Mistä kansa oikein äänesti vuonna 1994 EU-jäsenyyden neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä?

Valtion johto kävi vuonna 1994 neuvotteluja Suomen liittämisestä Euroopan unioniin ja allekirjoittivat siitä sopimuksen silloisten jäsenvaltioiden kanssa, jonka pohjalta kansan tuli sitten päätellä onko se sellainen johon halutaan mukaan, kertoa kantansa neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä. Valtioneuvosto informoi kansalaisia sopimuksen sisällöstä, jotta asiaan olisi saatu selvyys että mistä silloin oli tarkoitus äänestää.

Ohessa silloisen valtioneuvoston tiedote sopimuksen sisällöstä kansalaisille:

Valtioneuvoston tiedote Euroopan unionin jäsenyydestä

Suomi ja Euroopan unionin (EU) jäsenvaltiot ovat 24.6.1994 allekirjoittaneet sopimuksen, jonka mukaan Suomi liittyy EU:n jäseneksi 1.1.1995. Suomen lisäksi Itävalta, Norja ja Ruotsi ovat allekirjoittaneet liittymissopimuksen.

Suomessa järjestetään EU-jäsenyydestä neuvoa-antava kansanäänestys 16.10.1994. Kansalaisilta kysytään, tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen (liittymissopimuksen) mukaisesti. Lopullisen päätöksen Suomen jäsenyydestä EU:ssa tekee eduskunta.

Euroopan unioni

EU:n jäsenmaat ovat itsenäisiä ja täysivaltaisia valtioita, jotka ovat vapaaehtoisesti päättäneet eräissä kysymyksissä harjoittaa toimivaltaansa yhteisesti.

Jäsenenä Suomi tulee osallistumaan yhteiseen päätöksentekoon EU:n toimielimissä: Euroopan parlamentissa, Eurooppa-neuvostossa (EU:n huippukokous), neuvostossa, komissiossa ja tuomioistuimessa. Euroopan parlamentissa Suomella tulee olemaan 16 edustajaa 641 edustajasta ja neuvostossa 3 ääntä 90 äänestä.

Unionissa on kolme osaa: Euroopan yhteisöt, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä yhteistyö oikeus- ja sisäasiossa.

Euroopan yhteisöt

EU tavoittelee kestävää ja tasapainoista kehitystä. EU haluaa kohottaa kansalaisten elintasoa ja elämisen laatua sekä parantaa kuluttajien suojaa ja ympäristön suojelua.

EU:n sisämarkkinoilla työvoima, tavarat, palvelut ja pääomat liikkuvat vapaasti jäsenvaltioiden rajojen yli. Markkinoiden toimintaa haittaavat esteet pyritään poistamaan. EU soveltaa yhtenäisiä tulleja ulkopuolisiin maihin nähden ja sillä on yhteinen kauppapolitiikka. Välillisen verotuksen järjestelmät yhtenäistetään.

EU:lla on yhteinen maatalouspolitiikka. Se ei sellaisenaan ota huomioon pohjoisen maatalouden erityisolosuhteita eikä turvaa elintarviketaloutemme toimintaedellytyksiä. Siksi olennainen osa liittymisratkaisua on, että maataloutta tuetaan Suomessa jäsenyyden oloissa EU:n yhteisistä rahoista ja valtion budjetista.

Alueiden välisiä kehityseroja kavennetaan tukemalla erilaisia alue- ja rakennepoliittisia hankkeita sekä yhteisistä rakennerahastoista että valtion budjetista.

Nuoriso-, opiskelija-, opettajavaihtoa sekä oppilaitosten välistä yhteistyötä lisätään. Kulttuuriyhteistyötä laajennetaan. Tiede- ja teknologiayhteistyössä ohjataan rahaa alan hankkeisiin.

Jäsenvaltioiden kansalaiset saavat myös unionin kansalaisuuden. Sosiaaliturvan tasosta ja laadusta määrää kukin jäsenvaltio itse.

Tulevaisuudessa tavoite on talous- ja rahaliitto. Sen on määrä johtaa yhteensovitettuun talous- ja budjettipolitiikkaan, kiinteisiin valuuttakursseihin, yhteiseen rahapolitiikkaan ja keskuspankkiin sekä myöhemmin yhden, yhteisen valuutan käyttöönottoon.

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

EU:n perustamissopimusten mukaan unionin päämääränä on vakauden ja turvallisuuden lisääminen Euroopassa.

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on jäsenmaiden hallitusten välistä yhteistyötä. Sen avulla pyritään edistämään jäsenmaiden etuja ja vahvistamaan niiden turvallisuutta. EU-maat ottavat kantaa ajankohtaisiin kansainvälisiin kysymyksiin ja voivat ryhtyä yhteisesti sovittuun toimintaan. Päätökset edellyttävät jokaisen jäsenmaan suostumusta.

Jäsenmaiden pitkän aikavälin tavoitteena on yhteinen puolustuspolitiikka, joka saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen.

Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa

Hallitusten välistä yhteistyötä lisätään muun muassa kansainvälisen rikollisuuden ehkäisemiseksi ja EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten luvattoman maahanmuuton vastustamiseksi.

Jäsenyyden taloudelliset vaikutukset

EU-jäsenyys vaikuttaa Suomen kansantalouteen merkittävällä tavalla. Useimmissa tutkimuksissa on arvioitu, että taloudellinen hyvinvointi lisääntyy jäsenyyden oloissa enemmän kuin EU:n ulkopuolella.

Jäsenmaksuina Suomi maksaa jäsenyyden ensimmäisenä vuonna EU:n budjettiin 6,6 miljardia markkaa. Suomi saa erilaisina tukina suurin piirtein saman verran. Myöhempinä vuosina EU:sta saatavien tukien määrä pienenee niin, että Suomesta tulee budjetissa nettomaksaja.

Mistä tietoa?

Yksityiskohtaisempia tietoja EU:n jäsenyyden sisällöstä saa monista suomen- ja ruotsinkielisistä julkaisuista. Kansalaiset saavat julkaisuja veloituksetta kirjastoista ja Eurooppa-tiedotuksen palvelupisteistä kautta maan.”

Moni aikalainen muistaa varmaan tästä ajasta etupäässä ne käydyt maalailevat julkiset mielipidekeskustelut puolesta ja vastaan. Etenkin jäsenyyden puoltajat lobbasivat ahkerasti mm. maakuntakiertueilla ja medioissa jäsenyyden tuomista erilaisista eduista Suomelle. Jäsenyyden vastustajat olivat huolissaan mm. itsemääräämisoikeuden menettämisestä ja hintalapusta.

Lähde: Wikipedia, liite 10

Kansanäänestys EU:sta eroamisesta

Eduskuntatalolla 1.9.2020 järjestetyssä Fixit-mielenosoituksessa puhunut ja oman eduskuntaryhmän perustanut kansanedustaja Ano Turtiainen kertoi innokkaalle yleisölle mm. juuri jättäneensä eduskunnalle lakialoitteen kansanäänestyksen järjestämisestä EU:sta eroamisesta.

Asia nousi otsikoihin myös joissakin valtamedioissa, mutta ainakaan Aitosuomalaiset eivät huomanneet tästä mitään mainintaa koko kansan yhteisen ja julkisrahoitteisen Yle:n uutisoinnissa. On tietenkin voinut Aitosuomalaisilta tämä pienestä silmäilystä huolimatta livahtaa ohitse. Onhan sekin yhtä mahdollista, että tämä uutinen Ano Turtiaisen tekemästä lakialoitteesta on päässyt livahtamaan myös Yle:n toimittajilta ohitse.

Lakialoite kansanäänestysksen järjestämisestä EU:sta eroamisesta on kuitenkin tärkeä koko kansakuntaa koskeva asia, jota tuleekin puntaroida avoimen ja laajan keskustelun kautta. Koska kyse on niin perustavaa laatua olevista muutoksista, joita näkyy välillä tihkuvan julkisuuteen EU:n alkuperäisen roolin muuttuessa täysin toisenlaiseksi silmiemme edessä kuin mihin aikanaan liityimme.

Julkisrahoitteiselta koko kansan medialta Yle:ltä soisi ja on myös soveliasta odottaa, että myös tästä uutisoitaisiin. Aitosuomalaiset päättivät pirauttaa Yle:lle ja kysyä oliko uutinen kansanäänestyksestä ollut jossain Yle:n uutiskanavilla esillä vai oliko mennyt epähuomiossa ohi? Lupasivat selvittää asiaa siellä päässä.

Swexit työn alla – Ruotsalaisetkin saamassa tarpeekseen rahastuksesta

Ruotsissa on perustettu järjestö nimeltä ”Folkomrösta om EU-medlemskapet”, jonka tavoite on kansanäänestys EU-jäsenyydestä ensi vuonna. Viimeaikaiset mielipidemittaukset tukevat tätä. Enemmistö kansasta saamassa tarpeekseen koko touhusta.

Perustelut ovat hyvin samankaltaiset kuin mitä Suomessa myös on esitetty Fixitiä ajavien tahojen suulla: ”Unioni ei ole enää se johon aikanaan liityttiin, hintalappu on liian kova, oma maa, sen kehittäminen ja oman kansan hyvinvointi tulee laittaa etusijalle Etelä-Euroopan yritysten ja pankkien tukemisen sijaan.”

Ulf Ström

Missä viipyy kansanäänestys nyt työn alla olevasta tulonsiirtounionista?

Koroniaelvytyksen nimiin puuhattu nk. elpymisväline, jonka pääministeri Sanna Marin kävi Brysselissä hiljattain hyväksymässä Suomen puolesta vastoin perustuslakivaliokunnan evästystä on sen mittaluokan asia, että se vaatii kansanäänestyksen.

Euroopan Unionin koko idea tulee muuttumaan niin suuresti siitä mihin ollaan alunperin lähdetty mukaan, että nyt on tullut se hetki jolloin koko jäsenyyttä tulee punnita kokonaan uudestaan. Pysyvä tulonsiirtounioni ei palvele Suomen etua millään lailla. Sitäpaitsi vientimarkkinoita löytyy myös muualta, etenkin kasvavilta markkinoilta. Eurooppa on talousalueena taantuva markkina-alue.

Myös keskustalainen politiikan konkari Paavo Väyrynen korostaa Verkkouutisissa, että kansanäänestys tulee järjestää.

”- Elvytysrahasto tulee käsitellä eduskunnassa perustuslain säätämisen järjestyksessä. Se ei voi mitenkään riittää, että elvytysväline hyväksyttäisiin vain 2/3 enemmistöllä. Lisäksi tarvittaisiin ehdottomasti neuvoa-antava kansanäänestys.”

Perustuslakivaliokunta totesi lisäksi mietinnössään, että valtion kyky turvata kansan perusoikeudet tulee punnita. Tällöin tulee huomioida kaikki menot ja aiemmat velat ja sitoumukset tulevan elpymisvälineen lisäksi.

Jotta saisi hieman käsitystä siitä minkä mittaluokan summista oikeasti on kyse, niin nyt ei ole kyse pelkästään niistä 6 miljardista, joista saamme takkiimme sen 3 miljardia. Valtion kokonaisvelka vuoden 2019 loppuun mennessä oli 106,368 miljardia. Ja tähän päälle kaikki ne 40 miljardia mitä on tälle vuodelle laskettu. Vielä lisäksi tuo tuleva tulonsiirtopotti miljardeineen, korotettu EU-jäsenmaksu reilut 5 miljardia sekä ne juoksevat korkokulut koko Suomen velkapotista. Korot ovat nyt ovat matalat, mutta ne voivat liukkaasti nousta 15-18 prosenttiin ihan koska vaan, vaikka nyt niin puhutaan kuinka hyvä on kun korot ovat niin alhaiset. Tuosta potista matalatkin korot lohkaisevat kyllä myös jo aika siivun. Ja ne pitää maksaa, vaikka velkaa ei lyhennettäisikään hetkeen.

Mutta, eipä tässä kuitenkaan vielä läheskään kaikki velka ollut..

Kaiken tämän päälle tulee ne kuntien velat. Niitä voikin sitten jokainen kuntalainen paikkakuntakohtaisesti selvittää ja ynnätä siihen omaan osuuteen nykyisestä valtion velasta, joka on reilut 19.000 / kansalainen. Näin Velkakello on sen meille laskenut:
”Jokainen suomalainen saa syntyessään 170 euron arvoisen äitiyspakkauksen ja reilut 19 000 euroa valtion velkaa – sekä kotikunnan velat siihen päälle.”

Ja nyt sitten pitäisi vielä ruveta maksamaan Italialle esim. solidaarisuusrahaa tämän koronaelpymisvälineen nimissä, että saavat laskea verojansa siellä samalla kun Suomessa on ihan itse elvytetty velkarahalla jo monen miljardin edestä tämän kevään aikana. Lisäksi Suomessa on jo myös kiireellä ruvettu korottamaan veroja uusilla polttoaineveroilla. Näin valtioneuvosto on osoittanut suomalaisille missä heidän prioriteettinsa todellisuudessa ovat.

Onneksi maanpetos on rikos, joka ei koskaan vanhene.

Pääministeri Sanna Marin viittasi näköjään kintaalla perustuslakivaliokunnan evästyksille tulevasta elpymisrahastosta

Perustuslakiblogi uutisoi Päivi Leino-Sandbergin kannanoton koskien EU:ssa työn alla olevan elpymisrahaston monista juridisista kiemuroista ja haasteista. Hän lienee yksi maamme parhaimmistoon kuuluvista tämän alan asiantuntijoista, mutta kovin vähälle hänen esiin nostamat argumentit julkisuudessa ovat toistaiseksi jääneet.

Päivi LeinoSandberg kertoo aluksi omasta taustastaan artikkelissa:

”Olen tutkinut oikeuspalvelujen toimintaa ja vaikutusta EU:n päätöksentekoon Suomen Akatemian rahoittamana viimeiset viisi vuotta. Tutkimuksen tulokset ja kymmenen vuoden kokemukseni virkamiehenä ovat tuottaneet kirjan, The Politcs of Legal Expertise in EU Policymaking (Cambridge University Press, 2021), johon kirjoitus perustuu.”

Pääministerin ”luovasta” ratkaisusta oikeudellisten kysymysten osalta neuvottelujen jatkamisen mahdollistamiseksi hän toteaa:

”Pääministeri ohitti oikeudelliset kysymykset ulkoistamalla arvioinnin neuvoston oikeuspalvelulle. Hallitus on sittemmin ilmoittanut yhtyvänsä ”oikeuspalvelun näkemykseen siitä, että komission ehdotukset ovat EU:n perussopimusten mukaisia ja niiden oikeusperustat ovat asianmukaisesti valittuja”. Strategia on sinänsä nerokas, jos ehdotusta oli päätetty kannattaa oikeudellisista haasteista huolimatta. Kukaan ei varmasti odottanut oikeuspalvelun toteavan ehdotusta perussopimusten vastaiseksi – auki oli lähinnä se, millä oikeudellisella argumentoinnilla se peruuttaisi omista aikaisemmista tulkinnoistaan. Neuvoston oikeuspalvelu ei kuitenkaan arvioi ehdotuksia Suomen perustuslain kannalta.”

Maamme on taloudellisesti ehkä historiamme suurimpien kynnyskysymysten äärellä, joiden vaikutukset tulevat kaikumaan kauas tulevaisuuteen. Huoli oikeusvaltion ydinkysymysten toteutumisen osalta ovat myös kaiken keskiössä, koska koronakriisi näkyy tekevän niin monet vauhtisokeiksi rahankäytön osalta. Lisäksi EU:n todellinen epädemokraattisuus alkaa näkymään varsin vahvasti tavallisille pienille kansalaisille kaikissa unionin jäsenvaltioissa. Se tunne, että on vain liuta ammattipoliitikkoja ajamassa lähinnä omia etujaan kasvaa päivä päivältä.

Päivi Leino-Sandberg nostaa esiin myös muita erittäin tärkeitä seikkoja kirjoituksessaan, joita ei ole liiemmin julkisuudessa vielä puitu:

”Elpymisrahasto ei ole kertaluonteinen eikä väliaikainen. Se luo 40 vuotta voimassa olevan rakenteen, jota on helppo soveltaa uudelleen, kun toiminnan rahoittamisesta velaksi on jo aikaisemmin sovittu. Muutoksena se ansaitsisi demokraattisessa yhteiskunnassa perusteellisen käsittelyn, jossa uuden rahoitusmallin valtiosääntöisiä ja muita vaikutuksia arvioitaisiin huolella ja avoimesti.”

”Perussopimusten loputtomalla venyttämisellä on hintansa, sillä se nakertaa niiden uskottavuutta. Toimivallan rajoista muistuttamisessa ei ole kyse vain kiusanteosta tai kapuloiden heittämisestä rattaisiin. Sillä suojellaan unionin toiminnan hyväksyttävyyttä. Viime vuosina useat jäsenvaltioiden perustuslakituomioistuimet ja korkeimmat oikeudet ovat antaneet ratkaisuja, joissa unionin katsotaan ylittäneen toimivaltansa rajat. EU-kuplassa näihin haasteisiin suhtaudutaan kärsimättömästi. Niiden taustalla on kuitenkin perustavaa laatua oleva kysymys, johon elpymisrahastossakin palataan: voiko EU päättää oman toimivaltansa rajat?”

”Suomen valtiosääntöjärjestelmässä perustuslakivaliokunta määrittelee, miten perustuslakia tulkitaan ja mitkä asiat määritellään valtiosääntökysymyksiksi. EU-asioissa valtiosääntöarvio on mahdoton tehdä huomioimatta myös niitä EU-oikeuden määräyksiä, joita arviointi koskee. Jos perustuslakivaliokunnan tulkinta on ristiriidassa valtioneuvoston EU-poliittisten linjausten kanssa, se on toki houkuttelevaa pyrkiä sivuttamaan. Samalla kuitenkin kyseenalaistetaan se tapa, jolla Suomessa perustuslain mukaisuutta valvotaan. Tämä on elpymisrahastoakin suurempi periaatteellinen kysymys, johon nykyinen hallitus ja suuri valiokunta näyttävät suhtautuvan silmiinpistävän kevyesti.”

Koko Päivi Leino-Sanbergin kirjoituksen voi lukea tästä:
Perustuslakiblogi

Komission kaavailemat tulevat yhteisvastuut ajavat Euroopan kansoja vastakkain – Yhtenäisyyttä ei rakenneta pakottamalla

Päivi Leino-Sandberg ja Vesa Vihriälä pureutuivat 23.5.2020 yhteisessä blogikirjoituksessaan Saksan ja Ranskan ehdottaman elpymisrahaston mahdollisiin taloudellisiin seurauksiin ja haasteisiin, joita EU:n jäsenvaltioille tulee nyt puntaroivaksi. He nostivat kirjoituksessa esiin myös ne lukuisat oikeudelliset ongelmat, jotka myös tulevat vaatimaan ratkaisua.

Ehdotettua elpymisrahastoa pidetään sinällään hyvänä ja tarpeellisena, jotta koronakriisin runtelemia talouksia pystytään tukemaan. Ongelmien taustalla on eri jäsenvaltioiden huomattavan erilainen taloudellinen oma tämän hetkinen kantokyky. Jotkut jäsenvaltioista ovat jo pidempään hoitaneet huonosti omaa valtiontalouttaan ja ovat tästä syystä enemmän lirissä kuin ne jäsenvaltiot, jotka ovat pyrkineet toimimaan taloudellisesti vastuullisemmin.

Mikä koettaisiin eri jäsenvaltioiden kesken aitona solidaarisuutena ja mikä epäoikeudenmukaisena tulonsiirtona vastuullisilta jäsenvaltioilta tuhlaileville jäsenvaltioille lienee se ydinkysymys. – Tuleeko nyt viimein ryhtiliikettä unionin talouspolitiikkaan, vai syveneekö edelleen jo alkanut moraalikato?

Blogikirjoituksen muutamia huomioita asiasta:

”Ehdotuksen tarkoitus on hyvä, mutta se on samalla kertaa sekä riittämätön että oikeudellisesti ongelmallinen ja liian pitkä askel fiskaaliunionin suuntaan saadakseen laajaa kannatusta EU-maiden joukossa. Parempi kokonaisuus syntyisi muokkaamalla muita toimia ja tekemällä rahastosta halukkaiden koalitio.”

”Ratkaisuissa on kyse monilla tavoin jäsenvaltioiden demokraattisen päätöksenteon ytimeen kuuluvista kysymyksistä. Niiden tekeminen euroryhmässä tai Eurooppa-neuvostossa yön pikkutunneilla, poliittisen paineen alla, on monestakin syystä riskialtista. Seurauksena on helposti poliittinen vastareaktio, joka hajottaa unionia pahoin. Koronakriisi ei myöskään ole EU:n ainoa kriisi tällä hetkellä. Se painii myös oikeusvaltiokriisin kourissa. Oikeuden uskottavuutta ei edistä se, jos unionin oikeuden keskeiset säännöt on aina tilanteen tullen mahdollista tulkita uudelleen.”

Päivi LeinoSandbergin ja Vesa Vihriälän yhteisen blogikirjoituksen voi lukea kokonaisuudessaan tästä:
Vesa Vihriälä

Käytetäänkö koronapandemiaa härskisti hyväkseen verukkeena viedä EU:a kohti liittovaltiota?

Saksa aikoo näköjään pontevasti lähteä edistämään heinäkuun ensimmäinen alkavalla puheenjohtajakaudellaan monenlaisiin selityksiin vedoten koronapandemiaan näennäisesti kytketyn elvytysrahaston läpi viemistä EU:ssa. Samalla monelta suunnalta kuuluu, että pandemian aikaisten rajoitusten vaikutukset ovatkin olleet pelättyä lievempiä ja, että pörssikurssitkin ovat taas olleet nousussa.

Ne Euroopan maat, jotka ovat noudatttaneet leväperäistä talouskuria jo pitkään ovat toki taloudellisesti ahtaalla ja koronapandemia ainoastaan nosti tämän paremmin julkisuuteen. Monilla Euroopan valtioilla on jo pidemmältä aikaväliltä päässyt kertymään todella paljon velkaa ja tähän kytkeytyy vahvasti EKP:n pitkään jatkunut hyvin matala korkopolitiikka, sekä markkinoille tasaisesti syydetty raha elvytyksen nimissä sitä enter-painiketta painamalla. Näppärää. – Varmaan jokainen meistä haluaisi vastaavanlaisen enter-painikeen? Ei tarvitsisi elää niukkuudessa tai tehdä töitä, kun voisi elää ikuisesti velaksi.

Tähän keskuspankkien tekemään ”enter-painike” – elvytykseen on päädytty vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen, jotta lukuisat silloin huonosti talouttansa hoitaneet pankit ja yritykset eivät olisi menneet konkurssiin. Valitettavasti tuo rahaa tyhjästä luovaa enter-painike on keskuspankkien alaista yksinoikeutta ja sekä otetut velat, että korot tulee maksaa niille joskus takaisin.

Valtion kyky suoriutua maksuista vaati verotuloja. Eli mitä enempi joku painaa tätä taikapainiketta sitä enempi jossain päin maailmaa jonain päivänä revitään valtion toimesta kansalaisten selkänahasta niitä veroja. Tässä on myös yksi syy yritysten häipymiselle Suomesta halvempien tuotantokustannusten maihin.

Nyt tapetilla oleva Euroopan vakausmekanismi, jota lobbataan hyvin vahvasti näköjään nyt Saksan toimesta koronan aiheuttamaan tilapäiseen talousahdinkoon tuskin tilapäisenä tukimuotona vaatisi EU:lle verotusoikeutta sen rahoittamiseksi.

Valtiolle on annettu verotusoikeus, jotta kansan perusoikeudet saadaan turvattua. Sitä varten koko ajatus valtiosta on ylipäätään katsottu tarpeelliseksi. Miksi tulli- ja kauppaunionille yhtäkkiä halutaan antaa verotusoikeutta, ellei kyse olisi liittovaltion perustamisesta? Olisihan yhteiset vastuut veloista loistava ratkaisu niin monen velkaantuneen valtion mielestä. Voisi vaan jatkaa sitä velaksi elämistä vailla huolta huomisesta, kun muut hoitaisivat laskun.

Saksa näkyy nyt myös selvästi olevan taloudellisesti ahtaalla ja moni saksalaispankki on myös monen raskaasti velkaantuneen Euroopan maan velkojen takaajana. Lisäksi on olemassa hyvin konkreettinen uhka siitä, että koko euroalue on tullut tiensä päähän Saksan perustuslakituomioistuimen päätöksen takia.

Saksan perustuslakituomioistuin antoi toukokuun alussa päätöksen koskien Saksan keskuspankin Bundesbankin tekemiä arvopaperiostoja, jotka liittyvät Euroopan keskuspankin (EKP) osto-ohjelmaan. Päätöksessä todettiin osan arvopaperiostoista olleen lainvastaisia ja antoi EKP:lle kolme kuukautta aikaa korjata puutteet osto-ohjelmassa. Asia ei liity maaliskuussa käynnistyneeseen pandemiaan liittyvään osto-ohjelmaan vaan kyse on vuonna 2012 julkistetusta OMT-ohjelmasta. Sen tarkoituksena on ollut tarkoitus tukea Euroopan kriisimaita antamalla keskuspankeille mahdollisuus ostaa pulaan joutuneiden velkakirjoja.

Saksan perustuslakituomioistuin on siitä asti epäillyt tämän toiminnan lainmukaisuutta ja rupesi selvittämään asiaa. EU:n tuomioistuin on ollut sitä mieltä, että tämä EKP:n valtionlainojen osto-ohjelma on kuitennin periaatteessa ollut lain mukainen. Saksan perustuslakituomioistuimen nyt tekemä päätös voi kuitenkin vastaisuudessa pakottaa Bundesbankin vetäytymään näistä velkakirjojen ostoista.

Lieneekö tämä päätös syynä siihen, että Saksassa on nyt kova hoppu saada talouden elvytyspaketti jo heinäkuussa maaliin?

Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoitti muutama päivä sitten Saksan tavoitteiksi 1.7.2020 alkavalla puheenjohtakaudella Saksan vievänsä Euroopan ulos talouskriisistä satsaamalla viherpolitiikkaan ja digitalisaation edistämiseen ja, että työn alla oleva elvytyspaketti on osa tätä kokonaisuutta. Liittokansleri Merkelin Saksan liittopäivillä pitämässään puheessa oli esillä myös tarve saada muut jäsenmaat ymmärtämään kiireen ja kompromissien tarpeen. – Kenen näkökulmasta nämä ovat tarpeen onkin jo sitten ihan toinen juttu.

Suomessa Perustuslakivaliokunta on kertonut hallitukselle, että nyt työn alla oleva vakausmekanismi on riidassa Suomen perustuslain ja EU:n perussopimuksen kanssa. Lisäksi heidän kannanotoissaan on todettu tämän vaativan laajaa kansalaisten yhteistä näkemystä asiasta. – Eli kansanäänestystä. Suuri valiokunta, Vihreiden Satu Hassin johtamana, ehti hiljattain jo ikäänkuin kävellä näiden tehtyjen huomioiden yli, samoin kuin edellinen valtiovarainministeri Katri Kulmuni. Se kenen ehdotuksesta valtioneuvosto päätyi jokin aika sitten vaatimaan tämän vakausmekanismin tiimoilta erään käydyn keskustelun salaamista on myös oma lukunsa.

Yle, IS

Lobbaako Saksa itselleen Suomesta uutta maksajaa?

Yhdysvallat on ilmoittanut vähentävänsä huomattavan määrän sotilaita Saksasta. Syy tähän on, että Saksa on Yhdysvaltojen mukaan velkaa NATO:lle suuria summia jo pidemmältä ajalta ja, että tästä on seurannut mittava hintalappu myös Yhdysvalloille.

Tilanne lienee Saksan osalta erittäin kriittinen, koska Saksan liittotasavallan puolustusministeri Annegret Kramp-Karrenbauer (CDU:n puheenjohtaja) katsoi tarpeelliseksi korostaa Saksalais-Suomalaisen yhteisen puolustuksen tärkeydestä Euroopalle vieraskynäkirjoituksessa, joka julkaistiin hiljattain Helsingin Sanomissa.

Myös Yle :llä kerrottiin hiljattain tästä Saksan tukalasta tilanteesta. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kerrottiin sanoneen Yhdysvaltojen puolittavan amerikkalaissotilaiden määrän Saksassa yli viidestäkymmenestä tuhannesta 25.000:en sotilaaseen, johtuen hintavasta ylläpidosta.

Presidentti Trump oli sanonut, että nykyisissä järjestelyissä ei ole järkeä koska:

”– Saksa on kykenemätön maksamaan velkojaan. He ovat olleet kykenemättömiä jo vuosia ja ovat velkaa Natolle miljardeja dollareita, jotka heidän on maksettava. Me suojelemme Saksaa, ja he eivät maksa velkojaan.”

Suomella on myös vanhastaan kokemusta sotilaallisesta yhteistyöstä Saksan kanssa.

Tämän silloisen yhteistyön seurauksena meinasi silloin suomalaisille käydä varsin huonosti, kun Saksa kiristi Suomea jatkamaan sotaa Neuvostoliittoa vastaan viivytellen tilattujen viljatoimitusten toimittamisessa Suomen silloisena ainoana kauppakumppanina sodan keskellä. Oli tosi hilkulla, että ei tullut taas isompi nälänhätä maahan.

Ketkä tässä maassa todellisuudessa elävät jossain mielikuvitusmaailmassa? – Demarit vai Persut?

Pääministeri Sanna Marin moitti Perussuomalaisia eduskunnan kyselytunnilla kovin rumasti 4.6.2020. Kyselytunnilla käytiin keskustelua EU:n Komission rahankeruu ehdotuksesta yhteiseen vakausmekanismiin koronakriisin kurittamille maille Euroopassa.

Perussuomalaiset nostivat pitkin kyselytuntia puheenvuoroissaan esiin huolensa mm. siitä, että suomalaisten verovaroja lapattaisiin taas muiden jäsenvaltioiden velkojen kattamiseen niinkuin esimerkiksi Kreikan tukipakettien kanssa kävi. Lisäksi Perussuomalaiset nostivat esiin, että Komission nyt julkaisema ehdotus tulee olemaan seuraava askel kohti Liittovaltiota.

Tämä on asia josta silloin aikanaan jäsenyyden kansanäänestyksen yhteydessä ei julkisuudessa keskusteltu ollenkaan.

Lisäksi todettiin, että komission ehdotus olisi unionin perissopimuksen vastainen.

Perussuomalaiset kysyivät myös keskustelun loppupuolella hallitukselta, että ovatko he edes isänmaan asialla, kun haluavat niin hanakasti lappaa miljardeja lisävelanotolla Euroopan muille jäsenvaltioille tämän minkälie tukimekanismin kautta, josta nyt on alkamassa jäsenmaiden väliset neuvottelut.

Päämisteri Sanna Marin vastasi närkästyneen oloisesti tähän, että:
”Hallitus on isänmaan asialla.”

Hän jatkoi vielä toteamalla isänmaan edun olevan sitä, että Eurooppa toipuu tästä koronakriisin aiheuttamasta shokista mahdollisimman pienin vaurioin. Hän piti tärkeänä sitä, että Eurooppaan saadaan investointeja. Lopuksi hän vielä painottaen uudestaan sanoi tämän nimenomaan olevan sitä isänmaan etua.

Tämän jälkeen hän sivalsi Perussuomalaisia ihmetellen Perussuomalaisten keskustelussa olleiden puheenvuorojen sisältöjä toteamalla, että: ”Mielestäni ne kuvaavat maailmaa joka ei ole maailma, jossa tällä hetkellä olemme.”

Pääministeri Marin jatkoi vielä sanomalla, että Perussuomalaisten kyselytunnilla kuvaamat asiat kertoivat hänen mielestään aivan muusta kuin missä pääministeri Marinin mielestä olemme.

Päämnisteri Marin siis puhui Euroopan jaloille nostamisesta velkarahalla Suomen etuna. Sitä perinteistä mantraa Suomesta vientivetoisena maana viljeltiin myös taas viljalti yhtenä keskeisenä perusteena ruveta kaatamaan taas ämpäritolkulla Euroja Euroopan muiden maiden velkojen kattamiseksi.

Suomi on vientivetoinen maa siinä missä kaikki muutkin maailman valtiot.

Sitä kutsutaan kaupankäynniksi ja nykyisin myös markkinataloudeksi ja sen idea perustuu vaihtotaseen balanssin ylläpitämiseen. Muuten tulisi paha valuuttakato – loppusi rahat, jos vaan harjoitettaisiin pelkkää tuontia. Jos halutaan ostaa vaikka appelsiineja Etelästä, niin pitää joko myydä jotain, että on millä ostaa. Tai sitten pitää käydä vaihtokauppaa. Ja tätä tekee ihan koko maailma, eikä Suomi ole siinä millään lailla uniikissa asemassa. Toki toimiva vienti on hyväksi Suomen kansantaloudelle, mutta mitäpä jos vaikka vaihdettaisiin suuntaa ja kaikenmaailman halpatuontikrääsän sijaan ruvettaisiin satsaamaan  vaihteeksi vientiin vaikka Kiinaan tuonnin sijasta.

Koko kyselytunnin hallitus oli siis eniten huolissaan Euroopan toipumisesta ja näihin talkoisiin ainakin erityisesti Demarit näkyvät nyt hamuavan suomalaisten rahoja. Me olemme jo joutuneet ottamaan jättivelat ihan omiin nimiin koronakriisin elvytystoimiin. Jokainen valtio maailmassa joutuu tekemään vastaavanlaisia toimia. Ainoastaan Suomessa maan istuva hallitus tuntuu jostain nyrjähtäneestä syystä olevan sitä mieltä, että juuri Suomen kansan pitäisi maksaa myös naapureidensa laskut ottamalla miljardeja lisää velkaa kaiken muun päälle kustantamaan tämäkin typeryys. Ihan kuin Euroopan maiden tarve tehdä hankintoja vastaisuudessakin loppuisi kuin seinään, mikäli Suomesta ei taas vipata lisää rahaa loputtomaan kankkulan kaivoon. Vienti rullasi ennen unionin jäsenyyttä, ja EU ei todellakaan ole ainut alue maailmassa jonne tuotteita voi myydä. Aina löytyy uusia kauppakumppaneita. Sitäpaitsi ei pidä koskaan pistää kaikkia munia samaan koriin.

Koko kyselytunnin ajan etenkin demariministerit korostivat Euroopan tärkeyttä selviytyä koronakriisin aiheuttamasta shokista. Samalla muualla maailmassa itsenäisten valtioiden johtajat satsaavat kaikkensa oman maansa ja kansansa selviytymiseen. Demarit näyttävät nyt olevan kovin aatteensa sokaisemia, kun ”isänmaan etu” heidän kirjassaan tarkoittaakin etupäässä Eurooppaa. Teknisesti ottaen tässä on aikamoinen ristiriita ja moraalisesti tämä ei kestä lähempää tarkastelua, koska laskun kaikesta maksaa kuitenkin Suomen kansa.

Kumpaankohan maailmaan kansa itse samaistuu? Demareiden vai Perussuomalaisten? Etenkin kun tulee laskun takaisin maksun aika.