Onko talouskomissaari Paolo Gentiloni huolissaan euron hajoamisesta?

Euroryhmä kokoontui maanantaina 18.1.2021 keskustelemaan talouden elpymisestä videokonferenssin välityksellä. Suomea kokouksessa edusti valtiovarainministeri Matti Vanhanen. Täällä Suomessa asiasta ei tunnuta olevan ainakaan julkisesti kovin huolissaan samalla tavalla kuin Italiassa ja komissiossa.

Valtiovarainministeriö tiedotti asiasta lyhyesti keskustelujen aiheista:

”EU vauhdittaa elpymisvälineellä talouden uudelleen käynnistämistä ja toipumista koronaviruksen seurauksista. Elpymisväline koostuu useasta eri EU:n rahoitusvälineestä ja ohjelmasta, joista suurin on elpymis- ja palautumistukiväline. Suomi toimittaa oman elpymis- ja palautumissuunnitelmansa komissiolle huhtikuun loppuun mennessä.”

”Lisäksi valtiovarainministerit keskustelevat muun muassa toimintasuunnitelmasta järjestämättömien lainojen kasvun hillitsemiseksi.”

Italialaismedia RaiNews sitävastoin uutisoi talouskomissaari Gentilonin huolista koskien euroaluetta laajasti. Siinä kerrottiin kuinka jo ennen koronaa valmiiksi kuralla olevien maiden taloudet nyt saattavat hidastaa elpymistä johtuen maiden haluttomuudesta tehdä investointeja, joilla luotaisiin kasvua. Eli siis ottaa velkaa ja pistää pystyyn bisenksiä. Talouden elpyminen edellyttää myös velan taittumista ja nyt monet jäsenvaltiot ovat puun ja kuoren välissä; vanhoja velkoja pitäisi lyhentää ja samalla ottaa myös uusiin investointeihin uutta velkaa. Talouskomissaari Gentiloni pitää Italian onnistumista elpymisvälineen käyttöönoton osalta kriittisen tärkeänä koko euroalueen kannalta.

Paljon on aiemmin jo monessa yhteydessä spekuloitu myös siitä että, Italia on jo pidempään keikkunut kahden vaiheilla; lähteäkö ja ottaa liira takaisin vai jäädäkö vielä jäseneksi nyt kun rahaa olisi kuitenkin tyrkyllä jossain muodossa. Onhan Italian talous ollut jo pidempään alamäessä.  Kaikessa on puolensa. Myös sillä oman valuutan suomalla vapaudella. Riskinä tietenkin on, että lähtiessään Italialta saattaisi silloin läksiäislahjana muille eurojäsenille jäädä mittava velka piikkiin. Tästä pääsemme tulevaisuudessa myös me suomalaiset osallisiksi oli se hintalappu kumpi tahansa.

Kysymys kuuluu ainoastaan enää, että onko tämä euro-jäsenyys enää pitkällä tähtäimellä millään lailla taloudellisesti kannattavaa meille? Kuvio on kuitenkin hyvin samankaltainen kuin 1990-luvun pankkikriisissä, jossa maksettiin itsemme kipeiksi velkaantuneiden firmojen ja pankkien rellestystä siivotessa, ettei palaneet vielä tallettajienkin varat. Sekin taisi muuten olla aika hilkulla. Olihan valtiollakin myös hetkittäin kassa lähes tyhjä. Että monessa mielessä meni silloin varsin tiukille. Ja nyt näyttää vahvasti siltä, että ihan silmät auki halutaan sitten nyt mennä samaan suohon toisenkin kerran.

Silloin paljon meni tyhmyyden ja kokemattomuuden piikkiin, kun rahotusmarkkinoita avattiin kerralla vähän reilummin miettimättä tarkemmin, että sitä tilanteeseen sopivaa sääntelyäkin olisi tarvittu kylkeen myös samantien estämään liiallista keinottelua. Kun kerran tilaus oli niin kyllä sitäkin silloin esiintyi ihan riittävästi.

Onko kansalaisten oikeus sananvapauteen annettu kaupallisille yrityksille kontrolloida ja sanella ehdot sille?

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump lempattiin kiireellä monista sosiaalisista medioista, kun lauma huligaaneja valtasi 6.1.2021 kongressin. Mielenosoittajia oli haalittu paikalle sosiaalisten medioiden välityksellä. Paikalla oli toki paljon rauhanomaisia osallistujia, mutta joukkoon mahtui näköjään mukaan myös monenlaisia opportunisteja.

Kaupalliset yritykset loivat ihmisille aikanaan tämän rinnakkaismaailman, jossa nyt on etenkin viime vuodet masinoitu pystyyn ties minkälaisia mielenosoituksia, terrori-iskuja ja muuta raflaavaa muun maailman huomion saamiseksi omalle asialleen. Myös poliitikot ympäri maailman ovat löytäneet itselleen tämän viestintäväylän puhutellakseen äänestäjäkuntaansa. Samalla on opittu soittamaan suuta kaikille muille poliitikoille, kun on ensin porukalla saatu pystyyn kunnon kesto-vastakkainasettelut ympäri läntistä maailmaa eri poliittisten leirien välille. Ja mitä isot edellä sitä pienet perässä osuu valitettavasti tähänkin yllättävän hyvin. Nyt sitten pelätään kansannousua Yhdysvalloissa ja montaa paniikki-nappulaa on jo ehditty painaa vähän siellä täällä.

Samaa taidetaan pelätä jo vähän muuallakin. Saa nähdä minkälaisia ylilöyntejä on luvassa kun mennään kohti kevättä. Onhan Suomessakin ne kuntavaalit muutaman kuukauden päästä. Nyt eivät poliitikot vissiin enää uskalla ihan yhtä hanakasti soittaa suutansa kilpaileville puolueille julkisuudessa, ettei someraivo vaan pääse ryöpsähtämään ja kansa valumaan kaduille täälläkin. Taitaakin puolueilla mennä vaalistrategiat osin uusiksi. Toki saatamme törmätä myös huomattavasti kasvavaan sensuuriin. Olisihan se kertakaikkisen hirvittävä takaisku norsunluutornissa pörräävälle puolue-eliitille, jos kansallismieliset saisivatkin jo tulevissa vaaleissa tuntuvan voiton. Menisi äkkiä monet heidän haaveistaan ja suunnitelmistaan harmillisen sekaisin.

Moni voi ajatella, että nuo kongressiin tunkeutuneet hihhulit ja huligaanit menivät pilaamaan hyvän asian niiltä miljoonilta Trumpin kannattajilta, jotka kunnioittivat demokratian pelisääntöjä. Voihan se niinkin olla, tai sitten ei. Puolue-eliittiä ja markkinoita se taisi ravistella kaikkein eniten. Onhan vakaa demokraattinen yhteiskunta se paras tae myös taloudelliselle vakaudelle ja talouskasvulle. Siinä on pyhä mantra monelle poliitikolle, jonka taakse nyt taivastellen ja paheksuen piiloudutaan. Kovin vähälle on nykyisin jäänyt puheet työpaikkojen vähenemisestä, kasvaneesta syrjäytymisestä ja köyhyysloukussa elävien ihmisten ahdinko samanaikaisen pitkään jatkuneen varallisuuserojen rakettimaisen kasvun rinnalla. Nyt voisi olla hyvä hetki poliitikkojen hieman miettiä syntyjä syviä ja pistää asioita mittasuhteisiin myös moraalin näkökulmasta. Poliitikot voisivat myös ruveta viimein havahtumaan siihen, että pelkällä tyhjällä puheenparrella ei saada syntymään yhtään uutta työpaikka Suomeen. – Leikkurit romukoppaan ja lakipykäliä uuteen asentoon voisi olla ensalkuun hyvä ohjenuora mistä lähteä ratkomaan asioita vaihteeksi tuoreesta näkökulmasta.

Se ikänikuinen selitys, että vienti ei vedä ei myöskään uppoa enää kansaan. Se kenen etuja halutaan aidosti ajaa on se joka ratkaisee. Tehdäänkö politiikkaa halpatuonnin eduksi viennin ja työpaikkojen kustannuksella on myös yksi näkökulma. Toki mikään ei ole mustavalkoista ja onhan esimerkiksi se öljy ja maakaasu jota tarvitaan yhteiskunnan rattaiden ylläpitämiseksi mittava kuluerä, mutta oikeanlainen sääntely on kuitenkin kaikessa se ratkaiseva tekijä jolla ohjataan rahavirtoja markkinataloudessa milloin mihinkin ja kenen eduksi sekä hyvässä, että pahassa.

Nyt ollaan eletty pitkään erittäin markkinamyönteistä aikaa. Suurimmat hyötyjät tästä ovat olleet sijoittajat ja osakkeiden omistajat. Sitä kuuluisaa trickle-efektiä ei muuten koskaan tullut, jolla tätäkin järjestelyä on kermapiireissä vuosien saatossa aina välillä kovasti koitettu perustella.

On siis luonnollista, että sijoittajat ja yritysten osakkeiden omistajat ovat vuosikausia hieroneet tyytyväisinä käsiään yhteen samaa tahtia kaupan esteiden purkamisien kanssa. Tuotantoa on ulkoistettu halvan työvoiman maihin niin Suomessa kuin myös Yhdysvalloissa ja ympäri Euroopan. Kovasti ollaan kyllä hehkutettu kotimaisten yritysten hyvää menestystä ulkomailla, kun on saatu taas lisää jalansijaa jossain päin maailmaa uusien kauppasopimusten turvin. Nämä yritykset eivät työllistä työttömiä Suomalaisia. Eivätkä työllistä nekään suomalaiset yritykset suomalaisia, jotka vuosikaudet ovat lobbaneet tarveharkinnan poistamisen puolesta, jotta ulkomailta on saatu palkattua halpatyövoimaa tekemään työt Suomessa. Hallitus toisensa jälkeen on siinä sivussa ratkaissut työttömyyteen liittyvät ongelmat lähinnä leikkaamalla työttömyysturvasta tai muista etuuksista. Näillä toimilla ei synny yhtään uutta työpaikka, vaikka kuinka koittaisi väittää muuta.

Tilanne lienee varmaan melko sama rapakon takana. Siellä n. 80 miljoonaa ihmistä äänesti presidentti Trumpia toiselle kaudelle. Hän koitti vallassa ollessaan mm. lisätä niitä kipeästi kaivattuja työpaikkoja, jotka olivat vuosien saatossa hävinneet halvemman tuotannon maihin muiden poliitikkojen tekemien päätösten seurauksena.

Toinen tapa pitää äänestäjät tyytyväisinä, on lapata tilille niitä monenlaista etuuksia ja työttömyyskorvauksia. Niitä valtio voi lapata tulemaan niin kauan kuin rahaa riittää, ja jos ei riitä, niin sitten sen verran aikaa kun vielä luottokelpoisuus kansainvälisillä finanssimarkkinoilla on kunnossa ja lainahanat pysyvät auki.

Huomisesta alkaen britit ovat taas vapaita

Uutisointi Brexitin ympärillä on käynyt loppuvuoden kiihkeänä: Saadanko neuvoteltua uusi kauppasopimus, vai eroaako britit ilman sopimusta? Aika hilkulle meni ja nyt on mantereen ja saarivaltion välisestä kaupankäynnistä viimein saatu sovittua jonkinlainen versio korvaamaan vanhaa EU:n kanssa aikanaan solmittua vapaakauppasopimusta.

Mikä nyt sitten muuttui? No, ainakin britit saavat vapaammin itse päättää omista asioistaan. Niitä jäsenmaksuja ei myöskään enää tarvitse pulittaa EU-klubiin kuulumisesta. Kääntöpuolena siitä seuraa tietenkin tullimaksuja niille jotka ostavat ja tuovat maahan tullattavia tuotteita Briteissä. Eli väliin astui siis ne paljon puhut tullimuurit. Mikähän sitten mahtaa olla näiden eri hintalappujen erotus ja kenen eduksi?

EU perustettiin aikanaan samoihin aikoihin kuin Pohjoisa-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTA Kanadan, Meksikon ja Yhdysvaltain välille. Se oli hyvin samankaltainen sopimus kuin EU:n vastaava kaupankäynnin näkökulmasta vapauttaen silloin aikanaan sääntelyn piiristä kaupankäyntiä huomattavan paljon. Tämähän onkin vapaakauppasopimusten perusidea: kaupan esteiden purkaminen.

Kas, kun eivät NAFTA:n jäsenvaltiot silloin myös viritelleet sen päälle samalla tavalla puolisalassa halpenevia ruokakasseja mainostaen samankaltaista epäpyhää liittovaltioviritelmää kuin mitä EU:n jäsenyysneuvotteluissa silloin tehtiin? Kun nyt kerran oli tarkoitus edistää sitä kaupankäyntiä purkamalla kaupan esteitä ja saada ne tullimuurit pois. Herää myös kysymys siitä kumpi versio on ollut sitten loppupelissä veronmaksajille eri mantereilla se huokeampi ja parempi vaihtoehto? Entäpä kumpikohan on ollut aidosti suvereenin valtion itsemääräämisoikeutta, kansavaltaa ja demokratian toteutumista parhaiten vaaliva versio?

Aitosuomalaiset haluaa toivottaa briteille valoisaa uutta tulevaisuutta ja kaikille lukijoille hyvää uutta vuotta!

HUS suosittelee D-vitamiinilisää ikääntyneille ja erityisryhmille koronavirusepidemian aikana

D-vitamiini vaikuttaa ihmisen immuunipuolustukseen tehostamalla vastustuskykyä. Lisääntyvässä määrin on saatu tietoa, D-vitamiinin puutoksen ja koronaviruksen aiheuttaman vakavan keuhkoinfektion yhteydestä.

D-vitamiinilisän kansallinen suositus normaalioloissa 18-75-vuotiaille on lokakuusta maaliskuuhun 10 mikrogrammaa vuorokaudessa ja yli 75-vuotiaille ympäri vuoden 20 mikrogrammaa vuorokaudessa.

HUS suosittelee D-vitamiinilisää koronavirusepidemian aikana kaikille yli 70-vuotiaille ja ympärivuorokautisessa hoidossa asuville aikuisille 20 mikrogrammaa vuorokaudessa. Lisäksi aikuisille tummaihoisille suositellaan 20 mikrogrammaa vuorokaudessa, koska tummaihoisten iho kehittää tyypillisesti vähemmän D-vitamiinia kuin vaalea iho. Kaikille edellä mainittuihin ryhmiin kuuluville, joiden painoindeksi (BMI) on yli 30, suositellaan hieman isompaa eli 50 mikrogramman annosta vuorokaudessa, koska ylipainoon liittyy suurempi D-vitamiinilisän tarve.

”Vaikean koronavirustaudin riski kasvaa yli 70-vuotiailla. Tämän vuoksi suosittelemme koronavirusepidemian aikana D-vitamiinilisää jo 70-vuotiaille sekä erityisryhmille kansallista suositusta korkeampaa annosta”, sanoo apulaisylilääkäri Eeva Ruotsalainen.

Vastaavia suosituksia ovat antaneet Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen ja amerikkalainen asiantuntijaorganisaatio (American Institute of Medicine). “Juuri julkaistuissa tutkimuksessa brittitutkijat suosittelevat, että myös Englannissa otetaan käyttöön nykyisiä annoksia suuremmat suositukset”, kertoo ylilääkäri ja endokrinologi Camilla SchalinJäntti.

D-vitamiinia syntyy iholla UV-valon vaikutuksesta. Suomessa on riittävästi auringonvaloa D-vitamiinisynteesiin maaliskuusta lokakuuhun. D-vitamiinia saadaan myös ravinnosta, esimerkiksi maidosta ja rasvaisesta kalasta. Erityisessä D-vitamiinipuutteen riskissä Suomessa ovat tummaihoiset, ylipainoiset, ikääntyneet ja ympärivuorokautisessa laitoshoidossa olevat.

HUS

Epäonnistunut kotoutuminen maassamme ja Covid19-taudin leviämisen hillitsemisen haasteita

Olemme viime päivinä saaneet seurata miten Helsingin nopeasti muuttunut korona-tilanne huonompaan suuntaan on puhuttanut julkisuudessa. Valtion johto on jopa uhkaillut taas poikkeusoloilla mikäli hommiin ei ryhdytä rivakasti tartuntojen leviämisen estämiseksi. Helsinkiin saatiinkin sitten paljon lisää uusia tiukennuksia sosiaalisen kanssakäymisen vähentämiseksi, jotta leviäminen saataisiin kuriin. Loppupelissä vastuu taudin leviämisen vähentämisestä on kuitenkin jokaisella yksilöllä itsellään.

Moni voi jo kokea ankaraa korona-väsymystä ja pitää hallituksen valitsemaa tiukkaa korona-linjaa kovasti perusoikeuksia polkevina ja asioihin liiallisena puuttumisena. Nurinaa on kuulunut sieltä täältä sekä yrittäjien, että yksilöiden riveistä. Olemme kuitenkin vielä todella kaukana todella tiukoista toimista. Muualla maailmassa on ollut käytössä rajoituksia joihin esimerkiksi meidän lainsäädäntö ei ylipäätään taivu, ei sen enempää normaalioloissa kuin poikkeusoloissa. Olkaamme siis tyytyväisiä, että meistä ainakin yritetään huolehtia vaaran keskellä parhaalla mahdollisella tavalla. Joka puolella tämäkään ei välttämättä toteudu.

Väestön keskuudessa on paljon niitäkin, jotka suhtautuvat koko tautiin aika neutraalisti eivätkä ole niin kovin huolissaan. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että siihen suhtauduttaisiin välinpitämättömästi tai piittaamattomasti. Ei vaan nähdä syytä paniikkiin ja osataan myös luottaa maamme viranomaisiin. Sitten on myös niitä yksilöitä jotka eivät syystä tai toisesta kykene luottamaan viranomaisiin tai julkiseen valtaan. Taustalla voi olla omia negatiivista kokemuksia tai vaikka syrjäytymistä. Liikkeellä on myös paljon virheellistä tietoa ja valitettavasti myös monet poliitikot ovat pahentaneet asiaa omalla populistisella käytöksellään valjastaessaan kansanterveyden härskisti oman kannatuksensa pönkittämiseksi. Myös lukuisat salaliittoteoreetikot ovat saaneet koronasta nostetta itselleen.

On erittäin haastavaa yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi ylipäätään saada ihmiset ymmärtämään, että kyse on erittäin vakavasta uhkasta. Etenkin kun se uhka on niin tolkuttoman pieni, että sitä ei silmällä voi ihminen edes itse havaita. Pikku-Covid on kuin mikäkin näkymätön kummajainen josta kaikki mediat varoittelevat taukoamatta, josta valtiovalta antaa käskyjä haitata elinkeinoelämää vakavasti, josta tulee seuraamaan massiivista inhimmillistä kärsimystä talouden romahtaessa, jne. Jos Pikku-Covid olisi pommin kokoinen ja aiheuttaisi yhtä näkyvää ja välitöntä jälkeä yhteiskunnassa voisi ehkä myös ne kaikkein skeptisimmät yksilöt yhteiskunnassa hahmottaa olemassa olevan vaaran paremmin.

Lööpeissä on ollut esillä myös tartuntojen leviäminen erityisesti maahanmuuttajaväestön keskuuteen ja, että tilanne oli sama myös keväällä. Ilmiö on myös muualla Euroopassa samantyyppinen. Varmasti tämän taustalta löytyy monenlaisia syitä. Kulttuurierot ja asumisolot voivat osaltaan selittää tätä, mutta se kielitaidon puute näkyy olevan myös yksi keskeinen tekijä. Julkisuudessa on nyt esimerkiksi kerrottu miten kaupungit Uudellamaalla ovat satsanneet tiedottamisen osalta eri maahanmuuttajaryhmille. Taisi olla painettua teksti ainakin parillakymmenellä eri kielellä. Lisäksi on selvinnyt myös, että monilla näillä ryhmillä on se oma edustaja tai yhteyshenkilö viranomaisiin. Tällaisen yhteyshenkilön kautta on sitten myös saatu tätä tietoa näille ihmisille koronan leviämisen estämisen toimista maassamme.

Tällainen ilmiö ja käytäntö johon on ajauduttu olosuhteista johtuen on erittäin vakava epäkohta maahan kototutmisen näkökulmasta. Kaikkien täällä elävien ihmisten tulisi hallita ainakin toinen kotimainen kieli myös, jotta pärjäisivät aidosti yhteiskunnassamme. Nyt meillä on käsillä vakava terveyteen liittyvä uhka, josta osa väestöstä ei ole välttämättä ensinkään kärryillä, että miten pitäisi toimia ja miksi. Entäpä jos maatamme yhtäkkiä uhkaisi jokin vakava luonnonkatastrofi tai vaikka sotilaallinen selkkaus? Kaikki kielitaidottomat jäisivät taas ikäänkuin heitteille ja vaille informaatiota miten tulee toimia kriisitilanteessa. Riittävän kielitaidon hankkimiseksi on toki ollut satsauksia, jotta näin ei pääsisi käymään. Mutta pääsispä nyt kuitenkin ja silloin jokin on pahasti pielessä ja tämä tulee hoitaa kuntoon. Näin ei voida jatkaa.  Toki kaiken uuden oppimisessa on vastuu viimekädessä yksilöllä itsellään.

Euroopan unionin maahanmuutto-ongelmat eivät tule muuttumaan ennenkuin politiikka muuttuu

Viime vuodet lööpeissä on koko aika ollut kasvussa maahanmuuton aiheuttamat turvattomuutta lisäävät lieveilmiöt EU:n aluella. Niin on ollut myös Suomessa. On ollut terrori-iskuja ja monenlaista kansainvälisen rikollisuuden kasvua. Laiton maahanmuutto ja kansainvälinen rikollisuus ei kuitenkaan ole voinut tulla mitenkään yllätyksenä päättäjille sen enempää Suomessa kuin Brysselissä. Ongelmathan olivat tiedoissa jo ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin.

Meille kerrottiin vuonna 1994 EU-jäsenyyden neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä monenlaisia asioita joiden oli tarkoitus tuoda kansalle kymmentä hyvää ruusunpunaisiin unelmiin paketoituina. Lobbaus tästä upeasta tulevaisuudesta oli mittavaa. Harvat soraäänet koitettiin siinä sivussa välillä vähän hiljentää, että kansa ei äityisi äänestämään tätä hanketta vastaan. Oli kova hinku päästä mukaan tämän taloudellisesti lupaavaan vapaakauppa-alueen piiriin. Myös turvallisuus oli yksi keskeinen argumentti, jolla perusteltiin jäsenyyden hyviä puolia.

Näin meille kerrottiin asiasta laittomaan maahanmuuttoon ja kansainväliseen rikollisuuteen liittyen siinä kansanäänestystä koskevassa tiedotteessa, joka lähetettiin kaikille äänioikeutetuille silloin postitse kotiin:

Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa

Hallitusten välistä yhteistyötä lisätään muun muassa kansainvälisen rikollisuuden ehkäisemiseksi ja EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten luvattoman maahanmuuton vastustamiseksi.

Suomenuutiset kertoi miten viime viikonloppuna EU:n alueelle Espanjan Kanariansaarille saapui taas uusi lasti laittomasti maahan pyrkiviä siirtolaisia. Nyt niitä rantautui pitkälti toista tuhatta ja kuluvana vuonna laittomasti yksin Kanarialla saapuneiden määrä on ylittänyt jo 11.000 siirtolaista. Määrä on yli nelinkertainen viime vuoteen verrattuna. Ja tämä siis vain Kanariansaarille. Se kuinka paljon koko Etelä-Euroopan alueen maihin on esim. tänä vuonna saapunut laittomasti maahan pyrkiviä ei ole edes tiedossa.

Suomella on oma Venäjän vastainen ulkoraja valvottavana ja tiedetään varmaan hyvin sen tilanne. Ollaan varmaan aina myös tiedetty ja osattu elää sen asian kanssa. Nyt EU:n vapaan liikkuvuuden aikakaudella jolloin meiltä on ollut mm. kaupallisista syistä kielletty esim. omien Ruotsin vastaisten rajojen perinteinen valvonta henkilöliikenteen osalta niin, että laiton maahantulo olisi helpommin estettävissä, niin pistää kyllä miettimään millaisella sinisilmäisyydellä silloin vuonna 1994 kuviteltiin Etelä-Euroopan maiden yhtäkkiä itse saavansa ulkorajavalvonnan tehostetusti kuntoon, kun eivät siihen mennessähän olleet siinä onnistunut? Ja kun koko vapaakauppa-alueen sisäinen turvallisuus perustui ajatukseen kunnollisesta ulkorajavalvonnasta.

Tämän on sitten kruunannut loputon jatkumo huonoja poliittisia päätöksiä sekä kansallisella, että EU:n tasolla mitä tulee maahanmuuttoon. Se ei ole vähentynyt, se ei ole kontrollissa, se ei ole turvallisuutta edistävä vaan päinvastoin.

Kun kerran tiedetään, että ongelma on huonossa maahanmuuttopolitiikassa ja kun tiedetään, että EU-tasolla kaikkien jäsenvaltioiden täytyy olla yksimielisiä jonkin päätöksen aikaansaamiseksi on sangen epätodennäköistä, että valittu poliittinen suuntaus koskaan muuttuu EU-tasolla. Miksi tuhoisaa maahanmuuttopoltiikkaa silloin ehdoin tahdoin edelleen jatketaan kansallisella tasolla Suomessa? Onhan Unkari esimerkiksi tehnyt omia ratkaisuja. Miksi Suomen hallitus ei myös voi tehdä omia ratkaisuja?

Vaalitarkkailijoita estetty pääsemästä seuraamaan ääntenlaskentaa Yhdysvaltain presidentin vaaleissa

Yhdysvaltain istuva presidentti Donald Trump puhui 5.11.2020 äänestäjilleen vaaleihin liittyvistä monenlaisista asioista, joita republikaanien leirissä koettiin demokratian vastaisena tai epäreiluna toimintana heitä kohtaan. Hänen puhe on esillä Valkoisen Talon sivuilla.

Yksi hieman huolestuttava asia, jonka presidentti Donald Trump nosti puheessaan esiin koskee vaalitarkkailijoita. Monia oli estetty pääsemästä paikalle seuraamaan ääntenlaskentaa tai sitten heidän työtään oli muuten vaan jotenkin hankaloitettu.

Toinen asia, jonka presidentti Trump nosti esiin koskien vaalitarkkailijoita olikin jo varsin huolestuttavan tuntuinen demokratian toteutumisen näkökulmasta. Sikäläinen vaalijärjestelmä poikkeaa ilmeisesti jotenkin Suomen järjestelmästä mm. niin, että Republikaanit joutuivat hakemaan jo ennen vaaleja oikeusteitse itselleen luvan saada ääntenlaskentapaikoille paikan päälle virallisia vaalitarkkailijoita.

Se mikä tekee tästä niin kovin oudon on, että Demokraattien leiristä koettiin tarpeelliseksi valittaa oikeuden päätöksestä sallia paikalle vaalitarkkailijoita.

Mistä syntyi tarve valittaa, jos kerran haluttiin avoimet, rehelliset ja demokraattiset presidentin vaalit Yhdysvalloissa? Tätä ja monia muitakin outoja asioita Trump siis pohti pitämässään puheessa.

White House

Äärioikeistolaisen terrorismin uhka ja kybervakoilu Suomessa

Suojelupoliisi tiedotti hiljattain, että radikaali-islamistista tai äärioikeistolaista ideologiaa kannattavat yksittäiset henkilöt tai pienryhmät muodostavat suurimman terrorismin uhkan Suomessa. Terrorismin uhkan kerrotaan olevan kohonnut ja, että äärioikeistolaisen terrorismin uhka on voimistunut länsimaissa. Tiedotteessa kerrottiin myös Suomeen kohdistuvasta kybervakoilusta.

Aitosuomalaiset päätti kääntyä Supon puoleen tarkentavin kysymyksin tästä tuoreimmasta tilannekuvasta huolestuneena. Onhan Euroopassa hiljattain tapahtunut useita radikaali-islamistisia kuolemaan johtaneita iskuja esim. Ranskassa. Tilanne tuntuu huolestuttavalta ja moni varmaan miettii onko vastaavaa odotettavissa myös Suomeen?

Onko tämä Ranskassa tapahtunut iskujen sarja nyt uusi kehityssuunta väkivaltaisempaan suuntaan ja onko samaa kehitystä odotettavissa myös Suomeen?

”On vielä varhaista arvioida, onko Ranskan tapahtumissa kyse muutoksesta aiempaan. Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että terrorismin uhka Ranskassa on säilynyt korkeana.

Suomessa vakavimman terrorismin uhkan muodostavat tällä hetkellä radikaali-islamistista tai äärioikeistolaista ideologiaa kannattavat yksittäiset henkilöt tai pienryhmät. Suojelupoliisi on tunnistanut henkilöitä, joilla on motivaatio ja kyky toteuttaa terrori-isku Suomessa.

Suomessa terrorismin uhkataso on ollut vuodesta 2017 neliportaisella arviointiasteikolla tasolla kaksi eli kohonnut. Tässä ei ole tapahtunut muutoksia lähiaikoina. Suojelupoliisi tekee tietenkin kaikkensa, jotta vastaavia iskuja ei tapahtuisi Suomessa.”

Onko mitän tiettyä syytä miksi äärioikeistolainen terrorismin uhka on nyt koholla? Entä onko paljon eroa tähän kohonneeseen uhkaan Suomen ja muun Euroopan välillä?

”Äärioikeistolaisen terrorismin uhka on voimistunut länsimaissa, mikä on näkynyt useissa maissa toteutuneina iskuina ja estettyinä iskuhankkeina.
Suojelupoliisi nostaa ilmiön esille, sillä kehitys on heijastunut myös Suomeen. Maailmalla tapahtuneiden iskujen aiheuttaman inspiraatiovaikutuksen sekä erityisesti verkossa tapahtuvan radikalisoitumisen takia yksittäiset äärioikeistolaiset väkivallanteot ovat mahdollisia myös Suomessa.”

Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari kertoi tiedotteessa, että : ”Myös Suomessa on tunnistettu äärioikeistolaista terroristista toimintaa kannattavia ja sympatisoivia ihmisiä. Samaan aikaan radikaali-islamististen terrorististen toimijoiden aiheuttama uhka ei ole kadonnut mihinkään”.

Suomessa on pitkään vellonut julkisuudessa maalaileva ja välillä aika yhteen niputtava käsitys, että äärioikeistolaisuus olisi sama asia kuin kansallismielisyys. Monet kansallismieliset pitävät tätä varsin epäreiluna ja loukkaavana.

Äärioikeistolaisuus poliittisena pahamaineisena aatesuuntauksena juontaa juurensa pitkälti Euroopan 1930-luvun poliittisiin tapahtumiin, kun taas kansallismielisyys kehittyi Suomessa Venäjän vallan aikana. Silloinen elämä autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnassa osana Venäjän keisarikuntaa sai kansallisuusaatteen ja haaveet itsenäistymisestä heräämään aikalaisten keskuudessa. Sama kansallismielisyys ja haave todellisesta itsenäisyydestä nykyisen EU-jäsenyyden tilalle yhdistää nykyisiä kansallismielisiä. Se poliittinen aatesuuntaus kansallismielisen arvomaailman sisällä on jokaisen yksilön oma asia niin nykyisin kuin myös silloin aikanaan oli.

Onko suojelupoliisi huomioinut Suomen äärioikeiston profiloinnissa eron poliittisen aatesuuntauksen ja yleisen kansallismielisen arvomaailman välillä, vai onko kaikki ikäänkuin löyty vaan samaan nippuun?

”Suojelupoliisi ei tee tällaisia ideologisia määrittelyitä. Suojelupoliisi on kiinnostunut vain toiminnasta, joka uhkaa vakavasti Suomen kansallista turvallisuutta. Tällaista on esimerkiksi terrorismi tai kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä uhkaava toiminta. Siviilitiedustelulaki määrittelee tarkasti, millaista toimintaa Suojelupoliisi seuraa. Siitä voi lukea lisää täältä: https://supo.fi/tiedustelulaki”

Tiedotteesta käy myös ilmi, että: ”terrorismin torjunnan kohdehenkilöiden määrä on pysynyt ennallaan, heitä on noin 390. Merkittävimmän uhkan muodostavat radikaali-islamistista tai äärioikeistolaista ideologiaa kannattavat yksittäiset henkilöt tai pienryhmät, jotka saavat motivaationsa terroristisesta propagandasta. Suojelupoliisi on tunnistanut ryhmiä ja henkilöitä, joilla on motivaatio ja kyky toteuttaa terrori-isku Suomessa.”

Onko Suomessa tällä hetkellä muita ryhmiä myös seurannassa? Europolin lukuisista raporteista on käynyt ilmi, että esimerkiksi äärivasemmistolainen terrorismi on myös varsin yleistä ainakin osassa Euroopan maita.

”Radikaalin antifasistisen liikehdinnän kehittyminen kiinnostaa Suojelupoliisia, mutta siihen ei tällä hetkellä liity Suomessa merkittävää kansallisen turvallisuuden uhkaa. Suomessa radikaali antifasistinen toiminta painottuu äärioikeiston vastustamiseen esimerkiksi mielenosoituksissa ja verkossa. Mahdolliset järjestyshäiriöt kuuluvat paikallispoliisille, eivät Suojelupoliisille.”

Esiin nousee myös, että: ”Suomessa esiintyy merkittävää terrorismin tukitoimintaa, joka ilmenee esimerkiksi rahoittamisena ja propagandan levittämisenä. Yhteydet ulkomaalaisiin terroristisiin toimijoihin ja verkostoihin ovat merkittäviä. Suomeen on siirtynyt konfliktialueilta ihmisiä, jotka ovat osallistuneet aseellisten ryhmittymien toimintaan tai tukeneet niiden toimintaa muilla tavoin.”

Onko lainsäädäntömme ajantasalla vastaamaan näihin uhkiin ja haasteisiin?

”Olemme vuosien varrella nostaneet useita kertoja esiin sen, ettei rikosvastuu Suomessa toteudu terrorismirikoksissa. Nykyinen lainsäädäntö on ollut voimassa alun alkujaan vuodesta 2003 ja sen toimivuutta on ehditty käytännössä joitain kertoja testata. Ainakin konfliktialueelle matkustamista ja kouluttautumista koskevat pykälät ovat osoittautuneet käytännössä huonosti toimiviksi.

Joiltakin osin terrorismilainsäädäntöä ollaan jo uudistamassa. Oikeusministeriö asetti helmikuussa 2020 työryhmän valmistelemaan muutoksia terrorismirikoksia koskevaan lainsäädäntöön. Työryhmä antoi kesäkuussa ehdotuksensa lainsäädännön muuttamiseksi. Ryhmä ehdotti, että terroristiryhmän toiminnan kannalta keskeisen tehtävän hoitaminen ja julkinen kehottaminen terrorismiin tulisivat rangaistaviksi. Suojelupoliisi pitää ehdotuksia kannatettavana.
Seuraavaksi oikeusministeriö valmistelee hallituksen esityksen, johon eduskunta ottaa aikanaan kantaa.”

Suojelupoliisi kertoi tiedotteessa myös millä tavalla koronaviruspandemia on muuttanut kybervakoilua Suomessa: ”Koronaviruspandemian alkuvaiheessa keväällä 2020 Suomessa käyttöön otetut rajoitukset vaikeuttivat laitonta henkilötiedustelua. Samaan aikaan Suomea vakoileville maille avautui uusia mahdollisuuksia hankkia tietoa tietojärjestelmiin tunkeutumalla. Suomi kiinnostaa tiedustelullisesti erityisesti Venäjää ja Kiinaa.”

”Kun rajoituksia purettiin kesällä, henkilötiedustelu palautui Suomessa entiselleen. Suomeen on sijoitettu pysyvästi useita kymmeniä ulkomaisten tiedustelupalveluiden työntekijöitä”

Onko tässä nyt olemassa riski, että tämän kybervakoilun yhteydessä myös Vastaamon tapaiset tietomurrot voivat lisääntyä?

”Suojelupoliisi on vuosia korostanut tietoturvatyön merkitystä. Kuten kansallisen turvallisuuden katsauksen yhteydessä toteamme, tietoturvallisuuteen on kiinnitettävä erityisen tarkkaa huomiota nyt, kun monet yhteiskunnan toiminnot ovat siirtyneet etäyhteyksien päähän.”

Onko suojelupoliisilla tietoa kuinka paljon tehtyjä tietomurtoja erilaisiin digitaalisiin järjestelmiin jää niitä käyttäviltä yrityksiltä tai viranomaisilta huomaamatta? Entä ilmioitetaanko niistä aina ylipäätään poliisille, jos huomataan jonkun murtautuneen tietojärjestelmään? Vastaamon tietomurrostahan ei ilmoitettu poliisille kuin vasta pitkän ajan jälkeen saapuneen kiristysviestin takia. Onko tällöin mahdollista, että ihmisiin voi kohdistua esimerkiksi identiteettivarkauksia henkilön edes tietämättä mistä henkilötiedot on varastettu?

”Suojelupoliisin tehtävänä on torjua vieraiden valtioiden vakoilua verkossa, kun taas kyberrikollisuuteen liittyvät kysymykset ovat Keskusrikospoliisin vastuulla. Näin ollen KRP on oikeampi taho vastaamaan tähän kysymykseen.”

EU-ministerivaliokunnan aiheina laajentuminen ja pankkiunioni

EU-ministerivaliokunta käsitteli kokouksessaan perjantaina 23. lokakuuta Euroopan komission antamaa laajentumispakettia ja sai tilannekatsauksen pankkiunionin loppuunsaattamisesta.

EU-ministerivaliokunta korosti, että uskottava laajentumispolitiikka on geostrateginen investointi koko Euroopan rauhaan, vakauteen, turvallisuuteen ja talouskasvuun. Suomi katsoo, että laajentumispolitiikan tulee perustua tiukalle ehdollisuudelle ja asetettujen jäsenyyskriteereiden täysimääräiselle täyttämiselle. Kukin jäsenyysprosessissa oleva maa etenee omien ansioidensa perusteella. Suomi korostaa etenkin oikeusvaltiosektorin uudistusten tärkeyttä jäseniksi pyrkivissä maissa.

EU-ministerivaliokunta sai myös tilannekatsauksen pankkiunionin viimeistelystä. Suomen kannat loppuvuoden neuvotteluihin ministerivaliokunta linjaa myöhemmin. Pankkiunionin rakentaminen aloitettiin eurokriisin jälkeen, ja sen lähtökohtana on purkaa pankkien ja niiden kotivaltioiden välinen kohtalonyhteys.

Valtioneuvosto

Sisäministeriön blogi: Työ on oleskeluluvan peruste siinä missä suojelun tarvekin

Sisäministeri Maria Ohisalo: Hallitus on ohjelmassaan luvannut kehittää lainsäädäntöä ja soveltamiskäytäntöä sen edistämiseksi, että työllistyneet kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet voivat nykyistä joustavammin saada oleskeluluvan työn perusteella. Tämä tarkoittaa, että henkilö, joka on kotiutunut ja työllistynyt Suomeen, voi saada työntekijän oleskeluluvan, vaikka hänen ei katsota olevan suojelun tarpeessa. Kirjauksen taustalla on muun muassa eräiden yrittäjien esille tuoma huoli työntekijöidensä työsuhteen jatkuvuudesta etenkin silloin, kun uusia työntekijöitä on vaikea saada.

Ei ole yksilöiden, yritysten eikä ikääntyvän Suomen etu, että Suomessa työssäkäyvä henkilö ei voisi jäädä maahan, jos riittävät ehdot täyttyvät. Tämän vuoksi sisäministeriössä on tehty selvitystä, miten sujuvoittaa työperusteisen oleskeluluvan saantia niiden turvapaikanhakijoiden kohdalla, jotka ovat työllistyneet ja saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen.

Turvapaikanhakijasta työntekijäksi

Turvapaikanhakija voi työskennellä Suomessa hakemuksensa käsittelyn aikana ilman työperusteista lupaa. Ainoa edellytys on odotusaika: työnteko-oikeus alkaa 3 tai 6 kuukauden kuluttua turvapaikkahakemuksen jättämisestä riippuen siitä, onko henkilöllä matkustusasiakirja, josta hänen henkilöllisyytensä voidaan varmistaa.

Jo nykyisin turvapaikanhakija voi myös hakea työperusteista oleskelulupaa missä tahansa turvapaikkaprosessin vaiheessa. Työperusteisen luvan myöntäminen kuitenkin edellyttää, että luvan normaalit edellytykset ovat kunnossa. Nyt hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti selvitetään, voitaisiinko edellytyksistä joiltakin osin joustaa, jos henkilö on Suomessa jo työllistynyt.

Asia ei ole mustavalkoinen: Tällä hetkellä työntekijän oleskelulupa saattaa jäädä myöntämättä esimerkiksi siksi, että TE-toimiston arvion mukaan työnantaja ei suoriutuisi lakisääteisistä velvoitteistaan tai työehtoja ei noudateta. Hallitus torjuu hallitusohjelman mukaisesti työvoiman hyväksikäyttöä, ja on itsestään selvää, että sisäministeriö suhtautuu työntekijöiden oikeuksien turvaamiseen vakavasti.

Oleskeluluvan myöntämisen esteenä voi olla myös matkustusasiakirjan puuttuminen, jolloin henkilöä ei voida luotettavasti tunnistaa. Parhaillaan etsitään jo keinoja, joilla kielteisen päätöksen saaneet henkilöt voisivat paremmin saada oman valtionsa matkustusasiakirjan.

Menettelyn sujuvoittamisessa on siis huomioitava monia näkökulmia. Ministeriöiden lisäksi keskusteluun onkin osallistettu myös lupa- ja valvontaviranomaisia, työmarkkinaosapuolia ja kansalaisjärjestöjä.

Tarve lakimuutoksille selviää myöhemmin

Tällä hetkellä turvapaikanhakijoiden työllistymistä koskevia lakimuutoksia ei ole valmisteilla. Mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita ja muita joustavoittamiskeinoja selvitetään parhaillaan.

Työperusteisen luvan myöntämisen helpottaminen liittyy laajempaan kysymykseen siitä, miten ehkäistään syrjäytymistä ja varjoyhteiskunnan syntymistä. Sisäministeriössä on jo aiemmin selvitetty sidosryhmien kanssa keinoja vaikuttaa niiden kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden tilanteeseen, jotka jäävät maahan ilman oleskelulupaa. Oleskelulupien kehittäminen on näistä yksi. Lisäksi tulee edistää kotimaahan palaamista, mikä sekin mainitaan hallitusohjelmassa.

Sisäministeriössä päivitetään paraikaa laittoman maahantulon ja maassa oleskelun vastaista toimintaohjelmaa vuosille 2021–2024. Ohjelman tarkoitus on vaikuttaa kokonaisvaltaisesti siihen, ettei Suomeen syntyisi virallisen yhteiskunnan ulkopuolelle jäävää varjoyhteiskuntaa. Työ valmistuu joulukuussa.

Mikä on rakentavaa maahanmuuttokeskustelua?

Lupakäytäntöjä koskevassa keskustelussa ja laajemmin maahanmuuttoon liittyvässä julkisessa keskustelussa luodaan tietoisesti mielikuvia, jotka maalataan uhkakuvina.

Sananvapauteen kuuluu kritiikki. Esimerkiksi maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista, poliittisesta päätöksenteosta tai viranomaisten toiminnasta voi siis keskustella hyvinkin kärkevästi. Sananvapauteen kuuluu silti myös vastuu. Maahanmuuttoa koskeva puhe muuttuu vihapuheeksi, kun se kohdistuu yksilöihin tai tiettyihin ryhmiin halventavalla tavalla.

Moniääninen keskustelu on demokratian ydin, mutta oma mielipide pitää pystyä esittämään asiallisesti. Poliisiammattikorkeakoulun juuri julkaiseman viharikosraportin mukaan sanallisten loukkausten, uhkausten ja häirinnän määrä on kasvussa. Poliitikkojen on osaltaan huolehdittava siitä, ettei yhteiskunnallista keskustelua käydä ihmisiä tai ihmisryhmiä solvaamalla.

Intermin/blogit