Epäonnistunut kotoutuminen maassamme ja Covid19-taudin leviämisen hillitsemisen haasteita

Olemme viime päivinä saaneet seurata miten Helsingin nopeasti muuttunut korona-tilanne huonompaan suuntaan on puhuttanut julkisuudessa. Valtion johto on jopa uhkaillut taas poikkeusoloilla mikäli hommiin ei ryhdytä rivakasti tartuntojen leviämisen estämiseksi. Helsinkiin saatiinkin sitten paljon lisää uusia tiukennuksia sosiaalisen kanssakäymisen vähentämiseksi, jotta leviäminen saataisiin kuriin. Loppupelissä vastuu taudin leviämisen vähentämisestä on kuitenkin jokaisella yksilöllä itsellään.

Moni voi jo kokea ankaraa korona-väsymystä ja pitää hallituksen valitsemaa tiukkaa korona-linjaa kovasti perusoikeuksia polkevina ja asioihin liiallisena puuttumisena. Nurinaa on kuulunut sieltä täältä sekä yrittäjien, että yksilöiden riveistä. Olemme kuitenkin vielä todella kaukana todella tiukoista toimista. Muualla maailmassa on ollut käytössä rajoituksia joihin esimerkiksi meidän lainsäädäntö ei ylipäätään taivu, ei sen enempää normaalioloissa kuin poikkeusoloissa. Olkaamme siis tyytyväisiä, että meistä ainakin yritetään huolehtia vaaran keskellä parhaalla mahdollisella tavalla. Joka puolella tämäkään ei välttämättä toteudu.

Väestön keskuudessa on paljon niitäkin, jotka suhtautuvat koko tautiin aika neutraalisti eivätkä ole niin kovin huolissaan. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että siihen suhtauduttaisiin välinpitämättömästi tai piittaamattomasti. Ei vaan nähdä syytä paniikkiin ja osataan myös luottaa maamme viranomaisiin. Sitten on myös niitä yksilöitä jotka eivät syystä tai toisesta kykene luottamaan viranomaisiin tai julkiseen valtaan. Taustalla voi olla omia negatiivista kokemuksia tai vaikka syrjäytymistä. Liikkeellä on myös paljon virheellistä tietoa ja valitettavasti myös monet poliitikot ovat pahentaneet asiaa omalla populistisella käytöksellään valjastaessaan kansanterveyden härskisti oman kannatuksensa pönkittämiseksi. Myös lukuisat salaliittoteoreetikot ovat saaneet koronasta nostetta itselleen.

On erittäin haastavaa yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi ylipäätään saada ihmiset ymmärtämään, että kyse on erittäin vakavasta uhkasta. Etenkin kun se uhka on niin tolkuttoman pieni, että sitä ei silmällä voi ihminen edes itse havaita. Pikku-Covid on kuin mikäkin näkymätön kummajainen josta kaikki mediat varoittelevat taukoamatta, josta valtiovalta antaa käskyjä haitata elinkeinoelämää vakavasti, josta tulee seuraamaan massiivista inhimmillistä kärsimystä talouden romahtaessa, jne. Jos Pikku-Covid olisi pommin kokoinen ja aiheuttaisi yhtä näkyvää ja välitöntä jälkeä yhteiskunnassa voisi ehkä myös ne kaikkein skeptisimmät yksilöt yhteiskunnassa hahmottaa olemassa olevan vaaran paremmin.

Lööpeissä on ollut esillä myös tartuntojen leviäminen erityisesti maahanmuuttajaväestön keskuuteen ja, että tilanne oli sama myös keväällä. Ilmiö on myös muualla Euroopassa samantyyppinen. Varmasti tämän taustalta löytyy monenlaisia syitä. Kulttuurierot ja asumisolot voivat osaltaan selittää tätä, mutta se kielitaidon puute näkyy olevan myös yksi keskeinen tekijä. Julkisuudessa on nyt esimerkiksi kerrottu miten kaupungit Uudellamaalla ovat satsanneet tiedottamisen osalta eri maahanmuuttajaryhmille. Taisi olla painettua teksti ainakin parillakymmenellä eri kielellä. Lisäksi on selvinnyt myös, että monilla näillä ryhmillä on se oma edustaja tai yhteyshenkilö viranomaisiin. Tällaisen yhteyshenkilön kautta on sitten myös saatu tätä tietoa näille ihmisille koronan leviämisen estämisen toimista maassamme.

Tällainen ilmiö ja käytäntö johon on ajauduttu olosuhteista johtuen on erittäin vakava epäkohta maahan kototutmisen näkökulmasta. Kaikkien täällä elävien ihmisten tulisi hallita ainakin toinen kotimainen kieli myös, jotta pärjäisivät aidosti yhteiskunnassamme. Nyt meillä on käsillä vakava terveyteen liittyvä uhka, josta osa väestöstä ei ole välttämättä ensinkään kärryillä, että miten pitäisi toimia ja miksi. Entäpä jos maatamme yhtäkkiä uhkaisi jokin vakava luonnonkatastrofi tai vaikka sotilaallinen selkkaus? Kaikki kielitaidottomat jäisivät taas ikäänkuin heitteille ja vaille informaatiota miten tulee toimia kriisitilanteessa. Riittävän kielitaidon hankkimiseksi on toki ollut satsauksia, jotta näin ei pääsisi käymään. Mutta pääsispä nyt kuitenkin ja silloin jokin on pahasti pielessä ja tämä tulee hoitaa kuntoon. Näin ei voida jatkaa.  Toki kaiken uuden oppimisessa on vastuu viimekädessä yksilöllä itsellään.

Euroopan unionin maahanmuutto-ongelmat eivät tule muuttumaan ennenkuin politiikka muuttuu

Viime vuodet lööpeissä on koko aika ollut kasvussa maahanmuuton aiheuttamat turvattomuutta lisäävät lieveilmiöt EU:n aluella. Niin on ollut myös Suomessa. On ollut terrori-iskuja ja monenlaista kansainvälisen rikollisuuden kasvua. Laiton maahanmuutto ja kansainvälinen rikollisuus ei kuitenkaan ole voinut tulla mitenkään yllätyksenä päättäjille sen enempää Suomessa kuin Brysselissä. Ongelmathan olivat tiedoissa jo ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin.

Meille kerrottiin vuonna 1994 EU-jäsenyyden neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä monenlaisia asioita joiden oli tarkoitus tuoda kansalle kymmentä hyvää ruusunpunaisiin unelmiin paketoituina. Lobbaus tästä upeasta tulevaisuudesta oli mittavaa. Harvat soraäänet koitettiin siinä sivussa välillä vähän hiljentää, että kansa ei äityisi äänestämään tätä hanketta vastaan. Oli kova hinku päästä mukaan tämän taloudellisesti lupaavaan vapaakauppa-alueen piiriin. Myös turvallisuus oli yksi keskeinen argumentti, jolla perusteltiin jäsenyyden hyviä puolia.

Näin meille kerrottiin asiasta laittomaan maahanmuuttoon ja kansainväliseen rikollisuuteen liittyen siinä kansanäänestystä koskevassa tiedotteessa, joka lähetettiin kaikille äänioikeutetuille silloin postitse kotiin:

Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa

Hallitusten välistä yhteistyötä lisätään muun muassa kansainvälisen rikollisuuden ehkäisemiseksi ja EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten luvattoman maahanmuuton vastustamiseksi.

Suomenuutiset kertoi miten viime viikonloppuna EU:n alueelle Espanjan Kanariansaarille saapui taas uusi lasti laittomasti maahan pyrkiviä siirtolaisia. Nyt niitä rantautui pitkälti toista tuhatta ja kuluvana vuonna laittomasti yksin Kanarialla saapuneiden määrä on ylittänyt jo 11.000 siirtolaista. Määrä on yli nelinkertainen viime vuoteen verrattuna. Ja tämä siis vain Kanariansaarille. Se kuinka paljon koko Etelä-Euroopan alueen maihin on esim. tänä vuonna saapunut laittomasti maahan pyrkiviä ei ole edes tiedossa.

Suomella on oma Venäjän vastainen ulkoraja valvottavana ja tiedetään varmaan hyvin sen tilanne. Ollaan varmaan aina myös tiedetty ja osattu elää sen asian kanssa. Nyt EU:n vapaan liikkuvuuden aikakaudella jolloin meiltä on ollut mm. kaupallisista syistä kielletty esim. omien Ruotsin vastaisten rajojen perinteinen valvonta henkilöliikenteen osalta niin, että laiton maahantulo olisi helpommin estettävissä, niin pistää kyllä miettimään millaisella sinisilmäisyydellä silloin vuonna 1994 kuviteltiin Etelä-Euroopan maiden yhtäkkiä itse saavansa ulkorajavalvonnan tehostetusti kuntoon, kun eivät siihen mennessähän olleet siinä onnistunut? Ja kun koko vapaakauppa-alueen sisäinen turvallisuus perustui ajatukseen kunnollisesta ulkorajavalvonnasta.

Tämän on sitten kruunannut loputon jatkumo huonoja poliittisia päätöksiä sekä kansallisella, että EU:n tasolla mitä tulee maahanmuuttoon. Se ei ole vähentynyt, se ei ole kontrollissa, se ei ole turvallisuutta edistävä vaan päinvastoin.

Kun kerran tiedetään, että ongelma on huonossa maahanmuuttopolitiikassa ja kun tiedetään, että EU-tasolla kaikkien jäsenvaltioiden täytyy olla yksimielisiä jonkin päätöksen aikaansaamiseksi on sangen epätodennäköistä, että valittu poliittinen suuntaus koskaan muuttuu EU-tasolla. Miksi tuhoisaa maahanmuuttopoltiikkaa silloin ehdoin tahdoin edelleen jatketaan kansallisella tasolla Suomessa? Onhan Unkari esimerkiksi tehnyt omia ratkaisuja. Miksi Suomen hallitus ei myös voi tehdä omia ratkaisuja?

Vaalitarkkailijoita estetty pääsemästä seuraamaan ääntenlaskentaa Yhdysvaltain presidentin vaaleissa

Yhdysvaltain istuva presidentti Donald Trump puhui 5.11.2020 äänestäjilleen vaaleihin liittyvistä monenlaisista asioista, joita republikaanien leirissä koettiin demokratian vastaisena tai epäreiluna toimintana heitä kohtaan. Hänen puhe on esillä Valkoisen Talon sivuilla.

Yksi hieman huolestuttava asia, jonka presidentti Donald Trump nosti puheessaan esiin koskee vaalitarkkailijoita. Monia oli estetty pääsemästä paikalle seuraamaan ääntenlaskentaa tai sitten heidän työtään oli muuten vaan jotenkin hankaloitettu.

Toinen asia, jonka presidentti Trump nosti esiin koskien vaalitarkkailijoita olikin jo varsin huolestuttavan tuntuinen demokratian toteutumisen näkökulmasta. Sikäläinen vaalijärjestelmä poikkeaa ilmeisesti jotenkin Suomen järjestelmästä mm. niin, että Republikaanit joutuivat hakemaan jo ennen vaaleja oikeusteitse itselleen luvan saada ääntenlaskentapaikoille paikan päälle virallisia vaalitarkkailijoita.

Se mikä tekee tästä niin kovin oudon on, että Demokraattien leiristä koettiin tarpeelliseksi valittaa oikeuden päätöksestä sallia paikalle vaalitarkkailijoita.

Mistä syntyi tarve valittaa, jos kerran haluttiin avoimet, rehelliset ja demokraattiset presidentin vaalit Yhdysvalloissa? Tätä ja monia muitakin outoja asioita Trump siis pohti pitämässään puheessa.

White House

Äärioikeistolaisen terrorismin uhka ja kybervakoilu Suomessa

Suojelupoliisi tiedotti hiljattain, että radikaali-islamistista tai äärioikeistolaista ideologiaa kannattavat yksittäiset henkilöt tai pienryhmät muodostavat suurimman terrorismin uhkan Suomessa. Terrorismin uhkan kerrotaan olevan kohonnut ja, että äärioikeistolaisen terrorismin uhka on voimistunut länsimaissa. Tiedotteessa kerrottiin myös Suomeen kohdistuvasta kybervakoilusta.

Aitosuomalaiset päätti kääntyä Supon puoleen tarkentavin kysymyksin tästä tuoreimmasta tilannekuvasta huolestuneena. Onhan Euroopassa hiljattain tapahtunut useita radikaali-islamistisia kuolemaan johtaneita iskuja esim. Ranskassa. Tilanne tuntuu huolestuttavalta ja moni varmaan miettii onko vastaavaa odotettavissa myös Suomeen?

Onko tämä Ranskassa tapahtunut iskujen sarja nyt uusi kehityssuunta väkivaltaisempaan suuntaan ja onko samaa kehitystä odotettavissa myös Suomeen?

”On vielä varhaista arvioida, onko Ranskan tapahtumissa kyse muutoksesta aiempaan. Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että terrorismin uhka Ranskassa on säilynyt korkeana.

Suomessa vakavimman terrorismin uhkan muodostavat tällä hetkellä radikaali-islamistista tai äärioikeistolaista ideologiaa kannattavat yksittäiset henkilöt tai pienryhmät. Suojelupoliisi on tunnistanut henkilöitä, joilla on motivaatio ja kyky toteuttaa terrori-isku Suomessa.

Suomessa terrorismin uhkataso on ollut vuodesta 2017 neliportaisella arviointiasteikolla tasolla kaksi eli kohonnut. Tässä ei ole tapahtunut muutoksia lähiaikoina. Suojelupoliisi tekee tietenkin kaikkensa, jotta vastaavia iskuja ei tapahtuisi Suomessa.”

Onko mitän tiettyä syytä miksi äärioikeistolainen terrorismin uhka on nyt koholla? Entä onko paljon eroa tähän kohonneeseen uhkaan Suomen ja muun Euroopan välillä?

”Äärioikeistolaisen terrorismin uhka on voimistunut länsimaissa, mikä on näkynyt useissa maissa toteutuneina iskuina ja estettyinä iskuhankkeina.
Suojelupoliisi nostaa ilmiön esille, sillä kehitys on heijastunut myös Suomeen. Maailmalla tapahtuneiden iskujen aiheuttaman inspiraatiovaikutuksen sekä erityisesti verkossa tapahtuvan radikalisoitumisen takia yksittäiset äärioikeistolaiset väkivallanteot ovat mahdollisia myös Suomessa.”

Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari kertoi tiedotteessa, että : ”Myös Suomessa on tunnistettu äärioikeistolaista terroristista toimintaa kannattavia ja sympatisoivia ihmisiä. Samaan aikaan radikaali-islamististen terrorististen toimijoiden aiheuttama uhka ei ole kadonnut mihinkään”.

Suomessa on pitkään vellonut julkisuudessa maalaileva ja välillä aika yhteen niputtava käsitys, että äärioikeistolaisuus olisi sama asia kuin kansallismielisyys. Monet kansallismieliset pitävät tätä varsin epäreiluna ja loukkaavana.

Äärioikeistolaisuus poliittisena pahamaineisena aatesuuntauksena juontaa juurensa pitkälti Euroopan 1930-luvun poliittisiin tapahtumiin, kun taas kansallismielisyys kehittyi Suomessa Venäjän vallan aikana. Silloinen elämä autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnassa osana Venäjän keisarikuntaa sai kansallisuusaatteen ja haaveet itsenäistymisestä heräämään aikalaisten keskuudessa. Sama kansallismielisyys ja haave todellisesta itsenäisyydestä nykyisen EU-jäsenyyden tilalle yhdistää nykyisiä kansallismielisiä. Se poliittinen aatesuuntaus kansallismielisen arvomaailman sisällä on jokaisen yksilön oma asia niin nykyisin kuin myös silloin aikanaan oli.

Onko suojelupoliisi huomioinut Suomen äärioikeiston profiloinnissa eron poliittisen aatesuuntauksen ja yleisen kansallismielisen arvomaailman välillä, vai onko kaikki ikäänkuin löyty vaan samaan nippuun?

”Suojelupoliisi ei tee tällaisia ideologisia määrittelyitä. Suojelupoliisi on kiinnostunut vain toiminnasta, joka uhkaa vakavasti Suomen kansallista turvallisuutta. Tällaista on esimerkiksi terrorismi tai kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä uhkaava toiminta. Siviilitiedustelulaki määrittelee tarkasti, millaista toimintaa Suojelupoliisi seuraa. Siitä voi lukea lisää täältä: https://supo.fi/tiedustelulaki”

Tiedotteesta käy myös ilmi, että: ”terrorismin torjunnan kohdehenkilöiden määrä on pysynyt ennallaan, heitä on noin 390. Merkittävimmän uhkan muodostavat radikaali-islamistista tai äärioikeistolaista ideologiaa kannattavat yksittäiset henkilöt tai pienryhmät, jotka saavat motivaationsa terroristisesta propagandasta. Suojelupoliisi on tunnistanut ryhmiä ja henkilöitä, joilla on motivaatio ja kyky toteuttaa terrori-isku Suomessa.”

Onko Suomessa tällä hetkellä muita ryhmiä myös seurannassa? Europolin lukuisista raporteista on käynyt ilmi, että esimerkiksi äärivasemmistolainen terrorismi on myös varsin yleistä ainakin osassa Euroopan maita.

”Radikaalin antifasistisen liikehdinnän kehittyminen kiinnostaa Suojelupoliisia, mutta siihen ei tällä hetkellä liity Suomessa merkittävää kansallisen turvallisuuden uhkaa. Suomessa radikaali antifasistinen toiminta painottuu äärioikeiston vastustamiseen esimerkiksi mielenosoituksissa ja verkossa. Mahdolliset järjestyshäiriöt kuuluvat paikallispoliisille, eivät Suojelupoliisille.”

Esiin nousee myös, että: ”Suomessa esiintyy merkittävää terrorismin tukitoimintaa, joka ilmenee esimerkiksi rahoittamisena ja propagandan levittämisenä. Yhteydet ulkomaalaisiin terroristisiin toimijoihin ja verkostoihin ovat merkittäviä. Suomeen on siirtynyt konfliktialueilta ihmisiä, jotka ovat osallistuneet aseellisten ryhmittymien toimintaan tai tukeneet niiden toimintaa muilla tavoin.”

Onko lainsäädäntömme ajantasalla vastaamaan näihin uhkiin ja haasteisiin?

”Olemme vuosien varrella nostaneet useita kertoja esiin sen, ettei rikosvastuu Suomessa toteudu terrorismirikoksissa. Nykyinen lainsäädäntö on ollut voimassa alun alkujaan vuodesta 2003 ja sen toimivuutta on ehditty käytännössä joitain kertoja testata. Ainakin konfliktialueelle matkustamista ja kouluttautumista koskevat pykälät ovat osoittautuneet käytännössä huonosti toimiviksi.

Joiltakin osin terrorismilainsäädäntöä ollaan jo uudistamassa. Oikeusministeriö asetti helmikuussa 2020 työryhmän valmistelemaan muutoksia terrorismirikoksia koskevaan lainsäädäntöön. Työryhmä antoi kesäkuussa ehdotuksensa lainsäädännön muuttamiseksi. Ryhmä ehdotti, että terroristiryhmän toiminnan kannalta keskeisen tehtävän hoitaminen ja julkinen kehottaminen terrorismiin tulisivat rangaistaviksi. Suojelupoliisi pitää ehdotuksia kannatettavana.
Seuraavaksi oikeusministeriö valmistelee hallituksen esityksen, johon eduskunta ottaa aikanaan kantaa.”

Suojelupoliisi kertoi tiedotteessa myös millä tavalla koronaviruspandemia on muuttanut kybervakoilua Suomessa: ”Koronaviruspandemian alkuvaiheessa keväällä 2020 Suomessa käyttöön otetut rajoitukset vaikeuttivat laitonta henkilötiedustelua. Samaan aikaan Suomea vakoileville maille avautui uusia mahdollisuuksia hankkia tietoa tietojärjestelmiin tunkeutumalla. Suomi kiinnostaa tiedustelullisesti erityisesti Venäjää ja Kiinaa.”

”Kun rajoituksia purettiin kesällä, henkilötiedustelu palautui Suomessa entiselleen. Suomeen on sijoitettu pysyvästi useita kymmeniä ulkomaisten tiedustelupalveluiden työntekijöitä”

Onko tässä nyt olemassa riski, että tämän kybervakoilun yhteydessä myös Vastaamon tapaiset tietomurrot voivat lisääntyä?

”Suojelupoliisi on vuosia korostanut tietoturvatyön merkitystä. Kuten kansallisen turvallisuuden katsauksen yhteydessä toteamme, tietoturvallisuuteen on kiinnitettävä erityisen tarkkaa huomiota nyt, kun monet yhteiskunnan toiminnot ovat siirtyneet etäyhteyksien päähän.”

Onko suojelupoliisilla tietoa kuinka paljon tehtyjä tietomurtoja erilaisiin digitaalisiin järjestelmiin jää niitä käyttäviltä yrityksiltä tai viranomaisilta huomaamatta? Entä ilmioitetaanko niistä aina ylipäätään poliisille, jos huomataan jonkun murtautuneen tietojärjestelmään? Vastaamon tietomurrostahan ei ilmoitettu poliisille kuin vasta pitkän ajan jälkeen saapuneen kiristysviestin takia. Onko tällöin mahdollista, että ihmisiin voi kohdistua esimerkiksi identiteettivarkauksia henkilön edes tietämättä mistä henkilötiedot on varastettu?

”Suojelupoliisin tehtävänä on torjua vieraiden valtioiden vakoilua verkossa, kun taas kyberrikollisuuteen liittyvät kysymykset ovat Keskusrikospoliisin vastuulla. Näin ollen KRP on oikeampi taho vastaamaan tähän kysymykseen.”