Mistä kansa oikein äänesti vuonna 1994 EU-jäsenyyden neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä?

Valtion johto kävi vuonna 1994 neuvotteluja Suomen liittämisestä Euroopan unioniin ja allekirjoittivat siitä sopimuksen silloisten jäsenvaltioiden kanssa, jonka pohjalta kansan tuli sitten päätellä onko se sellainen johon halutaan mukaan, kertoa kantansa neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä. Valtioneuvosto informoi kansalaisia sopimuksen sisällöstä, jotta asiaan olisi saatu selvyys että mistä silloin oli tarkoitus äänestää.

Ohessa silloisen valtioneuvoston tiedote sopimuksen sisällöstä kansalaisille:

Valtioneuvoston tiedote Euroopan unionin jäsenyydestä

Suomi ja Euroopan unionin (EU) jäsenvaltiot ovat 24.6.1994 allekirjoittaneet sopimuksen, jonka mukaan Suomi liittyy EU:n jäseneksi 1.1.1995. Suomen lisäksi Itävalta, Norja ja Ruotsi ovat allekirjoittaneet liittymissopimuksen.

Suomessa järjestetään EU-jäsenyydestä neuvoa-antava kansanäänestys 16.10.1994. Kansalaisilta kysytään, tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen (liittymissopimuksen) mukaisesti. Lopullisen päätöksen Suomen jäsenyydestä EU:ssa tekee eduskunta.

Euroopan unioni

EU:n jäsenmaat ovat itsenäisiä ja täysivaltaisia valtioita, jotka ovat vapaaehtoisesti päättäneet eräissä kysymyksissä harjoittaa toimivaltaansa yhteisesti.

Jäsenenä Suomi tulee osallistumaan yhteiseen päätöksentekoon EU:n toimielimissä: Euroopan parlamentissa, Eurooppa-neuvostossa (EU:n huippukokous), neuvostossa, komissiossa ja tuomioistuimessa. Euroopan parlamentissa Suomella tulee olemaan 16 edustajaa 641 edustajasta ja neuvostossa 3 ääntä 90 äänestä.

Unionissa on kolme osaa: Euroopan yhteisöt, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä yhteistyö oikeus- ja sisäasiossa.

Euroopan yhteisöt

EU tavoittelee kestävää ja tasapainoista kehitystä. EU haluaa kohottaa kansalaisten elintasoa ja elämisen laatua sekä parantaa kuluttajien suojaa ja ympäristön suojelua.

EU:n sisämarkkinoilla työvoima, tavarat, palvelut ja pääomat liikkuvat vapaasti jäsenvaltioiden rajojen yli. Markkinoiden toimintaa haittaavat esteet pyritään poistamaan. EU soveltaa yhtenäisiä tulleja ulkopuolisiin maihin nähden ja sillä on yhteinen kauppapolitiikka. Välillisen verotuksen järjestelmät yhtenäistetään.

EU:lla on yhteinen maatalouspolitiikka. Se ei sellaisenaan ota huomioon pohjoisen maatalouden erityisolosuhteita eikä turvaa elintarviketaloutemme toimintaedellytyksiä. Siksi olennainen osa liittymisratkaisua on, että maataloutta tuetaan Suomessa jäsenyyden oloissa EU:n yhteisistä rahoista ja valtion budjetista.

Alueiden välisiä kehityseroja kavennetaan tukemalla erilaisia alue- ja rakennepoliittisia hankkeita sekä yhteisistä rakennerahastoista että valtion budjetista.

Nuoriso-, opiskelija-, opettajavaihtoa sekä oppilaitosten välistä yhteistyötä lisätään. Kulttuuriyhteistyötä laajennetaan. Tiede- ja teknologiayhteistyössä ohjataan rahaa alan hankkeisiin.

Jäsenvaltioiden kansalaiset saavat myös unionin kansalaisuuden. Sosiaaliturvan tasosta ja laadusta määrää kukin jäsenvaltio itse.

Tulevaisuudessa tavoite on talous- ja rahaliitto. Sen on määrä johtaa yhteensovitettuun talous- ja budjettipolitiikkaan, kiinteisiin valuuttakursseihin, yhteiseen rahapolitiikkaan ja keskuspankkiin sekä myöhemmin yhden, yhteisen valuutan käyttöönottoon.

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

EU:n perustamissopimusten mukaan unionin päämääränä on vakauden ja turvallisuuden lisääminen Euroopassa.

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on jäsenmaiden hallitusten välistä yhteistyötä. Sen avulla pyritään edistämään jäsenmaiden etuja ja vahvistamaan niiden turvallisuutta. EU-maat ottavat kantaa ajankohtaisiin kansainvälisiin kysymyksiin ja voivat ryhtyä yhteisesti sovittuun toimintaan. Päätökset edellyttävät jokaisen jäsenmaan suostumusta.

Jäsenmaiden pitkän aikavälin tavoitteena on yhteinen puolustuspolitiikka, joka saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen.

Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa

Hallitusten välistä yhteistyötä lisätään muun muassa kansainvälisen rikollisuuden ehkäisemiseksi ja EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten luvattoman maahanmuuton vastustamiseksi.

Jäsenyyden taloudelliset vaikutukset

EU-jäsenyys vaikuttaa Suomen kansantalouteen merkittävällä tavalla. Useimmissa tutkimuksissa on arvioitu, että taloudellinen hyvinvointi lisääntyy jäsenyyden oloissa enemmän kuin EU:n ulkopuolella.

Jäsenmaksuina Suomi maksaa jäsenyyden ensimmäisenä vuonna EU:n budjettiin 6,6 miljardia markkaa. Suomi saa erilaisina tukina suurin piirtein saman verran. Myöhempinä vuosina EU:sta saatavien tukien määrä pienenee niin, että Suomesta tulee budjetissa nettomaksaja.

Mistä tietoa?

Yksityiskohtaisempia tietoja EU:n jäsenyyden sisällöstä saa monista suomen- ja ruotsinkielisistä julkaisuista. Kansalaiset saavat julkaisuja veloituksetta kirjastoista ja Eurooppa-tiedotuksen palvelupisteistä kautta maan.”

Moni aikalainen muistaa varmaan tästä ajasta etupäässä ne käydyt maalailevat julkiset mielipidekeskustelut puolesta ja vastaan. Etenkin jäsenyyden puoltajat lobbasivat ahkerasti mm. maakuntakiertueilla ja medioissa jäsenyyden tuomista erilaisista eduista Suomelle. Jäsenyyden vastustajat olivat huolissaan mm. itsemääräämisoikeuden menettämisestä ja hintalapusta.

Lähde: Wikipedia, liite 10

KHO on antanut lausunnon hallituksen sote-uudistuksen lakipaketin ongelmakohdista

Kuntalehti kertoi, että korkein hallinto-oikeus on käynyt läpi hallituksessa työn alla olevan soteuudistuksen lakipaketin ja löytänyt siitä erinäisiä ongelmallisia asioita. Vielä siis löytyy viilattavaa ennen kuin tämä saadaan kunnialla maaliin.

”KHO tarttui odotetusti lausunnossaan ns. voimaanpanolain sisältämiin sote-sopimusten siirtoon ja mitätöintiin. Voimaanpanolakiehdotuksen 28 §:ssä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen hankkimisesta tehtyjen sopimusten mitättömyydestä. Jos kunnalta tai kuntayhtymältä maakunnan vastuulle siirtyvää sopimusta ei voida muuttaa lainmukaiseksi, sopimus olisi sote-uudistuksen myötä kokonaan mitätön.”

”Korkein hallinto-oikeus antoikin ministeriölle kotiläksyjä ennen lain viemistä eduskuntaan, jotta Suomeen saadaan toimiva sote-laki. Näin erityisesti hankintalain ja sopimusten mitättömyyden osalta.”

”-Korkein hallinto-oikeus katsoo, että ehdotukseen sisältyy merkittävää oikeudellista epävarmuutta ja epäselvyyttä, jonka jääminen ratkaistavaksi vasta tuomioistuinprosesseissa olisi epätyydyttävää. Jatkovalmistelussa olisi huolellisesti arvioitava sääntelyn eri vaiheisiin sisältyviä oikeussuojateitä, jotta vältetään oikeudellista epävarmuutta ja mahdollistetaan asioiden nopea ratkaiseminen toimivaltaisissa tuomioistuimissa.”

Kuntalehti

Koulussa rikoksen tekevä voi jäädä ilman rikosoikeudellisia seuraamuksia

Poliisiblogissa Timo Kilpeläinen: Kouluissa tapahtuneet pahoinpitelyt ovat puhuttaneet viime päivinä. Eivätkä ensimmäistä kertaa. Pääviesti on ollut selkeä. Kiusaaminen voi olla rikos ja täysin tuomittavaa. Tasavallan presidenttikin edellytti vastuun kantamista niin nuorilta itseltään kuin kodeiltakin.

”Maailma on vuosituhannen alusta muuttunut selvästi ja muutos heijastuu myös koulumaailmaan. Vielä vuonna 2003 ei ollut sosiaalista mediaa, jossa olisi voinut katsoa tai levittää väkivaltavideoita ”koulukiusaamisesta”. Ei ollut vielä kouluampumisia Suomessa, eikä yhteiskunnan yhä voimistuvaa polarisaatiota sivuvaikutuksineen. Perusopetuslakia oli tuolloin päivitetty ja on päivitetty useamman kerran sen jälkeenkin. Ei kuitenkaan kaikilta osin, vaikka mielestäni tarvetta olisi ollut. Tähän on nyt opetusalan ammattilaisten osalta julkisuudessakin esitetty vaatimuksia. Mielestäni ihan aiheellisesti. Jos lakia aletaan avaamaan, niin haluan tehdä yhden noston, joka on ainakin poliisin mielestä osoittautunut haasteelliseksi ja jota tulisi tarkastella.

Perusopetuslain (628/1998) 7 luvussa säädetään kurinpitoasioista ja 36 c pykälässä kurinpitomenettelyn suhteesta syytteen vireilläoloon ja tuomioistuimen ratkaisuun seuraavaa:

– Sinä aikana, jolloin oppilasta vastaan on vireillä syyte yleisessä tuomioistuimessa, ei häntä vastaan samasta syystä saa aloittaa tai jatkaa kurinpitomenettelyä.

– Jos tuomioistuin on vapauttanut oppilaan syytteestä, ei kurinpitomenettelyä saa aloittaa tai jatkaa samasta syystä muutoin kuin sellaisen menettelyn perusteella, jota ei ole katsottava rikokseksi, mutta josta voidaan rangaista kurinpidollisesti.

– Jos tuomioistuin on tuominnut oppilaan rangaistukseen, ei hänelle saa samasta syystä määrätä kurinpitorangaistusta. Oppilas saadaan kuitenkin erottaa määräajaksi, jos se oppilaan tekemän rikoksen tai siihen liittyvien seikkojen perusteella on perusteltua.

Säännöksen mukaan koululla on täten pääsääntöisesti kaksoisrangaistavuuden kielto. Onko tässä riski myös toiseen suuntaan eli tuomioistuimet eivät voi tuomita oppilasta vakavasta rikoksesta, jos koulu on jo antanut tälle kurinpitorangaistuksen. Poliisin tiedossa on tapauksia, joissa lievemmissä rikoksissa on tehty syyttämättäjättämispäätöksiä, koska samassa asiassa on jo annettu koulun kurinpitorangaistus. Kaksoisrangaistavuuden kiellolle on vahvat perusteet, mutta käytännön elämässä voidaan olla erikoisten tilanteiden edessä. Kaksoisrangaistavuus koskee myös kirjallista varoitusta. On myös epäselvää, tuleeko koulun perua oppilaan määräaikainen erottaminen, jos asia etenee esitutkinnasta syyteharkintaan, mutta tuomioistuin ei ole vielä antanut ratkaisuaan. Näissä tilanteissa tämä tarkoittaa, että vakavankin teon jälkeen oppilas pitää ottaa takaisin kouluun.

Käytännön esimerkkejä asiasta: oppilaan epäillään syyllistyneen koulu-uhkaukseen, koska on levittänyt tähän liittyvää materiaalia netissä ja poliisi tavoittaa oppilaan aseen kanssa koulusta onnistuen estämään kouluiskun. Oppilas on yli 15-vuotias ja siten rikosoikeudellisessa vastuussa, jolloin asia etenee esitutkintaan ja todennäköisesti syyteharkintaan. Oppilaalle järjestetään myös tarvittavia tukitoimia. Käytännössä oppilas saattaa kaksoisrangaistavuuden kiellon vaikutusten estämiseksi rikosprosessissa päästä palaamaan kouluun välittömästi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos opiskelija erotetaan, niin estääkö kaksoisrangaistavuuden kielto toiseen suuntaan käräjäoikeuden antaman rangaistuksen?

Muutamia vuosia sitten eräässä kunnassa opiskelija uhkaili muita kirveellä. Oppilaitos ei tehnyt erottamispäätöstä, koska tiedettiin, että juttu menee varmuudella oikeuteen aikanaan. Oppilas palasi kolmen päivän opetuksen epäämisen jälkeen oppilaitokseen mittavien turvaamistoimien saattelemana. Miltä tämä on tuntunut muista opiskelijoista ja opettajista?

Opettajiin kohdistuvia fyysisen väkivallantekoja on paljon ja jokainen niistä on liikaa. Opettaja ja rehtori ovat virkatointa tehdessään virkamiehiä eli rikosnimikkeenä tulisi olla virkamiehen väkivaltainen vastustaminen. Kaikki nämä tilanteet myös aiheuttavat tuon edellä kuvatun probleeman.

Tämä asia koskee perusopetusta, ammatillista opetusta, lukio-opetusta, ammattikorkeakoulujen opetusta ja yliopistojen opetusta vastaavien säädösten kautta. Jos säädöksessä ei ole korjattavaa, niin ainakin asiasta tulisi saada selkeä toimintamalli ja tulkintaohje niin kouluille, syyttäjille ja tuomioistuimille.

Ai niin. Tämä koskee siis muitakin rikoslakirikoksia kuin väkivaltajuttua aiheuttaen saman pohdinnan. Tällaisia ovat myös kouluissa – ei nykyisin enää niin harvinaiset – huumejutut, varkausrikokset, vaarallisten esineiden hallussapidot jne.”

Poliisiblogi

Vastuu yhteiskunnasta kuuluu valtiolle

Pääministeri Sanna Marin peräänkuulutti taas sitä yhteiskuntavastuuta yrityksiltä. Tällä kertaa itkuvirttä ja moraaliposeerausta väännettiin Twitterissä:
”Miksi kysyn yritysten yhteiskuntavastuun perään? Koska tilanne on vakava, emmekä selviä kriisistä vain valtion voimin. Tarvitsemme kaikilta vastuullisuutta. Inhimillisyyttä ja yhteishenkeä ihan jokaiselta.”

Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi nostaa kissan pöydälle kysymällä valtion oman roolin perään vastuun kantajana.

Yrittämisen edellytysten parantaminen olisi sitä todellista yhteiskuntavastuuta ja se rooli on annettu valtiolle. Perustuslaissa on kirjattuna, että julkinen valta on velvollinen turvaamaan koko kansan perusoikeudet. Tämä sisältää myös elinkeinon harjoittamisen vapauden ja omaisuuden suojan. Väittämä, että yhteiskuntavastuun rooli yhtäkkiä olisi yksitysen sektorin pyhä velvollisuus on vain heikosti naamioitu yritys pääministeriltä päästä yhä vaan syvemmälle yrittäjien taskuille. Pääministeri itse myöntää twiitissään, että tiukilla ollaan mutta siitä huolimatta pidetään edelleen tiukasti kiinni hallitusohjelmasta ja monista siihen kirjatuista hintavista rahareijistä vaan koska ideologia niin sanelee.

Sen lisäksi se valtiollinen yritysten ”tukeminen” kotonakriisin alla on myös aika paksu väite, kun suurin osa tukitoimista on yrityksille myönnettyä tukea takaisin maksettavan lainan muodossa apuna akuutteihin maksuvaikeuksiin.

Jos kerran tilanne on niin paha kuin mitä pääministeri Sanna Marin itse twiitistä väittää, niin silloin pitää ensintilassa lopettaa se rahan lappaaminen Brysseliin ja samalla pistää hallitusohjelma uusiksi ja priorisoida menot olemassaolevien tulojen mukaan perusoikeudet ja kansakunnan huoltovarmuus edellä. Tämä siksi, että valtion ainut todellinen olemassa olon syy on Suomen kansan perusoikeuksien ja huoltovarmuuden turvaaminen Suomen maaperällä. – Perustuslaillinen mandaattimme ja velvoite ulottuu tältä osin vain Suomen ulkorajoille asti.

Valtio on olemassa omaa kansaa varten, eikä päinvastoin. Valtiota ei ole perustettu koneistoksi imeä verotuksen turvin kansalaiset viimeistä palkansaajaa ja yritystä myöten kuiviin, vaan jotta vallassa olevat hallitsijat (valtioneuvosto) voisivat törsätä rahoja surutta ja sumeilematta ympäri maailman itselleen mainetta ja statusta kasvattaakseen suuren maailman estradeilla.

Yhteen hiileen voidaan ruveta puhaltamaan heti kun tämä seikka valkenee Valtioneuvoston ministereille.

Sosialismin yritys maailmanvalloitukseen

Jari Ehrnrooth kysyy kolumnissaan Verkkouutisissa: Mihin katosi oikeisto? Aiheellinen kysymys. Meillä ei taida Suomessa koko puoluekoneistossa olla ensimmäistäkään todellista oikeistopuoluetta tarjolla. Ei siis ole mitään mikä tasapainottaisi järjestelmää. Asiasta on syytä olla huolissaan koska uusi kylmän sodan aikakausi on realiteetti.

Tähän uuteen kylmän sodan aikakauteen ovat vallassa olleet sosialistiset voimat nykyistä maailmanjärjestystä ohjanneet taitavasti. Neuvostoliiton romahdus ja Berliinin muurin murtuminen pitivät olla kylmän sodan loppu, mutta eipäs ollutkaan. Kiinan voimakas markkinavaltaus on sen meille nyt konkreettisesti osoittanut.

Totalitaarinen Kiina tekee siis voimakasta esiinmarssia luoden monenlaisia uhkakuvia länsimaiselle korkeakulttuurille ja sen kansojen turvallisuudelle mm. digitalisaation avulla. Demokraattisiksi itseään tituleeraavat puolueet niin Suomessa, Euroopassa kuin Yhdysvalloissa ovat koko sotien jäljkeisen ajan jatkaneet kulisseissa kommunismin eteenpäin vyöryttämistä pehmeän totalitarismin keinoin. Läntisen maailman sosialistipuolueet pelaavat näppärästi Kiinan totalitaarisen ja ihmisoikeuksia kaventavan maailmankuvan maaliin tyhmyyttään monenlaisin keinoin. Yhtenä räikeästi länsimaisten ihmisten vapauksia loukkaavalla keinolla; poliittisella korretkiudella pyritään sanelemaan yksilölle ne valtakoneiston mielestä oikeat ja hyväksyttävissä olevat mielipiteet asioista. – Paheksuvat samalla tekopyhästi muita valtioita kuten esimerkiksi Kiinaa totalitarismista ja samalla soveltavat sitä itse omassa keinovalikoimassaan päästäkseen omiin tavoitteisiinsa. Voiko tyhmyys enää syvemmällä olla?

Otteita Jari Ehrnroothin kolumnista Verkkouutisissa:

”Arvopohjan yhtenäistämistä tavoittelevat ovat aina yrittäneet vaientaa kansalaisten arvovapauden varjelijat. Olkootpa asialla sosialistit tai kansallissosialistit, sosiaalidemokraatit tai kommunistit, perimmäinen hanke on aina sama ja sen vastavoima on aina individualistinen liberaali moniarvoisuus.”

”Klassiseen liberalismiin, yksilön vastuuseen ja läntisen kulttuurin korkeisiin arvopäämäärin uskovan oikeistolaisen ajattelijan on Suomessa hyvin vaikea löytää puoluetta. Usein joutuu kysymään, onko kokoomuksestakin tullut – vähän niin kuin vahingossa – vasemmistopuolue?”

”Jari Ehrnrooth kertoo kiinnittäneensä huomiota kokoomuslaisen puheen vasemmistolaistumisesta matkan varrella ja nostaa esimerkiksi, kun vuonna 2018 muisteltiin sadan vuoden takaista kansanvallan vastaista sosialistista vallankumousta ja sen kukistamista, kaikki puolueet sitoutuivat sovittelevasti puhumaan vapaussodan, itsenäistymissodan ja kansalaissodan sijasta ”sisällissodasta”, jossa oli kaksi yhtä oikeutettua osapuolta. Tämähän ei ole totta, sillä vuonna 1918 Sosialidemokraattinen puolue ja sen vastuulliset toimijat vallankumousorganisaatiossa syyllistyivät yleisillä vaaleilla valittua eduskuntaa ja kansanvaltaa vastaan suunnattuun valtiopetokseen, joka sai innoituksensa ja tukensa Venäjän bolsevikkivallankumouksesta.”

”Näin jopa vuoden 1918 muistelossa suomalainen sivistysoikeisto on täysin rähmällään ja puhuu vasemmiston kieltä. Miksi ihmeessä?”

Ei todellakaan voi muuta kuin ihmetellä, että kuinka ihmeessä tässä on päässytkin käymään näin? Toki mieleen väistämättä juolahtaa ilkeä ajatus, jonka voi kiteyttää kahteen sanaan: ahneus ja vallanhalu. Ne lienevät ihmismielen peruspiirteitä niin aatteellisten vasemmistolaisten kuin aikanaan etuoikeutettujen kuninkaallisten mielissä. Siis niiden, jotka silloinen vasemmisto halusi tuhota epäoikeudenmukaisuuden kukistamiseksi. Nyt he ovat itse keksineet sen samaisen pyörän uudelleen päästyään itse vallankahvaan ja sen suomaan makuun kiinni.

Hallituksen touhu tuntuu jo täyttävän maanpetoksen tunnusmerkit – eikö kukaan välitä?

Olemme saaneet kuunneella EU-komission ehdottaman elvytyspaketin tiimoilta toinen toistaan paksumpia valheita ja selittelyjä hallituksen taholta jo useamman kuukauden ajan. Koko pakettia ei ole edes vielä hyväksytty Suomen eduskunnassa ja silti hallitus esittää julkisuudessa jo siitä varoja käytettäväksi tuleviin erilaisiin investointeihin.

Mihin katosi maamme valtiojärjestyksen eduskunnalle suoma oikeus yhdessä äänestää asiasta?

Meille on lisäksi koitettu väittää, että EU:n artikla 122 joka kattaa odottamattomat onnettomuudet kuten luonnonkatastrofit olisi jotenkin peruste koronasta johtuvien kulujen kattamiseksi elvytyspaketeilla ja, että elvytyspaketti näin täyttäisi EU:n perussopimukset. Kehoitukset sijoittaa vihreään teknologiaan tai digitalisaatioon ei kuitenkaan kata koronapandemian aiheuttamia kuluja eri maiden terveydenhoidolle.

Tätä apuahan kyseltiin mm. Italiasta jo alkukeväästä kun eivät esim. tahtoneet saada niitä suojavarusteita mistään, ennenkuin sulkujen vaikutuksista talouteen oli mitään käsitystä. Sitäpaitsi ihmisiin kohdistunut koronapandemia ei ole rinnastettavissa luonnonkatastrofeihin, koska tähän voidaan varautua ennakolta. Aila-myrskyn tapaisiin myrskytuhoihn ei sitävastoin niinkään voi.

Meillä on Suomessa THL, EU:ssa ECDC ja maailmalla WHO, jotka ovat vuosikymmeniä seuranneet tämän tyyppisiä asioita ja varoittaneet jo usean vuoden ajan olemassa olevasta uhkasta ja, että kannattaisi varautua. Sipilän hallituksen Turvallisuusstrategiassa löytyy tästäkin pieni maininta. Lisäksi silloin tehtiin myös se WHO:n auditointi terveydenhoitojärjestelmäämme, jossa pandemiaan varautuminen myös nousi esiin.

Onhan lisäksi pandemioiden osalta varauduttu eläin- ja kasvitautien osalta mm. pistämällä siipikarja sisätiloihin keväällä muuttolintujen saapumisen ajaksi, etteivät saisi lintuinfluenssaa.  On myös toimittu kasvitautien osalta, kun kiellettiin jokin aika sitten hedelmien maahantuonti ilman tautivapaaksi todettua sertifikaattia. Miten ihmeessä näiden pandemioiden kohdalla ei olla huudeltu jonkun elvytyspakettien perään?

Meille on myös monen ministerin suulla vakuutettu, että maksamalla 6 miljardia tienaamme 3 miljardia, kun saamme omistamme takaisin 3 miljardia. Jopa alakoululainen ymmärtää, että tuo on vale. Miksi hallitusvastuussa olevat ministerit saavat toimia näin? Eikö kaikkia kansanedustajia enää velvoita yhteisesti se perustuslain pykälä, että pitää puhua totta ja noudattaa perustuslakia?

Maanpetosrikoksesta todetaan Suomen rikoslaissa Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen osalta, että ”joka tarkoituksenaan.. vieraan valtion.. taloudellisen painostuksen tai tuen avulla
1) saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,

3) muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta

tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.”

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmasta löytyvät oheiset kirjaukset, jotka osoittavat että tässä ollaan ihan tietoisesti valmiita muuttamaan EU:n perussopimuksia edistämällä määräenemmistöpäätöksiä. Lisäksi on ilmeisesti tarkoitus luopua Suomen budjettisuvereniteetista, kun kerran halutaan myös edistää unionin varainhankintaa.  Näistäkin asioista on jo puhuttu myös ihan julkisuudessa astikin hallituksen suulla nyt tämän nk. korona-elvytyspaketin yhteydessä.

Ongelma vaan on siinä, että hallitusohjelman kirjaukset on tehty paljon ennen koko koronapandemiaa. Eli hallituksen todellinen tatkoitus on ilmeisesti alusta pitäenkin ollut Suomen itsenäisyydestä luopuminen ja EU-liittovaltion edistäminen. Voiko tämän enää ymmärtää millään muulla tavalla?

Ote Marinin hallitusohjelmasta:

”Suomella on valmius tarkastella unionin omien varojen järjestelmän kehittämistä. Järjestelmää kehitettäessä otetaan huomioon Suomen kaltaisten maiden etu, ja se etteivät kustannusvaikutukset kohdennu näihin maihin suhteettomasti. Jäsenmaat päättävät unionin varainhankinnasta.”

”Suomi edistää EU:n globaalistrategiaa, joka vahvistaa unionin roolia globaalina johtajana. Jäsenmaiden ja unionin koordinaatiota ulkoisessa vaikuttamisessa lisätään. Määräenemmistöpäätöksentekoa voidaan lisätä rajatuilla toimialoilla, mikä mahdollistaa osaltaan riittävän nopean toiminnan unionin ulkosuhteissa.”

Emme ole koskaan antaneet suostumusta itsenäisyydestä luopumisesta EU-kansanäänestyksen yhteydessä silloin aikanaan. Nyt kuitenkin näin on mitä ilmeisimmin käymässä, kun ei kerran eduskunnalta enää odoteta hyväksyntää edes tälle elvytyspaketille, eikä kansanäänestystäkään ole asiasta järjestetty tulevan itsenäisyydestä luopumisen osalta.

Joukko nätisti hymyileviä kauniita nuoria naisia valtion johdossa ei vastaa sitä perinteistä kuvaa julmista hirmuhallitsijoista mitä historia tuntee, kuten Hitlerin ja Stalinin jotka kummatkin silloin aikanaan myös halusivat hyviä asioita omalle kansalle ja omalle maalle. Silti tapa toimia kuin silloiset yksinvaltiaat on erehdyttävän samankaltainen.

Kisa ensi kevään kuntavaalimenestyksestä on alkanut – Onko äänestäjien syytä olla huolissaan

Se mitä harva äänestäjä tulee ajatelleeksi on, että tulevat kunnanvaltuutetut ovat kunnissa ne henkilöt, jotka istuvat kunkin kunnan rahakirstun päällä. He siis päättävät mihin kuntien varat viimekädessä käytetään. Heidän tulee kyetä arvioimaan ja priorisoimaan erittäin haastavassa talouden tilanteessa mitä pakollisia hankkeita käynnistetään, riittääkö saadut verotulot vai joudutaanko ottamaan lainaa. Tätä heidän oikeutta päättä kutsutaan myös kuntapolitiikaksi.

Kunnissa liikkuu iso raha, koska kunnat työllistävät valtavan määrän ihmisiä. Kaikki toimeliaisuus on kunnissa, siellä missä me ihmisetkin olemme. Meidän yhteisistä asioista kunnissa päättävät viimekädessä budjettivaltaa käyttävät valtuutetut. Viime aikojen julkista keskustelua seuranneena monista ihmisistä alkaa tuntumaan aika huolestuttavalta, kun pitäisi sitten tulevissa kuntavaaleissa osata valita aidosti pätevä ja mieluisa ehdokas. Sote-uudistuskin on taas myös tapetilla monen muun haasteen lisäksi.

Alkaa monia äänestäjiä jo hieman myös mietityttää tulevat kuntavaalit, että mitä kaikkea oikein onkaan tulossa ja millä hintalapulla? Siksi Aitosuomalaiset päätti kysyä Suomen Kuntaliitolta vähän tarkemmin näistä asioista, kun monet asiat näyttävät ruohonjuuritasolta tarkasteltuina jo hieman huolta herättäviltä. Rahoitusalan eritysasiantuntija Jari Vaine Suomen Kuntaliitosta vastasi Aitosuomalaisten esittämiin kysymyksiin, jotka aiheen tiimoilta mietityttää.

Miten asia oikein on kun tuntuu, että ehdokkaita on niin monen tasoissa ja tehdyt päätökset tuntuvat välillä varsin lyhytnäköisiltä. – Onko meillä kunnissa kansalaisten joukossa riittävästi kiinnostusta asettua ehdolle ja sitä aitoa osaamista kuntapolitiikkaan? Vai riittääkö pelkkä into lähteä mukaan? Voiko homman oppia matkan varrella? Eihän monenlaisia suuria päätöksiä varmaankaan ihan ”pystymetsästä” tuleva halukas idealisti välttämättä olleenkaan osaa hahmottaa, että mistä oikein ollaankaan tekemässä niitä päätöksiä?

”Valtuutetut joutuvat ottamaan kantaa monenlaisiin asioihin, eivätkä kaikki voi hallita kaikkea. On myös muistettava, että ympäröivä maailmakin muuttuu koko ajan, joka entisestään lisää vaatimuksia. Joissakin paikoissa on ollut hankalaa ylipäänsä saada ehdokkaita valtuutetuiksi. Mutta matkan varrella voi varmasti oppia ja oppia voi kertyä siitäkin, että monet valtuutetut ovat myös kansanedustajia. Toisaalta julkisuudessa on keskusteltu siitä, onko tällainen asetelma päätöksenteon kannalta hyvä. Mutta jos maakunnat toteutuvat, myös niiden maakuntavaltuustoihin tarvitaan edustajat. Osaamistarpeet siis kasvavat edelleen – onko mahdollista saada eri henkilöitä eri paikkoihin?”

Mihin kaikkeen valtuutetut oikein osallistuvat päätöksenteossa siellä kunnissa?

”Kunnan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden (siis myös valtuutetut) tehtävistä säädetään kuntalaissa. Valtuuston tehtäviin kuuluu päättäminen esimerkiksi kuntastrategiasta, talousarviosta ja taloussuunnitelmasta, omistajaohjauksen periaatteista ja konserniohjeesta, liikelaitokselle asetettavista toiminnan ja talouden tavoitteista, sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteista, palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista, takaussitoumuksen tai muun vakuuden antamisesta toisen velasta ja tilinpäätöksen hyväksymisestä ja vastuuvapaudesta.”

Minkälaisia asioita voi seuraavalla valtuustokaudella tulla uusille valtuutetuille sitten päätettäväksi, jotka koskettavat meitä kaikkia kuntalaista jollain tavalla?

”Jos tarkoitetaan kaikille kunnille – eli siis myös kaikille kuntalaisille – yhteisiä asioita, niitä ei yleensäkään ole kovin monia. Tämä johtuu jo kuntien erilaisuudesta, joka on monissa ratkaistavissa asioissa taustalla.”

”Tällä valtuustokaudella ainakin soteuudistus toteutuessaan vaikuttaa tavalla tai toisella kaikkiin kuntiin. Lisäksi kuntatalouden jo ilmenneet (esim. väestökehitys, ikääntyminen, palveluverkon tarpeet jne) ja näköpiirissä olevat (ainakin koronan vaikutukset, ilmastotyön ja kestävän kehityksen edistäminen ym.) haasteet ovat koko kuntakentälle yhteisiä, vaikkakin konkretiassa ja euromäärissä kunnat siis ovat erilaisia. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että jokaisessa kunnassa joudutaan entistä tarkemmin ottamaan kantaa millä tarvittavia toimenpiteitä rahoitetaan ja mihin rahat riittävät. Vastaus kumpaankin kysymykseen on kuntakohtainen.”

Digiloikalla sähköiseen äänestämiseen

Pääministeri Sanna Marin väläytteli jokin aika sitten julkisuudessa, että pitäisi varautua tulevien kuntavaalien mahdolliseen siirtämiseen koronan takia. Se ei demokratian toteutumisen kannalta tunnu kovin miellyttävältä ratkaisulta. Eikä myöskään mitenkään kovin perustellulta, koska muualla maailmassakin on onnistuttu järjestämään vaaleja koronasta huolimatta.

Mutta eipä vara venettä kaada, kun ei kuitenkaan etukäteen voi tietää miten hurjaksi korona talven mittaan vielä voi äityä maassamme. Siksi Aitosuomalaiset päätti kysyä Digi- ja väestötietovirastolta minkälaiset valmiudet meillä olisi lähteä luomaan sähköistä äänestysjärjestelmää Suomeen? Kauanko sellaisen järjestelmän luomiseen menisi? Olisiko se turvallinen nykyiseen äänestämistapaan verrattuna? Entä olisko kuinka hirveä hintalappu edes lähteä harkitsemaan tätä vaihtoehdoksi demokratian toteutumisen turvaamiseksi näissä poikkeuksellisissa oloissa?

Organisaatioasiakkaiden yksikön johtaja Joonas Kankaanrinne DVV:sta valotti Aitosuomalaisille hieman mahdollisen sähköisen äänestämisen tämän hetkistä tilannetta meillä Suomessa tulevaisuutta silmällä pitäen:

”Voimme meiltä DVV:sta ottaa tähän kantaa vain aika kapeasti, koska sähköisen äänestämisen edistäminen ja siihen liittyvä tietojärjestelmäkehitys kuuluu OM:n hallinnonalalle.

– Rohkenen kuitenkin arvioida, että vaikka Suomeen ei ole vielä toteutettu vaalijärjestelmämme vaatimukset täyttävää sähköisen äänestämisen järjestelmää, on sellaisen rakentamiseen tarvittava osaaminen ja komponentit hyvin varmasti olemassa.

Sähköisen äänestämisen haasteena on vaalisalaisuuden varmistaminen sekä läpinäkyvä ja luotettava äänestystuloksen raportointi eli samat asiat kuin perinteisessä äänestyksessäkin. Kuitenkin lisähaasteena on esiin nostettu tarve, että annettu ääni tulee olla vaihdettavissa äänestysajan loppuun mennessä esim. jos äänestäjä on tavalla tai toisella ohjailtu antamaan äänensä oman tahtonsa vastaisesti.

Jotta järjestelmän (tietojärjestelmät ja prosessit) määrittely, toteutus ja testaus olisi 100% läpinäkyvää, tulisi se valjastaa riittävän laajan järjestelmätoimittaja -yhteisön kehitettäväksi ja arvioitavaksi siten, että mukana on myös kehityksen ulkopuolelta olevia toimijoita.

– En usko itse sovelluskehityksen olevan juurikaan koronavilkkua vaativampaa ja kalliimpaa, mutta järjestelmä on hyvin toden näköisesti rakennettava anonymiteetin varmistamiseksi hajautettuna ratkaisuna ja hyödyntäen esim. useamman eri toimijan tuottamia konesaliratkaisuja, mikä nostaa kehityksen ja tuotannon kustannuksia merkittävästi. En myöskään usko, että järjestelmän rakentamiseen menisi kohtuuttomasti aikaa, alle vuosi, mutta järjestelmän testaamiseen ja 100% varmuuden saamiseen tietoturvavaatimusten täyttymisestä olisi varmasti hyvä käyttää vähintään yhtä paljon aikaa. Vaalien läpivienti nykymallilla on työvaltaista ja sähköisen äänestämisen tuominen turvallisesti ja läpinäkyvästi siihen rinnalle olisi varmasti tervetullutta kehitystä. Edelleen pitäisi kuitenkin olla aina mahdollisuus valita itse miten äänestää.”

Aito hyvinvointi takaisin! – Me haluamme sen kuuden tunnin työpäivän

Aito hyvinvointi on helposti saavutettavissa rahareformilla ja talousdemokratialla. Meidän ei tarvitse muuta kuin erota EMU:sta ja EU:sta ja ryhtyä tuumasta toimeen. Siihen loppuu köyhyys, kituuttaminen ja kasvava velkaantuminen. Eriarvoisuus, stressi ja henkinen pahoinvointi tulevat myös kaikki sitten pikkuhiljaa jäämään historiaan. Lamasta ei tule sillon myöskään tulemaan ollenkaan niin syvä ja paha. Seisomme uuden ajan kynnyksellä ja meillä on konkreettinen vaihtoehto, joka antaa meille sen todellisen valinnan mahdollisuuden.

Suomen Talousdemokratia ry kertoo hienosti mistä tässä kaikessa on kyse ja miten muutoksia voisi toteuttaa. Lisäksi he kertovat kuinka paljon nämä muutokset parantaisivat kokonaishyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta:

Mitä hyötyä talousdemokraattisista uudistuksista olisi?

Talous olisi nykyistä vakaampi ja pankkijärjestelmä turvallisempi, kun pankit eivät pystyisi luomaan rahaa myöntämällä lainoja. Pankeilla ei olisi yhtä suurta kannustinta ottaa holtittomia riskejä, kun niitä ei enää pelastettaisi konkursseilta verovaroilla. Kiinteistökuplien ja niitä seuraavien finanssikriisien, taantumien ja lamojen todennäköisyys pienenisi huomattavasti. Pankkien rahanluontioikeuden poistaminen hillitsisi merkittävästi myös asuntojen hintojen nousua.

Reaalitaloutta olisi mahdollista tukea nykyistä paremmin, kun valtio tai keskuspankki loisi kaiken rahan. Valtion luoman rahan käyttökohteista päätettäisiin demokraattisesti, eivätkä yksityiset pankit enää päättäisi, mihin tarkoitukseen rahaa luodaan. Esimerkiksi omistusasumista ja yritystoimintaa voitaisiin rahoittaa julkisten pankkien lainaaman korottoman tai lähes korottoman rahan avulla.

Sekä julkinen että yksityinen talous säästäisivät, kun niiden ei tarvitsisi maksaa korkoa rahasta. Eriarvoisuutta kasvattava korkotuloilla eläminen tai rahalla keinottelu ei olisi enää mahdollista. Ihmisten käyttöön jäisi enemmän rahaa ja eriarvoisuus vähenisi.

Talousdemokraattisessa yhteiskunnassa talouskasvun pakkoa ei enää olisi. Kun valtio voisi itse luoda rahaa ilman korkokuluja oman keskuspankkinsa kautta, ikuiselle talouskasvulle ei olisi enää rakenteellista syytä. Ilman talouskasvun pakkoa esimerkiksi työnteko, tuotanto ja kulutus voitaisiin mitoittaa ihmisten omien halujen sekä luonnonvarojen ja ilmaston kestävyyden mukaan.”

Asiasta lisää ohessa:

Suomen Talousdemokratia

Perussuomalaiset uhoavat kaatavansa sote-uudistuksen tulevalla vaalivoitolla kunnissa

Puoluekenttä on julkisuudessa jo ruvennut haastamaan kilpakumppaneitaan monenlaisin sanankääntein, ja uhoa tulevasta voitosta on jo ilmassa. Myös ruohonjuuritason sitoutumattomat uudet tulokkaat haaveilevat pääsystä mukaan kisaan. Äänestäjän näkökulmasta tilanne onkin varsin haastava: Ruohinjuuritason ehdokkaista tuskin isommin kukaan edes kuulee, koska isommat saavat jo nyt kaiken näkyvyyden julkisuudessa. Monet äänestäjät toivovat kuitenkin todellista muutosta iänikuisen suhmuroinnin tilalle.

Sote-uudistusta siis leivotaan kiireellä maaliin myös nykyisen hallituksen toimesta ja vissiin yhtä ristiriitaisella vastaanotolla kuntatasolla kuin edellisen hallituskauden vastaavalla yrityksellä saada aikaiseksi se paljon puhuttu sote- ja maakuntauudistus maahan. Lisäksi tiedetään yleisesti kuntien huonosta talouden tilanteesta ja monista rahaa nielevästä tulevista uusista kunnille maksettaviksi lankeavista hankkeista ja uudistuksista. Kyse on usein suurista, hintavista ja monimutkaisista kokonaisuuksista, joita sitten tulee tulevien kunnanvaltuutettujen päätettäviksi.

Mutta taustalla lymyää myös se iänikuinen valtataistelu vanhojen suurten puolueiden välillä. Ja tätä Perussuomalaiset näkyvät nyt lähtevän haastamaan varsin rohkealla ulostulolla.

Suomen Uutiset kertoi, että:
”Perussuomalaisten puoluesihteeri Simo Grönroosin mielestä Marinin sote-uudistus näyttäisi olevan ainoa keskustan esillä pitämä asia, jonka se voisi puolueena saada läpi.

– Se ei edistä puolueen äänestäjien etua, mutta keskusta haaveilee uudistuksen tuovan sille valtapoliittista painoarvoa ja taloudellista hyötyä. Tähän kulmaan sisältyy myös avain siihen, miten tämä turha uudistus saadaan torpattua.

Grönroosin mielestä perussuomalaisten kuntavaalivoitto on keino saada esitys pysähtymään.

– Jos perussuomalaiset ottavat vallan kunnissa, niin hallituksella ei ole enää kiinnostusta luoda uutta hallintohimmeliä poliittiseksi hillotolpaksi, jos sen edustajat eivät pääse siitä itse nauttimaan.”

Kylläpä Keskusta nyt sai kyytiä Perussuomalaisilta. Ja onhan se tapa tämäkin kaataa sote- ja maakuntauudistus. – Nimeämmekin tämän ”Ruhonjuuritason jytkyksi” mikäli äänestäjät intoutuvat ottamaan haasteen vastaan tämän hyvinkin omaperäiseen ja kansanomaisen viritelmään muodossa.

Mielenkiintoisinta tässä on se, että peli on auki ja kaikki todellakin on mahdollista.