UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen on huolissaan teollisuuden tulevaisuudesta Suomessa

Toimitusjohtaja Jussi Pesonen peräänkuuluttaa aitoa teollisuuspolitiikkaa avoimessa kirjeessään: ”Suomalaiset tehtaat ansaitsevat puolustuspuheensa. Niissä tehdään hyvää työtä.”

”UPM tiedotti eilen suunnitelmasta sulkea Kaipolan paperitehdas Jämsässä. Tämä on musertava uutinen tehtaalle, sen henkilöstölle ja alueelle. Viime kädessä yritys joutuu tekemään johtopäätökset toiminnan pysäyttämisestä tai jatkamisesta, mutta harkintaan vaikuttaa useita ulkoisia seikkoja, joihin yhtiöllä on vain rajalliset vaikutusmahdollisuudet.

Yksi ulkoinen tekijä ovat markkinat. Maailmalla kulutetaan kuitenkin 15 kertaa enemmän paperia kuin Suomessa valmistetaan. Joten suomalaisilla tehtailla pitäisi olla kaikki edellytykset saada osansa laskevistakin markkinoista.

Suomalaiset tehtaat ansaitsevat puolustuspuheensa. Niissä tehdään hyvää työtä. Esimerkiksi Kaipolassa on sitoutunut ja osaava henkilöstö, ja tehtaalla on toteutettu merkittäviä tehostamisohjelmia. Tehtaalla on myös kolme suurta paperikonetta, jotka ovat teknisesti hyvässä kunnossa. Myös tuotteet ovat hyvälaatuisia.

Sen sijaan ulkoisten kustannusten osuus ja verorasitus on käynyt Suomessa ylivoimaiseksi. Liikenteen dieselveroa korotetaan jokaisella hallituskaudella, vaikka tiedetään, että 80% kulutuksesta on raskaassa liikenteessä, esimerkiksi puun tai tavaran kuljetuksessa. Neljä kertaa Ruotsia korkeampi paperiteollisuuden sähkövero ei edesauta yksiköiden menestystä. Kuidun hankintaketjuun kertyy verorasitusta ja polttoainekustannuksia enemmän kuin kilpailijamaissa. Valtakunnallinen ammattiyhdistysliike ajaa tasakorotuksia ja lyhyempää vuosityöaikaa, vaikka tulotaso on jo nyt 30 % korkeampi ja vuosityöaika lyhyempi kuin Saksassa vastaavaa tuotetta tekevissä tehtaissa.

Jokainen haluaa nakertaa kasvavan osan kakusta. Harkinta toiminnan alasajosta alkaa siinä vaiheessa, kun yksikön kilpailukyky on niin heikko, että toiminta ei ole yhtiölle enää kannattavaa. Kaipolan kohdalla päätösharkinta on käynnistynyt nyt. Lopulliset päätökset tehdään YT-lain määrittelemän yhteistyömenettelyn jälkeen.

Tällaiset suunnitelmat ovat musertavia työntekijöille ja alueelle. Yhtä suuri häviäjä sulkemistilanteessa on kuitenkin koko suomalainen yhteiskunta. Metsäteollisuuden laajan kotimaisen arvoketjun ansiosta Kaipolan vajaan 400 miljoonan euron vuosittaisesta liikevaihdosta noin 80 % jää lisäarvona Suomen kansantalouteen, siis yli 300 miljoonaa euroa.

Nyt on korkea aika arvioida, miten Suomessa voidaan tulevaisuudessa tehdä kokonaisvaltaista teollisuus-, työmarkkina- ja veropolitiikkaa, joka mahdollistaa kannattavan teollisen toiminnan ja uusinvestoinnit. Menestyvä yksityissektori on edellytys yhteiskuntamme kestävälle rahoitukselle. Korkean kotimaisuusasteen omaavan teollisuuden ulosliputus ei ole Suomen etu.”

UPM

Suomalaisuuden Liitto pyytää eduskunnan oikeusasiamiestä selvittämään Finavia Oyj:n ja Rajavartiolaitoksen opaste-ja liputuskäytännön lainmukaisuutta lentoasemilla

Finavia Oyj (Finavia) on Suomen valtion 100 % omistama yhtiö, joka hallinnoi pääosin Suomen kaupallisen lentoliikenteen käytössä olevaa lentoasemaverkostoa. Finavia Oyj muodostettiin yhtiöittämällä Ilmailulaitos 1.1.2010 alkaen. Finavian omistajaohjauksesta vastaa valtioneuvoston kanslia (VNK). Finavia on siis valtiollinen toimija, joka rinnastuu viranomaiseen. Kielilain (423/2003) § 24 ja § 33 tulevat tuolloin sovellettaviksi.

Finavian käytti vuoteen 2018 asti terminaalissa kilpiä ja opasteita, joissa terminaalin sisätiloissa yhteneväisellä kirjasinkoolla oli merkitty opastettava asia suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi (esim. Portti – Utgång – Gate), siten, että suomenkielinen sana oli ylimpänä. Opasteiden yhteyteen saatettiin lisätä merkintöjä esimerkiksi kiinaksi, japaniksi tai venäjäksi, mikä on täysin hyväksyttävää vaihtomatkustajien opastamiseksi.

Vuonna 2018 Finavia muutti käytäntöään niin, että englanninkielinen sana oli selvästi isommalla ja suomen- ja ruotsinkielinen sana alempana, huomattavasti pienemmällä kirjasinkoolla. Finavia tiedotti muutoksestaan näyttävästi, mutta tiedotetta ja perusteluja muutokselle ei verkosta ole enää saatavilla tuntemattomaksi jääneestä syystä. Lisäksi Helsinki-Vantaalle on ilmestynyt kilpiä, joissa ei ole tekstiä kuin englanniksi, venäjäksi ja kiinaksi. Itsessään lentoaseman asematasoalueelle näkyvä valokilpi terminaalin katolla on varustettu tekstillä ”Helsinki Airport”, vaikka lentoaseman virallinen nimi on ”Helsinki-Vantaan lentoasema” ja paikkaa nimeltä ”Helsinki Airport” ei ole edes olemassa virallisesti.

Rajavartiolaitos käyttää Helsinki-Vantaan lentoasemalla kilpiä, joissa on esimerkiksi teksti ”All passports”, mutta ei tekstejä suomeksi tai ruotsiksi. Useat muutkin rajavartiolaitoksen opastekilvet ovat vain englanniksi ja lentoasemalla on havaittu rajavartiomiehiä, joiden selässä näkyvässä tekstissä on lukenut ”Border Guard” ilman suomenkielistä merkintää.

Lisäksi Suomalaisuuden Liitto kiinnittää huomiota Finavian liputuskäytäntöön. Finavia liputtaa ympärivuorokautisesti terminaalin edustalla, vaikka Suomen lippu tulisi laskea viimeistään auringon laskiessa. Lisäksi ympärivuorokautinen ja ympärivuotinen liputus näkyy lippujen likaisuutena ja antaa hoitamattoman yleiskuvan eikä kunnioita Suomen lippua.

Tilanteen yleinen arvio

Vaikka lienee selvää, että moni lentomatkustaja voi tai saattaa päätellä englanninkielisistä kilvistä kilven viestin, on kyse silti periaatteellisesta kysymyksestä. Kielelliset oikeudet ovat olennainen osa kansalaisen oikeuksia ja kuten oikeusasiamies on ratkaisussaan 4032/4/08 linjannut, ei täysin englanninkielinen nimi ollut hyväksyttävä TAYS:in yksikölle. Kielilain § 23 nimenomaisesti säätää, että ” Viranomaisen tulee sekä palvelussaan että muussa toiminnassaan osoittaa yleisölle käyttävänsä molempia kieliä”.

Finavia asettaa käytännössään suomen- ja ruotsin kielen alisteiseen asemaan englannille ja samalla vähättelee kansalliskielten merkitystä. On notorinen seikka, että englannin kieli on ilmailun kansainvälinen kieli ja lähes yleispätevästi voidaan sanoa, että lentoliikenteessä opastetaan englanniksi, tosin kuitenkin niin, että maan oma kieli tai kielet tulevat ensimmäisenä. Esimerkki Pariisin Charles de Gaullen lentoasemalla ranskankielinen teksti on ensin ja englanninkielinen teksti sen jälkeen.

Finavian käytäntö, jossa suomen- ja ruotsinkielinen teksti ovat a) alempana ja b) pienemmällä kirjasinkoolla kuin englanninkielinen teksti, on kansalliskieliä halveksiva sekä mahdollisesti kielilain määräysten ja joka tapauksessa hengen vastainen. On tosiasia, että kielilaki ei selkeästi säädä kielten järjestystä lentoaseman kilvissä ja tällöin herää kysymys, olisiko oikeusasiamiehen annettava asiassa linjaus ja esitettävä mahdollisia lainsäädännöllisiä toimenpiteitä selkiyttämään asiaa. On kielellisten oikeuksien kannalta kestämätöntä, jos englannin kielelle annetaan tällainen asema viranomaisen aktiivisin toimin halveksimalla kansalliskieliä.

Rajavartiolaitoksen osalta (useat täysin englanninkieliset kilvet passintarkastusauloissa ja univormujen pelkät englanninkieliset merkinnät) merkinnät lienevät laittomia.

Suomalaisuuden liitto

Ilmastonmuutos on luonnollinen ilmiö

Joukko suomalaisia luontoon ja ilmastoon liittyviä eri alan tutkijoita kokoontui hiljattain yhteen ja kertoi kukin tieteenalansa näkökulmasta sen saman minkä valtaväestö on oppinut jo kansakoulusta alkaen ja seuraamalla luontoa; ilmastonmuutos kuuluu osaksi luonnon normaalia kiertokulkua.

Luennolla kerrottiin myös medioiden taipumuksesta lietsoa hysteriaa ja tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä. Näin kävi aikanaan myös niille pelotekampanjoille, jossa väitettiin ilmansaasteiden hävittävän kaikki Suomen ja Euroopan metsät. Saasteet tappoivat kyllä metsää, mutta hyvin paikallisesti aina sen jonkun tehtaan läheisyydessä. Kaikki muut metsäkuolemat olivat luonnonolojen aiheuttamia.

Samoin on lähes uskonnolliset mittasuhteet saavuttaneella nykyisellä ilmastohysterialla, jota mediat ovat rummuttaneet ahkerasti jo pidemmän aikaa. Yhtä nolo loppu tulee tulemaan tällekin pelotekampanjalle, mutta hintalappu yhteiskunnalle on vaan tällä kertaa huomattavan paljon suurempi kuin silloin edellisellä kerralla. Siis silloin, kun metsien piti kuolla pois.

Ympäristön saastuminen ja ihmisten terveys ovat asioita joihin ilmansaasteet vaikuttavat keskeisesti, ja näihin tulee puuttua. Samoin kuin luonnonvarojen riistokäyttöön. Mikään tieteellinen tutkimus ei kuitenkaan vielä tänä päivänäkään ole pystynyt poissulkemaan luonnollisia ilmastosyklejä nykyisen ilmaston lämpenemisen syyksi.

Ihmisiä koitetaan pelotella ja syyllistää, että ovat aiheuttamassa hallitsematonta ilmaston lämpenemistä. Miksi näin ei kuitenkaan ole löytyy paljon tutkittua tietoa.

Näistä asioista kertoo tarkemmin joukko suomalaisia tutkijoita, ja heidän pitämäänsä yhteiseen luentoon aiheesta voi tutustua lähemmin tästä:

Finlandiatv

Ilmastosi

VV: Öljyala valmistautuu luopumiseen fossiilisista polttoaineista

Varmuuden Vuoksi uutisoi: Öljy- ja maakaasuala varautuu lyhyen aikavälin markkinahäiriöihin ja pidemmän aikavälin irrottautumiseen fossiilisista polttoaineista.

Öljypooli ja sen Maakaasujaosto vastaavat öljy- ja maakaasualan varautumis- ja valmiussuunnittelusta. Niiden poolisihteerinä toimiva Kemianteollisuus ry.:n valmiuspäällikkö Jouko Kinnunen sanoo, että varautumistyössä katsotaan samanaikaisesti sekä lähivuosiin että vuosikymmenten päähän.

”Pyrimme varmistamaan, että Suomi saa lähivuosien häiriötilainteissakin tarvitsemansa kaasun ja öljyn. Samalla pyrimme ennakoimaan lähivuosikymmenten kehitystä ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen vaatimia toimenpiteitä, jotta emme olisi housut kintuissa jyrkästi muuttuvassa tilanteessa”, Kinnunen kuvaa.

”Vaikkei energia-alan kvartaali ole enää 25 vuoden pituinen, isot teolliset investoinnit tehdään joka tapauksessa vuosikymmeniksi. Lisäksi uusien teknologioiden jalkautumiseen kaupallisesti hyödynnettävään muotoon kuluu helposti 10-20 vuotta. Sen vuoksi monilla tänään tehtävillä päätöksillä on merkitystä vielä vuosikymmenien päästä.”

Muutoksen ajurit

Alan lähivuosikymmenten muutosajureista tärkein on fossiilisista polttoaineista luopuminen ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Ilmastonmuutos vaikuttaa energiantuotantoon ja varautumiseen myös suoraan, esimerkiksi lisäämällä myrskyjä ja niiden seurauksena sähkökatkoja ja tulvia lisääntyvät.

”Valitettavasti juuri hiili ja öljy ovat olleet huoltovarmuuden kannalta erinomaisia varapolttoaineita hyvän säilyvyytensä ansiosta. Vaikka ne eivät varastoituna edes tuottaisi päästöjä, tulevaisuuden lämpövoimalaitokset eivät enää välttämättä pysty käyttämään niitä, sillä niiden monikäyttöisyys vaatisi liian kalliita investointeja”, Kinnunen pohtii.

”Varautuminen maksaa. Meillä ei vielä ole kunnon vastauksia varapolttoainekysymykseen, mutta uskon että siihen löydetään ratkaisut. Niitä etsitään sekä EU:n tasolla että kansallisesti. Myös öljypoolin yritykset, erityisesti Neste ja ST1, ovat olleet aktiivisia uusien teknologioiden ja polttoainelaatujen kehittämisessä.”

Toinen suuri muutosajuri on digitalisaatio ja yhteiskunnan lisääntynyt sähköriippuvuus, joka lisää paradoksaalisesti myös öljyalan varautumistarvetta varavoimalaitteiden ja niiden tarvitseman polttoaineen muuttuessa entistäkin kriittisemmiksi.

”Massiivisen sähkökatkoksen aikana varavoimalaitteita ja niiden polttoainetta tarvitaan kaikkialla, myös öljy-yhtiöiden omiin tarpeisiin. Jo auton tankkaamiseen tarvitaan sähköä ja toimivaa maksuliikennettä. Lisääntyneen keskinäisriippuvuuden takia poolien ja sektorien keskinäinen yhteistyö on muuttunut entistäkin tärkeämmäksi.”

Uhkat ja häiriöt

Öljypooli ja Maakaasujaosto harjoittavat ja kouluttavat alan toimijoita, jotta nämä osaisivat toimia häiriötilanteissa. Alojen isot yritykset ovat tehneet jo pitkään varautumistyötä, sillä öljy ja kivihiili ovat olleet yhteiskunnan kannalta keskeisiä polttoaineita. Viime vuosina riskiarvioihin ovat tulleet mukaan myös kyberuhkat, hybridivaikuttaminen sekä erilaiset isot häiriöt maailmanmarkkinoilla ja kotimaassa.

Varmuuden Vuoksi

Systeemisen muutoksen ytimessä

Ruohonjuuritasolla ihmetys senkuin kasvaa, kun seuraa julkista keskustelua hallituksen agendalla olevasta ilmastonmuutoksesta, hiilineutraaliudesta ja kestävästä kehityksestä. Vastapainoksi tälle kuule etupäässä raivoa polttoaineiden hintojen korotuksesta. Sana kiertotalous saattaa myös välillä vilahtaa jossain sivulauseessa, MAL-hankkeiden kaupunkisuunnittelun ja monenlaisen digitalisaation tarpeen lisäksi.

Ympäristöministeriö on hiljattain julkaissut budjettiehdotuksensa ensi vuodelle. Siinä on tarkoitus panostaa luonnonsuojeluun ja siirtymistä Suomessa kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa.

Ote Ympäristöministeriön tiedotteesta:

”Ympäristöministeriön ehdotus vuoden 2021 talousarvioesitykseen omalle hallinnonalalle on yhteensä 340,2 miljoonaa euroa, mikä on 54,4 miljoonaa euroa enemmän kuin vuodelle 2020. Lisäys aiheutuu hallitusohjelman mukaisista panostuksista luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja hiilineutraalin yhteiskunnan rakentamiseen.

Ympäristön- ja luonnonsuojeluun ehdotetaan 192,8 miljoonaa euroa. Alueidenkäyttöön, asumiseen ja rakentamiseen ehdotetaan 73,8 miljoonaa euroa. Hallinnonalan toimintamenoihin ehdotetaan 73,7 miljoonaa euroa.

Budjettiehdotus ei sisällä vielä hallituksen elvyttäviä tulevaisuusinvestointeja. Elvytysinvestoinneista keskustellaan lähiviikkoina ja ne sisällytetään osaksi lopullista budjettiesitystä.”

Kokonaisuus meneillään olevasta systeemisestä muutoksesta voi olla monelle vaikea hahmottaa, koska kiertotalous, hiilineutraalius ja siihen kytkeytyvä kestävä kehitys on työn alla muodossa tai toisessa varmaan kaikissa eri ministeriöissä ja asioita pyritään ohjaamaan haluttuun suuntaan mm. verotuksen, lainsäädännön, erilaisten avustusten ja rahoituksen turvin.

Tiedotteessa kerrotaan lisäksi, että:

”Ympäristöministeriön talousarvioehdotuksella rakennetaan hiilineutraalia yhteiskuntaa ja tehdään kiertotaloudesta Suomen talouden perustaa.

Konkreettisia ilmastoinvestointeja ovat esimerkiksi yli 40 miljoonan euron avustusmääräraha, jolla kuntia ja kotitalouksia kannustetaan luopumaan öljylämmityksestä sekä asuinrakennusten energia-avustukset, joita ehdotetaan jatkettavan myös ensi vuonna 40 miljoonalla eurolla. Kuntien ja alueiden ilmastotyön vauhdittamiseen ehdotetaan viittä miljoonaa euroa. Ilmastopaneelin toimintaan varataan 750 000 euroa. Riippumattoman ja monitieteisen ilmastopaneelin työ kytkeytyy esimerkiksi keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman valmisteluun, oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseen, kansallisen sopeutumissuunnitelman valmisteluun ja muiden keskeisten ja ajankohtaisten ilmastopoliittisten tietotarpeiden ratkaisuun.”

Asuntorakentamista halutaan myös vauhdittaa erityisesti kasvuseuduilla erilaisilla tuilla:
”Valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon lisäämiseksi Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun MAL-sopimuskunnille voidaan myöntää määräaikaisia käynnistysavustuksia yhteensä enintään 38 miljoonaa euroa. Näillä MAL-sopimusalueilla asuntotuotantoa edistetään lisäksi kunnallistekniikan rakentamisen avustuksilla, joita myönnetään enintään 15 miljoonaa euroa. Korkotukivaltuuksia valtion tukemaan sosiaaliseen asuntotuotantoon esitetään kohdennettavan kaksi miljardia euroa sekä takauslainavaltuuksia 285 miljoonaa euroa ja asunto-osakeyhtiöiden perusparannuslainojen valtiontakauksia 100 miljoonaa euroa. Valtaosa valtion tukemasta asuntotuotannosta kohdistetaan suurimpiin kasvukeskuksiin, erityisesti Helsingin seudulle.”

Vielä toistaiseksi näyttää siltä, että muutokset keskittyvät etupäässä kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin.

Tuntuu hieman huolestuttavalta näin mittavien muutosten kynnyksellä, että maaseutu ja haja-asutusalueet näyttävät jotenkin ikäänkuin päässeen unohtumaan. Kestävä kehitys on paljolti myös henkistä hyvinvointia, tasapuolisia mahdollisuuksia ja turvattua toimeentuloa. Kun tiedetään myös ne haasteet joita on maaseudun kunnilla ja asukkailla esimerkiksi muuttotappion takia, ja kun palelut tuntuvat koko aika heikkenevän monin paikoin Suomessa, kyllä sitä silloin sopii odottaa koko maan kehittämistä tasapuolisesti.

Aitosuomalaiset päätti kysyä Ympäristöministeriöstä onko koko Suomi mukana muutoksessa? Saimme selvennystä asiaan Ympäristö- ja ilmastoministerin erityisavustajalta Timo Juurikkalata.

Onko Ympärisyöministeriössä työn alla tai suunnitteilla jotain hankkeita, joissa pyritään tukemaan myös esim. pienempiä paikkakunta tämän mullistavan muutoksen keskellä uudenlaiseen systeemiin siirtymisen tukemiseksi?

– Muutos koskee kaikkia alueita. Ilmastonmuutoksen torjunnassa kaupunkialueet ovat sikäli merkityksellisiä, että niissä asuu suuri osa väestöstä ja kaupungeissa syntyvät myös suurimmat päästöt. Kaupungeissa myös rakennetaan paljon uutta: asuntoja, toimitiloja, liikenneväyliä jne. On tärkeää, että tämä uudisrakentaminen tehdään kestävän kehityksen mukaisesti, koska rakennusten ja kaupunkirakenteen elinkaari on pitkä ja nyt tehtävät päätökset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Mutta muutoksessa on kaikkien oltava mukana, ja esimerkkinä maaseutualueille pääosin kohdistuvasta toimesta voidaan nostaa vaikka tuki öljylämmityksestä luopumiseksi.

Kokonaisvaltaisesti tuntuu olevan kyse varsin mittavasta muutoksesta ja kokonaiskuva kaikesta asiaan liittyvästä voi monien kansalaisten mielestä tuntua varsin pirstaloituneelta ja vaikeasti hahmoteltavalta.

Onko olemassa keskitetysti informaatiota asiasta esim. jonkin tietyn ministeriön alaisuudessa tästä kaikesta? Että mitä kaikkea tähän liittyy? Kuinka suuresta muutoksesta koko yhteiskuntaan on kyse? Mihin kaikkeen tämä tuleekaan vaikuttamaan tulevaisuudessa? Minkälaisella aikataululla tavoitteisiin halutaan päästä?

– Ilmastomuutoksen vastaista työtä hallituksen piirissä johtaa Ilmasto- ja energiapoliittinen ministeriryhmä, jonka puheenjohtajana toimii ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen. Ilmastotoimia tehdään kaikkien ministeriöiden hallinnonaloilla. Hallituksen ohjelmassaan asettama hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 on erittäin kunnianhimoinen ja vaatii paljon työtä. Kaikkea ei kuitenkaan voida kerralla tehdä, ja siksi on valmisteltu muun muassa energiaverotuksen ja liikenteen maksu- ja veropolitiikan muutoksia ja valmisteltu eri teollisuudenalojen hiilineutraaliustiekarttoja. Niissä viitoitetaan polkua ja toimenpiteitä 15 vuoden päässä siintävää tavoitetta silmällä pitäen. Yhteiskunnassa tarvittava muutos on erittäin suuri: riippuvuudestamme fossiilisista energianlähteistä täytyy päästä irti. Sillä tulee olemaan vaikutuksia niin energiantuotantoon, liikenteeseen, asumiseen, rakentamiseen kuin ruuantuotantookin.

Ympäristöministeriö

Tekstiä muokattu; lisätty vastaukset esitettyihin kysymyksiin.

Työllisyys nousuun Suomessa tilastoja viilaamalla?

Maan tavaksi näkyy tulleen monenlainen tilastokikkailu ja erilaisten pykälien ”luova” taivuttelu kriisin osuessa kohdalle. Julkisuudessa juoksee vuoroin poliitikot, virkamiehet ja monenlaiset asiantuntijat puhumassa niitä samoja tyhjänpäiväisyyksiä vuodesta toiseen kansansuosion ja irtopisteiden toivossa.

Kansa on jo aikoja sitten nähnyt tämän teatterin läpi. Ihmiset ovat tähän asti lähinnä tyytyneet narisemaan ja nielemään moisen touhun. Kysymys, jota maan päättäjien tulisi pohtia keskinäisen nokittelun sijaan on: Joko kansan mitta alkaa täyttymään?

Malmilandia on nostanut kissan pöydälle hienosti selventäen mm. työllisyyden tilastokikkailujen osalta:

”Niin että työtön on se suurin syntinen, joka pitää saada pois kortistosta, joka tosin ei tarkoita työllistämistä, vaan siirtymistä orjaksi näille verenimijöille.”

Koko kirjoutus on luettavissa Malmilandiassa

Voiko kunnat mennä konkurssiin?

Kesän kestoaiheita julkisuudessa ovat olleet valtion velkaantuminen, koronan nimissä tehtyä talouden elvytystä, sekä tulevat yhteisvastuut Euroopan vakausmekanismin osalta. Keskusteluissa on vilissyt miljardeja sinne ja tänne tuon tuostakin. Hallitus kuittasi Suomelle jo kymmeniä miljoonia lisää velkaa keväällä suomalaisyritysten pelastamiseksi ja tämän päälle on ehditty kaavailemaan paljon velkamiljardeja lisää. Tästä keskustelusta puuttuu kuitenkin kokonaan kuntien oma velkapotti. Sekin voi olla miljardeja. Onhan monet kunnat rutisseet, että tiukkaa alkaa olemaan jo nyt.

Valtionosuuksia on leikattu, koronakevään poikkeusjärjestelyt tekivät varmaan oman lovensa budjettiin, opettajiakin joudutaan säästösyistä lomauttamaan ja seuraavat kuntavaalit lähestyvät hiljalleen. Kyllä pistää äänestäjää miettimään jo nyt, että minkälaisilla laskutaidoilla varustettua ehdolle asettuvalle henkilölle uskaltaa antaa äänensä.

Minkähän suuruisesta velkapotista mahtaakaan olla kyse? Onhan kunnilla kuitenkin paljon velvoitteita huolehti kuntalaistensa hyvinvoinnista. Perusoikeudet on kuitenkin turvattava kaikille. Aitosuomalaiset päätti kääntyä Suomen Kuntaliiton puoleen kysymysnivaskan kera, että saisi hieman selvyyttä asiaan. Sieltä rahoitusalan eritysasiantuntija Jari Vaine valotti Aitosuomalaisille kuntien taloudellista tilannetta varsin kattavasti.

Miten kuntien taloutta rahoitetaan ja paljonko siihen suurinpiirtein menee vuodessa?

– verotulot (kunnallisvero, kiinteistövero, osuus yhteisöverosta – näiden jakauma vaihtelee kunnittain), valtionosuudet (jotka siis myös ovat kerättyjä veroja (valtio) kansalaisilta!), maksutulot, myyntitulot ja näiden lisäksi sitten velanotto.

Näistä ensimmäisessä kuvassa on menojen ja tulojen jakauma, verotulojen ja valtionosuuksien rooli näkyy parhaiten alla olevassa nuolikuvassa.

Kuinka paljon kunnilla on velkaa tällä hetkellä ja miksi? Tuliko koronakevään poikkeusjärjestelyistä kuinka iso lisälasku kunnille?

– Kuntien velka voidaan jakaa organisaation mukaan: peruskunta, kunnan yhtiöt sekä kuntayhtymät (=kuntien yhteistoimintaorganisaatiot, mm. sairaanhoitopiirit ja ammatillinen koulutus). Vuoden 2019 lopussa peruskuntien velka oli 18,4 miljardia euroa, yhtiöiden 17,2 miljardia euroa ja kuntayhtymien 3,5 miljardia euroa, siis yhteensä 39,1 miljardia euroa. Käytännössä kaikki velka menee investointeihin. Viimeisten 20 vuoden aikana lainakannan vuotuisesta kasvusta noin 5 % eli koko ajalta noin 750 miljoonaa euroa on otettu päivittäisten menojen hoitamiseen eli ns. syömävelkaa. Kuntatodistuksia (jotka sisältyvät em. kokonaismäärään) käytetään maksuvalmiuden hoitamiseen ja niiden kuukausittainen kanta liikkuu 2-2,5 miljardin euron tasolla.

Miten velkaa hoidetaan? Voiko meneillään oleva talouden taantuma heikentää kuntien takaisinmaksukykyä? Miten silloin selvitään, jos on velkaa pankeille? Voiko silloin yksittäisellä kunnalla olla huonolla tuurilla edessä konkurssi?

– Väestökehityksen, palvelutarpeiden, palveluverkon ja em. tulojen arviointi useita vuosia eteenpäin. Pitkälti velanhoito riippuu verotulojen kehityksestä sekä miten investointeja ja palveluja kyetään suunnittelemaan ja priorisoimaan. Velkaa voidaan uudistaa, mutta tilanteen mukaan on tarkkailtava voiko velan määrä kasvaa.

Kunta ei voi mennä konkurssiin (kunta on ”konkurssikelvoton”, konkurssilaki 3§ 2mom). Sen sijaan kunta voi tiettyjen kriteerien täyttyessä (näistä velka on vain yksi eikä yksin ratkaiseva) joutua ns. kriisikuntamenettelyyn, jossa Valtiovarainministeriön johdolla etsitään ratkaisu taloudellisista ongelmista selviämiseksi. Mikäli ratkaisua ei löydy, lopputulemana on liitos toiseen kuntaan.

Kunnat investoivat paljon alueidensa kehittämiseen. Samalla on monenlaista korjausvelkaa. Rahaa palaa tähänkin, mutta samalla se luo uusia työpaikkoja. Hallitus kertoi keväällä mm. niistä uusista MAL-hankkeista ja listalla oli paljon erilaisia investointeja vaativia asioita. Oli pyörätietä, tunnin junaa ja paljon muutakin suunnitteilla.

On investointeja jotka liittyvät palveluverkkoon ja joita ei voi lykätä ikuisesti, jotta kunta voi hoitaa palvelutehtäväänsä. Toisaalta on investointeja kansalliseen tai alueelliseen infraan joka vaikuttaa koko maan tai alueen elinvoimaan ja tulevaisuuden menestymiseen.

On todennäköistä, että tulevaisuudessa joudutaan pohtimaan, kuka tekee, mitä ja missä. Onko enemmän yhteistyötä kuntien kesken palvelujen järjestämisessä, onko kuntia, joilla on eri tehtäviä kuin toisilla, onko meillä mahdollisesti vähemmän, mutta suurempia kuntia. Jo ennestään heikkoon kuntatalouden tilanteeseen osunut koronaepidemia voi aikaistaa näiden asioiden pohtimista ja tärkeyttä.

Oheisista kuvista kuitenkin näkee, kuinka merkittäviä kuntien investoinnit ovat olleet koko maan ja yhteiskunnan kannalta – varsinkin finanssikriisin jälkeen kun talous muuten oli pysähdyksissä.

Miten tällaisissa tilanteissa hoituu tuo rahoitus? Valtio antaa hankkeisiin jotain ja EU:lta saattaa palautua Suomen omia verovaroja erilaisten tukien muodossa. Kyseessähän voi olla useamman kunnan alueella oleva investointikokonausuus. Lisäksi kun niin usein vielä hankkeet pitkittyvät ja kustannukset tuntuvat vaan moninkertaistuvan matkan varrella, kuten Länsimetron rakentamisessa on näkynyt käyvän.

– Tässäkin kokonaisuudessa keskeistä on hankkeiden perustelu sekä työnjako osapuolten kesken. Sinänsä on hyvä, jos rahoitusta saadaan muualtakin kuin kuntien toimesta. Esimerkiksi hankkeen kumppanit voivat hankkia oman osuutensa, saadaan EU-rahoitusta jne. Kuitenkin etenkin yksityisten kumppaneiden hankkimassa rahoituksessa on otettava huomioon myös sen hinta. Mikäli tällaisen rahoituksen kustannus kuitenkin ajautuu hankkeen hinnassa kunnan maksettavaksi, kunnalle on kannattavampaa rahoittaa ko. osuus itse. Silloin se tietenkin näkyy velkaantumisen kasvuna.

Voiko kunnilla tulevaisuudessa olla edessä ankara leikkaaminen kuntalaisille suunnattujen palvelujen osalta? Mitä kaikkea tämä silloin voisi koskea?

– Tällainen tulevaisuuden kuva on toki mahdollinen. Tilanteeseen vaikuttavat kuitenkin monet seikat, esim. ryhdytäänkö ja kyetäänkö säädäntöteitse rajoittamaan kuntien tehtäviä, pystytäänkö palveluja tuottamaan tehokkaammin, onko tehtävien menojen ja tulorahoituksen tasapainoa parannettavissa jne. Kunnat ovat kovin erilaisia, myös mitä tulee palvelujen rakenteisiin. Siksi on vaikea eritellä, miten mahdolliset sopeuttamistoimet kohdistuisivat. Kuitenkin, mikäli soteuudistus saadaan yleisesti hyväksyttävällä tavalla toteutettua, siihen liittyvien kustannusten hallinta voi olla monelle kunnalle merkittävä tekijä.

(Tekstiin oli livahtanut vahingossa yksi nolla liikaa. Korjattu oikeaksi 750 miljoonaa.)

Swexit työn alla – Ruotsalaisetkin saamassa tarpeekseen rahastuksesta

Ruotsissa on perustettu järjestö nimeltä ”Folkomrösta om EU-medlemskapet”, jonka tavoite on kansanäänestys EU-jäsenyydestä ensi vuonna. Viimeaikaiset mielipidemittaukset tukevat tätä. Enemmistö kansasta saamassa tarpeekseen koko touhusta.

Perustelut ovat hyvin samankaltaiset kuin mitä Suomessa myös on esitetty Fixitiä ajavien tahojen suulla: ”Unioni ei ole enää se johon aikanaan liityttiin, hintalappu on liian kova, oma maa, sen kehittäminen ja oman kansan hyvinvointi tulee laittaa etusijalle Etelä-Euroopan yritysten ja pankkien tukemisen sijaan.”

Ulf Ström

Meneillään oleva digilioikka ja sen tuomia haasteita arjen keskellä

Pankit ovat siirtymässä tai jo siirtyneet vahvan tunnistamisen aikakaudelle kukin omanlaisilla asiakkailleen suunnatuilla palveluratkaisuilla. Pankkien tarjoamaa vahvaa tunnistautumista hyödynnetään myös monilla muilla sektoreilla julkishallinnon palveluissa ja myös yksityisellä puolella erilaisten palvelun tarjoajien monenkirjavassa palveluvalikoimassa. Kaikki kuullostaa helpolta ja edistykselliseltä juhlapuheissa ja erilaisissa tiedotteissa, mutta kuluttaja joutuu aina välillä kokemaan myös ikäviä yllätyksiä, kun tekniikkaa ei sitten pelitäkkään eikä apua ongelman ratkaisemiseksi olekaan niin helposti saatavilla, kuin mitä soisi.

Elämme digitalisaation murroksessa ja se on tuonut tullessaan monenlaisia haasteita sekä palvelujen tarjoajille, että käyttäjille. Jos haluamme saada turvalliset ja toimivat palvelut, on hyvä käydä aika ajoin keskustelua esiin nousevista kansalaisten kokemista arjen haasteista digitaalisen murroksen pyörityksessä.

Esimerkiksi Nordean verkkopankkipalvelut ja vahva tunnistautuminen on herättänyt tukun kysymyksiä. Tarjolla on monenlaista sovellusta, mutta ne vaativat kylkeen myös sen tekniikan ja se voi olla haaste monelle. Etenkin, jos tekniikka sattuu pettämään ja pankkiasioita tai tunnistautumista pitäisi kuitenkin voida hoitaa suunnitellusti, eikä vaikka seuraavana päivänä. Aitosuomalaiset kysyi asiasta Nordealta.

Miten kuluttaja selviää näistä kohdalleen osuvista haasteista ja onko tällaista palautetta tullut paljonkin nyt meneillään olevan uudistuksen yhteydessä? Millä tavalla Nordea on pyrkinyt omalta osaltaan satsaamaan tähän ja tukemaan asiakkaitaan tässä siirtymässä?

– Olemme viestineet lainsäädännön muuttumisesta ja tunnuslukukortin loppumisesta asiakkaillemme jo usean vuoden ajan, ja uusia tunnistautumisvälineitä käyttääkin nyt jo yli 85 % henkilöasiakkaistamme. Osalle asiakkaista vanha tunnuslukukortti on tuntunut niin tutulta ja turvalliselta, että uusiin tunnistautumisvälineisiin on siirrytty vasta viime metreillä. Moni asiakas on hakenut tässä vaiheessa tukea asiakaspalvelustamme, josta saa apua ja neuvoa. Kuitenkin esimerkiksi yleisimmin käytetty tunnuslukusovellus on koettu sitten hyvin helppokäyttöiseksi, ja siitä on tullut asiakkailta meille paljon hyvää palautetta. Nordea on myös usean vuoden ajan järjestänyt digiopastuksia konttoreissa ja muun muassa kirjastoissa. Digiopastushetkissä saa opastusta laitteen ja pankkisovellusten käyttöön kädestä pitäen, ja ne ovat olleet erityisesti senioriasiakkaiden suosiossa.

Miten tulee toimia, jos tunnuslukulaite tai sovellus lakkaa yhtäkkiä toimimasta, eikä saakkaan hoidettua asioitaan?

– Suosittelemme tunnuslukusovelluksen lataamista useaan laitteeseen, jotta sen käyttöön ei tule katkoja, jos laite rikkoutuu tai vaihtuu. Kun sovellus pitää asentaa uuteen laitteeseen, avun saa nopeiten puhelinasiakaspalvelustamme, josta autetaan sovelluksen aktivoimisessa uuteen laitteeseen.

Nordealla on pitkään ollut käytössä suomalaisille hyvin tutuksi tullut tunnuslukukortti. Jääkö se nyt kokonaan pois vai voiko asiakas edelleen valita käyttää sitä pelkästään pankkipalvelujen hoitamiseen? Pankit eivät kuitenkaan ole ainoa taho, jotka tarjoavat kansalaisille vahvan tunnistautumisen palveluja. Poliisin myöntämällä henkilökortilla toimiva kansalaisvarmenne tarjoaa myös näitä palveluita vahvaan tunnistautumiseen esimerkiksi julkishallinnon puolelle.

– Nykyinen maksupalvelulaki vaatii pankkeja tarjoamaan asiakkailleen vahvan tunnistautumisen välineet. Tunnuslukukortti on ollut siirtymäajan vuoksi vielä toistaiseksi Nordean asiakkaiden käytössä pankkipalvelujen hoitoon, mutta se on jäämässä tänä vuonna kokonaan pois. Ulkopuolisten palveluntarjoajien palveluihin Nordean tunnuslukukortilla ei ole päässyt tunnistautumaan enää viime syksyn jälkeen. Asiakas voi valita vahvaan tunnistautumiseen joko älylaitteeseen asennettavan tunnuslukusovelluksen tai erillisen tunnuslukulaitteen. Näkövammaisille Nordean asiakkaille on saatavilla myös puhuva tunnuslukulaite.

Uudistuksen taustalla on se jokin pankkidirektiivi, mutta tavalliselle kadun tassuttelijalle tuo ei isommin asiaa selvennä. Onko uudistuksen taustalla, jotain erityistä tarvetta? Onko tästä ollut jo mitään konkreettista hyötyä kuluttajille?

– PSD2-direktiivin tarkoituksena on tehdä tunnistautumisesta turvallisempaa: mm. tunnistautumisvälineiden kopiointi on vaikeampaa. Vahva tunnistautuminen tapahtuu kaksivaiheisesti, eli esimerkiksi niin, että asiakas tunnistautuu ensin älypuhelimeensa henkilökohtaisella tunnisteella ja tämän jälkeen vielä tunnuslukusovellukseen henkilökohtaisella koodilla, sormenjäljellä tai kasvojentunnistuksella (valintansa mukaan).

Voidaanko asiakas velvoittaa pankin toimesta siirtymään uusien sovellusten käyttöön?

– Pankki ei velvoita ketään käyttämään verkkopankkitunnuksia ja niihin liittyviä tunnistautumisvälineitä, mutta pankkipalvelujen hoito voi ilman niitä olla hankalampaa. Esimerkiksi puhelinasiakaspalvelussamme pystyy hoitamaan lähes kaikki pankkiasiat, mutta ilman verkkopankkitunnuksia ja henkilökohtaista tunnistautumista sieltä voidaan antaa ainoastaan yleisluontoista neuvontaa, ei auttaa henkilökohtaisessa pankkiasioinnissa. Turvalliset vahvan tunnistautumisen välineet mahdollistavat asiakkaille kattavan pankkiasioinnin myös etäkanavissa.

Onko finanssialalla ollut keskusteluja siitä miten tämä eri pankkien välinen keinovalikoima vahvan tunnistautumisen varmistamiseksi vaikuttaa niihin pankkien asiakkaisiin, joilla on verkkopankkitunnukset useammasta pankista? Hehän voivat tällöin valita tunnistautumisen muodon laajemmasta valikoimasta. Tuskin silloin on edes tarvetta olla vahvan tunnistautumisen keinoja käytössä jokaiselta palveluntarjoajalta.

– Jokainen pankki määrittää itse, millaisella tunnistautumisella pankkipalveluita pääsee hoitamaan. Nordean asiakkaat pääsevät lukemaan suojattuja Omaposti-viestejä myös muiden pankkien tunnuksilla, mutta verkkopankkikirjautumiseen tarvitaan Nordean omat tunnukset.

Muilla pankeilla on varmaan myös vastaavanlaisia haasteita omien uudistustensa eteenpäin viemisessä.

Nordea valikoitui tähän tarkasteluun, koska laajan tarjolla olevan valikoiman takia voi siirtyminen digiloikassa eteenpäin tuntua käyttäjien, eli asiakkaiden näkökulmasta monimutkaisemmalta kuin esimerkiksi joidenkin pankkien käyttämä tekstiviestivarmenne. Suurimmalta osalta asiakkaita digiloikka hoituu varmaan tuosta vaan, mutta elämme ajassa joka saattaa tiputtaa kyydistä kaikki ne, joille on haastavaa pysyä kehityksessä mukana. Digitalisaation murros ei myöskään ole pelkkää tekniikan riemuvoitton kulkua kohti tulevaisuutta. Se toteutetaan yhteiskunnan eri sektoreilla pääsääntöisesti niin, että tekniikkaa viilataan toimivaksi käytön aikana. Entäpä, jos laskut jää joltain tämän takia maksamatta, matka varaamatta, ostokset tekemättä tai aika varaamatta johonkin palveluun? Sana ”yksittäistapaus” ei paljon lämmitä, jos kohdalle osuu.

Pystyykö pankki antamaan jonkin palvelulupauksen, että aina on apua saatavilla jos tulee ongelmia? Voiko sitä kohtuudella edes edellyttää?

– Nordean verkkosivuilta löytyy kattavasti tietoa digitaalisesta pankkiasioinnista ja sen aloittamisesta. Sekä puhelinasiakaspalvelumme että konttorien henkilökunta auttaa digitaalisten palvelujen käyttöönotossa. Erityisesti näihin kysymyksiin tarkoitetut digiaamut ovat tällä hetkellä tauolla, mutta niiden jatkoa pohditaan.

Nordeasta on satsattu digiloikkan sujuvoittamiseksi matkan varrella paljon etenkin iäkkäämmän väestön tukemiseen. Ruohonjuuritasolla nordealaiset ovat mm. opastaneet jo jonkin aikaa myös vapaaehtoistyönä ihmisiä erilaisissa tapahtumissa.

Lentsu – Tarina suomalaisten räkätaudista

Veikko Huovinen kirjoitti Lentsun vuonna 1978. Tarinassa nivoutuu yhteen yhden suomalaisen pikkukylän talvinen influenssa, elämän ihanuus ja ankeus, sekä maan tavaksi muodostunut poliittinen suhmurointi yhteen yksien kansien väliin humoristisesti ja osuvasti. Vielä nyt yli 40 vuotta myöhemmin tarina on yhtä ajankohtainen kuin silloin. Tietty muuttumattomuus paistaa menneisyyden tarinasta. Sama kansa – Samat haasteet korkeita veroja myöten.

Tarina sijoittuu 1970-luvun lamakaudelle, jolloin Suomesta muutti paljon ihmisiä pois työn perässä. Siitä huolimatta verot olivat korkealla, yrittäjiä rankaistiin valtion toimesta kovalla kädellä kaikenlaisilla lisäveroilla ja työläiset vaativat oloihinsa tyytymättöminä lisää palkkaa. Kommunistit ja AY-liikkeiden johtohahmot olivat ahkeria pelaamaan lakkokorttia joka keväiseksi traditioksi asti. Liikepankit olivat ahtaalla, kun kilpailu säästöpankkien kanssa koveni koko aika. Poliittista suhmurointia oli joka puolella ja väkeä palkattiin virkoihin lähinnä, jos sattui löytymään sopiva puoluekirja takataskusta.

Näissä merkeissä pienen pieni ja kovin terhakka virus löysi eräänä talvipäivänä suomalaisen sitkeän korpijätkän, pientilallisen jossain syvällä Suomen maaseudulla ja asettui tyytyväisenä taloon, ts. sieraimiin. Tästä alkoi pikku viruksen riemukas voittokulku nenästä toiseen pienessä maalaiskylässä, josta se lopulta keksi oivallisen kyyditsijän eräästä kommunistista ja asekauppiaasta päästä suureen maailmaan. Näin virus pääsi ikionnellisena valloittamaan maailmaa Euroopan kautta lopulta aina Afrikkaan asti.

Tarina on samalla hieno peili sen aikaiseen suomalaiseen kyläkulttuuriin, joka elää murrosvaihetta kiihtyvän kaupungistumisen keskellä. Elämä ei tunnu helpolta ja se suomalainen tapa suhtautua maailmanmenoon saa myös osuvan kuvauksen niin hyvässä kuin pahassa. Kirjaa lukiessa tulee tietynlainen ajattomuuden tai pysähtyneisyyden vaikutelma, kun vertaa silloista aikaa nykyisyyteen. Tuntuu, että varsin vähän on tosiasiassa muuttunut. Sama suhmurointi ja oman edun tavoittelu jatkuu. Poliitikkomme näkyvät tekevän edelleenkin yhtä huonoja päätöksiä kansan kannalta kuin silloin.

Tarinan lopussa kourallinen hiljaisempaa ja luonnonmukaisempaa elämänmenoa arvostavaa vanhaa sotaveteraania ja korpijätkää viettävät aikaa, jossain eräkämpällä pohtien syntyjä syviä toistensa seurasta nauttien. He miettivät minkälainen olisi se parempi tulevaisuus, josta he niin haaveilevat. Kulttuurimarxismin etenemisen tunnistaa näistä pohdinnoista, vaikka sitä ei sanana silloin tunnettukaan. Näissä tunnelmissa he muistelevat tarinassa monenlaista, myös erään teräväsanaisen miehen lausumia:
”Itse en usko ihmisjumaliin. En selitä nykytilannetta yhden miehen ylivoimaisella etevyydellä, vaan monien miesten ja naisten kansalaisrohkeuden puutteella.”

Veikko Huovisen humoristinen ja elämänmakuinen kerronta ja hyvä aikalaistuntemus saa nykymenon näyttämään kiihtyvän digitalisaation ja massiivisen informaatiotulvan keskellä lähinnä myrskyltä vesilasissa.