaan on: Joko kansan mitta alkaa täyttymään?

Malmilandia on nostanut kissan pöydälle hienosti selventäen mm. työllisyyden tilastokikkailujen osalta:

”Niin että työtön on se suurin syntinen, joka pitää saada pois kortistosta, joka tosin ei tarkoita työllistämistä, vaan siirtymistä orjaksi näille verenimijöille.”

Koko kirjoutus on luettavissa Malmilandiassa

Ympäristöministeriö tukee julkisen sektorin puurakentamista edistäviä hankkeita – avustushaku käynnissä nyt

Ympäristöministeriön Puurakentamisen ohjelma myöntää avustuksia puun käyttöä julkisessa rakentamisessa edistäville hankkeille kahdella hakukierroksella. Ensimmäisen kierroksen hakuaika on 31.7.2020–31.8.2020 ja toisen 1.10.2020–16.11.2020.

Puun käytön edistäminen julkisessa rakentamisessa on yksi Puurakentamisen ohjelman painopisteistä. Viime vuosina puun käyttö julkisessa rakentamisessa on lähtenyt vahvaan kasvuun erityisesti opetuksen ja varhaiskasvatuksen rakennuksissa. Kunnissa puurakentaminen on tunnistettu tärkeäksi keinoksi päästä asetettuihin hiilineutraaliustavoitteisiin.

Nyt haettavana olevilla avustuksilla tuetaan kuntien puurakentamisen kehitystä ja lisätään valmiuksia toteuttaa varsinaisia puurakennushankkeita. Hankkeet voivat tuottaa uutta tietoa, palveluja, ratkaisuja, toiminta- ja/tai yhteistyömalleja puurakentamisen kehittämiseksi. Hankkeen on tavoiteltava kuntien toiminnassa pysyviä muutoksia, jotka lisäävät puun käyttöä. Lisäksi hankkeella tulee olla potentiaalia laajempaan vaikuttavuuteen tai toimintakulttuurin muutokseen.

Ympäristöministeriön osuus hankkeen avustuskelpoisista kustannuksista voi olla korkeintaan 70 prosenttia. Avustuksia myönnetään vuoden 2020 hauissa yhteensä enintään 700 000 euroa.

Rahallisen avustuksen lisäksi Puurakentamisen ohjelma tarjoaa valittaville hankkeille keskinäisiä verkostoitumistilaisuuksia, toteutuksen ja vaikuttavuuden valmennusta sekä näkyvyyttä ohjelman viestintäkanavissa. Ohjelma panostaa myös tulosten ja hyvien toimintatapojen jakamiseen, jotta kaikki kunnat voisivat hyötyä niistä. Ympäristöministeriö voi perustaa hankkeille tuki- ja seurantaryhmän, jonka työskentelyssä hyödynnetään ympäristöministeriön kokoaman tiedeyhteisön asiantuntemusta.

Puurakentamisen ohjelmalle myönnettiin lisärahoitusta valtion vuoden 2020 neljännessä lisätalousarviossa, mikä mahdollistaa ohjelman toimenpiteiden laajentamisen. Lisärahoitusta kohdistetaan erityisesti julkisen rakentamisen sekä osaamisen ja koulutuksen kehittämiseen.

Valtioneuvosto