Koronavirus riistäytymässä hallinnasta – Pandemian vaara on lähellä

Tilanne Italiassa ja Iranissa näyttä huonolta. Uusia tapauksia on ilmennyt myös Kuwaitissa, Afganistanissa ja Bahrainissa. Lukuisat asiantuntijat ovat ilmaiseen huolensa asiasta.

Tällä hetkellä pahimmat hotspotit pandemialle muhivat Italiassa ja Iranissa. Italiassa tartunnan alkulähdettä ei ole pystytty selvittämään ja virus itsessään tarttuu erittäin helposti. Lisäksi Italiassa on paikoin viruksen tunnistamisessa käytetyt testisarjat päässeet loppumaan.

Iranissa virus on vasta leviämässä, mutta jo nyt on selvää minkälaiset haasteet iranilaisilla on edessä. Siellä on juuri pidetty parlamenttivaalit ja on mahdollista, että tämän yhteydessä tartuntoja on päässyt tulemaan paljon. Lisäksi Iranista lähteneitä matkustajia ei ollut ilmeisesti testattu lentokentillä vastoin ohjeistuksia. Iranista matkustaneiden joukosta on virus levinnyt Kuwaitin lisäksi ainakin Kandaan, Bahrainiin, Arabiemiirikuntiin ja Libanoniin.

Huolestuttavaa Iranin osalta on myös, että siellä tartunnan saaneiden joukossa kuolleisuus on korkeimmalla kuin muualla mukaan lukien Kiina ja Etelä-Korea missä tauti on paljon laajemmalle levinnyt.

Lisäksi väläytellään, että Iranin epidemian osalta viruksen alkulähteet olisivat laittomasti maahan pyrkineissä kiinalaisten, pakistanilaisten ja afganistanilaisten joukossa Iranissa.

AP
Worldometers

Il Fatto Quotidiano

Koronavirus epidemia laajenee – Italiassa armeija kaduilla

Kiinassa on eilisestä todettu 652 uutta tapausta. Uusia kouluonuhreja on 98. Koronavirukseen kuolleita on yhteensä nyt 2443 ja kokonaismäärä tartunnan saaneista on tällä hetkellä Kiinassa 76.940. Lisäksi uusia epidemioita on nousussa Etelä-Koreassa, Japanissa, Iranissa ja Italiassa. Muualla maailmassa missä tartuntatapauksia tällä hetkellä esiintyy ovat määrät edelleen maltilliset, eikä leviämistä ainakaan vielä ole havaittavissa.

Italiassa tilanne alkaa olemaan erittäin kriittinen. Armeija ja poliisi on määrätty kaduille varmistamaan tautipesäkkeiden ympärille läpipääsemättön karanteeni. Kriittisiksi luokiteltuja alueita ja kaupunkeja on Italiassa tällä hetkellä 11. Liikkuminen näiden välillä vaatii erikoisluvan ja karanteeniin rikkojat tiesululla voivat saada jopa 3:n kuukauden vankeustuomion. Eli nyt on leikki kaukana Italiassa ja laajemman epidemian uhka aivan ilmeinen.

Italiassa on tultu siihen tulokseen, että siellä tehtiin vakava virhe kun Kiinasta saapuvia matkustajia ei laitettu alunperin karanteeniin. Italiassa on havaittu, että ensimmäiseksi taudinkantajaksi Italiassa luultu henkilö ei ollutkaan saanut koronavirus tartuntaa, vaan oireili muista syistä. Nyt Italian terveysviranomaisilta meni pakka täysin uusiksi koittaa kartoittaa uudestaan tartuntareittejä, eikä tilanne tästä syystä ole siellä tällä hetkellä juuri kenenkään hallinnassa.

Pari seuraavaa viikkoa tulee Italiassa osoittamaan suunnan; onko tilanne enää hallinnassa vai ei?

Etelä-Korean presidentti Moon Jaein on kohottanut maansa valmiustason maksimiin turvatakseen siellä tilanteen hallinan. Hallitus on nyt valtuutettu tarvittaessa sulkemaan kaupungit ja estämään matkustamisen ihmisiltä. Sielläkin seuraavat lähipäivät ovat kriittisimmät ja tulevat osoittamaan suunnan tilanteiden kehittymisestä taudin leviämisen pysäyttämisen osalta.

Worldometers

Unohdettiinko uhrit hyvepisteitä pokkuroidessa?

Yhteiskunnan haavoittuvimpiin luetaan usein naiset ja lapset. Heistä on aina pyritty pitämään erityistä huolta. Mikä sai vuonna 2015 ja siitä eteenpäin yhteiskunnan kääntämään niin monille yllättäen selkänsä?

Kaksinaismoraalin aikakaudella on suhtautuminen kantasuomalaisten kokemiin erilaisiin heihin kohdistuneisiin rikoksiin ja vääryyksiin muuttunut joidenkin henkilöiden ja instituutioiden taholta vähätteleväksiä ja uhrin kokemuksia mitätöiväksi yleiseksi asenteeksi. Näin tämä on julkisuudessa usein näyttäytynyt yleisesti ja näin tämä on myös monen ihmisen sydämessä koettu. Raiskaus on kuitenkin aina raiskaus.

Seksuaalinen väkivalta, häirintä, kiusaaminen ja muu väkivalta maahanmuuttajataustaisten miesten toimesta on ihan yhtä rikollisesti tuomittavaa kuin kantasuomalaisten miesten tekemänä. Etenkin vuodesta 2015 alkaen on kuitenkin julkisuudessa usein ollut jopa paheksuntaa uhria kohtaan, jos rikoksen tekijä on ollut ulkomaalainen.

Kysehän on ihan sairaasta ajattelusta. Lämmintä itkua on välillä väännetty valtamedioiden sivuilla ison ymmärryksen kera miesten tarpeista alkaen ja ties mistä kaikesta muusta rikokseen mukamas oikeuttavasta tekona kantasuomalaista naista tai lasta kohtaan. Nuoria tyttöjä on syyllistetty välillä jopa etukäteen vaikkapa lyhyen hameen käyttämisestä. Lopuksi on usein tietenkin vielä muistettu leimata uhri ja uhrin puolestapuhujia rasisteiksi.

Ruotsissa tilannetta on ollut vielä järkyttävämpää seurata sivusta erilaisten medioiden tekemistä henkilöhaastatteluista, kannanotoista, oikeuskäytännöistä ja kasvaneista raiskausrikostilastoissa. Mikä ihme saa ihmisen kääntämään mielessään tehdyn raiskausrikoksen joko pärstäkertoimen, uskonnollisen taustan tai vaikkapa ihon värin perusteella jotenkin vähempi tuomittavaksi?

Jos maahanmuuttajataustaisten ihmisten tekemiä henkilöön kohdistuvia rikoksia ei kyetä valtion johdon tai julkisen sanan toimesta tunnustamaan rikoksiksi de facto, niin on jotain pahasti pielessä. Silloin siinä unohdetaan rikoksen uhri kokonaan. Se alentaa uhrin ihmisarvoa ja mitätöi hänet ihmisenä täysin.

Vähättelevä tai syyllistävä suhtautuminen on raiskatun tytön tai naisen täydellistä julkista mitätöimistä ja nöyryyttämistä. Koetut kauheudet rikoksen uhrille ovat yhtä hirvittävät tekijästä riippumatta. Rikoksen tekijän tausta ei tee rikosta yhtään vähäisemmäksi uhrin kokemuksien kannalta.

Tällainen suhtautuminen niin monen julkisuuden henkilön ja päättäjän taholta näiden vuosien aikana nostaa väistämättä mieleen Saksassa 1930-40 luvuilla  tehdyt rikokset ihmisyyttä vastaan, kun juutalaisten ihmisarvoa haluttiin myös alentaa ja mitätöidä silloin niin monen toimesta.

Koronavirus epidemia Italiassa

Italiassa on tällä hetkellä 56 vahvistettua koronavirus tapausta, joista kolme on jo johtanut kuolemaan. Satoja ihmisiä odottaa Lombardiassa testituloksia mahdollisesta tartunnasta ja ja 10 kaupungin aluella 50.000 ihmistä on asetetettu ennaltaestävään vapaaehtoiseen karanteeniin.

Tartuntatapaukset ovat yli kaksinkertaistaneet vuorokaudessa. Uusia tartuntatapauksia on 35. Virustartunnasta täysin toipuneita Italiassa on tällä hetkellä 2 henkilöä ja 16 on kriittisessä tilassa.

Turinissa, joka on vilkas kauppa- ja kulttuurikaupunki Pohjois-Italiassa lähellä Ranskan rajaa on todettu 1 uusi tapaus. Turinin sairaustapaus oli osallistunut juoksukilpailuun Portofinossa Liguriassa 2. helmikuuta. Hän oli ollut siellä kontaktissa potilaan kanssa, joka on kotoisin Codongon kaupungista, Lodin provinssissa Lombardiassa Pohjois-Italiassa. Portofino, jossa kisat oli järjestetty on pieni kalastajakaupunki ja suosittu lomakohde Italian Rivieralla. Kaupunki sijaitsee Pohjois-Italiassa.

Friuli Venezia Giulia maakunta on julistanut hätätilan. Alue rajautuu Sloveniaa ja Itävaltaan, sekä Italian sisällä Veneton maakuntaan. Friuli Venezia Giulia sijaitsee koillisessa pohjoisimmassa osassa Italiaa.

Veneton maakunnissa kaikki yliopistot ovat suljettuina. Kaikki Milanon julkiset tuomioistuimet suljetaan maanantaina. Milano sijaitsee Pohjois-Italiassa ja on maan taloudellinen keskus, sekä Italian pörssin kotikaupunki. Milano on myös yksi maailman muodin keskuksista.

Tartunnan saaneiden joukossa Italiassa on myös lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa. Virus tarttuu helposti ja vapaaehtoinen karanteeni on todettu tarpeelliseksi. Siksi ollaan nyt 10:ssä kaupungissa Italiassa sulkemassa kouluja, työpaikkoja, kunnallisia ja yksityisiä toimistoja, 3 juna-asemaa, kahviloita ja julkaisia paikkoja.

Karanteeneja pidetään erittäin tarpeellisina, jotta estetään ihmisten kontakti toisiin, koska virus tarttuu erittäin tehokkaasti lähietäisyydeltä. Taudin levimissuhde tällä hetkellä on 1 tartunnan saanut tartuttaa viruksen 2-3 henkilöön. Itämisaika 2-14 vrk. Kuolleisuus 2% ja viruksen levinneisyys maailmalla tällä hetkellä on 32:een maahan.

Worldometers

Pankkeja tuettu 669 miljardilla veronmaksajien piikkiin

Demokraatti: Europarlamentaarikon Eero Heinäluoman (SDP) kertoi kuinka veronmaksajien taskuilla on käyty Euroopan komission hyväksynnällä jo pitkään. Vuosina 2008–2018 on veronmaksajien rahoja lapattu jäsenvaltioiden kriisipankeille valtiontukina 669 miljardia euroa.

Heinäluoma toteaa itsekin, että konkurssipankkeja ei tulisi tukea veronmaksajien rahoilla. Hän korostaa myös tiedotteessaan, että valtiontukisääntöjä kriisipankkien tukemisen osalta tulisi selkiyttää ja, että tuleva kaavailtu pankkiunioni olisi saatava valmiiksi mahdollisimman nopeasti.

Heinäluoman esittämät näkemykset saattavat äkkiseltään kuullostaa hyviltä, mutta taustalta löytyy ajatus, että tässä päästäisiin taas vaan syvemmälle veronmaksajien taskuille tuon pankkiunionin muodossa.

Suomen Uutiset avaa aihetta syvällisemmin, mutta lyhykäisyydessään juttu menee näin: ”Pankkiunionin yhteinen kriisien hallintamekanismi ja (suunniteltu) talletussuoja tarkoittaisivat, että suomalaiset olisivat yhteistakaamassa kaikkien euromaiden pankkikriisejä.”

Demareilla tuntuu olevan yleistä se, että käydään aina kansan taskulla vippaamassa milloin mihinkin konkurssipesään rahavuoria muka hyvässä sijoitusmielessä. Niinhän se kuvio meni Kreikan lainoja lyhennellessä myös, kun Jutta Urpilainen (SDP) ollessaan valtiovarainministerinä hehkutti miten kaikki tulee menemään hienosti. Kansalle selitettiin moneen kertaan miten Suomi tienaa ja Kreikka saadaan jaloilleen.

Se, että totuus on taas tarua ihmeellisempää selviää IS:sta: ”– Kreikan velkojat, Euroopan keskuspankki, Euroopan unioni ja Kansainvälinen valuuttarahasto suunnittelivat apupaketit huonosti. Heidän päätavoitteensa ei ollut raportin mukaan pelastaa kreikkalaisia, vaan pankit ja yksityiset velkojat.”

Kreikalle myönnetyistä tukipaketista meni alle 5% valtion sakkaavaa budjettia tukemaan loput reilut 215 miljardia euroa annettiin ilmeisesti muutamalle konkurssikypsälle pankille, että jaksoivat pysyä pystyssä.

Lisäksi hyvästä loppuviritelmästä Kreikalle myönnetystä kultaisesta kädenpuristuksesta kertoo Suomen Uutiset tarkemmin: ”Ennen pelastusohjelman loppumista euroalueen valtiovarainministerit laativat Kreikalle viime kesäkuussa velkahelpotuksen. Euromaat siirsivät Kreikan velkojen eräpäivää kauas tulevaisuuteen ja myönsivät samalla kymmenen vuoden korko- ja lyhennysvapaan jakson. Samalla myönnettiin vielä viimeinen tukierä, jonka turvin Kreikka tulee toimeen jonkun aikaa.”

Vuonna 2015 Yle kertoi miten Islannissa oli toivuttu hienosti vuoden 2008 pankkikriisistä.

Siinä nostettiin esiin islantilaisten poikkeuksellinen ratkaisu muihin kriisimaihin nähden antaa konkurssikypsien pankkien mennä nurin. Uutisessa kerrottiin miten se olikin osoittautunut kerrassaan loistavaksi ratkaisuksi selvitä silloisesta finanssikriisistä.

Islanti todellakin teki omat valintansa silloin. Mutta se mitä todella tapahtui ei käy ilmi Yle:n uutisesta:

Islannissa oli silloin ruorissa joukko päättäjiä, jotka lähinnä istuivat ja pyörittelivät vuoroin silmiään ja peukaloitaan finanssikriisin iskiessä Islantiin. He olisivat myös ihan surutta käyneet kansan taskuilla pitääkseen konkurssikypsät pankit pystyssä, mutta kansa olikin asiasta varsin eri mieltä. Islantilaiset tekivät silloin kansannousun vaatien uusia vaaleja ja kansan etuja ajavia päättäjiä maan johtoon. Sen he myös saivat. Islannin kansannousu tunnetaan nimellä Pots and and Pans Revolution .

Mielenosoitukset kestivät lokakuusta 2008 tammikuulle 2009, jonka jälkeen kansan eduista huolehtimiseen kykenemätön hallitus taipui kansan tahtoon ja erosi. Seuraava hallitus kuuntelikin islantilaisia herkällä korvalla ja pala palalta asioita saatiin yhteisvoimin kuntoon ja pieni maa pääsi jälleen jaloilleen.

Suomalaiset muistavat edelleen 1990-luvun pankkikriisiin, jonka ratkaisemiseksi silloinen valtion johto päätti lapata veronmaksajien rahat konkurssikypsien pankkien pelastamiseen.

Maassamme elää edelleen satoja tuhansia katkeria kansalaisia, jotka silloin joutuivat taloudellisesti ennenäkemättömään ahdinkoon. Jotkut jopa elämänmittaiseen velkahelvettiin. Monet merkit viittaavat nykyisin taas samansuuntaiseen ajatteluun valtion johdon suunnalla. Noinkohan kansa taas taipuu niin kuin silloin 1990-luvulla?

Afganistanin tilanne

YLE uutisoi hiljattain vuolaan nyyhkytarinan nuoresta afgaanista Ranskalaisessa telttakylässä, joka koki tulleensa Suomen Maahanmuuttoviraston toimesta väärinymmärretyksi, kun ei saanut Suomesta turvapaikkaa.

Nuorukaiselle kerrottiin Migrin toimesta kielteisen päätöksen yhteydessä Dublin-sopimuksesta, jonka puitteissa hänet aiottiin palauttaa takaisin Ruotsiin, jonne hän oli tullut 15-vuotiaana neljä vuotta aikaisemmin hakemaan turvapaikkaa. Sieltä hän kertoo saaneensa 10 kielteistä päätöstä ennen Suomeen tuloa. Nyt nuorukainen on lähtenytkin Suomesta Ranskaan hakemaan turvapaikkaa, koska siellä ymmärretään hänen mielestään afgaanien tilannetta paremmin kuin Suomessa. Kyseessä on siis hädänalainen nuorukainen ankeissa oloissa, joka poseeraa kuvaajalle siistissä habituksensa kalliissa merkkivaatteissa.

Afganistanissa puhkesi sisällissota vuonna 1978, joka ilmeisesti ei ota vieläkään laantuakseen.

Siellä on sisällissodan syttymisestä alkaen ollut tilannetta päällä milloin sodan, milloin sisällissodan muodossa. Sopassa on ollut mukana Neuvostoliitosta alkaen niin paikalliset itse, kuin Taliban ja 51 valtiota eri puolilta maailmaa sotimassa/turvaamassa rauhaa jo neljänkymmenen vuoden ajan. Nyt viimeksi viime vuonna Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti jälleen kerran haluavansa vetää maansa sotilasjoukot pois Afganistanista tämän vuoden marraskuun loppuun mennessä.

Kuullostaa kovin sotaisalta, vaaralliselta ja turvattomalta paikalta elää.

Gustav Rosted niminen tubettaja kävi paikan päällä pyörähtämässä nyt vuoden alussa. Hän vietti viikon Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa, joka on myös maan suurin kaupunki.

Hän toteaa heti alkumetreillä, että paikka ei vaikuta miltään maanpäällisestä helvetiltä vaan, että kaupunki vaikuttaa kutakuinkin normaalilta keskivertokaupungilta. Varuillaan siellä tietenkin pitää olla yksinäisenä turistina ja onhan kaupungissa kuitenkin koko aika läsnä hieman korostunut väkivallan uhka. Paikalliset ihmiset kertovat, että Kabul on yleisesti ottaen samalla miellyttävä mutta haastava paikka asua. ”Onhan siellä aina riskinä, joutua pommiräjähdyksen kohteeksi. Näitä ei kuitenkaan esiinny kovin usein.” Kaupungissa on huomattavan paljon köyhiä ja myös kerjäläisiä, sekä myös ulkomaalaista työvoimaa. (Näitä ulkomaalaisia pidetään jostain syystä jollain tavalla erillään muista jotenkin vartioituina.) Olosuhteet Kabulin kaupungissa tuo mieleen turvallisuuden näkökulmasta tilanteen Ruotsissa, jossa pommeja räjähtelee jo osapuilleen päivittäin. Sikäläinen Poliisi totesi hiljattain julkisesti, että heillä on tilanne riistäytynyt käsistä nimenomaan valitun maahanmuuttopolitiikan seurauksesta.

Rosted kertoo, että elämä Kabulissa näyttää pitkälti hieman kansanomaisemmalta ilman suuria viihdekeskuksia tarjoamassa ihmisille virikkeitä. Siellä näyttäisi ihmisten arkea ohjaavan pikemminkin yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja pienet asiat.

Australialainen kirjaililija ja sotilaallinen strategi, sekä kriisinhallinta-asiantuntija David Kilcullen kertoo myös mm. Afganistanin tilanteesta kirjanjulkistamistilausuudessa vuonna 2013.

Yksi keskeinen asia mikä nousee esiin niin Afganistanin kuin myös Lähi-idän osalta on vuoden 2000 paikkeilla tapahtunut suuri muutos alueella ihmisten yhteydenpidon ja tiedon jakamisen osalta. Aiemmin monet alueiden valtiot olivat eläneet muusta maailmasta huomattavan eristäytyneesti, kunnes internet, kännykät ja sosiaalinen media valtasi nämäkin kolkat.

Tietoisuus ulkomaailman erilaisesta elämäntavasta, vapaudesta ja sallivammasta kulttuurista lienee ollut aikamoinen shokki lukuisille ihmisille. Ajan kanssa siitä tuli varmaan monille unelma ja houkutin ja yksi keskeinen taustalla vaikuttanut tekijä vuoden 2011 Arabi Keväälle. Myös Afganistanissa on varmasti paljon etenkin nuoria, jotka haaveilevat internetin välityksellä maalatusta länsimaaisesta vapaaksi koetusta elämäntavasta. Tämän lisäksi he ovat myös jo hyvin perillä Euroopan nykyisestä etuusjärjestelmästä. Sitä tuskin on kerrottu heille, että kyse on Euroopan valtioiden johtajien luomasta harhakuvitelmasta, että eurooppalaisten itselleen rakentama sosiaalietuusjärjestelmä olisi jokin universaali etuus koko muun maailman kansoille.

Egyptiin presidentti Abd al-Fattah al-Sisi totesi puheessaan nuorille World Youth Forum -tapahtumassa Egyptissä vuonna 2018, että ”Maahanmuutto ei ole ihmisoikeus”

Hän esitti paikalla olleille nuorille myös kysymyksen ”miksi afganistanilaiset eivät pidä parempaa huolta omasta maastaan?”  Hän pyysi nuoria myös miettimään miksi afgaanit ovat tappaneet toinen toisiansa jo 40 vuotta? Hän nosti pohdintaan myös miksi muutkaan alueen valtiot kuten esim. Pakistan, Egypti, Syyria, Libya, Iraki, Jemen tai Somalia eivät itse pidä parempaa huolta omista maistaan? Miksi aika käytetään keskinäisiin riitoihin maiden kehittämisen sijaan? Hän totesi myös, että jokaisella valtiolla on oikeus suojella omiansa ja itse rakentamaansa hyvinvointia todeten samalla, että olisi väärin kuvitella, että maahanmuutto voisi olla jokin itsestäänselvyys ja universaali oikeus.

Kuva Afganistanin tilanteesta näyttäytyy tässä aika erilaiselta totuttuun narratiiviin verrattuna.

Näitä asioita eivät ihmisoikeusaktiivit tai -järjestöt siinä omassa värittyneessä mielikuvamaailmassa edes näytä tiedostavan olevan olemassakaan julkisessa keskustelussa ympäri maailman.

Katastrofin aineksia ilmassa vai tilanne hallinnassa?

Ensimmäinen Kiinassa alkanut koronavirusepidemian tartuntatapaus on vahvistunut myös jo Afrikan mantereella Egyptissä. Yhteensä yksittäisiä tapauksia on tähän saakka vahvistunut jo lähes joka puolelta maailmaa paitsi Etelä-Amerikasta.


Afrikassa on usein ollut haasteena terveydenhoitoon pääsy erilaisten epidemioiden sattuessa.

Syitä on useampia. Joissain paikoissa se ei ole riittävän hyvin järjestettyä johtuen korruptiosta tai huonosta satsauksesta palveluihin yhteiskunnallisten olosuhteiden vuoksi. Keskeinen ongelma on myös ollut ihmisten epäluulo terveydenhoitoa kohtaan ja vahva usko perinteisiin hoitikeinohin. Monet sairastuneet ihmiset eivät yksinkertaisesti vaan hakeudu hoitoon.

Haasteita on siis monia mahdollisen pandemian estämisessä Afrikassa. Lisäksi Kiinalla ja Afrikalla on erilaisia kauppasopimuksia, joiden myötä siirtolaisuus on yleistynyt mantereiden välillä. Tälläkin hetkellä eri puolilla Afrikkaa elää osapuilleen miljoona kiinalaista. On mahdollista, että lisää tartuntoja ilmenee eri puolilla Afrikkaa.

Egypti sijaitsee Pohjois-Afrikassa Libyan naapurissa ollen myös yksi Välimeren maista. Libyassa on tällä hetkellä paljon siirtolaisia jumissa odottamassa pääsyä Euroopan mantereelle. Alueella toimii myös paljon ihmissalakuljettajia. Lisäksi mm. Syyriassa, Turkussa ja Kreikassa on pakolaisleirejä, joilla elää tällä hetkellä paljon ihmisiä ahtaasti ja huonoissa oloissa. Sama tilanne taitaa olla Balkanin reitillä, sekä monissa Euroopan telttakylissä. Todella paljon ihmisiä on laittomasti liikkeellä kohti Eurooppaa tai jumissa jossain leirillä, joko vankina tai sotaa paenneena, tai turvapaikkahakemuksen käsittelyä odottaen. Näistäkin moni saa kielteisen päätöksen ja on sen jälkeen usein yksi monista laittomasti maassa oleskelevista ihmisistä.

Kaikki nämä huonoissa oloissa elelevät ihmiset, sekä ihmissalakuljettajien armoilla matkaavat onnenonkijat ovat kriittinen riskiryhmä koronaviruksen löytäessään tiensä heidän joukkoon. Kuinka moni silloin tulee pakoilemaan viranomaisia kiinni jäämisen pelossa hakeutumatta hoitoon ylipäätään? Kuinka hyvin koronaviruksesta toipuu ilman asianmukaista hoitoa? Karanteenit eivät tässä yhteydessä edes ole estämässä taudin leviämistä edelleen, jos viranomaisilla ei ole tällaisista tartunnan saaneista mahdollisesti edes tilannekuvaa saatavilla lähikontaktissa olleista ihmisistä taudinkantajaan?

Entäpä kaikki leireillä asuvat ihmiset? Siellä on monin paikoin jo nyt varsin puutteellinen terveydenhoito, huono hygienia ja huonot asuinolot. Miten tällaisissa oloissa on aiottu hoitaa sairastuneet? Entä karanteenit taudin leviämisen estämiseksi? Saadaanko hoitohenkilökuntaa riittävästi paikalle, sekä kaikki mahdolliset tarvittavat hoitovälineet ja tilat?

Onhan noissa leireissä tietenkin se näppärä puoli, että niissä on ikäänkuin valmis karanteeni pystyssä. Ihmiset näillä leireillä voivat kuitenkin olla tilanteesta varsin toista mieltä.

Kovasti toisiaan selkään taputtaneet kansainvälisen yhteisön silmää tekevät jäsenet ja päättäjät, eivät ilmeisesti toistaiseksi ole saaneet oikein muuta aikaiseksi, kuin kasvaneen paineen siirtolaisuudelle kohti Eurooppaa. Puheita ja suunnitelmia on paljon ongelmien ratkaisemiseksi, sekä keskinäistä kiistaa näistä asioista.

Kannattaisi varmaan jonain päivänä kertoa näille turvapaikanhakijoiksi Eurooppaan pyrkiville ihmisille, että Euroopalaisten valtioiden kansallisia sosiaalieuusjärjestelmiä ei ole luotu koko maailman sosiaalihuolloksi, vaan kunkin valtion oman kansan turvaksi. Tämä on se todellinen vetovoimatekijä nykyiselle ryntäykselle kohti Eurooppaa.

Kun ymmärrys jo tästä tuntuu puuttuvan Euroopan valtioiden johtajilta, niin on täysin mahdollista, että ymmärrys mahdollisesta hirvittävästä inhimillisestä tulevasta tragediasta on mennyt heiltä myös täysin ohi. Onhan esimerkiksi Libyan nykyinen kaoottinen tilanne siirtolaisten kauttakulkumaana Eurooppalaisten valtioiden johtajien valitun poliittisen konsensuksen suoraa seurausta. Ihmissalakuljettajat ovat tästä valinnasta varmaankin se tyytyväisin taho koko maailmassa.

On mahdotonta tietää etukäteen mitä tulee tapahtumaan ja tällä hetkellä suurin huoli taudin leviämisen eskaloitumiseksi lienee hieman toisaalla. Kiina tulee jossain vaiheessa kuitenkin asteittain purkamaan omia karanteenejaan.

Suomessa seurataan tilanteiden muuttumista Kiinassa ja maailmalla tarkasti THL:n toimesta. Ajantasaista tietoa ja ohjeistusta on saatavilla heidän verkkosivuilta. Siellä kerrotaan mm. että,

”Valtaosa tartunnan saaneista parantuu. Myös sairaalassa hoidetuista potilaista suurin osa toipuu taudista.”

Tämän valossa meillä täällä Suomessa ei näyttäisi olevan isompaa hätää. Mutta, entäpä ihmiset näissä riskikohteissa, jos tauti löytää tiensä johonkin niistä?

Kreikan pakolaisleirin lapsista reilut tuhat turvattomissa oloissa – YK paisuttelee lukuja?

Iltalehti uutisoi Kreikan vastaanottokeskusten tilanteesta, joissa YK:n raportin mukaan olisi yksin Morian leirillä Lesboksen saarella olisi n. 22.000 turvapaikanhakijaa. Väittämän mukaan näistä on n. kolmasosa alle 12 vuotiaita lapsia.

Kansallisen sosiaalisen solidaarisuuden keskuksen EKKA:n tilastoijen mukaan Kreikassa olevista turvapaikanhakijoista 1045 lasta on viime vuoden lopulla ollut vailla turvalliseksi luokiteltua asumusta.

Yksin tulleita lapsia on EKKA:n mukaan Kreikassa yhteensä 5301, joista poikien osuus on 92,6% ja tyttöjen 7,4%. Näistä yksin tulleista lapsista on 8,7 % alle 14 vuotiata. Luku on n. 500 alle 14 vuotiaita yksin tulleita lapsia yhteensä, jotka elävät turvattomissa oloissa Kreikassa turvapaikanhakijoina.

Julkisuudessa on jo ollut esillä väittämiä, että Saksa olisi tarjoutunut ottamaan vastaan 400 ja Ruotsi 200 näistä turvattomissa oloissa elävistä lapsista. Näissä lienee kyse niistä alle 14-vuotiaista. On myös yleisesti tiedossa, että lukuisat nuoret miehet ovat turvapaikanhakijoina usein valehdelleet ikänsä, saadakseen paremmat etuudet itselleen väittäessään olevansa alaikäisiä.

Missään ei ole julkisuudessa kerrottu vielä onko Kreikassa olevat 15-17 vuotiaat lapset ikätestattuja.

Sisäministeri Maria Ohisalo on julkisuudessa väläytellyt, että myös Suomen kansan pitäisi osallistua näihin auttamistalkoisiin.

Jos muut osallistujamaat ovat jo mahdolliset varanneet itselleen ne alle 14-vuotiaat lapset itselleen autettaviksi, niin onko nyt sitten tarkoitus tuoda Suomeen niitä 15-17 vuotiaita teinejä?

Toisaalta sen ikäisistähän Suomella on jo kosolti kokemuksia omasta takaa vanhastaan vuoden 2015 ajoilta ja siitä eteenpäin.

Moitteet Kulmunille Vasemmiston suunnalta perusteltuja

Kansan Uutisten  toimittaja Kai Hirvasnoro kritisoi kirjoituksessaan keskustan puheenjohtajan valtiovarainministeri Katri Kulmunin haluttomuutta olla mukana säätämässä lakeja, joilla tilkittäisiin vuotavaa veropohjaa. Eli estettäisiin näppärästi vastaisuudessa sijoittajien touhut välttää omalta osaltaan verojen maksamisen Suomeen. Tämä siis ei käy Kulmunille.

Kyse on listaamattomien yhtiöiden perusteettomasta osinkoveroedusta, joista arvion mukaan olisi saatavissa 400 miljoonan euroa tuloja valtion kirstuun. Raha olisi varmaan enemmän kuin tervetullutta. Tämä näkyy olleen keskustalle kynnyskysymys hallituksessa, että nykylainsäädöntöön tältä osin ei saisi puuttua. Eli 400 miljoonaa jää sitten näköjään saamatta.

Noin ihan yleisesti voidaan todeta, että osinkojen maksut osana nykyistä finanssijärjestelmä ovat ikäänkuin riistäytyneet käsistä.

Osinkoja maksetaan sijoittajille koko ajan enemmän. Pitäähän sille sijoitukselle tietenkin saada sitä tuottoa, mutta tekemättä kuitenkaan itse varsinaisesti mitään saadun tulon eteen. Suuret ulos maksetut osinkotulot voivat heikentää yrityksen kassavirtaa sijoittaa yrityksen omaan toimintaan kehittää yritystä. Tähän on sitten keksitty, että otetaan ne tarvittavat varat yrityksen työntekijöiltä heikentämällä palkkatasoa. Virallinen mantra on, että sillä parannetaan vientiä tai kilpailukykyä. Sen lisäksi vielä vingutaan julkisuudessa tarveharkinnan poistosta työvoiman saatavuuden parantamiseksi. Ja onhan niitä maita maailmassa, joissa palkkataso on vain murto-osan Suomeen verrattuna. Varmaan olisivat sieltä jostain valmiita tulemaan halvalla töihin, että saisivat jalansijaa Suomesta. Onhan täällä sitten tiukan paikan tullen tukena ne monenlaiset sosiaalietuudet, jonka tietää jo koko maailma.

Kiistakapulana keskustan ja vasemmiston välillä hallituksessa näyttää olleen myös maastapoistumisvero, jolla olisi tarkoitus estää veronkiertoa yksityishenkilöiden osalta.

Maastapoistumisverossa kyseessä olisi estää veronkiertoa esim. muuttolla Ruotsiin, jossa ei tarvitse maksaa omaisuudesta mm. perintöveroa. Osapuilleen näin siis ja on selvää, että tämä voi tuntua epäoikeudenmukaiselta nykyjärjestelmän puitteissa kaikkia niitä suomalaisia kohtaan, jotka joutuvat maksamaan esim kaikki perintöverot ja esim. sukupolvenvaihdosverot yrittäjän jäädessä eläkkeelle. Tästä huolimatta tämä ei ole mikään ratkaisu ongelmiin vaan pikemminkin päinvastoin.

Perintöverotus ja yrittäjien sukupolvenvaihdoksen verotus esim. tulisi molemmat lakkauttaa kokonaan.

Tuntuu kuin valtio (= siellä huseeraavat kansanedustajat ja virkakoneisto) olisi muuttunut itseään ruokkivaksi järjestelmäksi. Niin paljon kuin koko aika korotetaan veroja, hehkutetaan laajan verotuspohjan hienoutta ja samalla otetaan jatkuvasti lisää velkaa. Loppuhuipennuksena päädytään kuitenkin myös lopulta vielä leikkaamaan hyvinvointipalveluistamme ja sosialieduistamme.

Tästä on kaikki terve taloudenpito yhtä kaukana kuin kuu maasta. Nyt sopiikin kysyä, että mihin Suomen työssäkäyvän kansan ja työpaikkoja luovien suomalaisten yrittäjien maksamat verot ja kaikista välillisistä veroista saadut tulot oikein hupenevat? Helmitauluako tuolla Arkadianmäellä käytetään budjetteja suunnitellessa? Entäpä se vallassa oleva ”sulle-mulle-kaverille” politiikka, jossa seuraava tukijen saaja arvotaan vissiin jo ihan facen kaverilistan mukaan?

Ainakin vahvasti alkaa jo näyttämään siltä koko touhu. Hursti ei esimerkiksi saanut valtiolta lanttiakaan vähävaraisten auttamiseen. Kaikenlaiset somaliliitot poikineen saivat kuitenkin tukia senkin edestä. Valtion yritysten omistajaohjauksesta ei jaksa enää edes pottuilla. Täysin menetetty peli tässä vaiheessa kun puikkoihin pistetään ihmisiä, joilla ei ole mitään syvällisempää kokemusta tuon kokoisten yritysten kehittämisestä, markkinatuntemusta tai ymmärrystä geopoliittisista näkymistä ja avautuvista tilaisuuksista. Tämän kaiken tietävät kuitenkin jo jopa ihan tavalliset kaduntallaajat jo vanhastaan.

On myös varmasti muitakin veroja, joista olisi perusteltua luopua kokonaan.

Verotusta tulisi ylipäätään laskea huomattavasti kansantalouden elvyttämiseksi. Hyvin hallinoiduista ja tuottavista valtion ja kuntien omistuksien tuotoista saisi helposti kompensoitua verojen alentamisesta syntyneen kassavajeen valtion ja kuntien kirstuihin. Kuntien ja valtion omaisuuden yksityistäminen (= myynti) lienee konkreettisin osoitus liiketaloudellisesta ymmärryksen tasosta päättävällä tasolla tänä päivänä Suomessa.

Jos yksityinen yritys on täysin riippuvainen velkarahasta kassavirran turvaamiseksi, niin edessä tuppaa olemaan enemmin tai myöhemmin konkurssi. Niin voi käydä myös valtiolle tai kunnalle.

Jokin on pahasti pielessä, jos aina vaan tarjotaan valtion talouden sopeuttamiseksi lisää leikkauksia. Valtio tarvitsee tuloja hyvinvoinnin ja palveluiden ylläpitämiseksi. Niin tarvitsevat myös kunnat. Sieltä kuuluvat hälyttävät viestit talouden huonoista näkymistä kielii vastaavanlaisista ongelmista kuin mitä myös valtion tasolla on nähtävissä. Järjestelmä ei enää toimi. Se palvelee enää lähinnä vain itseään. Kansalaiset se on työntänyt sivuun jo aikaa sitten.

Haluamme nostaa esiin toimittaja Hirvasnoron esittämän toiveen kannanotossaan tulevaisuutta silmällä pitäen:

”Kunpa Suomeen saataisiin joskus valtiovarainministeriksi itsenäinen ja osaava poliitikko.”