Onko talouskomissaari Paolo Gentiloni huolissaan euron hajoamisesta?

Euroryhmä kokoontui maanantaina 18.1.2021 keskustelemaan talouden elpymisestä videokonferenssin välityksellä. Suomea kokouksessa edusti valtiovarainministeri Matti Vanhanen. Täällä Suomessa asiasta ei tunnuta olevan ainakaan julkisesti kovin huolissaan samalla tavalla kuin Italiassa ja komissiossa.

Valtiovarainministeriö tiedotti asiasta lyhyesti keskustelujen aiheista:

”EU vauhdittaa elpymisvälineellä talouden uudelleen käynnistämistä ja toipumista koronaviruksen seurauksista. Elpymisväline koostuu useasta eri EU:n rahoitusvälineestä ja ohjelmasta, joista suurin on elpymis- ja palautumistukiväline. Suomi toimittaa oman elpymis- ja palautumissuunnitelmansa komissiolle huhtikuun loppuun mennessä.”

”Lisäksi valtiovarainministerit keskustelevat muun muassa toimintasuunnitelmasta järjestämättömien lainojen kasvun hillitsemiseksi.”

Italialaismedia RaiNews sitävastoin uutisoi talouskomissaari Gentilonin huolista koskien euroaluetta laajasti. Siinä kerrottiin kuinka jo ennen koronaa valmiiksi kuralla olevien maiden taloudet nyt saattavat hidastaa elpymistä johtuen maiden haluttomuudesta tehdä investointeja, joilla luotaisiin kasvua. Eli siis ottaa velkaa ja pistää pystyyn bisenksiä. Talouden elpyminen edellyttää myös velan taittumista ja nyt monet jäsenvaltiot ovat puun ja kuoren välissä; vanhoja velkoja pitäisi lyhentää ja samalla ottaa myös uusiin investointeihin uutta velkaa. Talouskomissaari Gentiloni pitää Italian onnistumista elpymisvälineen käyttöönoton osalta kriittisen tärkeänä koko euroalueen kannalta.

Paljon on aiemmin jo monessa yhteydessä spekuloitu myös siitä että, Italia on jo pidempään keikkunut kahden vaiheilla; lähteäkö ja ottaa liira takaisin vai jäädäkö vielä jäseneksi nyt kun rahaa olisi kuitenkin tyrkyllä jossain muodossa. Onhan Italian talous ollut jo pidempään alamäessä.  Kaikessa on puolensa. Myös sillä oman valuutan suomalla vapaudella. Riskinä tietenkin on, että lähtiessään Italialta saattaisi silloin läksiäislahjana muille eurojäsenille jäädä mittava velka piikkiin. Tästä pääsemme tulevaisuudessa myös me suomalaiset osallisiksi oli se hintalappu kumpi tahansa.

Kysymys kuuluu ainoastaan enää, että onko tämä euro-jäsenyys enää pitkällä tähtäimellä millään lailla taloudellisesti kannattavaa meille? Kuvio on kuitenkin hyvin samankaltainen kuin 1990-luvun pankkikriisissä, jossa maksettiin itsemme kipeiksi velkaantuneiden firmojen ja pankkien rellestystä siivotessa, ettei palaneet vielä tallettajienkin varat. Sekin taisi muuten olla aika hilkulla. Olihan valtiollakin myös hetkittäin kassa lähes tyhjä. Että monessa mielessä meni silloin varsin tiukille. Ja nyt näyttää vahvasti siltä, että ihan silmät auki halutaan sitten nyt mennä samaan suohon toisenkin kerran.

Silloin paljon meni tyhmyyden ja kokemattomuuden piikkiin, kun rahotusmarkkinoita avattiin kerralla vähän reilummin miettimättä tarkemmin, että sitä tilanteeseen sopivaa sääntelyäkin olisi tarvittu kylkeen myös samantien estämään liiallista keinottelua. Kun kerran tilaus oli niin kyllä sitäkin silloin esiintyi ihan riittävästi.

Huomisesta alkaen britit ovat taas vapaita

Uutisointi Brexitin ympärillä on käynyt loppuvuoden kiihkeänä: Saadanko neuvoteltua uusi kauppasopimus, vai eroaako britit ilman sopimusta? Aika hilkulle meni ja nyt on mantereen ja saarivaltion välisestä kaupankäynnistä viimein saatu sovittua jonkinlainen versio korvaamaan vanhaa EU:n kanssa aikanaan solmittua vapaakauppasopimusta.

Mikä nyt sitten muuttui? No, ainakin britit saavat vapaammin itse päättää omista asioistaan. Niitä jäsenmaksuja ei myöskään enää tarvitse pulittaa EU-klubiin kuulumisesta. Kääntöpuolena siitä seuraa tietenkin tullimaksuja niille jotka ostavat ja tuovat maahan tullattavia tuotteita Briteissä. Eli väliin astui siis ne paljon puhut tullimuurit. Mikähän sitten mahtaa olla näiden eri hintalappujen erotus ja kenen eduksi?

EU perustettiin aikanaan samoihin aikoihin kuin Pohjoisa-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTA Kanadan, Meksikon ja Yhdysvaltain välille. Se oli hyvin samankaltainen sopimus kuin EU:n vastaava kaupankäynnin näkökulmasta vapauttaen silloin aikanaan sääntelyn piiristä kaupankäyntiä huomattavan paljon. Tämähän onkin vapaakauppasopimusten perusidea: kaupan esteiden purkaminen.

Kas, kun eivät NAFTA:n jäsenvaltiot silloin myös viritelleet sen päälle samalla tavalla puolisalassa halpenevia ruokakasseja mainostaen samankaltaista epäpyhää liittovaltioviritelmää kuin mitä EU:n jäsenyysneuvotteluissa silloin tehtiin? Kun nyt kerran oli tarkoitus edistää sitä kaupankäyntiä purkamalla kaupan esteitä ja saada ne tullimuurit pois. Herää myös kysymys siitä kumpi versio on ollut sitten loppupelissä veronmaksajille eri mantereilla se huokeampi ja parempi vaihtoehto? Entäpä kumpikohan on ollut aidosti suvereenin valtion itsemääräämisoikeutta, kansavaltaa ja demokratian toteutumista parhaiten vaaliva versio?

Aitosuomalaiset haluaa toivottaa briteille valoisaa uutta tulevaisuutta ja kaikille lukijoille hyvää uutta vuotta!

Euroopan unionin maahanmuutto-ongelmat eivät tule muuttumaan ennenkuin politiikka muuttuu

Viime vuodet lööpeissä on koko aika ollut kasvussa maahanmuuton aiheuttamat turvattomuutta lisäävät lieveilmiöt EU:n aluella. Niin on ollut myös Suomessa. On ollut terrori-iskuja ja monenlaista kansainvälisen rikollisuuden kasvua. Laiton maahanmuutto ja kansainvälinen rikollisuus ei kuitenkaan ole voinut tulla mitenkään yllätyksenä päättäjille sen enempää Suomessa kuin Brysselissä. Ongelmathan olivat tiedoissa jo ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin.

Meille kerrottiin vuonna 1994 EU-jäsenyyden neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä monenlaisia asioita joiden oli tarkoitus tuoda kansalle kymmentä hyvää ruusunpunaisiin unelmiin paketoituina. Lobbaus tästä upeasta tulevaisuudesta oli mittavaa. Harvat soraäänet koitettiin siinä sivussa välillä vähän hiljentää, että kansa ei äityisi äänestämään tätä hanketta vastaan. Oli kova hinku päästä mukaan tämän taloudellisesti lupaavaan vapaakauppa-alueen piiriin. Myös turvallisuus oli yksi keskeinen argumentti, jolla perusteltiin jäsenyyden hyviä puolia.

Näin meille kerrottiin asiasta laittomaan maahanmuuttoon ja kansainväliseen rikollisuuteen liittyen siinä kansanäänestystä koskevassa tiedotteessa, joka lähetettiin kaikille äänioikeutetuille silloin postitse kotiin:

Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa

Hallitusten välistä yhteistyötä lisätään muun muassa kansainvälisen rikollisuuden ehkäisemiseksi ja EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten luvattoman maahanmuuton vastustamiseksi.

Suomenuutiset kertoi miten viime viikonloppuna EU:n alueelle Espanjan Kanariansaarille saapui taas uusi lasti laittomasti maahan pyrkiviä siirtolaisia. Nyt niitä rantautui pitkälti toista tuhatta ja kuluvana vuonna laittomasti yksin Kanarialla saapuneiden määrä on ylittänyt jo 11.000 siirtolaista. Määrä on yli nelinkertainen viime vuoteen verrattuna. Ja tämä siis vain Kanariansaarille. Se kuinka paljon koko Etelä-Euroopan alueen maihin on esim. tänä vuonna saapunut laittomasti maahan pyrkiviä ei ole edes tiedossa.

Suomella on oma Venäjän vastainen ulkoraja valvottavana ja tiedetään varmaan hyvin sen tilanne. Ollaan varmaan aina myös tiedetty ja osattu elää sen asian kanssa. Nyt EU:n vapaan liikkuvuuden aikakaudella jolloin meiltä on ollut mm. kaupallisista syistä kielletty esim. omien Ruotsin vastaisten rajojen perinteinen valvonta henkilöliikenteen osalta niin, että laiton maahantulo olisi helpommin estettävissä, niin pistää kyllä miettimään millaisella sinisilmäisyydellä silloin vuonna 1994 kuviteltiin Etelä-Euroopan maiden yhtäkkiä itse saavansa ulkorajavalvonnan tehostetusti kuntoon, kun eivät siihen mennessähän olleet siinä onnistunut? Ja kun koko vapaakauppa-alueen sisäinen turvallisuus perustui ajatukseen kunnollisesta ulkorajavalvonnasta.

Tämän on sitten kruunannut loputon jatkumo huonoja poliittisia päätöksiä sekä kansallisella, että EU:n tasolla mitä tulee maahanmuuttoon. Se ei ole vähentynyt, se ei ole kontrollissa, se ei ole turvallisuutta edistävä vaan päinvastoin.

Kun kerran tiedetään, että ongelma on huonossa maahanmuuttopolitiikassa ja kun tiedetään, että EU-tasolla kaikkien jäsenvaltioiden täytyy olla yksimielisiä jonkin päätöksen aikaansaamiseksi on sangen epätodennäköistä, että valittu poliittinen suuntaus koskaan muuttuu EU-tasolla. Miksi tuhoisaa maahanmuuttopoltiikkaa silloin ehdoin tahdoin edelleen jatketaan kansallisella tasolla Suomessa? Onhan Unkari esimerkiksi tehnyt omia ratkaisuja. Miksi Suomen hallitus ei myös voi tehdä omia ratkaisuja?

EU-ministerivaliokunnan aiheina laajentuminen ja pankkiunioni

EU-ministerivaliokunta käsitteli kokouksessaan perjantaina 23. lokakuuta Euroopan komission antamaa laajentumispakettia ja sai tilannekatsauksen pankkiunionin loppuunsaattamisesta.

EU-ministerivaliokunta korosti, että uskottava laajentumispolitiikka on geostrateginen investointi koko Euroopan rauhaan, vakauteen, turvallisuuteen ja talouskasvuun. Suomi katsoo, että laajentumispolitiikan tulee perustua tiukalle ehdollisuudelle ja asetettujen jäsenyyskriteereiden täysimääräiselle täyttämiselle. Kukin jäsenyysprosessissa oleva maa etenee omien ansioidensa perusteella. Suomi korostaa etenkin oikeusvaltiosektorin uudistusten tärkeyttä jäseniksi pyrkivissä maissa.

EU-ministerivaliokunta sai myös tilannekatsauksen pankkiunionin viimeistelystä. Suomen kannat loppuvuoden neuvotteluihin ministerivaliokunta linjaa myöhemmin. Pankkiunionin rakentaminen aloitettiin eurokriisin jälkeen, ja sen lähtökohtana on purkaa pankkien ja niiden kotivaltioiden välinen kohtalonyhteys.

Valtioneuvosto

Saako Ruotsin pääministeri tuurata Suomen pääministeriä Brysselissä?

Pääministeri Sanna Marin lähti kesken kaiken kotiin hiljattain pidetystä EU-huippukokouksesta, koska epäili altistumista Covid19-virukselle. Ennenkuin hän palasi Suomeen testeihin ja karanteeniin, siirsi hän Suomen asioiden hoitamisen Ruotsin pääministerille Stefan Löfvenille. Moni kansalainen on ihmetellyt tätä suuresti, että voiko näin todellakin toimia ja asiasta on jo tehty useampia kanteluja oikeuskanslerille.

Avoinna olevia kysymyksiä asiaan liittyen tuntuu olevan monia ja näistä on myös tänään Aitosuomalaisten tietojen mukaan käännetty oikeuskanslerin pakeille. On kysytty mm. miksi valtioneuvosto ei määrännyt sijaisia pääministerille, kun selvisi hänen estyneenä kesken kokouksen? Miksi alivaltiosihteeri Jari Luoto väitti julkisuudessa, että pääministerille ei voi määrätä sijaisia? Millä mandaatilla Ruotsin pääminsteri valtuutettiin hoitamaan Suomen asioita siinä kokouksessa?

Elämme varsin erikoisia aikoja. Toivottavasti näihinkin asioihin saadaan selvyys.

Mistä kansa oikein äänesti vuonna 1994 EU-jäsenyyden neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä?

Valtion johto kävi vuonna 1994 neuvotteluja Suomen liittämisestä Euroopan unioniin ja allekirjoittivat siitä sopimuksen silloisten jäsenvaltioiden kanssa, jonka pohjalta kansan tuli sitten päätellä onko se sellainen johon halutaan mukaan, kertoa kantansa neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä. Valtioneuvosto informoi kansalaisia sopimuksen sisällöstä, jotta asiaan olisi saatu selvyys että mistä silloin oli tarkoitus äänestää.

Ohessa silloisen valtioneuvoston tiedote sopimuksen sisällöstä kansalaisille:

Valtioneuvoston tiedote Euroopan unionin jäsenyydestä

Suomi ja Euroopan unionin (EU) jäsenvaltiot ovat 24.6.1994 allekirjoittaneet sopimuksen, jonka mukaan Suomi liittyy EU:n jäseneksi 1.1.1995. Suomen lisäksi Itävalta, Norja ja Ruotsi ovat allekirjoittaneet liittymissopimuksen.

Suomessa järjestetään EU-jäsenyydestä neuvoa-antava kansanäänestys 16.10.1994. Kansalaisilta kysytään, tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen (liittymissopimuksen) mukaisesti. Lopullisen päätöksen Suomen jäsenyydestä EU:ssa tekee eduskunta.

Euroopan unioni

EU:n jäsenmaat ovat itsenäisiä ja täysivaltaisia valtioita, jotka ovat vapaaehtoisesti päättäneet eräissä kysymyksissä harjoittaa toimivaltaansa yhteisesti.

Jäsenenä Suomi tulee osallistumaan yhteiseen päätöksentekoon EU:n toimielimissä: Euroopan parlamentissa, Eurooppa-neuvostossa (EU:n huippukokous), neuvostossa, komissiossa ja tuomioistuimessa. Euroopan parlamentissa Suomella tulee olemaan 16 edustajaa 641 edustajasta ja neuvostossa 3 ääntä 90 äänestä.

Unionissa on kolme osaa: Euroopan yhteisöt, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä yhteistyö oikeus- ja sisäasiossa.

Euroopan yhteisöt

EU tavoittelee kestävää ja tasapainoista kehitystä. EU haluaa kohottaa kansalaisten elintasoa ja elämisen laatua sekä parantaa kuluttajien suojaa ja ympäristön suojelua.

EU:n sisämarkkinoilla työvoima, tavarat, palvelut ja pääomat liikkuvat vapaasti jäsenvaltioiden rajojen yli. Markkinoiden toimintaa haittaavat esteet pyritään poistamaan. EU soveltaa yhtenäisiä tulleja ulkopuolisiin maihin nähden ja sillä on yhteinen kauppapolitiikka. Välillisen verotuksen järjestelmät yhtenäistetään.

EU:lla on yhteinen maatalouspolitiikka. Se ei sellaisenaan ota huomioon pohjoisen maatalouden erityisolosuhteita eikä turvaa elintarviketaloutemme toimintaedellytyksiä. Siksi olennainen osa liittymisratkaisua on, että maataloutta tuetaan Suomessa jäsenyyden oloissa EU:n yhteisistä rahoista ja valtion budjetista.

Alueiden välisiä kehityseroja kavennetaan tukemalla erilaisia alue- ja rakennepoliittisia hankkeita sekä yhteisistä rakennerahastoista että valtion budjetista.

Nuoriso-, opiskelija-, opettajavaihtoa sekä oppilaitosten välistä yhteistyötä lisätään. Kulttuuriyhteistyötä laajennetaan. Tiede- ja teknologiayhteistyössä ohjataan rahaa alan hankkeisiin.

Jäsenvaltioiden kansalaiset saavat myös unionin kansalaisuuden. Sosiaaliturvan tasosta ja laadusta määrää kukin jäsenvaltio itse.

Tulevaisuudessa tavoite on talous- ja rahaliitto. Sen on määrä johtaa yhteensovitettuun talous- ja budjettipolitiikkaan, kiinteisiin valuuttakursseihin, yhteiseen rahapolitiikkaan ja keskuspankkiin sekä myöhemmin yhden, yhteisen valuutan käyttöönottoon.

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

EU:n perustamissopimusten mukaan unionin päämääränä on vakauden ja turvallisuuden lisääminen Euroopassa.

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on jäsenmaiden hallitusten välistä yhteistyötä. Sen avulla pyritään edistämään jäsenmaiden etuja ja vahvistamaan niiden turvallisuutta. EU-maat ottavat kantaa ajankohtaisiin kansainvälisiin kysymyksiin ja voivat ryhtyä yhteisesti sovittuun toimintaan. Päätökset edellyttävät jokaisen jäsenmaan suostumusta.

Jäsenmaiden pitkän aikavälin tavoitteena on yhteinen puolustuspolitiikka, joka saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen.

Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa

Hallitusten välistä yhteistyötä lisätään muun muassa kansainvälisen rikollisuuden ehkäisemiseksi ja EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten luvattoman maahanmuuton vastustamiseksi.

Jäsenyyden taloudelliset vaikutukset

EU-jäsenyys vaikuttaa Suomen kansantalouteen merkittävällä tavalla. Useimmissa tutkimuksissa on arvioitu, että taloudellinen hyvinvointi lisääntyy jäsenyyden oloissa enemmän kuin EU:n ulkopuolella.

Jäsenmaksuina Suomi maksaa jäsenyyden ensimmäisenä vuonna EU:n budjettiin 6,6 miljardia markkaa. Suomi saa erilaisina tukina suurin piirtein saman verran. Myöhempinä vuosina EU:sta saatavien tukien määrä pienenee niin, että Suomesta tulee budjetissa nettomaksaja.

Mistä tietoa?

Yksityiskohtaisempia tietoja EU:n jäsenyyden sisällöstä saa monista suomen- ja ruotsinkielisistä julkaisuista. Kansalaiset saavat julkaisuja veloituksetta kirjastoista ja Eurooppa-tiedotuksen palvelupisteistä kautta maan.”

Moni aikalainen muistaa varmaan tästä ajasta etupäässä ne käydyt maalailevat julkiset mielipidekeskustelut puolesta ja vastaan. Etenkin jäsenyyden puoltajat lobbasivat ahkerasti mm. maakuntakiertueilla ja medioissa jäsenyyden tuomista erilaisista eduista Suomelle. Jäsenyyden vastustajat olivat huolissaan mm. itsemääräämisoikeuden menettämisestä ja hintalapusta.

Lähde: Wikipedia, liite 10

Kansanäänestys EU:sta eroamisesta

Eduskuntatalolla 1.9.2020 järjestetyssä Fixit-mielenosoituksessa puhunut ja oman eduskuntaryhmän perustanut kansanedustaja Ano Turtiainen kertoi innokkaalle yleisölle mm. juuri jättäneensä eduskunnalle lakialoitteen kansanäänestyksen järjestämisestä EU:sta eroamisesta.

Asia nousi otsikoihin myös joissakin valtamedioissa, mutta ainakaan Aitosuomalaiset eivät huomanneet tästä mitään mainintaa koko kansan yhteisen ja julkisrahoitteisen Yle:n uutisoinnissa. On tietenkin voinut Aitosuomalaisilta tämä pienestä silmäilystä huolimatta livahtaa ohitse. Onhan sekin yhtä mahdollista, että tämä uutinen Ano Turtiaisen tekemästä lakialoitteesta on päässyt livahtamaan myös Yle:n toimittajilta ohitse.

Lakialoite kansanäänestysksen järjestämisestä EU:sta eroamisesta on kuitenkin tärkeä koko kansakuntaa koskeva asia, jota tuleekin puntaroida avoimen ja laajan keskustelun kautta. Koska kyse on niin perustavaa laatua olevista muutoksista, joita näkyy välillä tihkuvan julkisuuteen EU:n alkuperäisen roolin muuttuessa täysin toisenlaiseksi silmiemme edessä kuin mihin aikanaan liityimme.

Julkisrahoitteiselta koko kansan medialta Yle:ltä soisi ja on myös soveliasta odottaa, että myös tästä uutisoitaisiin. Aitosuomalaiset päättivät pirauttaa Yle:lle ja kysyä oliko uutinen kansanäänestyksestä ollut jossain Yle:n uutiskanavilla esillä vai oliko mennyt epähuomiossa ohi? Lupasivat selvittää asiaa siellä päässä.

Swexit työn alla – Ruotsalaisetkin saamassa tarpeekseen rahastuksesta

Ruotsissa on perustettu järjestö nimeltä ”Folkomrösta om EU-medlemskapet”, jonka tavoite on kansanäänestys EU-jäsenyydestä ensi vuonna. Viimeaikaiset mielipidemittaukset tukevat tätä. Enemmistö kansasta saamassa tarpeekseen koko touhusta.

Perustelut ovat hyvin samankaltaiset kuin mitä Suomessa myös on esitetty Fixitiä ajavien tahojen suulla: ”Unioni ei ole enää se johon aikanaan liityttiin, hintalappu on liian kova, oma maa, sen kehittäminen ja oman kansan hyvinvointi tulee laittaa etusijalle Etelä-Euroopan yritysten ja pankkien tukemisen sijaan.”

Ulf Ström

Missä viipyy kansanäänestys nyt työn alla olevasta tulonsiirtounionista?

Koroniaelvytyksen nimiin puuhattu nk. elpymisväline, jonka pääministeri Sanna Marin kävi Brysselissä hiljattain hyväksymässä Suomen puolesta vastoin perustuslakivaliokunnan evästystä on sen mittaluokan asia, että se vaatii kansanäänestyksen.

Euroopan Unionin koko idea tulee muuttumaan niin suuresti siitä mihin ollaan alunperin lähdetty mukaan, että nyt on tullut se hetki jolloin koko jäsenyyttä tulee punnita kokonaan uudestaan. Pysyvä tulonsiirtounioni ei palvele Suomen etua millään lailla. Sitäpaitsi vientimarkkinoita löytyy myös muualta, etenkin kasvavilta markkinoilta. Eurooppa on talousalueena taantuva markkina-alue.

Myös keskustalainen politiikan konkari Paavo Väyrynen korostaa Verkkouutisissa, että kansanäänestys tulee järjestää.

”- Elvytysrahasto tulee käsitellä eduskunnassa perustuslain säätämisen järjestyksessä. Se ei voi mitenkään riittää, että elvytysväline hyväksyttäisiin vain 2/3 enemmistöllä. Lisäksi tarvittaisiin ehdottomasti neuvoa-antava kansanäänestys.”

Perustuslakivaliokunta totesi lisäksi mietinnössään, että valtion kyky turvata kansan perusoikeudet tulee punnita. Tällöin tulee huomioida kaikki menot ja aiemmat velat ja sitoumukset tulevan elpymisvälineen lisäksi.

Jotta saisi hieman käsitystä siitä minkä mittaluokan summista oikeasti on kyse, niin nyt ei ole kyse pelkästään niistä 6 miljardista, joista saamme takkiimme sen 3 miljardia. Valtion kokonaisvelka vuoden 2019 loppuun mennessä oli 106,368 miljardia. Ja tähän päälle kaikki ne 40 miljardia mitä on tälle vuodelle laskettu. Vielä lisäksi tuo tuleva tulonsiirtopotti miljardeineen, korotettu EU-jäsenmaksu reilut 5 miljardia sekä ne juoksevat korkokulut koko Suomen velkapotista. Korot ovat nyt ovat matalat, mutta ne voivat liukkaasti nousta 15-18 prosenttiin ihan koska vaan, vaikka nyt niin puhutaan kuinka hyvä on kun korot ovat niin alhaiset. Tuosta potista matalatkin korot lohkaisevat kyllä myös jo aika siivun. Ja ne pitää maksaa, vaikka velkaa ei lyhennettäisikään hetkeen.

Mutta, eipä tässä kuitenkaan vielä läheskään kaikki velka ollut..

Kaiken tämän päälle tulee ne kuntien velat. Niitä voikin sitten jokainen kuntalainen paikkakuntakohtaisesti selvittää ja ynnätä siihen omaan osuuteen nykyisestä valtion velasta, joka on reilut 19.000 / kansalainen. Näin Velkakello on sen meille laskenut:
”Jokainen suomalainen saa syntyessään 170 euron arvoisen äitiyspakkauksen ja reilut 19 000 euroa valtion velkaa – sekä kotikunnan velat siihen päälle.”

Ja nyt sitten pitäisi vielä ruveta maksamaan Italialle esim. solidaarisuusrahaa tämän koronaelpymisvälineen nimissä, että saavat laskea verojansa siellä samalla kun Suomessa on ihan itse elvytetty velkarahalla jo monen miljardin edestä tämän kevään aikana. Lisäksi Suomessa on jo myös kiireellä ruvettu korottamaan veroja uusilla polttoaineveroilla. Näin valtioneuvosto on osoittanut suomalaisille missä heidän prioriteettinsa todellisuudessa ovat.

Onneksi maanpetos on rikos, joka ei koskaan vanhene.